New Actors, Historic Landscapes : The making of a frontier place in Papua New Guinea

Abstract

The thesis examines how the Mengen living in the rural Pomio District in Papua New Guinea reproduce their society and their lived environment by engaging in swidden horticulture, logging, wage labor on plantations and community conservation. These four practices have created and continue to create different kinds of places and social relations that involve the Mengen, like other inhabitants of Pomio, within larger political and economic structures. These have also produced, reproduced and at times significantly changed the environment of the Mengen. By examining the four complex modes of engaging with the environment, the thesis seeks to answer two questions. First, how the Mengen produce their livelihood, a socially meaningful environment and valued social relations in the process. Second, how the Mengen take part in natural resource extraction, the expansion of industrial agriculture and state territorialization on a resource frontier---a spatialized process in which resources, practices and their values are defined. This often involves struggle, which reflects the notion that the greatest political struggles are not only over who gets to appropriate value, but who gets to define it. The study is aimed as a contribution to the understandings of human-environmental relations and natural resource extraction. It suggests that political ecology combined with anthropological theories of value help us understand how people who have intimate relations with their lived environment engage in a globalized resource economy.

The thesis argues that there is no uniform way in which "the Mengen" take part in logging or the making of the state. The very different approaches deployed and the ensuing disagreements are, however, often disagreements over how best to pursue Mengen values of establishing productive relations with each other, the land and people from elsewhere. The Mengen have been successful in retaining their system of values over long and extensive contact with commodity relations, foreign companies and state administrations, while adapting to and incorporating these changes into their lives without losing hold of what they value. A key reason for this is that they have not been dispossessed of their lands, but continue to hold them communally.

Tutkimus käsittelee sitä miten Papua-Uuden-Guinean maaseudulla asuvat mengenit tuottavat elantonsa, yhteiskuntansa ja eletyn ympäristönsä harjoittamalla kiertokaskiviljelyä ja osallistumalla eri tavoin metsähakkuisiin, palkkatyöhön öljypalmuplantaaseilla sekä paikalliseen luonnonsuojeluun. Tutkimus vastaa kahteen kysymykseen. Ensiksi, millä tavoin mengenit tuottavat elantonsa ja sosiaalisesti merkityksellisen ympäristön. Toiseksi, miten mengenit ottavat osaa luonnonvaratalouteen ja valtionmuodostukseen niin kutsutulla rajavyöhykkeellä, joka on tilallinen prosessi, jossa eri toimijat kamppailevat luonnonvarojen hallinnasta, niiden arvosta ja luonnonvarojen määrittämisestä.

Tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä ihmisten ja ympäristön välisestä suhteesta ja globaalista luonnonvarataloudesta. Kaskiviljey ja luonnonvaratalous luovat paikkoja ja yhteiskunnallisia suhteita, joiden myötä mengenit, kuten muutkin Pomion alueen asukkaat, toimivat erottamattomana osana laajempia poliittisia ja taloudellisia rakenteita. Tutkimus osoittaa, että mengenit eivät muodosta yhtenäistä ryhmää, eivätkä he osallistu hakkuisiin tai valtionmuodostukseen yhdellä tavalla. Heidän eri lähestymistapansa ja niistä johtuvat keskinäiset erimielisyytensä ovat kuitenkin usein erimielisyyttä siitä miten parhaiten tavoitella mengenien keskeisiä arvoja, eli sosiaalisesti tuottavia suhteita ympäristön ja muiden ihmisten kanssa. Mengenit ovat pitkään olleet tekemisissä globaalin markkinatalouden, ulkomaisten yritysten ja eri valtionhallintojen kanssa. He ovat onnistuneet sopeutumaan huomattaviin taloudellisiin ja poliittisiin muutoksiin sekä ottamaan ne osaksi elämäänsä ilman, että he ovat luopuneet omasta arvojärjestelmästään. Keskeinen syy tälle on, että mengenit ovat onnistuneet säilyttämään maa-alueidensa yhteisomistuksen ja sitä kautta omat tapansa luoda suhteita toisiinsa ja ympäristöönsä.