Kompleksinen yhteisökriisi : Sisäinen kriisiviestintä kuntaorganisaation resilienssitekijänä Jokelan ja Kauhajoen koulusurmissa

Abstract

This research examines the role and tasks of the municipality that was hit by the crisis in connection to the school shootings in Jokela on 7.11.2007 and Kauhajoki on 23.9.2008. The research focuses specifically on internal crisis communication as a facilitator of multi-agency work.In the research, school shootings are seen as community crises, the consequences of which are strongly reflected on the local community. The leadership responsibility of community crises falls upon the local security authorities.The research material consists mainly of interviews with members of the crisis organization of the cities of Tuusula and Kauhajoki. The theoretical framework is composed of the theories of organizational communication and crisis study, particularly the notion of the various functions of communication in an organization, the complexity of a crisis and crisis resilience.

As a result of the study, four theoretical concepts were obtained: the recurring complexity of crisis, the dominance of circumstances, the elements of strengthening of the crisis organization and the network of crisis organizations. Complexity recurred during school shootings, since in addition to the crisis, the ambiguity of management responsibility and division of labour produced surprises and demanded the organisation to adapt. Officials of community crisis were also members of the tragedy struck community, hence work and private loss were mixed. It was also discovered that pressure from the media influenced the schedule of the crisis organization work strongly.The lack of control related to complexity was largely due to the disappearance of predictability. The concatenation of communication issues caused accumulation of problems. In the absence of authoritative communication, the crisis organization was forced to begin operating based on unofficial information that was difficult to confirm.

During burdensome tasks the crisis organization was supported by a strong leadership input combining symbolic and instrumental leadership as well as care of the members of the crisis organization. Working in pair provided the opportunity for professional peer support during crisis work. In the circumstances of surprise and disorder, the predictability of matters was enhanced by the application of known solutions in the new context. The evacuation center as well as support centers for the immediate and indirect victims of the crisis structured the entity of psychosocial support and services for traumatic situations. Additionally, places and occasions were indicated to support community grief and workspaces for media representatives. The network of crisis organizations was united by a governing body coordinating the support measures.

Tutkimuksessa tarkastellaan kriisin kohdanneen kunnan tehtäviä Jokelan 7.11.2007 ja Kauhajoen 23.9 2008 joukkomurhien yhteydessä. Koulusurmat olivat yhteisökriisejä, joiden seuraukset heijastuvat voimakkaasti paikallisyhteisöön ja joiden johtovastuu kuuluu paikallisille turvallisuusviranomaisille. Organisaatiotutkimuksen ja erityisesti kriisiviestinnän alaan kuuluvassa tutkimuksessa keskitytään ratkaisuihin kriisin ensimmäisten tuntien ja vuorokausien aikana. Tarkastelussa suunnataan huomio sisäiseen kriisiviestintään moniviranomaistyön mahdollistajana. Tutkimusaineisto muodostuu pääasiassa Tuusulan ja Kauhajoen kaupunkien kriisiorganisaatioon kuuluneiden haastatteluista. Teoreettisena kehyksenä on organisaatioviestinnän ja kriisitutkimuksen teorioita, erityisesti ajatus viestinnän erilaisista tehtävistä organisaatiossa, kriisin kompleksisuudesta ja kriisiresilienssistä. Aineisto valottaa myös viestinnän ja johtamisen läheistä suhdetta kriisitilanteessa.

Tuloksena saatiin neljä teoreettista käsitettä: kriisin kertautuva kompleksisuus, olosuhteiden dominanssi, kriisiorganisaation vahvistamisen elementit ja kriisiorganisaatioiden verkosto. Koulusurmissa kriisin lisäksi myös työnjaon epäselvyydet tuottivat yllätyksiä. Toimintaa määrittivät kulloisenkin kriisitilanteen erityiset olosuhteet. Yhteisökriisissä viranhaltijat olivat myös tragedian kohdanneen yhteisön jäseniä, jolloin työ ja yksityiset menetykset sekoittuivat. Lisäksi median luoma viestintäpaine aikataulutti kriisiorganisaation työtä. Viestintäongelmien ketjuuntuminen aiheutti ongelmien kumuloitumisen. Kriisiorganisaatio joutui käynnistämään toimintansa epävirallisen tiedon varassa, jota yhteistyöongelmien vuoksi oli vaikea vahvistaa. Valtakunnallisen suunnittelun puuttuminen merkitsi sitä, että paikalliset viranomaiset käynnistivät omaisviestinnän prosessit ilman ohjeistusta ja vailla riittäviä resursseja.

Kriisiorganisaation toimintakykyä tuki voimakas johtamispanos, jossa yhdistyi symbolinen, instrumentaalinen ja huolehtiva johtaminen. Työparityöskentely tarjosi mahdollisuuden ammatilliseen vertaistukeen. Asioiden ennakoitavuutta lisäsi tunnettujen ratkaisujen soveltaminen uudessa kontekstissa. Kriisiorganisaatioiden verkoston perustaminen, eli evakuointikeskus, mediakeskus sekä tukikeskukset kriisin välittömille ja välillisille uhreille, jäsensi tukipalvelujen kokonaisuutta. Tarvittiin myös tilaisuudet yhteisöllisen surun tukemiseksi. Kriisiorganisaatioiden verkostoa yhdisti koordinoiva johtoelin, jossa mahdollistettiin jatkuva päätöksenteko akuutin kriisin aikana.