University of the Arts Helsinki

 

Publication archive HELDA increases the visibility, use and impact of the University of the Arts Helsinki’s publications. Fully text-based data produced at the University of the Arts Helsinki, such as doctoral theses, MA and Licentiate theses, artistic research, research articles, publication series and education material are stored in the archive. There is Open Access to the data. Data stored in the archive is taken care of and given a permanent web address.

Collections

Recent Submissions

  • Kuusi, Tuire (Sibelius-Akatemia, 2012)
  • Kantonen, Pekka (2017)
    Tämä tutkimus kertoo kuvaamista ja katsomista reflektoivan videokuvan sukupolvittelun (Generational Filming) metodin syntymisestä ja sovellutuksista.Tutkimukseen kuuluvat kahdeksan tapaustutkimusta olivat installaatioina ja nauhateoksina esillä tohtorintyön taiteellisessa osiossa Helsingin Taidehallissa näyttelyssä Kodin väreilyä (2011). Tutkimuksen neljä viitekehystä ovat: taiteellinen tutkimus, yhteisötaide, elokuvatutkimus ja visuaalinen antropologia. Metodi sai innoituksensa ranskalaisen etnografin Jean Rouchin jaetusta antropologiasta. Rouchilla oli tapana näyttää elokuviensa raakaeditiot kuvatuille ihmisille ja muokata lopullinen versio saamiensa kommenttien perusteella. Videokuvan sukupolvittelun tavoitteena ei kuitenkaan ole saada aikaiseksi valmista dokumenttielokuvaa, vaan pikemminkin tutkia, miten yhdessä katsominen muuttaa kuvatun otoksen merkitystä ja miten kuvatallenne performatiivisesti vaikuttaa nykyhetkeen. Metodi tuottaa videon sukupolvia, kun video-otosta katsotaan ja kommentoidaan yhä uudelleen. Ensimmäinen sukupolvi on tutkittava otos, toinen sen kommentit, kolmas kommenttien kommentit ja niin edelleen. Metodin ansiosta videoiden katsomisesta tulee yhteisöllinen tapahtuma, jonka tutkimus nimeää jaetuksi katsomisen tilaksi. Ihannetapauksessa erilaiset kulttuuriset ja yhteiskunnalliset näkemykset kohtaavat tasavertaisina niin, että erimielisyydet eivät lukkiudu vastakkaisuuksiksi. Kun ihminen näkee videolta omat aiemmat kommenttinsa, hän saa niihin analyyttistä etäisyyttä. Useissa tapaustutkimuksissa katsomisen lähtökohtana on videopäiväkirjaotokset, jotka kuvaavat valkoihoisen länsimaisen ydinperheen arkea, siis perhekuvauksen normia. Kuvauksen kriittinen arvio syntyy yhteisessä keskustelussa, joka sukupolvittelun metodin ansiosta siirtyy yhä enemmän käsittelemään katsojien omaa arkea, muistoja ja arvomaailmaa sekä reflektoimaan yhteistä katsomiskokemusta. Metodi luo oman väliaikaisen katsojien yhteisön. Tutkimus noudattaa taiteellis-tutkimuksellisen prosessin kronologiaa. Aluksi keskitytään videopäiväkirjan kuvaamisen eri tapoihin, kuten jalusta- ja käsivarakuvaukseen sekä pitkiin otoksiin. Kolmea tutkimusprosessin myötä syntynyttä yhteisöllistä kuvaamisen tapaa käsitellään erikseen. Videohumaltumisessa kuvaaja ja videokamera muuttuvat lähes erottamattomiksi ja ne luovat kuvattavaa tapahtumaa yhdessä esiintyjien kanssa. Ylläpitokuvaaminen on arkielämää ja kuvaamista yhdistävä kuvaustapa. Kuvaaja pyrkii selviytymään mahdollisimman hyvin sekä arkiaskareista että kuvaamisen haasteista. Sunnuntaikävelyssä videokamera kävelyn aikana tallentaa vapaata keskustelua, joka ei pyri mihinkään lopputulokseen. Kodin väreilyä -näyttelyn tekoprosessia analysoivassa luvussa pohditaan parin tuhannen tunnin videomateriaalin jäsentämistä ja indeksointia sekä taiteellisten teosten että tutkimuksen kannalta. Editoinnin analyysissä tehdään ero installaatioiden ja nauhateosten editoinnissa. Tutkija nimeää monikanavaisen teoksen editoinnin synkroniseksi ja yksikanavaisen teoksen editoinnin diakroniseksi. Kolme tapaustutkimusta on toteutettu yhteistyössä kolmen eri yhteisön kanssa. Niissä tutkimuksella on myös muita tavoitteita kuin otosten merkityssisällön pohtiminen. Tunuwame-projektissa metodia sovelletaan wirrarika kansan parissa yhteisömuseon suunnitteluun. Viron setukaisten parissa kuvattu tapaustutkimus Sääti meile Säksä aigu perustuu naiskuoron esittämän laulun videotaltiointiin. Kolmas yhteisö on kaksikielinen taiteilijaperhe, jonka kesänviettoa Turun saaristossa kuvataan useana peräkkäisenä vuotena. Videokuvan sukupolvittelun metodi on erityisen antoisa ihmistutkimuksen alueella, koska se dokumentoi, tuottaa ja reflektoi ihmisyhteisöjen muuttuvaa tietoa. Tieto tapaustutkimuksen aiheesta karttuu syklisesti jokaisen videokuvan sukupolven myötä tarkentuen, mutta myöskin alati moninaistuen.
  • Anttila, Eeva; Pohjola, Hanna; Löytönen, Teija (2017)
    Tämä verkko-oppimateriaali on laadittu erityisesti osaksi taidealojen opettajankoulutukseen kuuluvaa Ihmis- ja oppimiskäsitykset taideopetuksessa -kurssia. Materiaalin tarkoitus on tukea opiskelijan itsenäistä opiskelua, toimia ryhmätyöskentelyn pohjana ja antaa opiskelijoille mahdollisuus syventyä itseään kiinnostaviin aiheisiin syvemmin myös kurssin jälkeen. Se toimii siis parhaiten yhteydessä kontaktiopetukseen, mutta sitä voi käyttää myös itsenäisesti, irrallaan kurssista.
  • Makkonen, Anne (2017)
    Suomen taidetanssin historiaa nettioppimateriaali jakautuu kahteen eri tyyliseen osaan. Ensimmäinen osa (luvut 1–8) ovat kronologinen historiallinen katsaus Suomen taidetanssin historiaan 1800-luvulta 1980-luvulle, joka toimitin jo vuonna 2003. Toinen osa (luvut 8–9) on kokoelma olemassa olevista artikkeleista ja tutkimuksista, jotka tuovat näkyviin 1980-luvulta alkanut tanssitaiteen murrosta ja siihen liittyviä ilmiötä sekä hahmottavat tämän hetkisen tanssin kentän rakenteita ja toiminnan tapoja. Tämä osan oppimateriaalia keräsin, valitsin ja toimitin vuosina 2016–2017. Samalla ensimmäisen osan 1–8 lukujen visuaalista ulkonäköä ja vähäisissä määrin myös kirjallista sisältöä päivitettiin ja joihin lukuihin linkitettiin uutta tutkimusta ja netistä löytyviä teksti- ja videolinkkejä.
  • Ervasti, Tarja (2017)
    Valaistuksen historiaa -verkkokirja on tarkoitettu ensisijaisesti valosuunnittelun opiskelijoiden oppimateriaaliksi. Se soveltuu hyvin myös muille esittävän taiteen ja visuaalisen kulttuurin opiskelijoille ja ammattilaisille, jotka haluavat perehtyä valaistusilmaisuun. Oppimateriaalissa luodaan yleiskuva teatteri- ja tanssivalaistuksen taiteelliseen ja tekniseen kehitykseen antiikista omaan aikaamme asti ja perehdytään tarkemmin tärkeisiin vaikuttajiin. Oppimateriaalin ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 2004 Teatterikorkeakoulun Virtuaaliyliopistohankkeessa korkeakoulun sisäiseen käyttöön. Vuonna 2017 julkaistavaa toista painosta varten sisältöä on tarkistettu ja laajennettu opetuskäytön tarpeiden mukaisesti.
  • Rissanen, Markus (2017)
    This doctoral work is an interdisciplinary study of basic forms in art and science. It combines artistic and scientific modes of research and consists of artistic productions and the cultural-historical study of forms as well as mathematical explanations. Three pre-examined artistic productions are included in this doctoral work: (1) “Uusi Luonto Tieto” [new nature knowledge], 11.1.-3.2.2008, Forum Box, Helsinki, (2) “Constructed Landscapes”, 10.1.-1.2.2009, Galleria Heino, Helsinki, and (3) “Tutti Frutti”, 5.1.-3.2.2013, Galleria Heino, Helsinki. The thesis begins with the basic forms of classic Euclidean geometry, i.e. the circle, square and triangle since these forms are most often found in the history of teaching visual arts, especially the elements of drawing. This triad constitutes the kernel of modernistic Bauhausian design, while being the visual embodiment of the Platonic theory of Ideas as well. In addition to these simple forms, the branching tree-like form, or dendrite, is considered a basic form in the thesis. Rhombuses play a significant role in the last parts of the thesis and in the appendices and are thus also treated as basic forms. In this study I show how human culture represents nature with basic forms in two ways. For this I introduce two new concepts: perceptual forms representing nature and conceptual forms representing nature. The former refer to mimetic depictions of visible forms and structures that we can see in nature, either with our bare eyes or by using some kind of instruments. The latter refer to seemingly artificial and often geometric forms that we humans have invented by accident or constructed with purpose to visualize phenomena or functions of nature. By depicting perceptual forms, we aim to show how nature appears, whereas by constructing conceptual forms, we aim to show how nature works. The thesis also includes a mathematical study about the rotational symmetries of rhombic tilings. In a sense this mathematical part presents a generalization of the five-fold rotationally symmetric rhombic “quasiperiodic” tiling discovered in 1974 by Roger Penrose. In the 1980s a similar atypical five-fold rotationally symmetric quasiperiodic pattern was discovered in physical nature from the atomic structure of a certain crystalline metal alloy. The discovery was remarkable as the classic crystallography was based on the assumption that all atoms in crystalline solid matter are organized in periodically repeating units having two-, three-, four-, or six-fold rotational symmetry but never having five-fold or any larger than six-fold rotational symmetry. Dan Shechtman who made the observation received in 2011 the Nobel Prize in chemistry for the discovery of “quasicrystals”, as the new form of solid matter was soon named. During my research I discovered a way to construct a quasiperiodic rhombic tiling with arbitrarily n-fold rotational symmetry, including also all integers larger than six. This geometric model apparently is first of its kind in mathematics of crystallography. The mathematician Jarkko Kari managed to prove ¬– in a strict mathematical sense – my “intuitive” solution. The geometric model and its proof were published in our co-authored paper in the peer-reviewed Discrete & Computational Geometry, Vol. 55, Issue 4, June 2016, pp. 972–996. Due to its rather technical nature, the paper is included in the thesis as an appendix, but the most essential features of the model and its background are also explained in more accessible terms. In the end of dissertation I also reconsider the concept of basic forms and introduce an alternative, generalized notion of conceptual systems of geometric forms.
  • Huttunen, Anne-Mari (2016)
  • Illukka, Kaisa (2014)
    Teatterikorkeakoulun opinnäytteeni taiteellinen osa koostuu kahdesta erillisestä, vuonna 2005 toteutetusta teoksesta: Pelto – ankara moraliteetti ja Studio 5. Pelto – ankara moraliteetti -esitykseen kuului kaksi osaa, esitysinstallaatio ja näyttämöesitys. Ensimmäisessä luvussa käyn läpi kirjoituksia siitä, kuinka teatterin käytäntöjen (tila, tekstit, esityskonseptit) on ajateltu vieraannuttavan suhdettamme luontoon kenties voimakkaammin kuin muissa taiteenlajeissa. Erityisesti ihmiskeskeinen aihemaailma ja passiivinen katsojuus nousevat ekokriittisessä luennassani esille. Toisessa luvussa tarkastelen tilallisia strategioita muuttaa esityksellisiä ja siten ehkä ylipäänsä havaintotapojemme ”ympäristöherkemmiksi”. Tilan, ympäristön ja sen tuottamien suhdeasetelmien pohdinta on tärkeää, koska tilan jakamisen tapa nousee keskeiseksi ympäristöeettiseksi kysymykseksi opinnäytteessäni. Kolmannessa luvussa kirjoitan Pellon ratkaisuista luoda toiminnan ja tekojen tilaa sekä työvälineiden käytön ruumiillisuudesta ja ajallisuudesta, kuinka ympäristö ja ruumis asettuivat vuoropuheluun niiden kautta. Studio 5 -produktio koostui kolmesta pääosasta, jotka olivat installaatio Teatterikorkeakoulun Studio 3 -tilassa Helsingissä, ympäristötaideteos Suitian tutkimus- ja koetilan maastossa Siuntiossa sekä verkkosivusto, joka dokumentoi projektimme kirjallisen ja kuvamateriaalin. Opinnäytteen keskeiseksi osaksi muodostui myös niin sanottu metsänvuokrausprosessi. Opinnäytteen kirjallisessa osiossa pohdin Studio 5:n taiteellista työtä erityisesti esityksen elävyyden (elävän tilanteen), vuorovaikutuksen ja kytkeytyneisyyden kautta. Lisäksi kirjoitan teoksestamme kokonaisvaltaisuuden käsitettä vasten, mitä kaikkia ulottuvuuksia ja näkökulmia se yhdisteli, millaisen suhteikon se loi? Tarkastelen tässä valossa myös Teatterikorkeakoulun tilapolitiikkaa, ja ylipäänsä kaupunkitiloja, ja pohdin, millaisia ulossulkemisen mekanismeja niissä harjoitetaan. Ensimmäisessä luvussa tarkastelussa on musta sieni/home-installaatio, ja sen esiintuoma Teatterikorkeakoulun ”piilevä luonto”. Pyrin ristivalottamaan installaatiomme ”elävyyttä” ja vuorovaikutusta sekä esitysteorian että elävän materiaalisuuden teorian ja ekologian kautta. Mitä lopulta ymmärrämme elävyydellä, elävällä tilanteella tai vuorovaikutuksella; voisiko niitä ajatella laajemmin kuin vain ihmisten, esiintyjän ja katsojan välisinä suhteina? Omistan omat alakappaleet myös kahdelle installaatiossa esiintyneelle perustavalle toimijalle: pimeydelle ja sienirihmastolle. Toisessa luvussa etenen kohti projektimme metsäosiota maanomistajuuden ja siihen kietoutuvien tilapoliittisten kysymysten kautta. Kirjoitan metsään tai ylipäänsä ei-rakennettuun ympäristöön menon tärkeydestä elinympäristöjen mentaalisen häviämisen eli luonnon kulttuurisen olemassaolon uhanalaistumisen näkökulmasta, sekä retkeilevän kävelemisen ja niin sanotun ympäristöherkkyyden yhteydestä. Kolmannessa luvussa käsittelen vielä ajatuksia ja näkemyksiä siitä, mitä voisi olla niin sanottu esitysekologia ja kokonaisvaltainen esitys.
  • Rouhiainen, Leena (2007)
  • Heikinheimo, Ismo-Pekka (2017)
  • Tuisku, Hannu (2017)
    This qualitative pedagogical research examines the nature and the ethics of embodied pedagogies of acting and considers their use in the continuum from youth theatre education to professional actor training. By 'embodied pedagogy of acting' the author refers to an approach to acting and training acting that emphasises the centrality of the actor's sentient body in the theatrical event, the notion of a human being as a comprehensive body-mind entity, and the diversity and complexity of subjective experience. Knowledge presented in this research has emerged through practice, interviews and inquiries, discussions and shared experiences of training with both upper secondary school students, student actors in higher education, and professional actors. In the light of this thesis there are reasons to seek for alternatives to conventional paradigms of acting in youth theatre education. Embodied pedagogies of acting provide such an alternative. This thesis also stresses the importance of delineating workable and applicable terminology for training acting, both in youth theatre education and professional actor training. The traditions of psychophysical actor training provide a basis for the development of embodied pedagogies of acting but there are however aspects in psychophysical training that must be critically and comprehensively considered. The thesis also argues that experiences in the youth theatres and in youth theatre education are important for personal growth. The aim of the commentary at hand is not to address youth theatre education in a wider sense besides the methods of acting used in youth theatre education. A wider scope to youth theatre education is provided in the original publications of this thesis.
  • Sandell, Carolina (2016)
  • Huoneisto 
    Räty, Niina (2016)