Verbi verbistä : Puolan ja suomen johdetun verbileksikon merkitysrakenteen vertailua

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4019
Title: Verbi verbistä : Puolan ja suomen johdetun verbileksikon merkitysrakenteen vertailua
Author: Biskupska, Anna Maija
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: Abstract Verbi verbistä A verb for a verb A comparative study of the semantic structure of derived verb lexicon in Polish and Finnish Anna Maija Biskupska, University of Helsinki, Finland This thesis compares the verb derivation systems of Polish and Finnish on the grounds of their contrastive morphosemantic analysis. As the main database I have used large monolingual dictionaries of both languages and as a theoretical background structural and conceptual semantics. In both languages derivatives form the major part of the verb lexicon.The most crucial semantic categories among the derivatives are verbs describing causative and anticausative change of state events. Nevertheless, the morphosemantic structure of the Polish and Finnish derivatives expressing change of state has essential differences. This particularly concerns deverbal causative and anticausative derivatives. In Polish they are typically created by means of polysemous prefixes of lexical (local-directional) origin or the się reflexive, while Finnish produces them by using suffixes of a generic causative ((t)tA-) or anticausative (U-) meaning. Polish prefixes add to the causative stem verbs not only the meaning of a change of state but also its specified result. Moreover, the prefixes influence the aspect of the stem changing an imperfective stem verb into a perfective derivative. In Finnish, unlike in Polish, deverbal derivatives expressing change of state are not explicitly resultative. Even if derivational suffixes may have an influence on the aspectual features of their stem verbs, there is no grammaticalized verb aspect in Finnish. In Polish it is possible to derivate from a causative verb several resultative causative derivatives by using different prefixes to express different results. This kind of explicit multiresultativeness is alien to Finnish verbs. Accordingly, for both the Polish stem verb and its prefixal derivatives stands often only one Finnish verb, the meaning of which corresponds to the meaning of the Polish multiresultative stem verb and the whole group of its prefixal derivatives. Together with their stem verbs, prefixal derivatives build hierarchical taxonomies based on hyperonym-hyponym relations. This makes the Polish change of state verb lexicon rich in synonyms and its semantic structure deep. Compared with it, the Finnish lexicon is poorer in synonyms and its semantic structure shallower. The semantic differences between Polish and Finnish change of state derivatives reflect not only on the semantic structure of the verb lexicon. They as well come out in the argument structure and lexicalization strategies (patterns). Because of the prefixation, conflation is a very characteristic strategy for Polish, while the strategy Finnish prefers is typically straight. In sum, because of the prefixation Polish derivatives expressing change of state include more semantic and pragmatic information about a situation than Finnish suffixal derivatives. Information encoded in the verbs by prefixation may concern their aspectual features (perfective aspect, lexical aktionsart meanigs), modality, resultativeness, causativeness on the one hand, and semantic roles of the arguments and selection rules on the other hand. In Finnish such information is encoded partly in verbs and partly in their arguments.Tiivistelmä Verbi verbistä Puolan ja suomen johdetun verbileksikon merkitysrakenteen vertailua Anna Maija Biskupska, Helsingin yliopisto, Suomi Tutkin tässä työssä kontrastiivisesti, miten tiloja, tapahtumia ja tekoja eli ns. primaareja semanttisia asiaintilatyyppejä kielennetään verbeihin suomessa ja puolassa. Koska molempien kielten verbileksikko on johdosvaltainen, näkökulmani on pitkälti johto-opillinen. Sen mukaisesti vastakkainasettelun ensisijaisena vertailuperustana (tertium comparationis) on verbinjohto. Tarkasteltavina ovat suomen ja puolan verbijohdosten säännölliset, verbileksikkoa luokittavat merkitykset, joita vertailen verbijohdosten morfosemanttisen analyysin pohjalta. Suomen ja puolan verbinjohdon vertailun tekee niin lingvistisesti kuin kielididaktisestikin mielenkiintoiseksi etenkin se, että vastakkain on kaksi johdosvaltaista, mutta johtamiskeinoiltaan varsin erilaista kieltä. Lähtöoletuksenani on, että erojen päälähde on puolan verbinjohtoa hallitseva prefiksisysteemi. Sen vuoksi prefiksijohto saa tässä tutkimuksessa osakseen erityisen runsaasti huomiota. Tutkimus perustuu pääosin laajojen suomen ja puolan selittävien sanakirjojen verbiaineistoon. Menetelmä on vertaileva ja lähestymistapa hengeltään lähinnä strukturalistinen. Suomen ja puolan verbijohdoksille on yhteistä perusluonteinen jakautuminen toisaalta muutosta kuvaaviin muuttamis- ja muuttumisjohdoksiin ja toisaalta tilaa ja muutokseen johtamatonta toimintaa kuvaaviin johdoksiin. Jako pätee myös johtamattomiin perusverbeihin. Olennaisimmat erot puolestaan koskevat sitä, miten muutosta ja tulosta kummassakin kielessä ilmaistaan.Suomessa yleismerkityksistä kausatiivista ja ei-kausatiivista muutosta kielentävät ennen muuta (t)tA- ja U-johtimet. Tulosta voidaan ilmaista muutosjohdosten resultatiivisilla täydennyksillä tai se voi sisältyä verbijohdokseen, jos kantasanana on nomini tai intransitiiviverbi. Puolassa sitä vastoin tärkeimpiä muutoksen ja tuloksen ilmaisimia ovat leksikaalislähtöiset prefiksit, jotka lisäävät verbijohdokseen spesifisen tuloksen. Etenkin tekoverbeillä ja niistä johdetuilla tapahtumaverbeillä sekä paikan muutosta ilmaisevilla liikeverbeillä on usein toista kymmentäkin eri prefiksillä johdettua resultatiivijohdosta, jotka yhdessä kantaverbin kanssa muodostavat hierarkkisen, rakenteeltaan syvän hyperonyymi-hyponyymi-suhteeseen perustuvan verbitaksonomian. Suomen verbileksikossa tällaista samakantaista lähimerkityksisistä johdoksista koostuvaa prefiksijohdospesyettä vastaa monesti yksi verbilekseemi, minkä perusteella tällaista leksikon rakennetta voidaan nimittää laakeaksi. Puolan hierarkkiset verbijohdostaksonomiat voivat perustua myös prefiksien polysemiaan ja mahdollisuuteen tulkita prefiksin merkitys resultatiiviverbillä. Eri kantaverbiryhmiin kytkeytyneenä prefiksi verbistyy erilaisiksi resultatiiviverbeiksi, joita kutsun kattoverbeiksi. Tällöin taksonomian hyperonyyminä on prefiksin verbistynyt merkitys ja hyponyymeinä samaprefiksiset eri kantaverbeistä johdetut verbit. Suomen ja puolan muutosjohdon erilaisuus tulee esiin myös kielten toisistaan poikkeavina leksikalisointistrategioina. Puolassa strategia on usein epäsuora, sillä verbiin on voitu johtoteitse kielentää tietoa mm. teon tai tapahtuman tuloksesta, verbin kuvaaman tilanteen rajattuudesta, lauseen subjektin tai objektin semanttisista rooleista, niiden merkityspohjaisesta valikoitumisesta jne. Suomi puolestaan suosii enemmän suoraa strategiaa niin, että itse tekoa tai tapahtumaa kielennetään verbillä ja sen osallistujia täydennyksillä ja määritteillä. Muutoksen ja tuloksen kielentämiseen verbilekseemeissä kytkeytyvät tärkeänä osatekijänä verbien aspektuaaliset ominaisuudet (suomessa verbien rajapakoisuus, rajahakuisuus ja rajaavuus), puolassa taas kieliopillistunut verbinaspekti (imperfektiivisyys ja perfektiivisyys). Pitkälti prefiksijohdon tulosta on puolan suomea laajempi teonlaatujohdosten kirjo: teonlaatujohdoksilla ilmaistaan toiminnan frekventatiivisuuden, kontinuatiivisuuden ja momentaanisuuden lisäksi mm. sen ajallista kestoa, distributiivisuutta, inkoatiivisuutta ja terminatiivisuutta. Kiintoisa samankaltaisuus tulee esiin siinä, että niin suomen kuin puolan teonlaatujohdokset saavat helposti affektis-modaalisia merkityksiä. Tämä tutkimus on ensimmäinen yritys pureutua puolan leksikaalislähtöisten verbiprefiksien ja niillä johdettujen verbien monisäikeiseen ja vaikeaselkoiseen semantiikkaan vertailemalla sitä suffikseja verbinjohtimina suosivaan suomeen. Erityisesti muutosverbien vertailu lisää lingvististä tietoa muutoksen ja tuloksen kielentämisestä verbilekseemeihin johtoteitse ja siihen liittyen myös tietoa puolan ja suomen verbijohdosten kausatiivisuuden ja transitiivisuuden luonteesta sekä resultatiivisuuden suhteesta kausatiivisuuteen.
URI: URN:ISBN:978-951-51-4019
http://hdl.handle.net/10138/232239
Date: 2018-03-03
Subject:
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Verbiver.pdf 4.652Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record