Cohesin-dockerin interaction based method to facilitate fast domain shuffling of cellobiohydrolases

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201806122380
Julkaisun nimi: Cohesin-dockerin interaction based method to facilitate fast domain shuffling of cellobiohydrolases
Tekijä: Kiviniemi, Eero A.
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, Elintarvike- ja ympäristötieteiden laitos
Opinnäytteen taso: pro gradu -tutkielmat
Tiivistelmä: Mikrobien sellulaasit kuten sellobiohydrolaasit pystyvät hajottamaan selluloosaa ja lignoselluloosaista biomassaa pienemmiksi, glukoosia sisältäviksi monomeereiksi ja oligomeereiksi. Sellulaasit ovat usein monidomeenientsyymejä, jotka koostuvat erilaisista proteiinidomeeneista (tai -moduuleista), joilla on eri toimintoja. Sellulaasien pääkomponentteina ovat usein selluloosaan sitoutuva domeeni (cellulose binding module, CBM) ja katalyyttinen domeeni. CBM:t sitoutuvat selluloosaan tuoden katalyyttiset domeenit lähelle substraattiaan ja näin nostaen entsyymien määrää substraatin pinnalla. Katalyyttiset domeenit pilkkovat substraatin ja esimerkiksi sellobiohydrolaasien kohdalla hydrolysoivat tai katkaisevat kiteisen selluloosaketjun pienemmiksi, liukoisiksi sakkarideiksi, pääasiassa sellobioosiksi. Toisin kuin aerobiset sienet, jotka käyttävät vapaita solunulkoisia entsyymejä hajottaakseen selluloosaa, anaerobiset mikrobit käyttävät usein toisenlaista strategiaa. Niiden sellulaasit ovat järjestäytyneet ja sitoutuneet solun pinnalle makromolekulaariseksi kompleksiksi nimeltään sellulosomi. Sellulosomin ydin muodostuu scaffoldin nimisestä proteiinista, joka koostuu pääasiassa useista perättäisistä cohesiini domeeneista, joihin katalyyttiset alayksiköt kiinnittyvät dockeriini domeeniensa välityksellä. Näin muodostuu proteiinikompleksi, jossa useita erilaisia katalyyttisiä domeeneja ja aktiivisuuksia järjestäytyy lähelle toisiaan. Dockeriinien ja cohesiinien tiedetään sitoutuvan toisiinsa yhdellä vahvimmista reseprotien ja ligandien välisistä voimista, joita luonnosta tunnetaan. Dockeriinin sisältäviä fuusioproteiineja on myös onnistuneesti yhdistetty niiden luonnollisen vastinparin, cohesiinin, sisältävien proteiinien kanssa in vitro tuottaen toimivia moniproteiinikomplekseja. Tässä maisterin tutkielman työssä tavoitteena oli 1) tuottaa fuusioproteiineja, joissa erilaisia CBM:iä oli yhdistetty dockeriini domeeneihin, 2) yhdistää nämä fuusioproteiinit cohesiini-katalyyttinen domeeni fuusioproteiinien kanssa luoden vakaita CBM:n ja katalyyttisen domeenin sisältäviä entsyymikomplekseja, 3) karakterisoida näitä entsyymikomplekseja niiden lämmönkestävyyden ja selluloosan hydrolyysikyvyn suhteen ja 4) lopulta luoda vakaa ja nopea domeenienvaihtometodi sellobiohydrolaaseille näiden nopeamman skriinaamisen mahdollistamiseksi. Kokeen hypoteesina oli se, että eri CBM:iä fuusioituna dockeriinien kanssa ja sellobiohydrolaasien katalyyttisiä domeeneja fuusioituna cohesiinien kanssa voitaisiin tuottaa erikseen ja yhdistää jälkikäteen tuottaen toimivia ”kaksidomeenisia” entsyymejä cohesiini-dockeriini ”linkkerillä”. Menetelmän ansiosta aikaa ja työtä voitaisiin säästää entsyymien skriinaamisessa kun kaikkia erilaisia CBM-katalyyttinen domeeni -pareja ei tarvitsisi kloonata ja tuottaa erikseen. Useiden CBM-dockeriini fuusioproteiinien (joissa CBM:t olivat joko sieni- tai bakteeriperäisiä) heterologista ekspressiota testattiin eri isäntäorganismeissa, joko Saccharomyces cerevisiae –hiivassa tai Escherichia coli –bakteerissa. Puhdistetut proteiinit yhdistettiin hiivassa tuotetun sieniperäisen glykosidihydrolaasi perhe 7:n sellobiohydrolaasi-cohesiini fuusioproteiinin kanssa. Cohesiini-dockeriini vuorovaikutuksen voimasta muodostuneen katalyyttinen domeeni-CBM -kompleksin karakterisointiin kuului lämpövakausmittauksia sekä aktiivisuusmäärityksiä käyttäen liukoista ja liukenematonta substraattia. Tuloksia verrattiin kontrollientsyymeihin, jotka koostuivat samasta CBM:stä ja katalyyttisestä domeenista, joita yhdisti yksinkertainen linkkeripeptidi. Tulokset osoittivat, että cohesiini-dockeriini vuorovaikutuksen avulla muodostettu sellobiohydrolaasikompleksi toimi selluloosan hydrolyysikokeissa yhtäläisesti peptidilinkkerillä varustetun entsyymikontrollin kanssa 50:n ja 60 ˚C:n lämpötiloissa. Kuitenkaan 70 ˚C:n lämpötilassa kompleksi ei toiminut enää yhtä hyvin kuin kontrollientsyymi, ilmeisesti cohesiini-dockeriini vuorovaikutuksen epävakaudesta johtuen. Entsyymien lämpövakausmittaukset aiemmin julkaistujen tuloksien kanssa tukivat hydrolyysituloksia ja tätä hypoteesia. Tuleva tutkimus tulisi tähdätä parantamaan cohesiini-dockeriini vuorovaikutuksen lämpövakautta ja vahvistamaan tulokset eri sellulaasifuusiokomplekseilla.Microbial cellulases, e.g. cellobiohydrolases, are able to degrade cellulose and lignocellulosic biomass to smaller glucose-containing monomers and oligomers. Cellulases are often multi-domain enzymes comprised of different protein domains (i.e. modules), which have different functions. The main two components, which often appear in cellulases, are the cellulose-binding module (CBM) and the catalytic domain. The CBMs bind to cellulose, bringing the catalytic domains close to their substrate and increasing the amount of enzymes on the substrate surface. The catalytic domain performs the cleavage of the substrate, e.g. in the case of cellobiohydrolases hydrolyses or “cuts” the crystalline cellulose chain into smaller soluble saccharides, mainly cellobiose. Unlike aerobic fungi, which utilize free extracellular enzymes to break down cellulose, anaerobic microbes often use a different kind of strategy. Their cellulases are organized and bound to the cell surface in a macromolecular protein complex, the cellulosome. The core of the cellulosome is formed of a scaffolding protein (the scaffoldin) consisting mainly of multiple consecutive cohesin domains, into which the catalytic subunits of enzymes attach via a dockerin domain. This creates a protein complex with multiple different catalytic domains and activities arranged in close proximity to each other. Dockerins and cohesins are known to bind each other with one of the strongest receptor-ligand -pair forces known to nature. Dockerin containing fusion proteins have also been successfully combined in vitro with proteins containing their natural counterparts, cohesins, to create functional multiprotein complexes. In this Master’s thesis work the goal was to 1) produce fusion proteins in which different CBMs were connected to dockerin domains, 2) combine these fusions with cohesin-catalytic domain fusion proteins to create stable CBM and catalytic domain containing enzyme complexes, 3) to characterize these enzyme complexes in respect of their thermostability and cellulose hydrolysis capacity and 4) to ultimately create a robust and fast domain shuffling method for multi-domain cellobiohydrolases (CBH) to facilitate their faster screening. The hypothesis of the experiments was that different CBMs fused with a dockerin domain and the cellobiohydrolase catalytic domain fused with a cohesin domain could be produced separately and then be combined to produce a functional two-domain enzyme with a dockerin-cohesin “linker” in between. In this way time and work could be saved because not every different CBM- catalytic domain -pair would have to be cloned and produced separately. Several CBM-dockerin fusion proteins (in which the CBM were of fungal or bacterial origin) were tested for expression in heterologous hosts, either in Saccharomyces cerevisiae or Escherichia coli. The purified proteins were combined with a fungal glycoside hydrolase family 7 (GH7) cellobiohydrolase-cohesin fusion protein produced in S. cerevisiae. The characterization of the catalytic domain-CBM -complexes formed through cohesin-dockerin interaction included thermostability measurements using circular dichroism and activity assays using soluble and insoluble cellulosic substrate. The results were compared to enzyme controls comprising of the same CBM and catalytic domain connected by a simple peptide linker. The results showed that the cohesin-dockerin –linked cellobiohydrolase complex performed in the cellulose hydrolysis studies in a similar manner as the directly linked enzyme controls at temperature of 50˚C and 60 ˚C. At temperatures of 70 ˚C the complex did not perform as well as the control enzymes, apparently due to the instability of the dockerin-cohesin interaction. The thermostability measurements of the enzymes, together with the previously published data supported the hydrolysis results and this hypothesis. The future work should be aimed at enhancing the thermostability of the cohesin-dockerin interaction as well as on verifying the results on different cellulase fusion complexes.
URI: URN:NBN:fi:hulib-201806122380
http://hdl.handle.net/10138/236010
Päiväys: 2018
Avainsanat: cellulase
cellobiohydrolase
enzyme
cellulose-binding domain
cellulose hydrolysis
dockerin
cohesin
fusion protein
domain swapping/shuffling
screening
protein engineering
biotechnology
sellulaasi
sellobiohydrolaasi
entsyymi
selluloosaan sitoutuva domeeni
selluloosan hydrolyysi
dockeriini
cohesiini
fuusioproteiini
domeenien sekoittaminen / vaihtaminen
skriinaus
proteiinimuokkaus
biotekniikka
Oppiaine: Biotekniikka (EYT)
Biotechnology (EYT)
Bioteknik (EYT)


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
Masters' thesis Eero Kiviniemi.pdf 3.510MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot