Slangin tekstittäminen : Tarkastelussa huumeslangi dokumenttielokuvassa Reindeerspotting – Escape from Santaland

Abstract

Tutkielmassa selvitetään, millaisia strategioita kääntäjä käyttää tekstittäessään audiovisuaalisessa teoksessa esiintyviä slangi-ilmauksia. Tutkimuksen aineistona käytetään dokumenttielokuvaa Reindeerspotting – Escape from Santaland (2010), jossa suomenkielinen dialogi on tekstitetty englanniksi. Tarkastelussa on elokuvassa esiintyvä huumeslangi, joka sopii tutkimuskohteeksi hyvin, sillä vastaavanlaisia slangeja on sekä suomessa että englannissa ja siten myös useimmille ilmauksille on molemmissa kielissä olemassa suurin piirtein samaa tarkoittavia vastineita.

Tutkimuksessa käytetään hyväksi Pedersenin sekä Diaz Cintasin ja Remaelin esittelemiä erilaisia kulttuurisidonnaisten elementtien tekstittämiseen suunnattuja strategioita, joista varsinkin substituutio, eksplikointi, poisto, deiktiset ilmaukset ja kompensaatio sopivat tutkimuksessa hyödynnettäviksi. Etenkin tarkastellaan sitä, kuinka paljon kääntäjä käyttää substituutiota, eli korvaa lähtökielisiä slangi-ilmauksia käyttämällä niitä vastaavia ilmauksia kohdekielisestä slangista. Toisaalta tulee ottaa huomioon tekstittämistä koskevat ajan ja tilan rajoitukset, jotka vaikuttavat kääntäjän käytettävissä oleviin vaihtoehtoihin.

Tutkimuksen analyysiosiossa eritellään tarkemmin lähtötekstissä esiintyviä slangi-ilmauksia sekä niiden vastineita tekstityksessä ja tarkastellaan, millaisia strategioita kääntäjä on erilaisissa tilanteissa käyttänyt, sekä pohditaan taustalla vaikuttaneita tekijöitä. Analyysissä paljastui, että lähtötekstissä on yhteensä 115 huumeslangiksi laskettavaa ilmausta. Niiden tekstityksessä käytetyin strategia oli eksplikointi, jota oli käytetty 55 kertaa. Eksplikointien avulla kääntäjä tekee tekstityksestä helposti luettavan ja ymmärrettävän, mitä pidetäänkin yleisesti hyvän tekstityksen kriteereinä. Substituutiota puolestaan käytettiin 32 kertaa. Poistojen takia ilmauksia hävisi 17 ja deiktisillä ilmauksilla niitä korvattiin kolmesti. Aineistossa oli kahdeksan tapausta, jotka eivät täysin sopineet mihinkään edellä mainituista luokituksista. Näiden lisäksi kääntäjä oli käyttänyt viidesti kompensaatiota, eli lisännyt tekstitykseen slangi-ilmauksia.

Vaikka tekstityksessä on merkittävästi vähemmän slangi-ilmauksia kuin lähtötekstissä, katsojalle tulee kuitenkin selväksi, että elokuvan henkilöt käyttävät puheessaan runsaasti omalle viiteryhmälleen ominaista slangia. Toisaalta, koska useita slangi-ilmauksia oli tekstityksessä eksplikoitu, on mahdollista, että kohdetekstin vastaanottaja ymmärtää jotkin kohdat jopa paremmin kuin lähtökielinen vastaanottaja ilman tekstitystä.