Biologisen säilöntäaineen vaikutus pyöröpaalatun nurmisäilörehun koostumukseen sekä lypsylehmien rehun syöntiin ja tuotokseen

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201805161908
Title: Biologisen säilöntäaineen vaikutus pyöröpaalatun nurmisäilörehun koostumukseen sekä lypsylehmien rehun syöntiin ja tuotokseen
Author: Nyqvist, Krista
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Agriculture and Forestry, Department of Agricultural Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2018
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201805161908
http://hdl.handle.net/10138/235831
Thesis level: master's thesis
Discipline: Kotieläintiede
Animal Science
Husdjursvetenskap
Abstract: Tiivistelmä/Referat – Abstract Suomen pitkän sisäruokintakauden johdosta säilörehu on lypsylehmien ruokinnan peruspilareita. Säilönnän onnistumisen varmistamiseksi käytetään säilöntäaineita. Biologinen säilöntä perustuu käymisen edistämiseen ja biologinen säilöntäaine sisältää yhtä tai useampaa maitohappobakteeria ja muita käymistä tukevia bakteereja sekä mahdollisesti entsyymejä. Biologisella säilöntäaineella säilöttäessä säilörehun maitohappopitoisuus on usein ollut suurempi verrattuna painorehuun, mutta myös päinvastaisia tutkimustuloksia löytyy. Biologisella säilöntäaineella säilöttäessä pH on useimmiten laskenut nopeammin ja alemmas kuin painorehussa. Aerobinen stabiilius eli säilörehun säilyvyys siilon tai rehupaalin avaamisen jälkeen on ollut parempi biologisella säilöntäaineella säilöttäessä verrattuna painorehuun. Biologinen säilöntäaine on joissakin tutkimuksissa parantanut säilörehun sulavuutta painorehuun verrattuna, mutta osassa tutkimuksia ei ole havaittu vaikutusta. Biologisella säilöntäaineella säilötty säilörehu on ollut maittavampaa ja lisännyt lypsylehmien, lihakarjan ja lampaiden rehun syöntiä verrattuna ilman säilöntäainetta säilöttyyn rehuun. Biologinen säilöntäaine on joissakin tutkimuksissa kasvattanut maitotuotosta verrattuna painorehuun. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, parantaako biologisen säilöntäaineen käyttö nurmisäilörehun säilönnässä lypsylehmien syöntiä ja tuotosta verrattuna painorehuun. Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopiston Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa. Ensimmäisen sadon timotei – nurminata kasvustoa esikuivattiin niiton jälkeen 46 tunnin ajan. Painorehu (rehu A) säilöttiin ilman säilöntäainetta ja biologisesti säilötty rehu (rehu B) säilöttiin biologisella säilöntäaineella. Biologinen säilöntäaine sisälsi fermentaatiota tukevia bakteereja ja entsyymejä. Molemmat rehut korjattiin samalta lohkolta pyöröpaaleihin, viisi paalia kerrallaan, käyttäen käärinnässä kahdeksaa muovikerrosta ja varastoitiin 174 päivää ennen kokeen aloitusta. Raaka-aineen kuiva-ainepitoisuus oli ennen niittoa 183 g/kg ja esikuivatuksen jälkeen 328 g/kg. Vesiliukoisten hiilihydraattien pitoisuus raaka-aineessa oli esikuivatuksen jälkeen 121 g/kg kuiva-ainetta (ka). Säilörehujen käymislaaduissa ei ollut eroa. Kuiva-aine oli biologisesti säilötyssä säilörehussa 296 g/kg ja pH 4,25, kun samat arvot olivat 294 g/kg ka ja 4,31 painorehussa. Molempiin rehuihin oli muodostunut runsaasti maitohappoa (noin 100 g/kg ka). Ruokintakokeessa oli mukana kahdeksan vähintään toisen kerran poikinutta lehmää (95 päivää poikimisesta, SD 25.9), jotka pidettiin parressa. Koe toteutettiin jaksokokeena, jossa oli kaksi koejaksojen muodostamaa sekvenssiä, ABBA ja BAAB Koejaksojen pituus oli kolme viikkoa. Biologisella säilöntäaineella säilötyn rehun syönti oli runsaampaa, mutta sen kuiva-aineen ja orgaanisen aineen sulavuus oli heikompaa kuin ilman säilöntäainetta säilötyllä rehulla. Maitotuotoksessa ei ollut merkitsevää eroa käsittelyjen välillä, mutta energian ja valkuaisen hyväksikäytöt olivat heikommat biologisesti säilötyn rehun dieetillä kuin painorehulla. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella esikuivatun (kuiva-ainepitoisuus noin 300 g/kg) hyvälaatuisen nurmirehun säilöntä voi onnistua myös ilman säilöntäainetta. Tutkimuksessa havaittu biologisella säilöntäaineella säilötyn säilörehun parempi syönti tai heikompi sulavuus eivät selittyneet rehun koostumusta tai käymislaatua kuvaavien analyysien perusteella.Tiivistelmä/Referat – Abstract The long period of indoor feeding in Finland emphasizes the importance of good quality silage in dairy cow nutrition. Silage additives are used to ensure successful ensiling. Silage inoculants enhance silage lactic acid fermentation when lactic acid bacteria and sometimes enzymes and other fermentative bacteria are added to silage. Lactic acid content has been higher and pH lower in silages treated with inoculant than in silages without any additive. Aerobic stability of silage and total mixed ration (TMR) has been better with silage treated using inoculant compared to silage without additives. In some studies, the digestibility of dry matter and organic matter has been better with inoculant-treated silage. Silage dry matter intake has been improved with silage treated with inoculants in studies performed with dairy cows, growing beef cattle and sheep. Milk yield has increased in some studies with biological additive when compared to silage without additives. The aim of this study was to examine whether ensiling grass silage with biological additive influences feed intake or milk production of dairy cows in comparison to silage without inoculant. The study was conducted at the research farm of University of Helsinki. First cut timothy – meadow fescue sward was cut and wilted for 46 hours. The grass was harvested in round bales wrapped with 8 film layers either using silage inoculant (treatment B, with lactic acid bacteria and enzymes) or without additive (treatment A). A series of five bales of each silage were prepared one after another. The grass had dry matter of 183 g/kg before wilting and 328 g/kg after wilting. Water soluble carbohydrate concentration was 121 g/kg dry matter (DM). The silages were stored for 174 days before the beginning of the feeding trial. There were no differences in silage fermentation quality. Both silages had high concentration of lactic acid (100 g/kg DM). The dry matter contents were 296 and 294 g/kg and pH 4.25 and 4.31 for the inoculated silage and the silage without additive, respectively. Eight Finnish Ayrshire cows (95 days in milk, standard deviation 25.9) of second or later parity were used. The cows were kept in tie stalls during the trial. A double-reversal design was used with two treatments sequences (ABBA or BAAB) of 21 days each. The cows were fed with total mixed ration consisting of 65% (dry matter basis) of silage (inoculated or without additive), 20% of concentrate mixture, 13% rapeseed meal and 1.5% mineral supplement. Dry matter intake was 1,1 kg/d higher with the inoculated silage (p=0.01) than with untreated silage. Digestibility of dietary dry matter (p=0.02) and organic matter (p=0.02) was lower with inoculated than untreated silage. There was no difference in milk production between treatments (p=0.65). This study indicates that good fermentation quality of wilted (DM 300 g kg) grass silage can be achieved without additives. The increased dry matter intake or the lower digestibility of the diet containing inoculated silage cannot be explained by the silage composition or fermentation profile.
Subject: milk production
silage inoculant
grass silage
säilörehu
nurmirehu
biologinen säilöntäaine
lypsylehmä
maidontuotanto


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record