Humanistisen tiedekunnan opinnäytetiivistelmät

 

Uusimmat julkaisut

  • Schwanck, Inna (University of Helsinki, 2015)
    Tutkielmani tarkoituksena on kirjoittaa esiin hahmoa, jota olen pitkään etsinyt eri kuvastoista. Näin tuon hetkellisen hahmon 1800-luvun Englannissa vaikuttaneen prerafaeliittiveljeskunnan maalauksissa, sekä 1990-luvun alkupuolella muotilehdet ja -mainokset vallanneen heroin chic -tyylin valokuvissa. Koska etsimästäni hahmosta on vaikea saada otetta, käytin sen esiin kirjoittamiseksi teoreettisena taustana psykoanalyytikko Julia Kristevan teoriaa abjektista. Abjekti määrittyy samalla tavalla hetkellisenä kuin etsimäni hahmo, jonka paikallistin katoavaisuuden ja häilyvyyden kautta nuoreen, teini-ikäiseen tyttöön. Hahmo vaikuttaa tulevan näkyväksi vain erilaisilla rajapinnoilla ja hahmottuvan väliaikaisuudessa, minkä vuoksi siitä on vaikea saada kiinni. Kahden kuvaston lukeminen rinnakkain mahdollistaa hahmon sisältämien ominaisuuksien esiin tuomisen eri näkökulmissa. Työni rakentuu teemoille, joihin liitän yhden kuvaparin kuhunkin. Yhteensä käsittelen kuutta kuvaa. Tutkin ensimmäistä kuvaparia niiden ja niissä esiintyvien naisten saaman aikalaisvastaanoton kautta. Kriitikoiden käyttämä inhon sanasto määrittelee etsimäni hahmon abjektiksi. Tarkastelen myös suhteita ja rajoja kuvaajien ja heidän malliensa välillä, sekä mallien ja heidän esittämiensä hahmojen välillä. Seuraavissa kuvissa tutkin nuoruuteen ja hetkellisyyteen liittyvää iteriittoisuutta ja Kristevan kuvaavan symbolisen järjestyksen rajalla liikkuvaa teini-ikäistä tyttöä. Viimeisessä kuvaparissa paikallistan abjektin hahmon käsittelemieni kuvastojen usein anorektisina nähtyihin ruumiisiin. Yhdistän syömättömyyden ja tietoisen kieltäymyksen paastoamiseen ja uskonnolliseen abjektiin ja kirjoitan sen ilmentäjänä 1500-luvulla eläneestä pyhimyksestä Avilan Teresasta. Kuvastoissa esiintyvät mallit ja heidän kuvaajansa tuntuvat tahtovan jäädä nuoruuteen ja sen mahdollistamaan unien ja tarujen maailmaan. Kun he kasvavat aikuisiksi, joutuvat he kohtaamaan kulttuurisen, symbolisen järjestyksen, jolloin ainoa mahdollisuus abjektin säilyttämiselle on asettua tietoisesti kulttuurin ulkopuolelle. Aikaisemmin eteerisinä näyttäytyvät hahmot muuttuvat noidiksi ja meduusoiksi sekä kuvaajansa ja katsojansa ahmaiseviksi vampyyreiksi. Vaikka en ota lähtökohdakseni hahmoni muodostavaa kulttuuria, kulkevat ajat aiheeni mukana. Abjekti hahmo muotoutuu sen piiristään poistavan kulttuurin ja järjestyksen kautta, sen sääntöjen takaa löytyvänä. Työni löysi oikeutuksensa, kun huomasin etsimäni hahmon tulleen uudelleen näkyväiseksi, elokuvissa, valokuvissa ja maalauksissa, mutta ennen kaikkea nuorten tyttöjen itsensä raottaessa häilyväistä maailmaansa Internetissä, kuvaamalla itseään ja toisiaan.
  • Riikonen, Alma (University of Helsinki, 2014)
    Käsittelen tässä tutkielmassa arkkitehti Else Aropaltion 1930–1950-lukujen asuntoarkkitehtuuria Helsingin Lauttasaaressa. Tutkielman tarkoitus on selvittää, mikä on ollut Aropaltion rooli Lauttasaaren rakennetun ympäristön muotoutumisessa kyseisenä ajankohtana. Tutkielman aineistona on käytetty aikakauden arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua käsittelevän kirjallisuuden lisäksi Aropaltion Lauttasaareen suunnittelemia rakennuskokonaisuuksia sekä Lauttasaaren 1900-luvun alkupuolen rakennussuunnitelmia. Lauttasaarta alettiin kehittää asuinalueena maailmansotien välisenä aikana, jolloin Aropaltio aloitteli uraansa arkkitehtina. Rakentaminen alueella pääsi vauhtiin, kun saaren kantakaupunkiin yhdistävä silta valmistui 1930-luvun lopulla. Lauttasaaren rakentamista ohjailleet rakennussuunnitelmat ja määräykset olivat tuolloin väljiä ja suuntaa-antavia, mikä antoi saareen kerrostaloja suunnitelleille arkkitehdeille melko vapaat kädet. Rakentamista alettiin säädellä Lauttasaaressa vasta 1950-luvulla, jolloin alueen asemakaava astui voimaan. Tässä tutkielmassa tarkasteltavat vuosikymmenet Aropaltion uralla osuvat aikaan, jolloin funktionalismin periaatteet löivät itsensä läpi ja vakiinnuttivat paikkansa suomalaisessa asuntoarkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa. Sodan aikana ja välittömästi sen jälkeen rakentamista hankaloitti pula materiaaleista. Jälleenrakennuskaudella funktionalismille ominainen tehokkuusajattelu ja suuri asuntotarve veivät asuntosuunnittelua yksilöllisyyden sijaan kohti standardointia. Samalla asuntopulaa helpottamaan luotu aravajärjestelmä asetti tiukat ehdot rakentamiselle. Aropaltion 1930–1950-lukujen aikana suunnittelemissa rakennuksissa voi nähdä asuntoarkkitehtuurissa tapahtuneet muutokset funktionalismille tyypillisistä tilojen eriyttämisvaatimuksista pula-ajan niukkuuden kautta 1950-luvun minimiasuntoihin. Rakennusten asettelussa taas voi havaita muutoksen funktionalismin terveellisen ja tehokkaan asumisen ihanteesta sodanjälkeisen ajan vapaampaan ja luontoon entistä paremmin istuvaan kaupunkisuunnitteluun. Aropaltion arkkitehtuurissa näkyy aikakauden pyrkimys parempien asuntojen ja asuinalueiden luomiseen. Aropaltion uran alkuaikoina naisarkkitehdit työskentelivät usein vielä avustavissa tehtävissä vailla suurempia etenemismahdollisuuksia. Aropaltion kohdalla oma arkkitehtitoimisto ja mahdollisuus suunnitella itsenäisesti kokonaisia asuinalueita oli seurausta yhteistyöstä rakennusliikkeen omistaneen aviomiehen kanssa. Aropaltiolla on ollut eniten vaikutusmahdollisuuksia Lauttasaaren ilmeeseen uransa alkuaikoina, jolloin rakentamista ei vielä juurikaan ohjailtu saarella. Myöhemmin rakennusten ilmeeseen, pohjaratkaisuihin ja asetteluun vaikuttivat jälleenrakennuskauden aravasäännöt sekä asemakaava. Aropaltion vaikutus Lauttasaaren rakennettuun ympäristöön liittyy hänen suunnittelemiensa rakennusten suureen määrään. Ne erottuvat kaupunkikuvassa yhtenäisinä rakennusryhminä saaren muutoin hajanaisessa rakennetusta ympäristöstä.
  • Lindström, Minna-Marika (University of Helsinki, 2013)
    Pro gradu –työn tavoitteena on selvittää Suomen evankelisluterilaisten kirkkojen 1880-1910 –lukujen alttaritauluissa esiintyvää kansallisen ja etnisen vierauden kuvaamista. Vierauden takana on ajatus toiseudesta, erilaisuudesta, jossa maailma jaetaan eron kautta meihin ja muihin. Työn näkökulma on ”suomalainen”, vieraus on sellaista, mitä ei suomalaisesta näkökulmasta voi tunnistaa tutuksi ”suomalaiseksi”. Raamatun kertomuksiin liittyvien alttaritaulujen henkilöt eivät olleet suomalaisia ja tapahtumapaikat olivat kaukana Suomesta. Miten ja millaiseksi vieraus kuvattiin autonomisessa Suomessa, jossa vallitsi kansallisen identiteetin rakentamisen sävyttämä ilmapiiri? Työn tarkastelunäkökulma ja metodologia rakentuvat postmodernista ja jälkistrukturalistisesta ajatusmaailmasta. Teosten analyyseissä käytetään myös strukturalismin ja semiotiikan menetelmiä. Tulee ilmi, että 1880-1910 –lukujen alttaritaulujen vierauden merkkeinä voidaan pitää seikkoja, joita on tullut esille aikaisemmassa tutkimuksessa koskien muuta kristillistä taidetta. Vierauden kuvaaminen muodostuu yksityiskohtien kautta. Vierautta korostaa alttaritauluissa esiintyvä suomalaisuus, joka samalla vie tilaa vieraalta. Teosten valtavirtaa ei vierauden eikä suomalaisuuden kuvaaminen edusta. Vierauden kuvaaminen on stereotyyppistä ja arvottavaa. Aikaisemmassa tutkimuksessa esille tullut Ivan Davidson Kalmarin esittelemä kristillisen taiteen raamatullisen orientalismin hierarkkinen jana toteutuu tarkastelun kohteena olevassa aineistossa. Näyttää siltä, että vierauden kuvaaminen miljöön osalta hieman muuttuu ja monipuolistuu ajan kuluessa. Pro gradun lopussa vierauden ja suomalaisuuden merkkejä sovelletaan kahteen teokseen. Havaitaan, että niissä on me ja muut –tyyppinen asetelma, jossa suomalaisuus arvotetaan vieraan yläpuolelle, mutta näkemys vieraasta poikkeaa toisistaan.
  • Kallio, Jyrki (University of Helsinki, 2009)
    Tämän lisensiaattitutkimuksen kohde on Kiinassa Qing-kaudella (alunperin vuonna 1695) julkaistu proosa-antologia Guwen guanzhi, ”Klassisen kirjallisuuden parhaat”. Se on nykyään tunnetuin klassisella kiinan kirjakielellä kirjoitettujen proosatekstien antologioista. Teosta käytetään keskikoulujen lukukirjana sekä Manner-Kiinassa että Taiwanilla. Guwen guanzhin kokosivat ja toimittivat Wu Chengquan (Chucai) ja Wu Dazhi (Diaohou). Heidän alhaisesta yhteiskunnallisesta asemastaan johtuen teos ei keisarikaudella saanut osakseen samanlaista tunnustusta kuin virkamies-kirjanoppineiden laatimat ja virkatutkintoon valmentautumiseen tarkoitetut antologiat. Tutkimuksen tavoite on selittää, miten Guwen guanzhi on saattanut kohota nykyiseen valta-asemaansa klassisen kiinan proosa-antologioiden joukossa. Aiheesta ei ole olemassa aikaisempia, julkaistuja akateemisia tutkimuksia. Guwen guanzhin alkuperän selvittämiseksi teosta verrataan joukkoon Qing-kaudella julkaistuja vastaavia antologioita. Tulokset osoittavat, että 86 % Guwen guanzhin teksteistä on peräisin Guwen xiyi -nimisestä aikalaisantologiasta. Sitä vastoin Guwen guanzhin sisältämät kommentaarit vaikuttavat olevan Wu Chucain ja Wu Diaohoun itsensä laatimia. Guwen guanzhin erityispiirteiden – kommentaarien ja tekstien valinnan poikkeavuuksien – tarkastelu osoittaa, että teos heijasti Ming-kaudella eläneen ajattelijan Wang Shourenin (Yangmingin) tasa-arvoisen koulutuksen ihannetta. Tämä lienee tehnyt Guwen guanzhista muita aikalaisantologioita pidetymmän alempien yhteiskuntaluokkien keskuudessa. Teosta lienee käytetty erityisesti kauppias-keskiluokan teini-ikäisten lasten perehdyttämisessä klassiseen sivistykseen. Keisarillisesta virkatutkintojärjestelmästä luopumisen jälkeen Guwen guanzhin merkitys kasvoi. Sen etuna oli tiiviin koon, kattavan tekstivalikoiman ja hyvien kommentaarien lisäksi vapaus useille muille Qing-kauden antologioille ominaisesta moralisoivasta tendenssisyydestä. Sisältöanalyysin kautta tutkimuksessa mitataan sentralismin (monismin) ja lokalismin (pluralismin) suhdetta Guwen guanzhin teksteissä. Otoksen analyysi osoittaa, että tekstien jakauma on vähintään suuntaa-antavalla tavalla vino: tekstivalikoima näyttää ottavan kantaa myötäsyntyisen, individualistisen hyveen puolesta ja valtion määräämiä moraalikäsityksiä vastaan. Tämä heijastanee piilotettua arvostelua keisarillisen keskushallinnon harjoittamaa mielipidevainoa kohtaan, mikä Qing-kauden alkuvuosikymmeninä saattoi olla yhteydessä Ming-lojalismiin. Tutkimuksessa arvoidaan, että Guwen guanzhin ilmentämän pluralistisen lokalismin on mahdollista vaikuttaa rapauttavasti myös kiinalaisissa nyky-yhteiskunnissa vallitsevaan monoliittiseen arvo-ortodoksiaan. Tutkimus on toteutunut rinnakkain Guwen guanzhin suomentamisen kanssa. Suomennosvalikoima, joka sisältää noin puolet alkuteoksen teksteistä, on ilmestynyt Gaudeamus Helsinki University Pressin kustantamana kolmena teoksena: Jadekasvot – Valittuja tarinoita Kiinan muinaisajoilta (2005), Jadelähde – Valittuja kirjoituksia Kiinan keskiajalta (2007) ja Jadepeili – Valittuja kirjoituksia keisarillisen Kiinan kulta-ajoilta (2008). Suomennoksessa on suhtauduttu kriittisesti perinteisiin tulkintoihin, ja jokainen teos sisältää runsaasti sekä sanastoon että sisältöön liittyviä selityksiä. Trilogia on ensimmäinen Guwen guanzhin kattava käännös länsimaisille kielille.