Jean Barbeyrac, traducteur et homme de lettres

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4232-0
Title: Jean Barbeyrac, traducteur et homme de lettres
Author: Päivärinne, Meri
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: Jean Barbeyrac, traducteur et homme de lettres presents a micro-historical case study of an influential translator, with special reference to the concepts of visibility, agency and norms. The relations between these three sociological concepts are also analysed. The research combines sociology and history in studying the life and works of Jean Barbeyrac (1674-1744). The basic material consists of the works of this translator, who was also a university teacher and a central figure of the République des lettres. Most important are his two French translations from Latin: Samuel Pufendorf’s Droit de la nature et des gens (1706) and Hugo Grotius’ Droit de la guerre et de la paix (1725), together with other published writings by him and critiques of his translations. An important source alongside the published works is the translator’s correspondence, which has been collected for this study from different archives and transcribed from manuscripts. The correspondence has been published as part of the University of Lausanne project “lumières.lausanne” (see http://lumieres.unil.ch). The corpus gives a comprehensive picture of both the professional profile of the translator and his personal life, his career and the various connections he maintained in his international network. The research extends the material basis for translation history studies in that the translated works are academic non-fiction forming the theoretical basis of modern international law. It can be seen that, in the case of these works, this is a matter of intracultural translation, since the original Latin works were mainly aimed at the same scholarly audience as the translations themselves, so the intercultural dimension often highlighted in translation studies is not so relevant in this case. The study emphasizes the role of paratexts as a source of sociological and historical knowledge; both the prefaces and footnotes of the works (peritexts), as well as paratexts outside the translations (epitexts) such as criticism and correspondence, are essential. One of the conclusions of this study is that, in the case of Barbeyrac, it was not the translation strategy that was a decisive factor in his high visibility, but rather the rich use of paratexts. This visibility was partly created by reforming the paratextual practices of academic writing, in this case via unusually strong agency and partial norm-breaking. As for the norms of translation, one of the results of the research is that, in the early modern times in Barbeyrac’s most important cultural field, the République des Lettres, there was a relatively broad spectrum of different accepted ways of translating academic writings. Translation was seen as a worthwhile act to make knowledge and literature available to wider audiences. The commentary translation, represented in the way Barbeyrac used his own voice as part of his works (in prefaces, notes), as well as his extensive agency in various roles in his field, brought him a great deal of visibility and appreciation as a translator.Jean Barbeyrac, traducteur et homme de lettres on tutkimus, jossa historiallisen tapaustutkimuksen kautta keskitytään kääntämisen sosiologisiin kysymyksiin kääntäjän näkyvyydestä, kääntäjän toimijuudesta ja kääntämisen normeista. Metodologisena viitekehyksenä on mikrohistoriallinen tutkimus. Tutkimus yhdistää historiantutkimuksen ja kääntämisen sosiologian aihepiirejä keskittymällä Jean Barbeyracin (1674-1744) elämään ja teoksiin. Aineistona on République des lettres’ssä kääntäjänä, yliopisto-opettajana ja yhteiskunnallisena keskustelijana toimineen Barbeyracin tuotanto, erityisesti hänen pääteoksensa, jotka molemmat ovat ranskankielisiä käännöksiä latinasta, Samuel Pufendorf: Droit de la nature et des gens (1706) ja Hugo Grotius: Droit de la guerre et de la paix (1725). Aineisto käsittää myös muita Barbeyracin julkaistuja kirjoituksia, sekä aikalaiskritiikkejä hänen teoksistaan. Tärkeä lähde on näiden julkaistujen lähteiden lisäksi Barbeyracin kirjeenvaihto, joka on tätä tutkimusta varten kerätty eri arkistoista ja transkriboitu käsikirjoituksista. Kirjeenvaihto julkaistaan Lausannen yliopiston lumières.lausanne-projektin osana (http://lumieres.unil.ch). Aineiston kautta piirtyy kattava kuva sekä kääntäjän ammatillisesta profiilista että hänen henkilökohtaisesta elämästään, ja näihin liittyvistä tapahtumista ja erilaisista yhteyksistä joita hän ylläpiti kansainvälisessä verkostossaan. Tutkimus laajentaa perinteisesti kaunokirjallisuuteen pohjautuneen kääntämisen tutkimuksen aineistopohjaa, sillä käännetyt teokset ovat akateemista tietokirjallisuutta, modernin kansainvälisen oikeuden teoreettisena pohjana pidettyjä luonnonoikeuden perusteoksia. Voidaan nähdä, että näiden teosten kohdalla kyse on kulttuurinsisäisestä kääntämisestä, sillä latinankieliset alkutekstit oli suunnattu pääasiassa samalle oppineelle yleisölle kuin käännöksetkin – siksi käännöstieteessä usein korostettu kulttuurienvälisyys ei näissä käännöksissä ole samalla tavalla oleellinen käsite. Tutkimuksessa korostuu paratekstien rooli sosiologisen ja historiallisen tiedon lähteenä; sekä teosten sisäiset kääntäjän esipuheet ja sivuhuomautukset että teosten ulkopuoliset paratekstit kuten kritiikit ja kirjeenvaihto, ovat keskeisiä. Kääntäjän näkyvyyden on ajateltu pohjautuvan erityisesti tiettyjen käännösstrategioiden käyttämiseen: tämän tutkimuksen eräänä johtopäätöksenä on, että Barbeyracin tapauksessa käännösstrategia ei ollut määräävä tekijä näkyvyyden muodostumisessa, vaan pikemminkin kääntäjän muu toiminta ja erityisesti kirjansisäisten paratekstien monipuolinen käyttö toi kääntäjälle runsaasti näkyvyyttä. Osittain näkyvyyttä syntyi myös akateemisen kirjoittamisen paratekstuaalisten käytäntöjen uudistamisesta; tässä voidaan nähdä laajan toimijuuden tuovan kääntäjälle näkyvyyttä. Kääntämisen normien osalta tutkimustuloksena on, että Barbeyracin aikana ja hänen tärkeimmässä kulttuurikentässään, Republique des lettres’ssä, oli suhteellisen laaja kirjo erilaisia hyväksyttyjä tapoja kääntää akateemisia kirjoituksia. Kääntäminen nähtiin ansiokkaana toimintana, jonka avulla tietoa ja taiteellisia teoksia tuotiin laajemman yleisön saataville. Osallistuva kääntäminen, jota Barbeyrac edusti käyttämällä laajasti omaa ääntään osana kääntämiään teoksia (esipuheet, sivuhuomautukset) sekä laaja toimijuus yhteisössä erilaisissa rooleissa toi hänelle kääntäjänä runsaasti näkyvyyttä ja arvostusta.
URI: URN:ISBN:978-951-51-4232-0
http://hdl.handle.net/10138/234354
Date: 2018-05-12
Subject:
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
JeanBarb.pdf 1.383Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record