Divorce, mental health and mortality : A longitudinal register study

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3324-3
Title: Divorce, mental health and mortality : A longitudinal register study
Author: Metsä-Simola, Niina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences
Doctoral Programme in Social Sciences
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Belongs to series: URN:ISSN:2343-2748
Abstract: Poor mental health is a major public health issue, and across societies, mental health problems and excess mortality are consistently linked to divorce. This thesis examines how poor mental health increases the risk of divorce, how divorce increases the risk of poor mental health and mortality, and what is the role of socio-demographic factors in these associations. It also compares marital and non-marital unions and union transitions. The study uses nationally representative longitudinal data that combine information from different administrative registers. Poor mental health is measured by psychotropic medication and psychiatric hospital care, reflecting clinical psychiatric morbidity. The risk of divorce was highest immediately after new incidence of psychiatric morbidity, but also remained elevated thereafter. The prevalence of psychotropic mediation clearly increased and peaked before the date of legal divorce, followed by an 18-month decline before settling to a persistently high level. Psychotropic medication prevalence was similar in continuous long-term non-marital and marital unions, and changes in prevalence before and after separation from long-term non-marital unions were quite similar to changes before and after divorce. In contrast, there were no major changes in prevalence before and after separation from short-term cohabitation, but the prevalence was higher than among those in long-term unions already five years before separation. The divorced had excess risk of all-cause mortality regardless of time since divorce. Mortality attributable to accidental, violent, and alcohol-related causes of death was particularly high, and most pronounced immediately after divorce. The association between divorce and mental health was largely independent of socio-demographic factors, but socioeconomic disadvantage explained about half of the excess post-divorce mortality. According to these results, mental health is more closely linked to union stability than to whether the union is marital or not. Poor mental health seems to put strain on unions and hinder the formation of long-term unions, suggesting mental healthcare should focus more on relationship dynamics. Psychological support during divorce is needed to avoid high-risk health behaviours, such as alcohol use as a coping mechanism. Furthermore, preventing prolongation of socio-economic disadvantage is important in reducing post-divorce excess mortality.Huono melenterveys on huomattava kansanterveydellinen ongelma. Siviilisäätyjen väliset erot mielenterveydessä ja kuolleisuudessa on tunnettu jo pitkään, mutta avioeron, mielenterveyden ja kuolleisuuden väliset mekanismit kaipaavat lisätutkimusta. Tämän työn tavoitteena on selvittää miten mielenterveyshäiröt lisäävät eroriskiä, miten avioero puolestaan lisää huonon mielenterveyden ja ennenaikaisen kuolleisuuden riskiä, ja mikä on sosio-demografisten tekijöiden merkitys näissä prosesseissa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös avoliittojen ja niiden purkautumisen merkitystä mielenterveydelle. Tutkimus perustuu pitkittäisiin koko väestöä edustaviin rekisteriaineistoihin, joissa on yhdistelty Tilastokeskuksen, Kelan ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämiä tietoja. Mielenterveyttä mitataan tutkimuksessa psykiatrisella sairastavuudella, joka kattaa psyykenlääkityksen sekä psykiatriset sairaalahoitojaksot. Tutkimuksessa havaittiin, että avioeron riski on suurimmillaan heti psykiatrisen sairastumisen jälkeen, mutta pysyy selvästi koholla vielä yli kaksi vuotta myöhemmin. Psyykenlääkitys yleistyy ja on suurimmillaan ennen virallista avioeropäivää. Tämän jälkeen lääkitystä käyttävien osuus pienenee, mutta vakiintuu jo reilun vuoden kuluttua erosta pysyvästi avioeroa edeltävää tasoa korkeammalle. Mielialalääkkeiden käytössä muutokset ovat suurimpia. Kuolleisuusriski pysyy kohonneena riippumatta avioerosta kuluneesta ajasta. Eniten koholla riski on ulkoisissa ja alkoholiperäisissä kuolinsyissä, erityisesti heti avioeron jälkeen. Mielenterveyden ja avioeron välinen yhteys näyttäytyy laajalti sosio-demografisista tekijöistä riippumattomana, mutta eron jälkeiset sosiaaliset ja taloudelliset tekijät selittävät noin puolet kohonneesta kuolleisuusriskistä. Pitkissä avio- ja avoliitoissa psyykenlääkkeitä käytetään yhtä vähän. Pitkän avoliiton päättyessä muutokset lääkityksen yleisyydessä ovat samankaltaisia kuin avioeron yhteydessä havaitut, mutta lyhyen avoliiton päättyminen ei juuri vaikuta lääkityksen yleisyyteen. Sen sijaan lyhyissä avoliitoissa olevat ihmiset käyttävät jo ennen liiton päättymistä psyykenlääkkeitä muita useammin. Mielenterveys vaikuttaakin olevan enemmän sidoksissa liiton kestävyyteen kuin viralliseen avioitumiseen, ja huono mielenterveys näyttää rajoittavan mahdollisuuksia pitkän liiton muodostamiseen. Mielenterveyden hoidossa olisikin syytä huomioida yksilön lisäksi myös läheisten ihmissuhteiden dynamiikka. Myös erokriisin aikana psykologisen tuen tarjoaminen on tärkeää, ja eron jo tapahduttua sosiaalisen ja taloudellisen huono-osaisuuden pitkittymistä pitäisi pyrkiä estämään.
URI: URN:ISBN:978-951-51-3324-3
http://hdl.handle.net/10138/236523
Date: 2018-08-17
Subject:
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record