Lapsen asema esitutkinnassa

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, Oikeustieteellinen tiedekunta fi
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Law en
dc.contributor Helsingfors universitet, Juridiska fakulteten sv
dc.contributor.author Lehtinen, Aura
dc.date.issued 2017
dc.identifier.uri URN:NBN:fi:hulib-201802011168
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/231932
dc.description.abstract Tutkielmassa tarkastellaan lapsen asemaa esitutkinnassa. Tarkastelu kohdistuu tilanteisiin, joissa lapsi on rikosprosessissa asianomistajan asemassa. Tutkielman tarkoituksena on luoda monialainen katsaus lapsen kuulemiseen vaikuttaviin tekijöihin, pohtia viranoamisten kykyä arvioida lapsen kertomuksen luotettavuutta sekä tarkastella aihepiiristä muotoutunutta oikeuskäytäntöä. Tutkielman alussa tarkastellaan esitutkintalain edellytyksiä ja esitutkinnan tehtävää. Esitutkinnan valmistelutehtävä korostuu lapsiin kohdistuvissa rikoksissa ja rangaistusvastuun oikea kohdentuminen riippuu lapsiin kohdistuvissa rikoksissa keskeisesti esitutkinnan toimivuudesta ja laadusta. Virhe tutkinnassa tai aineiston keräämisessä voi pahimmassa tapauksessa estää rikosvastuun toteutumisen. Tämä johtuu siitä, että lapsiin kohdistuneissa rikoksissa pääasiallisena näyttönä on usein lapsen esitutkinnassa antama kertomus. Menettelyssä esiintynyttä puutetta on vaikea korjata alle 15-vuotiaiden lasten kohdalla prosessin myöhäisemmässä vaiheessa, sillä heitä ei kuulla enää uudelleen oikeudenkäynnissä. Lasta kuullaan esitutkinnassa, kun epäillään, että hän on joutunut rikoksen uhriksi. Kuulemisen tarkoituksena on selvittää mahdollisimman luotettavasti, mitä on tapahtunut. Koska esitutkinnan merkitys lapsiin kohdistuvissa rikoksissa on suuri, on sille asetettu tiettyjä erityisvaatimuksia, joista esitutkintaviranomaisen on huolehdittava. Esimerkiksi ajan kuluminen tapahtumista vaikuttaa kuultavan kertomukseen. Tämän vuoksi parhaan mahdollisen näytön hankkimiseksi lasta olisi kuulusteltava mahdollisimman pian tapahtumien jälkeen. Toinen tärkeä esitutkinnalle asetettava erityisvaatimus on lapsen ominaisuuksien huomioon ottaminen kuulemistilanteessa. Kuulustelussa on keskeistä huomioida lapsen ikä ja kehitystaso, sillä lapsen muisti ja kyky sanoittaa muistoja kehittyvät lapsen kasvaessa. Tutkielmassa pohditaan myös lapsen kertomuksen luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä. Rikosprosessissa on usein välttämätöntä arvioida lapsen lausunnon luotettavuutta. Lapsen kertomuksen luotettavuutta arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota lapsen iän ja kehitystason ohella myös lapsen motiiveihin sekä lapseen liittyviin taustatekijöihin. Ensinnäkin lapset, kuten aikuisetkin, valehtelevat. Toiseksi traumakokemuksilla voi olla vaikutusta niin muistiin kuin lapsen tuottamaan kertomukseen. Arvioinnin onnistumiseen vaikuttavat viranomaisten käsitykset lapsesta uhrina. Tämän vuoksi on tärkeää, että viranomaisilla on ajantasaiset ja oikeat tiedot lapsen ominaisuuksista sekä lasten ja aikuisten välisistä eroavaisuuksista. Tutkimusten perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että viranomaisten tiedoissa esiintyy puutteita. Tutkielman lopussa käsitellään tuomioistuimen suorittamaa näytön arviointia ja esitellään aihepiirin oikeustapauksia. Näyttökysymykset tulevat rikosasioissa arvioitavaksi vapaan todistusteoria perusteella. Teorian lähtökohtana on se, että tuomioistuin ei ole sidottu laissa määriteltyihin joustamattomiin sääntöihin arvioidessaan tapauksessa esitetyn näytön todistusvoimaa. Tuomioistuimen on punnittava asiassa esitettyä näyttöä huolellisesti kaikki esiin tulleet seikat huomioiden. Lapsiasioiden käsittely, lapsen asianmukainen kuuleminen ja kertomuksen luotettavuuden arviointi vaativat tuomarilta vähintään oikeus- ja kehityspsykologisen tutkimustiedon sekä oikeustieteen tuntemusta. Kuitenkin myös omien ennakkokäsitysten ja ajatusten tunnistaminen ja niiden vaikutuksen huomioiminen on välttämätöntä. Aihepiiri vaatiikin paljon itsetuntemusta aihealueen emotionaalisuuden johdosta. Aihepiirin vaativuuden vuoksi lapsiin kohdistuvien rikosten tutkintaan ja ratkaisutoimintaan osallistuvien ammattilaisten kouluttaminen on äärimmäisen tärkeää rikosprosessin osallisten oikeusturvan kannalta. Tästä syystä lapsiin liittyvien asioiden käsittelyyn osallistuvat viranoamiset eli poliisi, syyttäjä sekä tuomari ovat usein aihepiiriin erikoistuneita. Tutkielman lähdeaineistona on hyödynnetty kotimaista rikos- ja prosessioikeudellista oikeuskirjallisuutta ja –käytäntöä sekä kehitys- ja oikeuspsykologista tutkimustietoa. fi
dc.language.iso fin
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher University of Helsinki en
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.title Lapsen asema esitutkinnassa fi
dc.type.ontasot pro gradu -tutkielmat fi
dc.type.ontasot master's thesis en
dc.type.ontasot pro gradu-avhandlingar sv
dc.subject.discipline Rikosoikeus fi
dc.subject.discipline Criminal law en
dc.subject.discipline Straffrätt sv
dct.identifier.urn URN:NBN:fi:hulib-201802011168

Files in this item

Files Size Format View
Lapsen asema esitutkinnassa 2017.pdf 966.2Kb application/pdf View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record