Religious and national identities among young Muslims in Finland: Religious and national identities among young Muslims in Finland

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4451-5
Julkaisun nimi: Religious and national identities among young Muslims in Finland: Religious and national identities among young Muslims in Finland
Tekijä: Pauha, Teemu
ISBN: 978-951-51-4451-5
Tiivistelmä: In this thesis, I investigate the construction of identities among young Muslims in Finland, with an emphasis on the interplay between religious and national identities. The key research questions are studied in the framework of the social psychology of religion and include: How do young Finnish Muslims negotiate belonging in various religious, national, ethnic, and other identity categories? What kinds of meanings are associated with these categories? The empirical part of the thesis consists of three sub-studies that are published in three separate articles. In the article ‘“Don’t Ever Convert to a Finn”: Young Muslims writing about Finnishness’, together with fellow researcher Inga Jasinskaja-Lahti, I analyse letters that 11- to 16-year-old Muslims have written to an imaginary friend about living in Finland as a young Muslim. For the most part, the letters describe the country in positive terms, as a safe and prosperous society in which Muslims are free to practise their faith. The Finnish culture and people, in turn, are portrayed in a more ambiguous light. On the one hand, Finns are characterised as friendly and respectful but, on the other hand, they sometimes come across as racist in the letters and, in any case, as ‘an Other’ to Muslims. We hypothesise that this sense of Otherness may be due to the ‘civil Lutheranism’ embedded in the Finnish national culture. For the article ‘Ambassadors of Faith: Young Muslims Negotiating for Agency in the Face of Discursive Government’, I interviewed 14 young Muslims active in civil society organisations. With the help of Foucauldian discourse analysis, I aimed to understand the ways in which young Muslims position themselves in relation to the various discourses that govern the standards of good Muslimness. The young interviewees appeared to be rather skillful at using the discourses to claim agency in both the Muslim community and in the broader society. By emphasising the difference between young Muslims and their parental generation, the interviewees were able to justify the need for Islamic youth organisations distinct from the mosque associations of the older generation. In the third article, ‘Praying for One Umma: Rhetorical Construction of a Global Islamic Community in the Facebook Prayers of Young Finnish Muslims’, I employ the tools of rhetorical psychology in order to analyse online prayers. On the basis of the analysis, I argue that the prayers serve a function similar to the ‘flagging’ of national identity. Through the selective use of rhetorical devices such as metaphor, the prayers portray Muslims worldwide as one unified community that transcends national, ethnic, and even familial boundaries. Each sub-study utilises a different dataset and a different methodology. Despite this variety of approaches, the studies are bound together by a common ontology and epistemology. In line with social constructionist thinking, I do not regard identities, subjectivities and so forth as entities internal to people, but rather as processes that occur between them. Accordingly, one of the aims of this thesis is to increase the use of social constructionist approaches in the psychology of religion. The thesis supports the previous findings that young European Muslims are increasingly identifying with one global Muslim community and rejecting the religious traditions that they deem ‘ethnic’ or ‘cultural’. The Finnish national identity is not explicitly rejected, but it is implicitly portrayed as an Other to Islam. By making a sharp distinction between Islam and Finnishness, the informants echo the widespread discourse of Islam as a foreign religion that is alien to Finland and Finnish culture.Tutkin väitöskirjassani nuorten muslimien identiteetin rakentumista Suomessa. Painopiste on erityisesti uskonnollisten ja kansallisten identiteettien yhteyksissä eli siinä, miten suomalaisuus ja muslimius kietoutuvat yhteen ja vaikuttavat toisiinsa. Lähestyn aihetta uskonnon sosiaalipsykologian näkökulmasta. Nuorilta muslimeilta keräämässäni aineistossa suomalaisuus ja islam näyttäytyvät selvästi erillisinä ja joskus jopa vastakkaisina tai toisensa poissulkevina ilmiöinä. Aineistossani suomalaisuus yhdistyy tyypillisesti kristillisyyteen, runsaaseen päihteidenkäyttöön ja vaalean ihon tai sinisten silmien kaltaisiin etnisiin tuntomerkkeihin. Toisaalta tutkittavat liittävät suomalaisuuteen myös sellaisia asioita, joihin heidän on helpompi samaistua. Suomalaisuus yhdistetään esimerkiksi vaatimattomuuden, rehellisyyden ja luotettavuuden kaltaisiin hyveisiin, jotka tutkittavien mukaan yhdistävät suomalaisuutta ja islamia. Oman itsen määrittäminen suomalaiseksi tai ei-suomalaiseksi ei tutkimukseni perusteella ole pysyvä ominaisuus vaan saattaa vaihdella tilanteesta toiseen. Sama tutkittava saattoi yhden tutkimushaastattelun aikana puhua välillä ”niistä suomalaisista” ja välillä ”meistä suomalaisista” riippuen siitä, mitä merkityksiä hän kulloinkin liitti suomalaisuuteen. Tutkittavat kertoivat itsekin havainneensa, että heidän kansallinen identiteettinsä vaihtelee tilannekohtaisesti. Moni kertoi kokevansa itsensä suomalaiseksi ulkomailla ja ulkomaalaiseksi Suomessa. Pohdin väitöskirjassani myös, mitä tulokset kertovat uskonnon yleisestä asemasta Suomessa. Vaikka Suomen valtio on katsomuksellisesti neutraali eikä Suomen kansalaisuus edellytä minkään tietyn uskontokunnan jäsenyyttä, mielikuvien tasolla suomalaisuus ja kristillisyys liitetään Suomessa tiiviisti yhteen. Asennetutkimuksissa onkin todettu, että islam nähdään usein epäsuomalaisena uskontona tai jopa uhkana suomalaiselle kulttuurille ja elämäntavalle. Väitöstutkimukseni täydentää näitä aiempia tuloksia ja osoittaa, että nuoret muslimit ylläpitävät omalta osaltaan käsitystä islamin ja suomalaisuuden erillisyydestä ja jopa vastakkaisuudesta. Suomalaisuuden lisäksi maahanmuuttajataustaisilla tutkittavilla on jännitteinen suhde myös vanhempiensa alkuperämaan kulttuuriin. Erityisen kriittisesti nuoret suhtautuvat islamin alueellisiin perinteisiin, joita harjoitetaan vanhempien lähtömaassa. Tutkimieni nuorten mielestä on olemassa yksi todellinen islam, joka on yhteinen kaikille maailman ihmisille. Vain tietylle maantieteelliselle alueelle tai tietylle etniselle ryhmälle ominaisissa perinteissä ei heidän mukaansa olekaan kyse uskonnosta vaan ”kulttuurista”. Vastaavanlaista pyrkimystä kulttuurisista variaatioista puhdistettuun islamiin on todettu myös muualla Euroopassa tehdyissä tutkimuksissa. Määrittelemällä jotkin vanhemman sukupolven uskonnolliset tavat ”kulttuuriksi” nuoret pystyvät sanoutumaan niistä irti ja saavat näin itselleen enemmän liikkumatilaa uskonkysymyksissä. Väitöskirjatutkimukseni koostuu kolmesta erillisestä osatutkimuksesta, joista kunkin tulokset on julkaistu omassa tutkimusartikkelissaan. Osatutkimusten aineistoina on käytetty yhteiskunnallisesti aktiivisten nuorten muslimien haastatteluita, nuorten muslimien Facebook-rukouksia ja islamin oppitunneilla kirjoitettuja kirjeitä, joissa nuoret muslimit kertovat kuvitteelliselle muslimiystävälle elämästä Suomessa.
URI: http://hdl.handle.net/10138/239079
URN:ISBN:978-951-51-4451-5
Päiväys: 2018-08-23


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
Religiou.pdf 1.052MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot