Involuntary musical imagery : everyday but ephemeral

Abstract

Involuntary musical imagery (INMI) refers to a conscious experience of music that is unbidden by the subject. Often this experience consists of the repetition of a short musical fragment of melodic, popular music. This dissertation focuses on INMI, which emerged as a research topic in the early 2000s among a small community of general and music psychologists, neuroscientists and musicologists distributed around the world. The work consists of a review encompassing all directly relevant internationally published research in the area, as well as reflections on author’s empirical research.

The review of 38 qualifying studies identifies six distinct research themes, three major themes and three less frequently investigated themes of INMI research. The major themes concern methodology, phenomenology and the dynamics of INMI, whereas the marginal themes consider how mental disorders, general cognition, and musical structure each relate to INMI. The findings answer many questions of public and scientific interest. For instance, what is normal in terms of INMI frequencies, duration and content; which factors influence INMI onset; and how effective different coping strategies are in preventing or suppressing INMI

The main outcomes of this study are five arguments concerning INMI. The first is that INMI is a universal, common feature of musicality among people. The second is that the musical behaviors of performing and listening mediate INMI phenomenology. Thirdly, INMI is distinguished from involuntary semantic memories by repetition and because people are usually aware of triggers and stimuli preceding INMI. The fourth claim is that people’s awareness of INMI leads them to take action to avoid or displace it. The final argument is that INMI resembles voluntary musical imagery experiences.

Overall, I present INMI as a phenomenon for which nearly fifty studies have produced consistent results in just over ten years. Although the populations under study show an unfavorable bias towards Western, educated informants, the evidence indicates a universal psychological phenomenon, the function of which we do not yet understand. To clarify the theory, I describe a proposal called a conscious threshold model, which uses memory activations to explain the onset of INMI.

“Musiikin päässäsoiminen” ja “korvamato” ovat kansanomaisia ilmaisuja ilmiölle, jossa henkilö kuvittelee tahtomattaan musiikkia. Tässä psykologisessa tutkielmassa ilmiötä käsitellään otsikolla tahdosta riippumaton musiikinkuvittelu. Tämä määritelmä asettaa päässäsoimisen samalle linjalle tietoisen musiikin kuvittelun kanssa, jota on tutkittu musiikkipsykologiassa useita vuosikymmeniä. Päässäsoimisen tutkimus sen sijaan käynnistyi kognitiivisen psykologian viitekehyksessä vasta 2000-luvulla.

Tämä väitöskirja kokoaa yhteen kaiken päässäsoimisesta tehdyn tieteellisen tutkimuksen. Sen painopisteenä ovat 2000-luvun empiiriset ja analyyttiset julkaisut. Tutkielma pohjautuu myös kirjoittajan omaan tutkimukseen, mutta käsittelee sitä vain osana noin neljästäkymmenestä kansainvälisestä julkaisusta koostuvaa alan kansainvälistä kirjallisuutta. Kirjallisuuskatsauksen lisäksi työssä pohditaan laajasti suoritettujen tutkimusten validiteettia, yhteismitallisuutta sekä tulevaisuuden tutkimuskysymyksiä.

Väitöksessä vastataan useisiin suurta yleisöä kiinnostaviin, aihetta koskevin kysymyksiin: esimerkiksi siihen miten yleistä päässäsoiminen on, miten se yleensä ilmentyy ja millaiset tekijät vaikuttavat siihen. Lisäksi kysymystä päässäsoimisen hillitsemisestä sekä pysäyttämisestä käsitellään ja siihen esitetään vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Väitöstutkimuksesta nousee useita väitteitä ilmiön luonteeseen liittyen. Väitteet keskittyvät erityisesti päässäsoimiseen muisti-ilmiönä, jonka toimintaan vaikuttaa ihmisen jatkuva tiedostettu ja tiedostamaton informaation käsittely. Keskeinen väite on, että musiikin päässäsoiminen on ihmisen tiedonkäsittelyn yleismaailmallinen piirre, jota ei voida erottaa muusta musiikillisesta tiedonkäsittelystä. Tämä ainutlaatuinen muisti-ilmiö poikkeaa muista tahdosta riippumattoman muistin lajeista. Ilmiö on havaittavissa myös monien ihmisten arkielämässä, vaikka siihen useimmiten kiinnitetään huomiota vain satunnaisesti, erityisesti ilmiön pitkittyessä tai sisältäessä ei-toivottua musiikkia.

Alan tutkimus on vasta alussa, mutta tässä väitöksessä esitettävien havaintojen perusteella sitä voidaan pitää luotettavana ja lupaavana lisänä muistin, musiikkikognition sekä tietoisuuden tutkimuksen kenttään.