Kuntoutuksen kehittäminen

 

Recent Submissions

  • Liski, Matti; Nokso-Koivisto, Oskari; Lackbergh, Jenna (Kela, 2019)
    Kela hankkii vuosittain vaativan lääkinnällisen ja harkinnanvaraisen kuntoutuksen kursseja sekä moniammatillista yksilökuntoutusta 60 miljoonalla eurolla 27 000 asiakkaalle. Palveluntuottajia on 150. Onnistuessaan hankinta johtaa tasapainoisesti hankkijan asettamien tavoitteiden toteutumiseen. Hankintatavan valinta sekä hankintamekanismin yksityiskohdat vaikuttavat hankinnan onnistumiseen. Raportissa tarkastellaan vaativan lääkinnällisen ja harkinnanvaraisen kuntoutuksen kuntoutuskurssien sekä moniammatillisen yksilökuntoutuksen hankintaa taloudellisesta näkökulmasta. Ensisijaisesti raportissa on keskitytty Kelan kohtaaman hankintaongelman periaatteelliseen tarkasteluun. Raportti havainnollistaa aiempien hankintojen ominaisuuksia aineistosta tehtyjen kuvaajien avulla. Kansaneläkelaitos pyrkii siirtymään hankinnassa rekisteröitymismenettelyyn, jossa laadullisen seulan läpäisseet palveluntuottajat voisivat rekisteröityä palveluntuottajiksi ilman nykyisen kaltaista hankintamenettelyä. Yksi raportin tavoitteista on rekisteröitymismenettelyn uhkien ja mahdollisuuksien selvittäminen. Selvityksessä on tunnistettu nykymenettelystä kolme periaatteellista ongelmaa. Ensimmäinen ongelma liittyy hankintatavan joissakin tapauksissa aiheuttamaan kannusteeseen tarjota kustannukset selvästi ylittävää hintaa. Toinen ongelma on samanaikaiset ja toisiinsa liittymättömät hankinnat, jotka altistavat palveluntuottajat kohtaamaan turhaa epävarmuutta. Epävarmuus nostaa palveluntuottajien kustannuksia ja siten myös hankinnan kustannuksia. Kolmas ongelma liittyy kilpailun määrään. Palveluntuottajilla on vähän kannusteita tarjota kustannuksia lähellä olevaa hintaa, kun kaikki tarjoajat joudutaan hyväksymään riittävän kapasiteetin hankkimiseksi. Raportissa todetaan, että yksinkertaisimmillaan tavoitteisiin pääsemiseksi hankintatapaa olisi kehitettävä nykyisen hankintatavan pohjalta. Raportissa esitetään, että hankintatapaan tehtäisiin sellaisia muutoksia, jotka saisivat palveluntuottajat kilpailemaan tasapainoisesti laadulla ja hinnalla sekä helpottaisivat alalle tuloa. Tärkeää olisi myös vähentää palveluntuottajien kokemaa turhaa epävarmuutta.
  • Reiterä, Tuomas; Miettinen, Sari; Rättö, Hanna; Vadén, Veli-Matti (Kela, 2019)
  • Vesala, Hannu T; Klem, Simo; Teittinen, Antti (Kela, 2019)
    Kehitysvammaliitto toteutti ulkoisen arvioinnin Kelan rahoittamasta Rinnekoti-säätiön kehittämishankkeesta ”Ohjaava työhönvalmennuspalvelu oppimisvaikeuksia omaaville nuorille”. Hankkeessa kehitettiin 3kk-työhönvalmennuspalvelu ja sitä kokeiltiin viidessä kurssissa, joihin osallistui 25 nuorta. Arviointitutkimuksen tarkoitus oli tuottaa tietoa sekä työhönvalmennuspalvelusta ja sen kokeilusta, että menetelmän sovellettavuudesta kehittämishankkeen päätyttyä. Arvioinnin tulokset voidaan jakaa toteutuksen arviointiin, kokemusten kuvaamiseen ja toimintamenetelmän arviointiin. Kehittämishanke toteutettiin pääsääntöisesti hankesuunnitelman mukaisesti ja hankkeelle asetetut keskeiset tavoitteet saavutettiin. Ainoa merkittävä poikkeama suunnitelmasta oli kursseille osallistujien lukumäärä, joka jäi huomattavasti pienemmäksi asetetusta tavoitteesta, 40 nuorta. Tämä kuvastaa kohderyhmään kuuluvien henkilöiden tunnistamisen ja palveluun ohjautumisen haasteellisuutta. Kursseille osallistuneet nuoret pitivät kurssia mielekkäänä ja hyödyllisenä sekä arvioivat siitä olevan hyötyä työnhaussa. Osalla kurssille osallistujista odotuksena saattoi olla, että kurssin kautta työllistyisi palkkatyöhön. Kuuden kuukauden jälkeen 11:sta kyselyyn vastanneesta kolme henkilöä oli työllistynyt. Sidosryhmien arviointien mukaan kehitetty palvelu on tarpeellinen ja toteuttamiskelpoinen sekä sovellettavissa huomattavasti laajemmalle asiakasryhmälle kuin mikä oli ollut hankkeen kohderyhmänä. Hyvänä pidettiin palveluun sisältyvää asiakkaan vahvuuksien ja tarpeiden kartoittamista. Sekä asiakkaiden ohjautuvuus palveluun että jatko-ohjautuminen kurssin päätyttyä nähtiin haasteellisena ja tässä arvioitiin tarvittavan verkostoitumista ja eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Työhönvalmennuspalvelun vakiinnuttamisessa pysyväksi toiminnaksi olisikin erityistä huomiota kiinnitettävä nivelvaiheisiin: palveluun ohjautumiseen sekä palvelun jälkeiseen jatko-ohjautumiseen. Yksi luonteva vaihtoehto on, että kehitettyä työhönvalmennuspalvelua toteutettaisiin jatkossa joko osana ammatillisia opintoja tai heti niiden jälkeen.
  • Selinheimo, Sanna; Vuokko, Aki; Juvonen-Posti, Pirjo (Kela, 2019)
    Toiminnalliset häiriöt ovat pitkäaikaisia ja sinnikkäitä somaattisia oireita, jotka heikentävät toimintakykyä ja elämänlaatua. Lisäksi ne lisäävät sairauspoissaoloihin ja terveydenhuoltopalveluihin sekä välillisesti työn tuottavuuden menetyksiin liittyviä kustannuksia. Näitä oireyhtymiä kohdataan kaikilla terveydenhuollon tasoilla. Tilanteissa, joissa tavanomaista sairausperäistä selitystä tai yhteisymmärrystä oireiden syistä ei löydy, potilaat voivat kokea, etteivät tule kuulluksi ja kohdatuksi. Tarvitaan lisää tietoa toiminnallisten häiriöiden hoidon ja kuntoutuksen järjestämisestä. Tämä kartoittava selvitys kuvaa toiminnallisten häiriöiden kuntoutuskäytäntöjä ja -muotoja sekä arvioi niiden soveltuvuutta ja käyttömahdollisuuksia suomalaisessa kuntoutusjärjestelmässä. Kartoitukseen sisältyivät i) selvitys toiminnallisten häiriöiden kuntoutuskäytännöistä Suomessa ja ii) vastaava selvitys otoksessa muita maita sekä iii) selvitys toiminnallisten, pitkittyvien ja monimuotoisten oireistojen kuntoutusmuodoista ja niiden vaikuttavuudesta tutkimukseen perustuen. Selvityksen perusteella toiminnallisten häiriöiden kuntoutuskäytännöt vaihtelivat kansallisesti ja kansainvälisesti. Toimivimpia näyttivät olevan hoitopolkujen portaittaiset hoito- ja kuntoutusmallit, joiden porrastus perustui oireiston vaikeusasteeseen. Riittävän varhain aloitettu kuntoutus ehkäisi tilan kroonistumista. Suomessa toiminnalliset oireistot tunnistettiin hyvin, mutta niiden hoitoon ja kuntoutukseen tarvittiin lisää valmiuksia. Näyttöä psykososiaalisten kuntoutusmallien vaikuttavuudesta toiminnallisiin häiriöihin niihin perehtyneiden asiantuntijoiden toteuttamana oli paljon. Näyttöä oli eniten erilaisista kognitiivisista ja kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmistä. Vaikuttavuutta vahvisti erityisosaaminen menetelmistä. Keskeisenä tavoitteena kuntoutusmallien toteutuksessa oli hyvän yhteistyösuhteen rakentuminen potilaan ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden välille. Toiminnallisten häiriöiden hoitoon ja kuntoutukseen Suomessa tarvitaan laaja-alaista sosiaali- ja terveydenhuollon prosessien ja kuntoutuksen yhteiskehittämistä. Ensisijaisesti tulisi soveltaa vaikuttaviksi todettuja kuntoutusmuotoja, mutta myös uusien kuntoutuspalveluiden kehittämistä ja tutkimista tarvitaan.
  • Miettinen, Sari; Koskinen, Raija; Mäki, Sari; Mäntyneva, Päivi; Valkama, Katja (Kela, 2019)
    Kela kokeili kolmea uudenlaista kuntoutukseen hakemisen tapaa yhdeksässä valtakunnallisen OTE-kärkihankkeen kokeiluhankkeessa. Uusia toimintatapoja olivat suorapäätös, suullinen hakeminen ja hakeminen ilman diagnoosia. Uusilla hakemisen tavoilla pyrittiin siihen, että kuntoutukseen olisi mahdollista päästä nopeasti ja matalalla kynnyksellä. Asiakkaan kuntoutuspolulla kokeilut sijoittuivat vaiheeseen, jossa tunnistetaan asiakkaan tarve kuntoutukseen ja tehdään kuntoutuspäätös. Kelan kokeiluja arvioitiin erillisellä OTE-hankkeen tutkimuksella. Tutkimuksen toteutti Hämeen ammattikorkeakoulun tutkijaryhmä. Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata, kuinka hyvin uusien kuntoutukseen hakemisen mallien myötä mahdollistuu nopea kuntoutukseen pääsy ja matala kynnys. Näitä tarkasteltiin Kelan toimihenkilöiden (etuuskäsittelijät ja asiantuntijalääkäri) sekä alueellisten kokeiluhankkeiden toimijoiden (yhteistyötahot) näkökulmista. Tutkimuksen aineisto muodostui kokeilujen aikana Kelan etuuskäsittelijöiden täyttämistä tiedonkeruulomakkeista sekä Kelan etuuskäsittelijöiden ja yhteistyötahojen fokusryhmähaastatteluista ja yhdestä yksilöhaastattelusta. Strukturoiduista tiedonkeruulomakkeista saatua tietoa käytettiin kuvailevana aineistona. Fokusryhmähaastatteluista syntynyt aineisto analysoitiin temaattisella analyysilla ja tarvittaessa analyysia syvennettiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tutkimus toteutui suunnitellun aikataulun mukaisesti ja tutkimuksessa saavutettiin sille asetetut tavoitteet. Tutkimuksen rajoituksena on, että kokeilut eivät saavuttaneet arvioitua volyymiä asiakasmäärissä ja kaikki kokeiluihin osallistuneet tahot eivät osallistuneet haastatteluihin. Tulokset osoittivat, että uusien kuntoutukseen hakemisen mallien myötä asiakkaan kuntoutuspolku nopeutuu osittain. Esimerkiksi suorapäätös mallissa kuntoutuskurssi ei välttämättä käynnisty aiempaa nopeammin, vaikka prosessin alkupää nopeutuisi. Myös uudenlaiset asiakasryhmät edellyttävät uudenlaisia työ- ja toimintamalleja. Mallien myötä mahdollistuu kuntoutukseen hakemisen matala kynnys, koska esimerkiksi tarpeen tunnistaminen tapahtuu niissä paikoissa, jotka ovat osa ihmisten arkea (mm. oppilaitokset). Tarpeen tunnistamisen mahdollistuminen edellyttää kuitenkin usean asian ratkaisemista, kuten riittävät toimintamallit, osaaminen ja resurssit.
  • Peltonen, Kati; Niittymäki, Kirsi; Aro-Pulliainen, Piia; Saarinen, Mari; Poutiainen, Erja (Kela, 2019)
    SPIRAL-lautapeli on kansainväliseen ICF-luokitukseen (International Classification of Functioning, Disability and Health) pohjautuva toimintakyvyn itsearviointimenetelmä, joka on kehitetty helpottamaan tavoitteen asettamista kuntoutuksessa. SPIRAL-menetelmän avulla voidaan auttaa terveydenhuollon ammattihenkilöitä kuntoutussuunnitelmien laatimisessa ja kuntoutustavoitteiden konkretisoimisessa. Menetelmä on alun perin kehitetty Kelan tukemassa Tulevaisuus pelissä hankkeessa (2014–2016), jossa lopputuotoksena syntyi peliversiot aikuisten mielenterveyskuntoutukseen ja autismin kirjon nuorille. SPIRAL-pelin uudet muodot -hankkeessa (2017–2018) laajennettiin menetelmän käyttökohteita ja kehitettiin SPIRAL-lautapelistä kuvallisesti tuetut peliversiot kielihäiriöisten lasten ja aikuisten kuntoutukseen sekä ammatilliseen kuntoutukseen. Vieraskieliset kuntoutujat huomioitiin kehittämällä SPIRAL-pelistä peliversiot englanniksi ja ruotsiksi. Hanke toteutettiin yhteistyössä Kuntoutussäätiön, Aivoliiton, Finla Työterveyden ja MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön kanssa. Kielihäiriöisten kuntoutukseen suunnattujen peliversioiden toimivuutta tutkittiin Aivoliiton kuntoutuskursseilla. Tuloksena SPIRAL-menetelmän huomattiin sujuvoittavan tavoitteenasettelua sekä kuntoutujan että kuntouttavan työntekijän näkökulmasta. Lisäksi SPIRAL-pelin pelaaminen edisti vertaiskokemusten jakamista sekä ryhmäytymistä ryhmämuotoisessa kuntoutuksessa sekä toi työntekijöille ideoita kurssimuotoisen kuntoutuksen sisältöjen suunnitteluun. SPIRAL-peli tarjoaa kuntouttavalle työntekijälle välineen kuvata kuntoutujan toimintakykyä ICF-luokitukseen perustuen. SPIRAL-peli on nähty laajalti tavoitteen asettamista helpottavana ja eri asiakasryhmiä osallistavana menetelmänä, joka toisaalta tuo struktuuria kuntoutusprosessiin, toisaalta korostaa asiakkaan mahdollisuutta saada oma äänensä kuuluviin. SPIRAL-menetelmä on kuntoutusryhmässä vuorovaikutusta tukeva ja toimintakyvyn itsearviointiin kannustava menetelmä, jonka sovellus- ja laajennusmahdollisuudet ovat vain kuntouttajan mielikuvituksesta ja ammattitaidosta kiinni. Menetelmä soveltuu niin ryhmäkuntoutuksen välineeksi kuin yksilökuntoutukseen esimerkiksi pelkkiä kysymyskortteja ja vastauslomaketta hyödyntäen.
  • Alanko, Salli; Lämsä, Riikka (Kela, 2018)
    Kelan Oma väylä -hankkeessa (2014–2018) kehitettiin uusi ryhmä- ja yksilökuntoutusmalli 18–35-vuotiaille nuorille aikuisille, joilla on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, kuten autismikirjon häiriö tai aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ja jotka tarvitsevat tukea opiskelussa ja työelämään siirtymisessä. Oma väylä -hankkeen päätyttyä kuntoutusmalli viedään soveltuvin osin Kelan vakiintuneeseen toimintaan. Yksilö- ja ryhmäkäyntejä yhdistävää kuntoutusmallia kokeiltiin ja kuntoutusta kehitettiin vuosina 2015–2017. Kehittämistyön tuloksena mallinnettiin neuropsykiatriseen kuntoutukseen uusia työkäytänteitä ja menetelmiä, kuten motivoimista, kuntoutuksen arkeen integroimista ja ryhmäkuntoutusta. Oma väylä kuntoutuksesta saatiin hyviä tuloksia ja tämän kohderyhmän neuropsykiatriselle kuntoutukselle on suuri tarve myös tulevaisuudessa. Tähän julkaisuun on koottu hankkeessa mukana olleiden palveluntuottajien kokemuksia ja kehittämistyön tuloksia. Palveluntuottajina toimivat Autismisäätiön toimipisteet Helsingistä ja Vantaalta, ProNeuron Neuropsykiatriakeskus Espoosta, Attentio Oy Jyväskylästä, Wellmind Terveys Oy Oulusta sekä Eduro-säätiö Rovaniemeltä. Julkaisun sisältö on koottu palveluntuottajien Kelalle laatimista loppuraporteista. Oma väylä -hankkeen arviointitutkimuksen tulokset julkaistaan erillisessä raportissa. Kuntoutuksen markkinoinnissa nähtiin tärkeänä riittävän houkutteleva, mutta realistinen viestintä suoraan nuorille. Lisäksi ennakkoarvio ja palveluntuottajan toteuttama maksuton palveluohjaus auttoivat kuntoutujan tilanteen ja kuntoutuksen oikea-aikaisuuden arviointia. Motivointia tarvitaan läpi koko kuntoutuksen, mutta motivoinnin tavoite ja keinot ovat muuttuvia. Kuntoutuksen arkeen integroiminen oli merkityksellistä kuntoutujan henkilökohtaisen toimintakyvyn parantamisen sekä vuorovaikutussuhteiden ja lähiverkoston tukemisen näkökulmasta. Ryhmäkäyntejä tarvitaan jatkossa enemmän ja joustavasti sekä kuntoutujille että omaisille. Myös omaisten tarve psykoedukaatiolle, taitovalmennukselle ja kokemusten jakamiselle tuli Oma väylä -hankkeessa näkyväksi.
  • Honkonen, Jarkko; Pakkala, Hanna; Vataja, Sara; Riikonen, Eero; Wahlman-Neuvonen, Katri; Saarnio, Jussi; Kunelius, Anne; Haukilahti, Piia; Sitari, Heli; Tirkkonen, Tiina; Toivonen, Mika; Makkonen, Sirkka; Väätäinen, Tapio; Tervo, Anneli; Haataja, Mika; Manninen, Kristiina (Kela, 2018)
    Kelan Lasten perhekuntoutuksen kehittämishankkeissa (LAKU- ja Etä-LAKU-hankkeet) on kehitetty monimuotoista perhekuntoutusta 5–12-vuotiaille lapsille ja heidän perheilleen. Kehittämistyötä on toteutettu vuosina 2012–2018, minkä jälkeen kuntoutuspalvelu jalkautetaan soveltuvin osin Kelan valtakunnalliseen kuntoutustoimintaan. Kehittämistyön aikana on saatu paljon arvokasta tietoa niin asiakkailta, palveluntuottajilta kuin yhteistyökumppaneiltakin. Tieteellisen seurantatutkimuksen keskeiset tulokset julkaistaan erillisessä raportissa. Tässä raportissa kuvataan lyhyesti hankkeen taustaa sekä kuntoutuksen sisältöä. Pääpaino on kuitenkin palveluntuottajien kirjoittamissa teksteissä, jossa he kuvaavat omin sanoin työryhmän, asiakkaiden sekä yhteistyötahojen kokemuksia LAKU- ja Etä-LAKU-kuntoutuksesta. Lapsen kuntoutuksessa on tärkeää ottaa mukaan koko perhe sekä arjen toimintaympäristö, kuten koulu ja päiväkoti. Tämä mahdollistui LAKU-kuntoutuksessa. Yhteistyö hoitavan tahon kanssa oli joissakin tapauksissa haasteellista mm. aikataulujen suhteen, mutta toteutui pääasiassa hyvin. Kuntoutus sisältää joustavuutta niin käyntikertojen rakenteessa kuin sisällössäkin. Sitä toivottiin kuitenkin jatkossa lisää, koska perheiden haasteet ovat erilaisia. LAKU- ja Etä-LAKU-kuntoutukseen kuuluivat perheiden kuntoutusviikonloput, joita pidettiin toimivina. Niissä korostui erilaiset ryhmätoiminnat sekä erityisesti vertaistuki. Asiakkaat toivoivat enemmän kuin kaksi viikonloppua kuntoutusprosessin aikana, mutta palveluntuottajien näkemyksen mukaan määrä oli riittävä. Etä-LAKU-hankkeessa kuntoutus tapahtui pääasiassa perheen kotona niillä paikkakunnilla, joissa etäisyydet ovat pitkiä ja palveluita vähän. Malli haastoi työntekijät, mutta myös antoi paljon. Perheet olivat tyytyväisiä ja hyvin sitoutuneita kotona tehtävään kuntoutukseen. Asiakasperheet, yhteistyökumppanit että työntekijät kokivat LAKU- ja Etä-LAKU-kuntoutuksen pää-sääntöisesti hyödylliseksi ja lapsen sekä perheen toimintakykyä parantavaksi kuntoutusmuodoksi. Yhtenäisenä toiveena oli, että kuntoutus jatkuisi Kelan vakiintuneena toimintana hankkeiden jälkeen.
  • Sandberg, Erja; Jokinen, Sari; Kärkkäinen, Jukka; Lämsä, Riikka; Löfstedt, Jan; Nordlund-Spiby, Rut; Pajunen, Marjaana; Raivio, Helka; Rouvinen, Johanna; Valkeinen, Heli (Kela, 2018)
    NEET-nuorten (Not in Employment, Education or Training) ryhmään voidaan lukea kuuluviksi hyvin erilaisissa elämäntilanteissa olevia 16–29-vuotiaita nuoria. Osalla nuorista on useita toimintakykyyn, elämänhallintaan, terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyviä ongelmia. Toiset taas ovat vapaaehtoisesti valinneet esimerkiksi välivuoden pitämisen. Tämän suosituksen kohderyhmänä ovat erityisesti koulutuksen, asepalveluksen, työelämän ja niihin valmentavien palveluiden ulkopuolella olevat nuoret, joilla ei ole lääketieteellistä diagnoosia. Kohderyhmään voivat kuulua myös nuoret, joilla on sairaus tai vamma, mutta siitä ei aiheudu nuorelle tällä hetkellä merkittävää haittaa eikä nuorella ole jatkuvaa hoitosuhdetta. Suosituksen tarkoituksena on auttaa NEET-nuorten kanssa työskenteleviä ammattilaisia tunnistamaan NEET-nuoren heikentynyt toimintakyky, jotta nuoren voi ohjata Kelan tarjoamaan ammatilliseen kuntoutukseen. Kentällä työskentelevän ammattilaisen tulee arviointia tehdessään pyrkiä etsimään vastauksia kysymyksiin ”onko nuoren toimintakyky olennaisesti heikentynyt” ja ”onko ammatillinen kuntoutus nuorelle juuri nyt oikea-aikaista”. Suosituksen toivotaan antavan tukea näille pohdinnoille. Suositusta valmistellut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoima monialainen työryhmä ei ehdota yhtä ratkaisua NEET-nuorten toimintakyvyn arviointiin, sillä sellaista ei todennäköisesti ole olemassa. Työryhmä ei myöskään kehittänyt uutta arviointivälinettä, vaan arvioi viisi olemassa olevaa laaja-alaista toimintakyvyn (ja elämänhallinnan) arviointivälinettä. Tarkasteltujen arviointivälineiden sisältöalueet olivat erilaisia, mikään niistä ei kattanut NEET-nuorten vaikeuksien koko kirjoa ja niitä oli tutkittu erittäin vähän tai ei lainkaan NEET-nuorilla. Ne olivat kaikki varsin yleisluontoisia, mutta niissä oli mainittu keskeisimpiä NEET-nuorilla ilmeneviä haasteellisia elämän osa-alueita. Näiden arviointivälineiden avulla voi olla mahdollista tunnistaa yleisellä tasolla, millä osa-alueella nuorella on vaikeuksia, mutta ongelman tarkempi kuvaaminen vaatii keskustelua nuoren kanssa. Vaikka tarkastelluista arviointivälineistä ei tuntuisi löytyvän omaan työhön täydellisesti sopivaa välinettä, työryhmä ei suosittele omien arviointivälineiden kehittämistä. Organisaatiossa arviointivälineen käytön on oltava harkittu osa asiakasprosessia ja sillä on pyrittävä vahvistamaan asiakkaan omia vahvuuksia ja osallisuutta. NEET-nuori on aina enemmän kuin ongelmiensa summa. Hänellä on aina voimavaroja ja mahdollisuuksia, joten suosittelemme myönteistä asennetta ja varhaista tukea kaikille nuorille. Työryhmä esittää 13 suositusta huomioitavaksi NEET-nuorten toimintakyvyn arviointiprosessissa. Lisäksi suosituksen lopussa on tarkistuslista osaksi ammattilaisen työtä.
  • Vänskä, Nea; Sipari, Salla; Pollari, Kirsi; Huisman, Annu (Kela, 2018)
    Lapsen oikeus osallistua kuntoutukseensa (LOOK) – lapsen edun arviointi -hankkeen lähtökohtana oli kysymys siitä, miten lapsen etu toteutuu kuntoutuksessa. Tämän kysymyksen perusteella hankkeessa päätettiin vahvistaa lapsen aktiivista toimijuutta ja osallistumista hänelle mielekkäisiin toimintoihin arjessa. Kolmevuotisessa hankkeessa kehitettiin neljä uutta välinettä, jotka edistävät lapsen osallistumista ja aktiivista toimijuutta kuntoutumisprosessissa kiinnittyen lapsen omaan toimintaympäristöön. Perhe ja ammattilaiset käyttävät kehitettyjä välineitä yhdessä. LOOK-hanke oli Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Lastensuojelun Keskusliiton yhteistyönä toteutunut hanke. Hankkeelle saatiin Kelan kehittämisrahoitusta (KKRL 12 §), vuosina 2014–2017. Hankkeen kehittäjäkumppaneina toimivat Fysios (entinen Resiinafysio), Terapiatalo Tonus ja Terapeija sekä HUS:n lasten ja nuorten kuntoutusyksikkö. Hankkeen aikana kehittäjäverkosto laajeni myös muihin yrityksiin ja toimijoihin pääkaupunkiseudulla. Hanketoimintaan osallistui valtakunnallisesti ja moniammatillisesti toimijoita lasten kuntoutusalalta sekä vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta saavia lapsia ja heidän vanhempiaan. LOOK-hanke suunniteltiin näyttöön perustuvaksi kehittämisprosessiksi kuntoutuksen käytännössä. Hankkeesta ja sen tuloksista on julkaistu useita raportteja. Tämä raportti on hankkeen arviointiraportti. Arvioinnissa punnitaan tulosten suhdetta tavoitteisiin, saavutettuja vaikutuksia sekä prosessin kulkua. Julkaisussa tarkastellaan myös hanketoiminnan juurruttamissuunnitelman toteutusta ja tulosten levittämistä. Arviointiin perustuen on tehty päätelmiä siitä, miten ja mihin suuntaan lasten ja nuorten kuntoutusta tulisi tulevaisuudessa kehittää. Lasten ja nuorten kuntoutus ja sen kehittäminen ovat yhdessä kehkeytyviä oppimisprosesseja, jossa ammattilaiset ja perhe etsivät ratkaisuja ja mahdollistavat lapsen kuntoutumista hänen omassa toimintaympäristössä ja arjen rutiineissa.
  • Honkanen, Mari; Sipilä, Raija; Komulainen, Jorma (Kela, 2018)
    Kehittämishankkeen loppuraportissa kuvataan Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Kelan yhteistyönä toteutetun Kuntoutussuositusten implementointi -hankkeen tavoitteet ja tuotokset, sekä arvioidaan hankkeelle asetettujen tavoitteiden toteutuminen. Hanke toteutettiin vuosina 2015–2017 ja sen tavoitteina oli kehittää ja julkaista välineitä ja toimintamalleja tukemaan kuntoutukseen liittyvien hoitosuositusten toteutumista. Hanke jaettiin kahteen työpakettiin, joista ensimmäinen kohdentui terveydenhuollon ammattilaisiin ja toinen organisaatioihin. Hankkeen aikana laadittiin ja julkaistiin Käypä hoito -suositustyöryhmien kanssa yhteistyössä implementoinnin välineitä yhteensä 22 Käypä hoito -suositukseen. Välineitä laadittiin suosituksen implementointisuunnitelmaan pohjautuen. Välineitä olivat muun muassa Käypä hoito -suositusten potilasversiot, potilasohjeet ja luentomateriaalit sekä suositusaiheisiin liittyvät videot. Lisäksi järjestettiin kuntoutusaiheisiin keskittyviä seminaareja terveydenhuollon ammattilaisille ja hoitosuosituksiin liittyviä koulutuksia lääketiedetapahtumissa. Yhteistyössä terveydenhuollon organisaatioiden kanssa järjestettiin alueellisia seminaareja ja laadittiin viiteen Käypä hoito -suositukseen hoitoketjukuvauksia varhaisesta epäilystä kuntoutukseen. Lisäksi laadittiin yleinen implementointisuunnitelman malli, jota eri organisaatiot voivat käyttää laatiessaan paikallisia implementointisuunnitelmia. Implementointisuunnitelman mallia pilotoitiin yhden yhteistyöorganisaation kanssa. Hankesuunnitelmassa asetetut tavoitteet saavutettiin implementoinnin välineiden määrän osalta hyvin. Myös yhteistyö organisaatioiden kanssa toteutui hyvin, vaikkakin lyhyessä ajassa toteutetut konkreettiset muutokset organisaatioissa lienevät pieniä. Hankkeen ja sitä edeltävien kuntoutukseen liittyvien hankkeiden aikana kuntoutuksen ja toimintakyvyn huomioiminen on saatu oleelliseksi osaksi Käypä hoito -suosituksia.