Kuntoutuksen kehittäminen

 

Recent Submissions

  • Tammelin, Mia; Ketola, Tuija; Suomi, Asta (Kela, 2022)
    Ammatilliseen kuntoutukseen ohjausprosessin kehittäminen vankien työllistymisen edistämiseksi -hankkeessa (AKO-hanke), kehitettiin ammatilliseen kuntoutukseen ohjautumisen mallia rikosseuraamuslaitoksessa. Hanke toteutettiin 1.2.2020–30.6.2022. Ohjauksen toimintamalli kehitettiin siten, että sitä voidaan hyödyntää sekä vankiloissa että yhdyskuntaseuraamustoimistoissa. Hanke toteutettiin yhteistyössä Rikosseuraamuslaitoksen Itä- ja Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueen kanssa. Hankkeeseen osallistuivat Sulkavan, Sukevan ja Jyväskylän (aiemmin Laukaa) vankilat sekä Mikkelin ja Jyväskylän yhdyskuntaseuraamustoimistot. Seuraamustaan suorittavien työllistymisen edistäminen edesauttaa rikoksettoman elämäntavan omaksumista ja integroi seuraamustaan suorittavia yhteiskuntaan. AKO-hanke kartoitti rikosseuraamuslaitoksen henkilöstön osaamistarpeita ammatillisen kuntoutuksen ohjautumisen näkökulmasta ja kehitti rikosseuraamuslaitoksen työntekijöiden osaamista Kelan ammatillisen kuntoutuksen järjestelmästä ja ohjaamisesta sekä työ- ja toimintakyvyn arvioinnista sähköisellä työalustalla, workshop-työskentelyillä ja valmennuksilla. AKO-hanke kehitti ja pilotoi yhteistyössä osallistuvien vankiloiden ja yhdyskuntaseuraamustoimistojen kanssa toimintamallin ammatilliseen kuntoutukseen ohjautumisen malliksi. Toteutuneita toimenpiteitä arvioitiin. AKO-hankkeen perusteella ammatilliseen kuntoutukseen ohjautuminen on mahdollista jo seuraamusaikana. Sen edellytyksenä on henkilöstön osaaminen ammatillisesta kuntoutuksesta, sujuvat palvelupolut sekä riittävät palvelut (ml. vankiterveydenhuolto). Ammatillisen kuntoutuksen prosessit saattavat keskeytyä. Syynä tähän voi olla esimerkiksi seuraamustaan suorittavan motivaation katoaminen, päihdeongelman vaikeutuminen tai se, ettei rangaistusajan jälkeiset palvelut vastaa palvelutarpeeseen. Asunnottomuus ja siitä johtuva elämäntilanteen epävakaus hankaloittaa merkittävästi ammatillisen kuntoutuksen prosessia. Etenkin nuorten ammatillinen kuntoutus, esimerkiksi NUOTTI-valmennus, osoittautui hyväksi mahdollisuudeksi seuraamustaan suorittavalle.
  • Huumonen, Soile; toim. (Kela, 2022)
    Kelan Toiminnallisten häiriöiden kuntoutuksen kehittämishanke toteutettiin vuosina 2018–2022 Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen varoilla. Hankkeen tavoitteena oli kokeilla ja kehittää kuntoutusmalleja toiminnallisten häiriöiden kuntoutukseen. Toiminnalliset häiriöt ovat työ- ja toimintakykyä sekä elämänlaatua haittaavia oireita, joiden syyksi ei löydy tutkimuksissa elimellistä eikä psykiatrista perussairautta. Oireet voivat olla monimuotoisia. Tässä julkaisussa kerromme kehittämishankkeen taustoista, tavoitteista, toteutuksesta ja tuloksista. Kokoamme kuntoutuksen palveluntuottajien havaintoja ja kokemuksia kuntoutuspalvelujen toteuttamisesta ja kuntoutuksen kehittämisestä. Havainnot pohjautuvat Kelan Toiminnallisten häiriöiden kuntoutuksen kehittämishankkeessa toteutettuun kuntoutuskokeiluun, jonka kohderyhmänä olivat toiminnallista häiriötä sairastavat 18–67-vuotiaat. Hankkeessa kokeiltiin yksilökuntoutusta ja ryhmämuotoista kuntoutusta. Kuntoutusjaksolla oli enintään 12 tapaamista 10 viikon aikana, jonka jälkeen oli kolmen kuukauden kuluttua seurantatapaaminen. Tapaamisten määrä perustui asiakkaan yksilölliseen kuntoutustarpeeseen. Kuntoutuspäätös oli voimassa kuusi kuukautta. Kuntoutuskokeiluun osallistui yhteensä 82 asiakasta. Kuntoutussäätiö toteutti hankkeen arviointitutkimuksen, josta julkaistaan erillinen tutkimusraportti. Kuntoutusta toteutti viisi palveluntuottajaa kahdella eri paikkakunnalla. Kokeilu toteutettiin Oulun seudulla yhteistyössä Oulun yliopistollisen sairaalan yleissairaalapsykiatrian yksikön ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella HUSin toiminnallisten häiriöiden poliklinikan ja Helsingin kaupungin Työterveys Helsingin kanssa. Hanke toteutettiin yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa.
  • Romppanen, Taina; Koivisto, Jaana-Maija; Nykänen, Kati; Maunula, Jessi; Koskela, Kyösti; Varjonen, Kaijus; Kauhanen, Elina (Kela, 2022)
    Mysteeri 24/7 -hankkeessa luotiin ammatillisen kuntouksen ja ohjauksen tueksi virtuaalinen (VR) pakopeli nuorille ja nuorille aikuisille. Peli on virtuaalilaseilla pelattava hyötypeli, jossa nuori voi aktiivisesti pakopelin ja virtuaalimaailman tunnelatausta ja koukuttavuutta hyödyntäen edistää arjen hallintaansa sekä opiskelu- tai työelämävalmiuksiaan erilaisia tehtäviä selvittäen. Pelistä on tehty myös tietokoneella pelattava versio ja pelin soveltamisen tueksi tuotettiin tekninen ohje sekä ammattilaisten käsikirja. Kohderyhmänä Mysteeri 24/7 -hankkeessa olivat 16–29-vuotiaat nuoret ja nuoret aikuiset sekä heidän kanssaan työskentelevät ammattilaiset. Yhteiskunnallisista panostuksista ja kehittämistyöstä huolimatta Suomessa on edelleen paljon nuoria ilman opiskelu- tai työpaikkaa. Lisäksi koronapandemia on lisännyt haasteita nuorten elämään. Nuoret voivat tarvita tukea arjen hyvinvointiin ja -hallintaan sekä opiskeluvalmiuksiinsa ja Kelan järjestämä ammatillinen kuntoutus on yksi keino tukea heitä. Mysteeri 24/7 -hanke toteutettiin Kajaanin ammattikorkeakoulun (KAMK), Laurea-ammattikorkeakoulun (Laurea) ja Hämeen ammattikorkeakoulun (HAMK) yhteistyönä. Hankkeessa tehtiin lisäksi iteratiivisissa sykleissä monitoimijaista yhteistyötä nuorten ja heidän kanssaan työskentelevien ammattilaisten, opettajien, opiskelijoiden, pelialan ammattilaisten ja tutkijoiden kesken. Kehitysprosessin tuloksena syntyi Learning Life – Mysteeri 24/7 -peli, jota pelataan Oculus Quest 2 -virtuaalilaseilla. Pelin tavoitteena on nuoren työ- tai opiskeluvalmiuksien sekä arjen hallinnan parantuminen. Pelissä nuori on aktiivinen toimija, hän ratkaisee tehtäviä ja tekee arjen valintoja. Peli on toiminnallinen ja vuorovaikutteinen työväline asiakastyön tueksi ja pelaamisen jälkeen ammattilainen käy nuoren kanssa ohjauskeskustelun, jossa voi hyödyntää ammattilaisen käsikirjaa. Ohjauskeskustelussa voidaan keskustella pelikokemuksesta ja liittää pelissä tehtyjä asioita nuoren omaan elämäntilanteeseen. Kohderyhmään kuuluvilla nuorilla ja heidän kanssaan työskentelevillä ammattilaisilla oli merkittävä rooli siinä, että pelistä ja ammattilaisen käsikirjasta saatiin heille soveltuva menetelmä nuoren ohjaukseen. Pilotointien yhteydessä tutkittiin nuorten ja ammattilaisten kokemuksia ja tutkimustulokset osoittavat pelin olevan tervetullut väline nuoren ohjaustyöhön. Lisäksi Learning Life – Mysteeri 24/7 -peliä voivat hyödyntää myös alan opiskelijat ja opettajat. Hankkeen kehitysprosessista ja tutkimuksen tuloksista on raportoitu erillisissä julkaisuissa.
  • Tigerstedt, Helena; Paavilainen, Elisa; Lindevall, Pia (Kela, 2022)
    ”ICF lasten kuntoutuksessa” on vuosina 2019–2021 toteutunut tutkimuksellinen kehittämishanke, jonka tavoitteena oli ottaa käyttöön kansainvälinen ICF-toimintakykyluokitus (International Classification of Functioning, Disability and Health) neuvolaikäisten lasten perustason monialaisessa kuntoutusverkostossa Varsinais-Suomessa jalkautuvien avopediatrien toiminta-alueilla. Tavoitteena oli tuottaa lasten kuntoutuksen toimijoille ICF-luokitukseen perustuvia hyviä käytänteitä ja toimivia työvälineitä kuntoutustarpeen arviointiin, toimintakykytiedon kokoamiseen ja sujuvaan tiedonsiirtoon eri toimijoiden välillä, sekä kuntoutuksen osa- ja kokonaistavoitteiden laatimiseen. Hankkeeseen osallistui kuusi perusterveydenhuollon aluetta ja näillä alueilla toimivat varhaiskasvatuksen yksiköt. Kaikilla alueilla toimi säännöllisesti kokoontuva neuvolaikäisten lasten moniammatillinen kuntoutustyöryhmä. Hankkeen alussa osallistujille järjestettiin perehdytystä hankkeen sisältöön sekä ICF-luokituksen periaatteisiin. Alueiden kuntoutustyöryhmille järjestettiin mentorointitapaamisia, ja ammattiryhmittäin järjestettiin työpajoja sekä mentorointia. Osallistujien kokemuksia kerättiin työryhmä-, ammattiryhmä- sekä yksilötasolla. Loppuseminaari toteutettiin avoimena kaikille asiasta kiinnostuneille. Hankkeen aikana osallistujien ICF-osaaminen lisääntyi merkittävästi ja ICF-viitekehys otettiin käyttöön laajasti. ICF:n käyttöönotto on tuonut selkeitä etuja kuntoutustarpeen arviointiin ja oikeanlaiseen kuntoutukseen ohjautumiseen tuomalla yhteisen, ymmärrettävän kielen kuntoutusprosessin toimijoiden käyttöön ja laajentamalla ymmärrystä lapsen toimintakyvystä eri ympäristöissä sekä ympäristötekijöiden merkityksestä. Samoin yhteistyö lapsen toimintakyvyn tukemiseksi eri toimijoiden välillä koettiin edelleen lisääntyneen ICF:n käyttöönoton myötä. Hankkeessa tuotettiin työvälineitä toimintakyvyn kuvaamiseen ICF-viitekehyksen mukaisesti. Hankkeesta saatu kokemus osoittaa selkeästi, että ICF:n jalkautuminen edellyttää kohderyhmän tarpeisiin muokattua perehdytystä viitekehykseen ja mentorointia. ICF:n käyttöönotossa prosessi säilyy mielekkäänä, kun se etenee sekä yksilön että työryhmän yhteisen oppimisen kautta osana arjen perustyötä alkaen viitekehyksen tasojen omaksumisesta osaksi ajattelua ja kirjaamista, edeten vasta tämän jälkeen hierarkisen ICF-koodiston käyttöönottoon. Toimintatapojen muutokseen tarvitaan aikaa sisäistää uusi ajattelutapa omassa työssä, selkeitä ohjeita, mentorointia ja ennen kaikkea yhteinen tahtotila.
  • Karinkanta, Saija; Reiterä, Tuomas (Kela, 2021)
    Kuntoutuksen hyödyn arviointi perustuu Kelan toteuttamaan säännönmukaiseen tiedonkeruuseen asiakkailta, palveluntuottajilta ja eri rekistereistä. Vuosittainen raportti tuottaa tietoa Kelan järjestämän kuntoutuksen mahdollisista hyödyistä ja nostaa esiin mahdollisia kehityskohteita. Tässä raportissa tarkastellaan aiempia vuosia jäsennellymmin ammatillista kuntoutusta, sillä työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus ja ammatillinen kuntoutusselvitys on analyyseissä eriytetty toisistaan. Raportti perustuu vuonna 2019 kuntoutuksensa päättäneiden henkilöiden tietoihin. Kuntoutuspalveluiden asiakkailta on kerätty tietoa neljällä eri mittarilla kuntoutuksen alkaessa ja päättyessä. Lisäksi palveluntuottajilta on kysytty arviota kuntoutuksen oikea-aikaisuudesta ja kuntoutuksen tuottamasta hyödystä. Aineisto sisältää tiedot 7 362 kuntoutuspalvelujen asiakkaasta. Raportissa raportoitavat rekisteritiedot koskevat vuonna 2018 kuntoutuksensa päättäneitä henkilöitä (n = 6 118). Vuoden 2019 raportissa tarkastellaan ammatillista ja harkinnanvaraista kuntoutusta yhdeksässä palveluryhmässä: työllistymistä edistävä ammatillinen kuntoutus, ammatillinen kuntoutusselvitys, KIILA-kuntoutus, mielenterveyskuntoutuskurssit, työelämässä oleville suunnatut tuki- ja liikuntaelinsairaiden kuntoutuskurssit, työelämästä poissa oleville suunnatut tuki- ja liikuntaelinsairaiden kuntoutuskurssit, omaishoitajien kuntoutuskurssit, diabetesta sairastavien aikuisten sopeutumisvalmennuskurssit ja harkinnanvarainen moniammatillinen yksilökuntoutus. Tulosten mukaan työ- ja opiskelukyvyssä tapahtui suotuisia muutoksia kuntoutuksen aikana. Myös asiakkaiden fyysinen ja psyykkinen elämänlaatu kohentui ja masennusoireista kärsimättömien määrä kasvoi. Kaikkiaan yli puolet kuntoukseen osallistuneista vähintään saavutti asettamansa kuntoutustavoitteet. Palveluryhmien välillä oli selviä eroja sekä kuntoutustavoitteiden saavuttamisessa että kuntoutuksen hyötyä arvioivissa mittarituloksissa. Rekisteriseurannassa havaittiin, että työssä ja opiskelemassa olevien osuus kasvoi viisi prosenttiyksikköä kuntoutuksen päättymistä edeltävästä vuodesta päättymistä seuraavan vuoteen. Työllistymistä edistävässä ammatillisessa kuntoutuksessa työllisten määrä yli kaksinkertaistui seurannan aikana.
  • Hautamäki, Lotta; Ramadan, Farid; Vilhunen, Tuuli (Kela, 2021)
    Tämä käsikirja on tarkoitettu eläinavusteisista menetelmistä kiinnostuneille tai niitä jo toteuttaville ihmisille. Käsikirjan tärkein tehtävä on välittää toimintaan osallistuvien ihmisten ja eläinten kannalta eettisiä toimintatapoja, tutkittua tietoa ja hyviä käytäntöjä. Käsikirja tarjoaa runsaasti tietoa siitä, millainen on tutkimusten ja kokemusten mukaan hyvä, laadukas ja turvallinen eläinavusteinen interventio ammattilaisen tai vapaaehtoisen toteuttamana. Tutkittua tietoa eläinavusteisuudesta tarjotaan tiiviissä muodossa ja kuvaillaan esimerkkitapauksien avulla eläinavusteisuuden konkreettista toteuttamista eri yhteyksissä. Käsikirja haastaa erilaisten tehtävien avulla pohtimaan oman toiminnan kohdalla millainen on hyvä eläinavusteinen interventio. Käsikirja kannustaa ja ohjeistaa oman toiminnan arvioimiseen sekä interventioiden tarkempaan suunnitteluun ja itsearviointiin. Lisäksi käsikirja ohjaa lisätiedon ja täydennyskoulutuksen äärelle. Käsikirja on koottu Kuntoutussäätiön tutkijoiden toimesta osana Kelan rahoittamaa kehittämishanketta, mutta se on syntynyt yhteiskehittämisen tuloksena yhdessä alan ammattilaisten kanssa. Käsikirjan lähdeaineistona ovat kansainvälisten ja kotimaisten järjestöjen tuottamat standardit, laatutyö ja ohjeistukset sekä tutkimustieto.
  • Niemitalo-Haapola, Elina; Heikkinen, Elisa; Kauppila, Riikka; Lainio, Raila; Piirto, Heta; Tennilä, Tanja (Kela, 2021)
    Tutkimushankkeen tavoitteena oli tarkastella ja kehittää Goal Attainment Scaling (GAS) -menetelmän käyttöä vaativassa lääkinnällisessä puheterapiakuntoutuksessa. Tutkimushankkeen aikana kerättiin kokemuksia ja mielipiteitä puheterapeuteilta sähköisellä kyselylomakkeella. Kyselyyn vastasi 296 puheterapeuttia, jotka kuntouttavat Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen asiakkaita. Kyselyssä havaittiin, että puheterapeutit käyttivät GAS-prosessiin paljon aikaa ja kokivat GAS-menetelmän käytön vaikeaksi. Suuri osa vastaajista koki tekevänsä GAS-tavoitteita ensisijaisesti Kelaa varten. Laadullisessa teema-analyysissa nousi esiin GAS-menetelmän käyttöä tukevina tekijöinä asiakkaaseen, hänen perheeseensä ja läheisiin sekä kuntoutussuunnitelmaan liittyviä tekijöitä. Toisaalta GAS-menetelmän käyttöä haittaavina seikkoina nousi esiin mitattavuuden ja asteikollisuuden haasteet, ajanpuute ja aikataulujen yhteensovittamisen haasteet sekä kuntoutuksen tarkkojen tulosten ennakoinnin vaikeus. Hankkeen päätapahtumia olivat puheterapeuteille suunnatut ”GAS-menetelmä logopedisessä viitekehyksessä” -koulutustilaisuudet, joissa oli yhteensä 258 osallistujaa. Koulutusten tavoitteena oli lisätä puheterapeuttien osaamista GAS-menetelmän soveltamisessa ja siten parantaa menetelmän luotettavuutta. Koulutuksista tehtiin koulutustallenne Kelan Youtube-kanavalle. Lisäksi hankkeen aikana kerättiin erilaisia nimettömiä GAS-tavoitteita asteikkoineen ja niistä muodostettiin Puheterapeuttien GAS-ideapankki. Jatkossa on tärkeä huolehtia GAS-menetelmän soveltamisen yhdenmukaisuudesta, tuoda Kelan asiakkaille tietoa GAS-prosessista sekä löytää aikaa GAS-menetelmän mukaisten tavoitteiden laatimiselle.
  • Kullberg-Turtiainen, Marjo; Forsbom, Maj-Britt; Säynevirta, Kirsi; Molander, Kiki (Kela, 2021)
    Tämän julkaisun tavoite on kuvata tanssikuntoutusmenetelmän kehittämistä, siitä saatuja kokemuksia ja koota ehdotuksia sen edelleen kehittämiseksi. Tanssin merkitystä neurologisessa kuntoutuksessa on tutkittu hyvin vähän. Helsingin yliopiston psykologian ja logopedian osaston ja Validia Kuntoutus Helsingin kehittämis- ja tutkimushankkeen tavoitteena oli kehittää moniammatillinen, tanssinopettajan ja fysioterapeutin yhdessä ohjaama yksilöllinen tanssikuntoutusmenetelmä aivovammakuntoutujille. Kehityshankkeessa ja siihen liittyneessä pilottitutkimuksessa (Särkämö ym. 2021) osallistujina oli 11 vaikean traumaattisen aivovamman saanutta, aivovamman kroonisessa vaiheessa ollutta henkilöä. Tanssikuntoutus on neurologinen kuntoutusmuoto, joka tarkoittaa tässä tanssinopettajan ja fysioterapeutin yhdessä ohjaamaa yksilöllistä terapiaa vaikean/erittäin vaikean aivovamman saaneelle henkilölle, jolla on rajoitteita liikkumis- ja toimintakyvyssä, mutta tarpeeksi motorista toimintaa pystyäkseen osallistumaan tähän kuntoutusmuotoon. Tanssinopettaja ohjaa kuntoutujaa tanssimaan koreografiaan ja fysioterapeutti ohjaa tarvittaessa kuntoutujaa manuaalisesti. Fysioterapeutin ohjauksen tavoitteena on auttaa kuntoutujaa suorittamaan tanssiliikkeen mahdollisimman oikein ja toteuttamaan tanssisarjan mahdollisimman oikeassa rytmissä, jolloin kuntoutuja voi saada kokemuksen siitä, kuinka koko keho osallistuu tanssiin, vaikka omatoiminen liikkeiden suorittaminen ei onnistuisikaan. Tanssiasento (esimerkiksi istuen tai seisten), koreografia, fysioterapeutin ohjaus ja kuntoutujan valitsema tanssittava lempimusiikki sovitetaan yksilöllisesti ottaen huomioon kunkin kuntoutujan fyysiset ja kognitiiviset rajoitteet ja kyvyt. Tavoitteena on motorinen, kognitiivinen ja emotionaalinen kuntoutuminen. Tanssi-liiketerapiasta (TLT) tanssikuntoutus eroaa monella tavalla. TLT on psykoterapian soveltava muoto, tanssikuntoutus on neurologista terapiaa. Nyt käsillä olevassa julkaisussa kerromme, kuinka tanssikuntoutus sai alkunsa, kuinka tätä terapiamuotoa vietiin eteenpäin hankkeen aikana ja miten sitä suunnitellaan kehitettävän edelleen. Kuvaamme sitä, kuinka tanssinopettaja, fysioterapeutti ja kuntoutuja toimivat yhteistyössä. Kerromme kuntoutuksen toteuttamisesta ja hankkeen aikana saaduista havainnoista ja kokemuksista. Pohdimme, mihin tanssikuntoutus voi vaikuttaa ja kuinka sitä kannattaisi kehittää edelleen.
  • Haapakoski, Kaisa; Åkerblad, Leena (Kela, 2021)
    Tämä raportti perustuu Työelämä kuntoutuksen osapuolena -hankkeeseen, joka toteutettiin Jyväskylän yliopistossa Kelan kuntoutuksen kehittämisrahoituksella (KKRL 12 §). Tutkimuspainotteisessa hankkeessa syvennyttiin työpaikkajaksoja sisältävän ammatillisen kuntoutuksen sekä siihen liittyvän työnantajayhteistyön problematiikkaan ja mahdollisuuksiin. Keräsimme aiheeseen liittyen kansainvälistä kirjallisuutta ja kaksi laadullista kyselyaineistoa. Kyselyt suunnattiin Kelan työllistymistä edistävän ammatillisen kuntoutuksen palveluntuottajille (n = 75) sekä yksityisen sektorin työnantajille (n = 48). Tässä raportissa pohditaan materiaaliin perustuen työnantajien osallistamisen ja työnantajien kanssa tehtävän yhteistyön mahdollisuuksia ja strategioita työpaikkajaksoja sisältävissä ammatillisen kuntoutuksen ja tuetun työllistymisen palveluissa. Toimivan työnantajayhteistyön keskeisiksi edellytyksiksi hahmottuivat yhteistyön arvostaminen ja yhteistyön resurssien turvaaminen, ennakkoluulojen kohtaaminen ja tietoisuuden lisääminen, työn ja tekijän yhteensovittaminen ja työn räätälöinti, yritysten resurssien ja toimintalogiikan huomiointi sekä yhteistyön jatkuvuus ja työllistämisen tukeminen. Toimiva työnantajayhteistyö pohjautuu ammatillisen kuntoutuksen kontekstissa ajattelutavalle, jossa asiakkaiden työhön liittyvän inkluusion edistäminen on toiminnan perusta. Työnantajien kanssa tehtävä yhteistyö ja työpaikkakontekstiin kiinnittyvä työskentely ovat osa inkluusion edistämisen strategiaa asiakkaan kanssa työskentelyn ohella. Kehittämistyön tulisi kaikkiaan rakentua palvelujen ydintavoitteiden, eli inkluusion ja integraation edistämisen mukaisesti. Näihin tavoitteisiin olisi hyvä ajoittain palata uusia toimintatapoja luotaessa ja niiden toimivuutta seurattaessa. Jatkossa olisi olennaista kehittää myös ammatillisen kuntoutuksen hyviä kuntoutuskäytäntöjä.
  • Miettinen, Sari; Rättö, Hanna; Reiterä, Tuomas; Vadén, Veli-Matti (Kela, 2021)
    Kelassa on käytössä usean vuoden kehittämisen tuloksena rakennettu kuntoutuksen hyödyn arvioinnin malli. Kelan mallista erityisen tekee systemaattinen tiedonkeruu sekä arvioinnin perustana käytettävän aineiston monipuolisuus. Tietoa kerätään toiminta- ja työkyvyn muutoksesta kuntoutuksen aikana sekä sen jälkeen kuntoutuksen asiakkailta ja palveluntuottajilta ja niihin liitetään tietoa eri rekistereistä. Mallin kautta saatavaa tietoa käytetään tällä hetkellä Kelassa kuntoutuksen kehittämiseen sekä kuntoutusta koskevassa tilastoinnissa. Kuntoutuksen uudistamiskomitea on ehdottanut Kelan mallin soveltamista myös Kelan ulkopuolella. Nykyinen malli on rakennettu Kelan lähtökohdista, mutta laajan ja systemaattisen tietojen keräämisen perusajatusta ja mallin perusrakenteen osia voi soveltaa myös muualla. Mallissa on käytössä neljä mittaria. Kuntoutuksen tavoitteiden toteutumisesta kerätään tietoja GAS-menetelmällä, kuntoutujien elämänlaadusta WHOQOL-BREF-mittarilla ja heidän mahdollisista masennusoireistaan BDI-21-mittarin väestöversiolla. Lisäksi erillisellä lomakkeella kerätään sekä asiakkaalta että palveluntuottajalta asiakkaan työkykyyn liittyviä tietoja. Mittaukset toteutetaan kyselylomakkeilla. Mallissa on tunnistettu sen onnistuneen toiminnan ja laajemman soveltamisen kannalta keskeisiä ominaisuuksia. Ensimmäiseksi, mallin rakenteen ja sen ylläpitämisen selkeyttämiseksi kuntoutuksen hyödyn arvioinnille on Kelan sisällä määritelty selkeä toimintaa ohjaava tavoite. Toiseksi, mallin mukainen toiminta on edellyttänyt monitahoisen tiedonkeruu- ja raportointikokonaisuuden rakentamisen ja sen ylläpitämisen. Kolmanneksi, tiivis yhteistyö palveluntuottajien kanssa on kerättävän aineiston kattavuuden kannalta keskeinen tehtävä. Neljänneksi, kuntoutuksen hyötyä koskevan tiedon prosessi asiakkailta tiedon hyödyntämiseen, sisältää monta vaihetta ja monia tiedon liikkumisen rajapintoja. Tiedon tulee liikkua rajapinnoilla sujuvasti. Viidenneksi, mallin useat toimijat ja vaiheet muodostavat laajan verkoston, jossa tarvitaan tiivistä yhteistyötä sekä aineiston muodostamisen ja kehitystarpeiden koordinointia.
  • Alanko, Salli (Kela, 2020)
    Kelan Maahanmuuttajien kuntoutuksen kehittämishanke (Mahku-hanke) koostui kolmesta projektista, ja se toteutettiin vuosina 2015–2020. Hankkeessa kokeiltiin ja kehitettiin ammatillista kuntoutusta ja suomen kielen opetusta yhdistävää kuntoutuspalvelua, tuotettiin maahanmuuttajille tietoa Kelan kuntoutuspalveluista eri kielillä sekä tarjottiin kulttuurisensitiivistä työotetta ja kulttuurista osaamista vahvistavaa koulutusta Kelan kuntoutuksen palveluntuottajille. Mahku-hankkeen loppujulkaisussa kerrotaan hankkeen taustoista, tavoitteista, toteutuksesta ja tuloksista. Pääosa julkaisun luvuista on ammatillista kuntoutusta ja suomen kielen opetusta yhdistävän kuntoutuspalvelun kehittämiseen ja kokeiluun osallistuneiden ammattilaisten kirjoittamia. Julkaisussa valotetaan maahanmuuttajien kuntoutuksen erityispiirteitä eri näkökulmista, pohditaan kuntoutuksen asiakkaiden kielitaidon arvioinnin merkitystä sekä tuodaan esille kuntoutuspalvelun kokeiluun osallistuneiden asiakkaiden kokemuksia sosiaalisen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Kuntoutuspalvelun kokeilun ja kehittämistyön tulokset vahvistavat käsitystä siitä, että Mahku-hankkeessa kokeillun ammatillisen kuntoutuksen kaltaiselle palvelulle on suomalaisessa yhteiskunnassa tarvetta. Lähes poikkeuksetta kokeiluun osallistuneiden asiakkaiden kielitaito vahvistui ainakin jollakin kielen osa-alueella, useimmiten asiakkaiden puhuminen ja kuullun ymmärtäminen olivat parantuneet. Lisäksi monen asiakkaan kokemuksen perusteella kuntoutus lisäsi ja helpotti osallistujien sosiaalista vuorovaikutusta. Palveluntuottajien kokemukset vahvistavat käsitystä siitä, että maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa työskennellessä ammattilaisten pitää olla tietoisia omasta kulttuuritaustastaan ja suomalaisesta kuntoutuskulttuurista sekä niiden vaikutuksista työskentelyyn. Luottamuksellisen suhteen rakentaminen vie aikaa ja edellyttää ammattilaiselta avointa asennetta, aitoa kiinnostusta, kuuntelemista, luovuutta ja joustavuutta. Palveluntuottajien havaintojen mukaan maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden mielenterveyden ja oppimisen ongelmiin sekä sosiaalisen ohjauksen tarpeisiin pitäisi pystyä vastaamaan ammatillisessa kuntoutuksessa nykyistä paremmin.
  • Varjonen, Sirkku; Vuorento, Mirkka; Pitkänen, Sari; Vilhunen, Tuuli; Hautamäki, Lotta (Kela, 2020)
    Kelan kokeilemassa maahanmuuttajien ammatillisessa kuntoutuspalvelussa yhdistettiin Työllistymistä edistävää ammatillista kuntoutusta (TEAK) ja suomen kielen opetusta. Tutkimusraportissa arvioidaan kuntoutuspalvelun toimivuutta ja soveltuvuutta Kelan palveluksi. Kokeiltua Mahku-kuntoutusta tutkittiin monimenetelmäisesti. Kuntoutuspalvelun toimivuutta ja koettuja vaikutuksia tutkiessa otettiin huomioon kuntoutujien, palveluntuottajien ja työkokeilupaikkojen tarjonneiden työnantajien näkökulmat. Palveluntuottajat ja kuntoutujat pitivät kuntoutuspalvelua erittäin tarpeellisena ja monin tavoin hyödyllisenä. Sekä kuntoutujat että palveluntuottajat kokivat, että Mahku-kuntoutuksessa onnistuttiin parantamaan kuntoutujien suomen kielen taitoa ja tukemaan heitä työllistymisen polulla kohtalaisen joustavasti ja asiakkaan yksilöllinen tilanne huomioiden. Kuntoutuksen päättyessä noin kolme neljästä kyselyyn vastanneesta kuntoutujasta koki suomen kielen taitonsa kehittyneen kuntoutuksen aikana. Vain joka kymmenes tutkimukseen osallistunut kuntoutuja työllistyi palkkatyöhön tai palkkatuettuun työhön, mikä oli pettymys monelle kuntoutujalle. Toisaalta palvelulla oli sellaisia vaikutuksia, joita voi pitää työllistymistä välillisesti edistävinä. Mahku-kuntoutuksella oli myös myönteisiä vaikutuksia monien kuntoutujien koettuun toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Kaikki kuntoutujat eivät hyötyneet Mahku-kuntoutuksesta merkittävästi ja joidenkin kunto huononi kuntoutuksen aikana. Monen kuntoutujan kuntoutus keskeytyi. Ammattilaiset arvioivat, että suurin yksittäinen syy kuntoutuksen kielteisiin vaikutuksiin ja keskeytyksiin oli se, että kuntoutus oli liian vaativaa suhteessa asiakkaiden työ- ja toimintakykyyn. Kokonaisuutena kuntoutus koettiin palveluksi, jossa kuntoutujaa voitiin tukea kohtalaisen laaja-alaisesti tämän matkalla kohti työelämää, ammatin vaihtoa tai uutta koulutusta. Kuntoutuspalvelun pilotoitua versiota on kuitenkin tarpeen edelleen kehittää, jotta palvelu tukisi maahanmuuttajaväestön ammatilliseen kuntoutukseen liittyviä tarpeita mahdollisimman hyvin ja edistäisi näin heidän hyvinvointiaan ja työllistymistään.
  • Korkeamäki, Johanna; Salakka, Ilja; Pietilä, Piia; Hautamäki, Lotta (Kela, 2020)
    Kelan Opiskeluvalmennus-projekti toteutettiin vuosina 2016–2020. Sen tavoitteena oli vahvistaa opiskelijan opiskelukykyä ja ehkäistä opintojen keskeyttämistä ammatillisissa opinnoissa. Valmennuksen menetelminä hyödynnettiin yksilöllistä tavoitteenasettelua (GAS), lyhytterapiamenetelmiä ja verkostotyötä. Lyhytterapiamenetelmistä käytettiin kognitiivis-analyyttista (KAT) ja ratkaisukeskeistä (RATKES) työotetta. Valmennusta toteutti neljä palveluntuottajaa kahdella eri paikkakunnalla. Tässä arviointitutkimuksessa tarkastellaan Kelan opiskeluvalmennuspalvelun toimeenpanoa ja koettua hyötyä valmennukseen osallistuneiden opiskelijoiden, palvelua toteuttaneiden opiskeluvalmentajien sekä valmennukseen ohjanneiden ratkaisuasiantuntijoiden ja oppilaitosten edustajien näkökulmasta. Tutkimuksella oli kaksi yleistä tutkimustehtävää: 1) selvittää kuntoutusetuuden suullisen hakemisen toimivuutta ja kartoittaa valmennuksen kohdentumista myös niille opiskelijoille, joilla ei ole asiaan kuuluvaa lääkärinlausuntoa, ja 2) selvittää opiskeluvalmennuspalvelun toimivuutta ja soveltuvuutta opiskelukyvyn edistämisessä. Arviointiaineistona hyödynnetään tutkimusosioon suostumuksensa antaneiden opiskelijoiden osallistumistilastoja (n = 45) ja valmennuksen päätyttyä toteutettuja lomakekyselyitä (n = 18). Lisäksi tietoa kerättiin kyselymenetelmin opiskeluvalmentajilta (n = 6), etuuskäsittelijöiltä (n = 12) ja oppilaitosten yhteyshenkilöiltä (n = 15). Laadullinen aineisto koostuu opiskelijoiden (n = 9) alku- ja seurantahaastatteluista (n = 17) sekä opiskeluvalmentajien (n = 8) alku- ja seurantahaastatteluista (n = 14). Lisäksi haastateltiin Kelan ratkaisuasiantuntijoita (n = 4). Arviointitutkimuksen perusteella kokemukset opiskeluvalmennuksesta olivat myönteiset, ja palvelua pidettiin eri kohderyhmien keskuudessa tarpeellisena. Valmennukseen ohjautuminen oli haasteellista. Valmennuksen avulla tavoitettiin erityisesti opiskelijoita, joilla oli pitkäaikaisia terveyteen ja oppimiseen liittyviä ongelmia. Valmentajien kokemukset lyhytterapiamenetelmien hyödyntämisestä osana valmennusta olivat myönteisiä. Osalla opiskelijoista valmennus toteutui kuitenkin käytännönläheisenä opiskelun tukena. Arviointitutkimuksen perusteella palvelun laajemmassa implementaatiovaiheessa on tarpeen kiinnittää erityistä huomiota ja resursseja ohjautumiseen sekä opiskeluvalmennuksen räätälöintiin vastaamaan kaikkien opiskelijoiden tarpeita.
  • Uusitalo-Arola, Liisa; Salmi, Lasse; Kanninen, Katri (Kela, 2020)
    Toisen asteen opiskelijoilla opintojen keskeyttäminen on yleistä. Taustalla on usein monenlaisia psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia. Tämän vuoksi Kelan Opiskeluvalmennus-projektissa (2016–2020) kokeiltiin kahden lyhytpsykoterapeuttisen menetelmän soveltuvuutta kestoltaan rajatussa opiskelijoiden ohjauksessa. Menetelmät olivat kognitiivis-analyyttinen (KAT) ja ratkaisukeskeinen (RATKES). Tässä julkaisussa kuvataan lyhyesti näiden menetelmien perusperiaatteet ja työtavat sekä miten niitä sovellettiin opiskeluvalmennuksessa. Opiskeluvalmennuksen teoreettisena viitekehyksenä oli opiskelukykymalli. Opiskeluvalmennuksen tavoitteena oli vahvistaa ja tukea opiskelijan opiskelukykyä sekä ehkäistä opintojen keskeytymistä. Opiskelukyvyn tukemiseksi kummastakin menetelmästä valittiin työkaluja tukemaan, syventämään ja rakenteistamaan opiskeluvalmentajien työskentelyä. Projektissa työskennelleet kahdeksan opiskeluvalmentajaa koulutettiin jompaankumpaan menetelmään. He osallistuivat kuntoutuskokeilujen ajan myös opiskelemansa menetelmän työnohjaukseen. Projektissa opiskeluvalmennusta sai enintään 80 opiskelijaa ajalla 1.3.2018–30.3.2020. Opiskeluvalmennus suunniteltiin ennaltaehkäiseväksi matalan kynnyksen palveluksi. Ennakko-oletuksista poiketen kokeiluun ohjautui odotettua moniongelmaisempia opiskelijoista. Osa aloitetuista valmennusprosesseista keskeytyi, mutta saattoi silti olla keskeytyneenäkin hyödyksi opiskelijalle. Opiskeluvalmennus toimii ennaltaehkäisevänä, tukea antavana sekä palveluihin ohjaavana palveluna kustannustehokkaasti. Valmentajien ja valmennettavien kokemus lyhytterapeuttisten menetelmien sovellettavuudesta opiskeluvalmennuksessa oli myönteinen. Niiden käyttöä ja edelleen kehittämistä kannattaa jatkaa kuntoutuksessa ja ohjauksessa.
  • Huumonen, Soile (Kela, 2020)
    Kelan Opiskeluvalmennus-projektissa kehitettiin vuosina 2016–2020 kuntoutusta tukemaan opiskelijoiden opintojen etenemistä. Uudenlaista kuntoutusta kokeiltiin ammatillisissa oppilaitoksissa opiskeleville 16–29-vuotiaille Kuopion ja Tampereen alueilla. Opiskeluvalmennuksen tavoitteena oli vahvistaa opiskelijan opiskelukykyä sekä ehkäistä opintojen keskeyttämistä. Projekti toteutettiin Kelan harkinnanvaraisen kuntoutuksen varoilla. Julkaisu perustuu projektin kuntoutuspalveluita toteuttaneiden ja kehittäneiden palveluntuottajien havaintoihin ja kokemuksiin. Kehittämistyön aikana saatiin paljon arvokasta tietoa asiakkailta, palveluntuottajilta, oppilaitoksilta sekä opiskeluhuollosta. Lisäksi tässä julkaisussa kuvataan lyhyesti projektin taustaa sekä kuntoutuksen sisältöä. Pääpaino on palveluntuottajien kirjoittamissa teksteissä, joissa he kertovat kokemuksistaan opiskeluvalmennuksen kehittämisessä sekä toteuttamisessa. Kuntoutussäätiön toteuttaman arviointitutkimuksen tulokset julkaistaan erillisessä raportissa. Myös projektissa kokeilluista lyhytterapeuttisista menetelmistä tehdään oma julkaisu. Projektissa kokeiltiin kognitiivis-analyyttisen (KAT) ja ratkaisukeskeisen lyhytterapian (RATKES) menetelmiä opiskelukyvyn tukemisessa. Kuntoutusinterventiot toteutuivat 6–9 kuukauden aikana ja sisälsivät 12–15 tapaamista. Kokeilussa tarjottiin kuntoutusta 69 opiskelijalle.
  • Turunen, Jari; Juvonen, Tarja; Seppä, Sari; Satomaa, Anna; Siitonen, Ville (Kela, 2020)
    Saku-kehittämishankkeessa (2018–2020) kehitettiin työ- ja opiskeluelämän ulkopuolella olevien 16–29-vuotiaiden nuorten kuntoutusmallia. Sosiaalista ja ammatillista kuntoutusta joustavasti yhdistämään pyrkivässä ja laajasti muuhun palvelujärjestelmään verkostoituvassa Saku-hankkeessa tavoitteeksi asetettiin yksilö- ja ryhmämuotoisen kuntoutuksen sekä niihin kytkeytyvän etäkuntoutuksen (eSaku) kehittäminen syrjäytyneille ja syrjäytymisvaarassa oleville nuorille. Kohderyhmän nuoret eivät olleet peruskoulun tai toisen asteen opintojen jälkeen kiinnittyneet työelämään tai jatko-opintoihin tai heidän opiskelunsa olivat keskeytyneet. Nuoret ohjautuivat Saku-hankkeeseen etsivän nuorisotyön ja muiden nuorten kanssa toimivien tahojen ohjaamina. Nuoret pääsivät hankkeeseen joustavasti ilman erillisiä diagnostisia selvittelyä ja hakuprosesseja. Hankkeeseen ohjautuvilla nuorilla oletettiin olevan vaikeuksia löytää omia tarpeita, taitoja tai kykyjä vastaava ammatillinen polku. Kaikki halukkaat ikäkriteerit täyttävät nuoret otettiin hankkeeseen mukaan. Hankkeessa oli tavoitteena kehittää lisäksi nuorten kanssa toimivien tahojen paikallinen (Turku ja Oulu) yhteistyömalli hankkeen ajalle ja jatkokäyttöön nuorten tavoittamiseksi ja auttamiseksi. Ennen mahdollisia Kelan ammatillisen kuntoutuksen toimia osa nuorista tarvitsee tavoitteellista tukea elämänhallintansa kohentamiseen, arjen taitojen opetteluun sekä uskalluksensa ja osaamisensa vahvistamiseen. Näitä taitoja tarvitaan, jotta päästään asteittain kohti ammatillisia päämääriä. Tämän takia ammattiin ja työelämään tähtääviä toimenpiteitä ei voida toteuttaa irrallaan sosiaalisen toimintakyvyn kehittämisestä vaan tarvitaan joustavia nuoren ammatillisia päämääriä vahvistavia polkuja, jotka ovat yksilöllisestä tarpeesta käsin modulaarisesti rakentuvia ja vaiheittain eteneviä. Saku-hankkeessa yhdistettiin sosiaalinen- ja ammatillinen kuntoutus yksilöllisesti kunkin nuoren kohdalla. Saku-hankkeessa nuorilla oli myös mahdollisuus osallistua työhön tutustumisjaksoille.
  • Harju, Henna; Shinyella, Tuuli (Kela, 2020)
    NOVAK – Nuori osallisena verkostomaisessa ammatillisessa kuntoutuksessa -hankkeen tarkoituksena oli kehittää matalan kynnyksen sosiaalisen kuntoutuksen palvelu osaksi Kelan ammatillisen kuntoutuksen palveluita. Palvelu kohdennettiin alle 30-vuotiaille Stadin ammatti- ja aikuisopiston opiskelijoille, jotka olivat joko keskeyttäneet tai vaarassa keskeyttää opintonsa, pudonneet ammatilliseen koulutukseen valmentavasta (VALMA) -koulutuksesta tai eivät toimintakyvyn ongelmiensa takia pystyneet osallistumaan työpajatoimintaan. NOVAK-kuntoutusta tarjottiin vuosina 2018–2019 noin 1 ½ vuoden ajan, ja siihen osallistui yhteensä 23 nuorta. Hanke tarjosi yksilöllisesti räätälöityvää yksilö- ja ryhmävalmennuksen yhdistelmää, jolla pyrittiin tukemaan nuorten sosiaalista toimintakykyä sekä paluuta opintoihin tai työelämään. Lisäksi tässä matalan kynnyksen kuntoutuksessa kehitettiin nuorten omien verkostojen yhteistoimintaa nuoren sosiaalisen toimintakyvyn sekä opintoihin ja työelämään kiinnittymisen vahvistamiseksi. Nuorten osallistuminen ryhmätoimintaan perustui vapaaehtoisuuteen, ja se sisälsi useita sitoutumista, voimaantumista, itsetuntemusta sekä arkirutiineja vahvistavia elementtejä. Valmentajien lähestymistavalla ja turvallisen ilmapiirin luomisella oli tärkeä merkitys toimintaan sitoutumisessa. Sekä yksilö- että ryhmätoiminnat perustuivat nuorten tavoitteisiin ja toiveisiin sekä valmentajien aiempiin kokemuksiin. Nuorten toimintakyvyn haasteisiin vastaaminen edellyttää moniammatillista osaamista ja yhteistyötä sekä riittäviä resursseja. NOVAK-hankkeessa näihin tarpeisiin pystyttiin vastaamaan valmentajien osaamisen sekä verkosto- ja oppilaitosyhteistyön avulla. Matalan kynnyksen yksilöllisesti räätälöityvä nuorten kuntoutus osoittautui sekä tarpeelliseksi että tulokselliseksi.
  • Parkkila, Minna; Boltar, Leena; Vaalasranta, Liisa; Pitkänen, Sari; Poutiainen, Erja (Kela, 2020)
    Löydä suuntasi – kokonaisvaltainen ohjausmalli tukea tarvitseville nuorille -hankkeessa (2018–2020) kehitettiin alle 30-vuotiaille, työelämän ja opintojen ulkopuolella oleville nuorille aikuisille matalan kynnyksen ohjausjaksoa, jonka tavoitteena oli tukea osallistujan psyykkistä toimintakykyä, hyvinvointia, itsenäistä selviytymistä sekä vahvistaa sosiaalista kompetenssia. Ohjausjaksolla tuettiin ammatillisten suunnitelmien selkiytymistä, jatkopolkua sekä kartoitettiin palvelutarpeita kokonaisvaltaisesti. Ohjausmallin lähtökohtana oli muodostaa osallistujille työ- ja toimintakyvyn vahvistamiseksi henkilökohtaiset, heille itselleen merkitykselliset tavoitteet, joiden saavuttamista tuettiin asiantuntijan ohjaaman vertaistukiryhmän ja yksilöllisen ohjauksen avulla. Jatko- ja palveluohjauksen tukena toimi hankkeeseen muodostettu nuorten aikuisten parissa työskentelevistä ammattilaisista koottu moninäkökulmainen asiantuntijaryhmä. Löydä suuntasi -hankkeen toteuttajana toimi niin kehittämisen kuin kehittävän arvioinnin osalta Kuntoutussäätiö. Yhteistyökumppaneina toimivat Vantaan kaupungin työllisyyspalvelujen Nuorten palvelut Ohjaamo ja Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö Vamos. Löydä suuntasi -hankkeessa toteutettiin kuusi eri ohjausjaksokokonaisuutta, jonka aloitti yhteensä 58 nuorta aikuista. Tulosten mukaan ohjausjakso tuki osallistujien työ- ja toimintakykyä psyykkisen hyvinvoinnin ja itsetunnon vahvistumisen kautta. Ohjausjaksolla kuvattiin olleen positiivista vaikutusta itsenäiseen selviytymiseen, arkeen ja sosiaalisessa kanssakäymisessä rohkaistumiseen. Jaksolle asetetut henkilökohtaiset tavoitteet toteutuivat myös varsin hyvin. Osallistujien ammatillisten suunnitelmien selkiytymiseen tarvittiin hankkeessa paljon yksilöllisiä ratkaisuja. Jakson käyneiden lähitulevaisuuden suunnitelmat saatiin ohjausjakson aikana pääasiassa hyvin selkiytettyä, mutta osan kohdalla pidempiaikaisten suunnitelmien pohtimista jatkettiin vielä toisella taholla jakson jälkeen. Löydä suuntasi -hankkeen perusteella työn ja opintojen ulkopuolella olevien nuorten aikuisten kohderyhmässä on tarvetta psyykkistä hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä ja ammatillisten suunnitelmien selkiytymistä tukevalle ryhmä- ja yksilöohjausta yhdistävälle toiminnalle. Tärkeää toiminnassa on yksilöllisten tarpeiden huomioiminen joustavasti ja ohjaajan tarjoama tuki osallistujalle merkityksellisten tavoitteiden saavuttamisessa. Toiminnassa korostui ohjaajien ammatillinen osaaminen ja aktiivinen ote vuorovaikutusta tukevan toiminnan rakentamisessa sekä ryhmädynamiikan säätelyssä.
  • Moilanen, Johanna; Malinen, Kaisa; Paltamaa, Jaana; Lautamo, Tiina (Kela, 2020)
    MATKA-kehittämishankkeessa kehitettiin, pilotoitiin, arvioitiin ja mallinnettiin 18–29-vuotiaille työelämän ja koulutuksen ulkopuolella oleville nuorille aikuisille ("NEET-nuorille aikuisille") suunnattu matalan kynnyksen ryhmämuotoinen avokuntoutusmalli, MATKA, joka yhdistää ammatillisen ja sosiaalisen kuntoutuksen. Lisäksi hankkeessa kehitettiin sosiaalista ja ammatillista toimintakykyä kuvaavia indikaattoreita arvioiva toimijuuden MATKA-itsearviointikysely ja pilotoitiin sen käyttöä. Hanketta hallinnoi ja siihen liittyvän arviointitutkimuksen toteutti Jyväskylän ammattikorkeakoulu (JAMK) ja palveluntuottajana ja kehittämiskumppanina avokuntoutusmallissa toimii Nuorten Ystävät -palveluiden toimintayksiköt kolmella eri paikkakunnalla. Hankkeen toimenpiteet toteutettiin ajanjaksolla 1.2.2018–31.12.2019. Hankkeen aikana toteutettuihin MATKA-ryhmiin ohjautui useiden eri sote-palveluiden kautta nuoria aikuisia, joiden keskeisimmät työ- ja koulutuselämään liittyvät toiveet ja suunnitelmat kohdistuivat omien koulutus- ja työsuunnitelmien selkeytymiseen. Ryhmäläiset lähtivät mukaan toimintaan saadakseen säännöllistä tekemistä arkeensa, suuntaa elämälleen sekä lisääntyvää itsetuntemusta. Ryhmäläiset ja ryhmänohjaajat pitivät MATKA-ryhmien ajallista toteutusta pääsääntöisesti toimivana. Ryhmäkäyntien toteutuksessa tärkeänä koettiin keskustelun ja erilaisten toiminnallisten menetelmien tasapaino sekä ruokailun sisällyttäminen ryhmäkäynteihin. Toteutuneiden ryhmien sisällöiksi oli ryhmäläisten tarpeiden ja tavoitteiden pohjalta määrittynyt arjen toimivuuteen, itsetuntemukseen ja sosiaalisiin suhteisiin painottuvia teemoja. MATKA-ryhmäläiset kokivat pääsääntöisesti matalan kynnyksen ryhmän vastanneen erittäin hyvin heidän tarpeitaan. MATKA-ryhmän koettiin ennen kaikkea tarjonneen mielekästä tekemistä ja rytmiä arkeen sekä muuttaneen suhtautumista sosiaalisiin tilanteisiin. Merkityksellisinä toiminnassa koettiin muilta ryhmäläisiltä ja ryhmäohjaajilta saatu kannustus ja hyväksytyksi tuleminen. Ryhmäläiset nostivat esiin tarpeen tarkemmalle etukäteistiedolle toiminnasta, ja myös keinoja tukea ryhmäläisten sitoutumista toimintaan pohdittiin. Ryhmänohjaajat toivat esille haasteita seurantakäyntien toteuttamisessa. Hankkeen tulokset tukevat käsitystä ryhmämuotoisen toiminnan soveltumisesta nuorten aikuisten kuntoutusmuodoksi.
  • Ebeling, Hanna; Mattila, Marja-Leena; Suominen, Inkeri; Haapala, Eija; Suomela-Markkanen, Tiina (Kela, 2020)
    Suositus on tehty Kelan ja julkisen terveydenhuollon asiantuntijoiden valtakunnallisessa yhteistyössä. Suositus on suunnattu kuntoutusta suunnitteleville ja toteuttaville tahoille. Lapsi tai nuori voi saada Kelan vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta, kun • hän ei ole julkisessa laitoshoidossa • hänellä on sairaus tai vamma sekä siihen liittyvä suoritus- ja osallistumisrajoite • suoritus- ja osallistumisrajoite on niin suuri, että hänellä on sen vuoksi huomattavia vaikeuksia arjen toiminnoista suoriutumisessa ja osallistumisessa kotona, opiskelussa, työelämässä tai muissa elämäntilanteissa • rajoite aiheuttaa vähintään vuoden kestävän kuntoutustarpeen • kuntoutus ei liity välittömään sairaanhoitoon • kuntoutuksen tavoitteet eivät ole ainoastaan hoidollisia • kuntoutus on perustellusti tarpeen mahdollistamaan aktiivista ja harkittua arjen toiminnoista suoriutumista ja osallistumista. Suosituksessa ei esitetä yksityiskohtaisesti kuntoutusmenetelmiä eikä vaikuttavuusnäyttöä. Näiltä osin suosituksessa viitataan Käypä hoito -suosituksiin, ajankohtaisiin oppikirjoihin ja tutkimuksiin. Muihin kuin mielenterveyshäiriöiden diagnooseihin, kuten esimerkiksi aistivammaisuuteen tai kehitysvammaisuuteen liittyviä erityistarpeita ei käsitellä tässä suosituksessa. Suosituksessa kuvataan julkisen terveydenhuollon järjestämisvastuu sekä ikäryhmäkohtainen toimintakyvyn arvioinnin ja kuntoutuksen valinnan, käynnistämisen ja seuraamisen prosessi. Suosituksessa kuvataan Kelan järjestämien kuntoutustoimenpiteiden asiakkuuskriteerit vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen (luvut 9 ja 10), harkinnanvaraisen kuntoutuksen (luvut 10, 11 ja 12), kuntoutuspsykoterapian (luku 13) sekä ammatillisen kuntoutuksen (luku 14) osalta. Lisäksi suosituksessa esitetään keskeiset lapsen ja nuoren kuntoutusta tukevat etuudet (luvut 15 ja 16) ja se, milloin lapsella tai nuorella voi olla mahdollisuus Kelan maksamaan opiskelun apuvälineeseen (luku 17).

View more