The Doxa Motif in Paul: A Narrative Approach to the Vindication of the Glory of God through Christ

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta fi
dc.contributor Helsingfors universitet, teologiska fakulteten sv
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Theology, Department of Biblical Studies en
dc.contributor.author Sivonen, Mikko fi
dc.date.accessioned 2018-05-02T05:58:22Z
dc.date.available 2018-05-20 fi
dc.date.available 2018-05-02T05:58:22Z
dc.date.issued 2018-05-30 fi
dc.identifier.uri URN:ISBN:978-951-51-4254-2 fi
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/234628
dc.description.abstract This dissertation explores the use and meaning of the doxa motif in undisputed Pauline literature. While doxa and its derivatives occur 72 times in undisputed letters and 96 times altogether in Pauline literature, the doxa motif has not received sufficient attention in Pauline studies. By examining Pauline doxa passages, the purpose of this research is to answer the following five questions: (1) What are the most significant characters and events that are attached to the doxa motif in the Jewish Scriptures? Consequently, what kind of narrative substructure, if any, do they form? (2) What are the characters and the events that are linked with doxa, and how do they relate to one another in Paul’s undisputed letters? (3) How do the characters and the substructure of the Jewish Scriptures shape the logic of argumentation in passages where Paul mentions doxa? (4) How does Paul develop and redefine the narrative doxa motif in light of the Christ-event and the contemporary context, namely in the midst of the imperial cult that he is facing? (5) How does Paul want his audience, Jews and Gentiles alike, to identify with the narrative characters in the story? While the first question provides a necessary background for my study, the last four questions guide my research. The purpose of this methodology is to strive for us to comprehend the use of doxa in Pauline thought in light of the larger sub-narrative and the characters in the narrative. Using a narrative methodology, this study suggests that Paul inherited a meaning and a doxa narrative with characters from the Jewish Scriptures. While the Hebrew word that is most commonly translated doxa is kabod, twenty-nine other Hebrew words are also translated as doxa. Thus, the semantic range of doxa is not limited to honor, but also includes the following connotations: aesthetic beauty, riches and wealth, either figurative or literal majestic strength and weight, a visible manifestation, separateness and holiness, and a form and likeness. The major character attached to doxa is the intrinsic character of the doxa of the Lord, referring to his moral character of holiness, superiority over other gods, and visible manifestation. Additionally, the Lord grants, gives and crowns doxa to Adam (i.e. humanity), to Israel, to royal kings, and to the eschatological Servant. Moreover, there was an eschatological expectation of the vindication of the doxa of the Lord through the eschatological Servant. This dissertation suggests that Paul inherited the aforementioned narrative characters and developed and refined them in light of the Christ-event. Paul redefined the doxa of God as the identity of God’s intrinsic and essential character of importance, highlighted in his divine presence, truth, immortality, honor, judgment, and sovereign grace. Furthermore, Paul considers Adam (i.e.humanity) and Israel to be the representative of God’s derived doxa and image. Paul wanted his audience, Jews and Gentiles alike, to identify with the fallen Adam and with Israel, i.e. those who do not display the doxa of God due to idolatry. Paul then identifies Christ both as the intrinsic doxa of God, who represents God and the derivative doxa of God, namely the second Adam, the royal king, and the eschatological Servant. Thus, the Christ-event, his death, crucifixion and resurrection, inaugurates the vindication of doxa of God and the eschatological transformation of Adam (i.e. humanity),Israel, nations, and the entire creation. This change is not merely a return to humanity’s original image and glory, but a metamorphosis into Christ’s greater glory. Finally, Paul urges his audience to identify, not with the doxa of his opponents or Caesar, but with the sufferings of the crucified and risen Christ, the doxa of God, in order to glorify God. In his ethical paraenesis, taking into consideration the eschatological hope of total transformation into the likeness of the doxa of Christ at his parousia, Paul encourages believers to identify with Christ, which results in their transformation into the eschatological humanity of Christ-likeness. This transformation encompasses the sexual relationship between male and female as a display of the doxa of Christ. In addition, the renewed believing community of Jews and Gentiles that considers others before themselves is another outworking of the transformation. These practices glorify God and are present expressions of the vindication of the doxa of God in the believing humanity that awaits the final transformation to the likeness of the derivative glory of Christ. This dissertation contends that the vindication of the doxa of God through Christ and the transformation of the believers into the likeness of the image and doxa of Christ is the narrative structure that undergirds Paul’s doxa motif. en
dc.description.abstract Väitöskirjassani tutkin kirkkaus-terminologian (kr. doxa) käyttöä kiistattomasti Paavalin kirjoittamissa kirjeissä, joissa se esiintyy 72 kertaa. Roomalaiskirjeessä Paavalin kirkkaus -tematiikka kertoo Jumalan kirkkauden ennalleen palauttamisesta luomakunnassa Kristuksen kautta. Ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä kirkkaus-terminologia esiintyy kirkkauden Herran ristiinnaulitsemisen yhteydessä ja keskittyy vertailuun ensimmäisen ja toisen Aadamin välisistä samankaltaisuuksista ja eroista. Toisessa Korinttilaiskirjeessä taas vertaillaan Mooseksen ja Kristuksen kirkkauden välistä suhdetta. Filippiläiskirjeestä löytyy ylistyksen lisäksi kuvausta muutoksesta Kristuksen kirkkauden kaltaisuuteen. Tässä tutkimuksessa paneudutaan Paavalin kirkkaus-teologiaan käyttäen narratiivista metodia. Väitöstutkimuksessa vastataan seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitkä ovat tärkeimmät henkilöt ja tapahtumat, jotka liitetään kirkkaus-tematiikkaan juutalaisissa kirjoituksissa? 2) Mitkä henkilöt ja tapahtumat on liitetty kirkkaus-terminologiaan ja missä suhteessa toisiinsa ne näyttäytyvät Paavalin kirjeissä? 3) Kuinka juutalaisten kirjoitusten muodostama kertomus ja siitä löytyvät henkilöt muokkaavat Paavalin argumentaation logiikkaa kohdissa, joissa hän mainitsee kirkkaus -sanueen? 4) Kuinka Paavali kehittää ja uudelleen määrittää kirkkaus-tematiikan Kristuksen persoonan ja työn valossa ja keisarikultin kontekstissa? 5) Kuinka Paavali haluaa lukijoidensa, niin juutalaisten kuin pakanoiden, samaistuvan henkilöihin tässä juutalaisessa kertomuksessa? Tutkimuksen alussa käsitellään kirkkaus-terminologian käyttöä Vanhassa testamentissa sekä juutalaisissa ja kreikkalais-roomalaisissa teksteissä. Kirkkaudella viitattiin yleensä Herraan ja hänen luonteenpiirteisiinsä. Tämän lisäksi Herra lahjoittaa kirkkauden Aadamille, Israelille, kuninkaille ja lopunajan palvelijalle. Juutalaiset kirjoitukset antoivat pohjan Paavalin ymmärrykselle kirkkaudesta. Tämän tutkimuksen mukaan Paavali tulkitsi Vanhan testamentin kirkkaus-tematiikkaa Kristuksen persoonan ja työn valossa. Paavalin mukaan Jumalan kirkkaus on hänen sisäinen luonteenpiirre. Sen Jumala tuo esiin läsnäolossaan, pyhyydessään, totuudessaan, kuolemattomuudessaan, kunniassaan, tuomiossaan ja suvereenissa armossaan, jonka hän antaa Kristuksen kautta. Roomalaiskirjeessä Paavali haluaa lukijakuntansa ensin samaistuvan langenneeseen Aadamiin ja Israeliin, jotka epäjumalapalveluksen takia eivät heijasta Jumalan kirkkautta. Paavali doxa-teologia on ratkaisuna tähän ongelmaan. Tämä tutkimus paljastaa, että Paavali identifioi Kristuksen Jumalan sisäiseksi kirkkaudeksi, joka edustaa Jumalaa. Kristus on myös Jumalan johdannainen kirkkaus: toinen Aadam, ruumiillistunut Israel, ja lopunajan palvelija. Kristuksen kuolema ja ylösnousemus aloittaa Jumalan kirkkauden ennalleen palauttamisen ja koko luomakunnan (Aadamin, Israelin ja kaikkien kansojen) muodonmuutoksen. Tämä muutos, joka täydellistyy Kristuksen paluussa (parousia), ei ole vain paluuta ihmisen alkuperäiseen Jumalan kuvaan ja kirkkauteen, vaan se johtaa suurempaan kirkkauteen, Kristuksen kaltaisuuteen. Lopuksi esitän väitöskirjassani, että Paavali kehottaa lukijoitaan samaistumaan – ei vastustajiensa tai keisarin statuksen turhuuden kaltaiseen kirkkauteen, joka johtaa häpeään – vaan ristiinnaulitun Kristuksen häpeään, joka ylösnousemuksen myötä johtaa kirkkauteen. Eettisissä ohjeissaan Paavali motivoi lukijoitaan lopunajan täydellisellä muutoksella: pakanoiden Kristukseen uskovien nöyrät suhteet toimivatkin nyt Kristuksen kirkkauden heijastuksena. Tutkimukseni mukaan Paavalin kirkkaus -teologia perustuu kertomukseen Jumalan omasta kirkkaudesta. Jumalan kirkkauden ennalleen palauttaminen Kristuksen kautta ja Kristukseen uskovien muodonmuutos Kristuksen kuvan ja kirkkauden kaltaisuuteen on Paavalille keskeinen kertomuksellinen rakenne, kirkkaus-tematiikan punainen lanka. Tämän kertomuksen valossa Paavali haastaa lukijoitaan miettimään, keneen henkilöön he itse samaistuvat. fi
dc.format.mimetype application/pdf fi
dc.language.iso en fi
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.publisher University of Helsinki en
dc.relation.isformatof URN:ISBN:978-951-51-4253-5 fi
dc.relation.isformatof Helsinki: Unigrafia, 2018 fi
dc.rights Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty. fi
dc.rights This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited. en
dc.rights Publikationen är skyddad av upphovsrätten. Den får läsas och skrivas ut för personligt bruk. Användning i kommersiellt syfte är förbjuden. sv
dc.subject fi
dc.title The Doxa Motif in Paul: A Narrative Approach to the Vindication of the Glory of God through Christ en
dc.type.ontasot Väitöskirja (monografia) fi
dc.type.ontasot Doctoral dissertation (monograph) en
dc.type.ontasot Doktorsavhandling (monografi) sv
dc.ths Dunderberg, Ismo fi
dc.ths Huttunen, Niko fi
dc.opn Syreeni, Kari fi
dc.type.dcmitype Text fi

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
TheDoxaM.pdf 1.757Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record