Kun vauvaonni vaihtuu kuoleman suruun - Narratiivinen tutkimus kohtukuolemasta, lapsen kuoleman aiheuttamasta surusta ja selviytymisprosessista sekä kirkon tuesta

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4363-1
Julkaisun nimi: Kun vauvaonni vaihtuu kuoleman suruun - Narratiivinen tutkimus kohtukuolemasta, lapsen kuoleman aiheuttamasta surusta ja selviytymisprosessista sekä kirkon tuesta
Tekijä: Itkonen, Juha
Opinnäytteen taso: väitöskirja
ISBN: 978-951-51-4363-1
Tiivistelmä: The Birth of a baby into a family is one of the greatest experiences in human life. Likewise when pregnancy ends in stillbirth, death of the baby during the delivery process or with infant death the weeks thereafter, it is one of the most distressing if not the most devastating experiences in human life. In the Western World the loss can be even harder to face since people are prone to believe in modern medicine’s capacity to keep the expected baby alive. Thus when parents must come to their church to arrange an infant funeral rather than an infant baptism, the message of loving and omnipotent God is somewhat tested. The purpose of this study is to consider how support from the Evangelical Lutheran Church figures into the narratives of parents in Finland dealing with stillbirth or infant death, and the grieving and recovery processes thereafter. Research questions are: 1. What kind of significance do parents give to stillbirth or infant death? 2. How do parents describe their grieving and recovery processes after the death of a child? 3. How do parents describe the social support they received from the Evangelical Lutheran Church in Finland in comparison with all of the other forms of support which they received? This is a qualitative study, conducted from a narrative perspective. The primary data set consists of 24 narrative interviews (10 male and 14 female). The focus here is primarily on the perspectives of parents of stillborn babies, but the experiences of parents whose child died at birth or in the weeks immediately following are also considered regarding the second and third research questions. The common factor among all of the bereaved parents interviewed is that their babies never left the hospital alive. These interviews were subjected to computer-assisted analysis, using an NCT –method (notice, collect, think) utilizing Atlas.ti –software. Based on this analysis two story types were created: the loss narratives of father and mother of a stillborn. These two story-types – story of a mother and story of a father - were used as a framework of whole study. The parents of a stillborn felt that their child is as much a human being as a living child, but that people around them often did not see it that way. Those who did recognize the stillborn as a real human being were seen in a positive manner. Most of the parents held up the hope that their baby is still alive somewhere - in heaven, as an angel, a star, or put in some other words. Most of the parents felt a need to give a name to the stillborn. The parents’ grieving and recovery processes were multidimensional and dynamic. Many of the parents felt anger, mistiness and pain of bereavement. Meaning-making was seen as an important part of grieving and recovery processes. The death of a child caused a fracture in the grieving parents’ overall life narrative. This fracture is referred to in this study as worldview dissonance. When this dissonance became easier and the loss was harmonized with the parents’ overall narrative of life, that phenomenon is referred to as worldview consonance. This study created a practical tool – the four legged model – to help recognize those grievers that are at higher risk and in need of special professional support. As part of a comprehensive grief support network churches can offer a place for communal and grief-respecting rituals. Through them disenfranchised grief can be properly enfranchised. The Christian belief in a love that is stronger than death can offer a place to hope, providing courage to face the most difficult losses.Vauvan syntymä perheeseen on yksi ihmiselämän suurimpia asioita. Vastaavasti odotuksen päättyminen vauvan kuolemaan kohdussa, synnytyksessä tai pian syntymän jälkeen on ihmistä perustavanlaatuisesti koskettava ja järkyttävä asia. Länsimaisessa hyvinvointivaltiossa asian järkyttävyyttä lisää se, että on totuttu uskomaan lääketieteen mahdollisuuksiin pitää odotettu vauva hengissä. Kun kastejuhlan sijasta vanhemmat joutuvat valmistautumaan odottamansa lapsen hautajaisiin, kirkon sanoma rakastavasta ja kaikkivaltiaasta Jumalasta joutuu koetukselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kirkon tukea vanhempien kertomuksissa kohtukuolemasta sekä lapsen kuoleman aiheuttamasta suru- ja selviytymisprosessista. Suurimmalla osalla osallistujista lapsi oli syntynyt kuolleena. Yhteistä kaikille haastateltaville oli se, että odotettu vauva ei päässyt sairaalasta elävänä kotiin. Tutkimuksen aineisto koostuu 24 narratiivis-episodisesta haastattelusta. Haastateltavat ilmoittautuivat tutkimukseen Internet-vertaistukisivustojen kautta. Tutkimukseen osallistui 14 naista ja 10 miestä. Haastattelut analysoitiin tietokonepohjaisella NCT-menetelmällä, joka on Atlas.ti -ohjelmaan räätälöity laadullinen sisällönanalyysimenetelmä. Analyysin pohjalta muodostettiin tyyppitarinat kuolleena syntyneen lapsen isän ja äidin menetysnarratiiveistä, jotka toimivat koko tutkimuksen viitekehyksinä. Kuolleena syntyneen vanhemmat kokivat, että heidän lapsensa on lapsi siinä kuin elävänä syntynyt lapsikin, mutta ympärillä olevat ihmiset – niin ammattilaiset kuin ystävät ja sukulaisetkin – eivät aina nähneet asiaa samalla tavalla. Myönteiseksi koettiin ne ihmiset, jotka tunnustivat kuolleena syntyneen todelliseksi ihmiseksi. Useimmat haastateltavat pitivät kiinni siitä toivosta, että heidän lapsensa elää yhä jossain – taivaassa, enkelinä, tähtenä tai jollain mulla tavoin sanoitettuna. Useimmille oli myös tärkeää antaa lapselle nimi. Surussa ja selviytymisprosessissa vanhempien suru näyttäytyi moniulotteiseina ja dynaamisena. Monet kokivat vihaa, sumuisuutta ja surun tuskaa. Merkityksen etsintä näyttäytyi tärkeänä osana surua ja selviytymisprosessia. Lapsen kuolema aiheutti surevien vanhempien elämän kokonaisnarratiiviin särön tai halkeama, jota tässä tutkimuksessa kutsuttiin maailmankatsomukselliseksi dissonanssiksi. Menetyksen sulautumista ihmisen elämän kokonaisnarratiiviin (maailmankatsomuksellinen konsonanssi) loi vertaistuen ja merkityksen etsinnän kautta tullut jaettu ymmärrys lapsen kuolemasta, uuden lapsen syntymä, usko, että lapsi on taivaassa tai muussa vastaavassa paikassa ja että lapsen kuolemalla oli joku elämän ylittävä tarkoitus. Joillekin konsonanssia ei tuonut mikään. Sosiaalisessa tuessa lähelle tuleva, kanssasurijana surevaa lähestyvä, surulle ja se kaikille ilmenemismuodoille tilaa antava, dialoginen ja hierarkiasta vapaa kohtaaminen osoittautui onnistuneen surutuen reunaehdoksi. Tutkimuksessa luotiin käytännön työkalu – jaksamisen jakkara - niiden surevien tunnistamiseksi, jotka ovat erityisen tuen tarpeessa. Kokonaisvaltaisessa surutuessa kirkko voisi toimia luontevana osana tarjoten tilan kuolemaan voittavaan rakkauteen turvaavalle yhteisölliselle ja surua kunnioittaville rituaaleille ja muulle sosiaaliselle tuelle. Tutkimuksessa kuvattiin tervettä surua vapaasti omalla painollaan ja omalla ajallaan virtaavana jokena. Surutukea ja surun työstämistä tarvitaan, jos joen virtaaminen estyy tai hankaloituu. Suru on rakkauden varjo tai hinta. Oman surunsa tunteminen on siten tie rakkauden täydempään tuntemiseen ja ihmisenä olemisen syvyyteen.
URI: http://hdl.handle.net/10138/241216
URN:ISBN:978-951-51-4363-1
Päiväys: 2018-09-21
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
KUNVAUVA.pdf 3.104MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot