Musiikkikasvatus

 

Recent Submissions

  • Sadeharju, Eetu (2019)
    Tutustun tutkielmassani vapaan säestyksen pedagogisiin ominaisuuksiin kirjallisuuden pohjalta ja tarkastelen näiden ominaisuuksien sopivuutta käytäntöön kyselyllä. Käytän tutkielman eri vaiheissa sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisia pedagogisia ominaispiirteitä vapaalla säestyksellä on kirjallisuuden ja opetussuunnitelmien perusteella konstruktivistisen oppimiskäsityksen näkökulmasta? 2. Ovatko musiikkiopistojen ja konservatorioiden pianonsoitonopettajien käsitykset vapaan säestyksen ominaispiirteistä samankaltaiset kuin edellä mainitut? Tutkielman ensimmäisessä vaiheessa muodostan neljä ominaispiirrettä, jotka kokoavat vapaassa säestyksessä merkittäviä pedagogisia käsityksiä. Tutkimusote on laadullinen ja aineistona käytän vapaan säestyksen kirjallisuutta, opetussuunnitelmia ja kurssikuvauksia. Tarkastelen oppimista konstruktivistisen oppimiskäsityksen kautta. Syntyneet ominaispiirteet ovat oppilaslähtöisyys, monipuolisuus, luova tuottaminen sekä käytännön muusikkous. Tutkielman toisessa vaiheessa selvitän kyselylomaketutkimuksella, mitä mieltä musiikkiopistojen ja konservatorioiden pianonsoitonopettajat ovat ensimmäisessä vaiheessa muodostamistani vapaan säestyksen ominaispiirteistä. Tämä osa tutkielmaa on luonteeltaan määrällistä ja aineistona on 136 opettajan vastaukset kyselylomakkeeseen. Vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että pianonsoitonopettajat pitävät keskimäärin muodostamiani ominaispiirteitä vapaan säestyksen opetuksessa tärkeinä periaatteina. Niin oppilaslähtöisyys, monipuolisuus, luova tuottaminen kuin käytännön muusikkouskin koettiin oppiainetta hyvin kuvaaviksi pedagogisiksi lähtökohdiksi. Ominaispiirteitä pidettiin kaikkein tärkeimpinä niiden vastaajien keskuudessa, jotka olivat saaneet paljon vapaan säestyksen koulutusta tai opettivat oppiainetta paljon. Tutkielmani auttaa määrittelemään vapaan säestyksen luonnetta ja tekee oppiaineesta ymmärrettävämmän ja helpommin lähestyttävän. Lisäksi se osoittaa, että kirjallisuuden luoma kuva vapaasta säestyksestä on jokseenkin samankaltainen kuin oppiaineen kanssa tekemisissä olevien opettajien käsitykset.
  • Antman, Patricia (2019)
    I denna pro gradu-avhandling undersöks musikens roll i den lilla skolan idag. Tyngdpunkten ligger på hur man i små skolor lyckas lösa följande två utmaningar, dels att ämnet bland klasslärare är opopulärt att undervisa, och dels för att det är svårt att skapa ämneslärartjänster då musikens timantal är så litet. I den första delen av den teoretiska referensramen ges bakgrundsinformation om den lilla skolan i Finland, vilket ofta är en byskola. Här behandlas byskollärarens roll, samt fördelar och nackdelar med att upprätthålla de små skolorna. I den teoretiska referensramens andra del granskas musiken som läroämne. Även musiklärarens roll och dagens krav på musiksal behandlas. Genom att individuellt intervjua fyra musiklärare jämförs musikundervisningen på dessa fyra lärares arbetsplatser. Två av lärarna är klasslärare och undervisar i små skolor (vilket i denna forskning är skolor med ungefär 60 elever). En av lärarna är klasslärare och undervisar i en stor skola (vilket i denna forskning är skolor med 160–180 elever). Den fjärde läraren är inte utbildad musiklärare, men jobbar som musiklärare i flera små och en stor skola. Utifrån de fyra lärarnas erfarenheter av och tankar om musikundervisning läggs avhandlingens analysdel upp. I sammanfattningen jämförs intervjumaterialet med teorin. Arbetets viktigaste konklusion är att musikämnet skall betraktas både som en prioriterings- och jämlikhetsfråga. De som sitter på pengarna i en skola bestämmer vart de går, vilket betyder att personliga intressen har betydelse. Materialet musikläraren har tillgång till påverkar direkt på hurdan musikundervisning läraren kan förverkliga. Tillgången till material är idag kanske det största problemet i musikundervisningen i våra små skolor, men även lärarens ämneskunskap är en utmaning. Varje elev har rätt till läroplansenlig undervisning, men i musikämnets fall är det inte ovanligt att musikundervisningen inte är läroplansenlig.
  • Hasan, Linda (2019)
    Shed Helsinki on vuonna 2016 aloitettu projekti, joka tuottaa joka vuosi musikaalin yhdessä ammattilaisten, opettajien ja nuorten kanssa. Projektin viesti tukee yhdenvertaisuutta: kaikki lapset ja nuoret sukupuoleen, kulttuuriseen taustaan, taloudelliseen tilanteeseen tai kehityshaasteisiin katsomatta saavat osallistua toimintaan. Projektissa opetetaan laulua, tanssia ja näyttelijäntyötä yhteisöllisyyttä ja yhdenvertaisuutta tukevin tavoin. Tutkimuksessani tarkastelen inklusiivisuutta ja toimijuutta mahdollistavia ja rajoittavia tekijöitä musiikkiteatteriprojektissa. Tutkimukseni tapauksena on Shed Helsinki -projekti ja tutkimuksen kohteena projektiin pilottivuonna 2016 osallistuneet nuoret. Tutkimukseni keskiössä ovat Shed Helsinki -projektiin osallistuneiden nuorten kokemukset, joita olen haastatellut tutkimustani varten. Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, joka sisältää toimintatutkimuksellisen piirteen. Olen itse ollut mukana projektissa opettajana, joten tutkimus sisältää myös osallistavaa havainnointia. Koska kyseessä on kokemuksen tutkimus, tutkimus on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimusta varten tehdyt haastattelut ovat teemahaastatteluja, jotka suoritettiin yksilöhaastatteluina vuoden 2017 aikana. Haastattelut sisälsivät viisi (5) eri teemaa, joista olen koostanut tulosluvun kahden (2) tutkimuskysymykseni alle. Teemoista nousivat esiin yhteenkuuluvuutta, minäpystyvyyttä, vaikutuksen mahdollisuuksia, hyväksyvää ilmapiiriä, opettajien roolia ja rohkeutta käsitteleviä kokonaisuuksia. Opetushallituksen perusopetuksen ja taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa oppilas nähdään aktiivisena toimijana, joka reflektoi oppimaansa ja on vuorovaikutuksessa muiden oppilaiden, opettajan ja eri yhteisöjen kanssa. Suomi on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia koskien muun muassa lasten oikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Tutkimukseni tehtävänä on toimia materiaalina musiikinopetuksen järjestämisen, toimintatapojen, oppimiskäsitysten, saatavuuden ja diskurssin uudelleen arvioinnissa. Tutkimuksellani haluan rohkaista (tulevaisuuden) musiikkikasvattajia ja opetuksen järjestäjiä haastamaan omat käsityksensä musiikkikasvatustilanteiden mahdollisuuksista ja luomaan uusia musiikinoppimisen tiloja. Yksi perusopetuksen tehtävistä on valmistaa lapsia ja nuoria kohti yhteiskuntaa. Näkemykseni mukaan, oikein toteutettuna inklusiivisella kasvatuksella on mahdollisuus kasvattaa lapsista ja nuorista suvaitsevia maailman kansalaisia.
  • Kuisma, Laura (2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan alakoulun opetuksen eheyttämistä musiikkiliikunnan työtapojen avulla. Tutkimus jakautui kolmeen osaan: uuden opetusmateriaalin luomisen prosessiin, opetuskokeiluun käytännössä sekä oppilaiden ja opettajan haastatteluun opiskelun kokemuksista. Opetuskokeilun pääsisältönä oli Afrikan kasvillisuusvyöhykkeet alakoulun viidennen luokan maantiedon tunneilla. Työtapana käytettiin pääosin musiikkiliikuntaa. Yhtenä pyrkimyksenä oli tuottaa opetusmateriaalia, jota voitaisiin hyödyntää missä tahansa tilassa ja minkä tahansa aineen opettajan toimesta. Materiaalipaketti on tutkimuksen liitteenä. Tutkimuksen ajankohtaisena näkökulmana on opetuksen eheyttäminen ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Musiikin työtavoista pääosassa on musiikkiliikunta sen kokonaisvaltaisten oppimiseen ja hyvinvointiin vaikuttavien ominaisuuksien vuoksi. Tutkimuksen teoreettisena taustana on kehollinen oppiminen. Tutkimuksen aineisto koostuu oppilaiden ja opettajan haastatteluista sekä tutkija-opettajan omista havainnoista materiaalin luomisesta ja opetuksesta. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus fenomenografisilla piirteillä ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuskysymykset ovat 1. Millaisena alakoulun viidennen luokan oppilaat ja opettaja kokevat musiikkiliikunnan työtapojen avulla opiskelun? ja 2. Millaisia mahdollisuuksia koulumaailmassa on opetuksen eheyttämiseen musiikkiliikunnan avulla? Tutkimustehtävänä on selvittää myös, mitä eheyttävän materiaalin suunnittelussa tulee ottaa huomioon, millaisia valmiuksia opettajalta sen toteuttamiseen tarvitaan, millaisia haasteita musiikkiliikunnallisten työtapojen käyttämiseen koulumaailmassa on ja miten niitä voitaisiin ratkaista. Peruskoulun opettajalta vaaditaan laaja-alaisuutta, luovuutta sekä kykyä eheyttämiseen ja yhteistyöhön. Tutkimukseni perusteella musiikkiliikunnan työtavat sopivat monin tavoin kehollisuutta, kokonaisvaltaisuutta ja mielekkyyttä tuovaksi osaksi opetusta. Uusien työtapojen soveltamisen haasteita ovat esimerkiksi ryhmäkoot ja tilojen rajoitteet. Vastaavilla opetuskokeiluilla, opettajien koulutuksella ja helposti käyttöön otettavalla materiaalilla voitaisiin edistää oppiainerajat ylittävää yhteistyötä ja opetuksen eheyttämistä.
  • Kiiski, Anna (2018)
    Tämän tutkimuksen aiheena on aikuisten soittoharrastajien kokemukset lapsuudessa aloitetun, mutta myöhemmin tauolle jääneen klassisen musiikin soittoharrastuksen jatkamisesta ohjatusti aikuisiällä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mikä motivoi aikuisia jatkamaan ohjattua soittoharrastustaan usean vuoden soittotauon jälkeen, ja millaisista elementeistä motivaatio ja oppiminen aikuisiän harrastuksen parissa rakentuvat. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Keräsin aineiston haastattelemalla neljää klassisen musiikin soittoharrastustaan espoolaisen musiikkiopisto Juvenalian Musisoinnin ilo –osastolla aikuisena jatkanutta henkilöä. Analysoin heidän kokemuksiaan oppimisesta ja motivaatiosta fenomenologisella tutkimusotteella konstruktivistisen oppimiskäsityksen ja aikuiskasvatuksen teorioiden valossa. Aiempien tutkimusten perusteella aikuisen soittoharrastajan oppimisessa olennaista on itseohjautuvuus, autonomisuus, elämänkokemusten hyödyntäminen ja sisäinen motivaatio oppimiseen. Tutkimustulokset osoittavat, että aikuisille soittoharrastajille on tärkeää mahdollisuus osallistua ohjattuun opetukseen joustavasti ja omaan elämäntilanteeseensa sopivalla tavalla. Heitä motivoi ohjatun soittoharrastuksen jatkamiseen mahdollisuus harrastaa omaehtoisesti, mahdollisuus musisoida toisten kanssa, omien harrastustavoitteiden määritteleminen itse sekä itsensä kehittäminen. Aikuisuus saatetaan kokea jopa lapsuutta otollisemmaksi ajaksi harrastaa klassista musiikkia. Tutkimuksen perusteella lapsena aktiivisesti klassista musiikkia harrastaneissa ja sittemmin harrastuksen syrjään jättäneissä on suuri potentiaali palata harrastuksen ääreen myöhemmin elämässään. Tämän takia tulisi kehittää edelleen sellaisia musiikinharrastusyhteisöjä, jotka tarjoavat aikuisille mahdollisuuksia joustavaan soitonopiskeluun henkilökohtaisessa ohjauksessa ja tilaisuuksia harrastaa muiden kanssa tavoitteellisuutta unohtamatta. Musiikkiopistossa lapsena ja nuorena tavoitteellisesti musiikkia harrastaneet kokevat musiikkiopiston mielekkääksi ja tasokkaaksi instituutioksi harrastuksensa jatkamiselle aikuisiässä. Aikuisiän musiikkikasvatuksen mahdollisuuksia tulisi tutkia enemmän.
  • Rautio-Härkönen, Heta (2018)
    Tutkielmassani oppilaiden ääni pääsee kuuluviin, kun tarkastelen piano-oppilaiden kokemuksia sävellyksen opiskelusta osana musiikkiopiston soittotunteja. Oppilaiden kokemuksia kuuntelemalla improvisoinnin ja sävellyksen opetusta voidaan kehittää musiikkiopiston soitonopetuksessa. Tutkimus toteutettiin pääkaupunkiseudun taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaista opetusta antavassa musiikkioppilaitoksessa. Mukana oli yhdeksän 10-18-vuotiasta pianonsoiton opiskelijaa. Prosessi toteutui kevätlukukauden 2018 aikana, jolloin oppilaiden viikoittaisesta soittotunnista käytettiin noin kolmannes oman musiikin tekemiseen improvisoiden ja säveltäen. Oppilaat kirjoittivat prosessista omat muistiinpanot oppimispäiväkirjaansa ja kauden päätteeksi järjestimme heille yksilöhaastattelut. Oppilailla oli perusteltuja ja omakohtaisia näkemyksiä omasta musiikkiharrastuksestaan. He kertoivat kokemuksistaan mielellään ja toivoivat saavansa vaikuttaa soittotuntien sisältöihin. Säveltäminen ja improvisointi näyttäytyivät oppilaille luontevana musisointimuotona. Oma musiikki antoi mahdollisuuden omakohtaiseen, aktiiviseen ja itseohjautuvaan musiikinopiskeluun. Säveltäminen oli oppilaiden mukaan haastava, mutta kiehtova tapa opiskella kokonaisvaltaisesti musiikin hahmottamista, pianonsoittoa ja musiikillista itseilmaisua. Säveltäminen vaati tukea ja konkreettisia työkaluja opettajalta, sekä rohkaisua omien ideoiden kehittämiseen. Oppilaat kokivat omalla musiikillaan ilmaisemisen ja esiintymisen mielekkäänä ja parantavan opiskelumotivaatiota. Säveltäminen paransi heidän mukaansa musiikillista ymmärrystä ja musiikin tulkinnan mahdollisuuksia soitossa. Oman musiikin nuotintaminen oli monelle oppilaalle haastavaa ja antoi syytä pohtia, kuinka näiden taitojen kehittämistä voitaisiin jatkossa tukea. Säveltäminen näyttäytyi mielekkäänä ja tehokkaana keinona opiskella kokonaisvaltaisesti sekä oppilaslähtöisesti pianonsoittoa. Oma musiikki osana soitonopiskelua auttaa tutkimuksen mukaan kehittämään soitonopetusta myönteiseksi, kokonaisvaltaiseksi, musisoinnin iloa ja oppilaan hyvinvointia lisääväksi harrastukseksi. Tutkimuksen tuloksia voivat hyödyntää musiikkioppilaitosten toimijat ja soitonopettajat.
  • Pettinen-Diaby, Lotta (2017)
    Tutkimukseni tarkoitus on kartoittaa ja kuvailla Kirinan kylän musiikkikoulun toimintaa ja kehitys-suunnitelmia Malissa, Länsi-Afrikassa. Musiikkikoulun on perustanut yhdysvaltalainen Playing For Change Foundation. Näkökulmani on lokaalien, glokaalien ja globaalien ilmiöiden kohtaaminen. Li-säksi pohdin ulkopuolisten asiantuntijoiden mahdollisia rooleja yhteistyössä paikallisten toimijoiden kanssa. Teoreettisen viitekehyksen tutkimukselleni muodostaa Afrikan musiikkikulttuurien tutkimusta sekä Malin koulutusta ja musiikkiperinteitä koskeva kirjallisuus. Tutkimukseni on etnografinen. Keräsin aineiston toukokuussa 2016 asuessani musiikkikoululla. Haas-tattelin kahdeksaa kirinalaista, kirjoitin tutkimuspäiväkirjaa ja osallistuin musiikkikoulun oppitunneille sekä toimintaa havainnoiden että siihen osallistuen. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Mitkä ovat musiikkikasvatuksen perinteet Kirinassa ja miten koulutusta halutaan kehittää? 2. Miten lokaalius, glokaalius ja globaalius ilmenevät Kirinan musiikkikoulun toiminnassa ja tule-vaisuuden suunnitelmissa? 3. Minkälaisia rooleja ulkopuolisilla asiantuntijoilla voi olla Kirinan musiikkikoulussa? Aineistosta kävi ilmi, että lokaalien perinteiden rinnalle syntyy Kirinassa glokaaleja ilmiöitä, jotka mahdollistavat globaaliin vuorovaikutukseen ja kulttuurivaihtoon osallistumisen. Musiikki ja musiikki-kasvatus koetaan mahdollisuudeksi parantaa lasten ja nuorten elämänlaatua. Tutkimuksen lopussa esi-tän mallin siitä, miten lokaali, glokaali ja globaali muusikkous voivat toteutua Kirinassa.
  • Lundell, Mia (2018)
    Tämän kvantitatiivisen tutkielman tarkoituksena on selvittää, miten varhaiskasvattajat käyttävät musiikkia työssään. Lisäksi tutkielma kartoittaa, minkälaisia musiikillisia tietoja ja taitoja varhaiskasvattajat kokevat tarvitsevansa työssään, minkälaista musiikinopetusta on kuulunut heidän koulutukseensa ja onko se ollut riittävää.
  • Aakala, Eero (2018)
    Tämä laadullinen tapaustutkimus käsittelee syksyllä 2016 Hämeenlinnan vankilassa järjestettyä ryhmälähtöistä vankilateatteriprojektia. Pääasiallisena tutkimustehtävänä on selvittää projektiin osallistuneiden vankien kokemuksia projektista. Tutkimus tarkastelee näitä kokemuksia terapeuttisen musiikkikasvatuksen ja kriittisen pedagogiikan tiimoilta rakentuvassa teoreettisessa viitekehyksessä. Samalla sivutaan myös maailmalla saatuja kokemuksia vankilateatterista. Ryhmälähtöisessä projektissa esityksen teemat ja sisältö, kuten myös musiikki, nousevat valmiin käsikirjoituksen tai suunnitelman sijaan itse ryhmältä. Ryhmälähtöisyys tuo taideprojektia lähemmäs soveltavaa taidetoimintaa, jolle ovat osallistavuutensa lisäksi usein tyypillisiä jonkinlaiset hyvinvointia edistävät tavoitteet. Samoin oli oman projektimme kohdalla, mutta samalla rajanveto muodollisen terapian ja pedagogisen taidetyöskentelyn välillä oli selvä. Työryhmällämme ei ollut muodollista terapeuttista koulutusta, ja projektin päämäärä oli alusta lähtien kirkas: taiteellisesti korkeatasoisen esityksen aikaansaaminen. Lopulta syntyi Vierailija -näytelmä, joka esitettiin kolmesti vankilan ulkopuoliselle kutsuvierasyleisölle. Lyhyellä aikataululla ja taiteellisella kunnianhimolla tehty projekti osoittautui haastavaksi ja paikoin stressaavaksi. Tämä herätti toisinaan kysymyksiä toiminnan tarkoituksenmukaisuudesta suhteessa vankilassa tehtävään työhön ja esimerkiksi vankilayhteisössä vallitsevaan alakulttuuriin. Osa henkilökunnasta antoi myös kriittistä palautetta. Osallistuneiden vankien kokemukset kuitenkin paljastavat palkitsevaa itsensä ylittämistä, uusia oivalluksia ja hyvältä tuntunutta kiitosta ja luottamusta. Haasteellinen projekti toi suuria onnistumisen kokemuksia ja vahvisti myönteistä suhtautumista vastaavaan toimintaan. Tähän liittyy tälle tutkimukselle olennainen transformaation käsite. Transformaatiolla tarkoitetaan ihmisessä heräävää eheyttävää sosiaalista muutosta, jossa tämä ryhtyy aktiivisesti ja vastuullisesti ottamaan elämäänsä omiin käsiinsä. Tällöin ihminen, joka Paulo Freiren sanoin on ”sorretussa” asemassa, saa myös äänensä kuuluviin. Tämä saattaa vankilateatterin kohdalla johtaa myös radikaaleihin vivahteisiin näytelmän kohtauksissa, teemoissa ja musiikissa.
  • Malve, Tuuli (2018)
    Tässä tutkimuksessa pyrin luomaan ymmärrystä siitä, miten musiikkikasvatuksessa voisi edistää turvallisuuden tunteen syntymistä ja sitä kautta avaamaan mahdollisuuksia luovuudelle. Musiikillisen keksimisen painoarvo on kasvanut Perusopetuksen perusteissa (POPS, 2014), jossa luovuuden vahvistamista opetuksessa vaaditaan. Luovuutta pidetään myös tärkeänä tulevaisuuden työelämän taitona. Valitsin tutkimuskohteekseni Kuule, minä sävellän! 2017 -sävellysprojektiin, ja tutkin kolmen siihen osallistuneen 10-12 –vuotiaan lapsen kokemuksia säveltämisestä, turvallisuuden tunteesta sekä vuorovaikutus- ja musiikkiliikunnallisista leikeistä. Tutkimuksen ote on fenomenologis-hermeneuttinen, johon kuuluu pyrkimys ymmärtää ja luoda kuvaa toisen kokemuksista. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla yksilöhaastatteluina. Kuule, minä sävellän! on vuosittainen muutaman kuukauden mittainen projekti, johon osallistuvat lapset saavat säveltää oman teoksen sinfoniaorkesterin soittimille. Sävellykset esitetään lopuksi Kuule Ensemblen soittamana Musiikkitalossa. Vuoden 2017 projektissa improvisaatioteatterin vuorovaikutusharjoitukset, ryhmäyttävät leikit sekä yhteiset luovuuteen ohjaavat harjoitukset olivat keskeisiä työskentelytapoja. Vuorovaikutus- ja musiikillisten leikkien lomassa käytiin myös keskustelua vuorovaikutuksen ilmiöistä, itsen ja toisten hyväksymisestä ja kunnioittamisesta, mokaamisen lahjasta ja turhasta itsekriittisyydestä luopumisesta. Leikkejä tarkastellaan tutkimuksessa henkisen ja pedagogisen turvallisuuden luomisen väylinä sekä luovuuden ja musiikillisen oppimisen lisääjinä. Koulun musiikinopetuksen keskeisiin työskentelytapoihin kuten yhteismusisointiin ja laulamiseen kuuluu yhteistoiminnallisuutta, kehollista osallistumista ja vuorovaikutusta ryhmän kanssa. Osallistuminen yhteiseen tekemiseen, jossa oma toiminta usein kuullaan ja nähdään, edellyttää turvallisuuden tunnetta, jota myös Opetussuunnitelma (2014) vaatii opetukselta. Luovassa tekemisessä kuten säveltämisen opetuksessa turvallisuuden merkitys kasvaa entisestään, kun omia ajatuksia ja omaa itseä on uskallettava jakaa muille. Peruskäsitteitä tutkimuksen teoriassa ovat henkinen ja pedagoginen turvallisuuden tunne sekä luovuus. Turvallisuuden tarkastelussa sovelletaan Hurmeen ja Kyllösen (2014) turvallisuuden tunteen rakentumisen teoriaa sekä Konun (2002) Kouluhyvinvoinnin mallia. Luovuutta käsitellään Muhosen (2014), Sawyerin (2012) ja Keystonen (1981) teorioista käsin. Itsensä toteuttaminen ja luovuus voivat tapahtua vain, jos turvallisuuden tunne on saavutettu. Lasten haastatteluista keskeiseksi teemaksi nousi kokemus hyvästä yhteishengestä ja sen merkityksistä säveltämiseen ja muuhun tekemiseen projektissa. Tutkimuksessa yhteishenkeä tarkastellaan sosiaaliseen ja pedagogiseen turvallisuuteen liittyvänä elementtinä, johon myös vuorovaikutustaidot vahvasti liittyvät. Tutkimus esittää, että turvallisen ilmapiirin luominen on tärkeää säveltämiselle ja luovalle oppimiselle. Leikkien ja niiden lomassa käytyjen ohjattujen keskustelujen kautta voidaan opettaa vuorovaikutuksellisten ilmiöiden tiedostamista, opetella niihin liittyviä taitoja ja lopulta sitouttaa yhteisiin sääntöihin ja sitä kautta luoda ryhmään turvallisuuden tunnetta. Tutkimus luo uutta tietoa musiikkikasvatuksen kentällä käytävään keskusteluun turvallisuuden tunteen ja luovuuden merkityksistä, joita musiikinopettajat joutuvat pohtimaan uuden POPS:n (2014) myötä.
  • Kopra, Maiju (2018)
    Maisterin tutkielmassani tutkin oopperalaulajien kouluttajien käsityksiä kehollisuudesta oopperaroolin rakentamisessa. Tulkitsen kouluttajien puhetta ja käsityksiä Émile Jaques-Dalcrozen ja Konstantin Stani- lavskin menetelmien näkökulmista. Teoreettinen viitekehykseni keskittyy kehollisuuteen ja keholliseen oppimiseen. Lähestyn asiaa Maurice Merleau-Pontyn fenomenologisen filosofian pohjalta. Tarkastelen kehollisuutta yleisesti, musiikinoppi- misen ja näyttelijäntyön kannalta sekä oopperalaulajan työssä. Tarkastelen myös, miten se näyttäytyy Taideyliopiston Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun laulutaiteen, oopperalaulun ja näyttelijän- taiteen opetussuunnitelmissa. Teoreettisessa viitekehyksessäni perehdyn myös Émile Jaques-Dalcrozeen ja hänen musiikkikasvatukselliseen lähestymistapaansa sekä Konstantin Stanislavskiin ja hänen kehittä- määnsä metodinäyttelemiseen. Tutkimukseni on tapaustutkimus, jossa tutkimusaineiston muodostaa kahdella teemahaastattelulla kerät- ty litteroitu aineisto. Teemahaastatteluissani perehdyin kahden oopperakouluttajan näkemyksiin keholli- suudesta osana oopperalaulajan roolinrakentamista. Tuloksissa analysoin heidän puheitaan kehollisuu- desta Dalcroze-pedagogiikan ja Stanislavskin metodinäyttelemisen kautta. Kokonaisvaltainen ja kehollinen näkökulma yhdistää näitä menetelmiä sekä haastateltavieni puheita.
  • Ljungberg, Sabrina (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    Tutkimuksen tarkoitus on kuvata naispuolisten musiikinjohtajien kertomuksia työstään sekä työn ja suku-puolen mahdollisesta yhteydestä. Tutkimuksen avulla pohdin vallitsevia kulttuurisia käsityksiä ja sosiaali-sia rakenteita suomalaisessa musiikkielämässä. Tutkimuskysymykseni ovat: Miten vastaajat kuvailevat ammattiaan musiikinjohtajina? sekä Miten vastaajat kuvailevat ammatin ja sukupuolen välistä yhteyttä? Musiikinjohtamisella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa taiteellista johtajuutta kuorojen, orkesterien sekä erilaisten vokaali- ja instrumenttiyhtyeiden yhteydessä. Musiikinjohtamista tarkastellaan sekä taiteellise-na että pedagogisena johtajuutena. Sukupuoli (gender) käsitetään sosiaalisesti rakentuvaksi, opituksi ja performatiiviseksi kokonaisuudeksi. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään sukupuolentutkimuksen, feministisen pedagogiikan ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kirjallisuutta. Tutkimusmenetelmä on mixed methods -tyyppinen, laadullista ja määrällistä tutkimusta yhdistelevä tutkimus. Tutkimus on toteu-tettu internetkyselynä, johon osallistui 21 taustoiltaan erilaista naispuolista musiikinjohtajaa. Tarkoituk-seni on tuoda esiin musiikinjohtajina työskentelevien naisten kokemuksia ja niiden taustalla vaikuttavia ilmiöitä tarkan yksittäisen henkilökuvauksen sijaan. Pohdintaluvussa tarkastelen teoreettisen kirjallisuu-den ja tutkimusaineistoni välistä yhteyttä, sekä esittelen tekemäni johtopäätökset ja tulevia tärkeitä tut-kimusaiheita. Musiikinjohtajalta edellytetään aineiston perusteella monipuolista musiikillista osaamista ja laaja-alaisia opintoja. Tämä heijastuu työnkuvaan: musiikinjohtajan ammatille on ominaista eräänlainen musiikin sekatyöläisyys. Musiikinjohtajien koulutuksessa ei aineiston perusteella huomioida tarpeeksi työn psy-kologista ja pedagogista luonnetta. Johtamistyön perustana koettiin hyvä vuorovaikutus, avoimuus ja turvallisen ilmapiirin luominen. Sukupuolen vaikutus musiikinjohtajan työhön ilmenee perhe-elämän ja työelämän yhdistämiseen liittyvinä haasteina, palkkaeroina, korkean profiilin johtotehtävien mieskeskei-syytenä, ennakkoluuloina ja eri tavoin ilmenevänä vähättelynä. Kasvatuksella koetaan olevan tärkeä roo-li sukupuolisen tasa-arvon muokkaajana. Tyttöjä ja naisia tulisi kannustaa musiikinjohtajan ammattiin tasa-arvoisesti poikiin ja miehiin nähden. Toiveena oli, että suomalaisessa musiikkikulttuurissa lopetet-taisiin jaottelu nais- ja miesjohtajiin, ja että sukupuoliin liittyvistä ennakkoluuloisista asenteista luovut-taisiin. Musiikinjohtaja on muusikko- ja taiteilijarooliensa lisäksi myös musiikkikasvattaja. Koulutuksen pohja-vireet tiedostettuine ja tiedostamattomine arvoineen vaikuttavat väistämättä toimintaamme. Purkaak-semme sukupuolittuneisuutta ja epätasa-arvoisia valtasuhteita ongelmat täytyy ensin tunnistaa. Keskus-telun herätteleminen naisten asemasta ja tuoreen naistiedon tuottaminen ovat oivia tapoja puuttua peliin. Toivon työni olevan itselleni ja lukijalle väline koulutuspoliittiseen keskusteluun osallistumiseksi, mu-siikkikoulutuksen ravistelemiseksi ja rakenteellisen eriarvoisuuden purkamiseksi.
  • Korkiainen, Tiina (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2015)
    Tutkielma avaa viiden naisopiskelijan kokemuksia laulun opiskelusta Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa (TeaK). Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty yksilöteemahaastatteluilla. Aihetta lähestytään kahden tutkimuskysymyksen avulla: 1) miten haastateltavat kokevat näyttelijäntyön koulutuksen aikaisen laulunopetuksen antavan valmiuksia laulamiseen osana näyttelijän työtä, ja 2) millä tavoin laulunopetus integroituu näyttelijäntyön koulutusohjelmaan kuuluviin äänenkäytön opintoihin haastateltavien kokemuksen mukaan. Tutkielmani teoreettinen osuus tarkastelee laulun opiskelun osa-alueita sekä TeaKin näyttelijäntyön koulutusohjelman tarjoamia äänenkäyttöön liittyviä opintoja, eli laulun- ja musiikinopetusta sekä puheopetusta. Ääntään ammatikseen käyttämään pyrkivän laulun opiskelu on pitkä prosessi ja siihen liittyvät osa-alueet linkittyvät tiiviisti yhteen. Laulua opiskelevan tavoitteisiin vaikuttaa pitkälti se, mitä musiikin ajatellaan olevan; on siis syytä tutustua kahteen vallitsevaan musiikkinäkemykseen. Ääni-instrumentin toiminnan perusteiden hahmottaminen auttaa käsittämään erilaisille laulutyyleille, kuten klassiselle ja rytmimusiikille, ominaista äänenkäyttötapaa ja niiden eroavaisuuksia. Laulunopetuksessa yleisesti käytettävät menetelmät itsenäisen harjoittelun työtapojen lisäksi avaavat laulua opiskelevan arkea. Kunkin haastateltavan laulun opiskeluun liittyvät kokemukset vaihtelevat yksilöllisesti, mutta kaikki haastateltavat haluaisivat käyttää laulutaitoaan ammatissaan tavalla tai toisella. Haastateltavat kokevat hyötyneensä lauluopinnoistaan vaihtelevasti esimerkiksi äänialansa laajentumisen myötä, ymmärtämällä ja hallitsemalla ääntään paremmin sekä pystymällä hyödyntämään laulunopettajan neuvoja esiintyessään laulaen. Näyttelijän työn kannalta useimmat haastateltavat kokevat laulunopetuksessa olevan kuitenkin kehittämisen varaa. Muutostoiveiden keskiössä vaikuttaisi olevan opetuksen painopisteen siirtyminen pois klassisesta laulusta, sillä yhtä lukuun ottamatta haastateltavat kokevat tyylin poikkeavan teatterilavalla yleisesti käytettävästä lauluäänestä ja vaikeuttavan näyttelijälle käytännöllisen monipuolisen äänenkäytön opiskelua. Kaikki haastateltavat kokevat lisäksi rytmimusiikin kiinnostavan itseään enemmän. Toinen monen haastateltavan mainitsema kehityskohde on opetuksen yksilöllisyys, johon vaikuttaisivat haastateltavien mielestä niin laulutyylin valikoituminen kuin opetusmenetelmien vaihteleminen opiskelijan mukaan. Laulunopetus on haastateltavien mukaan erillään musiikin- ja puheopetuksesta ja useimmat haastateltavat toivoisivat, että ne kommunikoisivat enemmän keskenään. Tutkimustulosten perusteella esitän, että puhelaulu ja rytmimusiikki voisivat soveltua näyttelijäntyön opiskelijoiden laulunopetuksen tyyliksi.
  • Tunkkari, Kirsi (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
    Tutkimuksessa kuvataan ammattilauluyhtyeiden pienryhmätyöskentelyä johtajuuden näkökulmasta. Tutkimus pyrkii selvittämään miten johtajuus ilmenee ammattilauluyhtyeiden toiminnassa. Tutkimusta on ohjannut lauluyhtyekulttuurissa ilmenevä käsitys siitä, että lauluyhtyeillä ei ole johtajaa. Teoreettisessa viitekehyksessä esitellään sosiaalipsykologian pienryhmäilmiötä toimivan pienryhmätyöskentelyn näkökulmasta (luku 2). Samassa luvussa pienryhmätyöskentelyä tarkastellaan myös musiikin näkökulmasta, kamarimusiikin ja vokaalimusiikin pienryhmätutkimuksen avulla. Johtajuutta tarkastellaan omassa luvussaan tarkemmin sekä sosiaalipsykologian tarjoaman käsityksen etta? musiikin pienryhmätutkimuksen näkökulmista (luku 3). Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus ja tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluina, haastattelemalla neljää pohjoismaisissa ammattilauluyhtyeissä työskentelevää laulajaa. Aineisto on analysoitu käyttäen sisällön analyysia. Ammattilauluyhtyeet tasapainottelevat työssään jossain demokraattisen työskentelyn ja jaetun johtajuuden välimaastossa. Pyrkimys demokraattiseen työtapaan ja "johtamattomuuteen" erityisesti taiteellisessa työssa?, kertoo mahdollisesti siitä miten tärkeänä taiteellinen prosessi ja siihen osallistuminen koetaan ja vahvistaa tutkimuksen tulosta siitä, että johtajuutta kuvattiin kahdessa eri kontekstissa, taiteellisessa työssa? sekä organisatorisesta näkökulmasta. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että laulajat työskentelevät hyvin erityisessä ympäristössä ja laulajien merkittävät työurat nousevat myös tässä yhteydessä tärkeään rooliin. Tutkimus osoitti, että vuorovaikutustaitoja pidettiin tärkeimpänä taitona ja haasteena ryhmätyöskentelylle. Ammattilauluyhtyeet antavat hyvin erityisen esimerkin pienryhmätyöskentelystä.
  • Aspbäck, Peik (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2016)
    Detta arbete är en intervjustudie som syftar till att undersöka (1) hurdana erfarenheter och upplevelser gruppundervisning i sång kan ge en ur elevperspektiv (2) hur en grupp kan hjälpa en att utveckla sin individuella sångröst. Undersökningen bedrevs genom intervjuer med eleverna i kursen "Sångworkshops" på Lärkkulla-stiftelsens folkakademi, vilken jag själv undervisar. Kursen består under undersökningens gång av 20 elever, främst i åldrarna 18-22 år, från alla hörn av Svenskfinland. Gruppundervisning är en relativt ny, men på sistone mer och mer förekommande undervisningsform inom pop/jazz-sång. En aspekt som dock inte utnyttjats tillräckligt, enligt mig, är möjligheten för eleverna att hjälpa varandra utvecklas och använda varandra som källor för feedback på den egna sångrösten. Detta arbete fokuserar speciellt på denna peer-to-peer-aspekt av lärandet. Resultaten av studien fann många goda sidor med gruppundervisning i sång. Resultaten varierade förstås från elev till elev, men bland de mest framträdande resultaten kan nämnas att eleverna upplevde sånggruppen som ett utmärkt forum för att bli av med scennervositet, och att det hade setts som väldigt lärorikt att kunna få feedback och hjälp av andra sångare i gruppen. Undervisningen hade också stärkt banden mellan eleverna och gett dem nyfunnen respekt för varandra som musiker och även som människor. Min förhoppning är att denna undersökning öppnar upp möjligheter för konceptet av lärande elever emellan i grupp (s.k. peer learning) att sprida sig till högre nivåer av musikutbildning. Resultaten pekar på att denna typs gruppundervisning i pop/jazz-sång skulle kunna bedrivas med goda resultat i exempelvis utbildningar för musikpedagogik.
  • Patrikainen, Sonja (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
    Tässä tutkimuksessa tarkastelen laulunopettajien kokemuksia vuorovaikutuksesta laulutunneilla ja oppilaan tunteiden kohtaamisesta laulunopetuksessa. Miten vuorovaikutus tunnilla rakentuu, minka?laisia tunneherkkiä tilanteita opettajilla on tullut vastaan työssään, kuinka usein niitä tapahtuu ja miten niitä on käsitelty oppilaan kanssa. Haluan selvittää myös minkälaisia valmiuksia ja selviytymiskeinoja opet- tajat kokevat heillä olevan tunnereaktioiden kohtaamiseen. Olen haastatellut tutkimustani varten neljää laulunopettajaa, joilla kaikilla on useamman vuoden ko- kemusta opettamisesta sekä harrastajien, että ammattiopiskelijoiden parissa. Haastattelumenetelmänäni hyödynsin teemahaastattelua, jolle olin laatinut etukäteen haastattelurungon. Teemahaastattelusta oli luontevaa valita myös aineiston analyysitavaksi teemoittelu, sillä samat teemat pysyivät selkeinä niin haastattelussa, kuin analyysissakin. Teoreettisen viitekehyksen osalta tärkeimpiä keskeisiä käsitteitä työssäni on vuorovaikutus ja tunne- työskentely laulupedagogian näkökulmasta, laulamisen henkilökohtaisuus ja luonnollisuus, yksilöllisyys, sekä tunnereaktioiden vaikutus laulamiseen. Olen avannut teoriaosiossani myös laulamisen fysiologiaa, jotta voisimme paremmin ymmärtää, mihin tunnereaktioiden fyysiset vaikutukset heijastuvat. Tutkimukseni myötä paljastui, että tunnereaktioiden kohtaamisia tapahtuu laulunopettajan työssä paljon. Aluksi oppilaiden tunteiden kohtaaminen oli opettajien mukaan tuntunut hämmentävältä, mutta vuosien ja kokemuksen myötä tilanteisiin on oppinut suhtautumaan paremmin. Haastattelujeni perusteella paras tapa suhtautua tilanteisiin on pysyä itse rauhallisena, ja antaa oppilaalle aikaa kertoa tuntemuksistaan, jos hän itse haluaa. Tunteita ei siis tarvitse pelätä, ja parhaimmillaan niiden kautta voi löytää uusia oivalluksia. Vuorovaikutuksen osalta ilmeni, että opettajan on tärkeintä olla avoin ja rehellinen oma itsensä, jotta oppilas kokisi turvalliseksi olla sitä myös itse. Vaikka käsittelen tutkimuksessani näitä kysymyksiä ensisijaisesti laulupedagogiikan näkökulmasta, on tunteiden käsittelystä ja kohtaamisesta mielestäni tärkeää puhua myös muiden musiikin- ja soitonopettajien kanssa heidän työnsa? näkökulmasta. Toivon, että tutkimuksestani olisi hyötyä herättämään keskustelua näistä aiheista, ja apua opettajille heidän arjessaan myös konkreettisemmalla tasolla.
  • Keskinen, Anu Katri (Sibelius-Akatemia, 2013)
    This study is focused on the discipline of higher education contemporary commercial music (CCM) vocal pedagogy through the experiences of two vocal pedagogy teachers, the other in the USA and the other in Finland. The aim of this study has been to find out how the discipline presently looks from a vocal pedagogy teacher's viewpoint, what has the process of building higher education CCM vocal pedagogy courses been like, and where is the field headed. The discussion on CCM pedagogy, also known as popular music of Afro-American music pedagogy, has for the last decade been based on the formal-informal nexus. The interviewees in this thesis have acquired their knowledge on CCM singing through informal means, which have then been turned into a formal discipline. The Berklee College of Music course in USA acts as an introduction to the discipline, whereas the two Sibelius Academy courses in Finland equivalent an undergraduate degree in vocal pedagogy. The results were acquired using methodological triangulation, which included interviewing, analyzing enquired data such as course curricula and material, and examined data acquired by taking part in the courses. The theoretical frame includes a summary of the historical, social, and cultural development of the field. The conclusion of the study is highly tied to the experiences of the two interviewees. The course content and material based themes include talking about physiology, developing audio kinesthetic skills, the use of vocal exercises, teaching all age groups, basics of the field's research, dealing with different genres and choosing repertoire accordingly, and introducing methodology and vocal effects. Both of the instructors have been happy with their courses, but in the future they hope to have additional courses.
  • Lindström, Anu (Sibelius-Akatemia, 2010)
    Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten suomalainen kansanmusiikki on esillä perusopetuksessa, miten opettajat suhtautuvat sen opetukseen ja miten opetussuunnitelma opettajien näkökulmasta huomioi suomalaisen kansanmusiikin. Tutkimuksen teoriaosuudessa luodaan katsaus suomalaisen kansanmusiikin määrittelyyn. Tutkimusta varten on myös tehty kooste sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista että eri opettajankoulutuslaitosten ja korkeakoulujen opettajien musiikin opetuksen opetussuunnitelmien sisällöistä suomalaisen kansanmusiikin näkökulmasta. Musiikkimaun ja musiikkikäsitysten käsitteitä on näiden lisäksi tarkasteltu teoriakatsauksessa. Tutkimus suoritettiin keväällä 2009 internet-kyselylomakkeella, johon vastasi yhteensä 50 opettajaa jokaisesta maakunnasta Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Tutkimusjoukkoon kuuluu sekä luokan- että aineenopettajia. Tutkimuksen aineisto analysoitiin teoriasidonnaisella sisällönanalyysilla. Tutkimus on luonteeltaan kuvaileva kvalitatiivinen tutkimus, jossa on apuna käytetty kuvailevia tilastoja. Tuloksissa tuli esille, että opettajat opettavat suomalaista kansanmusiikkia keskimäärin 4-6 tuntia lukuvuodessa. Opettajien tuntien sisällöt vaihtelevat vain laulun käyttämisestä aina tanssin ja improvisoinnin hyödyntämiseen. Opettajat kokevat opettajan oman innostuneisuuden olevan merkittävää oppilaiden asenteille. Opettajista kolmasosa kokee kansanmusiikin omaksi alakseen. Opettajien oma musiikkimaku ja -käsitys vaikuttavat siihen, mitä musiikkia he valitsevat oppitunneille. Opettajien vastauksista on myös havaittavissa hierarkkisen ja autonomisen musiikkikäsityksen piirteitä. Opettajien mielestä suomalaisen kansanmusiikin opetus on tärkeää ja suomalainen kulttuuriperintö periytyy sukupolvelta toiselle juuri suomalaisen kansanmusiikin avulla.
  • Santala, Marjuska (Sibelius-Akatemia, 2014)
    Tämän tutkimuksen tarkoitus on tarkastella kahden eri aineiston kautta suomalaisen kansantanssin materiaalia tämän päivän opetusvaatimuksiin ja tavoitteisiin peilaten sekä nostaa esiin nuorten ajatuksia suomalaisesta kansantanssista. Kiinnostuksen kohteena ovat nuoret, jotka eivät harrasta kansantanssia: mitä ajatuksia ja tuntemuksia laji heille tuo? Tavoitteena on myös herättää keskustelua kansantanssimateriaalin käytöstä. Tutkimus on kvalitatiivinen toimintatutkimus, jonka aineistot kerättiin opetustunneilta hämeenlinnalaisessa yläkoulussa ja kyselyllä kansantanssin harrastuskentältä. Suomalaisesta perinteestä kumpuava, uusi tanssiliikuntamuoto FolkJam oli mukana integroituna tunneille suomalaisen perinteisen ja nykykansantanssin lisäksi. Tutkija itse oli osa tutkimusta toimien opettajana tavoitteenaan reflektoida tekemistään ja pyrkiä reagoimaan mahdollisiin ongelmiin. Kansantanssi aiheutti oppilaissa aluksi hämmennystä tai passiivisuutta, mutta tuntien edetessä sosiaalinen kanssakäyminen ja kehon käyttö lisääntyivät taitojen ohella: muutosta voi pitää merkittävänä kahden kuukauden prosessissa. Kyselyaineistossa selvisi, että uutta nykykansantanssimateriaalia käytetään kansantanssin kentällä jonkin verran, mutta samalla se koettiin vaikeaksi työstää ja oppia. Tuloksista löytyy keskusteluaiheita niin koulumaailmaan kuin kansantanssin harrastuskentälle, sillä molemmilla alueilla havaittiin tarpeita uusien toimintatapojen työstämiseen.
  • Bergdal, Elin (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2018)
    Tjolahåpp! är ett pilotprojekt för tvåspråkig musiklek. Under perioden 2015-2017 bildades tvåspråkiga musiklekgrupper runt om i Finland. Verksamheten är riktad åt både finska, svenska och tvåspråkiga familjer. Forskningen undersöker verksamheten från musikpedagogens synvinkel. Målet med studien är att få en helhetsomfattande uppfattning om verksamheten utgående från intervjuer med projektpedagogerna. Forskningsfrågorna hanterar frågor angående hur pedagogerna förverkligat tvåspråkigheten, hur tvåspråkigheten påverkar musiklekverksamheten och hur projektet kunde utveckla sin verksamhet. Den teoretiska referensramen behandlar musikfostran för småbarn och olika former av tvåspråkig undervisning. Teoridelen skildrar även musikens gynnsamma effekt på människan och nationella och internationella attityder gentemot flerspråkighet. Forskning är en kvalitativ aktionsforskning. Forskningsmaterialet samlades in genom sju stycken intervjuer med projektpedagogerna och två enkäter riktade åt deltagarna i Tjolahåpp!-grupperna. I forskningsresultaten framgår att projektpedagogerna har förverkligat tvåspråkigheten i verksamheten på olika sätt. En del har valt att konsekvent sjunga samma sång på båda språken medan andra sjungit skilda sånger på ett språk för att klart kunna separera språken från varandra. Tvåspråkighetens roll i verksamheten varierar även beroende på hur tvåspråkig orten är, hurudan språkbalans är i gruppen och pedagogens egna språkkunskaper och tidigare erfarenheter av musiklek på båda språken. Tjolahåpp!-verksamheten har varit omtyckt och föräldrarna har uppskattat att kunna delta i en hobby var man inte behöver välja mellan språken utan kan få både och. Enspråkiga familjer har fått en mjuk introduktion till det främmande språket och tvåspråkiga familjer har fått sångrepertoar på båda hemspråken. Projektverksamheten skiljer sig från språkbads- och språkduschundervisning. Förutom att den sammanför två språk sammanför den även familjer från olika språkbakgrunder som under musiklekstunderna får bekanta sig med varandra och varandras kulturer genom musiken.

View more