Seminaarityöt: Recent submissions

Now showing items 1-20 of 36
  • Qu, Chen (2020)
    During a piano lesson, whenever feedback is issued, be it on an entire piece or on one measure of the music, it is assumed that some sort of informal assessment had to have taken place prior to the issue of feedback. However, the role of feedback in a piano lesson has not always been the same for the learner and the teacher. In fact, the very nature of this skill-oriented activity encourages the teacher to take on a feedback initiator role. Unfortunately, when that happens, the purpose of feedback and benefits of feedback diminishes. The aim of this study is to explore how focused attention on different types of feedback could improve the quality of feedback in one-to-one piano lessons. This study explores the techniques of analyzing formative feedback through three feedback variables: feedback levels, feedback types and feedback intentions.
  • Alasaarela, Hannu (2020)
    Tässä seminaarityössä tutkittiin pianistista nopeuskestävyyttä ja nopeuskestävyysharjoittelun mielekkyyttä pianonsoiton yhteydessä. Nopeuskestävyys valikoitui tutkimisen kohteeksi sen tuloksellisten lupausten ja intuitiivisen vastenmielisyyden perusteella. Tavoitteena oli ravistella omaa käytännöllistä esitietoani ja mahdollisesti pianistiyhteisöön juurtuneita konventioita pianonsoiton tekniikan harjoittelusta ja opettamisesta. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimivat motorisen taitoharjoittelun ja liikunnallisten ominaisuuksien treenaamisen perusteet liikuntatieteellisestä näkökulmasta. Näitä teorioita törmäytettiin käytäntöön harjoituskopissa. Harjoitusmenetelmäkokeilu toteutettiin toimintatutkimuksellisen strategian keinoin kuuden viikon harjoittelujakson aikana. Menetelmää sovellettiin Frédéric Chopinin kahteen ensimmäiseen etydiin op. 10. Aineistona toimivat kirjalliset itsereflektiot ja videot nopeuskestävyysharjoittelusta sekä vanhat videot aiemmista konserttiesityksistä. Selvisi, että nopeuskestävyyttä voi tietyin edellytyksin harjoitella mielekkäästi myös pianonsoitossa. Taitoharjoittelun ja nopeuskestävyyden teorioiden soveltaminen käytäntöön kehitti soittoani ja syvensi omaa käsitystäni pianonsoiton harjoittelusta sekä kehollisella että introspektiivisella tasolla. Kirjallinen itsereflektio ja toimintatutkimuksellinen strategia osoittautuivatkin jo itsessään tehokkaiksi soiton harjoittelun laadun parantajiksi. Toimintatutkimus nopeuskestävyydestä vei omia harjoitteluprosessejani ja -asenteitani uusille urille. Sen tuloksista voi mahdollisesti ammentaa epäkonventionaalisia ja tuoreita näkökulmia soiton harjoitteluun ja -opetukseen myös laajemmin.
  • Vikki, Joni (2020)
    Tässä tutkimuksessa tutkittiin jalkiosoiton opetusta Suomessa. Tutkimuksessa haastateltiin urkujensoiton opettajia ja analysoitiin suomalaisia urkukouluja. Tarkoituksena oli selvittää jalkiosoiton opetuksen tradition muutoksia 1900-luvun alusta nykypäivään, jalkiosoiton roolia urkukouluissa ja urkukoulujen roolia jalkiosoiton opetuksessa. Aineisto koostuu viidestä laadullisesta sähköpostikyselyvastauksesta sekä viidestä suomalaisesta urkukoulusta. Kyselyyn vastanneet edustivat Suomen urkujensoiton opetusta maantieteellisesti mahdollisimman laajasti. Tutkimuksessa havaittiin, että urkujensoiton opettajat pitivät jalkiosoiton opettamista tärkeänä ja käyttivät siihen paljon aikaa ja vaivaa. Suomalaisia urkukouluja käytettiin jalkiosoiton opetuksessa laajasti ulkomaisen materiaalin rinnalla. Merkittävin muutos jalkiosoiton ja sen opetuksen traditiossa viime vuosikymmeninä on ollut se, että esittämiskäytäntöjä alettiin huomioimaan ja urut muuttuivat legatosoittimesta soittimeksi, jota soitetaan eri ohjelmistossa eri kosketustavoilla.
  • Wolter, Frin (2020)
    The purpose of this research paper is to investigate strategies that support the prevention and rehabilitation of playing-related injury among high-level button accordion players. Strategies of that kind were found in teaching and performance practices of the accordion, but also in specifically tailored exercise programs for musicians that are based on the theory of spiral stabilization (SPS). Spiral stabilization is a therapy method that uses various equipment, especially a long rubber band, to exercise postural stability, balance, mobility, and coordination by training the lengthening muscle chains of the body. In this study, the data was generated through a series of qualitative interviews. The participants’ experiences and knowledge of the problem at hand gave crucial information to assess the importance of several factors that prevent and rehabilitate PRMDs and are connected to the acquisition of body awareness and healthy movement. The results indicate that understanding concepts of physics and anatomy, smart training and hard work, intelligible and factual instruction are key to the prevention and rehabilitation of PRMDs. The study concludes that there are a variety of sustainable strategies in teaching and instruction that help the prevention of PRMDs, but that general occupational injury, including PRMDs, could be caused by a larger societal issue linked to increasing physical inactivity of people.
  • Randvere, Johanna (2020)
    The aim of this research is to find out whether, how and why the size, tuning and the number of strings of the cello in the 17th and 18th centuries varied. There are multiple reasons to believe that the instrument we now recognize as a cello has not always been as clearly defined as now. There are written theoretical sources, original survived instruments, iconographical sources and cello music that support the hypothesis that smaller-sized cellos – violoncelli piccoli – were commonly used among string players of Europe in the Baroque era. The musical examples in this paper are based on my own experience as a cellist and viol player. The research is historically informed (HIP) and theoretically based on treatises concerning instruments from the 17th and the 18th centuries as well as articles by colleagues around the world. In the first part of this paper I will concentrate on the history of the cello, possible reasons for its varying dimensions and how the size of the cello affects playing it. Because this article is quite cello-specific, I have included a chapter concerning technical vocabulary in order to make my text more understandable also for those who are not acquainted with string instruments. In applying these findings to the music written for the piccolo, the second part of the article focuses on the music of Johann Sebastian Bach, namely cantatas with obbligato piccolo part, Cello Suite No. 6 in D Major, and Luigi Boccherini’s cello sonatas. The key questions are the following: first, is there a relevant organological difference among the instruments Bach used for performance of these compositions? Second, what precisely was Bach's violoncello, and how does the 'piccolo' modifier relate to it? Finally, do range, use, and specific clefs clearly enough suggest one instrument over another, when no specifications appear in the score?
  • Domínguez Almela, José Carlos (2019)
    This research project investigated the current role of contemporary classical music in music education in Andalusia (Spain). The context for this topic came up from my own experiences as a music student and performer in two different environments: Spain and Finland. Besides this, I also explored three research questions related with the main aim of my research: What is the current interest of students in learning contemporary classical music? How does the stage of study at which contemporary classical music is introduced influence the perception of the student about this music? What are the benefits of learning contemporary classical music during the study years? The principal problem that I found in this topic was the limited resources about contemporary classical music in conservatoires or music academies. So, I had to consult literature focus at elementary and secondary schools. For the task of finding answers to these questions, I used the Schafer’s theory from the second half of the 20th century, creative music education, and the history life of a clarinet teacher and active performer in contemporary classical music repertoire. He gave his opinion about these themes and brought out his life experience as a music educator for over twenty years. The results showed the crucial role of teachers in the music education of students. Through their formation in contemporary classical music, they increase the interest and motivation of the students on it. In addition, contemporary classical music offers benefits for the students and it could be incorporated at any level of the studies, including low stages of studies.
  • Dornik, Manca (2020)
    Learning and performing contemporary art music is considered among many students and teachers as a music, which is demanding, complex to understand and easily brings out the extremes of the learning and performing ways of processing information, but also bringing out also wide possibilities of co-creating art with another artists and diverse usage of new technologies, practices and multi disciplinary projects. Awareness of diverse inputs from always changing and developing contemporary music culture, evokes in nowadays artists an extensive spectrum of diverse formations for navigating throughout learning, teaching, performing and thinking processes. Being mindful contemporary artist brings out all above, with usage of own perception and understanding of arts, leading to the usage of several intelligences, either consciously or unconsciously, towards the holistic approaches and diverse ways for contemporary art music practices - an area that should be investigated with help of neuroscience in the future. Leading on The Theory of Multiple Intelligences developed by Howard Gardner, this seminar thesis conducted in Finland, at the Sibelius Academy of The University of the Arts Helsinki, is a qualitative research about the connections among the intelligences on how the four experienced teachers, performers and professors (Ph.D. Mieko Kanno, DMA Veli Kujala, DMA Mika Väyrynen and DMA Juho Laitinen) describe their teaching, performing experiences and understandings of contemporary art music. Their valuable experiences within this field of music are understood throughout Gardner’s multiple intelligence theory, describing what intelligences do certain occasions raise in them, including sharing their experiences about how several inputs from their own lives are contributing to the perception and broadening aspect of contemporary art music. The findings suggest that considering only musical intelligence as an only possible intelligence for musicians, is not the case for any kind of music, whereas especially inside the contemporary art music, the ‘mindful contemporary artist’ should possess, or be aware between all of the possible intellects. This paper concludes with a realization (with the support from both literature and the qualitative research semi-structured interviews) that mindful contemporary artist also possesses, either on subconscious or conscious levels, the visual-spatial intelligence, the linguistic intelligence, the logical-mathematical intelligence, the bodily-kinesthetic intelligence, the intrapersonal and the interpersonal intelligences and the naturalistic intelligence, with leaving open suggestions for reader and his/her own interest to ‘digest’ and start thinking and forming own personal conclusions about this subject of research.
  • Pulakka, Pekko (2020)
    Seminaarityössä tutkittiin Viuluakatemian toimintaa vuosina 2009–2015, jolloin toiminta oli Suomen Kulttuurirahaston rahoittamaa. Tämä toteutettiin haastattelemalla Viuluakatemian perustajia, viulutaiteilijoita, viulumusiikin professori Elina Vähälää ja viulunsoiton lehtori Janne Malmivaaraa sekä kahdeksaa Viuluakatemiassa sen perustamisvuonna 2009 oppilaana aloittanutta nuorta. Vähälän ja Malmivaaran haastattelu toteutettiin puolistrukturoituna teemahaastatteluna ja oppilaiden haastattelu sähköpostihaastatteluna. Keskeisimpänä tuloksena haastatteluista nousi esiin Viuluakatemian merkitys oppilaiden kehitykselle. Haastatellut oppilaat katsoivat hyötyjen olleen moninaisia, ja useat kuvasivat Viuluakatemian olleen tärkein heidän saamansa koulutus muusikkona. Merkittävimmiksi hyödyiksi haastatellut näkivät lisäopetuksen saamisen, ja erityisesti sen saamisen useammalta eri henkilöltä. Tällöin oppilaat saavat myös keskenään ristiriitaisia ohjeita, mikä pakottaa oppilaan jo varhain kehittämään omaa ajatteluaan ja löytämään oman äänensä. Oppilaiden vastausten perusteella se oli haasteellista mutta kasvattavaa. Toinen keskeinen hyöty oli vertaistuki. Kaikki haastatellut oppilaat kehuivat oppilaiden välistä ryhmähenkeä erinomaiseksi. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin lahjakkuuksien etsimistä ja kouluttamista urheilun, koulumaailman ja musiikkielämän parissa tehtyjen tutkimusten valossa. Havaittiin, että löytämällä lahjakkuudet riittävän ajoissa, voidaan koulutuksessa hyödyntää herkkyyskausia, jolloin aikuisiän suorituskyky kyetään maksimoimaan. On hyväksi kehitykselle, jos oppilas saa tasoaan vastaavaa opetusta ja joutuu työskentelemään taitojensa ylärajoilla.
  • Hämäläinen, Maria (2020)
    Tässä seminaarityössä tutkittiin musiikkilukutaidon ilmiötä ja sen yhteyttä nykypäivän suomalaiseen alkeispianonsoittoon oppimisen, opetuksen sekä oppijan kotoa saadun tuen näkökulmasta. Musiikkilukutaidon käsitettä selvitettiin teoreettisessa kirjallisuuskatsauksessa, jonka pohjalta kehitettiin musiikkilukutaidon ulottuvuuksia kuvaava musiikkilukutaidon aistikehä -malli. Työn laadullisessa tutkimusosiossa puolistrukturoidun asiantuntijahaastattelun avulla haastateltiin kolmea alkeispianonsoiton opettajaa. Haastattelujen aineistolähtöinen analyysi osoitti, että alkeispianonsoiton pedagogit kokivat musiikkilukutaidon yksimielisesti kokonaisvaltaisena ilmiönä. Myös musiikkilukutaidon välitöntä yhteyttä ja hyötyä alkeisoppilaiden pianonsoittoon ja musiikilliseen oppimiseen perusteltiin. Tämä puolestaan johti musiikkilukutaidon ja alkeispianonsoiton eheytyksen tarpeen toteamiseen. Alkeispianonsoiton opettajat tarjosivat asiantuntijahaastattelussa niin pedagogisia ratkaisuja kuin myös alkeissoittajien oppimisen haasteiden tarkkaa arviointia. Tutkimustulokset heijastavat nykypäivän Suomessa käytyä keskustelua yleislukutaidon merkityksestä ja kannustavat musiikkilukutaitoilmiön jatkotutkimuksiin.
  • Halonen, Miikkael (2020)
    Tässä työssä tutkittiin Mendelssohnin karakterikappaleita ja niiden kerronnallisuuden myötävaikutusta oppijan itsetuntemukseen, arvoihin ja elämän merkityksellisyyden syvenemiseen sosiaalisessa kanssakäymisessä. Selvitettiin myös, miten tunnekasvatus, rakkaus ja empatia voivat ilmetä pianotunnilla. Työ toteutettiin pääasiassa teoreettisena kirjallisuuskatsauksena, jossa eriteltiin Mendelssohnin klaveerikirjallisuuden estetiikkaa, musiikin semiotiikkaa ja kasvatusfilosofisia näkökulmia. Teoriaa täydennettiin kokeellisella osiolla, joka käsitti ryhmätuntimuotoisen Mendelssohn-työpajan ja ryhmähaastattelun. Tuloksista selvisi, että sävellyksillä koettiin olevan kerronnallisia ulottuvuuksia, joita saatettiin liittää omaan kokemusmaailmaan. Dialoginen tarinoista keskusteleminen ja toisen persoonan kokemus nousivat keskeisiksi tunteiden tunnistamisen, luovuuden ja hyvinvoinnin edistäjiksi. Tämän toteutumisessa työssä päädyttiin trilogisen tilan ja polyfonisen empatian käsitteisiin. Tutkimustuloksien voidaan ajatella inspiroivan pianonsoitonopettajia myötätuntoiseen ja narratiiviseen pedagogiikkaan.
  • Ramon, Laure (2020)
    While Finland is at the forefront of education, art teachers nowadays have seen the scope of teaching possibilities extended through new technologies, crossed-art projects and multidiscipline exchanges. Science has worked its way into art and neuroscience, in particular, is a subject that fascinates many. However, despite the profusion of neuroscience research nowadays, very little a this research has been translated into concrete advice that is of value to music teachers. Leaning on theoreticians’ work of the neuromusic field such as Hodges’ (2008, 2010), Flohr’s (2007, 2009) and Gruhn’s (2004, 2008), this master research project conducted in Finland, investigates the neuroscience findings as it relates to education and the way experienced teachers teach, in order to develop « neuro-based » teaching strategies specially directed to violists. The starting point of this study is the collaboration between a teacher from the Sibelius Academy and her students, and a researcher specialised in cognitive science and music pedagogy through interview sessions and class observations, guided by Denzin and Lincoln idea of qualitative inquiry (1994). The findings suggest that using a multisensory approach and actively looking for meaning through movement and emotion within the music, are valuable ways to ensure natural and efficient learning. This paper concludes by offering several suggestions and tips for teaching viola.
  • Hölttä, Marika (2020)
    Tämän opettajan pedagogisten opintojen seminaarityön tehtävänä oli tutkia laulajien musiikinteoriataitoja sekä niihin liittyviä asenteita. Kehittämistavoitteena oli tuottaa tietoa käytännön harjoituksista ja tehtävistä laulunopettajille. Työssä tukeuduttiin aiheen ympäriltä aiemmin kirjoitettuun materiaaliin, opetussuunnitelmiin sekä omiin kokemuksiini. Lisätietoa hankittiin haastattelemalla kolmea laulamisen ja musiikin-teorian ammattilaista. Laulunopettajien työkalupakkia koostettiin haastateltavien vastauksien pohjalta, omien kokemusteni pohjalta sekä laulajille suunnatun teo-riakirjallisuuden pohjalta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että laulajien teoriataidoissa on usein muihin instrumentin soittajiin verrattuna puutteita, vaikka laulajat tarvitsevat esimerkiksi säveltapailutai-toja enemmän kuin soittajat. Syitä näihin puutteisiin on useita. Laulajien keskuudessa vallitsee asenne – joka tosin on parantunut menneisiin vuosiin verrattuna, että laulajien ei tarvitsisi osata musiikinteoriaa yhtä paljon kuin soittajien. Tästä on seu-rannut motivaatio-ongelmia teoriataitojen kehittämisessä, mikä on johtanut puutteel-lisiin taitoihin, jotka näkyvät muun muassa musiikillisista asioista suoriutumisessa sekä analyyttisyyden puutteessa. Laulunopettajat eivät myöskään vaadi tarpeeksi opiskelijoiltaan, eikä heillä ole välttämättä tarpeeksi tietotaitoa opettaa laulunopiske-lijoilleen laulettavien kappaleiden tarkempaa teoreettista analysointia. Johtopäätök-senä todetaan, että asenteiden on muututtava entisestään ja laulunopettajien on an-nettava opiskelijoille kokonaisvaltainen kuva siitä, mitä eri osa-alueita tänä päivänä laulajana oleminen vaatii.
  • Kortelainen, Kaisa (2019)
    Seminaarityössä tutkittiin ryhmäopetuksen hyödyntämistä klassisen musiikin ammattiopiskelijoiden opetuksessa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään osa-alueita, joilla ryhmän hyödyntäminen on mielekkäintä sekä mistä tekijöistä onnistunut ryhmäopetus muodostuu. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna syksyn 2019 aikana. Haastateltavina oli viisi eri yliopistoissa opiskellutta orkesterisoitinten soittajaa, jotka olivat oman kokemuksensa mukaan saaneet opintojensa aikana hyvää ryhmäopetusta. Haastatteluista kerättiin ryhmäopetuksessa toimivaksi koettuja käytänteitä. Haastattelun pohjaksi kartoitettiin muusikkouden eri osa-alueita, joita myös ryhmäopetuksessa olisi mahdollista käsitellä. Lisäksi tarkasteltiin ryhmän lainalaisuuksia ja ryhmäopetuksen käyttöä mestari–kisälli-malliin pohjaavan yksilöopetuksen rinnalla. Ryhmäopetus oli toteutettu haastateltujen oppilaitoksissa joko yhden tai vaihtuvan teeman ympärille, joista molemmista koettiin olevan hyvin järjestettynä hyötyä. Haastatellut kokivat opetuksen säännöllisyyden ja suunnitelmallisuuden sekä dialogisuuden opiskelijoiden ja opettajan välillä tärkeimmiksi hyvän ryhmätunnin tekijöiksi.
  • Piipponen, Jerry (2018)
    Seminaarityössä tutkittiin peilineuronien vaikutusta oppimiseen, opettamiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella jo olemassa olevaa tutkimustietoa ja soveltaa sitä instrumenttipedagogiikkaan. Tutkimuksella pyrittiin ensisijaisesti vastaamaan kysymyksiin, mitä ovat peilineuronit, miten peilineuronit vaikuttavat oppimiseen, mikä on peilineuronien vaikutus opettamisen näkökulmasta ja miten peilineuronit ovat osallisena sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Integroivaan kirjallisuuskatsaukseen pohjautuva tutkimus pyrki tarkastelemaan peilineuroneihin liittyvä tutkimustietoa laaja-alaisesti, kriittisesti ja soveltavasti. Tutkimuksen fokuksessa oli erityisesti musiikki ja instrumenttipedagogiikka. Tavoitteena oli luoda neuro- ja kasvatustieteitä yhdistelemällä kiinnostava pedagoginen kokonaisuus, joka pyrkii selventämään peilineuronien roolia ihmismielen toiminnassa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimus vahvisti käsitystä peilineuroneista sosiaalisten taitojen, oppimisen sekä itsetietoisuuden ja kielen kehittymisen oletettuna neuraalisena perustana. Tutkimuksessa ihmisyys nähtiin jäsentyvän kolmijakoisesti tietoisuuden, kehon ja ympäristön muodostamana. Tutkimuksen lopputulemana opetuksen tulisi rakentua kokonaisvaltaisuuden, kehollisuuden ja osallistavuuden varaan. Oppilaan ainutkertaisuus niin kokemuksellisesti kuin fysiologisesti ohjasi tutkimustuloksissa opetusta kohti yksilöllistä ja aktiivista vuorovaikutusta. Tutkimuksessa käytetty kirjallisuus mahdollisti myös konkreettisten peilineuronien tutkimustietoa hyödyntävien instrumenttipedagogiikkaan sovellettavien harjoitteiden ja työtapojen kehittämisen.
  • Oksanen, Janne (2018)
    Tässä työssä tutkittiin pianistien rasitusvammoja ja Taubman Approach -pianonsoiton lähestymistapaa. Lähestymistapa on tullut tunnetuksi Yhdysvalloissa erityisesti muusikoiden rasitusvammojen parantamisessa ja entistä vapaamman virtuoositekniikan saavuttamisessa. Tutkimuksen luonne oli kvalitatiivinen. Rasitusvammoja ja niiden aiheuttajia on kuvattu sekä musiikkilääketieteen että Taubman Approachin tekijöiden näkökulmasta. Taubman Approach -tekniikan perusliikkeitä käsittelevät viisi ensimmäistä DVD:tä redusoitiin ja klusteroitiin aihepiireihin. Oma empiria -luku on autoetnografinen, jossa Taubman Approachin apua rasitusvammoihin on avattu henkilökohtaisen kokemukseni myötä. Tärkeimpinä tuloksina voidaan mainita, että suurin osa pianistien ja muusikoiden rasitusvammoista on soittoperäisiä. Movement re-training, liikeratojen uudelleenkoulutus osoittautui tehokkaimmaksi hoitomenetelmäksi ja myös ennaltaehkäiseväksi. Taubman Approachin periaate koordinoidusta liikkeestä mahdollistaa täyden vapauden ja kontrollin soitossa ilman ylimääräistä jännitystä. Siinä pyritään poistamaan oireiden aiheuttajat, estäen rasitusvammojen syntymisen tai uusiutumisen.
  • Li, Mingwei (2018)
    Tässä seminaarityössä tutkittiin kirjallisen itsereflektion käyttöä soiton harjoittelussa. Työssä tarkasteltiin kirjalliseen itsereflektioon liittyvää kirjallisuutta ja itsereflektion eri rooleja oppimisessa ja harjoittelussa. Kirjallisuuden perusteella kävi ilmi, että kirjallista itsereflektiota voi pitää osana itseohjautuvaa oppimista. Saatiin selville, että se voi parantaa välittömästi oppimista tai suoritusta, mutta tämä edellytti tietyn määrän edeltävää konkreettista toimintaa, kuten oppimisyrityksiä. Lisäksi tavoitteiden valinta ja asettaminen vaikuttivat suoraan sekä oppimiseen että sitä koskevan itsereflektion tekoon. Tutkimusosassa toteutettiin sähköinen kyselytutkimus. Kävi ilmi, että noin puolet vastanneista opiskelijoista (n=25) kirjoitti pääinstrumenttinsa harjoittelua koskevia pohdintoja, mutta muistiinpanojen kirjoittaminen oli yleisempää. Opastusta pohdintojen tekoon oli saanut yli puolet opiskelijoista. Kuitenkin näiden taitojen konkreettinen hyödyntäminen ja hyödyntämistapa näytti riippuvan opiskelijasta itsestään. Joillakin oli useita kirjallisia keinoja käytössä, kun taas toisilla vain pari. Lopuksi todettiin, että kirjalliset itsereflektion keinot olivat hitaita verrattuna muihin reflektion muotoihin, eikä niitä pystynyt käyttämään toiminnan aikana. Ne ovat kuitenkin järkeviä työkaluja soittamisen harjoittelun lomassa käytettäväksi.
  • Saarikko, Soile (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2014)
    Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin viulunsoiton alkeisopetuksen keskeisiä osa-alueita sekä vertailtiin suomalaisia viulukouluja kuudelta eri vuosikymmeneltä. Huomiota kiinnitettiin viulukouluissa opetettaviin asioihin, ohjelmistoon ja ulkoasuun. Erityisesti tarkasteltiin suomalaisten viulukoulujen muutosta reilun puolen vuosisadan aikana. Viulukouluanalyysin tutkimusmenetelmänä käytettiin sisällöanalyysiä, jossa hyödynnettiin sekä aineistolähtöistä että teoriaohjaavaa analyysimallia. Viulunsoiton opetusta alkeistasolla käsiteltiin viulupedagogisen kirjallisuuden pohjalta. Vertaileva tutkimus osoitti, että viulukoulujen keskeinen opetuksellinen sisältö ei ole ratkaisevasti muuttunut aikojen kuluessa. Sen sijaan viulukoulujen tyylissä ja esitystavassa on tapahtunut muutoksia. Tämä selittyy pitkälti yleisellä kasvatusilmapiirin muutoksella kohti lapsikeskeistä pedagogiikkaa.
  • Kari, Olli (Helsingin yliopisto, 2010)
    Tässä essee-tyyppisessä työssä selvitellään kirjallisuuteen nojautuen mediatekstien kasvattavaa vaikutusta virallisen kouluopetuksen ulkopuolella. Mediatekstit muodostavat merkittävän osan vertais- ja mallioppimisen sekä yhteiskunnallisen eetoksen synnystä. Viihde ja joukkotiedotus on nähtävä vähintään musiikkikasvatuksen ja koulutusinstituutioiden veroisina kulttuuria uusintavina ja luovina toimintaympäristöinä. Kasvatuksen tehtävä on mediatekstien poissulkemisen sijaan auttaa oivaltamaan niiden rakentuneisuutta ja kasvamisen itseisarvoisuutta suhteessa niihin. Musiikkikasvatuksellinen näkökulma pyrittiin tuomaan näkyviin vertauksilla kirjallisuuteen musiikin alalta. Tärkeäksi yksittäiseksi lähteeksi nousee italialaisen kulttuurintutkijan Gino Stefanin musiikillisen kompetenssin teoria.
  • Salonen, Juulia (Tampereen yliopisto, 2012)
    Työssä tutkittiin kansanlaulun opettamista ja opiskelua ammattitasolla. Tutkimuksessa koottiin tietoa kansanlaulun opettamisen ja opiskelun keskeisistä asioista. Työssä selvitettiin myös opettajien näkemyseroja sekä opiskelijoiden kokemuksia eri laulunopettajista sekä äänenkäytön opettajista. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kyselytutkimusta joka toteutettiin Webropol-ohjelmalla. Kyselyssä oli sekä monivalinta-, että avoimia kysymyksiä ja siihen vastasi 19 kansanlaulun opettajaa ja 25 kansanlaulun opiskelijaa. Tutkimustuloksissa tuli esille selkeitä pääpiirteitä kansanlaulun opettamiselle: Tärkeänä pidettiin oman äänen löytymistä ja omaa ohjelmistoa, perinteentuntemusta, säveltapailun hallitsemista ja säestyksetöntä laulua. Hyvän kansanlaulajan tulisi myös hallita laulamisen perustekniikka sekä kansanlaulun erikoistekniikoita. Opettajilla oli jonkin verran näkemyseroja opettamisen metodeista ja painopisteistä: Noin puolet opettajista koki erilaisten laulutekniikoiden opettamisen haastavaksi. Kolmasosa opettajista on erikoistunut tietyn tyylin opettamiseen, ja sallisi erikoistumisen myös opiskelijalle. Aikaisempien opettajien metodit ovat käytössä osalla opettajista. Opiskelijoiden vastaukset olivat samansuuntaisia kuin opettajien, mutta erojakin oli havaittavissa. Opiskelijat eivät halunneet keskittyä vain vahvuuksiinsa ja heidän vastauksissaan korostui äänenkäytön opiskelu ja hallitseminen opettajien vastauksia enemmän.