Itsevastuullistettu hyvinvointi : OECD:n nuorten hallinta hyvinvointipolitiikalla

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201806132615
Title: Itsevastuullistettu hyvinvointi : OECD:n nuorten hallinta hyvinvointipolitiikalla
Author: Fernström, Pinja
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences, Institute of Behavioural Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2018
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-201806132615
http://hdl.handle.net/10138/236281
Thesis level: master's thesis
Abstract: Hyvinvointi ja sen edistäminen ovat saaneet paljon huomiota viime aikoina. Vaikka hyvinvointi ei poliittisesti ole uusi päämäärä, tarkoituksenani on argumentoida, että päämäärä itsessään on saanut uusia muotoja ja merkityksiä. Tutkielmassani näen hyvinvoinnin filosofisena käsitteenä, jota on vaikeaa kääntää politiikan kielelle. Päämääränä hyvinvointi pitää sisällään normatiivisia ajatuksia ja edellytyksiä sille, miten lasten ja nuorten tulisi olla ja käyttäytyä. Kyseenalaistamalla hyvinvoinnin käsitettä avautuu tila tarkastella mitä todella edistämme, kun edistämme hyvinvointia. Esittämällä viimeisimpiä muutoksia hyvinvointivaltiossa, ehdotan hyvinvointivaltion muuttuneen kilpailukyky-yhteiskunnaksi. Esimerkkinä tästä on lasten ja nuorten vastuullistaminen yrittäjämäisyydestä ja erilaisten taitojen opettelemisesta, joilla nähdään olevan mahdollista kilpailla tulevaisuuden työmarkkinoilla. Ajatus tasa-arvosta ei mahdu kilpailun ajatukseen, jossa ainoastaan parhaimmat palkitaan. Tämä on vastaan hyvinvointivaltion peruspilareita, minkä vuoksi käytän kilpailukyky-yhteiskunnan käsitettä. Tutkielmassani tutkin diskursiivisesti hallinnan näkökulmasta OECD:n Skills for Social Progress (2015) -raporttia. Tulevaisuuden globaalien haasteiden edessä OECD:n mukaan myös muilla kuin kognitiivisilla taidoilla on merkitystä kun pyritään ‘elämän menestykseen’. Kognitiivisilla taidoilla on merkitystä, mutta tutkimani raportin mukaan sosioemotionaalisilla taidoilla on merkitystä kasvattaessa onnellista ja menestyvää kansalaista. Kysyn aineistoltani kysymykset: (1) minkälaista subjektiviteettia muodostetaan hyvinvoinnin poliittisessa ohjauksessa sekä (2) miten hyvinvoinnin poliittista ohjausta oikeutetaan? Tulen ehdottaneeksi, että hyvinvointipolitiikassa diskursiivisesti muodostuva hyvinvointi ei välttämättä tule edistäneeksi hyvinvointia. Edistämisen sijaan se kontribuoi uusliberaaliin poliittiseen rationaaliin, jossa muodostetaan ahkeraa ja yrittäjämäistä subjektiviteettia. En kiellä, etteikö hyvinvointia olisi mahdollista parantaa sosioemotionaalisilla taidoilla, vaan argumentoin hyvinvoinnin ideaalin saavan sen kautta performatiivisen ja ristiriitaisen määritelmän. Näen sen kontribuoivan vanhentuneeseen Amerikkalaiseen unelmaan, jossa ‘kovalla työllä voi menestyä’. Tämä ei ota huomioon monia esteitä, joita elämässä ‘menestymisen’ tiellä on.Wellbeing and its development has gained a remarkable position in welfare policy. Although as an objective for politics it is far from new, I argue, that the objective itself has found new forms and meanings. In my masters dissertation, I see wellbeing as an intrinsically philosophical concept, that when translated to politics takes rather normative forms. Wellbeing as an ideal for education has in itself normative ideas on how children and youths should be and how they should behave. Questioning the concept of wellbeing itself creates a space to examine what do we really improve when improving wellbeing in education and to what ends. By pointing out to the late changes in the welfare state, I suggest that the welfare state has changed to a ‘competitive society’. This, for example, manifests itself as a way of educating children to be self-responsible self-entrepreneurs gaining skills with which to compete in the future labour market. Equality has no space in competition, where only the best are rewarded. This goes against the core values of the welfare state, hence the competitive society. I take to closer examination the OECD report ‘Skills for Social Progress’ (2015), which I analyse discoursively from the point of view of governance. In a future of global challenges, accordinf to the OECD other attributes than cognitive skills will have more meaning in ‘life success’. Cognitive skills are important, but according to the report I have analyzed socioemotional skills have importance in bringing up a ‘happy and successful citizen’. I ask my data the questions (1) what kind of subjectivity takes form for youths in the OECD’s Skills for Social Progress report and (2) how is the developing of wellbeing (socioemotional) skills justified. I argue, that wellbeing as an educational ideal or objective is, instead of actually improving wellbeing, contributing to the neoliberal rationale of creating hard-working, self-entrepreneurial subjectivities. I do not deny that wellbeing could not be improved by these skills, but I argue that wellbeing takes a performative ultra-active form of a way of being. It contributes to the liberal, out-of-date illusion of the American dream ‘work hard and you will succeed’ and does not take into account the various embedded obstacles for ‘life success’.
Subject: hyvinvointipolitiikka
nuoret
OECD
hallinta
kilpailukyky-yhteiskunta
subjektiviteetti
uusliberalismi
poliittinen rationaali
terapisaatio
diskurssianalyysi
Discipline: Kasvatustiede
Education
Pedagogik


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Itsevastuullist ... nti_Pro_Gradu_PinjaFer.pdf 1.046Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record