Factors Affecting Pain Intensity and Postoperative Oxycodone Requirement : Clinical and Genetic Perspectives

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4396
Title: Factors Affecting Pain Intensity and Postoperative Oxycodone Requirement : Clinical and Genetic Perspectives
Author: Cajanus, Kristiina
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine
Doctoral Program in Clinical Research
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Rintasyöpä on yksi maailman yleisimmistä syövistä. Diagnostiikan ja hoitokeinojen kehittyminen on merkittävästi parantunut taudin ennustetta. Kuitenkin joka vuosi tuhannet naiset saavat rintasyöpädiagnoosin ja läpikäyvät rintasyöpäleikkauksen toivoen parantumista. Nykyaikainen kirurgia vaatii tehokasta kivunlievitystä, sillä voimakas kipu altistaa elimistön merkittävälle rasitukselle. Elimistön suojaamiseksi leikkauksen aikana ja sen jälkeen potilaalle annostellaan kipulääkkeitä, joista opioidit ovat käytetyin kipulääkeryhmä keskivaikean ja vaikean postoperatiivisen kivun hoidossa. Opioidihoitoon liittyy kuitenkin vakavia haittavaikutuksia, kuten pahoinvointi ja hengityslama, joiden vuoksi kaikki opioidit joudutaan titraamaan analgeettiseen annokseen asteittain. Tämä pitkittää riittävän kivunlievityksen saavuttamiseen kuluvaa aikaa.. Oksikodoni on ollut vuosikausia Suomen käytetyin opioidi postoperatiivisen kivun hoidossa. Tämän väitöskirjan tarkoitus oli tutkia, onko oksikodonille määritettävissä analgeettista pitoisuutta sekä määrittää postoperatiivisen kivun voimakkuuteen ja oksikodonin tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. Näiden tekijöiden tunnistaminen helpottaisi riskipotilaiden tunnistamista sekä voimakkaan postoperatiivisen kivun että suuren oksikodonin tarpeen suhteen. Näin hoitohenkilökunta voisi jo ennalta varautua haastavaan postoperatiivisen kivun lievitykseen. Tutkimuspopulaatio koostui 1000 naisesta, jotka olivat menossa rintaleikkaukseen havaitun rintasyövän vuoksi. Potilaiden tauti affisioi vain toista rintaa, eikä heillä ollut havaittu metastaaseja. Ennen leikkausta potilaat täyttivät kyselyt demografisista tiedoistaan, sairaushistoriastaan, kipuoireistaan sekä masennus- ja ahdistustasostaan. Lisäksi potilaiden kuuma- ja kylmäkivun sieto sekä intensiteetti testattiin. Postoperatiivisesti kaikille potilaille annosteltiin suonensisäistä oksikodonia, kunnes he ilmaisivat olevansa kivuttomia. Postoperatiiviset kipuintensiteetit ja oksikodonin käyttö kirjattiin ensimmäisen 20 postoperatiivisen tunnin ajalta. Oksikodonille ei pystytty määrittämään analgeettista pitoisuutta. Postoperatiiviseen liikekivun voimakkuuteen assosioituvat tekijät olivat nuori ikä, kainaloevakuaatio (vs. vartijaimusolmukebiopsia), korkeampi kylmäkipuintensiteetti ja kylmäkivun sieto. Nämä tekijät selittivät yhteensä 8,5 % postoperatiivisen liikekivun voimakkuudesta. Postoperatiivisen liikekivun intensiteetti taas assosioitui vahvasti postoperatiiviseen oksikodonin kulutukseen, samoin kuin BMI, ikä, kainaloevakuaatio, OPRM1 genotyyppi ja preoperatiivinen kipu rinnassa. Nämä tekijät selittivät jopa 28 % oksikodonin tarpeen kokonaisvariaatiosta. Vain postoperatiivinen liikekivun voimakkuus ja kainaloevakuaatio assosioituivat oksikodonin analgeettiseen plasmakonsentraatioon. Yhdessä ne selittivät 17 % tämän variaatiosta. CYP2D6 genotyyppi ei assosioitunut postoperatiiviseen oksikodonitarpeeseen tai analgeettiseen plasma konsentraatioon, mutta se vaikutti plasman postoperatiivisiin oksimorfoni- ja noroksimorfonikonsentraatioihin. Väitöskirjan tulokset auttavat tunnistamaan rintasyöpäleikkauksen läpikäyneitä potilaita, joilla on korkea riski voimakkaalle postoperatiiviselle kivulle sekä suurelle oksikodonin tarpeelle.Rintasyöpä on yksi mailman yleisimmistä syövistä. Diagnostiikan ja hoitokeinojen kehittyminen on merkittävästi parantunut taudin ennustetta. Kuitenkin joka vuosi tuhannet naiset saavat rintasyöpädiagnoosin ja läpikäyvät rintasyöpäleikkauksen toivoen parantumista. Nykyaikainen kirugia vaatii tehokasta kivunlievitystä. Kivun lievittämiseksi leikkauksen aikana ja sen jälkeen potilaalle annostellaan kipulääkkeitä, joista opioidit ovat käytetyin kipulääkeryhmä keskivaikean ja vaikean leikkauksen jälkeisen kivun hoidossa. Opioidihoitoon liittyy kuitenkin vakavia haittavaikutuksia, kuten pahoinvointi ja hengityslama, joiden vuoksi kaikki opioidit joudutaan titraamaan kipua lievittävään annokseen asteittain. Tämä pitkittää riittävän kivunlievityksen saavuttamiseen kuluvaa aikaa ja altistaa potilaan kivun aiheuttamalle kärsimykselle ja elimistön kuormitukselle. Oksikodoni on ollut vuosikausia Suomen käytetyin opioidi leikkauksen jälkeisen kivun hoidossa. Tämän väitöskirjan tarkoitus oli tutkia, onko oksikodonille määritettävissä analgeettista pitoisuutta sekä määrittää leikkauksen jälkeisen kivun voimakkuuteen ja oksikodonin tarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. Näiden tekijöiden tunnistaminen helpottaisi riskipotilaiden tunnistamista sekä voimakkaan leikkauksen jälkeisen kivun että suuren oksikodonin tarpeen suhteen. Näin hoitohenkilökunta voisi jo ennalta varautua haastavaan postoperatiivisen kivun lievitykseen. Tutkimuspopulaatio koostui 1000 naisesta, jotka olivat menossa rintasyöpäleikkaukseen. Potilailla oli vain toisen rinnan tauti eikä heillä ollut havaittu etäpesäkkeitä. Ennen leikkausta potilaat täyttivät kyselyt demografisista tiedoistaan, sairaushistoriastaan, kipuoireistaan sekä masennus- ja ahdistustasostaan. Lisäksi potilaiden herkkyys kuuma- ja kylmä-kipukokeessa sekä kylmäkivun sieto testattiin. Leikkauksen jälkeen kaikille potilaille annosteltiin suonensisäistä oksikodonia kunnes he ilmaisivat kivunlievityksen olevan riittävä. Leikkauksen jälkeinen kivun voimakkuus ja oksikodonin käyttö kirjattiin ensimmäisen 20 leikkauksen jälkeisen tunnin ajalta. Hyvään kivunlievitykseen tarvittavat plasman oksikodonipitoisuuden vaihtelivat huomattavasti potilaiden kesken. Leikkauksen jälkeiseen liikekivun voimakkuuteen liittyvät tekijät olivat nuori ikä, kainalon imusolmukkeiden poisto (vs. vartijaimusolmukebiopsia), suurempi herkkyys kylmäkivulle ja vähäisempi kylmäkivun sieto. Nämä tekijät selittivät yhteensä 8,5 % leikkauksen jälkeisen liikekivun voimakkuudesta. Lekkauksen jälkeinen liikekivun voimakkuus puolestaan liittyi vahvasti leikkauksen jälkeiseen oksikodonin kulutukseen samoin kuin painoindeksi, ikä, kainalon imusolmukkeiden poisto, OPRM1 genotyyppi ja leikkausta edeltänyt kipu rinnassa. Nämä tekijät selittivät jopa 28 % oksikodonin tarpeen kokonaisvaihtelusta. Vain leikkauksen jälkeinen liikekivun voimakkuus ja kainalon imusolmukkeiden poisto liittyivät oksikodonin analgeettiseen plasmapitoisuuteen. Yhdessä ne selittivät 17 % tämän vaihtelusta. CYP2D6 genotyyppi ei vaikuttanut leikkauksen jälkeiseen oksikodonitarpeeseen tai analgeettiseen plasmapitoisuuteen, mutta se vaikutti leikkauksen jälkeisiin oksikodonin metaboliittien oksimorfonin ja noroksimorfonin plasman pitoisuuksiin. Väitöskirjan tulokset auttavat tunnistamaan rintasyöpäleikkauksen läpikäyneitä potilaita, joilla on kohonnut riski voimakkaalle leikkauksen jälkeiselle kivulle sekä suurelle oksikodonin tarpeelle.
URI: URN:ISBN:978-951-51-4396
http://hdl.handle.net/10138/236673
Date: 2018-09-07
Subject:
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record