Näkökulmia eurooppalaiseen sosiaalipolitiikkaan : malli, väestö, resurssit ja kommunikaatio

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-33-1984-7
Title: Näkökulmia eurooppalaiseen sosiaalipolitiikkaan : malli, väestö, resurssit ja kommunikaatio
Alternative title: Perspectives on European Social Policy
Author: Palola, Elina
Contributor organization: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Policy
Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, yhteiskuntapolitiikan laitos, sosiaalipolitiikka
Helsingfors universitet, statsvetenskapliga fakulteten, samhällspolitiska institutionen
Publisher: Stakes
Date: 2007-06-20
Language: fin
Belongs to series: Stakes Tutkimuksia 164 - URN:ISSN:1236-0732
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-33-1984-7
http://hdl.handle.net/10138/23397
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: The study analyses European social policy as a political project that proceeds under the guidance of the European Commission. In the name of modernisation, the project aims to build a new idea for the welfare state. To understand the project, it is necessary to distance oneself from both the juridical competence of the European Union and the traditional national welfare state models. The question is about sharing problems, as well as solutions to them: it is the creation and sharing of common views, concepts and images that play a key role in European integration. Drawing on texts and speeches produced by the European Commission, the study throws light on the development of European social policy during the first years of the 2000s. The study "freeze-frames" the welfare debate having its starting points in the nation states in the name of the entity of Europe. The first article approaches the European social model as a story in itself, a preparatory, persuasive narrative that concerns the management of change. The article shows how the audience can be motivated to work towards a set target by using discursive elements in a persuasive manner: the function of a persuasive story is to convince the target audience of the appropriateness of the chosen direction and to shape their identity so that they are favourably disposed to the desired political targets. This is a kind of "intermediate state" where the story, despite its inner contradictions and inaccuracies, succeeds in appearing as an almost self-evident path towards a modern social policy that Europe is currently seen to be in need of. The second article outlines the European social model as a question of governance. Health as a sector of social policy is detached from the old political order, which was based on the welfare state, and is closely linked to economy. At the same time the population is primarily seen as an economic resource. The Commission is working towards a "Europe of Health" that grapples with the problem of governance with the help of the "healthisation" of society, healthy citizenship and health economics. The way the Commission speaks is guided by the Union's powerful interest to act as "Europe" in the field of welfare policy. At the same time, the traditional separateness of health policy is effaced in order to be able to make health policy reforms a part of the Union's wider modernisation targets. The third article then shows the European social policy as its own area of governance. The article uses an approach based on critical discourse analysis in examining the classification systems and presentation styles adopted by Commission communications, as well as the identities that they help build. In analysing the "new start" of the Lisbon strategy from the perspective of social policy, the article shows how the emphasis has shifted from the persuasive arguments for change with necessary common European targets in the early stages of the strategy towards the implementation of reforms: from a narrative to a vision and from a diagnosis to healing. The phase of global competition represents "the modern" with which European society with its culture and ways of life now has to be matched. The Lisbon strategy is a way to direct this societal change, thus building a modern European social policy. The fourth article describes how the Commission uses its communications policy to build practices and techniques of governance and how it persuades citizens to participate in the creation of a European project of change. This also requires a new kind of agency: agents for whom accountability and responsibilities mean integration into and commitment to European society. Accountability is shaped into a decisive factor in implementing the European Union's strategy of change. As such it will displace hierarchical confrontations and emphasise common action with a view to modernising Europe. However, the Union's discourse cannot be described as being a political language that would genuinely rouse and convince the audience at the level of everyday life. Keywords: European social policy, EU policy, European social model, European Commission, modernisation of welfare, welfare state, communications, discoursiveness.Eurooppalaista sosiaalipolitiikkaa tarkastellaan tässä tutkimuksessa Euroopan komission ohjauksessa etenevänä poliittisena projektina. Sen tavoitteena on rakentaa modernisoinnin nimissä uutta hyvinvointivaltion ideaa. Tämän projektin ymmärtäminen vaatii etäisyyden ottamista niin Euroopan unionin juridiseen toimivaltaan kuin perinteisiin kansallisiin hyvinvointivaltiomalleihinkin. Kyse on ongelmien ja niiden ratkaisujen jakamisesta: juuri yhteisten näkemysten, käsitteiden ja mielikuvien tuottaminen ja jakaminen saavat keskeisen roolin Euroopan integraatiossa. Tutkimus valottaa eurooppalaisen sosiaalipolitiikan etenemistä 2000-luvun alkuvuosina; aineistona ovat Euroopan komission tuottamat tekstit ja puheet. Tutkimuksessa "pysäytetään" kansallisvaltioihin palautuva hyvinvointikeskustelu Euroopan kokonaisuuden nimissä. Ensimmäisen artikkelin tarkastelussa Euroopan sosiaalinen malli asettuu omaksi tarinakseen, muutoksen hallintaan liittyväksi valmistavaksi ja suostuttelevaksi kertomukseksi. Artikkeli osoittaa, kuinka diskursiivisia elementtejä vakuuttavasti käyttämällä yleisöä motivoidaan tavoittelemaan asetettua päämäärää: suostuttelevan kertomuksen funktiona on saada kohdeyleisö vakuuttuneeksi valitun suunnan oikeellisuudesta ja muokata sen identiteetti halutuille poliittisille päämäärille suotuisaksi. Kyse on eräänlaisesta "välitilasta", jossa tarina sisäisistä ristiriidoistaan ja epätarkkuudestaan huolimatta onnistuu näyttämään melkeinpä itsestään selvältä etenemistieltä kohti modernia sosiaalipolitiikkaa, jollaista Euroopan ajatellaan nyt tarvitsevan. Toisessa artikkelissa Euroopan sosiaalinen malli hahmottuu hallinnan kysymyksenä. Terveys sosiaalipolitiikan osa-alueena irrotetaan vanhasta hyvinvointivaltioon palautuvasta poliittisesta järjestyksestä ja kytketään tiiviisti talouteen. Samalla väestö nähdään ennen kaikkea talouden resurssina. Komission tavoittelema "terveyden Eurooppa" tarttuu hallinnan ongelmaan yhteiskunnan "terveydellistämisen", terveyskansalaisuuden ja terveyden taloustieteen avulla. Komission puhetta ohjaa unionin voimakas intressi toimia "Eurooppana" hyvinvointipolitiikan kentällä. Samalla terveyspolitiikan perinteinen erillisyys häivytetään, jotta sen uudistukset voidaan kytkeä osaksi unionin laajempia modernisaatiotavoitteita. Kolmannessa artikkelissa eurooppalainen sosiaalipolitiikka näyttäytyy jo omana hallittavuuden alueenaan. Sen analysoimisessa sovelletaan kriittiseen diskurssianalyysiin pohjautuvaa lukutapaa tutkimalla komission tiedonannoissa omaksuttuja luokittelujärjestelmiä, esitystyylejä sekä identiteettejä, joita ne rakentavat. Tämä Lissabonin strategian "uutta alkua" sosiaalipolitiikan näkökulmasta analysoiva artikkeli osoittaa, miten strategian alkuvaihetta hallinneesta muutokseen suostuttelusta ja sen mukaisista yhteisten eurooppalaisten tavoitteiden asettamisesta siirrytään uudistusten toimeenpanon korostamiseen: narratiivista visioon ja diagnoosista parantamiseen. Globaalin kilpailun vaihe on se "moderni", johon eurooppalainen yhteiskunta kulttuureineen ja elämäntapoineen on nyt sovitettava. Lissabonin strategia on keino ohjata tätä yhteiskunnallista muutosta ja rakentaa näin modernia eurooppalaista sosiaalipolitiikkaa. Neljäs artikkeli kertoo siitä, miten komissio rakentaa kommunikaatiopolitiikallaan hallinnan käytäntöjä ja tekniikoita ja kuinka se houkuttelee kansalaisia mukaan luomaan eurooppalaista muutosprojektia. Tähän tarvitaan myös uudenlaista toimijuutta: toimijoita, joille vastuu ja velvollisuus merkitsevät eurooppalaiseen yhteiskuntaan integroitumista ja siihen sitoutumista. Vastuullisuudesta muokataan Euroopan unionin muutosstrategian toimeenpanon ratkaisevaa tekijää, joka syrjäyttää hierarkkiset vastakkainasettelut ja korostaa yhteistä toimintaa Euroopan modernisoimiseksi. Unionin diskurssi ei kuitenkaan ole sellaista politiikan kieltä, joka aidosti herättäisi ja vakuuttaisi vastaanottajansa arkielämän tasolla. Avainsanat: eurooppalainen sosiaalipolitiikka, EU-politiikka, Euroopan sosiaalinen malli, Euroopan komissio, hyvinvoinnin modernisaatio, hyvinvointivaltio, kommunikaatio, diskursiivisuus.
Subject: sosiaalipolitiikka
Rights: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record