Calvarial vault reconstruction in craniosynostosis surgery; Overcoming commonly seen challenges

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4116-3
Julkaisun nimi: Calvarial vault reconstruction in craniosynostosis surgery; Overcoming commonly seen challenges
Tekijä: Savolainen, Mikko
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, Clinicum
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (artikkeli)
Tiivistelmä: Tämä tutkimus käsittelee kallon saumojen ennenaikaisen sulkeutumisen (kraniosynostoosi) leikkaushoitoa. Perinteiseen leikkausmetodiin avoimeen kallon uudelleen kokoamiseen (kranioplastia) liittyy useita haasteita: leikkauksessa syntyvät luupuutokset jäävät joskus luutumatta,kestävän luiden välisen liitoksen saavuttaminen on haastavaa, toimenpide on hyvin invasiivinen henkeä uhkaavine komplikaatioineen. Uuteen vähemmän invasiiviseen hoitomuotoon kallon venytykseen liittyy myös tällä hetkellä usein ongelmia kuten luun venyttimien hajoamista tai irtoamista. Tutkimuksessa etsittiin ratkaisuja näihin ongelmiin.18:sta kraniosynostoosipotilaalle avoimen kranioplastian aikana luupuutosten peitoksi oli laitettu demineralisoitu luulevy (DML). Nämä luupuutokset osoittivat parempaa luutumista (74%) kuin vastaavat tyhjät luupuutokset (54%) saman potilaan kallossa. Vertailu tehtiin viikko ja vuosi leikkauksen jälkeen otetuista tietokonetomografia kuvista. DML osoittautui turvalliseksi ja hyödylliseksi materiaaliksi luuputosten peitoksi. Aalto-yliopiston kanssa yhteistössä kehitettiin metodi, jotta kallon venytyshoidossa syntyvät voimatpystytään määrittämään. Mittauksissa todettiin venytystä vastustavan voiman kasvavan jyrkästi venytyksen aikana ja laskevan tämän jälkeen merkittävästi (keskimäärin 69.9%). Keskimääräinen venytyksen aloitusvoima oli 20.4 N ja lopetusvoima 57.6 N. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että kallon venytyshoidon komplikaatioita voidaan vähentää jakamalla venytys useampiin lyhyempiin venytys kertoihin. Aalto-yliopiston kanssa yhteistyössä tehdyssä laboratoriokokeissa todettiin, ettei kahdella erilaisellabiohajoavalla luun kiinnitysmekanismilla, perinteisellä ruuvilla ja ultraäänellä aktivoitavalla pinnillä, ole kliinisti merkittävää kestävyys eroa. Toisessa samantyyppisessä laboratoriokokeessa testattiin kolmen erilaisen biohajoavan kiinnitysmekanismin soveltuvuutta kallon luun venyttimen kiinnittämiseen. Tutkimuksessa todettiin, että luun venytin voidaan kiinnittää kalloon 8 biohajovallaruuvilla tai 12:sta biohajoavalla lämmöllä aktivoitavalla pinnillä. Biohajoavalla kiinnityksellä voidaan mahdolisesti vähentää hoitoon liittyviä komplikaatioita ja vähentää luun venyttimen poistoleikkauksen laajuutta.Tämä tutkimus käsittelee kallon saumojen ennenaikaisen sulkeutumisen (kraniosynostoosi) leikkaushoitoa. Perinteiseen leikkausmetodiin avoimeen kallon uudelleen kokoamiseen (kranioplastia) liittyy useita haasteita: leikkauksessa syntyvät luupuutokset jäävät joskus luutumatta,kestävän luiden välisen liitoksen saavuttaminen on haastavaa, toimenpide on hyvin invasiivinen henkeä uhkaavine komplikaatioineen. Uuteen vähemmän invasiiviseen hoitomuotoon kallon venytykseen liittyy myös tällä hetkellä usein ongelmia kuten luun venyttimien hajoamista tai irtoamista. Tutkimuksessa etsittiin ratkaisuja näihin ongelmiin. 18:sta kraniosynostoosipotilaalle avoimen kranioplastian aikana luupuutosten peitoksi oli laitettu demineralisoitu luulevy (DML). Nämä luupuutokset osoittivat parempaa luutumista (74%) kuin vastaavat tyhjät luupuutokset (54%) saman potilaan kallossa. Vertailu tehtiin viikko ja vuosi leikkauksen jälkeen otetuista tietokonetomografia kuvista. DML osoittautui turvalliseksi ja hyödylliseksi materiaaliksi luuputosten peitoksi. Aalto-yliopiston kanssa yhteistössä kehitettiin metodi, jotta kallon venytyshoidossa syntyvät voimatpystytään määrittämään. Mittauksissa todettiin venytystä vastustavan voiman kasvavan jyrkästi venytyksen aikana ja laskevan tämän jälkeen merkittävästi (keskimäärin 69.9%). Keskimääräinen venytyksen aloitusvoima oli 20.4 N ja lopetusvoima 57.6 N. Tutkimuksesta voidaan päätellä, että kallon venytyshoidon komplikaatioita voidaan vähentää jakamalla venytys useampiin lyhyempiin venytys kertoihin. Aalto-yliopiston kanssa yhteistyössä tehdyssä laboratoriokokeissa todettiin, ettei kahdella erilaisellabiohajoavalla luun kiinnitysmekanismilla, perinteisellä ruuvilla ja ultraäänellä aktivoitavalla pinnillä, ole kliinisti merkittävää kestävyys eroa. Toisessa samantyyppisessä laboratoriokokeessa testattiin kolmen erilaisen biohajoavan kiinnitysmekanismin soveltuvuutta kallon luun venyttimen kiinnittämiseen. Tutkimuksessa todettiin, että luun venytin voidaan kiinnittää kalloon 8 biohajovallaruuvilla tai 12:sta biohajoavalla lämmöllä aktivoitavalla pinnillä. Biohajoavalla kiinnityksellä voidaan mahdolisesti vähentää hoitoon liittyviä komplikaatioita ja vähentää luun venyttimen poistoleikkauksen laajuutta.
URI: URN:ISBN:978-951-51-4116-3
http://hdl.handle.net/10138/232697
Päiväys: 2018-04-06
Avainsanat:
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
Calvaria.pdf 4.794MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot