Kandidaatin tutkielmat

 

Recent Submissions

  • Tikkanen, Aino (2019)
    Musiikkikasvattajan päivittäiseen elämään kuuluu usein paljon tiivistahtista opetusta, jolloin jäljelle ei välttämättä jää tarpeeksi aikaa eikä voimia pitää huolta oman kehon ja mielen hyvinvoinnista. Tämä saattaa johtaa pitkäaikaisiinkin äänenkäytön ongelmiin, työn laadun heikkenemiseen ja pahimmassa tapauksessa työtehtävien menetykseen. Tässä tutkielmassa käsittelen äänenkäytön ongelmia kehollisuuden näkökulmasta, joka on merkittävä osa musiikkikasvatuksen tutkimusta ja käytäntöä. Tutkielmani keskeiset käsitteet ovat kehollisuus, terve ääni ja äänenkäytön ongelmat. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaista on musiikkikasvattajan terve äänenkäyttö ja miten musiikkikasvattaja voi hoitaa äänenkäytön ongelmia osana työnkuvaansa. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millä tavoin tervettä äänenkäyttöä on käsitelty musiikkikasvatuksen ja lähitieteiden tutkimuksessa? 2. Millaista on musiikkikasvattajan terve äänenkäyttö? Tämä tutkimus on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, joka perustuu olemassa olevaan tieteelliseen tutkimukseen ja raportointiin. Tutkimukseni keskeinen tulos on, että äänenkäyttöä on käsitelty musiikkikasvatuksen ja lähitieteiden tutkimuksissa runsaasti ja monipuolisesti niin kehollisuuden kuin ulkoistenkin tekijöiden näkökulmasta. Toinen keskeinen tulos on, että musiikkikasvattajan terve äänenkäyttö koostuu oikeasta äänentuottotavasta opetustilanteissa ja työelämässä, sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja levon huolehtimisesta työajan ulkopuolella. Jatkotutkimuksessa olisi mielenkiintoista tarkastella laajemmin joko muusikoiden ja muiden esiintyvien taiteilijoiden kuten näyttelijöiden äänenkäyttöön liittyviä ongelmia. Toisaalta voisin tutkia musiikinopetustyössä työskenteleviä aina yksityisopetuksesta ryhmäopetukseen.
  • Heikinheimo, Ulriikka (2019)
    Tutkimuksessani tarkastelen musiikkikasvattajan äänenkäyttöön liittyviä ongelmia. Analysoin syitä äänihäiriöihin, mutta pohdin myös millainen on terve ääni. Tarkastelen lisäksi musiikinopettajien äänenkäyttöä ja äänihäiriöitä. Tutkimuskysymykseni ovat 1. Millä tavoin tutkimuskirjallisuudessa on tarkasteltu äänihäiriöitä? 2. Millä tavoin musiikkikasvattajan tervettä ja luonnollista äänenkäyttöä voidaan edistää ja ylläpitää? Mielenkiintoni aiheeseen heräsi omasta kokemuksestani äänihäiriöiden parissa. Musiikkikasvattajana ja musiikinalan ammattilaisena terve ja kestävä ääni on ehdoton lähtökohta pitkälle uralle ja yleiselle hyvinvoinnille. Erittelen työssäni erilaisia äänihäiriöitä ja otan esiin myös psyykkisten seikkojen, kuten stressin vaikutuksen ääneen. Ääni on työkalun lisäksi iso osa identiteettiä ja ääniongelmat voivat aiheuttaa ahdistusta, stressiä, loppuun palamista, sosiaalisia, psyykkisiä, henkisiä ja taloudellisia ongelmia, mikäli esimerkiksi musiikinopettaja joutuu vetäytymään ennenaikaisesti työtehtävistään. Tutkimukseni osoittaa, että mitä varhaisemmassa vaiheessa opiskelija tai äänenkäytön ammattilainen havaitsee äänessään muutoksia ja hakee ongelmiinsa apua, sen nopeammin ne parantuvat. Myös kokemus omaan äänenkäyttöön vaikuttamisesta työ- ja opiskeluympäristössä edistää ihmisen, ja samalla äänen hyvinvointia.
  • Renvall, Laura (2019)
    Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kuoroja musiikillisina yhteisöinä. Tutkimuskysymykset olivat: 1. Minkälaisia musiikillisia käytäntöyhteisöjä kuorot ovat? 2. Mitä erityispiirteitä kuorojen toiminnassa on ja millä tavalla nämä erityispiirteet vaikuttavat kuoron toimintaan? Tämän tutkimuksenteoreettisena viitekehyksenä tomi Etienne Wengerin (1998) käytäntöyhteisöteoria ja Ailbhe Kennyn (2016) siitä edelleen kehittelemä teoria musiikillisista käytäntöyhteisöistä. Tutkielma on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena on kartoittaa musiikkikasvatuksen tieteenalalta aiheesta jo olemassa oleva tutkimus. Tutkimuksessa selvisi, että kuorot ovat musiikillisina käytäntöyhteisöinä merkittäviä yksilöiden identiteettien muodustumiselle. Kuorot olivat yhteisöjä, jotka keräsivät jäsenikseen samanhenkisiä ihmisiä. Kuoroyhteisöillä oli myönteinen vaikutus ykslöiden identiteettiin. Tutkimuksessa selvisi, että kuorolaulajien identiteetit kehittyivät vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa. Tutkimuksessa selvitettiin myös kuoroyhteisöjen haastavia piirteitä. Kuorojen erikoispiirteenä identiteetin ja yhteisön vuorovaikutuksen lisäksi tutkimuksessa selvisi, että käytäntöyhteisön toimivuus vaikutti myönteisesti myös käytäntöyhteisön musiikillisiin tavoitteisiin. Lisäksi tutkimustuloksissa korostui kuoronjohtajien rooli kuorojen kehittäjinä. Tämä tutkimus pyrkii tuomaan lisää tietoa ja uutta näkökulmaa kuoroista musiikillisina käytäntöyhteisöinä musiikkikasvatuksen tieteenalalle, tarjoamaan musiikkikasvattajille ja kuoronjohtajille työkaluja kuorotoiminnan kehittämiseen ja jatkotutkimusaiheita.
  • Pursiainen, Artti (2019)
    Tutkin, kuinka musiikkikasvatuskorkeakoulun musiikkikasvatusteknologian opetus vas- taa peruskoulun musiikinopetuksessa tarvittavia teknologiataitoja. Keskityin erityisesti peruskoulun musiikinopetuksen luovan tuottamisen vaatimukseen. Tutkin myös, miten musiikkikasvatusteknologian käyttöä on tutkittu luovan tuottamisen ja ilmiöoppimisen kontekstissa. Tutkimuskysymykseni olivat: 1. Miten musiikkikasvatusteknologian käyttöä on tutkittu luovan tuottamisen ja il- miöoppimisen kontekstissa? 2. Kuinka musiikkikasvatuskorkeakoulun musiikkikasvatusteknologian opetus vas- taa peruskoulun musiikinopetuksen luovan tuottamisen opetuksen vaatimukseen Vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa luova tuottaminen ja il- miöpohjaiset oppimiskokonaisuudet kuuluvat opetukseen peruskouluissa. Musiikkikas- vatusteknologia voi tarjota välineitä ilmiöoppimisen ja luovan tuottamisen tueksi. Vertai- lin tutkimuksessani perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden sekä Taideyliopis- ton Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osaston opetussuunnitelman oppimistavoit- teita. Minua kiinnosti, tarjoaako opettajankoulutusohjelma riittävät valmiudet opettaa pe- rusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden asettamien vaatimusten mukaisesti. Tar- kastelin musiikkiteknologian käyttöä luovan tuottamisen ja ilmiöopettamisen kontekstissa sosiokulttuurisen oppimiskäsityksen näkökulmasta. Tutkimukseni mukaan musiikkikasvatusteknologia voi motivoida ja auttaa oppimisessa. Teknologian käytön kokonaisvaikutus oppimiselle ei kuitenkaan ole välttämättä myön- teinen, sillä vaikka laitteen käyttö koettaisiinkin motivoivaksi, saattaa digilaite esimer- kiksi heikentää keskittymistä. Opettajan on hallittava musiikkikasvatusteknologian käyt- töä monipuolisesti, jotta teknologian mielekäs soveltaminen olisi mahdollista.
  • Rantalainen, Karoliina (2019)
    Tässä tutkielmassa selvitän aivotutkimusten hyödynnettävyyttä musiikkikasvatuksessa. Tutkimustehtävänäni on tarkastella musiikin vaikutuksia aivoissa tutkimuskirjallisuuteen perustuen ja selvittää miten musiikkikasvattaja voisi hyödyntää tätä tietoa työssään. Tarkasteluni on kriittinen ja sen lähtökohtana on musiikkikasvatuksen näkökulma. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Mitä musiikkikasvattajan tulisi tietää musiikillisesta aivotutkimuksesta? 2. Miten musiikillisen aivotutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää musiikkikasvatuksen alalla? Tutkimukseni on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Hyödynsin työssäni musiikki- ja taidekasvatusalojen sekä musiikkipsykologian ja neurotieteen tieteellisiä julkaisuja ja teoksia. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että musiikkikasvattajan on tärkeä tiedostaa miten musiikki vaikuttaa aivoihin. Esimerkiksi oppimisen prosessi neurofysiologisena ilmiönä on oleellista tietoa, jota työelämässä voi hyödyntää. Tulokset osoittavat myös, että kyky kriittiseen ajatteluun ja medialukutaito ovat olennaisia musiikkikasvattajan ammatillisuuden osa-alueita. Musiikkikasvattajat joutuvat usein perustelemaan oppiaineensa tärkeyttä muiden aineiden joukossa, jolloin on tärkeää osata nojautua tieteellisesti luotettaviin tutkimuksiin, jotta ammattikunnan uskottavuus ei kärsi.
  • Paasonen, Josefiina (2019)
    Tämä tutkielma käsittelee musiikkikasvatuksen terapeuttisia mahdollisuuksia peruskoulun musiikinopetuksen kontekstissa. Tutkin, mitä on terapeuttisuus, miten se voi ilmetä koulun musiikinopetuksessa, ja miten se mahdollisesti edistää lapsen ja nuoren psyykkistä hyvinvointia. Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa tutkimuskysymykseni olivat: 1. Millä tavoin terapeuttisuus voi ilmetä koulun musiikinopetuksen kontekstissa? 2. Miten terapeuttinen näkökulma musiikkikasvatukseen voi edistää nuoren psyykkistä hyvinvointia? Tutkimuksessani tarkastelen musiikkiterapian ja -kasvatuksen yhteneväisyyksiä. Pohdin, miten musiikkiterapian työtapoja voi hyödyntää musiikkikasvatuksessa, ja tekeekö se musiikinopetuksesta terapeuttista. Tutkimustuloksissa esittelen tutkimuskirjallisuuden pohjalta terapeuttisen opetuksen piirteitä, sekä musiikin merkitystä nuoren psyykkisen työskentelyn tukena. Tutkimukseni perusteella musiikilla on merkittäviä mahdollisuuksia edistää nuorten hyvinvointia, mutta koulun musiikinopetuksen puitteet ovat usein haasteelliset tämän toteutumiseen. On tärkeää lisätä opettajien tietoisuutta keinoista, joilla musiikinopetuksen terapeuttiset elementit voivat toteutua paremmin ja musiikinopetus voi entistä enemmän tukea lapsen ja nuoren kasvua, kehitystä ja psyykkistä hyvinvointia.
  • Koski-Laulaja, Jussi (2019)
    Kandidaatintutkielmassani tutkin taiteen tekemistä korkeakoulujen musiikkikasvatuksen koulutusohjelmissa ja minkä takia musiikkikasvatusta ylipäätään opetetaan korkeakoulutasolla. Tutkimustehtävänäni on selvittää, miten korkeakoulumusiikkikasvatuksessa tapahtuvaa taiteen tekemistä on tutkittu ja tutkimuskysymykseni ovat: 1) Miten tutkimuskirjallisuudessa on käsitelty korkeakoulumusiikkikasvatuksessa tapahtuvaa taiteen tekemistä? 2) Miten korkeakoulumusiikkikasvatus voi vaikuttaa opiskelijan taiteilijuuteen osana ammatti-identiteettiä? Olen valinnut tutkimusmenetelmäkseni systemaattisen kirjallisuuskatsauksen, jonka tavoitteena on kartoittaa, missä määrin ja mistä näkökulmista tutkittavaa aihetta on aikaisemmin tarkasteltu. Aineistonanalyysissäni käytän John Deweyn kasvatusfilosofian taidekäsitystä ja tarkastelen korkeakoulutaidekasvatusta ja taiteilija- ja ammatti-identiteetin rakentumista. Tutkimustulokseni osoittavat, että taiteilijuutta ei voi opettaa, mutta siihen voi kannustaa ja se on korkeakoulumusiikkikasvatuksen tärkeimpiä tehtäviä. Korkeakoulussa oman taiteilijaidentiteetin kasvuun vaikuttavat kaikki projektit, taiteelliset tuotokset ja eritoten sosiaalinen verkosto.
  • Marttila, Hanna (2019)
    Tutkin inklusiivisen musiikkikasvatuksen tutkimuskirjallisuutta 2000-luvulla. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millaista inkluusiota koskevaa tutkimusta musiikkikasvatuksen tieteenalalla on tehty viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana? 2) Tarjoaako tutkimustieto työkaluja inklusiivisen musiikkiluokan saavuttamiseen käytännössä? Tämä kandidaatintutkielma on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus ja se on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Keskeisiä käsitteitä tutkimuksessa ovat inkluusio ja yhdenvertaisuus. Tärkeimmät tutkimustulokset osoittavat, että inklusiivista musiikkikasvatusta on jo tutkittu paljon tapaustutkimusten muodossa, mutta tutkimusta juuri koulun musiikkituntien käytännöstä ja inkluusion toteutumisesta tällä kentällä ei ole vielä tarpeeksi. Tutkimus myös tarjoaa uusia lähestymistapoja inkluusion käytännön toteuttamiseen, mutta vastauksia joudutaan vielä etsimään paljon muista tieteistä. Tarvitsemme lisää tutkimusta poliittisista päätöksistä aina käytännön luokkatyöhön asti, jotta osaamme arvioida, mikä inkluusion tila nykyisessä musiikkikasvatuksessa on. Inkluusio tarvitsee proaktiivisen yhteiskunnan ja koulutusta aiheesta tarvitaan vielä paljon.
  • Ilomäki, Julia (2019)
    Tässä kvalitatiivisessa kirjallisuuskatsauksessa tarkastelen musikaalisuuskäsitettä sekä erilaisia kirjallisuudessa esitettyjä musikaalisuuskäsityksiä, joiden näkökulmista tutkin musikaalisuutta periytyvänä ja toisaalta opittavissa olevana ominaisuutena. Tutkimuksessani syvennyn myös näiden diskurssien heijastumiseen nykypäivän musiikkikasvatuksessa. Tutkimukseni pohjautuu erilaisiin kirjallisiin julkaisuihin ja artikkeleihin musikaalisuudesta, sen synnystä, musiikkikasvatuksesta, aktiivisesta opettamisesta sekä opetuksen oppilaslähtöisyydestä. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten musikaalisuutta selitetään periytyvänä ja toisaalta opittavissa olevana ominaisuutena? 2) Miten erilaiset musikaalisuuskäsitykset heijastuvat nykypäivän musiikkikasvatukseen? Tutkielmani pohjalta voidaan esittää musikaalisuuden olevan osittain periytyvää. Kuitenkin on vaikeaa määritellä tarkasti periytyvyyden geneettistä osuutta suhteessa ympäristötekijöihin. Musikaalisuus voidaan määritellä musiikilliseksi herkkyydeksi, joka on yhtä monitulkintaista kuin musiikki itsessään. Musiikkikasvattajan rooli musikaalisuuden kehityksessä on vahvistaa positiivisia musiikkikokemuksia, ohjata ja auttaa rakentamaan pohja kehittyvälle musikaalisuudelle ja musiikkisuhteelle.
  • Koskinen, Konsta (2019)
    Pianopedagogiikkaa on harjoitettu niin kauan kun on ollut pianomusiikkia. Perinteisen, klassisen pianopedagogiikan rinnalle on kehitetty viime vuosisadan aikana uusia pedagogisia näkökulmia. Vapaa säestys ja populaarimusiikin pedagogiikka eroavat perinteisestä pianopedagogiikasta monin tavoin, esimerkiksi oppimistapojen ja -tottumusten saralla. Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin oppijalähtöisyyttä ja pianopedagogiikkaa oppijalähtöisyyden kontekstissa. Perehdyn erityisesti populaari- ja klassisen musiikin pianopedagogiikkaan ja siihen, miten oppijalähtöisyyttä on toteutettu kyseisissä pedagogiikan muodoissa. Tutkimuskysymykseni on: Miten musiikkikasvattaja voi toteuttaa oppijalähtöisyyttä klassisen musiikin ja populaarimusiikin pianopedagogiikoissa? Tutkimukseni avartaa populaari- ja klassisen musiikin pianopedagogiikan luonteita sekä tarjoaa näkökulmia niiden kehittämiseen. Tutkimuskirjallisuuden perusteella klassisen musiikin soitonopetus ymmärretään usein ’treenauttamisena’ pikemmin kuin opetuksena, joka johtuu opetuksen painotuksen olevan teknisten elementtien kehittämisessä ja niiden soveltamisessa tulkintaan. Vapaan säestyksen pedagogiikan tavoitteena olla oppijalähtöistä, vaikka tiettyjen teknisten harjoitteiden osa on soitonopinnoissa huomattava. Tietyt systemaattiset harjoitteet saattavatkin rajoittaa oppijan omien musiikillisten näkemysten kehittymistä.
  • Nieminen, Linnea (2019)
    Tässä tutkielmassa perehdyn improvisaation ja luovan tuotannon opettamiseen pop/jazz -laulutunnilla. Tarkastelen aihetta oppijakeskeisyyden näkökulmasta. Olen etsinyt tietoa siitä, minkälaisia työtapoja improvisaation opettamisessa tyypillisesti käytetään ja näkökulmia siihen, millä tavoin opettaja voi tukea improvisaation oppimisen prosessia. Tutkielma on tetoutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa tutkimuskysymykseni on: Millä tavoin opettaja voi tukea improvisaatiotaitojen kehittymistä pop/jazz -laulupedagogiikassa oppijakeskeisesti? Tutkielmassa erittelen improvisaation moninaista käsitettä ja sen asemaa pop/jazz -laulun kontekstissa. Käyn läpi oppijakeskeisyyden periaatteita ja näiden soveltamista laulutunnilla sekä yksilöopetuksessa. Aihetta käsitellään opettajan näkökulmasta. Improvisaation opettamiseen on useita opetusmenetelmiä, joista kolme keskeisintä lienevät autiviivinen, teoreettinen ja instrumentaalinen menenelmä. Esittelen nämä kolme menetelmää tulosluvussa, jossa käyn läpi myös kunkin menetelmän haasteet ja joitakin käytännön esimerkkejä menetelmän hyödyntämisestä laulutunnilla. Tutkimukseni on argumentti improvisaation opettamisen puolesta, ja tutkielmasta välittynee myös oma kiinnostukseni lauluimprovisaatiota kohtaan. Improvisaatio on keskeinen osa kokonaisvaltaista musiikinopetuksessa, ja sen ymmärtäminen on tärkeää jokaiselle musiikkikasvattajalle.
  • Mikkilä, Joonas (2019)
    Tutkimukseni tavoitteena on analysoida näkökulmia, joista yrittäjyyskasvatusta on tutkimuskirjallisuudessa käsitelty. Lisäksi tutkin musiikkikasvatuksessa vallalla olevien oppimiskäsitysten soveltumista yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjämäisen toiminnan kontekstiin. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1) Miten yrittäjyyskasvatusta on käsitelty tutkimuskirjallisuudessa? 2) Miten suomalaisessa musiikkikasvatuksessa vallitsevat oppimiskäsitykset soveltuvat yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjämäisen toiminnan lähtökohtiin? Tutkimuksessani syvennyn teoreettisen viitekehykseni pääkäsitteisiin, jotka ovat yrittäjämäinen toiminta sekä yrittäjyys. Sen lisäksi avaan musiikkikasvatuksen filosofista pohjaa ja vallalla olevia oppimiskäsityksiä. Lisäksi tutkin uusliberalismia käsitteen tasolla ja tarkastelen siihen liittyvää kritiikkiä. Tutkimustulosteni mukaan yrittäjyyskasvatusta lähestytään tutkimuskirjallisuudessa vaihtelevasti. Siinä missä kotimainen kirjallisuus painottuu pedagogisiin sisältöihin ja perusopetuksen näkökulmiin, on ulkomainen kirjallisuus useammin kirjoitettu taloustieteen ja liiketalouden näkökulmasta. Musiikkikasvatuksen oppimiskäsitysten ja yrittäjyyden sekä yrittäjämäisen toiminnan yhteisiä piirteitä ovat muun muassa toiminnallisuus, tekemällä oppiminen, informaali oppiminen sekä oppilaslähtöisyys. Sekä yrittäjyyskasvatuksen että musiikkikasvatuksen pedagogiikka on oppilaslähtöistä ja molemmissa korostuu tekemällä oppiminen. Musiikkikasvatuksen oppimisympäristö ja lähtökohdat saattavat näin tarjota mahdollisuuden yrittäjämäisen toiminnan tuomiseen osaksi musiikkikasvatusta. Yrittäjäkasvatuksen ja uusliberalismin yhteiskunnalliset ulottuvuudet sekä yrittäjäkasvatuksen empiirinen tutkiminen saattaisivat olla tutkimusaiheeseen liittyviä kiinnostavia jatkotutkimusaiheita.
  • Rauma, Johanna (2019)
    Tutkielman aiheena on kehollisuus laulunopetuksessa. Tutkimustehtävänä on selvittää ensinnäkin, mitä kehollisuus tarkoittaa laulunopettamisen kontekstissa, ja toiseksi miten laulunopettaja voi ohjata oppilasta keholliseen oppimiseen. Tutkielman teoreettisena vii-tekehyksenä on fenomenologia eli kehollisuuden filosofia, jossa korostetaan yksilön kehon ja mielen ykseyttä länsimaiselle filosofiselle perinteelle tyypillisen dualistisen keho–mieli -erottelun sijaan. Tutkielman tärkeimpänä tutkimustuloksena on, että laulaminen on kehon toimintaa. Siten kehollisuus on laulamisessa keskeisessä osassa, ja pelkkä kehollinen tietäminen ja taitaminen itsessään voi tehdä yksilöstä hyvän laulajan. Laulunopettaja voi vahvistaa kehollista oppimista ohjaamalla oppilasta kehittämään kehotietoisuuttaan. Tässä apuna toimivat kehollisiin kokemuksiin ohjaavat lämmittely- ja rentoutusharjoitukset. Myös imitointi on kehollisen oppimisen kannalta tehokas oppimistapa, vaikka sen suhteen tuleekin olla tietoinen imitointiin liittyvistä pedagogisista riskeistä. Lisäksi opettajan on hyvä olla tietoinen siitä, kuinka hänen ja oppilaan välinen vuorovaikutus vaikuttaa ke-hollisen oppimisen edellytyksiin. Turvallinen ja myönteinen oppimisilmapiiri on kehollisen oppimisen kannalta erityisen tärkeää. Laulupedagogiikan tutkimusalalla tämän tutkielman tarkoituksena on toimia keskustelunavauksena siitä, mikä on teoreettisen fysiologisen tietämyksen rooli laulunopiskelus-sa suhteessa keholliseen tietämiseen ja taitamiseen. Laulunopettajan olisi hyvä pohtia tietoisesti, missä oppimisen vaiheessa kehollinen oppiminen ja toisaalta teoreettisen tie-don jakaminen on oppilaan kehittymisen kannalta optimaalista. Lisäksi laulunopettajan on syytä kiinnittää huomiota laulutuntien turvalliseen opiskeluilmapiiriin. Kehotietoisuuden herättämistä ja vuorovaikutustaitoja tulee sisällyttää myös laulunopettajien ammatillisiin opintoihin.
  • Helinheimo, Santeri (2019)
    Tutkimukseni tehtävänä on kartoittaa miten dialogisuuden, ryhmäkoheesion ja konfliktinratkaisutaitojen vuorovaikutusta voidaan tarkastella yhtyemusisoinnin kontekstissa. Tutkimuskysymys on: Miten ryhmäkoheesio ja dialogisuus yhtyesoittamisessa kehittävät konfliktinratkaisutaitoja? Lähestyn tutkimukseni aihetta koheesion ja dialogisuuden määritelmän kautta. Konfliktinratkaisutaidot sisältyvät pitkälti dialogisuuteen. Tarkastelen niiden piirteitä myös oikeuskäsittelyn tilalla käytettävän sovittelun kautta. Yhtyemusisointia tarkastelen hyvin yleisellä tasolla, lähinnä sosiaalisena tilanteena ja toimintaympäristönä. Dialogisuus parantaa koheesiota ja koheesio parantaa dialogia. Täten molemmat voivat opettaa taitoja, joilla voisi ratkaista myös konflikteja. Tutkimustuloksissa nostan käsitteiden rinnalle musiikin tunnemerkitykset ja musisoimiseen sisältyvät kommunikoinnin muodot ja tarkastelen näiden välistä vuorovaikutusta. Musiikin tunnemerkitykset voisivat toimia musiikinopetuksessa eräänlaisena työkaluna dialogisuuden ja koheesion synnyttämiselle ja lisäämiselle ja täten kehittää konfliktinratkaisutaitoja. Aiheen tutkiminen lisää musiikkikasvatuksen vaikuttavuutta ja tarpeellisuutta yhteiskunnassa.
  • Vaari, Veli-Pekka (2019)
    Tämä tutkielma selvittää, miten 1960-luvun musiikkikulttuurin muutos näkyy suomalaisessa pop/jazz -laulun korkeakouluopetuksessa esteettisen ja praksiaalisen musiikkikasvatuskäsityksen näkökulmista. Pyrin ymmärtämään, mitä suomalaisen populaarimusiikin laulukoulutuksen alalla tapahtuu 2010-luvulla suhteessa 1960-lukuun. Tutkimuskirjallisuudelle esittämäni tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten populaarimusiikin laulutapa kehittyi 1960-luvun Suomessa? 2) Miten tämä kehitys näkyy suomalaisessa pop/jazz -laulun korkeakouluopetuksessa? Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa esitellään aiemmin aiheesta tehtyjä keskeisiä tutkimuksia ja pyritään antamaan kattava yleiskuva ilmiöstä aikaisempaan tutkimustietoon pohjautuen. Perusteena analysoitavan aineiston valitsemiselle on se, että valikoitu tutkimuskirjallisuus on tutkimukseni kannalta merkittävää. Tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen pop/jazz -laulunopetusta korkeakoulussa ja laulua populaarimusiikissa 1960-luvulla. 1960-luvulla Suomessa laulun kannalta merkittävimmät uudet tyylit olivat angloamerikkalainen pop, folk ja protestilaulu. Käsittelen laulajan tehtävää populaarimusiikissa sekä korkeakouluopetuksen tavoitteita. Merkittävimpänä muutoksena populaarimusiikin laulutavassa Suomessa 1960-luvulla oli irtautuminen pehmeästä ja täysvärähteisestä äänenkäyttötavasta. Suomalaisessa korkeakoulun pop/jazz -laulunopetuksessa populaarimusiikin murros näkyy ennen kaikkea siten, että korkeakoulun opetuskokonaisuuteen kuuluu monien 1960-luvulla Suomeen saapuneiden tyylilajien hallitseminen. Näihin tyylilajeihin sisältyy sellaisia lauluäänen käyttötapoja, joita Suomessa ei tunnettu ennen 1960-lukua. 1960-luvun murroksen jälkeen Suomessa oli sallivampi käsitys siitä, miten on hyväksyttyä laulaa. Jo 1960-luvun aikana tarve populaarimusiikin koulutukselle oli ilmeinen, sillä monen itseoppineen artistin ja yhtyeen taso oli heikko.
  • Häkkänen, Iida (2019)
    Tässä tutkimuksessa tutkin inkluusion toteutumista musiikkikasvatuksessa. Tarkoituksena oli selvittää, miten inkluusiota on käsitelty musiikkikasvatuksen tutkimuksessa sekä pohtia inklusiivisia käytänteitä musiikkikasvatuksessa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten inkluusiota on käsitelty musiikkikasvatuksen tutkimuksessa? 2) Miten inklusiivisia käytänteitä voidaan toteuttaa musiikkikasvatuksessa? Tutkimus suoritettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja sillä oli laadullinen painotus. Aineistona käytin tieteellisiä kirjoja sekä vertaisarvioituja artikkeleita. Eettisestä näkökulmasta tutkimukseni aihe on merkittävä, sillä tasa-arvo on ajankohtainen muustakin kuin pedagogisesta näkökulmasta. Tutkimustulokset kertoivat siitä, että nykyinen musiikinopettajankoulutus tarvitsisi päivitystä ja laajennusta, jotta kaikilla opettajilla olisi mahdollisuudet inklusiiviseen musiikkikasvatukseen. Suurimpana haasteena ilmenivät kuitenkin asenteet erilaisia oppijoita kohtaan. Asenteita pitäisi saada muutettua, jotta tasa-arvoinen oppiminen ja sitä kautta inkluusion toteutuminen olisi todella mahdollista. Musiikkikasvatuksella on mahdollisuudet vaikuttaa asenteisiin ja erilaisuuden hyväksymiseen sekä yksilöllisellä tasolla että yhteiskunnallisesti. Musiikkikasvattajien ja musiikkikasvattajien kouluttajien on laajennettava ajatteluaan niin, että totuttujen toimintatapojen sijaan pystyttäisiin luomaan uusia pedagogisia toimintamalleja.
  • Lazareva, Tamara (2019)
    Tutkielmani käsittelee aikuisiän musiikkikasvatusta viulunsoiton alkeisopetuksen kontekstissa. Pyrkimykseni oli tarkastella, millainen aikuinen on oppijana sekä min-kälainen rooli opettajalla on aikuisten opettamisessa. Tutkimuskysymykseni on: - Miten viulunsoiton opettaja voi tukea aikuista oppijaa alkeisopetuksen kontekstis-sa? Väestön ikääntyminen todetaan nykypäivänä globaalina ilmiönä. Ihmiset pysyvät yhä pidempään terveinä ja toimintakykyisinä, ja tämän seurauksena elinikäisen oppimisen merkitys vahvistuu. Aikuiskasvatus on yleistyvä ilmiö myös musiikkikasvatuksen kentällä. Tilastokeskuksen raportin mukaan 25–64 -vuotiaiden soittoharrastaminen on lisääntynyt vuosina 2002–2017. Nykyään moni aikuinen aloittaa musiikkiharrastuksen, eikä viulunsoiton aloittaminenkaan aikuisiässä ole enää niin harvinaista. Laadukasta ja tavoitteellista musiikkikasvatusta on tarjottavaa oppijan iästä riippu-matta. Soitonopettajien koulutuksen pääpaino on kuitenkin edelleen lasten ja nuorten opetuksessa, ja aikuiskasvatuksen teema on verrattain vähän tutkittu musiikkikasvatus-alalla. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys muodostuu seuraavista käsitteistä: oppijakeskei-syys, itseohjautuvuus, minäpystyvyys. Käsitteet liittyvät tutkimukseni teemaan, ai-kuiskasvatukseen. Tutkielmani on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Olen hyödyntänyt kasvatus-, musiikkikasvatus- sekä psykologia-alan tieteellisiä luotettavia lähteitä. Va-litsin tutkimusaineistoa kriittisesti arvioiden tutkimusaiheeni kannalta. Tutkimukseni tulosten pohjalla totesin, että aikuisten soitonopetuksessa oppijalähtöi-nen ja vastavuoroinen oppimisympäristö luo parhaat oppimismahdollisuudet, ja opet-taja on avainasemassa tällaisen oppimisympäristön luomisessa. Myös totesin tarpeen kehittää musiikkikasvattajien koulutusta vastaamaan nykypäivän laadukkaan aikuis-kasvatuksen vaatimuksia.
  • Kiviniemi, Valtteri (2019)
    Tutkielmassani tarkastelen, kuinka opettajan äänenkäyttöä puheviestinnässä sekä pedagogista tahdikkuutta on tutkittu. Lisäksi pohdin, kuinka musiikinopettajan äänenkäyttöä puheviestinnässä voi tarkastella näitä käsitteitä käyttäen. Tutkimuskysymyksekseni rajautui: • Millaista on musiikinopettajan tahdikas äänenkäyttö puheviestinnässä? Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen keskeisimmät käsitteet ovat Van Manenin teoria pedagogisesta tahdikkuudesta ja opettajan äänenkäyttö puheviestinnässä, jossa painotan intonaatiota, artikulaatiota, äänensävyjä sekä opettajan äänenkäyttöstrategioita. Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimustulosten pääkohdat olivat seuraavat: tahdikkaassa äänenkäytössä keskeistä on vastuullisuus äänenkäyttäjänä, sillä oppijat ovat jatkuvasti alttiita opettajan äänen sisältämille tunneviesteille. Tahdikas puhuja ymmärtää välittämänsä tunneviestit. Tahdikkaalla äänenkäytöllä opettaja kykenee luomaan yhteyden oppijoihin, mutta vain, mikäli opettaja puheellaan asemoi itsensä samalle tasolle oppijoiden kanssa. Yhteyden syntyessä negatiivisuudelle ei ole tarvetta luokkahuoneessa. Tahdikas äänenkäyttö on aina tilannesidonnaista, eikä sitä voi tavoittaa vain harjoitelluilla sananparsilla. Hiljaisuuden hyödyntäminen tulee sisällyttää tärkeäksi osaksi tahdikasta äänenkäyttöä - tahdikasta puhetta on sellainen puhe, joka myös taukoaa ajoittain. Musiikinopettajien riski altistua äänihäiriöille on korkea (Sinclair, 2010). Musiikinopettajat äänenkäytön ammattilaisena kohtaavat todennäköisesti suurempia haasteita äänenkäytössään kuin muut opettajat, sillä musiikinopettajan tulee käyttää ääntään hyvin monipuolisesti haastavissa olosuhteissa. Tahdikkaan puheen perusajatusten ymmärtäminen voisi olla musiikinopettajan äänenkäyttöä tukeva tekijä: tahdikkaan puheen luoma oppimisilmapiiri, jossa ylimääräiselle kurinpidolle ja rangaistuksille ei ole tarvetta, voisi suojella opettajan ääntä.
  • Kanninen, Linda (2019)
    Tässä tutkielmassa esittelen musiikkikasvatuksen keinoja vaikuttaa yhdenvertaistavasti maahanmuuttajaoppilaan sosiaaliseen todellisuuteen kriittisen pedagogiikan ja moninaisten identiteettien tukemisen näkökulmasta. Tarkastelen, kuinka kriittinen musiikkikasvattaja voi moninaisia identiteettejä tukemalla vahvistaa maahanmuuttajaoppilaan sosiaalista yhdenvertaisuutta ja sitä kautta toimijuuden kokemusta sekä kotoutumista. Tutkimuskysymykseni on: Miten musiikkikasvattaja voi edistää maahanmuuttajaoppilaan sosiaalista yhdenvertaisuutta moninaisten identiteettien tukemisen ja kriittisen pedagogiikan näkökulmasta? Tutkimukseni keskeisiä käsitteitä ovat monikulttuurisuus, sosiaalinen yhdenvertaisuus ja moninaiset identiteetit. Teorialuvussa selitän käyttämääni käsitteistöä sekä kerron lyhyesti maahanmuuttajuuden historiasta ja nykytilanteesta Pohjoismaissa. Esittelen myös tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen, kriittisen pedagogiikan, ja sen suhteen musiikkikasvatuksen käytäntöön. Tutkielma on systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Olen kerännyt ja analysoinut olemassa olevaa kirjallisuutta, johon perustan tutkimukseni tulokset ja johtopäätökset. Esitän lähdeaineistoon perustuen ehdotuksia siitä, miten musiikkikasvatuksen käytäntöä ja tutkimusta tulisi kehittää, jotta se olisi kulttuurisesti sensitiivistä, sosiaalisesti oikeudenmukaista ja vastaisi tarkoituksenmukaisella tavalla kasvatuksen kentän globalisoitumisen haasteisiin. Kriittinen musiikkikasvattaja voi edistää maahanmuuttajaoppilaan sosiaalista yhdenvertaisuutta tukemalla oppilaan moninaisia identiteettejä siten, että opetuksen keskiössä on oppilaan oman äänen kuunteleminen ja toimijuuden vahvistaminen. Musiikkikasvatuksella on erityisiä mahdollisuuksia emansipatoristen tavoitteiden toteuttamisessa, sillä musiikin keinoin voidaan luoda vaihtoehtoisia kertomuksia eletystä todellisuudesta ja merkityksellistää kokemuksia uudella tavalla. Keskeistä on pyrkiä kertomaan maahanmuuttajaoppilaan moninaiset ja muutoksen tilassa olevat identiteetit osaksi eheää elämäntarinaa. Kriittiseen käytänteeseen kuuluu vastuun ja vapauden palauttaminen oppilaalle itselleen näissä merkityksellistämisen prosesseissa.
  • Hakala, Emmi (2019)
    Tässä tutkimuksessa tutkin sitä, missä määrin mielikuvia voidaan käyttää laulupedagogiikan apuvälineenä ja kuinka niihin liittyviä väärinkäsityksiä olisi mahdollista välttää. Asiantuntevan laulupedagogiikan asemaa on tarpeen parantaa sekä sen keinovalikoimaa kehittää ja tutkia, jotta äänenkäytön ongelmilta vältyttäisiin ja äänihygienian edistäminen saisi ansaitsemaansa jalansijaa koulutuspoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Laulamiseen liittyvät toiminnot tapahtuvat suurilta osin näkymättömissä kehon sisällä ja ovat samalla usein henkilökohtaisia, koska instrumenttina toimii laulajan oma keho. Sanallista palautetta ei usein voida laulupedagogiikassa antaa pelkästään tekniseen terminologiaan tukeutuen, koska termien taustalla olevista kehotuntemuksista pitää ensin tulla tietoiseksi. Siksi mielikuvien käytöllä on perusteltu asema. Tahdoin kuitenkin selvittää sitä, kuinka paljon mielikuviin kannattaa tukeutua ja miten oppilaslähtöisen palautteen antamista laulupedagogisessa tilanteessa on ylipäänsä aiemmin tutkittu. Käytin teoreettisena viitekehyksenäni oppilaslähtöisyyttä, koska se tarjosi näkökulmana mahdollisuuden tarkastella oppilaskohtaisiin eroavaisuuksiin suhtautumista ja niiden huomioimista opetuksessa. Tutkimukseni on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa tutkimuskysymykseni oli: Millainen on mielikuvien ja fysiologisten termien suhde oppilaslähtöisessä palautteessa laulupedagogiikan kontekstissa? Laulupedagogiikan monimutkaisuus tuli esiin jo käsiteluvussa, jossa määrittelin muutamia keskeisimpiä lauluteknisiä käsitteitä. Lähdekirjallisuudessa teknisistä termeistä kirjoitettiin monenlaisista näkökulmista erilaisia mielikuvia hyödyntäen, mikä osoitti niiden moniselitteisyyden. Jonkun mielikuvan ollessa toiselle oppilaalle toimiva, ei sama mielikuva toimi toiselle välttämättä lainkaan. Tutkimukseni mukaan rakentava palautetilanne sisältää opeteltavan asian havainnollistamista sekä mielikuvin että auditiivisin esimerkein. Mielikuvia tulisi sijoittaa oppilaalle jo tutun kokemusympäristön piiriin. Havainnollistamisen lisäksi opeteltavan toiminnon voi liittää tekniseen termistöön, mikäli se koetaan oppimista edistäväksi. Laulupedagogin on myös tärkeää kannustaa asioiden itsenäiseen havainnoimiseen ja toisaalta myös vertaisoppimisyhteisöjen pariin. Rento ilmapiiri ja oppilaan osallistaminen opetuksen suunnitteluun myös lisäävät palautetilanteen sujuvuutta.

View more