Musiikkikasvatus

 

Recent Submissions

  • Långbacka, Sandra (2020)
    I min magisteravhandling undersöker jag elevers erfarenheter av pop/jazz sånglektioner inom den grund-läggande konstundervisningen i musik och hurdana erfarenheter de har av elevcentrerad undervisning Min undersökning utgår från följande forskningsfrågor 1) Hur beskriver eleverna sin lärandeprocess? 2) Hur delaktiga är eleverna i sin lärandeprocess? 3) Hur upplever eleverna maktförhållandet mellan lärare och elev? Den teoretiska referensramen innefattar tre delar: den grundläggande konstundervisning i musik, sångpedagogik och synen på lärande ur ett elevcentrerat perspektiv. Jag behandlar teman som motivation, maktförhållanden och växelverkan mellan lärare och elev. Det framkom i min undersökning att lärandeprocessen i pop/jazz sång är mångfacetterad och delvis kom-plicerad. Det kändes svårt för eleverna att öva sångteknik på egen hand och de var inte säkra på hur de kunde öva hemma. Elevernas motivation till sång ökade då eleverna var delaktiga i sin lärandeprocess och kunde påverka sånglektionernas innehåll. Det visade sig vara viktigt för informanterna att inte känna press på lektionerna och att de kunde relatera till sin lärare. De uppskattade också att läraren kunde sätta sig in i elevens situation och att läraren inte utövade makt på lektionerna. Min slutsats är att det är önskvärt att sångpedagoger kritisk granskar sina metoder, speciellt när det gäller att undervisa sångteknik. Man kan fråga sig hur mycket man kan förvänta sig att elever inom den grund-läggande konstundervisningen har möjlighet att öva sångteknik på egen hand. Nyckeln till att eleverna blir delaktiga i deras lärandeprocess är att föra dialog och synliggöra undervisningens målsättningar och, fram-för allt, att forma dem tillsammans med eleven.
  • Sihvola, Maija (2019)
    Tutkielmani pyrkimyksenä on selvittää kolmen musiikkikasvattajan kokemuksia kulttuurisesti moninaisissa yhteisöissä toimimisesta sekä heidän interkulttuurisen kompetenssinsa rakentumista. Tutkimuskysymykseni kuuluvat: Mitä haastatellut musiikkikasvattajat kertovat kokemuksistaan kulttuurisesti moninaisissa konteksteissa työskentelemisestä? Millä tavoin haastateltavien interkulttuurinen kompetenssi rakentuu heidän kertomuksissaan? Johdannossa hahmottelen lukijalle alustavan käsityksen tutkimukseni taustasta niin henkilökohtaisesta kuin musiikkikasvatuksen alan näkökulmasta. Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen kulttuurisen moninaisuuden ilmenemistä musiikkikasvatuksen alalla sekä musiikkikasvattajan interkulttuurista kompetenssia. Käsittelen teorialuvussa myös yleisemmin interkulttuurisuuteen ja kulttuuriseen moninaisuuteen liittyviä teemoja, kysymyksiä ja tutkimusaiheita. Toteutin tutkimukseni kolmella narratiivisella haastattelulla. Valitsin haastateltavani eri puolilta musiikkikasvatuksen kenttää. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja ja analysoin ne narratiivisesti. Olen jakanut tutkimukseni tulososion kahteen osaan: narratiiviseen analyysiin ja narratiivien analyysiin. Haastatellut musiikkikasvattajat huomioivat ja hyödyntävät kulttuurista moninaisuutta työssään eri tavoin. Kulttuurisen moninaisuuden teemat rikastuttivat opetusta, mutta kulttuurisesti moninaiset opetusryhmät asettivat kasvattajan työlle myös uusia haasteita. Interkulttuurisen ymmärryksen käsite vastasi haastateltavien kasvuprosessia kompetenssi-käsitettä paremmin. Haastateltavien kertomuksissa ymmärrys rakentui eri kulttuurien kohtaamisessa ja muokkautui jokaisen haastateltavan ainutlaatuisena prosessina, joka jatkuu edelleen läpi elämän.
  • Jakobsson, Marianna (2019)
    Musiikin luovia toimintatapoja painotetaan aikaisempaa enemmän nykyisissä peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmissa. Säveltäminen terminä on tullut perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin vuonna 2004 ja lukion 2015. Tutkitusti musiikinopettajilla on kuitenkin haasteita säveltämisen ja muiden luovien toimintatapojen käytössä osana opetustaan. Millä tavoin säveltämisen pedagogiikka näkyy musiikin aineenopettajia kouluttavissa korkeakouluissa? Tutkimuksen aineisto kerättiin kolmella yliopisto-opettajan teemahaastattelulla. Tutkimuskysymyksiin pyrin vastaamaan haastattelujen perusteella: Minkälaisia ajatuksia opettajilla on säveltämisestä? Huomioidaanko säveltämisen pedagogiikka korkeakouluissa? Onko opetuksessa mahdollisesti joitain haasteita? Tutkimuksen viitekehyksessä määrittelen säveltämistä yleisesti sekä musiikkikasvatuksen kontekstissa. Tarkastelen myös nykyisen säveltämismyönteisyyden taustalla vaikuttavia tekijöitä ja käsittelen säveltämistä suomalaisissa kouluissa ja opetussuunnitelmissa. Lisäksi etsin kirjallisuudesta määritelmiä hyvän sävellyksenohjaajan ominaisuuksista sekä musiikinopettajan roolista sävellystilanteessa. Tutkimustuloksista ilmenee, että haastatellut yliopisto-opettajat ovat itse hyvin säveltämismyönteisiä, mutta korkeakoulujen opetus vaatisi lisää konkretiaa. Yliopisto-opettajat näkevät tulevien aineenopettajien opettamisessa haasteena muun muassa vähäiset tuntimäärät, musiikinopettajaopiskelijoiden erilaiset kiinnostuksen kohteet sekä sen, että ”kaikkea voi opettaa”, mutta on eri asia käyttääkö tuleva musiikinopettaja näitä keinoja omassa työssään.
  • Virolainen, Sini-Maaria (2019)
    Suomalaisen yhteiskunnan diversiteetti on kasvanut merkittävästi muuttoliikkeiden ja globalisaation myötä. Kulttuurienvälinen kompetenssi on kykyä kohdata kulttuurista moninaisuutta myönteisellä tavalla. Kulttuurienvälisestä kompetenssista on tullut yhä keskeisempi osa myös musiikkikasvattajien ammattitaitoa. Tämä tutkimus syventää käsitystä siitä, mitkä kulttuurienvälisen kompetenssin ulottuvuudet korostuvat musiikkikasvatuksen kontekstissa ja millaisten prosessien kautta kompetenssi kehittyy. Toteutin tutkimuksen haastattelemalla kahta musiikkikasvattajaa, joilla on laajasti opetuskokemusta kulttuurisesti moninaisista ryhmistä niin Suomessa kuin ulkomailla. Haastattelumenetelmänä käytin teemahaastattelua. Analysoin aineistoa teemoittelemalla sekä narratiivisella menetelmällä. Tutkimuskysymykseni olivat: 1) Miten musiikkikasvattajat artikuloivat kulttuurienvälisen kompetenssin ulottuvuuksia suhteessa työhönsä? 2) Minkälaisia kokemuksia musiikkikasvattajat kuvailevat merkityksellisiksi kulttuurienvälisen kompetenssin kehityksen kannalta? Tutkimustulokseni tukevat näkemystä siitä, että kulttuurienvälinen kompetenssi musiikkikasvatuksessa ei ole metodi tai työkalupakki erilaisia taitoja ja kykyjä. Se voidaan nähdä ennemminkin elinikäisenä prosessina, jota ajaa tietyt periaatteet ja eettiset lähtökohdat. Haastatteluissa korostui periaate siitä, kuinka oppilas on kohdattava aina ensisijaisesti yksilönä eikä kulttuurinsa edustajana. On keskeistä, että opettaja kunnioittaa oppilaan itse määrittelemäänsä identiteettiä. Opettajien kertomuksissa korostui kyky tunnistaa omia ennakkoluuloja ja syrjiviä rakenteita, kriittisyys ”kulttuurista tietoa” kohtaan, dialogisuus, kyky sietää ajoittain syntyvää hämmennystä sekä halu oppia toiselta ei toisesta. Myös kulttuurienvälinen kasvu oli opettajien kertomuksissa moniulotteinen prosessi. Kokemuksissa vaihteli sekä transformatiiviset että hitaasti kumuloituvat kokemukset. Kertomuksissa korostui vuorovaikutus merkityksellisten toisten kanssa sekä tunteiden rooli osana kasvuprosessia. Opettajien kertomuksissa kulttuurienväliseen kasvuun liittyi keskeisesti myös musiikilliset kokemukset ja kohtaamiset. Tutkimus avaa opettajien kokemuksia myös musiikin merkityksestä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäjänä.
  • Olsonen, Ida (2019)
    This study delves into the artistry of the choral conductor. Being based on insiderknowledge, and thereby a subjective viewpoint, autoethnography has been chosen as the appropriate research method for this study. The study displays several traits typical to artistic research, especially in its use of an intuitive, creative analysis process and the presentation of results. Instead of describing the technical skills needed to execute the conductorship or the pedagogical abilities required to lead a group, this study attempts to address the agenda driving the artistic vision – the why rather than the what or the how. The theoretical framework of the study approaches the conductor's artistry from two directions – firstly, via the different professional roles contained within the main function of conducting, and secondly, via Dag Jansson's (2018) model of the conductor's competences. The artistry is examined by identifying and analysing its key processes, as well as reflecting on how the roles or functions (the artist, the teacher and the leader) are visible within those processes. The field work took place over the spring semester of 2017, following the conductor-researcher's work with her choir Musta lammas. The conclusion of the study reinforces the notion that the different functions of the choral conductor are highly interrelated and interdependent, even when approached primarily with the artistry in mind. Along with locating aesthetic preferences, the results connect the artistic agenda to social and interpersonal processes such as building the group and becoming seen (both as individuals within the group and as performers in front of the audience). Relational processes like these can actually add to the artistic substance and be part of the artistic expression of the group. This study suggests that high ambitions and artistic emphasis actually invite a comprehensive vision with a distinctive pedagogic view and leadership.
  • Westergård, Maiju (2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen 12–16-vuotiaiden nuorten pop/jazz-laulunopetusta kolmen pop/jazz-laulupedagogin kokemusten pohjalta. Pyrin selvittämään, minkälaisia erityispiirteitä nuorten laulunopetukseen liittyy, sekä millä tavoin nuoria opetetaan laulutunneilla. Koska laulu on niin kokonaisvaltainen instrumentti, käyn sen opettamista läpi niin fyysiseltä, psyykkiseltä kuin sosiaaliseltakin kannalta. Tutkielmani on laadullinen tapaustutkimus, jonka olen toteuttanut keräämällä aineistoni kolmella teemahaastatte- lulla. Kaikki kolme haastateltavaa ovat pop/jazz-laulunopettajia, jotka opettavat pääkaupunkiseudulla sijaitsevissa musiikkioppilaitoksissa. Heillä kaikilla on useamman vuoden kokemus nuorten laulunopetuksesta. Olen analysoi- nut aineistoni teoriasidonnaisesti, mikä tarkoittaa, että olen käsitellyt aineistostani esiin nousseita teemoja myös jo tutkitun tiedon valossa. Tutkielmani tuloksista nousi selkeästi esiin, että perusperiaatteet ovat kaikenikäisten laulunopetuksessa samat. Opetustapoihin ja laulutunnin etenemiseen vaikuttaakin ikää enemmän ihmisen persoona. Siksi opetus ja sen tavoitteet tulee suunnitella jokaiselle oppilaalle henkilökohtaisesti. Opettajan on kuitenkin hyvä olla tietoinen siitä, että nuoren oppilaan keho ja mieli ovat vielä kehittyviä. Voimakkaiden äänenkäyttötapojen kanssa on syytä olla varovainen, jottei nuoren kehittyvälle äänelle aiheutuisi haittaa. Nuori ei myöskään välttämättä löydä laulamisessa tarvittavia lihaksia yhtä nopeasti kuin aikuinen, ja kokonaisvaltainen heittäytyminen erilaisiin harjoitteisiin saattaa vaatia enemmän rohkaisua. Näissäkin asioissa on kuitenkin yksilöllisiä eroja ihmisten välillä, oli kyse minkä ikäisistä tahansa. Selkein nuorten laulunopetukseen merkittävästi vaikuttava asia on etenkin pojilla äänenmurros. Tutkielmani mukaan ääntä voidaan, ja on jopa suotavaa harjoittaa myös äänenmurroksen aikana. Rumia ääniä ei pidä pelätä, vaan äänen tulee antaa toimia luonnollisesti, kuten se äänenmurroksen aikana toimii. Tärkeintä on muistaa, että laulamisen tulisi aina tuntua mukavalta, ja opettajan olisikin hyvä kehottaa nuoria oppilaitaan tarkkailemaan omia tuntemuksiaan.
  • Talikka, Christa (2019)
    Tutkielman tavoitteena on tutkia tunneälyn ilmenemistä lapsi- ja nuorisokuorojen johtajien työssä ja lisäksi tutkia miten tunneälyn merkitys ilmenee kuoronjohtajien kertomusten perusteella. Haastattelin aineistoa varten kolmea lapsi- ja nuorisokuoron johtajaa ja analysoin aineiston Golemanin, Boyatziksen ja McKeen (2002) tunneälyn teoriaa mukaillen. Golemanin ym. (2002) määritelmän mukaan tunneäly jakautuu neljään osa-alueeseen, joita ovat itsetuntemus, itsehallinta, empaattisuus ja ihmissuhteiden hallinta. Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimus toteutettiin kerronnallisen puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla ja haastattelu toteutettiin yksilöhaastatteluina. Analysoin haastattelun narratiivien analyysia käyttäen ja luokittelemalla haastattelusta syntyneet narratiivit Golemanin ym. (2002) tunneälyteorian neljän osa-alueen mukaan. Tutkimustulokseni osoittavat, että tunneäly ilmeni kokonaisvaltaisesti kuoronjohtajien työssä. Merkit-tävimmiksi tunneälyn osa-alueiksi muodostuivat empaattisuus ja ihmissuhteiden hallinta. Lisäksi itsetuntemus vaikutti vahvasti haastateltavien työn taustalla. Erityisesti kuoronjohtajien omat arvot ja päämäärät vaikuttivat siihen, mitä kohti he haluavat mennä ja mitä ja miten he haluavat opettaa nuorille. Tapaustutkimukseni osoittaa, että lapsi- ja nuorisokuoronjohtajan työ on kokonaisvaltaista, johon tarvitaan laajasti musiikillisen osaamisen lisäksi hyviä pedagogisia ja kasvatuksellisia taitoja. Tunneälyn merkitys ilmeni siinä, että kuoronjohtaja on kasvattaja, joka omien tunteiden ymmärtämisen ja hallinnan avulla kuuntelee kuorolaisiaan ja osaa ohjata heitä innostavasti ja kannustavasti kohti päämääriä sekä samalla tunnekasvattaa kuorolaisia ilmaisemaan omia tunteitaan myös musiikin kautta. Tunneälyn merkitys kokonaisvaltaisessa kasvatustyössä etenkin lasten ja nuorten kanssa työskennellessä on huomattavaa.
  • Kaasinen, Iiris (2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan liveroolipelin soundtrackin mahdollisuuksia opetuskäytössä. Tutkin aihetta viikonlopun mittaisen työpajan kautta ja selvitin, mitä työpajaan osallistuneet kokivat oppineensa musiikin ja äänen luomisesta sekä miten työpaja tuki heidän oppimistaan. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on kokemuksellinen oppiminen ja erityisesti Kolbin oppimismalli sekä pelien sekä muiden interaktiivisten tarinankerronnan muotojen säveltämisen ja äänisuunnittelun teoriaa liveroolipelin soundtrackin rakentamisen tukena. Tutkin aihetta laadullisena tapaustutkimuksena ryhmähaastattelun, kyselyn ja havainnoinnin metoditriangulaationa. Tärkeimpinä tutkimustuloksina nousi esiin musiikin ja äänen luominen ilman aiempaa tietoa musiikin ja äänen luomisesta, liveroolipelin soundtrackin rakentamiseen liittyvien käsitteiden ja konseptien oppiminen sekä se, miten työpaja mahdollisti osallistujien kokemuksellisen, sosiaalisen ja motivoivan oppimisen. Liveroolipelien käyttöä musiikinopetuksessa ei ole aiemmin juuri tutkittu eikä aiheesta löydy ennestään suomenkielistä kirjallisuutta. Tutkielman tarkoitus onkin tuottaa uutta tietoa musiikkikasvatuksen kentälle sekä liveroolipelien järjestäjille suunnittelun tueksi.
  • Laakso, Severi (2019)
    Tässä tutkimuksessa tutkittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulun musiikkikasvatusta kolmessa rippikoulussa. Tutkimustehtävänä oli tutkia, miten rippikoulujen musiikkikasvattajat toteuttavat rippikoulun musiikkikasvatusta uuden rippikoulusuunnitelman mukaisesti. Tutkimustehtävään etsittiin vastausta kahden tutkimuskysymyksen avulla: Miten haastateltavat toteuttivat rippikoulun musiikkikasvatusta? Miten uuden rippikoulusuunnitelman RKS2017 ydinteemat yhteisöllisyys, nuorilähtöisyys ja ilmiöpohjaisuus toteutuivat rippikoulujen musiikkikasvatuksessa? Tutkimuksen rajauksen takia sen keskiöön valikoituivat kyseiset ydinkäsitteet, sillä ne liittyvät keskeisesti sosiokonstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, jonka pohjalle myös uusi rippikoulusuunnitelma rakentuu. Tutkimusaineisto kerättiin haastatteluilla ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tässä tutki- muksessa aineistoa peilattiin uuteen rippikoulusuunnitelmaan (RKS2017) sekä rippikoulun ja erityisesti musiikin osalta rippikoulun historiaan ja rippikoulusuunnitelmien kehittymiseen. Keskeisiin käsitteisiin perehdyttiin aiemman kirjallisuuden kautta. Yhteisöllistä oppimista, nuorilähtöisyyttä ja ilmiöpohjaisuutta tarkasteltiin kasvatustieteen ja musiikkikasvatuksen näkökulmista. Lähteinä käytettiin useita väitöskirjoja, vertaisarvioituja artikkeleita sekä muuta tutkimuskirjallisuutta. Musiikkikasvattajat toteuttivat rippikoulun musiikkikasvatusta monipuolisesti pitäen musiikkia läsnä kai- kessa rippikoulussa. He tekivät musiikista luontevan osan niin aamuherätyksiä kuin oppitunteja ja iltahartauksiakin. Tutkimuksessa käy ilmi monia käytännön tapoja toteuttaa musiikkikasvatusta rippikoulussa. Esimerkkeinä tästä virsi-bumtsibum, kehorytmiikka, omien kappaleiden tekeminen ja musiikin sisällyttäminen oppituntiin kappale liitettynä opeteltavaan aiheeseen. Tutkimus osoittaa, että rippikoulun musiikkikasvatus on monipuolista ja siinä huomioidaan vahvasti nuorten toiveet ja mielenkiinnon kohteet. Elämän ilmiöihin tutustutaan yhdistämällä musiikki kaikkeen rippikoulun toimintaan luontevalla tavalla. Rippikoulussa hyödynnetään yhteismusisointia ja yhteislaulua vuorovaikutuksellisen ja turvallisen oppimisympäristön rakennuspalikkana. Tutkimus osoittaa, että musiikkikasvattajien työ rippikouluissa saa aikaan rippikoululaisissa iloa, aktiivisuutta ja hengellistä syventymistä. Tutkimus on toteutettu uuden rippikoulusuunnitelman jalkauttamisvaiheessa. Tästä syystä on ymmärrettävää, ettei haastatelluilla ollut vielä täyttä selkeyttä uudesta opetussuunnitelmasta ja sen tuntemus oli paikoin hataraa. Tämä herättääkin tarpeen seurakunnissa ja Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastolla hyvään perehdytystyöhön koskien uutta rippikoulusuunnitelmaa. Ilmiöpohjaisia oppimisprosesseja rippikouluissa ei juurikaan ole kokeiltu ja nuorilähtöisyyttä voisi toteuttaa rippikouluissa rohkeammin. Musiikkikasvattajien haasteena on tutustuttaa nuorilähtöisen innostavasti nuoret kirkkomusiikkitraditioon jumalanpalvelusmusiikin ja virsien osalta samalla lisäten sekä digitaalisen modernin musiikkikasvatuksen keinoja opetukseensa. Näiden lisäksi rippikoulujen musiikkikasvatuksessa tulee kiinnittää huomio siihen, että rippikoululaiset oppisivat hyödyntämään musiikkia oman hengellisen elämänsä vahvistajana ja syventäjänä.
  • Kilpi, Jenni (2019)
    Suomen peruskoulun (POPS 2014) ja lukion (LOPS 2015) opetussuunnitelmien mukaan opetuksen tulee tukea oppilaan kasvua osaksi yhteiskuntaa. Opettajalla on luokkahuoneessa oikeus ja velvollisuus toimia vallankäyttäjänä voidakseen tehdä työtään ja tukea oppilaiden kasvua. Tässä tutkimuksessa käsitellään musiikkikasvattajan vallankäyttöä ja sen oikeudenmukaisuutta. Tutkimuskysymyksinä ovat: 1. Millaista musiikkikasvattajan vallankäyttö on luokkahuoneessa? 2. Miten musiikkikasvattaja käyttää valtaa luokkahuoneessa oikeudenmukaisesti ja millaista tukea tähän on saatavissa? Kysymyksiin vastaamiseksi tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä määritellään ensin keskeiset käsitteet, kuten musiikkikasvattajan kasvatustehtävä, valta ja oikeudenmukaisuus. Musiikkikasvattajan vallankäyttöä tarkastellaan niin musiikkikasvatuksen kuin yhteiskuntatieteenkin kirjallisuuden näkökulmasta. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty teemahaastattelujen avulla. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea eri pituisen opetuskokemuksen omaavaa musiikkikasvattajaa. He opettivat joko yläasteella tai lukiossa ja olivat kaikki valmistuneet Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen aineryhmästä. Analyysi toteutettiin teoriasidonnaisena sisällönanalyysina, jossa kirjallisuuden avulla pyrittiin vahvistamaan aineiston analyysin tuloksia. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että musiikkikasvattajan vallankäyttö luokkahuoneessa on moninaista ja ammattitaitoa vaativaa. Vallankäyttö jaettiin kahteen pääluokkaan: päätösvaltaan ja arvovaltaan. Aineistosta ilmeni näiden luokkien alle paljon opettajantyöhön kuuluvia elementtejä, joihin vallankäyttöä liittyi. Päätösvaltaan kuuluivat esimerkiksi luokan jakaminen ryhmiin, tunneilla käsiteltävän materiaalin valinta sekä arviointi. Arvovaltaan kuuluivat oppilaiden kanssa keskustelu, yhteiskunnalliset aiheet ja oppilaiden taustojen huomiointi. Aineistossa ilmeni vaihtelua sen suhteen, miten valtaa pyrittiin käyttämään ja miltä vallankäyttö haastateltavien mukaan tuntui. Oikeudenmukaista vallankäyttöä edistetään aineiston mukaan erityisesti yhteisillä säännöillä ja avoimella päätöksenteolla. Oikeudenmukaisuus hankaloituu, jos opettaja kohtelee ryhmää epätasa-arvoisesti tai kaikki eivät sitoudu samoihin sääntöihin. Oppilaiden välisiä konflikteja selvitetään keskustelemalla ja kääntymällä haasteellisimmissa tilanteissa oppilashuollon puoleen. Opettajan vastuuasemaan vallankäyttäjänä kuuluu jatkuva eettinen harkinta siitä, miten oikeudenmukaisuus parhaiten toteutuu. Haastateltavat kaipasivat tukea ja työkaluja eettisesti haasteellisiin vallankäytön tilanteisiin. Näitä voitaisiin tarjota esimerkiksi musiikkikasvatuksen koulutuksen, yleisten opettajien ohjeistusten sekä työnantajan, eli koululaitosten suunnilta.
  • Perttilä, Päivi (2019)
    Tutkielmani käsittelee kontekstuaalista kirkkomusiikkia soveltaen kontekstuaalista teologiaa, joka on jo vuosikymmenien ajan ollut vakiintunut käsite. Kontekstuaalisuuden kirkon ydinsanoma pyritään tuomaan aikaan ja paikkaan sopivaksi. Ihmisen kanssa yhteydessä elävän Jumalan olemus on kristillisen teologian valossa yhtä aikaa nykyaikainen ja ikiaikainen. Pohdin, millä tavoin kirkko kohtaa musiikillaan tämän ajan suomalaisia yhteiskunnan monissa kerroksissa. Kohdistin aiheeni tarkastelua maallistuneen ihmisen näkökulmaan. Suomessa luterilaisen uskonnonharjoittamisen merkitys vähenee yksilöiden ja yhteisöjen elämässä. Kirkkoon kuuluvien jäsenten määrä vähenee. Kristillinen tapakulttuuri ohenee. Mielenkiintoni kohdistuu erityisesti ihmisiin, joille Suomen evankelis-luterilaisen kirkon traditio on vieras, mutta joilla on kiinnostusta henkiseen ja hengelliseen ulottuvuuteen omassa elämässään. Kontekstuaalisella kirkkomusiikilla voidaan löytää keinoja tavoittaa maallistuneita ihmisiä. Kontekstuaalinen kirkkomusiikki tuo välineitä tavoittavaan ja kohtaavaan työhön. Kulttuurien moninaisuus vaikuttaa paitsi maailmanlaajasti myös paikallisesti. Perinteet ovat luoneet kirkolle identiteetin, mutta nykyaika tarvitsee uusia tapoja sanoittaa ja säveltää evankeliumin sanoma ymmärrettäväksi. Kontekstuaalinen kirkkomusiikki on seurakuntalaisen ja maallistuneen hengellisen etsijän kuuntelemista ja hänen kanssaan yhdessä laulamista ja soittamista.
  • Piira, Taru (2019)
    Tutkimuksessani on oletuksena, että dialogin keinoin tuettu henkisesti turvallinen ilmapiiri vaikuttaa edistävästi oppijan musiikkisuhteeseen. Selvitän siis työssäni, miten kolme viulunsoitonopettajaa artikuloivat hyvän musiikkisuhteen ja turvallisuuden tunteen sisältöä ja ilmenemistä, sekä millaisia dialogisia keinoja opettajat kertovat käyttävänsä vaaliakseen oppijan henkistä turvallisuutta viulutunnilla. Henkinen turvallisuus on jaoteltu työssäni kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat pedagoginen-, psyykkinen- ja sosiaalinen turvallisuus. Sen sijaan dialogi toimii välineenä, jolla luodaan viulutunnille henkisesti turvallinen ilmapiiri. Haastateltavien kertomuksista ilmeni, että hyvä musiikkisuhde oli yhteydessä elämään rikastuttavana elementtinä, kun taas turvallisuuden tunne liitettiin muun muassa levolliseen ja vapautuneeseen olotilaan, jossa asiat ovat ennakoitavissa. Henkisesti turvallista ilmapiiriä viulutunnilla tuettiin dialogin keinoin esimerkiksi hyväksymisen vaalimisella, oppijan ihmisyyden, tarpeiden ja inhimillisyyden ymmärtämisellä sekä oikeudenmukaisuuden ja osallisuuden huomioimisella. Oppijan turvallisuuden tunteen ja hyvän musiikkisuhteen voidaan ajatella olevan musiikkiharrastuksen lähtökohtia. Henkisen turvallisuuden tukeminen on tärkeä osa kasvattajan työtä, ja tutkimukseni antaa soitonopettajille käytännönläheisiä näkökulmia opettajien kertomusten kautta sen tukemisesta. Tutkimukseni on eettisesti ja kasvatuksellisesti tärkeä katsaus musiikkikasvatuksen merkityksellisistä teemoista, joille voitaisiin antaa jalansijaa vieläkin enemmän esimerkiksi opettajankoulutuksessa. Työni on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineiston keräsin yksilöhaastatteluina. Lähestyn tutkimustani narratiivisesta tulokulmasta, joten haastateltavien kertomat tarinat ja niiden merkitykset ovat tutkimukseni kiinnostuksen kohteita. Tutkimukseni onkin uusi näkökulma siitä, että dialogin keinoin toteutettu henkisesti turvallisen ilmapiirin luominen soittotunnille voi toimia kanavana oppijan hyvän musiikkisuhteen edistämiselle.
  • Haukka, Anni-Kaisa (2019)
    Tutkimukseni tavoitteena on selvittää kolmen musiikkikasvatuksen opiskelijan opintojen aikaisen kuoroharrastuksen ja ammatillisen identiteetin välistä yhteyttä. Tutkimuskysymys on: Miten opintojen aikainen kuoroharrastus on yhteydessä musiikkikasvatuksen opiskelijan ammatillisen identiteetin rakentumiseen? Lisäksi selvitän eräiden musiikkikasvatuksen opiskelijoiden kuoroharrastuksen syitä, eli sitä, miksi musiikkikasvatuksen opiskelija on mukana kuorotoiminnassa. Rakennan teoreettisen viitekehyksen identiteetin käsitteen määrittelyn sekä kuorotoiminnan ympärille. Ensimmäisessä teorialuvussa avaan identiteetin käsitettä ja luku päättyy musiikkikasvattajan ammatillisen identiteetin määrittelyyn tutkimuskirjallisuudessa. Toisessa teorialuvussa käsittelen kuorotoimintaa harrastuksen ja johtajuuden näkökulmista. Johdannossa luon katsauksen aiempiin tutkimuksiin sekä avaan lukijalle tutkimukseni kontekstia, Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen aineryhmää. Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineiston keräsin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastattelin kolmea opinnoissaan eri vaiheissa olevaa musiikkikasvatuksen opiskelijaa, joilla kaikilla oli opintojen aikainen kuoroharrastus. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja ja analysoin ne teoriasidonnaisen analyysin periaatteiden mukaisesti. Tutkimuksessa selvisi, että opintojen aikaisella kuoroharrastuksella ja ammatillisen identiteetin rakentumisella on selkeä yhteys. Haastateltavat kokevat kuoroharrastuksensa osana ammatillisen identiteettinsä rakentumista eräänlaisena ammatillisena kasvuna ja oppimisena. Tämä 'kolmas polku' on opintojen ja työkokemuksen ohella tärkeä osa-alue identiteetin rakentumisprosessissa. Syitä kuoroharrastukselle olivat niin itsensä kehittäminen ja ammatillinen kehittyminen kuin hauskanpito ja kuoron merkitys sosiaalisena yhteisönä.
  • Sadeharju, Eetu (2019)
    Tutustun tutkielmassani vapaan säestyksen pedagogisiin ominaisuuksiin kirjallisuuden pohjalta ja tarkastelen näiden ominaisuuksien sopivuutta käytäntöön kyselyllä. Käytän tutkielman eri vaiheissa sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisia pedagogisia ominaispiirteitä vapaalla säestyksellä on kirjallisuuden ja opetussuunnitelmien perusteella konstruktivistisen oppimiskäsityksen näkökulmasta? 2. Ovatko musiikkiopistojen ja konservatorioiden pianonsoitonopettajien käsitykset vapaan säestyksen ominaispiirteistä samankaltaiset kuin edellä mainitut? Tutkielman ensimmäisessä vaiheessa muodostan neljä ominaispiirrettä, jotka kokoavat vapaassa säestyksessä merkittäviä pedagogisia käsityksiä. Tutkimusote on laadullinen ja aineistona käytän vapaan säestyksen kirjallisuutta, opetussuunnitelmia ja kurssikuvauksia. Tarkastelen oppimista konstruktivistisen oppimiskäsityksen kautta. Syntyneet ominaispiirteet ovat oppilaslähtöisyys, monipuolisuus, luova tuottaminen sekä käytännön muusikkous. Tutkielman toisessa vaiheessa selvitän kyselylomaketutkimuksella, mitä mieltä musiikkiopistojen ja konservatorioiden pianonsoitonopettajat ovat ensimmäisessä vaiheessa muodostamistani vapaan säestyksen ominaispiirteistä. Tämä osa tutkielmaa on luonteeltaan määrällistä ja aineistona on 136 opettajan vastaukset kyselylomakkeeseen. Vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että pianonsoitonopettajat pitävät keskimäärin muodostamiani ominaispiirteitä vapaan säestyksen opetuksessa tärkeinä periaatteina. Niin oppilaslähtöisyys, monipuolisuus, luova tuottaminen kuin käytännön muusikkouskin koettiin oppiainetta hyvin kuvaaviksi pedagogisiksi lähtökohdiksi. Ominaispiirteitä pidettiin kaikkein tärkeimpinä niiden vastaajien keskuudessa, jotka olivat saaneet paljon vapaan säestyksen koulutusta tai opettivat oppiainetta paljon. Tutkielmani auttaa määrittelemään vapaan säestyksen luonnetta ja tekee oppiaineesta ymmärrettävämmän ja helpommin lähestyttävän. Lisäksi se osoittaa, että kirjallisuuden luoma kuva vapaasta säestyksestä on jokseenkin samankaltainen kuin oppiaineen kanssa tekemisissä olevien opettajien käsitykset.
  • Antman, Patricia (2019)
    I denna pro gradu-avhandling undersöks musikens roll i den lilla skolan idag. Tyngdpunkten ligger på hur man i små skolor lyckas lösa följande två utmaningar, dels att ämnet bland klasslärare är opopulärt att undervisa, och dels för att det är svårt att skapa ämneslärartjänster då musikens timantal är så litet. I den första delen av den teoretiska referensramen ges bakgrundsinformation om den lilla skolan i Finland, vilket ofta är en byskola. Här behandlas byskollärarens roll, samt fördelar och nackdelar med att upprätthålla de små skolorna. I den teoretiska referensramens andra del granskas musiken som läroämne. Även musiklärarens roll och dagens krav på musiksal behandlas. Genom att individuellt intervjua fyra musiklärare jämförs musikundervisningen på dessa fyra lärares arbetsplatser. Två av lärarna är klasslärare och undervisar i små skolor (vilket i denna forskning är skolor med ungefär 60 elever). En av lärarna är klasslärare och undervisar i en stor skola (vilket i denna forskning är skolor med 160–180 elever). Den fjärde läraren är inte utbildad musiklärare, men jobbar som musiklärare i flera små och en stor skola. Utifrån de fyra lärarnas erfarenheter av och tankar om musikundervisning läggs avhandlingens analysdel upp. I sammanfattningen jämförs intervjumaterialet med teorin. Arbetets viktigaste konklusion är att musikämnet skall betraktas både som en prioriterings- och jämlikhetsfråga. De som sitter på pengarna i en skola bestämmer vart de går, vilket betyder att personliga intressen har betydelse. Materialet musikläraren har tillgång till påverkar direkt på hurdan musikundervisning läraren kan förverkliga. Tillgången till material är idag kanske det största problemet i musikundervisningen i våra små skolor, men även lärarens ämneskunskap är en utmaning. Varje elev har rätt till läroplansenlig undervisning, men i musikämnets fall är det inte ovanligt att musikundervisningen inte är läroplansenlig.
  • Hasan, Linda (2019)
    Shed Helsinki on vuonna 2016 aloitettu projekti, joka tuottaa joka vuosi musikaalin yhdessä ammattilaisten, opettajien ja nuorten kanssa. Projektin viesti tukee yhdenvertaisuutta: kaikki lapset ja nuoret sukupuoleen, kulttuuriseen taustaan, taloudelliseen tilanteeseen tai kehityshaasteisiin katsomatta saavat osallistua toimintaan. Projektissa opetetaan laulua, tanssia ja näyttelijäntyötä yhteisöllisyyttä ja yhdenvertaisuutta tukevin tavoin. Tutkimuksessani tarkastelen inklusiivisuutta ja toimijuutta mahdollistavia ja rajoittavia tekijöitä musiikkiteatteriprojektissa. Tutkimukseni tapauksena on Shed Helsinki -projekti ja tutkimuksen kohteena projektiin pilottivuonna 2016 osallistuneet nuoret. Tutkimukseni keskiössä ovat Shed Helsinki -projektiin osallistuneiden nuorten kokemukset, joita olen haastatellut tutkimustani varten. Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, joka sisältää toimintatutkimuksellisen piirteen. Olen itse ollut mukana projektissa opettajana, joten tutkimus sisältää myös osallistavaa havainnointia. Koska kyseessä on kokemuksen tutkimus, tutkimus on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimusta varten tehdyt haastattelut ovat teemahaastatteluja, jotka suoritettiin yksilöhaastatteluina vuoden 2017 aikana. Haastattelut sisälsivät viisi (5) eri teemaa, joista olen koostanut tulosluvun kahden (2) tutkimuskysymykseni alle. Teemoista nousivat esiin yhteenkuuluvuutta, minäpystyvyyttä, vaikutuksen mahdollisuuksia, hyväksyvää ilmapiiriä, opettajien roolia ja rohkeutta käsitteleviä kokonaisuuksia. Opetushallituksen perusopetuksen ja taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa oppilas nähdään aktiivisena toimijana, joka reflektoi oppimaansa ja on vuorovaikutuksessa muiden oppilaiden, opettajan ja eri yhteisöjen kanssa. Suomi on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia koskien muun muassa lasten oikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Tutkimukseni tehtävänä on toimia materiaalina musiikinopetuksen järjestämisen, toimintatapojen, oppimiskäsitysten, saatavuuden ja diskurssin uudelleen arvioinnissa. Tutkimuksellani haluan rohkaista (tulevaisuuden) musiikkikasvattajia ja opetuksen järjestäjiä haastamaan omat käsityksensä musiikkikasvatustilanteiden mahdollisuuksista ja luomaan uusia musiikinoppimisen tiloja. Yksi perusopetuksen tehtävistä on valmistaa lapsia ja nuoria kohti yhteiskuntaa. Näkemykseni mukaan, oikein toteutettuna inklusiivisella kasvatuksella on mahdollisuus kasvattaa lapsista ja nuorista suvaitsevia maailman kansalaisia.
  • Kuisma, Laura (2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan alakoulun opetuksen eheyttämistä musiikkiliikunnan työtapojen avulla. Tutkimus jakautui kolmeen osaan: uuden opetusmateriaalin luomisen prosessiin, opetuskokeiluun käytännössä sekä oppilaiden ja opettajan haastatteluun opiskelun kokemuksista. Opetuskokeilun pääsisältönä oli Afrikan kasvillisuusvyöhykkeet alakoulun viidennen luokan maantiedon tunneilla. Työtapana käytettiin pääosin musiikkiliikuntaa. Yhtenä pyrkimyksenä oli tuottaa opetusmateriaalia, jota voitaisiin hyödyntää missä tahansa tilassa ja minkä tahansa aineen opettajan toimesta. Materiaalipaketti on tutkimuksen liitteenä. Tutkimuksen ajankohtaisena näkökulmana on opetuksen eheyttäminen ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Musiikin työtavoista pääosassa on musiikkiliikunta sen kokonaisvaltaisten oppimiseen ja hyvinvointiin vaikuttavien ominaisuuksien vuoksi. Tutkimuksen teoreettisena taustana on kehollinen oppiminen. Tutkimuksen aineisto koostuu oppilaiden ja opettajan haastatteluista sekä tutkija-opettajan omista havainnoista materiaalin luomisesta ja opetuksesta. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus fenomenografisilla piirteillä ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuskysymykset ovat 1. Millaisena alakoulun viidennen luokan oppilaat ja opettaja kokevat musiikkiliikunnan työtapojen avulla opiskelun? ja 2. Millaisia mahdollisuuksia koulumaailmassa on opetuksen eheyttämiseen musiikkiliikunnan avulla? Tutkimustehtävänä on selvittää myös, mitä eheyttävän materiaalin suunnittelussa tulee ottaa huomioon, millaisia valmiuksia opettajalta sen toteuttamiseen tarvitaan, millaisia haasteita musiikkiliikunnallisten työtapojen käyttämiseen koulumaailmassa on ja miten niitä voitaisiin ratkaista. Peruskoulun opettajalta vaaditaan laaja-alaisuutta, luovuutta sekä kykyä eheyttämiseen ja yhteistyöhön. Tutkimukseni perusteella musiikkiliikunnan työtavat sopivat monin tavoin kehollisuutta, kokonaisvaltaisuutta ja mielekkyyttä tuovaksi osaksi opetusta. Uusien työtapojen soveltamisen haasteita ovat esimerkiksi ryhmäkoot ja tilojen rajoitteet. Vastaavilla opetuskokeiluilla, opettajien koulutuksella ja helposti käyttöön otettavalla materiaalilla voitaisiin edistää oppiainerajat ylittävää yhteistyötä ja opetuksen eheyttämistä.
  • Kiiski, Anna (2018)
    Tämän tutkimuksen aiheena on aikuisten soittoharrastajien kokemukset lapsuudessa aloitetun, mutta myöhemmin tauolle jääneen klassisen musiikin soittoharrastuksen jatkamisesta ohjatusti aikuisiällä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mikä motivoi aikuisia jatkamaan ohjattua soittoharrastustaan usean vuoden soittotauon jälkeen, ja millaisista elementeistä motivaatio ja oppiminen aikuisiän harrastuksen parissa rakentuvat. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Keräsin aineiston haastattelemalla neljää klassisen musiikin soittoharrastustaan espoolaisen musiikkiopisto Juvenalian Musisoinnin ilo –osastolla aikuisena jatkanutta henkilöä. Analysoin heidän kokemuksiaan oppimisesta ja motivaatiosta fenomenologisella tutkimusotteella konstruktivistisen oppimiskäsityksen ja aikuiskasvatuksen teorioiden valossa. Aiempien tutkimusten perusteella aikuisen soittoharrastajan oppimisessa olennaista on itseohjautuvuus, autonomisuus, elämänkokemusten hyödyntäminen ja sisäinen motivaatio oppimiseen. Tutkimustulokset osoittavat, että aikuisille soittoharrastajille on tärkeää mahdollisuus osallistua ohjattuun opetukseen joustavasti ja omaan elämäntilanteeseensa sopivalla tavalla. Heitä motivoi ohjatun soittoharrastuksen jatkamiseen mahdollisuus harrastaa omaehtoisesti, mahdollisuus musisoida toisten kanssa, omien harrastustavoitteiden määritteleminen itse sekä itsensä kehittäminen. Aikuisuus saatetaan kokea jopa lapsuutta otollisemmaksi ajaksi harrastaa klassista musiikkia. Tutkimuksen perusteella lapsena aktiivisesti klassista musiikkia harrastaneissa ja sittemmin harrastuksen syrjään jättäneissä on suuri potentiaali palata harrastuksen ääreen myöhemmin elämässään. Tämän takia tulisi kehittää edelleen sellaisia musiikinharrastusyhteisöjä, jotka tarjoavat aikuisille mahdollisuuksia joustavaan soitonopiskeluun henkilökohtaisessa ohjauksessa ja tilaisuuksia harrastaa muiden kanssa tavoitteellisuutta unohtamatta. Musiikkiopistossa lapsena ja nuorena tavoitteellisesti musiikkia harrastaneet kokevat musiikkiopiston mielekkääksi ja tasokkaaksi instituutioksi harrastuksensa jatkamiselle aikuisiässä. Aikuisiän musiikkikasvatuksen mahdollisuuksia tulisi tutkia enemmän.
  • Rautio-Härkönen, Heta (2018)
    Tutkielmassani oppilaiden ääni pääsee kuuluviin, kun tarkastelen piano-oppilaiden kokemuksia sävellyksen opiskelusta osana musiikkiopiston soittotunteja. Oppilaiden kokemuksia kuuntelemalla improvisoinnin ja sävellyksen opetusta voidaan kehittää musiikkiopiston soitonopetuksessa. Tutkimus toteutettiin pääkaupunkiseudun taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaista opetusta antavassa musiikkioppilaitoksessa. Mukana oli yhdeksän 10-18-vuotiasta pianonsoiton opiskelijaa. Prosessi toteutui kevätlukukauden 2018 aikana, jolloin oppilaiden viikoittaisesta soittotunnista käytettiin noin kolmannes oman musiikin tekemiseen improvisoiden ja säveltäen. Oppilaat kirjoittivat prosessista omat muistiinpanot oppimispäiväkirjaansa ja kauden päätteeksi järjestimme heille yksilöhaastattelut. Oppilailla oli perusteltuja ja omakohtaisia näkemyksiä omasta musiikkiharrastuksestaan. He kertoivat kokemuksistaan mielellään ja toivoivat saavansa vaikuttaa soittotuntien sisältöihin. Säveltäminen ja improvisointi näyttäytyivät oppilaille luontevana musisointimuotona. Oma musiikki antoi mahdollisuuden omakohtaiseen, aktiiviseen ja itseohjautuvaan musiikinopiskeluun. Säveltäminen oli oppilaiden mukaan haastava, mutta kiehtova tapa opiskella kokonaisvaltaisesti musiikin hahmottamista, pianonsoittoa ja musiikillista itseilmaisua. Säveltäminen vaati tukea ja konkreettisia työkaluja opettajalta, sekä rohkaisua omien ideoiden kehittämiseen. Oppilaat kokivat omalla musiikillaan ilmaisemisen ja esiintymisen mielekkäänä ja parantavan opiskelumotivaatiota. Säveltäminen paransi heidän mukaansa musiikillista ymmärrystä ja musiikin tulkinnan mahdollisuuksia soitossa. Oman musiikin nuotintaminen oli monelle oppilaalle haastavaa ja antoi syytä pohtia, kuinka näiden taitojen kehittämistä voitaisiin jatkossa tukea. Säveltäminen näyttäytyi mielekkäänä ja tehokkaana keinona opiskella kokonaisvaltaisesti sekä oppilaslähtöisesti pianonsoittoa. Oma musiikki osana soitonopiskelua auttaa tutkimuksen mukaan kehittämään soitonopetusta myönteiseksi, kokonaisvaltaiseksi, musisoinnin iloa ja oppilaan hyvinvointia lisääväksi harrastukseksi. Tutkimuksen tuloksia voivat hyödyntää musiikkioppilaitosten toimijat ja soitonopettajat.
  • Pettinen-Diaby, Lotta (2017)
    Tutkimukseni tarkoitus on kartoittaa ja kuvailla Kirinan kylän musiikkikoulun toimintaa ja kehitys-suunnitelmia Malissa, Länsi-Afrikassa. Musiikkikoulun on perustanut yhdysvaltalainen Playing For Change Foundation. Näkökulmani on lokaalien, glokaalien ja globaalien ilmiöiden kohtaaminen. Li-säksi pohdin ulkopuolisten asiantuntijoiden mahdollisia rooleja yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Teoreettisen viitekehyksen tutkimukselleni muodostaa Afrikan musiikkikulttuurien tutkimusta sekä Malin koulutusta ja musiikkiperinteitä koskeva kirjallisuus. Tutkimukseni on etnografinen. Keräsin aineiston toukokuussa 2016 asuessani musiikkikoululla. Haas-tattelin kahdeksaa kirinalaista, kirjoitin tutkimuspäiväkirjaa ja osallistuin musiikkikoulun oppitunneille sekä toimintaa havainnoiden että siihen osallistuen. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Mitkä ovat musiikkikasvatuksen perinteet Kirinassa ja miten koulutusta halutaan kehittää? 2. Miten lokaalius, glokaalius ja globaalius ilmenevät Kirinan musiikkikoulun toiminnassa ja tule-vaisuuden suunnitelmissa? 3. Minkälaisia rooleja ulkopuolisilla asiantuntijoilla voi olla Kirinan musiikkikoulussa? Aineistosta kävi ilmi, että lokaalien perinteiden rinnalle syntyy Kirinassa glokaaleja ilmiöitä, jotka mahdollistavat globaaliin vuorovaikutukseen ja kulttuurivaihtoon osallistumisen. Musiikki ja musiikki-kasvatus koetaan mahdollisuudeksi parantaa lasten ja nuorten elämänlaatua. Tutkimuksen lopussa esi-tän mallin siitä, miten lokaali, glokaali ja globaali muusikkous voivat toteutua Kirinassa.

View more