Uncovering Ancient Editing : Documented Evidence of Changes in Joshua 24 and Related Texts

Abstract

This study reconstructs the textual and editorial history of Josh 24 and related texts (most notably Josh 5:2–9 and Judg 2:6–9) as a case study for understanding the ancient editorial processes that produced the Hebrew Bible. It focuses on the documented evidence of editing; that is, variant versions of the same text. An analysis of the differences between the Septuagint (LXX) and the Masoretic text (MT) forms the core of the study, but texts from the Qumran and the Samaritan community are also discussed. Moreover, the relationship between the methods of textual, literary, and redaction criticism is examined, and it is argued that these should be integrated. Accordingly, this study aims at uncovering ancient editorial processes by bringing together many methods and approaches that are too often kept apart.

The text-critical analysis demonstrates that the Old Greek version (OG) of Josh 24 was translated from a Hebrew source text differing from the MT. This Hebrew source text and the proto-MT text once split from a common archetype, which can be reconstructed by discerning secondary readings in the OG and the MT. While both traditions contain secondary readings, the OG is earlier in general. The MT particularly exhibits intentional editing guided by nomistic and harmonistic tendencies. This editing, dated to the last centuries BCE, constituted both additions and radical editorial interventions such as omissions of whole verses.

The literary- and redaction-critical analysis concludes that the basic text of Josh 24 was a Persian period nomistic text which grew gradually through both small and large editorial interventions. This editorial history can be uncovered with a modest degree of probability when literary and redaction criticism is controlled with information gained from text-critical evidence. However, the study also finds limitations to this methodology, such as the inability to reconstruct earlier omissions and rewriting. Moreover, this study observes that the Samaritan Joshua texts likely reflect a version of Josh 24 which does not yet contain all the secondary additions, offering additional support for the literary-critical model presented in this investigation.

Finally, the study refines our knowledge of editorial techniques used by Second Temple Jewish scribes when they created and transmitted sacred texts. Book endings and seams have especially attracted substantial editing. While addition was the most common editorial technique, more radical editorial intrusions were also employed, especially for ideological reasons. The study concludes that substantial changes were made to the texts of the Hebrew Bible even in the late Second Temple period. More research is needed concentrating on these editorial processes and their ideological dimensions in light of the documented evidence.

MUINAISEN TOIMITUSTYÖN JÄLJILLÄ: MITEN KIRJURIT MUOKKASIVAT JOOSUAN KIRJAA?

Eksegetiikan eli raamatuntutkimuksen alaan kuuluva väitös tarkastelee Joosuan kirjan toimitushistoriaa vanhimpien säilyneiden käsikirjoitusten valossa. Väitöstutkimus osoittaa, että juutalaisten ja kristittyjen Raamattuun kuuluvan Joosuan kirjan varhainen tekstihistoria oli monimutkainen ja teosta muokattiin useassa eri vaiheessa. Tutkimus keskittyy erityisesti Joosuan kirjan loppuun, joka sisältää huomattavia eroja varhaisissa käsikirjoituksissa.

ALUSSA ERILAISIA VERSIOITA JOOSUAN KIRJASTA

Tutkimus osoittaa, että toisen temppelin ajan juutalaisuuden loppupuoliskolla (200 eaa. – 70 jaa.) Joosuan kirjasta oli liikkeellä erilaisia versioita. Yksi näistä – hepreaksi kirjoitettu masoreettinen teksti – vakiintui myöhemmin valtavirtatekstiksi. Septuaginta eli Egyptissä laadittu kreikankielinen käännös ja hepreaksi säilyneet Qumranin tekstit säilyttävät merkittävästi erilaiset tekstimuodot. Väitöksen mukaan tekstimuotojen moninaisuutta ei ole vielä otettu riittävästi huomioon, etenkään Joosuan kirjan toimitushistorian tutkimuksessa.

NYKYRAAMATTU KÄÄNNETTY MYÖHÄISESTÄ TEKSTISTÄ

Analyysistä käy ilmi, että Septuaginta edustaa pääsääntöisesti Joosuan kirjan varhaisempaa versiota. Väitöksessä kritisoidaan näkemystä, jonka mukaan Septuagintan erot olisivat syntyneet käännöksen yhteydessä ja osoitetaan, että Septuaginta on käännetty varhaisemmasta hepreankielisestä lähteestä. Joosuan kirjan loppuluvussa Septuaginta sisältää lauseita ja jakeita, joita muissa käsikirjoituksissa ei ole säilynyt. Niissä kerrotaan esimerkiksi legenda, jonka mukaan Joosuan hautaan laitettiin israelilaisten ympärileikkauksessa käytetyt piikivet ja kuvaillaan Joosuan kuoleman jälkeisiä tapahtumia.

Tutkimustulos on merkittävä, sillä Septuagintaa ei Joosuan kirjan osalta ole otettu huomioon nykyraamattujen käännöksissä. Niinpä esimerkiksi suomenkielisestä kirkkoraamatusta puuttuu kokonaisia jakeita. Väitöksen mukaan myös monet tutkimukset ovat sivuuttaneet Septuagintan, mikä on johtanut osittain virheellisiin tuloksiin. Jotkut tutkijat esimerkiksi olettavat yhden kirjurin kirjoittamaksi sellaisia tekstejä, jotka vertailu Septuagintaan osoittaa useamman käden toimittamaksi.

TOISISTAAN POIKKEAVAT KÄSIKIRJOITUKSET TOIMITUSHISTORIAN TUTKIMUKSESSA

Väitöksen mukaan Vanhan testamentin kirjurit toimittivat tekstejä pääsääntöisesti tekemällä pieniä ja suuria lisäyksiä. Erityisesti kirjojen loppuja laajennettiin ahkerasti. Toisistaan poikkeavat käsikirjoitukset kuitenkin osoittavat, että tekstejä muokattiin paikoin myös radikaalimmin – esimerkiksi uudelleenkirjoittamalla tai poistamalla kirjureita ideologisesti häiritseviä kohtia. Joosuan kirjaan on esimerkiksi tekstin arvovallan kasvattamiseksi lisätty lukuisia mainintoja Mooseksesta, ja siitä on poistettu maininta ympärileikkaamattomista israelilaisista Egyptistä panneiden joukossa.

Väitös tarkentaa Vanhan testamentin teksti- ja toimitushistorian tutkimuksessa käytettyjen metodien välisiä suhteita. Sen mukaan toimitushistorian tutkijoiden on tulevaisuudessa kiinnitettävä enemmän huomiota toisistaan poikkeaviin käsikirjoituksiin sekä niihin teksteihin, jotka eivät valikoituneet Raamatun kirjojen joukkoon. Joosuan kirjan osalta Qumranista löytynyt muokattu Joosuan kirja ja samarialaiset lähteet tulee ottaa paremmin huomioon.