Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Growing Flowers in the Frost: Civic Activity, Citizenship and Gender in Russia

Show full item record

Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

Use this URL to link or cite this item: http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20071353
Vie RefWorksiin
Title: Growing Flowers in the Frost: Civic Activity, Citizenship and Gender in Russia
Author: Salmenniemi, Suvi
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of SociologyAleksanteri Institute
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This study analyzes civic activity, citizenship and their gendered manifestations in contemporary Russia. It is based on a case study conducted in the city of Tver , located in the vicinity of Moscow, during 2001-2005. The data consists of interviews with civic activists and municipal and regional authorities; observations of civic organizations; and a quantitative survey conducted among local civic groups. The theoretical and methodological framework of the study draws upon a micro perspective on organization, discourse analysis, gender and citizenship theories and Pierre Bourdieu s theory of fields and capital.

This study develops theoretical understanding of the characteristics and logic of civic organization in Russia. It shows that social class centrally structures the field of civic activity. Organizations can be seen as a vehicle of the educated class to advocate their interests, help themselves and seek both social and individual-level change. The study also argues that civic organizations founded during the post-Soviet era are often an institutionalized form of informal social networks. Networks, which were a central element of everyday interaction in Soviet society, are a resource and often the only resource available that can be made use of in contemporary organizational activities.

The study argues that gender operates as a key structuring principle in the Russian socio-political community. Civic activity is often discursively associated with femininity and institutional politics with masculinity. Women tend to participate more than men in civic organizations, while men dominate the formal political domain.

The study shows that civic organizations are important loci of communality. This communality, however, differs from the communality envisioned in the communitarian and social capital debates in the West. It is selective communality , as it is restricted to the members of the organizations and does not create generalized reciprocity and trust. Civic organizations tend to build upon and reproduce the traditional Russian organizational form of circles , kruzhki.

Along with the analysis of civic activities, the study also examines the redefinition of the role and functions of the state. The authorities interviewed in this study understand civic organizations as serving those goals and interests determined by the authorities, instead of viewing them as sites of citizens self-organization around interests and problems citizens themselves deem important, or as a counterforce to the state. By contrast, civic activists understand the core of organizational activity to be advocacy of their interests and rights, tackling social problems, the pursuit of wider social change and self-help. Co-operation between authorities and organizations tends to be personified and based upon unequal, hierarchical patron-client arrangements, which inhibits the development of democratic governance.

The study will be published in Routledge Contemporary Russia and Eastern Europe Series later this year.Tutkimus käsittelee kansalaistoimintaa presidentti Putinin ohjatun demokratian Venäjällä. Kyseessä on ensimmäinen nyky-Venäjän kansalaisyhteiskuntakehitystä käsittelevä väitöskirja Suomessa. Tutkimus pohjautuu Moskovan lähellä sijaitsevassa Tverin kaupungissa vuosina 2001-2005 kerättyyn aineistoon. Aineisto sisältää haastatteluja kansalaisaktivistien ja viranomaisten kanssa, havainnointia järjestöissä sekä kansalaisjärjestöille suunnatun kyselyn. Tutkimuksessa analysoidaan tarkemmin kahta järjestöä: feminististä Naistutkimuskeskusta ja terveydenhuollon ammattiliittoa.

Tutkimus hahmottaa venäläisen kansalaistoiminnan keskeisiä piirteitä ja toimintalogiikkaa sekä demokratiakehityksen ehtoja Venäjällä. Siinä analysoidaan kansalaistoiminnan sukupuolittuneita merkityksiä ja osallistumisen strategioita sekä valtion ja kansalaisjärjestöjen välistä vuorovaikutusta.

Tutkimus osoittaa, että Venäjällä toimii paikallistasolla runsaasti kansalaisjärjestöjä, joiden toiminta tapahtuu pääosin ilman ulkomaista rahoitusta. Järjestöaktivistit ovat usein korkeasti koulutettuja. Järjestötoiminta voidaankin nähdä koulutetun väestönosan keinona ajaa etujaan ja tavoitella yhteiskunnallista ja yksilötason muutosta. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen perustetut kansalaisjärjestöt ovat usein jäsenmäärältään pieniä ja rakentuvat perheen, suvun, ystävyyssuhteiden ja työpaikan varaan. Tällaisilla sosiaalisilla verkostoilla oli keskeinen rooli neuvostoyhteiskunnassa, ja venäläisessäkin yhteiskunnassa ne ovat yhä tärkeä voimavara, joka voidaan valjastaa järjestötoimintaan. Tutkimuksen mukaan kansalaisjärjestöjen keskeinen tehtävä on myös luoda yhteisöllisyyttä sosiaalisten muutosten keskellä. Järjestöjen voidaan osaltaan nähdä paikkaavan neuvostoliittolaisten kollektiivien hajoamisen jättämää tyhjiötä. Lisäksi tutkimuksesta käy ilmi, että venäläinen poliittinen ja yhteiskunnallinen kenttä on varsin sukupuolittunut. Kansalaistoiminta mielletään usein naiselliseksi ja politiikka miehiseksi toiminta-alueeksi. Naiset myös osallistuvat miehiä enemmän kansalaisjärjestöjen toimintaan, kun taas miehet hallitsevat virallista politiikkaa.

Tutkimuksessa haastateltujen viranomaisten mielestä kansalaisjärjestöjen tehtävänä on auttaa viranomaisia toteuttamaan valtiovallan määrittelemää politiikkaa. Sen sijaan kansalaisaktivistien mielestä järjestötoiminnassa tärkeintä on kansalaisten omaehtoinen organisoituminen omien etujen ja oikeuksien edistämiseksi, sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi ja laajemman yhteiskunnallisen muutoksen aikaan saamiseksi. Paikallisuus nousee keskeiseksi kansalaistoiminnan ja kansalaisuuden piirteeksi, sillä sekä aktivistit että viranomaiset pitävät kaupunkia ja aluetta kansalaisuuden harjoittamisen keskeisimpänä areenana. Järjestöjen ja viranomaisten välinen yhteistyö perustuu usein henkilökohtaisiin suhteisiin eikä yhteistyölle ole muotoutunut selkeitä, julkilausuttuja pelisääntöjä. Tämä on ongelmallista demokraattisen hallinnan näkökulmasta.

Tutkimus julkaistaan myöhemmin tänä vuonna Iso-Britanniassa Routledge-kustantamon Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen sarjassa.
URI: URN:NBN:fi-fe20071353
http://hdl.handle.net/10138/23475
Date: 2007-06-01
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account