The relational construction of occupational agency : Performing professional and enterprising selves in diversifying care work

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3292-5
Julkaisun nimi: The relational construction of occupational agency : Performing professional and enterprising selves in diversifying care work
Tekijä: Olakivi, Antero
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteiden laitos
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (artikkeli)
Tiivistelmä: This dissertation employs a perspective of relational sociology on the occupational agency of employees in public sector elder care in Finland. The study is motivated by two socio-political developments: first, the ambition of public sector care work organizations to enhance their efficiency by implementing private sector management ideals and, second, these organizations’ increasing tendency to recruit migrant workers as a means to tackle shortages in workforce, partly caused by precarious conditions in elder care work. Both developments have raised socio-political controversies. According to critics, they decrease the quality of care, reduce care workers’ occupational agency, and create hierarchies between migrant and Finnish-born workers. According to proponents, the developments improve the quality of care, the livelihood of migrant workers and, finally, care workers’ occupational agency, autonomy, activity, and involvement in their work. These optimistic visions, I argue, draw on the liberal and enterprising ideals of providing welfare services through supporting all actors’ autonomy and proactive agency. Previous research has often aimed to solve the above controversies by empirically supporting one line of interpretation over others. In this study, I examine how the above controversies themselves are enacted in social care work. In particular, I examine how care work managers’ and migrant care workers’ interpretations of their own and each other’s occupational agency support and contest, first, each other and, second, the above political visions. My data consist of interviews conducted in 2011–2013. I analyze the interviews from a discursive and dramaturgical perspective and present the results in four articles and a dissertation summary. My results demonstrate how the liberal ideals of enterprising care work are both familiar and pragmatic to social care employees. By drawing on these ideals, care work managers can conceive themselves as modern coaches who can improve the quality of care by activating care workers’ occupational agency—and by recruiting agential migrants. These interpretations also shape the agency of care work managers: beyond experts in care, they need to become experts in activation and cultural diversity. Care workers, in turn, can draw on the enterprising ideals to perform active, responsible, and autonomous agency. These performances can be necessary for many migrants who, evidently, have an additional burden of demonstrating their worth in front of native audiences. The enterprising ideals also create conflicts in networks of care. To present themselves as modern coaches, managers need care workers who are routinized but willing to be activated. Care workers can question this image of themselves in different ways. First, care workers can present themselves as agents who are already active and, thus, do not need their superiors’ coaching. Second, they can frame problems in their environment as structural problems that cannot be solved by activation. Third, they can present themselves as actors who are forced to be enterprising; who are active and autonomous, but because they have no choice. In sum, my study demonstrates the moral and pragmatic appeal of the enterprising and liberal ideals—in the context of dwindling resources—but also a line of practices that contest their credibility in care work.Väitöskirjassani tutkin julkisen sektorin vanhushoivahenkilöstön ammatillista toimijuutta relationaalisen sosiologian näkökulmasta. Tutkimustani motivoi kaksi yhteiskuntapoliittista kehityskulkua: ensimmäisenä pyrkimys lisätä hoivatyön tehokkuutta yksityiseltä sektorilta omaksuttujen johtamismallien avulla, toisena siirtolaistaustaisten hoitajien lisääntyvä rekrytointi hoivatyöhön vastauksena osin työolojen heikentymisestä johtuvaan työvoimapulaan. Yhteiskunnallisessa keskustelussa molemmat kehityskulut näyttäytyvät kiistanalaisina. Kriittiset kannat katsovat keinojen lisäävän hoivan laatuongelmia, rajoittavan hoitajien toimijuutta ja synnyttävän hierarkioita siirtolaistaustaisten ja Suomessa syntyneiden työntekijöiden välille. Optimistiset kannat katsovat keinojen parantavan hoivan laatua ja siirtolaistyöntekijöiden toimeentuloa sekä hoitajien ammatillista toimijuutta kannustamalla hoitajia itsenäisemmiksi, vastuullisemmiksi ja aktiivisemmiksi. Väitän jälkimmäisten toiveiden ammentavan paitsi ammattimaisen myös yrittäjämäisen toimijuuden kulttuurisesta ihanteesta sekä liberaalista pyrkimyksestä järjestää sosiaalipalveluja tukemalla kaikkien asianosaisten aktiivista toimijuutta. Aiemmassa tutkimuksessa yllä kuvattuja kiistoja on pyritty ratkaisemaan eri kantoja tukevan tutkimustiedon avulla. Oma tutkimukseni tarkastelee itse kiistojen jalkautumista hoivatyön arkeen. Erityisesti tarkastelen hoivatyön lähijohtajien ja siirtolaishoitajien omaa ja toistensa toimijuutta koskevien tulkintojen yhteensopivuutta. Aineistona käytän vuosina 2011–2013 kerättyjä haastatteluja, joita analysoin diskursiivisesti ja dramaturgisesti. Tulokset esitän neljässä osajulkaisussa ja niiden yhteenvedossa. Tulokseni osoittavavat, kuinka yrittäjämäisen toimijuuden ja liberaalin hallinnan ihanteet ovat hoivatyön henkilöstölle paitsi tuttuja myös käyttökelpoisia. Lähijohtajia ihanteet auttavat esiintymään nykyaikaisina valmentajina, jotka kehittävät hoivan laatua aktivoimalla alaistensa ammatillista toimijuutta—ja palkkaamalla aktiivisia maahanmuuttajia. Näissä tulkinnoissa myös johtajien toimijuus saa uusia piirteitä: hoivatyön sisältöosaamisen lisäksi johtajien on kyettävä esiintymään kulttuurisen monimuotoisuuden ja aktivoinnin asiantuntijoina. Hoitajia samat ihanteet auttavat esiintymään aktiivisina, vastuullisina ja itsenäisinä toimijoina. Erityisesti maahanmuuttajahoitajat joutuvat jatkuvasti vakuuttelemaan eri yleisöjä omasta osaamisestaan. Tähän vakuutteluun yrittäjämäisyyden ihanteet tarjoavat kulttuurisen mallin. Yrittäjämäisen toimijuuden ja liberaalin politiikan ihanteet synnyttävät myös ristiriitoja. Voidakseen esiintyä nykyaikaisina valmentajina, johtajat tarvitsevat määrätynlaisia alaisia: rutinoituneita, mutta aktiivisuuteen pyrkiviä. Tämän itseään koskevan tulkinnan hoitajat voivat haastaa eri tavoin. Yhtäältä hoitajat voivat esiintyä valmiiksi yrittäjämäisinä toimijoina, jotka eivät tarvitse lähijohtajien valmennusta. Toisaalta hoitajat voivat korostaa hoivatyön rakenteellisia ongelmia, joita valmennus ei ratkaise. Kolmanneksi hoitajat voivat esiintyä yrittäjämäisiksi pakotettuina toimijoina, jotka toimivat aktiivisesti ja autonomisesti, mutta johtuen vaihtoehtojen puutteesta. Kokonaisuutena tutkimukseni osoittaa yrittäjämäisen toimijuuden ja liberaalin politiikan pragmaattisuuden niukkojen resurssien hoivatyössä, mutta myös joukon käytäntöjä, jotka kyseenalaistavat ihanteiden uskottavuuden työn arjessa.
URI: URN:ISBN:978-951-51-3292-5
http://hdl.handle.net/10138/231979
Päiväys: 2018-02-23
Avainsanat:
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
THERELAT.pdf 672.5KB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot