Tulospohjaiset ympäristömaksut osana Suomen maatalouden ympäristöpolitiikkaa : kustannus-hyötyanalyysi

Abstract

Euroopan Unionissa ja Suomessa maatalouden ympäristöpolitiikan tärkeimpänä yksittäisenä politiikkainstrumenttina on ollut ympäristötuet. Tukijärjestelmällä saavutetut tulokset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia ja monissa tutkimuksissa on havaittu, ettei järjestelmä ole saavuttanut sille asetettuja ympäristötavoitteita. Nykyjärjestelmän osoittautuessa paikoin tehottomaksi ympäristöhyötyjen tuottajaksi on viime aikoina esitetty useaan otteeseen ympäristötukimaksujen tiukempaa sitomista ympäristön tilassa havaittaviin konkreettisiin tuloksiin. Tällöin puhutaan niin kutusutusta tulospohjaisesta mallista.

Tässä tutkielmassa selvitettiin tulospohjaisen politiikkainstrumentin käyttöönoton mahdollisuutta Suomen maatalouden ympäristöpolitiikassa. Tutkimus toteutettiin kustannus-hyötyanalyysinä (ex ante) ja siinä verrattiin tulospohjaisen mallin oletettuja hyötyjä ja kustannuksia nykyisen toimintopohjaisen mallin jatkamiseen. Kustannusten ja hyötyjen jaottelussa käytettiin pohjana OECD:n (2010) ympäristöpoliittisen instrumentin arviointikriteereistä johdettuja muuttujia. Ympäristövaikutukset kvatifioitiin maksuhalukkuusmenetelmän perusteella. Kustannus-hyötyanalyysin laskenta suoritettiin excel – taulukkolaskentaohjelmalla.

Kustannus-hyötyanalyysin perusteella tulospohjaisen mallin tuoma potentiaalinen rahamääräinen nettohyöty on merkittävä, noin 208 miljoonaa euroa vuositasolla. Tähän vaikuttaa erityisesti instrumentin oletettu parempi ympäristötehokkuus. Tutkimuksen lopuksi suoritettiin herkkyysanalyysi, jolla tutkittiin maksuhalukkuuden, tuottajien osallistumisprosentin ja epävarmojen muuttujien vaikutusta lopputulokseen. Näistä tuottajien osallistumisprosentti vaikutti tulospohjaisen mallin tuomaan potentiaaliseen hyötyyn eniten. Tuottajien osallistumisprosentin lasku alle 50 prosentin muuttaa mallin nettohyödyn negatiiviseksi verrattuna nykymalliin. Maksuhalukkuuden muutokset pienentävät oletetusti nettohyötyä, mutta eivät merkittävästi. Epävarmojen muuttujien vaikutukset eivät olleet herkkyysanalyysin perusteella merkittäviä.

Tulosten perusteella tulospohjainen malli omaa huomattavaa potentiaalia maatalouden ympäristöpolitiikan vaikuttavuuden parantamisessa. Politiikan suunnittelussa on tärkeää kiinnittää huomiota mallin käytännön toteutukseen ja erityisesti houkuttelevuuteen tuottajien näkökulmasta. Kunnollisella pilotoinnilla voidaan sulkea pois monia tässä tutkimuksessa havaittuja epävarmuustekijöitä.