Entiset osastot

 

Recent Submissions

  • Raasakka, Ville (Sibelius-Akatemia, 2010)
    Kirjallinen lopputyö käsittelee Helmut Lachenmannin artikkelia 'Uuden musiikin äänityypit' vuodelta 1966 sekä pianokonserttoa Ausklang vuodelta 1985. Esittelen aluksi Lachenmannia säveltäjänä sekä hänen musiikkiinsa käytettyä termiä konkreettinen instrumentaalimusiikki. Käyn Lachenmannin artikkelin 'Uuden musiikin äänityypit' käsitteitä läpi artikkelissa esiteltyjen esimerkkien avulla. Esittelen kaksi pääkategoriaa ääni olotilana ja ääni kulkuna, ja käyn läpi niiden alakategorioita eli äänityyppejä yksi kerrallaan. Sovellan kahden pääkategorian ja niihin kuuluvien äänityyppien käsitteitä Lachenmannin teoksen Ausklang tarkasteluun. Teoksesta kirjoitettuja lähteitä käyttäen johdatan lukijaa ensin teoksen maailmaan yleisellä tasolla. Analysoin teoksesta valitsemani katkelman äänityyppien avulla ja esitän partituuriesimerkkien alle kirjatuilla merkinnöillä kunkin äänityypin esiintymisiä. Pyrin perinpohjaiseen ja kerrokselliseen analyysiin, ja olen käyttänyt verrattain lyhyttä katkelmaa teoksesta tämän saavuttamiseksi. Lopuksi käyn uudestaan läpi tekemääni analyysia. Tarkastelen kriittisesti ensin yksittäisiä analyyttisia havaintojani, ja pohdin vaihtoehtoisia tulkintoja partituurin analyysiin. Tämän jälkeen pohdin yleisesti äänityyppien ja kahden pääkategorian soveltuvuutta tämän teoksen tarkasteluun. Käyn Lachenmannin artikkelin käsitteenmäärittelyä yleisellä tasolla läpi, ja tarjoan lisähuomioita tekstiin. Lopuksi tarjoan lukijalle lisää viitteitä kirjallisuuteen, jonka avulla Lachenmannin teoksiin voi tutustua tarkemmin.
  • Kondracka, Anna (Sibelius-Akatemia, 2008)
    Kamarimusiikin soittaminen kehittää soittajan musiikillisia taitoja ja tuottaa elämyksiä. Musiikkioppilaitoksissa pianonsoittajien ei ole kuitenkaan helppoa päästä mukaan yhteissoittoon, vaikka kamarimusiikin asema on vahvistunut ja sen osuus opetussuunnitelmissa kasvanut. Koska kamarimusiikki kehittää ja motivoi, olisi pianistien tärkeä päästä soittamaan yhdessä toisten kanssa jo opintojen alusta lähtien. Tutkimuksessa selvitettiin, miten 15-vuotiaat pianistit kokevat yhteissoiton ja motivoivatko yhteismusisointi ja Juvenalia-kamarimusiikkikilpailu soittamista. Lisäksi työssä tutkittiin, millaisena nuoret kokivat kilpailuun valmistautumisen ja siellä soitettavan ohjelmiston. Kohderyhmänä tutkimuksessa oli vuoden 2004 Juvenalia-kilpailun alle 16-vuotiaiden pianotriosarjaan osallistuneet viisi pianistia. Menetelmänä käytettiin teemahaastattelua. Haastatteluissa selvisi, että pianistit pitivät kilpailuun valmistautumista vahvasti soittomotivaatiota kohottaneena asiana. Kamarimusiikin soittaminen koettiin mielekkääksi, iloa tuottavaksi ja taitoja kehittäväksi. Olennaista yhteissoiton mieluisuudessa oli kuitenkin se, millaisen musiikillisen ja vuorovaikutuksellisen yhteyden pianistit kokivat saaneensa ryhmän jäseniin. Tutkimuksesta voi päätellä, että kamarimusiikkiopetuksen lisääminen musiikkioppilaitoksissa olisi hedelmällistä ja soittomotivaatiota lisäävää. Kamarimusiikkikilpailu voi olla hyvä kannustin yhteissoittoon, mutta yhteismusisointi tulisi ottaa myös itsestään selväksi osaksi musiikkioppilaitosten opetusta.
  • Hakulinen, Riittaliisa (Sibelius-Akatemia, 2011)
    Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millainen vaikutus ryhmätuntityöskentelyllä on lasten ja nuorten alttoviulunsoitonopiskeluun. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kahta alttoviulupedagogia kahdesta eri musiikkiopistosta. Ryhmätuntityöskentelyn vaikutus esiintymiskoulutukseen oli huomattava. Ryhmän sosiaaliset tilanteet tuottavat jäsenilleen jatkuvasti spontaaneja tilaisuuksia olla esillä, ja näin esiintymisestä tulee luonteva ja innostava osa pienen muusikon taivalta. Tutkimus selvitti myös sen, että ryhmätuntityöskentely ei yksinään toimi lasten soitonopiskelun muotona alttoviulunsoitossa. Ryhmätunnit toimivat parhaiten opiskelun mausteena yksilöopetuksen rinnalla. Tutkimuksessa havaittiin myös, että ryhmätyöskentelyllä on suuri vaikutus lapsen henkiseen ja sosiaaliseen kasvuun. Opettajalla on mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti lasten elämään, ja tätä mahdollisuutta hänen tulisi myös käyttää. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään ryhmän psykologisia elementtejä, vuorovaikutusta sekä musiikin ryhmäopiskelua.
  • Pohjoisaho, Seppo (Sibelius-Akatemia, 2013)
    Tässä kirjallisessa työssä esittelen marraskuussa 2013 julkaistavaa Trumpetti tutuksi perinteisin sävelmin -trumpettiopasta. Oppaan pääideana on käyttää transponoituja reaalisointumerkkejä ja vaihtuvia sävellajeja opetuksen apuna. Eräänä lähtökohtana oppimateriaalista on pyritty myös tekemään mahdollisimman monikäyttöinen sekä muista trumpettikirjoista poikkeava oppimateriaali trumpetille. Tämän työn aluksi kerron trumpettikirjan tekemiseen ryhtymiseen vaikuttaneista tekijöistä ja kerron kuinka oppaan perusidea on syntynyt. Työn jälkimmäisessä osiossa esittelen kirjan sisältöä, merkitsemistapoja sekä ulkoasua. Lopuksi pohdin lyhyesti Trumpetti tutuksi perinteisin sävelmin -kirjan käyttömahdollisuuksia ja käytettävyyttä sekä arvioin kirjan soveltuvuutta nykyaikaiseen trumpetinsoitonopetukseen.
  • Philips, Beatrice (Sibelius-Akatemia, 2011)
    During this discussion I want to explore the mystery of expressive music and find out what it is that makes us feel we have experienced some kind of emotional 'message' from the composer. In the same way that literature and words can instantly conjure up an emotion in the reader - through relaying an idea or a story or by simply using beautiful language - music can cause the listener to feel an immediate emotional response. I want to explore whether this means that music itself can be classified as a type of 'language', since it is undeniably a 'communicator' of sorts. To find some answers to this I have found it important to look at the two 'languages' used together - Is music reliant, for example, on the written word - or discursive language - for it to hold any powerful meaning or create any real emotional response from the listener? In other words, is music with a literal programme or story attached to it more expressive? Musical philosopher Susanne Langer's thoughts on this subject will be explored and those of Deryck Cooke. I will also discuss Hans Keller's views on the power of music as a communicator - Keller believed that words are completely unnecessary when discussing music, and illustrates this through "Functional Analysis". It is of course also necessary to look at many examples of both programme music and "pure" music with no literal story attached - and compare what each are 'saying' and how successful their messages are.
  • Vartiainen, Kirsti ([K. Vartiainen], 2008)
    Tutkimuksessa selvitettiin haastattelemalla suomalaisten ammattilais- ja ammattiopiskelijaharpistien harjoittelu- ja esiintymistottumuksia sekä työperäisiä fyysisiä ja psyykkisiä rasitustekijöitä. Yleisimpiä vaivoja olivat niska-hartiaseudun vaivat sekä käden ja käsivarren rasitusvammat.
  • Knif, Jonte (Sibelius-Akatemia, 2005)
    Klavikordi on ilmaisuvoimainen mutta äänenvoimakkuudeltaan hyvin hiljainen kosketinsoitin. Sen ominaisuuksiin kuuluu esimerkiksi kyky tuottaa vibraattoa. Tämä työ on kuvaus sähköakustisen klavikordin suunnittelusta, rakentamisesta ja sen ominaisuuksien ja estetiikan arvioinnista. Kyseinen soitin ei ole ensimmäinen laatuaan maailmassa, mutta tietääkseni perinpohjaisimmin suunniteltu ja analysoitu. Tutkin aikaisempia sähköklavikordikokeiluja ja niihin liittyvää estetiikkaa käsittelevää aineistoa. Suunnittelin soittimen niin sanotusti puhtaalta pöydältä, eli se ei ole minkään perinteisen klavikordimallin sähköadaptaatio. Lähtökohtanani suunnittelussa ei ollut vain akustisen klavikordin äänen sähköinen vahvistaminen. Tarkoituksenani oli luoda soitin, jossa on akustisen klavikordin ominaisuuksia, mutta oma omalaatuinen sointinsa, joka on sähköisesti muokattavissa ja vahvistettavissa. Materiaalit ja työmenetelmät muistuttavat perinteisissä klavikordeissa käytettyjä varsinaista sähköistämistä lukuun ottamatta. Kuvailen työssä suunnitteluun vaikuttaneet teoreettiset, akustiset ja esteettiset seikat sekä rakennusprosessin etenemisen. Esittelen keskeiset suunnitteluhaasteet ja niiden ratkaisut. Arvioin soitinta subjektiivisesti ja akustisin analyysimenetelmin. Käytin analyysiohjelmistona winmls:ää, jolla tein havaintoja soittimen äänen rakenteesta ja sen soittoteknisistä ominaisuuksista. Totesin että perinteisen klavikordin ominaisimmat hyveet ovat säilyneet, ja lisäksi äänen vahvistaminen mahdollistaa monien uusien soittotekniikoiden ja äänenvärien käytön, mikä entisestään laajentaa sähköklavikordin ilmaisullista skaalaa. Mittaukset paljastivat monia mielenkiintoisia ominaisuuksia klavikordin akustiikasta ja soittoteknisistä erikoisuuksista. Työ sisältää rakennepiirustukset ja kytkentäkaaviot, mutta sen tarkoituksena ei ole olla rakennusopas.
  • Jutila, Veli-Matti ([V-M. Jutila], 2010)
    Tutkin kirjallisessa työssäni Sergei Prokofjevin kuudennen pianosonaatin ensimmäistä osaa. Tarkastelen tutkimuksessani erityisesti kappaleen muotoa, tonaalisuutta ja tematiikkaa. Vertailen havaintojani tutkija Sonya Klosek Vlahcevicin näkemyksiin, joita hän esittää väitöskirjassaan Thematic-Tonal Organization in the Late Sonatas of Sergei Prokofiev. Johdantokappaleissa käsittelen lisäksi teoksen taustaa ja Prokofjevia pianomusiikin säveltäjänä.
  • Kilpiö, Lauri (2004)
    Tutkimukseni aiheena on, millaisin termein säveltäjä Paavo Heininen kolmessa tarkastelemassani tekstissä puhuu tekstuurin alaan kuuluvista ilmiöistä. Lähtöajatukseni on, että tekstuuri on laaja-alainen käsite. Musiikin tietyn hetken tekstuuri syntyy mielestäni kaikista kyseisen hetken soinnillisista osatekijöistä. Tutkimuksen luvussa käyn läpi niitä 1900-luvun musiikin historian kehitysvaiheita, jotka ovat johtaneet tekstuurin merkityksen korostumiseen sekä rakenteellisessa että kuulonvaraisessa hahmotuksessa. Kolmannessa luvussa tarkastelen Paavo Heinisen tekstejä "Miten sävellykseni ovat syntyneet", "Vapaus ja lainalaisuus musiikissa" sekä "Sarjallisuus". Tarkastelemistani teksteistä löytyi yhteensä 53 tekstuuritermiä, jotka ovat kaikki Heinisen omaa terminologiaa. Monet Heinisen termeistä ovat ilmaisuiltaan poeettisia. Monet Heinisen termeistä ovat synonyymejä keskenään, mutta mikään termeistä ei esiinny yhtä useammassa tekstissä. Yksi johtopäätökseni onkin, että valtaosa Heinisen terminologiasta ei vastoin yleisiä käsityksiä ole perusteellisen käsitteenmäärityksen tulosta. Heininen on sen sijaan poeettinen kirjoittaja, joka herättää lukijassaan monipuolisia ja rikkaita mielikuvia hyvän sävellysopettajan tavoin.
  • Haapanen, Perttu (Sibelius-Akatemia, 2003)
    Kirjallinen työni on raportti nauhateokseni Quodlibet 78.88:n sävellysvaiheista. Työn aiheen valitsin paitsi subjektiivisen tarpeen vuoksi dokumentoida omaa säveltäjäkehitystäni myös siitä syystä, että uskon säveltäjän omasta työmetodien kuvauksesta olevan hyötyä muille säveltäjille ja myös analyytikoille. Se ei ole yleinen katsaus elektroakustisen musiikin säveltämisen käytäntöön. Se esittää erään näkökulman elektroakustisen musiikin säveltämiseen ei pelkästään teknisistä tai teknologisista lähtökohdista, vaan myös esteettisistä ja yleisistä musiikillisista tekijöistä lähtien. Työn painopiste on konkreettisten äänien musiikillista muodontaa koskevissa kysymyksissä erityisesti suhteessa perinteisiin muotoihin. Työ etenee esteettisistä ja teknisistä lähtökohdista konkreettisten äänien keräämiseen ja niiden kuvaamiseen graafisesti. Äänten yhdistelyn kuvaamisen kautta siirrytään kohti musiikillisia kokonaismuotoja graafisten esimerkkien avulla useisiin yksityiskohtiin matkalla paneutuen.
  • Kimanen, Junio (Sibelius-Akatemia, 2008)
    Työ käsittelee pianon yksittäisen äänen sointiin vaikuttavia tekijöitä tieteellisten tutkimusten valossa. Tarkoituksena on pohtia pianistin kosketuksen mahdollista vaikutusta äänen sointiväriin sekä samalla esittää yksityiskohtaista tietoa flyygelin toiminnasta. Sointiin vaikuttavat mekanismit on jaettavissa karkeasti ottaen kolmeen kategoriaan sen mukaan, ketkä niihin vaikuttavat, soittajat, virittäjät vai soitinrakentajat. Soittajan kannalta olisi olennaista tietää näistä ainakin kahteen ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat mekanismit, sillä niin pedagogit kuin esiintyvät konserttipianistitkin joutuvat usein työssään tilanteisiin, joissa niiden ymmärtäminen on edellytys oikean tiedon välittämiseksi oppilaalle tai pianonvirittäjälle. Kirjoituksen lähteinä on käytetty pääasiassa tieteellisiä artikkeleita akustiikan alalta. Kysymyksenasettelussa ja lähestymistavassa näkyy myös kirjoittajan pianistitausta ja pitkäaikainen kiinnostus pianon rakennetta ja virittämistä kohtaan. Tarkoituksena on ollut kerätä mahdollisimman laajasti tieteellistä tietoa aihepiiristä ja tarjota sitä lukijalle tiiviisti mutta helposti ymmärrettävässä muodossa. Pianon äänen muodostumisen mekanismeja ja myös kosketuksen merkitystä niihin on tutkittu akustiikan alalla varsin paljon. Viimeisimpien tutkimusten valossa näyttäisi siltä, että pianisti todistettavasti voi vaikuttaa kosketuksellaan myös yksittäisten äänten väriin silloinkin kun dynamiikka pidetään muuttumattomana. Erot ovat kuitenkin hyvin pieniä ja niiden merkitys on todennäköisesti huomattavasti suurempi soittajalle kuin kuulijalle. Pianonvirittäjän vaikutusmahdollisuudet yksittäisen äänen sävyyn ovat pianistia suuremmat, joten pianistin on hyvä olla perillä ainakin niistä tärkeimmistä.
  • Kyyhkynen, Tuomas (Sibelius-Akatemia, 2011)
    Tässä kirjallisessa työssä tarkastellaan Suomen ja maailman klassisen musiikin musiikkielämän eri ilmenemismuotoja. Työ käsittelee konsertteja, kritiikkiä ja väitettyä elitismiä sekä musiikin suhdetta politiikkaan ja julkisuuteen. Yhdessä luvussa tarkastellaan myös vaadittua musiikin tekemisen taitoa yleisön mielenkiinnon ylläpitämiseen. Esseessä on käytetty lähteenä musiikkielämän keskustelijoiden puheenvuoroja sekä Suomen ja kansainvälisen musiikkielämän vaikuttajien haastatteluja. Näitä puheenvuoroja on kommentoitu kirjoittajan omilla mielipiteillä ja näkemyksillä.
  • Hartikainen, Jarkko (Sibelius-Akatemia, 2012)
    Tämä työ käy läpi säveltäjä Helmut Lachenmannin (s. 1935) käyttämät jousisoitinten laajennetut soittotekniikat. Tutkimusaineiston muodostavat Lachenmannin kolme jousikvartettoa: Gran Torso (1971/72/76/88), Reigen seliger Geister (1989), ja Grido (2000-01/02). Soittotekniikat kuvataan yksityiskohtaisesti ja niillä tehtyä musiikkia analysoidaan. Lisäksi luodaan katsaus säveltäjän estetiikkaan. Johdantoluvun jälkeen esitellään Lachenmannin puolivuosisataista säveltäjäntuotantoa, sillä mitään vastaavaa ei ole suomeksi vielä kirjoitettu. Säveltäjä on julkaissut saksaksi paljon tekstejä musiikillisesta ajattelustaan, jota kiedotaan mukaan esittelyyn, myöhemmin tässä työssä esiteltävää analyysiä ja johtopäätöksiä silmälläpitäen. Kronologisesti etenevässä katsauksessa luodaan myös kontekstia tässä työssä käsiteltäville jousikvartetoille säveltäjän tuotannossa. Luvussa 3 käydään systemaattisesti läpi kaikki Lachenmannin kolmeen jousikvartettoon sisältyvät lukuisat eri soittotekniikat ja niiden notaatio. Luku on jaoteltu niin, että erilaisten soittopaikkaa osoittavien nuottiavaimien jälkeen eri käsien tekniikat esitellään erikseen. Loppuun on erikseen kerätty kaikki Lachenmannin lukuisat pizzicato-variantit, sillä niitä tuotetaan molemmilla käsillä. Luku 4 koostuu muotokaavioista, joista käy ilmi, paitsi teosten jaksottuminen, myös se, mitä soittotekniikkaa esiintyy missäkin kohdissa teoksia. Muotokaavioissa on vieläpä vaiheen tarkkuudella ilmoitettu kestot, jotka perustuvat Arditti-kvartetin kokonaislevytykseen. Näin ollen lukija voi itsenäisesti etsiä levytyksen ja teosten partituurien kanssa vaikkapa kaikki kvartettoihin sisältyvät soivat esimerkit jostakin häntä kiinnostavasta tekniikasta. Luvussa 5 esittellään vielä satsiesimerkkejä kaikista kolmesta kvartetosta. Ensimmäisissä katkelmissa keskitytään yksittäisten tekniikoiden käyttöön: erilaisia glissandoja, erilaisia tekstuurikenttiä. Lopuksi analysoidaan joitakin kompleksisempia katkelmia, joissa eri soittotekniikat vertautuvat ja linkittyvät eri tavoin toisiinsa. Viidennen luvun tarkoituksena on tarjota eväitä myös tulkinnallisten aspektien löytämiseen laajennetuilla soittotekniikoilla sävelletyn musiikin esittämisessä. Kaikista tämän luvun esimerkeistä on vielä tämän työn paperiversion mukana erillisellä CD-levyllä Arditti-kvartetin levytyksistä poimitut ääniesimerkit, mutta ne voi toki kuunnella julkaistultakin äänitteeltä luvun 4 muotokaavion opastuksella. Luvussa 6 on johtopäätösten aika. Erityistä kantaa otetaan laajennettuja soittotekniikoita käyttävän nykymusiikin notaatiokäytänteiden yhtenäistämiseen. Käsittellään muun muassa sitä, millä perusteilla ja huomioilla tässä työssä esitelty Lachenmannin jousisoitinnotaatio voisi toimia yleisemmän jousisoitinnotaatiostandardin pohjana, kuten Arditti-kvartetin soittajat ovat ehdottaneet. Pohditaan myös kaikkien yleisimpien soittimien notaatiotavat yhdistävän ja yhtenäistävän standardin luomisen ongelmia. Lopuksi ehdotetaan vielä joitakin tämän työn aiheeseen liittyviä jatkotutkimuksen aiheita, jotka voisivat liittää tässä esitetyn tiedon vieläkin paremmin osaksi tekniikoista kiinnostuneen säveltäjän arsenaalia. Ehdotan myös joitakin uusia suuntia kehitellä ja tutkia jousisoittimien laajennetujen soittotekniikoiden maailmaa entisestään
  • Huovinen, Matleena (Tampereen yliopisto, 2011)
    Tässä seminaarityössä tutkittiin kanteleaiheisia lehtikirjoituksia yleisötyön näkökulmasta. Työn alkupuolella kartoitettiin yleistyön käsitettä, musiikkijournalismin yhtymäkohtia sen kanssa sekä kantelekulttuurin tarvetta yleisötyölle. Työn aineistona olivat Helsingin Sanomien ja Rondo-lehden kanteleaiheiset artikkelit vuosilta 1990-2010. Aineiston keruu tapahtui Helsingin Sanomien osalta internetissä lehden digitaalisessa arkistossa tekemällä hakuja sanalla kantele. Rondon kanteleaiheiset artikkelit valikoituivat Helsingin kaupunginkirjaston henkilökunnan avulla tehtyjen aineistohakujen avulla sekä lehden internetsivuilla olevien levyarvostelujen joukosta. Lisäksi vuosien 1990-1997 selattiin Rondo-lehdet manuaalisesti läpi. Aineiston tarkastelussa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Helsingin Sanomissa kanteleartikkeleja oli enemmän kuin Rondossa. Rondon artikkelit käsittelivät asioiden taustoja kun Helsingin Sanomissa oli enemmän uutisenomaisia kirjoituksia. Artikkelien määrä lisääntyi selvästi tultaessa kohti ajallisen tarkasteluvälin loppupäätä. Kansanmusiikista kirjoitettiin koko aikavälillä tasaisesti, taidemusiikista enemmän aineiston loppupäässä. 2000-luvun vaihteessa tapahtunut sähkökanteleen lanseeraus näkyi aineistossa suurena sähkökanteletta käsittelevien mainintojen määränä. Yleisötyön tavoitteet toteutuivat aineiston artikkeleissa melko hyvin. Kantelekonserteista, kantaesityksistä, julkaistuista levyistä ja kantelekilpailuista uutisoitiin. Soittajat, säveltäjät ja soitinrakentajat kertoivat työstään haastatteluissa. Kanteleen historiasta oli useita kirjoituksia. Kiinnostusta herätti myös kanteleen esiintyminen ulkomailla. Kantele esitettiin monessa artikkelissa pedagogisena soittimena. Kanteleen yhteydessä mainittiin usein Kalevala tai sana kansallissoitin. Useissa kirjoituksissa rakennettiin vastakkainasettelua kanteleen kansallisromanttisen imagon ja nykysoittajien tekemisen välille. Yleisötyön kannalta tällainen lähestymistapa on ongelmallinen: toisaalta ristiriidat herättävät mielenkiintoa, toisaalta ne voivat viedä uskottavuutta ja huomiota itse musiikilta.
  • García León, Ana Belén (Sibelius-Akatemia, 2012)
    The process for playing a piece which includes movements during the performance is quite different for the musician. I could learnt that from my experience, for this reason the aim of this written work is to help to everyone who wants to play a piece with gestures and to make easier the way for performing it.
  • Tervonen, Heini (Tampereen yliopisto, 2011)
    Tässä tutkimuksessa esitellään muusikoille ja erityisesti viulisteille yleisiä ergonomisia ongelmia sekä selvitetään nuorten musiikkiopistoissa opiskelevien viulistien suhtautumista soittoergonomiaan ja kehonhuoltoon. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään muun muassa Thoratic outlet syndromaa (TOS), erilaisia selkävaivoja sekä oikeaan soittoasentoon liittyviä asioita. Lisäksi mainitaan asiantuntijoiden antamia ohjeita lämmittelyyn ja harjoittelun aikatauluttamiseen liittyen. Nuorten suhtautumista selvitettiin kyselytutkimuksen keinoin. Tutkimus tehtiin pääkaupunkiseudun kolmen musiikkiopiston orkesterin viulisteille. Tutkimuksessa selvisi, että vaikka nuorilla on soittoergonomiasta jonkin verran tietoa, käytännössä lämmittely ja venyttely harjoittelun yhteydessä on vähäistä. Suositeltavaa olisikin, että asiaan kiinnitettäisiin vielä enemmän huomiota, jotta tulevaisuudessa musiikin ammattilaisten soittamisesta johtuvia vaivoja voitaisiin ehkäistä entistä tehokkaammin.
  • Pesonen, Hanna ([H. Pesonen], 2008)
    Tutkielmani käsittelee 1800-luvun esityskäytäntöjä ja Brahmsin musiikkia niiden historiallisena kontekstina. Tarkastelen esityskäytännöistä vibratoa, portamentoa ja ajan käyttöä ennen kaikkea 1800-luvun suuren viulistin ja viulupedagogin Joseph Joachimin viulukoulun ja hänen levytystensä pohjalta. Brahms kirjoitti lähes kaikki viulusävellyksensä Joachimia ajatellen tai yhteistyössä hänen kanssaan. Joachimin soiton voi sanoa olevan Brahmsia autentisimmillaan ja Joachim soittaa samalla tavoin kuin opettaa viulukoulussaan. Vertailen kolmea levytystä Brahmsin sellosonaatista op. 38 e-molli ja useita levytyksiä hänen kolmannesta sinfoniastaan op. 90 F-duuri. 1800-luvun esityskäytäntöjä toteutetaan ainakin osin näissä kaikissa levytyksissä, vaikka tulkinnat ovat hyvin erilaisia. Erityisesti portamentot ja ajan käyttö ovat niille tyypillisiä piirteitä. Brahmsin musiikin osalta on mahdollista lähestyä alkuperäistä, autenttista tulkintaa, koska Brahmsista on olemassa paljon lähteitä. Kysymys siitä, onko tulkinta autenttinen vai persoonallinen, ei loppujen lopuksi ole oleellinen; tärkeintä on tuntea ajan esityskäytännöt ja luoda oma tulkinta niiden pohjalta.