Seminaarityöt

 

Recent Submissions

  • Pulakka, Pekko (2020)
    Seminaarityössä tutkittiin Viuluakatemian toimintaa vuosina 2009–2015, jolloin toiminta oli Suomen Kulttuurirahaston rahoittamaa. Tämä toteutettiin haastattelemalla Viuluakatemian perustajia, viulutaiteilijoita, viulumusiikin professori Elina Vähälää ja viulunsoiton lehtori Janne Malmivaaraa sekä kahdeksaa Viuluakatemiassa sen perustamisvuonna 2009 oppilaana aloittanutta nuorta. Vähälän ja Malmivaaran haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja oppilaiden haastattelu sähköpostihaastatteluna. Keskeisimpänä tuloksena haastatteluista nousi esiin Viuluakatemian merkitys oppilaiden kehitykselle. Haastatellut oppilaat katsoivat hyötyjen olleen moninaisia, ja useat kuvasivat Viuluakatemian olleen tärkein heidän saamansa koulutus muusikkona. Merkittävimmiksi hyödyiksi haastatellut näkivät lisäopetuksen saamisen, ja erityisesti sen saamisen useammalta eri henkilöltä. Tällöin oppilaat saavat myös keskenään ristiriitaisia ohjeita, mikä pakottaa oppilaan jo varhain kehittämään omaa ajatteluaan ja löytämään oman äänensä. Oppilaiden vastausten perusteella se oli haasteellista mutta kasvattavaa. Toinen keskeinen hyöty oli vertaistuki. Kaikki haastatellut oppilaat kehuivat oppilaiden välistä ryhmähenkeä erinomaiseksi. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin lahjakkuuksien etsimistä ja kouluttamista urheilun, koulumaailman ja musiikkielämän parissa tehtyjen tutkimusten valossa. Havaittiin, että löytämällä lahjakkuudet riittävän ajoissa, voidaan koulutuksessa hyödyntää herkkyyskausia, jolloin aikuisiän suorituskyky kyetään maksimoimaan. On hyväksi kehitykselle, jos oppilas saa tasoaan vastaavaa opetusta ja joutuu työskentelemään taitojensa ylärajoilla.
  • Hämäläinen, Maria (2020)
    Tässä seminaarityössä tutkittiin musiikkilukutaidon ilmiötä ja sen yhteyttä nykypäivän suomalaiseen alkeispianonsoittoon oppimisen, opetuksen sekä oppijan kotoa saadun tuen näkökulmasta. Musiikkilukutaidon käsitettä selvitettiin teoreettisessa kirjallisuuskatsauksessa, jonka pohjalta kehitettiin musiikkilukutaidon ulottuvuuksia kuvaava musiikkilukutaidon aistikehä -malli. Työn laadullisessa tutkimusosiossa puolistrukturoidun asiantuntijahaastattelun avulla haastateltiin kolmea alkeispianonsoiton opettajaa. Haastattelujen aineistolähtöinen analyysi osoitti, että alkeispianonsoiton pedagogit kokivat musiikkilukutaidon yksimielisesti kokonaisvaltaisena ilmiönä. Myös musiikkilukutaidon välitöntä yhteyttä ja hyötyä alkeisoppilaiden pianonsoittoon ja musiikilliseen oppimiseen perusteltiin. Tämä puolestaan johti musiikkilukutaidon ja alkeispianonsoiton eheytyksen tarpeen toteamiseen. Alkeispianonsoiton opettajat tarjosivat asiantuntijahaastattelussa niin pedagogisia ratkaisuja kuin myös alkeissoittajien oppimisen haasteiden tarkkaa arviointia. Tutkimustulokset heijastavat nykypäivän Suomessa käytyä keskustelua yleislukutaidon merkityksestä ja kannustavat musiikkilukutaitoilmiön jatkotutkimuksiin.
  • Halonen, Miikkael (2020)
    Tässä työssä tutkittiin Mendelssohnin karakterikappaleita ja niiden kerronnallisuuden myötävaikutusta oppijan itsetuntemukseen, arvoihin ja elämän merkityksellisyyden syvenemiseen sosiaalisessa kanssakäymisessä. Selvitettiin myös, miten tunnekasvatus, rakkaus ja empatia voivat ilmetä pianotunnilla. Työ toteutettiin pääasiassa teoreettisena kirjallisuuskatsauksena, jossa eriteltiin Mendelssohnin klaveerikirjallisuuden estetiikkaa, musiikin semiotiikkaa ja kasvatusfilosofisia näkökulmia. Teoriaa täydennettiin kokeellisella osiolla, joka käsitti ryhmätuntimuotoisen Mendelssohn-työpajan ja ryhmähaastattelun. Tuloksista selvisi, että sävellyksillä koettiin olevan kerronnallisia ulottuvuuksia, joita saatettiin liittää omaan kokemusmaailmaan. Dialoginen tarinoista keskusteleminen ja toisen persoonan kokemus nousivat keskeisiksi tunteiden tunnistamisen, luovuuden ja hyvinvoinnin edistäjiksi. Tämän toteutumisessa työssä päädyttiin trilogisen tilan ja polyfonisen empatian käsitteisiin. Tutkimustuloksien voidaan ajatella inspiroivan pianonsoitonopettajia myötätuntoiseen ja narratiiviseen pedagogiikkaan.
  • Ramon, Laure (2020)
    While Finland is at the forefront of education, art teachers nowadays have seen the scope of teaching possibilities extended through new technologies, crossed-art projects and multidiscipline exchanges. Science has worked its way into art and neuroscience, in particular, is a subject that fascinates many. However, despite the profusion of neuroscience research nowadays, very little a this research has been translated into concrete advice that is of value to music teachers. Leaning on theoreticians’ work of the neuromusic field such as Hodges’ (2008, 2010), Flohr’s (2007, 2009) and Gruhn’s (2004, 2008), this master research project conducted in Finland, investigates the neuroscience findings as it relates to education and the way experienced teachers teach, in order to develop « neuro-based » teaching strategies specially directed to violists. The starting point of this study is the collaboration between a teacher from the Sibelius Academy and her students, and a researcher specialised in cognitive science and music pedagogy through interview sessions and class observations, guided by Denzin and Lincoln idea of qualitative inquiry (1994). The findings suggest that using a multisensory approach and actively looking for meaning through movement and emotion within the music, are valuable ways to ensure natural and efficient learning. This paper concludes by offering several suggestions and tips for teaching viola.
  • Hölttä, Marika (2020)
    Tämän opettajan pedagogisten opintojen seminaarityön tehtävänä oli tutkia laulajien musiikinteoriataitoja sekä niihin liittyviä asenteita. Kehittämistavoitteena oli tuottaa tietoa käytännön harjoituksista ja tehtävistä laulunopettajille. Työssä tukeuduttiin aiheen ympäriltä aiemmin kirjoitettuun materiaaliin, opetussuunnitelmiin sekä omiin kokemuksiini. Lisätietoa hankittiin haastattelemalla kolmea laulamisen ja musiikin-teorian ammattilaista. Laulunopettajien työkalupakkia koostettiin haastateltavien vastauksien pohjalta, omien kokemusteni pohjalta sekä laulajille suunnatun teo-riakirjallisuuden pohjalta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että laulajien teoriataidoissa on usein muihin instrumentin soittajiin verrattuna puutteita, vaikka laulajat tarvitsevat esimerkiksi säveltapailutai-toja enemmän kuin soittajat. Syitä näihin puutteisiin on useita. Laulajien keskuudessa vallitsee asenne – joka tosin on parantunut menneisiin vuosiin verrattuna, että laulajien ei tarvitsisi osata musiikinteoriaa yhtä paljon kuin soittajien. Tästä on seu-rannut motivaatio-ongelmia teoriataitojen kehittämisessä, mikä on johtanut puutteel-lisiin taitoihin, jotka näkyvät muun muassa musiikillisista asioista suoriutumisessa sekä analyyttisyyden puutteessa. Laulunopettajat eivät myöskään vaadi tarpeeksi opiskelijoiltaan, eikä heillä ole välttämättä tarpeeksi tietotaitoa opettaa laulunopiske-lijoilleen laulettavien kappaleiden tarkempaa teoreettista analysointia. Johtopäätök-senä todetaan, että asenteiden on muututtava entisestään ja laulunopettajien on an-nettava opiskelijoille kokonaisvaltainen kuva siitä, mitä eri osa-alueita tänä päivänä laulajana oleminen vaatii.
  • Kortelainen, Kaisa (2019)
    Seminaarityössä tutkittiin ryhmäopetuksen hyödyntämistä klassisen musiikin ammattiopiskelijoiden opetuksessa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään osa-alueita, joilla ryhmän hyödyntäminen on mielekkäintä sekä mistä tekijöistä onnistunut ryhmäopetus muodostuu. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna syksyn 2019 aikana. Haastateltavina oli viisi eri yliopistoissa opiskellutta orkesterisoitinten soittajaa, jotka olivat oman kokemuksensa mukaan saaneet opintojensa aikana hyvää ryhmäopetusta. Haastatteluista kerättiin ryhmäopetuksessa toimivaksi koettuja käytänteitä. Haastattelun pohjaksi kartoitettiin muusikkouden eri osa-alueita, joita myös ryhmäopetuksessa olisi mahdollista käsitellä. Lisäksi tarkasteltiin ryhmän lainalaisuuksia ja ryhmäopetuksen käyttöä mestari–kisälli-malliin pohjaavan yksilöopetuksen rinnalla. Ryhmäopetus oli toteutettu haastateltujen oppilaitoksissa joko yhden tai vaihtuvan teeman ympärille, joista molemmista koettiin olevan hyvin järjestettynä hyötyä. Haastatellut kokivat opetuksen säännöllisyyden ja suunnitelmallisuuden sekä dialogisuuden opiskelijoiden ja opettajan välillä tärkeimmiksi hyvän ryhmätunnin tekijöiksi.
  • Piipponen, Jerry (2018)
    Seminaarityössä tutkittiin peilineuronien vaikutusta oppimiseen, opettamiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella jo olemassa olevaa tutkimustietoa ja soveltaa sitä instrumenttipedagogiikkaan. Tutkimuksella pyrittiin ensisijaisesti vastaamaan kysymyksiin, mitä ovat peilineuronit, miten peilineuronit vaikuttavat oppimiseen, mikä on peilineuronien vaikutus opettamisen näkökulmasta ja miten peilineuronit ovat osallisena sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Integroivaan kirjallisuuskatsaukseen pohjautuva tutkimus pyrki tarkastelemaan peilineuroneihin liittyvä tutkimustietoa laaja-alaisesti, kriittisesti ja soveltavasti. Tutkimuksen fokuksessa oli erityisesti musiikki ja instrumenttipedagogiikka. Tavoitteena oli luoda neuro- ja kasvatustieteitä yhdistelemällä kiinnostava pedagoginen kokonaisuus, joka pyrkii selventämään peilineuronien roolia ihmismielen toiminnassa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimus vahvisti käsitystä peilineuroneista sosiaalisten taitojen, oppimisen sekä itsetietoisuuden ja kielen kehittymisen oletettuna neuraalisena perustana. Tutkimuksessa ihmisyys nähtiin jäsentyvän kolmijakoisesti tietoisuuden, kehon ja ympäristön muodostamana. Tutkimuksen lopputulemana opetuksen tulisi rakentua kokonaisvaltaisuuden, kehollisuuden ja osallistavuuden varaan. Oppilaan ainutkertaisuus niin kokemuksellisesti kuin fysiologisesti ohjasi tutkimustuloksissa opetusta kohti yksilöllistä ja aktiivista vuorovaikutusta. Tutkimuksessa käytetty kirjallisuus mahdollisti myös konkreettisten peilineuronien tutkimustietoa hyödyntävien instrumenttipedagogiikkaan sovellettavien harjoitteiden ja työtapojen kehittämisen.
  • Oksanen, Janne (2018)
    Tässä työssä tutkittiin pianistien rasitusvammoja ja Taubman Approach -pianonsoiton lähestymistapaa. Lähestymistapa on tullut tunnetuksi Yhdysvalloissa erityisesti muusikoiden rasitusvammojen parantamisessa ja entistä vapaamman virtuoositekniikan saavuttamisessa. Tutkimuksen luonne oli kvalitatiivinen. Rasitusvammoja ja niiden aiheuttajia on kuvattu sekä musiikkilääketieteen että Taubman Approachin tekijöiden näkökulmasta. Taubman Approach -tekniikan perusliikkeitä käsittelevät viisi ensimmäistä DVD:tä redusoitiin ja klusteroitiin aihepiireihin. Oma empiria -luku on autoetnografinen, jossa Taubman Approachin apua rasitusvammoihin on avattu henkilökohtaisen kokemukseni myötä. Tärkeimpinä tuloksina voidaan mainita, että suurin osa pianistien ja muusikoiden rasitusvammoista on soittoperäisiä. Movement re-training, liikeratojen uudelleenkoulutus osoittautui tehokkaimmaksi hoitomenetelmäksi ja myös ennaltaehkäiseväksi. Taubman Approachin periaate koordinoidusta liikkeestä mahdollistaa täyden vapauden ja kontrollin soitossa ilman ylimääräistä jännitystä. Siinä pyritään poistamaan oireiden aiheuttajat, estäen rasitusvammojen syntymisen tai uusiutumisen.
  • Li, Mingwei (2018)
    Tässä seminaarityössä tutkittiin kirjallisen itsereflektion käyttöä soiton harjoittelussa. Työssä tarkasteltiin kirjalliseen itsereflektioon liittyvää kirjallisuutta ja itsereflektion eri rooleja oppimisessa ja harjoittelussa. Kirjallisuuden perusteella kävi ilmi, että kirjallista itsereflektiota voi pitää osana itseohjautuvaa oppimista. Saatiin selville, että se voi parantaa välittömästi oppimista tai suoritusta, mutta tämä edellytti tietyn määrän edeltävää konkreettista toimintaa, kuten oppimisyrityksiä. Lisäksi tavoitteiden valinta ja asettaminen vaikuttivat suoraan sekä oppimiseen että sitä koskevan itsereflektion tekoon. Tutkimusosassa toteutettiin sähköinen kyselytutkimus. Kävi ilmi, että noin puolet vastanneista opiskelijoista (n=25) kirjoitti pääinstrumenttinsa harjoittelua koskevia pohdintoja, mutta muistiinpanojen kirjoittaminen oli yleisempää. Opastusta pohdintojen tekoon oli saanut yli puolet opiskelijoista. Kuitenkin näiden taitojen konkreettinen hyödyntäminen ja hyödyntämistapa näytti riippuvan opiskelijasta itsestään. Joillakin oli useita kirjallisia keinoja käytössä, kun taas toisilla vain pari. Lopuksi todettiin, että kirjalliset itsereflektion keinot olivat hitaita verrattuna muihin reflektion muotoihin, eikä niitä pystynyt käyttämään toiminnan aikana. Ne ovat kuitenkin järkeviä työkaluja soittamisen harjoittelun lomassa käytettäväksi.
  • Saarikko, Soile (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2014)
    Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin viulunsoiton alkeisopetuksen keskeisiä osa-alueita sekä vertailtiin suomalaisia viulukouluja kuudelta eri vuosikymmeneltä. Huomiota kiinnitettiin viulukouluissa opetettaviin asioihin, ohjelmistoon ja ulkoasuun. Erityisesti tarkasteltiin suomalaisten viulukoulujen muutosta reilun puolen vuosisadan aikana. Viulukouluanalyysin tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällöanalyysiä, jossa hyödynnettiin sekä aineistolähtöistä että teoriaohjaavaa analyysimallia. Viulunsoiton opetusta alkeistasolla käsiteltiin viulupedagogisen kirjallisuuden pohjalta. Vertaileva tutkimus osoitti, että viulukoulujen keskeinen opetuksellinen sisältö ei ole ratkaisevasti muuttunut aikojen kuluessa. Sen sijaan viulukoulujen tyylissä ja esitystavassa on tapahtunut muutoksia. Tämä selittyy pitkälti yleisellä kasvatusilmapiirin muutoksella kohti lapsikeskeistä pedagogiikkaa.
  • Kari, Olli (Helsingin yliopisto, 2010)
    Tässä essee-tyyppisessä työssä selvitellään kirjallisuuteen nojautuen mediatekstien kasvattavaa vaikutusta virallisen kouluopetuksen ulkopuolella. Mediatekstit muodostavat merkittävän osan vertais- ja mallioppimisen sekä yhteiskunnallisen eetoksen synnystä. Viihde ja joukkotiedotus on nähtävä vähintään musiikkikasvatuksen ja koulutusinstituutioiden veroisina kulttuuria uusintavina ja luovina toimintaympäristöinä. Kasvatuksen tehtävä on mediatekstien poissulkemisen sijaan auttaa oivaltamaan niiden rakentuneisuutta ja kasvamisen itseisarvoisuutta suhteessa niihin. Musiikkikasvatuksellinen näkökulma pyrittiin tuomaan näkyviin vertauksilla kirjallisuuteen musiikin alalta. Tärkeäksi yksittäiseksi lähteeksi nousee italialaisen kulttuurintutkijan Gino Stefanin musiikillisen kompetenssin teoria.
  • Salonen, Juulia (Tampereen yliopisto, 2012)
    Työssä tutkittiin kansanlaulun opettamista ja opiskelua ammattitasolla. Tutkimuksessa koottiin tietoa kansanlaulun opettamisen ja opiskelun keskeisistä asioista. Työssä selvitettiin myös opettajien näkemyseroja sekä opiskelijoiden kokemuksia eri laulunopettajista sekä äänenkäytön opettajista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselytutkimusta joka toteutettiin Webropol-ohjelmalla. Kyselyssä oli sekä monivalinta-, että avoimia kysymyksiä ja siihen vastasi 19 kansanlaulun opettajaa ja 25 kansanlaulun opiskelijaa. Tutkimustuloksissa tuli esille selkeitä pääpiirteitä kansanlaulun opettamiselle: Tärkeänä pidettiin oman äänen löytymistä ja omaa ohjelmistoa, perinteentuntemusta, säveltapailun hallitsemista ja säestyksetöntä laulua. Hyvän kansanlaulajan tulisi myös hallita laulamisen perustekniikka sekä kansanlaulun erikoistekniikoita. Opettajilla oli jonkin verran näkemyseroja opettamisen metodeista ja painopisteistä: Noin puolet opettajista koki erilaisten laulutekniikoiden opettamisen haastavaksi. Kolmasosa opettajista on erikoistunut tietyn tyylin opettamiseen, ja sallisi erikoistumisen myös opiskelijalle. Aikaisempien opettajien metodit ovat käytössä osalla opettajista. Opiskelijoiden vastaukset olivat samansuuntaisia kuin opettajien, mutta erojakin oli havaittavissa. Opiskelijat eivät halunneet keskittyä vain vahvuuksiinsa ja heidän vastauksissaan korostui äänenkäytön opiskelu ja hallitseminen opettajien vastauksia enemmän.
  • Lhermet, Vincent (Tampereen yliopisto, 2012)
    Tiedostava esittäminen -tutkimuksen tavoite oli tuoda esiin musiikin teorian ja historian mahdollinen merkitys tulkinnan rakentamisessa ja löytää sitä varten konkreettisia ratkaisuja harmonikansoittajille, jotka esittävät 1700-luvun musiikkia melodiabassoharmonikalla. Tutkimuksen toteuttamiseen käytettiin kirjallista aineistoa sekä haastateltiin kahta Sibelius-Akatemian cembalonsoiton opettajaa Assi Karttusta ja Anssi Mattilaa heidän lähestymistavastaan1700-luvun musiikkiin. Työn tuloksena havaittiin, kuinka 1700-luvun musiikin soittaminen harmonikalla voi olla sekä oikeutettua että hyödyllistä nuorille harmonikansoittajille. Kaikki musiikillisen materiaalin aspektit (esim. harmonia, kontrapunkti, muoto) on tärkeää tunnistaa, koska yleisesti ottaen tiedostaminen voi auttaa soittajaa kehittämään omaa taiteellista persoonallisuuttaan.
  • Honkavirta, Lauri (Sibelius-Akatemia, 2014)
    Tässä seminaarityössä seuraan vaihe vaiheelta prosessia, johon tradition käsitteeseen tarttuminen ja siitä syntynyt tarve oman traditiosuhteeni selvittämiseen on minut johtanut. Vaikka nimesin työni tutkimukseksi, en niinkään pyri vastaamaan tutkimuskysymykseeni ''Millainen on traditioon kuulumiseni kokemus?'' yksiselitteisesti, vaan katson kysymyksen luonteen olevan sellainen, että tämä tutkimisen prosessi muodostaa itsessään vaihe vaiheelta etenevän vastauksen siihen. Suhde traditioon syntyy, kun elää tietoisesti suhteessa traditioon, eikä tämä matka tule koskaan valmiiksi. Ensimmäisessä vaiheessa perustelen tarvettani tarttua kysymykseen. Taustalla on oivallus, että traditionsa tunteminen lisää itseymmärrystä. Vanhan musiikin nykytradition ymmärtäminen kaikkine erityispiirteineen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen tehtävä ja siihen liittyminen herättää poikkeuksellisen paljon kysymyksiä. Samalla itseni löytäminen tästä ''viidakosta'' tuntuu erittäin mielenkiintoiselta haasteelta. Toisessa vaiheessa tarkastelen traditio-käsitteen määritelmiä ja merkityksiä sekä yleisestä että muusikoiden ja musiikin esittämisen tutkijoiden näkökulmasta. Päädyn ajatukseen, että traditio liittyy olennaisesti ihmisen olemiseen muodostaen erään olemassaoloa konstituoivan eksistentiaalin. Tästä näkökulmasta otin käyttöön uuden termin, ''traditiollistuminen'', joka tarkoittaa sitä tapaa, jolla ihminen ymmärtää itsensä traditiossa olevana. Kolmannessa vaiheessa olen tutkimuksen ytimessä ja reflektoin kahden kuukauden ajan omia kokemuksiani cembalistina ja cembalonsoitonopiskelijana päiväkirjaan. Neljännessä vaiheessa analysoin päiväkirjan sisältöä ryhmitellen syntyneitä ajatuksia erilaisiin teemoihin. Analyysin tuloksena sain osoitettua omassa traditio-luonnoksessani kolme ''paikkaa'' traditiolle, kirjoitin auki esiinnousseita ajatuksia tradition merkityksestä opettajuudelle sekä nostin esiin muutamia hetkiä, jolloin onnistuin muuttamaan omaa ajatteluani ja traditiollistumiseni tapaa. Viidennessä vaiheessa pohdin koko läpikäydyn prosessin merkitystä itselleni. Totean, että traditio-suhteen pohtiminen onnistui avaamaan eteeni kokonaisen kysymysten suon, joka samalla tarjosi monia uusia näkökulmia tarkastella omaa sijoittumistani. Lisäksi esitän oivalluksen traditioiden ''hallinnan'' eli niiden ymmärtämisen yrittämisen merkityksestä. Haastan myös lukijani kysymään paljon kysymyksiä ja kirjoittamaan yhä uudelleen auki omaa suhdettaan traditioonsa.
  • Ball, Natalie (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
    The aim of this research was to investigate the experiences of severely visually impaired students in higher music education. Higher education should be accessible to all and therefore policies must be created and implemented to ensure this. The experiences of students with impairments best show where barriers exist for such students and how they can be removed. This studied is based on the social model of disability and the emancipatory research paradigm which is linked to critical pedagogy. The data was collected by means of semi-structured interviews with three participants and the use of my own experiences. The findings of this study show firstly that attitudinal issues have a great effect on experiences. Secondly it is clear that the severely visually impaired student needs accommodations to be able to study. These are linked, above all to obtaining accessible materials and areas of study that are normally highly visually based. Whilst all participants had had positive experiences there were many barriers that had complicated their studies. This shows that higher music education needs to be made more accessible through policies and their implementation.
  • Tuurna, Stefanie (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    Tutkielmassa selvitettiin, miten pianonsoiton opetuksessa voidaan opettaa improvisointia aikuisoppilaalle. Toimintatutkimuksessa selvitettiin, minkälaiset improvisaatioharjoitukset soveltuvat aikuiselle. Aineistoa dokumentoitiin improvisaatiotyöpajan videotallentein ja teemahaastatteluin. Koeryhmä koostui kolmesta tekijän 18-, 37- ja 23-vuotiaista aikuisoppilaista. Kaksi heistä harrasti pianonsoittoa ja yksi opiskeli pianonsoittoa ammattimaisesti. Improvisaation käsitettä valaistiin kuvailemalla improvisaation käyttöhistoriaa eri kulttuureissa. Kognitiivisen psykologian näkökulmasta tarkasteltiin improvisaatioon liittyviä ongelmanratkaisun, muistin, havainnoinnin, luovuuden sekä intuition ilmiöitä. Improvisaatiota tarkasteltiin oppimistyökaluna esteettisten tavoitteiden sekä psykologisten tavoitteiden saavuttamisessa. Harjoitteet luokiteltiin pedagogisten tavoitteiden mukaan. Aikuisoppilaan musiikillisen taustan, elämänvaiheen ja persoonallisuuden todettiin vaikuttavan improvisoimiseen. Oppilailla oli rakentunut omakohtainen suhde musiikkiin ja improvisaation he kokivat keinoksi itseilmaisuun. Improvisaation opettaminen ryhmäopetuksena todettiin vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta hyödylliseksi. Pianon ominaisuuksien todettiin sekä haasteellisiksi että inspiroiviksi improvisoinnissa. Harjoitusten laajan tyylikirjon myötä oppilaiden musiikintuntemus on laajentunut. Musiikinteorian opettaminen improvisoinnin kautta todettiin toimivaksi aikuisoppilaalle. Improvisaation myötä oppilaiden kognitiiviset ja fyysiset taidot kehittyivät. Improvisaation vaatimat erityistaidot, kuten heittäytymiskyky tai kokonaisuuden suunnittelutaito, kehittyivät työpajassa, jossa soitettiin vain improvisaatioita.
  • Järvi, Henrik (Helsingin yliopisto, 2010)
    The modern piano is the result of a continuous development of the instrument. Throughout the 17th, 18th and 19th centuries, the composers wrote music for structurally different keyboard instruments: the harpsichord, the clavichord and the fortepiano. It has been examined, how the historical keyboard instruments and the music composed for them should be taken into consideration in modern piano teaching on modern instruments. The work of a musician is both physically and mentally challenging. Musicians often develop stress injuries. What is the best way to construct an ergonomic way of playing and which instruments and repertoire should be used? Answers to these questions can be found in my thesis. Many historically important composers and pedagogues wrote books about instrumental pedagogy. Their views about piano playing and piano pedagogy and the curriculums used in their teaching have been analyzed. As a reflection, a curriculum suited for present-day piano teaching has been presented.
  • Vannemaa, Henna-Maija (Tampereen yliopisto, 2013)
    Tässä seminaarityössä kartoitettiin luomani harmonikansoittajien lapsilähtöisen alkeisopetusmenetelmän toimivuutta kahden seitsemänvuotiaan oppilaan kanssa viiden soittotunnin ajan. Alkeisopetusmenetelmäni on suunnattu 4-7 -vuotiaille lapsille, sillä oppimateriaali perustuu satumaailmaan ja mielikuvien avulla tapahtuvaan opetukseen. Oppimateriaali luotiin soittotunti kerrallaan ja sen toimivuutta analysoitiin vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa sekä oppimispäiväkirjojen pohjalta. Työn kirjallisuuteen pohjautuvassa osiossa perehdyttiin lapsen eri ikävaiheisiin ja lapsen musiikilliseen kehitykseen, sekä mielikuvituksen ja sadun merkitykseen lapsen oppimisprosessissa. Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että mielikuvitus ja leikki ovat tärkeässä roolissa lapsen soitonopetuksessa. Soitonopetuksessa voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia mukautumalla lapsen omaan ajatusmaailmaan.
  • Keränen, Juho (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    Tutkimuksessa kartoitettiin pianonsoitonopettajien kokemuksia vapaan säestyksen opettamisesta musiikkiopiston perustasolla vuoden 2002 valtakunnallisen opetussuunnitelmauudistuksen jälkeen. Klassisen pianonsoitonopettajan tuli tämän uudistuksen jälkeen opettaa vapaan säestyksen alkeet pianonsoiton perustasojen 1 ja 2 yhteydessä. Tutkimuksen kohteena olivat uudistumisen vaikutukset, opettajien kokemukset, työskentelytapojen- ja menetelmien muutokset, opetusmateriaalin tilanne, sekä lisäkouluttautumisen tarve. Tutkimus on laadultaan kvalitatiivinen ja se toteutettiin teemahaastattelujen ja lähdekirjallisuuden pohjalta. Haastateltavana oli neljä Etelä-Suomen alueella toimivaa pianonsoitonopettajaa. Tutkimuksessa selvisi, että opetussuunnitelmauudistuksen myötä opettajat ovat joutuneet muuttamaan asenteitaan, reflektoimaan ja kehittämään työmenetelmiään sekä suhtautumaan pianonsoittoon entistä avarakatseisemmin. Työtavoista esiin nousivat ryhmäopetukseen panostaminen, sävellyksen- ja improvisaation mukaan ottaminen opetukseen sekä vapaan säestyksen yhdistäminen musiikin perusteisiin ja klassiseen musiikkiin. Työnkuvan avartuminen ja monipuolistuminen on saanut enimmäkseen positiivisen vastaanoton. Haasteeksi koettiin ajankäyttö ja soittotunnin jakaminen klassisen ohjelmiston ja vapaan säestyksen kesken, uusien musiikkityylien vieraus ja työmäärän lisääntyminen. Tutkimuksessa selvisi, että nykyinen opetusmateriaalitilanne on hyvä, ja että suurin lisäkouluttautumistarve on jo mennyt ohi. Valtakunnalliset koulutustilaisuudet ovat tuottaneet hedelmää, sillä suurin hämmennys opetussuunnitelman muutoksista on väistynyt.

View more