Undervisning i ordföljd – vad, när och hur? : En jämförande analys av nybörjarläromedel i svenska och norska

Abstract

Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata, eritellä ja verrata, miten ruotsin ja norjan sanajärjestystä opetetaan alkeisoppikirjoissa. Perimmäinen tarkoitukseni on selvittää, mikä on tunnusomaista ruotsin sanajärjestyksen opetukselle Suomessa ja miten oppikirjoja voisi jatkossa kehittää.

Aineistona olen käyttänyt kuuden eri kirjasarjan teksti- ja työkirjoja. Näistä kaksi kirjasarjaa on Suomessa käytössä olevia yläasteen B-ruotsin oppikirjoja ja loput Ruotsissa ja Norjassa käytössä olevia toisen kielen oppikirjoja. Tutkielmassa selvitän, mitä sanajärjestysrakenteita oppikirjat nostavat esille ja missä järjestyksessä ne esitellään. Näitä tuloksia vertaan kirjallisuudessa esiintyviin kuvauksiin oppijakielen kehityksestä. Lisäksi kuvaan ja vertailen sanajärjestyksen esittämistapoja ja harjoituksia kielididaktisesta näkökulmasta. Lopuksi tarkastelen oppikirjojen teksteissä esiintyviä sivulauseita sen perusteella, miten ne heijastavat oppikirjojen opetusjärjestystä ja toisaalta tutkimuksissa havaittuja oppijakielen piirteitä.

Tulokset osoittavat, että molemmat tutkitut suomalaiset ruotsin oppikirjat käsittelevät lähes täysin samat sanajärjestyssäännöt peruskoulun kirjojen aikana ja lähes samassa järjestyksessä. Toisaalta ne eroavat skandinaavisista toisen kielen oppikirjoista useassa suhteessa. Suurin ero on, että skandinaavisissa oppikirjoissa painotetaan monien sellaisten rakenteiden funktioita, joita suomenkielisissä oppikirjoissa tarkastellaan yksinomaan sanajärjestyksen näkökulmasta. Lisäksi analyysi osoittaa, että suomalaisissa oppikirjateksteissä esiintyy vain vähän sivulauseita ja että ani harvassa näistä sanajärjestys eroaa näkyvästi päälauseen sanajärjestyksestä. Silti toinen oppikirjasarjoista näyttää välttelevän sivulauseiden käyttöä pitkään.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että suomalaisia ruotsin alkeisoppikirjoja voisi tulevaisuudessa kehittää funktionaalisempaan suuntaan. Sanajärjestyssääntöjen sijaan oppikirjat voisivat käsitellä lauseenalkuisia määreitä tekstin sidoskeinoina ja sivulauseita niiden käyttötarkoituksen kannalta. Näin myös toisen kielen tutkimuksen tulokset oppimisjärjestyksistä tulisivat paremmin huomioiduiksi. Jatkotutkimuksissa olisi hyvä tutkia empiirisesti, mitä sanajärjestyksen opetustapoja oppilaat ja opettajat pitävät mielekkäimpinä. Lisäksi olisi hyödyllistä tutkia myös useiden eri kielioppirakenteiden frekvenssejä oppikirjateksteissä.