Delays in the treatment of status epilepticus - effect on outcome

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4173-6
Title: Delays in the treatment of status epilepticus - effect on outcome
Author: Kämppi, Leena
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Clinicum, Clinical Neurosciences, Neurology, University of Helsinki
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Status epilepticus (SE), i.e. prolonged epileptic seizure, is a life-threatening medical emergency, which is associated with high mortality and morbidity. International guidelines suggest early and efficient treatment. Thus, long duration of SE is one of the main predictors of poor prognosis and the only prognostic factor that can be affected by shortening the delays in the treatment. However, studies on delays, implementation of treatment guidelines and the effect of delays on outcome are scarce. The aim of this thesis was to systematically investigate delays in the treatment of SE and factors related to the delays along the whole treatment chain. We also aimed at clarifying the effect of delays on the outcome and at identifying the significant delays related to outcome in order to propose evidence-based targets for streamlining the SE treatment protocol. The material of this retrospective study consists of 82 consecutive SE patients treated in a tertiary hospital emergency department over two years. Delays, patient characteristics and parameters related to treatment chain were identified and their relations, correlations and effects were investigated. The results of this thesis reveal that the delays in the treatment of SE are unacceptably long and exceed markedly the suggested time frames in the guidelines. Fulfilment of the suggested SE treatment algorithm is frequently hampered by failing recognition of SE at onset, also by professionals, which may increase the delays in consecutive parts of the treatment chain. Delays seem to be more significant determinants of SE duration than previously established outcome predictors. Additionally, various long delays in the treatment (second- and third-stage medication, diagnostic and tertiary hospital delays) increase the risk of mortality and poor functional outcome at hospital discharge and since the predictive cut-off point of these delays lies under 2,5 hours, the focus of protocol streamlining should be in the pre-hospital phase of the treatment. However, none of the delays are independent risk factors for poor outcome, which reflects the dynamism of SE, but also demonstrates that every step of the treatment chain needs to be optimized. In conclusion, we propose that generation of simplified criteria for suspicion of an imminent SE and streamlining pre-hospital treatment chain are advocated. We suggest amendments to the protocol, such as triaging suspected SE patients with highest priority, recruiting physician-based EMS units upon primary alarm, administration of second-stage medication out-of-hospital and transportation of SE patients exclusively to hospitals with neurological expertise. Also improvement of diagnostic possibilities on emergency site should be considered.Status epilepticus (SE), eli pitkittynyt epileptinen kohtaus, on hengenvaarallinen hätätila, johon tehokkaastikin hoidettuna liittyy kuolleisuutta ja sairastavuutta. Kohtauksen pitkä kesto on yksi merkittävimmistä huonoon ennusteeseen liittyvistä tekijöistä. Kansainväliset hoitosuositukset suosittavat nopeaa ja tehokasta hoitoa SE:n lopettamiseksi. Tutkimustieto hoidon viiveistä, hoitosuositusten toteutumisesta ja näiden vaikutuksista ennusteeseen on kuitenkin erittäin vähäistä. Väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää status epilepticuksen hoitoon liittyviä viiveitä ja viiveisiin vaikuttavia tekijöitä hoitoketjun eri vaiheissa. Lisäksi tavoitteena oli tutkia viiveiden vaikutusta SE-potilaiden ennusteeseen ja tunnistaa sen kannalta merkittävimmät viiveet ja tekijät, jotta hoitoketjun toiminnan tehostaminen tulevaisuudessa olisi mahdollista. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarkasteltiin Helsingin Yliopistollisen Keskussairaalan päivystyksessä kahden vuoden aikana hoidettujen aikuisten SE-potilaiden asiakirjamerkinnät. Tutkimustulosten perusteella viiveet status epilepticuksen hoidossa ovat pitkiä ja ylittävät kestoltaan selvästi kansainvälisten hoitosuositusten viiterajat. Hoidon viiveet näyttävät vaikuttavan SE:n kestoon enemmän kuin muut aiemmin tunnistetut ennustetekijät. Lääkehoitoihin, diagnostiikkaan ja hoitopaikan valintaan liittyvillä viiveillä on merkittävä vaikutus SE-potilaiden kuolleisuuteen ja toipumisennusteeseen: mitä lyhyemmät viiveet, sitä parempi ennuste akuuttivaiheen sairaalahoidon päättyessä. Useat eri viiveet, erityisesti hoitoketjun alkupäässä, vaikuttavat merkittävästi ennusteeseen, mikä korostaa hoitoketjun jokaisen vaiheen mahdollisimman hyvän onnistumisen tärkeyttä ennusteen parantamiseksi. Status epilepticuksen hoidon viiveet eivät tutkimuksen perusteella olleet hyväksyttävällä tasolla ja niiden lyhentämiseksi tulisi pyrkiä hoitoketjun virtaviivaistamiseen. Epäiltäessä potilaalla SE:tä lääkäriyksikön tai koulutetun hoitoyksikön hälyttäminen olisi suositeltavaa heti ensivaiheessa, jotta viiveiden lyhentämiseksi kaikki olennaiset lääkkeet ja hoitotoimenpiteet olisi mahdollista toteuttaa jo ennen sairaalaan saapumista. Erityisesti toisen linjan lääkehoidon annostelun mahdollistaminen ensihoidossa olisi suositeltavaa. SE-potilaat tulisi kuljettaa jatkohoitoon sellaiseen sairaalaan, jossa neurologinen erityisosaaminen ja riittävät diagnostiset tutkimusmahdollisuudet ovat ympärivuorokautisessa käytössä.
URI: URN:ISBN:978-951-51-4173-6
http://hdl.handle.net/10138/234077
Date: 2018-05-04
Subject:
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
DELAYSIN.pdf 1.809Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record