Naisen kokemus, sota ja selviytyminen - Kolmanteen valtakuntaan 1944 lähteneet suomalaiset naiset

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3327-4
Julkaisun nimi: Naisen kokemus, sota ja selviytyminen - Kolmanteen valtakuntaan 1944 lähteneet suomalaiset naiset
Tekijä: Heiskanen, Anu
ISBN: 978-951-51-3327-4
Tiivistelmä: This research “Finnish Women’s Experience of War and Survival in the Third Reich and After, 1944-1948” investigates the experience of women who left their home country for Nazi Germany in the autumn of 1944. In the previous three years the German invasion of the Soviet Union had occupied the Northern part of Finland. The military co-operation inside Finland created a German-Finnish labor market as the Wehrmacht, with its local force of over 200 000 men, required building materials, housing and a wide range of services, many of them provided by Finnish women. Women worked in cooking, cleaning, nursing and clerical duties. Eventually also social and emotional ties developed between German men and Finnish women, and due to the relatively high wage level women preferred to stay working for the Germans. In Autumn 1944 when Finland signed a peace treaty with the Soviet Union approximately 1 000 women left for the Third Reich, either with the retreating German army to Norway or on German ships to Germany. Eventually most of these women returned to Finland in the years after the war. The research is inspired by the “new” histories of war that have challenged the ways that war and warfare have been studied by introducing the ordinary people’s experiences and gender into the sphere of inquiry. This study uses German Alltagsgeschichte and Italian microhistory theory. The main source material consists of 648 security police interviews that were conducted at the repatriation camp in Finland during 1945–1948. The majority of women were unmarried and almost 60 per cent were between 19 to 24 years of age. The motives for departure that the women expressed were both about factors that attracted them to leave and factors that pushed them out from Finland, such as marriage or pregnancy, good wages, or a desire to see foreign countries. Moreover, fear of possible Soviet occupation and consequent retaliation measures and even violence was the most common factor mentioned. Some women left against their will and some were misled by the Germans that they could continue to Sweden. Inside the Reich the women were assigned to work for the final phase of the German war effort in a catastrophic situation with the Reich on the brink of total collapse. The Nazi government tried increasingly to utilize women and foreign laborers, which is clearly reflected in the Finnish women’s experiences. Several hundreds were assigned to work for the German occupiers in Norway where conditions were more peaceful. Inside Germany, however, conditions were very dangerous. After the war the repatriation also varied, as the women in Norway were forced to return to Finland almost immediately but the homecoming from the Allied-divided and occupied Germany proved complicated and drawn out and sometimes even hazardous. The Allied authorities and the United Nations Relief and Rehabilitation Administration were not very interested to assist ex-enemy nationals, and the Finnish government did not send a Red Cross representative to Germany until 1948. However, the Western Allied armies were willing to employ Finnish women in menial service tasks to cook and clean for the occupying troops. The devastating impact of war and political ideology is clearly shown in the experience of these women in their personal lives of emotional destruction and physical privation. The contact with a German fiancé was often disconnected. Approximately every fifth women out of those 648 who returned home had a child whose father was a German.Poliittiseen historiaan lukeutuva väitöskirjani ”Naisen kokemus, sota ja selviytyminen” käsittelee Kolmanteen valtakuntaan lähteneitä suomalaisia naisia, jotka Saksan sotavoimien vetäytymisen yhteydessä 1944 lähtivät maasta. Tutkimuksen pääasiallisena lähdemateriaalina olen käyttänyt naisten omia kertomuksia, jotka syntyivät naisten paluun yhteydessä tehdyissä kuulusteluissa. Kuulustelut suoritti Valtiollisen poliisin erityinen tutkijaelin. Lähteneiden naisten lukumääräksi olen pöytäkirjojen ja arkistolähteiden avulla arvioinut 1 000 naiseksi. Yhteensä 648 Suomeen palanneen pöytäkirja on aineistossa, mistä voi tehdä johtopäätöksen, että suunnilleen 35 % naisista ei palannut kotimaahan vuoteen 1948 mennessä. Aineiston naisista suurin osa oli naimattomia, nuoria naisia, joilla oli sodan aikana ollut jokin kosketus Saksan sotavoimiin. Yleisimmin ensimmäinen askel oli työnteko pohjoisessa saksalaisten töissä, jonne monet lähtivät, kun kuulivat saksalaisten työmailla maksetuista hyvistä palkoista. Kun Suomi irtautui sodasta, naisten elämä saattoi olla sosiaalisten ja emotionaalisten siteiden kautta monin tavoin sidoksissa Saksan asevoimiin ja sen edustajiin. Naiset kertoivat erilaisia ja samanaikaisesti vaikuttaneita syitä lähtöönsä. Olen kartoittanut niitä tekijöitä, jotka vetivät heitä Kolmanteen valtakuntaan, sekä niitä, jotka työnsivät pois Suomesta. Naisten kertomuksissa toistui halu solmia avioliitto saksalaisen miehen kanssa sodan jälkeen, fyysisen väkivallan tai Neuvostoliiton miehityksen pelko, mikäli jäisivät Suomeen, sekä halu säilyttää hyvätuloinen työpaikka. Kaikki naiset eivät lähteneet vapaaehtoisesti, sillä Saksan asevoimilla oli halu saada naisia mukaansa työvoimaksi. Myös sotatilanne aiheutti sen, että paluu etelään ei enää onnistunut. Etelän rannikkokaupungeista laivoilla lähteneet olivat usein nuoria ja kertoivat lähteneensä ajattelemattomuuttaan tai seikkailunhalusta. Kolmannessa valtakunnassa osa naisista määrättiin jäämään Norjaan ja osa jatkoi Saksaan. Näiden kahden ryhmän kokemus muodostui erilaiseksi: Norjassa ei ollut sotatilaa, joten työnteko saattoi jatkua melko samankaltaisena kuin Suomessa. Norjassa olevat suomalaiset naiset, jotka odottivat lasta ja lapsen isä oli Saksan sotavoimiin kuuluva henkilö, saattoivat hakeutua SS-järjestön perustamiin Lebensborn-koteihin. Naiset palasivat Suomeen nopeasti sodan päätyttyä, eikä heille annettu mahdollisuutta jäädä Norjaan tai matkustaa Saksaan. Saksan sotatilanne oli naisten saapuessa jo katastrofaalinen, mutta siitä huolimatta naiset saivat työmääräyksiä ilmatorjuntakasarmeille ja sotatarviketeollisuuteen. Myös SS-järjestö yritti käyttää naisia hyväkseen värväämällä heitä vastarintaliikkeen palvelukseen. Mitään mahdollisuuksia naisilla ei ollut palata kotimaahan ja monet joutuivat kokemaan erittäin vaikeita vaiheita. Paluu kotimaahan osoittautui myös hyvin hankalaksi, sillä liittoutuneiden viranomaiset olivat haluttomia auttamaan entisen vihollismaan kansalaisia, mutta toisaalta palkkasivat suomalaisia naisia miehitysarmeijoidensa tarpeisiin samankaltaisiin huoltotehtäviin, joita naiset olivat jo Suomessa ja Saksassa tehneet. Palkkatyö, erityisesti armeijan huoltotehtävissä, nouseekin naisten sotakokemuksen keskiöön.
URI: http://hdl.handle.net/10138/239788
URN:ISBN:978-951-51-3327-4
Päiväys: 2018-08-28


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
NAISENKO.pdf 2.856MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot