Voinko nähdä toisin? : katseesta, kulttuurista ja representaatiosta

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018062526380
Julkaisun nimi: Voinko nähdä toisin? : katseesta, kulttuurista ja representaatiosta
Tekijä: Oksanen, Riikka
Muu tekijä: Teatterikorkeakoulu, Ohjauksen koulutusohjelma
Opinnäytteen taso: Maisterin opinnäytetyö
Tiivistelmä: Opinnäytetyöni käsittelee ohjaajantyön etiikkaa, katseen kulttuurista ehdollistumista, representaatiota, toiseutta ja intersektionaalisen feminismin kysymyksiä. Pyrkimyksenäni on etsiä keinoja tasa-arvoisemman näyttämön ja ihmiskuvan saavuttamiselle esityksissäni. Lähden opinnäytetyössäni liikenteeseen siitä, että minun olisi ohjaajana tärkeä tunnistaa ne ideologiat, jotka olen sisäistänyt kasvaessani tässä kulttuurissa. Etsin työssäni keinoja tunnistaa katseessani sokeita pisteitä, jotka johtuvat siitä kulttuurista, jossa olen kasvanut ja siitä yhteiskunnallisesta positiosta, jossa olen elänyt läpi elämäni. Olennaisina keinoina näiden sokeiden pisteiden kartoittamiselle toimivat intersektionaalisen feminismin peruskysymykset, ajatus simuloivasta empatiasta, sekä bell hooksin esittämä ajatus vastakatseesta. Käyn työssäni läpi minulle itselleni merkityksellistä teoriaa katseesta, kuvasta ja representaatiosta. Teoriaosion tarkoituksena on liittää opinnäytetyöni sen historiallisen diskurssin kontekstiin, jota katseesta ja representaatiosta on käyty. Etsin teoriaosiossa myös itselleni keinoja, joiden avulla voin laajentaa sitä perspektiiviä, josta katson esityksiä. Yritän löytää tapoja katsoa toisin ja nähdä niitä asioita, jotka ovat hämärtyneet todellisuudestani oman yhteiskunnallisen positioni takia. Toisessa osiossa analysoin kahta elokuvaa, Peter Weirin, Kuolleiden runoilijoiden seura (1989) ja Sofia Coppolan, Lumotut (2017) intersektionaalisten kysymyksenasetteluiden avulla. Pyrkimyksenäni näissä analyyseissä on nähdä minulle tuttu materiaali uudesta näkökulmasta. Keinona tämän näkökulman löytämiselle käytän teoriaosiossa löytyneitä työkaluja vastakatse ja simuloiva empatia. Kolmannessa osiossa analysoin purkavalla katseella kolmea Teatterikorkeakouluopintojeni aikana ohjaamaani esitystä, Huikee reissu, Sädekehävaikutus ja HÄÄT. Pyrin katsomaan näitä esityksiä intersektionaalisten linssien läpi ja miettimään, miten tekemäni ratkaisut ohjaajana joko mahdollistivat tai estivät moninaista kokemuspintaa näyttämölläni ja monimuotoista käsitystä ihmisyydestä. Tässä osiossa pohdin myös taiteen luonnetta ja vapautta. Neljännessä osiossa ehdotan itselleni konkreettisia keinoja tasa-arvoisemman näyttämön rakentamiseksi. Tarkennan myös suhdettani feminismiin ja ideologioihin. Pohdin myös tässä osiossa vapautta ja käsityksiäni sivistyksestä. Lopuksi avaan vielä omaa henkilöhistoriaani ja yhteiskunnallista positiotani, ja yritän hahmottaa syitä sille, miksi olen Teatterikorkeakouluopintojeni aikana päätynyt pohtimaan juuri tasa-arvoon ja vapauteen liittyviä kysymyksiä.
Painetun version saatavuus: https://arsca.linneanet.fi/vwebv/holdingsInfo?bibId=504440
Taiteellinen osio: Vuoden perhe
URI: http://hdl.handle.net/10138/236626
URN:NBN:fi-fe2018062526380
Päiväys: 2018
Asiasanat (ysa): Huikee reissu (esitys)
Sädekehävaikutus (esitys)
Häät (esitys)
katse
ohjaus (taiteet ja media)
teatteriohjaus
feminismi
intersektionaalisuus
sukupuoli
tasa-arvo
representaatio
toiseus
Avainsanat: vastakatse
ohjaajantyö
simuloiva empatia
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten suojaama teos. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
O Oksanen_Riikka_2018.pdf 768.4KB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot