The heterogeneity of gestational diabetes and long-term effects of lifestyle intervention among high-risk women

Näytä kaikki kuvailutiedot

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4498-0
Julkaisun nimi: The heterogeneity of gestational diabetes and long-term effects of lifestyle intervention among high-risk women
Tekijä: Huvinen, Hanna Emilia
Muu tekijä: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
Kliininen tohtoriohjelma
Opinnäytteen taso: Väitöskirja (artikkeli)
Tiivistelmä: Gestational diabetes (GDM) complicates around 18% of all pregnancies in Finland. It has negative effects on the pregnancy, affecting both the mother and the child. Additionally, GDM tells about the woman’s predisposition to diabetes later in life. Lifestyle interventions have proven effective in preventing type 2 diabetes, but there is only little evidence of the effects of a pregnancy and postpartum intervention focusing on women at high risk for GDM. The pathophysiological background of type 2 diabetes is known to be heterogeneous, and that is probably also true for GDM. Women with GDM differ from each other in their insulin sensitivity and insulin secretion, body composition, and presence of diabetes-related autoantibodies. Only a few studies, however, have focused on the importance of the heterogeneity of GDM during pregnancy and its impact on the future metabolic health of the woman. The aim of this study was to evaluate the effects of a lifestyle intervention during pregnancy on metabolic health after delivery and to assess the heterogeneity of GDM during pregnancy and its influence on metabolic health 5 years postpartum. To answer these questions, this thesis uses data from the RADIEL GDM prevention trial (2008–2014) and the RADIEL 5-year follow-up study (2013–2017). Originally, 724 high-risk women with a BMI > 30kg/m2 and/or a history of GDM entered the study either before conception or in early pregnancy. They were allocated to either a lifestyle intervention or to a control group. Combined diet and exercise intervention was provided by trained study nurses every 3 months before and during pregnancy, and at 6 weeks and 6 and 12 months after delivery. Five years after delivery, participants and their children were invited to a follow-up visit. Study I assessed the postpartum effects of the lifestyle intervention and included the 200 participants with a normal glucose tolerance at enrollment who entered the study in early pregnancy and attended at least one study visit during the first postpartum year. The RADIEL intervention significantly reduced the incidence of impaired glucose regulation defined as IFG, IGT, or diabetes; 13.3% of the participants in the control group and 2.7% in the intervention group [crude OR 0.18 (95% CI 0.05, 0.69)] had glycemic abnormalities during the first postpartum year. Although there were no differences in weight retention, physical activity, or diet at one year postpartum, the intervention group managed to maintain a better diet. Study II focused on the clinical characteristics of the 269 women entering the study in early pregnancy with normal glucose tolerance at enrollment. By dividing the participants into four groups (A, B, C, and D) based on their parity, BMI, and previous history of GDM, we identified an interesting risk group. Non-obese women with a history of GDM had the highest occurrence of GDM, at 35.9% compared to the other groups (9.7–20.8%, p<0.001), despite having better metabolic health in the first trimester. Diabetes-related autoantibodies did not provide an explanation for this finding. In study III, we tested two of the best-performing GDM risk scores among 510 RADIEL women with known glycemic status during pregnancy. Both scores underestimated the probability of GDM in the total study population, and when tested separately in groups A, B, C, and D, the lowest detection rate was seen among the non-obese women. We were unable to find any additional markers of GDM risk. Simply by using a BMI > 30kg/m2 or previous GDM as risk markers, we identified a group with a GDM incidence of 50%, a similar performance to many more complicated models. Study IV assessed the metabolic health of the 333 high-risk women attending the RADIEL 5-year follow-up study. Overall prevalence of impaired glucose regulation (IFG, IGT, or diabetes) was 15%, and 3.6% had type 2 diabetes. The prevalence was lowest at 8% among the primiparous obese women and highest at 26% among the obese women with a previous history of GDM (p=0.021). Metabolic syndrome was diagnosed in 25–39% of the obese women and in 11% of the non-obese (p<0.001). Five years postpartum among the non-obese women with a previous history of GDM, the prevalence of obesity based on fat percentage was 58%, although based on BMI, the number was only 14%. This group faced metabolic disorders at a significantly lower BMI (p<0.001). In conclusion, a lifestyle intervention during pregnancy and the first postpartum year was successful in reducing the incidence of glycemic abnormalities by 82% during the first postpartum year. This might have positive implications for the future health of the whole family considering the long-term metabolic risks of the mother and the intergenerational cycle of obesity and diabetes. There are clinically distinct groups among GDM women with differences in metabolic markers and body composition. The heterogeneity of GDM may as well influence the challenges in creating a GDM risk score. Non-obese women have largely been overlooked previously, but in our study, they were not only at high risk for GDM but also for metabolic derangements 5 years postpartum at a lower BMI. Despite having a fairly normal BMI, they had a high body fat percentage resembling a so-called normal weight obesity. To conclude, these results support the IADPSG recommendation for universal OGTT screening for GDM. Non-obese women require more attention as no identifiable risk markers exist so far, and they clearly are at risk for metabolic complications both during pregnancy and postpartum.Raskausdiabetes todetaan Suomessa vuosittain 18 prosentilla raskaana olevista naisista. Raskausdiabetes voi vaikuttaa raskauden kulkuun ja tulevan lapsen terveyteen, mutta kertoo myös äidin tulevasta diabetesriskistä. Elintapainterventiot ovat osoittautuneet tehokkaiksi tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyssä. Sen sijaan raskauden aikaisen ja synnytyksen jälkeisen intervention vaikutuksista naisten tulevaan terveyteen ei ole ollut aiemmin tutkimuksia. Kuten tyypin 2 diabeteksen, niin myös raskausdiabeteksenkin taustalta löytyy monia tekijöitä. Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena oli selvittää raskauden aikaisen ja synnytyksen jälkeisen elintapaintervention vaikutuksia suuren diabetesriskin naisten terveyteen synnytyksen jälkeen. Lisäksi tavoitteena oli tutkia, miten raskausdiabeteksen heterogeenisyys ilmenee raskauden aikana ja miten se vaikuttaa naisten terveyteen viisi vuotta synnytyksen jälkeen. Tämä tutkimus hyödynsi RADIEL (Raskausdiabeteksen ennaltaehkäisy elintavoin) -tutkimuksen (2008-2014) sekä RADIEL-seurantatutkimuksen (2013-2017) aineistoa. Alun perin tutkimukseen kutsuttiin joko raskauden suunnitteluvaiheessa tai alkuraskaudessa 724 korkean diabetesriskin naista, joilla oli painoindeksi yli 30kg/m2 ja/tai aiempi raskausdiabetes. Heidät satunnaistettiin elintapainterventio- ja kontrolliryhmiin. Tutkimushoitajat antoivat yksilöllistä ruokavalio- ja liikuntaneuvontaa kolmen kuukauden välein ennen raskautta ja raskauden aikana, sekä kuusi viikkoa, kuusi kuukautta ja 12 kuukautta synnytyksen jälkeen. Viisi vuotta synnytyksen jälkeen tutkimukseen osallistuneet äidit ja lapset kutsuttiin seurantakäynnille. RADIEL-interventio vähensi merkittävästi glukoosiaineenvaihdunnan häiriöitä (kohonnut paastoglukoosi, heikentynyt sokerinsieto tai tyypin 2 diabetes); 13.3 prosentilla kontrolliryhmästä ja 2.7 prosentilla interventioryhmästä todettiin poikkeava sokeriaineenvaihdunta ensimmäisen synnytyksen jälkeisen vuoden aikana. Jakamalla tutkittavat neljään ryhmään painoindeksin, synnyttäneisyyden sekä raskausdiabeteshistorian suhteen löysimme yllättävän riskiryhmän. Normaalipainoiset tai vain lievästi ylipainoiset (BMI<30kg/m2) naiset, joilla oli ollut aiempi raskausdiabetes, olivat suurimmassa riskissä sairastua raskausdiabetekseen keskiraskaudessa. Muihin ryhmiin verrattuna raskausdiabeteksen ilmaantuvuus oli heillä merkittävästi suurempi (36%), vaikka he olivat alkuraskaudessa terveimpiä. Selvitimme myös kahden tunnetun riskipisteytyksen toimivuutta RADIEL-aineistossa. Molemmat pisteytykset aliarvioivat raskausdiabeteksen esiintyvyyden, ja huonoin erottelukyky oli normaalipainoisilla naisilla. Toisaalta käyttämällä yksinkertaista mallia (BMI >30kg/m2 ja/tai aiempi raskausdiabetes), tutkimuksemme tunnisti korkean riskin ryhmän, jossa raskausdiabeteksen ilmaantuvuus oli noin 50% - samaa luokkaa kuin monimutkaisempien riskipisteytysten tulos. Viisi vuotta synnytyksen jälkeen poikkeava glukoosiaineenvaihdunta (kohonnut paastoglukoosi, heikentynyt sokerinsieto tai tyypin 2 diabetes) todettiin aineistossamme 15 prosentilla, ja 4 prosentilla oli tyypin 2 diabetes. Myös normaalipainoiset raskausdiabeetikot olivat alttiita sairastumaan, ja heillä metabolinen oireyhtymä tai glukoosiaineenvaihdunnan häiriö todettiin jo merkittävästi matalammalla painoindeksillä. Lähes 60 prosentilla aiemmin normaalipainoisista naisista oli kehon rasvaprosentti poikkeavan korkea. Tuloksemme ovat positiivisia koko perheen terveyden kannalta ajatellen äidin pitkäaikaisterveyttä sekä sukupolvien välistä lihavuuden ja diabeteksen noidankehää. Naiset, joilla todetaan raskausdiabetes, eroavat toisistaan niin aineenvaihdunnaltaan kuin kehon koostumukseltaankin. Usein normaalipainoiset naiset jäävät huomiotta, mutta tämän tutkimuksen perusteella myös heillä on korkea riski sairastua niin seuraavassa raskaudessa kuin vielä viisi vuotta synnytyksen jälkeenkin. Lähes normaalista painoindeksistä huolimatta heillä oli varsin korkea kehon rasvaprosentti, muistuttaen ns. ”normaalipainoista lihavuutta”. Nämä tulokset tukevat kansainvälistä suositusta, jonka mukaan sokerirasitus olisi tehtävä kaikille raskaana oleville painosta riippumatta, ja korostavat synnytyksen jälkeisen ajan kansanterveydellistä merkitystä.
URI: URN:ISBN:978-951-51-4498-0
http://hdl.handle.net/10138/241951
Päiväys: 2018-10-19
Avainsanat:
Tekijänoikeustiedot: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Tiedostot

Latausmäärä yhteensä: Ladataan...

Tiedosto(t) Koko Formaatti Näytä
THEHETER.pdf 2.067MB PDF Avaa tiedosto

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä kaikki kuvailutiedot