Pyhä toimijuus : Miten sosiaalityön asiakkaat ja ammattilaiset asennoituvat alkoholinkäytön puheeksiottoon ja käyttöön liittyvään neuvontaan?

Abstract

Western society, and often governance of drinking is seen as limiting this freedom. From a general well-being perspective, however, it is important to intervene on alcohol-related problems as early as possible; the earlier these problems are identified and addressed, the smaller are the risks they bring. Alcohol screening and counselling, which takes place outside actual substance abuse practice settings, is a central tool for the early identification of alcohol-related problems. There have been numerous healthcare efforts to promote alcohol screening and counselling, but the task appears to be difficult. Reasons for this difficulty have been researched in the attitudes of both patients and professionals. In social work, alcohol screening and counselling has been less promoted and researched than in health care. However, social work professionals often encounter clients with alcohol-related problems and thus can play a central role in the early identification of problems.

The present dissertation studies the attitudes toward alcohol screening and counselling in social work. Previous studies have commonly assumed that these attitudes are fairly stable internal dispositions that guide behaviour. This study, however, takes a different approach toward the attitudes toward alcohol screening and counselling; instead of internal dispositions, it approaches these attitudes as argumentative and socially embedded phenomena – attitudes that are both constructed and can be recognised during social interaction. The current data consist of the argumentative interviews produced by social work professionals and their clients. The dissertation includes four independent sub-studies that examine the same phenomenon – attitudes toward alcohol screening and counselling – but use different interpretative concepts. The methodological approach remains the same for all four of these studies. Each sub-study approaches the attitudes from the viewpoint of social constructionism and employs the qualitative attitude approach.

In this dissertation, the analytical focus is on what kind of attitudes did the social work professionals and their clients express in their talk, and did professionals and clients express similar attitudes, or were there differences between them? Every sub-study offers its own answer to these questions. This chapter discusses the results of the independent sub-studies, approaches the plurality of attitudes from the viewpoints of agency and interaction, and forms a synthesis by applying the results of the sub-studies. I name this synthesis Attitude Space.

This attitude space answers the offered research questions. It shows that the attitudes toward alcohol screening and counselling vary in the different areas of attitude space, depending on how the agency was constructed. I analyse the plurality of the attitude space, and separate the different forms, namely, stable, re-constructive and vulnerable agency. If the interviewees constructed agency as being stable, the attitudes they expressed were rather positive. If the interviewees constructed agency as being vulnerable, then the attitudes they expressed were more negative.

Further, this attitude space provides an answer to the question of whether professionals and clients express similar attitudes. First, it is notable that both professionals and clients presented fairly similar arguments troughout the attitude space. Thus, the professionals and their clients were capable of expressing rather similar attitudes during the interviews and drew from common rhetorical resources. However, in addition to such similarities, there were also differences. The arguments presented by the clients were more on the one side of the attitude space, and the arguments presented by the professionals gathered more on the other side. In these attitudes, as expressed by the professionals, alcohol screening and counselling were often seen as a self-evident part of social work (stable agency). In the attitudes expressed by the clients, on the other hand, alcohol screening and counselling were often seen as sensitive topics of discussion (vulnerable agency). The middle part of the attitude space was a common field for both clients and professionals. It was there that the interviewees saw alcohol screening and counselling as useful tools for motivation (re-constructive agency).

This dissertation offers a new perspective on the research of alcohol screening and counselling by focusing on agency and interaction. The viewpoints of agency and interaction are presented and intertwined in at least two ways. According to my interpretation, different versions of agency were constructed during the argumentative talk produced by the interviewees. On the other hand, the attitudes were expressed in an interview, which is an interactional relationship, where the agency of the interviewee and the agency of the interviewees were constructed. In this chapter, I make five conclusive suggestions. First, constructing alcohol screening and counselling as an interactional relationship is a common feature of the attitudes. Secondly, it is possible to analyse the plurality of these attitudes by approaching this relationship and its dynamics from the perspective of agency. The third and fourth suggestions are that interviewees construct agency differently in different parts of the attitude space, and behind the different constructions was an attempt to respect the sacred agency. Finally, I suggest that the aim of respecting sacred agency might well be a phenomenon that not only characterises attitudes toward alcohol screening and counselling, but also the social work interaction more broadly. The goal of respecting a sacred agency fits the framework of alcohol-political liberalism well, but it offers challenges for successful substance abuse prevention.

Yksilön valinnanvapauden kunnioittaminen on länsimaisen nyky-yhteiskunnan kulmakivi ja ulkopuolelta tulevan alkoholinkäytön kontrollin mielletään herkästi loukkaavan tätä vapautta. Yleisen hyvinvoinnin edistämiseksi alkoholin ongelmakäyttöön tulisi kuitenkin puuttua mahdollisimman varhain; mitä aikaisemmin ongelmakäyttö tunnistetaan ja siihen puututaan, sitä pienemmiksi jäävät käytön riskit. Keskeinen varhaisen tunnistamisen ja tuen väline on peruspalveluissa tapahtuva alkoholinkäytön puheeksiotto ja käyttöön liittyvä neuvonta. Terveydenhuollossa puheeksioton ja neuvonnan käyttöönottoa on edistetty jo pitkään mutta tehtävä ei ole osoittautunut yksinkertaiseksi. Syitä käyttöönoton kankeuteen on haettu etenkin potilaiden ja ammattilaisten asenteista. Sosiaalityössä puheeksioton ja neuvonnan edistämistä ja tähän liittyvää tutkimusta on tehty huomattavasti vähemmän kuin terveydenhuollossa. Sosiaalityön ammattilaiset kohtaavat kuitenkin alkoholin ongelmakäyttäjiä työssään usein ja ovat varhaisen tunnistamisen ja tuen kannalta keskeisessä roolissa.

Tässä väitöskirjatutkimuksessa tarkastelen asennoitumista alkoholinkäytön puheeksiottoon ja käyttöön liittyvään neuvontaan sosiaalityössä. Asenteista kiinnostuneet tutkijat ymmärtävät asenteet usein yksilön käytöstä ohjaaviksi sisäisiksi ominaisuuksiksi. Lähestyn asennoitumista tästä poikkeavalla tavalla. En tarkastele asenteita yksilön sisäisinä ominaisuuksina, vaan sosiaaliseen kietoutuneina ja vuorovaikutuksessa rakentuvina ilmiöinä. Tutkimukseeni kuuluu neljä osatyötä, jotka lähestyvät samaa ilmiötä – asennoitumista alkoholinkäytön puheeksiottoon ja käyttöön liittyvään neuvontaan – erilaisten tulkintakäsitteiden avulla. Teoreettis-metodologinen lähestymistapani säilyy samana osatyöstä toiseen. Tarkastelen asenteita sosiaalisen konstruktionismin viitekehyksessä ja laadullisen asennetutkimuksen metodologista lähestymistapaa hyödyntäen. Tutkimusaineistoni koostuvat sosiaalityön asiakkaiden ja ammattilaisten haastattelutilanteessa tuottamasta puheesta.

Kysyn tutkimuksessani ensinnäkin, miten sosiaalityön asiakkaat ja ammattilaiset asennoituivat alkoholinkäytön puheeksiottoon ja käyttöön liittyvään neuvontaan? Toiseksi kysyn, asennoituvatko asiakkaat ja ammattilaiset puheeksiottoon ja neuvontaan samoin, vai onko asennoitumisessa eroja? Kukin osatyö antaa näihin kysymyksiin omanlaisensa vastauksen. Yhteenvetoluvussa katson yksittäisten osatöiden yli, jäsennän asenteiden moninaisuutta toimijuuden ja vuorovaikutuksen näkökulmista ja muodostan osatöiden tuloksia kokoavan kuvan – asenneavaruuden.

Asenneavaruus vastaa tutkimuskysymyksiini. Se osoittaa, että asennoituminen puheeksiottoon ja neuvontaan vaihteli avaruuden eri puolilla sen mukaan, miten toimijuus rakentui haastateltavien puheessa. Yhteenvetoluvussa jäsennän asennoitumisen rikkautta ja muodostan lujan, uudelleen rakentuvan ja haavoittuvan toimijuuden hahmot. Toimijuuden ollessa vankka asennoituminen oli myönteisempää, toimijuuden uhattuna ollessa kielteisempää. Toiseksi asenneavaruus kertoo, asennoituivatko asiakkaat ja ammattilaiset puheeksiottoon ja neuvontaan samoin vai oliko asennoitumisessa eroja? On ensinnäkin huomattava, että asenneavaruuden eri puolilta on löydettävissä sekä asiakkaiden että ammattilaisten ilmaisemia asenteita. Asiakkaat ja ammattilaiset olivat näin ollen kykeneviä paitsi asennoitumaan puheeksiottoon ja neuvontaan samaan tapaan myös perustelemaan asenteitaan vetoamalla yhteisiin retorisiin resursseihin. Yhtäläisyyksien ohella tulkitsen asiakkaiden ja ammattilaisten asennoitumisessa olevan myös eroja. Asenneavaruus maalaa tilanteesta kokonaiskuvan, jossa avaruuden toisella laidalla painottuvat asiakkaiden, toisella puolestaan ammattilaisten kommentit. Ammattilaisten asennoitumisessa korostui puheeksioton ja neuvonnan mieltäminen työrooliin kuuluviksi itsestäänselvyyksiksi (luja toimijuus). Asiakkaiden asennoitumisessa painottui puolestaan puheeksioton ja neuvonnan tarkastelu herkkinä puheenaiheina (haavoittuva toimijuus). Asenneavaruuden keskiosa näyttäytyi vahvimmin asiakkaiden ja ammattilaisten yhteisenä alueena. Siellä puheeksiottoon ja neuvontaan asennoiduttiin ennenkaikkea tarpeellisina motivoinnin välineinä (uudelleen rakentuva toimijuus).

Tuon puheeksiottoa ja neuvontaa koskevaan tutkimuskeskusteluun uuden ulottuvuuden, jonka keskiössä ovat vuorovaikutuksen ja toimijuuden näkökulmat. Tutkimuksessani nämä näkökulmat kietoutuvat yhteen ja ovat läsnä ainakin kahdella tapaa: Tulkintani mukaan asiakkaat ja ammattilaiset rakensivat asenteita haastatteluvuorovaikutuksessa ilmaistessaan erilaisia versioita toimijuudesta. Toisaalta itse haastattelutilanne, jossa asenteet ilmaistiin on vuorovaikutustapahtuma, jossa vuorovaikutuksen osapuolten toimijuus rakentuu. Tiivistän tutkimukseni tulokset viiteen ehdotukseen. Ensimmäisenä ehdotan, että puheeksioton ja neuvonnan mieltäminen vuorovaikutussuhteeksi yhdistää avaruuden asenteita. Toiseksi ehdotan, että asenneavaruuden moninaisuutta on mahdollista hahmottaa tarkastelemalla tätä suhdetta ja sen dynamiikkaa toimijuuden näkökulmasta. Kolmanneksi ja neljänneksi ehdotan, että haastateltavat rakentavat toimijuutta eri puolilla asenneavaruutta eri tavoin ja että erilaisten rakentamistapojen taustalla on pyrkimys kunnioittaa pyhää toimijuutta. Lopuksi ehdotan vielä, ettei pyhän toimijuuden kunnioittamispyrkimys välttämättä ilmene ainoastaan puheeksiottoa ja neuvontaa koskevissa asenteissa vaan saattaa olla jotain, joka luonnehtii sosiaalityön vuorovaikutusta myös laajemmin. Toimijuuden pyhittäminen sopii yhteen alkoholipoliittisen liberalismin kanssa mutta asettaa ehkäisevälle päihdetyölle haasteita.