Seminaarityöt

 

Recent Submissions

  • Piipponen, Jerry (2018)
    Seminaarityössä tutkittiin peilineuronien vaikutusta oppimiseen, opettamiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella jo olemassa olevaa tutkimustietoa ja soveltaa sitä instrumenttipedagogiikkaan. Tutkimuksella pyrittiin ensisijaisesti vastaamaan kysymyksiin, mitä ovat peilineuronit, miten peilineuronit vaikuttavat oppimiseen, mikä on peilineuronien vaikutus opettamisen näkökulmasta ja miten peilineuronit ovat osallisena sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Integroivaan kirjallisuuskatsaukseen pohjautuva tutkimus pyrki tarkastelemaan peilineuroneihin liittyvä tutkimustietoa laaja-alaisesti, kriittisesti ja soveltavasti. Tutkimuksen fokuksessa oli erityisesti musiikki ja instrumenttipedagogiikka. Tavoitteena oli luoda neuro- ja kasvatustieteitä yhdistelemällä kiinnostava pedagoginen kokonaisuus, joka pyrkii selventämään peilineuronien roolia ihmismielen toiminnassa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimus vahvisti käsitystä peilineuroneista sosiaalisten taitojen, oppimisen sekä itsetietoisuuden ja kielen kehittymisen oletettuna neuraalisena perustana. Tutkimuksessa ihmisyys nähtiin jäsentyvän kolmijakoisesti tietoisuuden, kehon ja ympäristön muodostamana. Tutkimuksen lopputulemana opetuksen tulisi rakentua kokonaisvaltaisuuden, kehollisuuden ja osallistavuuden varaan. Oppilaan ainutkertaisuus niin kokemuksellisesti kuin fysiologisesti ohjasi tutkimustuloksissa opetusta kohti yksilöllistä ja aktiivista vuorovaikutusta. Tutkimuksessa käytetty kirjallisuus mahdollisti myös konkreettisten peilineuronien tutkimustietoa hyödyntävien instrumenttipedagogiikkaan sovellettavien harjoitteiden ja työtapojen kehittämisen.
  • Oksanen, Janne (2018)
    Tässä työssä tutkittiin pianistien rasitusvammoja ja Taubman Approach -pianonsoiton lähestymistapaa. Lähestymistapa on tullut tunnetuksi Yhdysvalloissa erityisesti muusikoiden rasitusvammojen parantamisessa ja entistä vapaamman virtuoositekniikan saavuttamisessa. Tutkimuksen luonne oli kvalitatiivinen. Rasitusvammoja ja niiden aiheuttajia on kuvattu sekä musiikkilääketieteen että Taubman Approachin tekijöiden näkökulmasta. Taubman Approach -tekniikan perusliikkeitä käsittelevät viisi ensimmäistä DVD:tä redusoitiin ja klusteroitiin aihepiireihin. Oma empiria -luku on autoetnografinen, jossa Taubman Approachin apua rasitusvammoihin on avattu henkilökohtaisen kokemukseni myötä. Tärkeimpinä tuloksina voidaan mainita, että suurin osa pianistien ja muusikoiden rasitusvammoista on soittoperäisiä. Movement re-training, liikeratojen uudelleenkoulutus osoittautui tehokkaimmaksi hoitomenetelmäksi ja myös ennaltaehkäiseväksi. Taubman Approachin periaate koordinoidusta liikkeestä mahdollistaa täyden vapauden ja kontrollin soitossa ilman ylimääräistä jännitystä. Siinä pyritään poistamaan oireiden aiheuttajat, estäen rasitusvammojen syntymisen tai uusiutumisen.
  • Li, Mingwei (2018)
    Tässä seminaarityössä tutkittiin kirjallisen itsereflektion käyttöä soiton harjoittelussa. Työssä tarkasteltiin kirjalliseen itsereflektioon liittyvää kirjallisuutta ja itsereflektion eri rooleja oppimisessa ja harjoittelussa. Kirjallisuuden perusteella kävi ilmi, että kirjallista itsereflektiota voi pitää osana itseohjautuvaa oppimista. Saatiin selville, että se voi parantaa välittömästi oppimista tai suoritusta, mutta tämä edellytti tietyn määrän edeltävää konkreettista toimintaa, kuten oppimisyrityksiä. Lisäksi tavoitteiden valinta ja asettaminen vaikuttivat suoraan sekä oppimiseen että sitä koskevan itsereflektion tekoon. Tutkimusosassa toteutettiin sähköinen kyselytutkimus. Kävi ilmi, että noin puolet vastanneista opiskelijoista (n=25) kirjoitti pääinstrumenttinsa harjoittelua koskevia pohdintoja, mutta muistiinpanojen kirjoittaminen oli yleisempää. Opastusta pohdintojen tekoon oli saanut yli puolet opiskelijoista. Kuitenkin näiden taitojen konkreettinen hyödyntäminen ja hyödyntämistapa näytti riippuvan opiskelijasta itsestään. Joillakin oli useita kirjallisia keinoja käytössä, kun taas toisilla vain pari. Lopuksi todettiin, että kirjalliset itsereflektion keinot olivat hitaita verrattuna muihin reflektion muotoihin, eikä niitä pystynyt käyttämään toiminnan aikana. Ne ovat kuitenkin järkeviä työkaluja soittamisen harjoittelun lomassa käytettäväksi.
  • Saarikko, Soile (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2014)
    Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin viulunsoiton alkeisopetuksen keskeisiä osa-alueita sekä vertailtiin suomalaisia viulukouluja kuudelta eri vuosikymmeneltä. Huomiota kiinnitettiin viulukouluissa opetettaviin asioihin, ohjelmistoon ja ulkoasuun. Erityisesti tarkasteltiin suomalaisten viulukoulujen muutosta reilun puolen vuosisadan aikana. Viulukouluanalyysin tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällöanalyysiä, jossa hyödynnettiin sekä aineistolähtöistä että teoriaohjaavaa analyysimallia. Viulunsoiton opetusta alkeistasolla käsiteltiin viulupedagogisen kirjallisuuden pohjalta. Vertaileva tutkimus osoitti, että viulukoulujen keskeinen opetuksellinen sisältö ei ole ratkaisevasti muuttunut aikojen kuluessa. Sen sijaan viulukoulujen tyylissä ja esitystavassa on tapahtunut muutoksia. Tämä selittyy pitkälti yleisellä kasvatusilmapiirin muutoksella kohti lapsikeskeistä pedagogiikkaa.
  • Kari, Olli (Helsingin yliopisto, 2010)
    Tässä essee-tyyppisessä työssä selvitellään kirjallisuuteen nojautuen mediatekstien kasvattavaa vaikutusta virallisen kouluopetuksen ulkopuolella. Mediatekstit muodostavat merkittävän osan vertais- ja mallioppimisen sekä yhteiskunnallisen eetoksen synnystä. Viihde ja joukkotiedotus on nähtävä vähintään musiikkikasvatuksen ja koulutusinstituutioiden veroisina kulttuuria uusintavina ja luovina toimintaympäristöinä. Kasvatuksen tehtävä on mediatekstien poissulkemisen sijaan auttaa oivaltamaan niiden rakentuneisuutta ja kasvamisen itseisarvoisuutta suhteessa niihin. Musiikkikasvatuksellinen näkökulma pyrittiin tuomaan näkyviin vertauksilla kirjallisuuteen musiikin alalta. Tärkeäksi yksittäiseksi lähteeksi nousee italialaisen kulttuurintutkijan Gino Stefanin musiikillisen kompetenssin teoria.
  • Salonen, Juulia (Tampereen yliopisto, 2012)
    Työssä tutkittiin kansanlaulun opettamista ja opiskelua ammattitasolla. Tutkimuksessa koottiin tietoa kansanlaulun opettamisen ja opiskelun keskeisistä asioista. Työssä selvitettiin myös opettajien näkemyseroja sekä opiskelijoiden kokemuksia eri laulunopettajista sekä äänenkäytön opettajista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselytutkimusta joka toteutettiin Webropol-ohjelmalla. Kyselyssä oli sekä monivalinta-, että avoimia kysymyksiä ja siihen vastasi 19 kansanlaulun opettajaa ja 25 kansanlaulun opiskelijaa. Tutkimustuloksissa tuli esille selkeitä pääpiirteitä kansanlaulun opettamiselle: Tärkeänä pidettiin oman äänen löytymistä ja omaa ohjelmistoa, perinteentuntemusta, säveltapailun hallitsemista ja säestyksetöntä laulua. Hyvän kansanlaulajan tulisi myös hallita laulamisen perustekniikka sekä kansanlaulun erikoistekniikoita. Opettajilla oli jonkin verran näkemyseroja opettamisen metodeista ja painopisteistä: Noin puolet opettajista koki erilaisten laulutekniikoiden opettamisen haastavaksi. Kolmasosa opettajista on erikoistunut tietyn tyylin opettamiseen, ja sallisi erikoistumisen myös opiskelijalle. Aikaisempien opettajien metodit ovat käytössä osalla opettajista. Opiskelijoiden vastaukset olivat samansuuntaisia kuin opettajien, mutta erojakin oli havaittavissa. Opiskelijat eivät halunneet keskittyä vain vahvuuksiinsa ja heidän vastauksissaan korostui äänenkäytön opiskelu ja hallitseminen opettajien vastauksia enemmän.
  • Lhermet, Vincent (Tampereen yliopisto, 2012)
    Tiedostava esittäminen -tutkimuksen tavoite oli tuoda esiin musiikin teorian ja historian mahdollinen merkitys tulkinnan rakentamisessa ja löytää sitä varten konkreettisia ratkaisuja harmonikansoittajille, jotka esittävät 1700-luvun musiikkia melodiabassoharmonikalla. Tutkimuksen toteuttamiseen käytettiin kirjallista aineistoa sekä haastateltiin kahta Sibelius-Akatemian cembalonsoiton opettajaa Assi Karttusta ja Anssi Mattilaa heidän lähestymistavastaan1700-luvun musiikkiin. Työn tuloksena havaittiin, kuinka 1700-luvun musiikin soittaminen harmonikalla voi olla sekä oikeutettua että hyödyllistä nuorille harmonikansoittajille. Kaikki musiikillisen materiaalin aspektit (esim. harmonia, kontrapunkti, muoto) on tärkeää tunnistaa, koska yleisesti ottaen tiedostaminen voi auttaa soittajaa kehittämään omaa taiteellista persoonallisuuttaan.
  • Honkavirta, Lauri (Sibelius-Akatemia, 2014)
    Tässä seminaarityössä seuraan vaihe vaiheelta prosessia, johon tradition käsitteeseen tarttuminen ja siitä syntynyt tarve oman traditiosuhteeni selvittämiseen on minut johtanut. Vaikka nimesin työni tutkimukseksi, en niinkään pyri vastaamaan tutkimuskysymykseeni ''Millainen on traditioon kuulumiseni kokemus?'' yksiselitteisesti, vaan katson kysymyksen luonteen olevan sellainen, että tämä tutkimisen prosessi muodostaa itsessään vaihe vaiheelta etenevän vastauksen siihen. Suhde traditioon syntyy, kun elää tietoisesti suhteessa traditioon, eikä tämä matka tule koskaan valmiiksi. Ensimmäisessä vaiheessa perustelen tarvettani tarttua kysymykseen. Taustalla on oivallus, että traditionsa tunteminen lisää itseymmärrystä. Vanhan musiikin nykytradition ymmärtäminen kaikkine erityispiirteineen ei kuitenkaan ole aivan yksinkertainen tehtävä ja siihen liittyminen herättää poikkeuksellisen paljon kysymyksiä. Samalla itseni löytäminen tästä ''viidakosta'' tuntuu erittäin mielenkiintoiselta haasteelta. Toisessa vaiheessa tarkastelen traditio-käsitteen määritelmiä ja merkityksiä sekä yleisestä että muusikoiden ja musiikin esittämisen tutkijoiden näkökulmasta. Päädyn ajatukseen, että traditio liittyy olennaisesti ihmisen olemiseen muodostaen erään olemassaoloa konstituoivan eksistentiaalin. Tästä näkökulmasta otin käyttöön uuden termin, ''traditiollistuminen'', joka tarkoittaa sitä tapaa, jolla ihminen ymmärtää itsensä traditiossa olevana. Kolmannessa vaiheessa olen tutkimuksen ytimessä ja reflektoin kahden kuukauden ajan omia kokemuksiani cembalistina ja cembalonsoitonopiskelijana päiväkirjaan. Neljännessä vaiheessa analysoin päiväkirjan sisältöä ryhmitellen syntyneitä ajatuksia erilaisiin teemoihin. Analyysin tuloksena sain osoitettua omassa traditio-luonnoksessani kolme ''paikkaa'' traditiolle, kirjoitin auki esiinnousseita ajatuksia tradition merkityksestä opettajuudelle sekä nostin esiin muutamia hetkiä, jolloin onnistuin muuttamaan omaa ajatteluani ja traditiollistumiseni tapaa. Viidennessä vaiheessa pohdin koko läpikäydyn prosessin merkitystä itselleni. Totean, että traditio-suhteen pohtiminen onnistui avaamaan eteeni kokonaisen kysymysten suon, joka samalla tarjosi monia uusia näkökulmia tarkastella omaa sijoittumistani. Lisäksi esitän oivalluksen traditioiden ''hallinnan'' eli niiden ymmärtämisen yrittämisen merkityksestä. Haastan myös lukijani kysymään paljon kysymyksiä ja kirjoittamaan yhä uudelleen auki omaa suhdettaan traditioonsa.
  • Ball, Natalie (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
    The aim of this research was to investigate the experiences of severely visually impaired students in higher music education. Higher education should be accessible to all and therefore policies must be created and implemented to ensure this. The experiences of students with impairments best show where barriers exist for such students and how they can be removed. This studied is based on the social model of disability and the emancipatory research paradigm which is linked to critical pedagogy. The data was collected by means of semi-structured interviews with three participants and the use of my own experiences. The findings of this study show firstly that attitudinal issues have a great effect on experiences. Secondly it is clear that the severely visually impaired student needs accommodations to be able to study. These are linked, above all to obtaining accessible materials and areas of study that are normally highly visually based. Whilst all participants had had positive experiences there were many barriers that had complicated their studies. This shows that higher music education needs to be made more accessible through policies and their implementation.
  • Tuurna, Stefanie (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    Tutkielmassa selvitettiin, miten pianonsoiton opetuksessa voidaan opettaa improvisointia aikuisoppilaalle. Toimintatutkimuksessa selvitettiin, minkälaiset improvisaatioharjoitukset soveltuvat aikuiselle. Aineistoa dokumentoitiin improvisaatiotyöpajan videotallentein ja teemahaastatteluin. Koeryhmä koostui kolmesta tekijän 18-, 37- ja 23-vuotiaista aikuisoppilaista. Kaksi heistä harrasti pianonsoittoa ja yksi opiskeli pianonsoittoa ammattimaisesti. Improvisaation käsitettä valaistiin kuvailemalla improvisaation käyttöhistoriaa eri kulttuureissa. Kognitiivisen psykologian näkökulmasta tarkasteltiin improvisaatioon liittyviä ongelmanratkaisun, muistin, havainnoinnin, luovuuden sekä intuition ilmiöitä. Improvisaatiota tarkasteltiin oppimistyökaluna esteettisten tavoitteiden sekä psykologisten tavoitteiden saavuttamisessa. Harjoitteet luokiteltiin pedagogisten tavoitteiden mukaan. Aikuisoppilaan musiikillisen taustan, elämänvaiheen ja persoonallisuuden todettiin vaikuttavan improvisoimiseen. Oppilailla oli rakentunut omakohtainen suhde musiikkiin ja improvisaation he kokivat keinoksi itseilmaisuun. Improvisaation opettaminen ryhmäopetuksena todettiin vuorovaikutustaitojen kehittymisen kannalta hyödylliseksi. Pianon ominaisuuksien todettiin sekä haasteellisiksi että inspiroiviksi improvisoinnissa. Harjoitusten laajan tyylikirjon myötä oppilaiden musiikintuntemus on laajentunut. Musiikinteorian opettaminen improvisoinnin kautta todettiin toimivaksi aikuisoppilaalle. Improvisaation myötä oppilaiden kognitiiviset ja fyysiset taidot kehittyivät. Improvisaation vaatimat erityistaidot, kuten heittäytymiskyky tai kokonaisuuden suunnittelutaito, kehittyivät työpajassa, jossa soitettiin vain improvisaatioita.
  • Järvi, Henrik (Helsingin yliopisto, 2010)
    The modern piano is the result of a continuous development of the instrument. Throughout the 17th, 18th and 19th centuries, the composers wrote music for structurally different keyboard instruments: the harpsichord, the clavichord and the fortepiano. It has been examined, how the historical keyboard instruments and the music composed for them should be taken into consideration in modern piano teaching on modern instruments. The work of a musician is both physically and mentally challenging. Musicians often develop stress injuries. What is the best way to construct an ergonomic way of playing and which instruments and repertoire should be used? Answers to these questions can be found in my thesis. Many historically important composers and pedagogues wrote books about instrumental pedagogy. Their views about piano playing and piano pedagogy and the curriculums used in their teaching have been analyzed. As a reflection, a curriculum suited for present-day piano teaching has been presented.
  • Vannemaa, Henna-Maija (Tampereen yliopisto, 2013)
    Tässä seminaarityössä kartoitettiin luomani harmonikansoittajien lapsilähtöisen alkeisopetusmenetelmän toimivuutta kahden seitsemänvuotiaan oppilaan kanssa viiden soittotunnin ajan. Alkeisopetusmenetelmäni on suunnattu 4-7 -vuotiaille lapsille, sillä oppimateriaali perustuu satumaailmaan ja mielikuvien avulla tapahtuvaan opetukseen. Oppimateriaali luotiin soittotunti kerrallaan ja sen toimivuutta analysoitiin vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa sekä oppimispäiväkirjojen pohjalta. Työn kirjallisuuteen pohjautuvassa osiossa perehdyttiin lapsen eri ikävaiheisiin ja lapsen musiikilliseen kehitykseen, sekä mielikuvituksen ja sadun merkitykseen lapsen oppimisprosessissa. Tutkimustulosten pohjalta voidaan todeta, että mielikuvitus ja leikki ovat tärkeässä roolissa lapsen soitonopetuksessa. Soitonopetuksessa voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia mukautumalla lapsen omaan ajatusmaailmaan.
  • Keränen, Juho (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    Tutkimuksessa kartoitettiin pianonsoitonopettajien kokemuksia vapaan säestyksen opettamisesta musiikkiopiston perustasolla vuoden 2002 valtakunnallisen opetussuunnitelmauudistuksen jälkeen. Klassisen pianonsoitonopettajan tuli tämän uudistuksen jälkeen opettaa vapaan säestyksen alkeet pianonsoiton perustasojen 1 ja 2 yhteydessä. Tutkimuksen kohteena olivat uudistumisen vaikutukset, opettajien kokemukset, työskentelytapojen- ja menetelmien muutokset, opetusmateriaalin tilanne, sekä lisäkouluttautumisen tarve. Tutkimus on laadultaan kvalitatiivinen ja se toteutettiin teemahaastattelujen ja lähdekirjallisuuden pohjalta. Haastateltavana oli neljä Etelä-Suomen alueella toimivaa pianonsoitonopettajaa. Tutkimuksessa selvisi, että opetussuunnitelmauudistuksen myötä opettajat ovat joutuneet muuttamaan asenteitaan, reflektoimaan ja kehittämään työmenetelmiään sekä suhtautumaan pianonsoittoon entistä avarakatseisemmin. Työtavoista esiin nousivat ryhmäopetukseen panostaminen, sävellyksen- ja improvisaation mukaan ottaminen opetukseen sekä vapaan säestyksen yhdistäminen musiikin perusteisiin ja klassiseen musiikkiin. Työnkuvan avartuminen ja monipuolistuminen on saanut enimmäkseen positiivisen vastaanoton. Haasteeksi koettiin ajankäyttö ja soittotunnin jakaminen klassisen ohjelmiston ja vapaan säestyksen kesken, uusien musiikkityylien vieraus ja työmäärän lisääntyminen. Tutkimuksessa selvisi, että nykyinen opetusmateriaalitilanne on hyvä, ja että suurin lisäkouluttautumistarve on jo mennyt ohi. Valtakunnalliset koulutustilaisuudet ovat tuottaneet hedelmää, sillä suurin hämmennys opetussuunnitelman muutoksista on väistynyt.
  • Toivonen, Marika (Tampereen yliopisto, 2011)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää fagotinsoiton opetusmateriaalin soveltuvuutta 5-7-vuotiaiden oppilaiden opetuksessa. Lisäksi pohdittiin, minkälaisia vaatimuksia alkeisopetusmateriaaliin kohdistuu muun muassa pienten oppilaiden yksilöllisten ominaisuuksien ja kehitysvaiheiden kautta ja miten fagotinsoiton alkeisopetus huomioidaan nykyisessä opetussuunnitelmassa. Tutkimuksessa myös vertailtiin kvarttifagottia ja nokkahuilua fagotistin alkeissoittimena. Tutkimuksessa kartoitettiin olemassa olevia uusimpia alkeisoppikirjoja ja niiden sisältämien tehtävien monipuolisuutta. Näiden soveltuvuutta pienten oppilaiden opetukseen arvioitiin toimintatutkimuksen keinoin lapsen kehityksen, opetussuunnitelman sekä soittotunnin rakenteen kannalta. Tehtävien arvioinnin perusteella laadittiin erilaisia tehtäviä nykyisten oppikirjojen käytön avuksi. Erityistä huomiota kiinnitettiin myös suomalaisten oppikirjojen puuttumiseen ja ulkomaisten oppikirjojen käytön ongelmallisuuteen suomenkielisten lasten opetuksessa. Perustelut ja näkemykset pohjautuvat pääosin tutkijan omille kokemuksille opettajana ja entisenä musiikkikoulun oppilaana. Tutkimuksen tulosten perusteella todettiin, että alkeisopetukseen tarkoitettua oppikirjaa laadittaessa on kiinnitettävä huomiota yhtä lailla sen selkeään ulkoasuun kuin johdonmukaiseen sisältöönkin. Lapsen mielenkiinnon ylläpitämisen kannalta kirjassa käytettyjen melodioiden tulisi olla ennestään tuttuja sekä tehtävien monipuolisia ja sopivan haastavia. Todettiin myös, että suomalaiselle fagotinsoiton alkeisopetusmateriaalille on suuri tarve. Tutkimuksen pohjalta laadittiin hahmotelma myöhemmin julkaistavasta suomalaisesta fagotinsoiton alkeisoppikirjasta.
  • Saarinen, Miikka (Sibelius-Akatemia, 2014)
    Perehdyn tässä lopputyössäni barokkitrumpettiin ja sen soittamiseen modernin sinfoniaorkesterin osana. Työni on suunnattu kaikille niille orkestereissa työskenteleville trumpetisteille, trumpetinsoiton opiskelijoille, sekä trumpetinsoittoa opettaville, jotka haluavat laajentaa osaamistaan barokkitrumpetin soittamisen suuntaan. Opas toimii tietolähteenä myös muille luonnonvaskien soittamisesta ja toimintaperiaatteista kiinnostuneille. Esittelen työssäni erilaisia instrumenttivaihtoehtoja, barokkitrumpetistin modernissa sinfoniaorkesterissa tarvitsemaa välineistöä, sekä barokkitrumpetille sopivaa harjoitusmateriaalia ja kirjallisuutta. Painotuksenani on klassismin ajan orkesterikirjallisuuden soittaminen barokkitrumpetilla. Sivuan kuitenkin myös barokin ajan musiikin soittamista periodisoittimella, sekä luonnontrumpetteja yleisellä tasolla.
  • Ristilä, Jenna (Sibelius-Akatemia, 2013)
    Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, mitä Sibelius-Akatemian pianonsoitonopiskelijat ajattelevat omasta soittamisestaan. Tätä kysymystä lähestyttiin eri näkökulmista: millaisia käsityksiä pianisteilla on harjoittelemisesta, esiintymisestä ja soittelusta; mikä motivoi soittamaan; ja milloin he kokevat olevansa lähimpänä musiikkia. Kirjallisuutta käytettiin määrittelemään tärkeimmät käsitteet ja selittämään, mitä lähellä musiikkia oleminen voi tarkoittaa. Lähellä musiikkia -ajatusta kuvattiin dialogisuusfilosofian ja flow-ilmiön avulla. Tutkimuksessa haastateltiin kahdeksaa Sibelius-Akatemian pianonsoitonopiskelijaa. Puolistrukturoiduissa haastatteluissa kysymykset oli jaoteltu kuuden otsikon alle. Vastaukset litteroitiin ja ryhmiteltiin näiden otsikoiden mukaan, ja tuloksia verrattiin toisiin tutkimuksiin ja kirjallisuudesta löytyneisiin ajatuksiin. Tutkimuksessa tuli ilmi, että vaikka aiemmissa tutkimuksissa soittelu on jäänyt harjoittelun ja esiintymisen varjoon, haastateltavat pitivät kaikkia kolmea soittamisen muotoa (harjoittelua, esiintymistä ja soittelua) muusikolle yhtä tärkeinä ja toisiaan tukevina. Esille nousi myös ajatus soittelusta asenteena harjoittelua ja esiintymistä kohtaan. Tämä nähtiin yhtenä ratkaisuna muusikon professionaalisuuden ja musiikista nauttimisen ristiriitaan. Tasapaino suorittamisen ja soittamisen ilon välillä oli yksi haastattelujen tärkeimpiä teemoja.
  • Aura, Maarit ([M. Aura], 2010)
    Äänityypeistä on lähiaikoina käyty paljon keskustelua. Laulukilpailuissa ihmetellään matalampien naisäänien, sekä miesten vähäisyyttä. Oopperalaulajalle äänityyppi on aina ajankohtainen asia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka laulunopiskelija löytää äänityyppinsä. Seminaarityössä tutkittiin, mitkä tekijät vaikuttavat äänityypin löytymiseen tai muotoutumiseen. Tutkin äänityypin löytymisprosessia kahdesta eri näkökulmasta; kartoitin sekä laulunopettajien että oppilaiden kokemuksia. Laadin kaksi erilaista kyselylomaketta kahdelle eri kohderyhmälle. Lähetin haastateltaville linkin sähköpostitse kyselylomakkeeseen. Toisen linkin lähetin pitkällä oleville laulunopiskelijoille ja jo valmistuneille laulajille, toisen laulupedagogeille. Selvitin myös, mitä ooppera-aarioita laulunopiskelijoille ensimmäiseksi laulatetaan ja missä vaiheessa opintoja tämä tapahtuu.
  • Savolainen, Hanna-Leena (Tampereen yliopisto, 2012)
    Seminaarityössä tutkittiin teemahaastattelulla, pitävätkö haastatellut kolme pianopedagogia leikin, luovuuden ja mielikuvituksen käyttöä alkeispianotunneilla tärkeinä, ja jos pitivät, kuinka se näkyy heidän työskentelytavoissaan ja soittotunnin sisällössä. Haastateltaviksi valikoituivat asiantuntija-avun kautta Kaarina Elfving, Susanna Pajukangas ja Eeva Wilkus. Tutkimuksen pääkysymykset olivat seuraavat: Millä tavoin pianonsoittoa voi opettaa pienelle lapselle siten, että se on lapsen kannalta mielekästä? Miten mielikuvitus, leikki ja luovuus näkyvät pianotunneilla? Millaisia näkemyksiä haastateltavilla on nuotinluvun opettamisen tavoista ja tarpeellisuudesta alkeisoppilaan kohdalla? Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikki haastateltavat pitävät leikkiä, luovuutta ja mielikuvituksen käyttöä soittotunneilla erittäin olennaisina asioina. Haastateltavat pyrkivät käyttämään opetuksessaan lapsilähtöisiä työskentelytapoja. Tärkeä tavoite kaikkien mielestä on, että soittotunnit tuntuvat lapsen mielestä mielekkäiltä, synnyttävät soittomotivaatiota ja rakkautta musiikkiin sekä aikaansaavat lapsessa iloa. Haastateltavat kertoivat myös useita käytännön esimerkkejä lapsenmielisistä harjoituksista, joista koottiin työn liitteeksi soiton eri osa-alueisiin jaotellut taulukot.

View more