”Eikö tästä voisi vaan ottaa kuvaa”? Valokuvien käyttö ruoankäytön ja ravinnonsaannin tutkimisessa päiväkoti-ikäisillä lapsilla.

Show simple item record

dc.contributor Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos fi
dc.contributor University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Food and Environmental Sciences en
dc.contributor Helsingfors universitet, Agrikultur- och forstvetenskapliga fakulteten, Institutionen för livsmedels- och miljövetenskaper sv
dc.contributor.author Göransson, Annette
dc.date.issued 2018
dc.identifier.uri URN:NBN:fi:hulib-201805161896
dc.identifier.uri http://hdl.handle.net/10138/235816
dc.description.abstract TIIVISTELMÄ Tausta ja tavoitteet: Itseraportointiin perustuvien perinteisten ruoankäytön tutkimusmenetelmien luotettavuus tieteellisen, ravintoon ja terveyteen liittyvien johtopäätöksien tekemisessä on viime aikoina kyseenalaistettu. Perinteisillä ruoankäytön tutkimusmenetelmillä on taipumusta aliarvioida tutkittavien energiansaantia. Menetelmien luotettavuutta heikentää yksilön kyky arvioida annoskokoa, tutkittavan muisti sekä oman ruoankäytön raportointiin liittyvä aliraportointi. Teknologian kehitys tuo myös ravitsemukseen uusia työkaluja. Yksilön ruoankäyttöä olisi teoriassa mahdollista arvioida objektiivisesti ruoasta ja ruokatähteistä otettujen valokuvien avulla. Tämän pro gradu -työssä selvitetään, voisiko päiväkoti-ikäisten lasten ruoka-annoksista otettuja valokuvia käyttää apuna ruoankäyttötutkimuksessa. Tässä tutkimuksessa vertailukohtana käytetään ruoan punnitustuloksia. Lasten ruoka-annoksista otettuja valokuvia ja niiden hyödyntämistä ruoankäyttötutkimuksessa ei ole aikaisemmin tutkittu päiväkoti-ikäisillä lapsilla aktiivisen valokuvausmetodin avulla. Aineisto ja menetelmät: Tämä tutkimus on osa DAGIS -tutkimushanketta. Tutkittavat (n=22) olivat 3–6-vuotiaita lapsia kahdesta päiväkodista Helsingissä. Tutkittavien lasten ruoankäyttöä valokuvattiin lounaan ja välipalan yhteydessä kahdella kameralla. Lasten syömän aterian kaikki komponentit punnittiin. Tutkimusaineistoon kuuluu lisäksi päiväkotihenkilökunnan täyttämät ruokapäiväkirjat. Valokuvien ja ruokapäiväkirjojen perusteella tehtyä arviota lasten ruoankäytöstä verrattiin ruoan punnitustietoihin. Kullekin muodostetulle ruokaryhmälle laskettiin menetelmäkohtaiset keskiarvot ja keskihajonnat. Punnitun annoskoon sekä eri menetelmillä arvioitujen annoskokojen väliset erot laskettiin grammoina (arvioitu - punnittu) 95 % luottamusväliestimaateilla. Arvioidun ja todellisen annoskoon suhteille laskettiin myös geometriset keskiarvot 95 % luottamusväleillä. Bland-Altmanin kuvaajat piirrettiin menetelmien välisen yhtäpitävyyden selvittämiseksi. Tulokset: Tässä tutkimuksessa valokuvamenetelmällä oli taipumusta keskimäärin hieman yliarvioida tutkittavien annoskokoja punnitustuloksiin verrattuna (geometrinen ka 1,06). Valokuvista tehdyt arviot olivat samansuuntaisia päiväkotihenkilökunnan ruokapäiväkirjoihin tekemien arvioiden kanssa siinä yli- vai aliarvioivatko ne annoskokoja eri ruokaryhmissä punnitustuloksiin verrattuna. Tutkimusaterioiden aikaisen energiansaannin kohdalla havaittiin kuitenkin, että valokuvausmenetelmän ja punnitustietojen välillä ei ollut eroa (geometrinen ka 1,01). Annoskoon arvioinnissa syntyneet poikkeamat punnitustuloksista (yli- tai aliarviot) näkyivät kummallakin arviointimenetelmällä energiansaannin kohdalla vain osassa ruokaryhmistä. Johtopäätökset: Tässä tutkimuksessa valokuvausmenetelmän avulla arvioitu energiansaanti ei eronnut punnitusten avulla lasketusta energiansaannista, mikä on poikkeuksellisen hyvä tulos. Aikaisemmissa tutkimuksissa valokuvat ovat aliarvioineet tutkittavien energiansaantia. Toisaalta tässä tutkimuksessa ruokapäiväkirjamenetelmä sen sijaan keskimäärin yliarvioi tutkimusaterioiden aikaista energiansaantia punnitustuloksiin verrattuna. Aikaisemmista tutkimuksista poikkeava tulos voidaan mahdollisesti selittää tutkimusasetelmalla, jossa lasten ruoankäyttöä raportoivat kolmannet osapuolet menetelmään perinteisesti liittyvän itseraportoinnin sijaan. Valokuvamenetelmää ei ole juurikaan aikaisemmin hyödynnetty päiväkoti-ikäisten lasten ruoankäyttötutkimuksissa. Muiden aikaisempien valokuvatutkimuksien asetelmien ja käytettyjen menetelmien heterogeenisyys sekä metodien validoimattomuus vaikeuttaa tutkimustulosten vertaamista aiempiin tutkimuksiin. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella ruoan valokuvausmenetelmä voi jossain vaiheessa nousta perinteisten ruoankäytön tutkimusmenetelmien rinnalle. Ennen kuin valokuvat voivat korvata perinteiset ruoankäytöntutkimusmenetelmät tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta, jossa menetelmä on validoitu ja tutkimusasetelma on huolellisesti suunniteltu. Valokuvamenetelmä olisi hyödyllinen ruoankäytöntutkimustyökalu erityisesti kiireisessä päiväkotiympäristössä. fi
dc.description.abstract ABSTRACT Background and aim of the study: Recently the reliability and accuracy of traditional research methods of food intake have been questioned. Traditional methods have a tendency to underestimate the energy intake of the subject. Individuals’ ability to estimate the portion size, memory, and self-report affects the reliability. New technology offers new tools for nutritional research. Individuals’ food and energy intake can in theory be estimated from photographs showing the food portions and left over food. In this master’s thesis the aim is to investigate if food photographs of preschool children can be used in assessment of food consumption. The reference method in this research was weighted portion sizes. Active food photography method has not in fact been investigated on small children before. Design and methods: This master’s thesis is part of the DAGIS research project. The subjects (n=22) were children aged 3–6 years in two day care centers in Helsinki. The food intake of the subjects was photographed during lunch hour and snack time in the daycare setting with two cameras. All food items and left over food was also weighed. Research material includes also the children’s food diaries filled in by the daycare personnel. Portion size estimates from food photographs and food diaries were compared against the weighted portion sizes. Arithmetic means and standard deviations were calculated for different food groups. The difference between the weighed portion size and the estimated portion size was calculated with 95 % confidence interval. The geometric means with 95 % limits of agreement were also calculated for the ratio of weighted and estimated portion size. Bland-Altman figures were drawn to assess the agreement between methods. Results: This master’s thesis found that on average food photographs overestimated the portion sizes compared to the weighted portions (geometric mean 1,06). The estimations made from the photographs were in line with the food records in if they over or under estimated the portions in different food groups. When comparing the energy intake from the study meals this study found that there was no difference between the estimated energy intake from photographs and the energy intake from weighted portions (geometric mean 1,01). The differences made in the portion size estimation (over or underestimation) were seen only in part of the food groups in both estimation methods. Conclusion: This study found no difference between the energy intake estimated from the food photographs and weighed portions. This was an exceptionally good result compared to earlier studies where food photographs have underestimated subjects’ energy intake. The explanation for the difference in results may possibly be explained by the study design. In this study the food photographs were taken at the day care centers by researchers and the day care personnel filled in the food records. Third party report is different from self-report. Food photographs have hardly been studied in food consumption studies with small children before. The heterogeneity of the previous studies and the lack of validation of the different food photograph methods make the comparison of the study results difficult. This study suggests that food photographs could someday even replace the traditional methods. Before that can happen, we need more studies where the method has been validated and the study settings is well planned forehand. Food photographs would be a useful tool for nutritional studies especially in a busy day care environment. KEYWORDS: Dietary assessment: food intake, energy intake, digital photography, food photography, food records, portion size estimation, children en
dc.publisher Helsingin yliopisto fi
dc.publisher University of Helsinki en
dc.publisher Helsingfors universitet sv
dc.subject ruonkäytön tutkimusmenetelmät fi
dc.subject ruoankäyttö fi
dc.subject energiansaanti fi
dc.subject digitaalinen valokuvaus fi
dc.subject ruokien valokuvaaminen fi
dc.subject ruokapäiväkirjat fi
dc.subject annoskoon arviointi fi
dc.subject lapset fi
dc.title ”Eikö tästä voisi vaan ottaa kuvaa”? Valokuvien käyttö ruoankäytön ja ravinnonsaannin tutkimisessa päiväkoti-ikäisillä lapsilla. fi
dc.type.ontasot pro gradu -tutkielmat fi
dc.type.ontasot master's thesis en
dc.type.ontasot pro gradu-avhandlingar sv
dc.subject.discipline Ravitsemustiede fi
dc.subject.discipline Nutrition en
dc.subject.discipline Näringslära sv
dct.identifier.urn URN:NBN:fi:hulib-201805161896

Files in this item

Files Size Format View
PRO GRADU_Annette Göransson.pdf 1.524Mb application/pdf View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show simple item record