Poseeramisia ja itsensä ylittämisiä. : Habituksen esteettinen muokkaaminen 1980-luvun Helsingin kaupunkikulttuurin murroksessa.

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4021-0
Title: Poseeramisia ja itsensä ylittämisiä. : Habituksen esteettinen muokkaaminen 1980-luvun Helsingin kaupunkikulttuurin murroksessa.
Author: Silde, Marja
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: Abstract The dissertation explores side by side two different practices of aesthetic modification of body; the practice of the so called futuristclubbers (1981-1985) and the actor training practice led by Jouko Turkka in Theatre Academy (1981-1985). The dissertation belongs to the field of theatre studies and performance studies. It utilizes habitus analysis developed here as a tool for performance analysis in an interdisciplinary manner. The work examines the aesthetic modification of the body as creative actor or artist´s habitus in the practices of everyday life and theatre. The habituses are analysed as critical cultural performances in the context of urban cultural change in Helsinki in the beginning of 1980’s and as a part of the aesthetization of everyday life and the increasing complexity of culture. Here, the habitus and the body techniques are the key concepts in exploring the practices in their own material-discursive environment. The aim is to juxtapose the creative practices of everyday life and the art practice responding to social and cultural change. In addition it questions what happens to the habitus of an artist when social stage for the performances of the self becomes available for everybody. The body of the futuristclubber was modified by taking opportunities of the city culture´s new affordances. These were for examples the new kinds of urban spaces in which people from different walks of life brought together and found each other in order to innovate creative projects. Another such affordances were new media technology and cheap travelling to European metropols and their clubs. Futuristclubbers were the first television generation affected by the transhistorial and transnational images of media, culture industry and high culture. With their creative habituses futuristclubbers deconstructed such hegemonic structures of modern society as the division between work and leisure, high and low culture and the continuity of body´s appearance and interiority. In addition, their habitus as a critical cultural performance contested the heteronormativity, the ideal of the Finnish citizen modified by agrarien-bourgeois nuclear family values and the masculine performance culture. They challenged the seriousness of the critique by utilizing irony, parody and camp attitude and they questioned the originality and sincerity of the critic by borrowing and iterating already existing material in their theatrical habituses. The body technique mediated by Jouko Turkka was based on traditions of modern psychophysical theatre and the ideal of romantic artistist with Nietzschean influences. According to these traditions the education practice excluded the urban influences and instead trusted in the emptified practicing room and body´s own power and imagery. The process of aesthetic-moral modification of the body aimed to deconstruct the influences of the institutions responsibled for socialization but it could not redefined the hegemonic structures of society because of its antagonistic relationship to it. The actor´s education practice produced the artist´s habitus that was based on inhibition towards urban influences; the uninfluenced artist was supposed to be able to resist the increasing complexity of society in which art as a separate and autonomous sphere was threatened and artist´s position and creativity was becoming commonplace.Väitöskirjassa tarkastellaan habituksen esteettistä muokkaamista jokapäiväisen elämän sekä teatterin käytännöissä. Työssä analysoidaan rinnakkain helsinkiläisten niin kutsuttujen futuristiklubbaajien taiteenomaisessa käytännössä (n. 1981-1985) ja Jouko Turkan näyttelijäkoulutuksessa (1981-1985) vallinneita ruumiin tuottamisen tapoja kulttuurisena esityksenä ja vastauksena kaupunkikulttuurin murrokselle. Teatteritieteen alaan kuuluvassa ja esitysanalyysiin keskittyvässä työssä hyödynnetään monitieteistä lähestymistapaa. Tarkastelun yhteiskunnallis-kulttuurisena kontekstina on 1980-luvun alkupuoliskon helsinkiläinen kaupunkikulttuurimurros. Sitä lähestytään refleksiivisen modernisaation näkökulmasta tarkastellen sen ilmiöitä toiminnan irtautumisena valtio- ja keskusjohtoisista rakenteista sekä näkemyksillä arkielämän estetisoitumisesta ja kulttuurin monimutkaistumisesta eri elämänalojen rajojen liuetessa keskenään. Työssä kehitetyn habitus-analyysin avulla tarkastellaan habituksen esteettistä muokkaamista. Ruumista lähestytään ruumiintekniikoihin ja niihin kiinnittyvien havainnon- ja suhtautumistapojen sekä affektien koosteena. Ruumiintekniikoiden harjoittamisen ymmärretään olevan kytkeytynyttä materiaalis-diskurssiiviseen ympäristöönsä. Esimerkkikäytäntöjen organisoitumista tarkastellaan hyödyntämällä verkosto -metaforaa tunnistamalla aineistosta tarjoumuksia, joiden kautta ruumiintekniikat välittyivät osaksi ruumiin esteettistä tuottamista. Futuristiklubbaajien habitusta muokattiin uudenlaisen kaupunkikulttuurin tarjoumusten verkostossa. Siinä heterogeenisten sosiaalisten kontaktien lisäksi vaikuttivat median sekä korkea- ja populaarikulttuurin kansalliset ja historialliset rajat ylittävät kuvat, kehittyvä mediateknologia sekä edullisen matkustamisen kautta avautuneet Euroopan metropolit ja niiden klubit. Futuristiklubbaajat purkivat habituksissaan ja kekseliäässä elämäntavassaan ironisoimalla ja parodioimalla monia olennaisesti hegemonisia rakenteita; kuten palkkatyön ja vapaa-ajan sekä korkeataiteen ja kulttuuriteollisuuden toisistaan erottamista, heteronormatiivisuutta, agraaris-porvarillisiin ydinperhearvoihin kiinnittyvää kansalaisuus-ideaalia ja maskuliinista suorituskulttuuria. Aineistoni perusteella habituksen muokkaaminen ei ollut vain yksilöllisyyttä korostava identiteettiprojekti, vaan myös kollektiivisia sävyjä tavoittanut prosessi. Näyttelijäopiskelijan habitusta muokattiin tarkoituksellisesti tyhjennetyssä harjoitustilassa modernin näyttelijäntaiteen tradition ja nietzscheläisten vaikutteiden kansalliset ja historialliset rajat ylittävässä verkostossa. Koulutuskäytännössä luotettiin ruumiin omavoimaisuuteen sekä mielikuvitukseeen. Vaikka näyttelijäopiskelijan habituksen muokkaamisen prosessi hajotti sosiaalistumisesta vastuussa olevien instituutioiden, kuten luokkataustan, perheen, siviilisäädyn ja koululaitoksen valtaa muokata porvarillista, säädyllistä ja affektikontrolloitua ruumista, se ei antagonismissaan uudelleen määritellyt kulttuurin tai yhteiskunnan hegemonisia rakenteita. Sen sijaan se tuotti modernille autonomiselle taiteen sfäärille ominaista moraalis-esteettistä taiteilijan habitusta. Tällä nähtiin olevan voimaa vastustaa kulttuurin monimuotoistumista ja taiteilijan aseman tavanomaistumista eri elämänalojen rajojen liuetessa keskenään.
URI: URN:ISBN:978-951-51-4021-0
http://hdl.handle.net/10138/230201
Date: 2018-01-27
Subject:
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
POSEERAA.pdf 992.9Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record