University of the Arts Helsinki

 

Publication archive HELDA increases the visibility, use and impact of the University of the Arts Helsinki’s publications. Fully text-based data produced at the University of the Arts Helsinki, such as doctoral theses, MA and Licentiate theses, artistic research, research articles, publication series and education material are stored in the archive. There is Open Access to the data. Data stored in the archive is taken care of and given a permanent web address.

Collections in this community

Recent Submissions

  • Halonen, Henna-Riikka (2019)
    Kuvataiteen tohtorin opinnäytetyöni on spekulatiivinen ja tilallinen konstruktio, vaihtoehtoinen labyrinttimainen infrastruktuuri, joka on rakennettu sekä siihen sisältyvien taideteosten varaan että vastauksena niille. Taideteokset ja tekstit, joiden suhde kehysteokseensa on jännitteinen, vuotavat konstruktion seinien läpi sekä toimivat fyysisen kolmiulotteisen pohjapiirroksen ympäristössä. Tämä rakenne tuo opinnäytetyön näkyväksi tilapäisessä kokemuksellisessa muodossa, mahdollistaen uudelleen tulkinnan ja mukautumisen tuleviin konteksteihin. Labyrinttimainen rakenne sallii tutkimuksen liikkua eri suuntiin, minkä johdosta voimme tarkastella kirjoittamisen moninaisia näkökulmia ja tapoja. Nämä näkökulmat ja tavat muodostavat itse kertomuksen sekä sitä mahdollisesti tukevat infrastruktuurit. Tutkimusprojektini luo tilaa ajattelulle, mielikuvitukselle ja vastarinnalle toimien taiteellisen, sosiaalisen ja poliittisen sitoutumisen strategiana sekä reaktiona valitsevaan vastakkainasettelujen olotilaan, jossa eri positioita lisääntyvästi yksinkertaistetaan ja luokitellaan. Tutkimus sekoittaa kielen perinteisiä funktioita tavoitteenaan tehdä näkyviksi vallan dynamiikka sekä infrastruktuurit, jotka muovaavat maailmaamme. Vallan käsite on tässä kaksijakoinen, toisaalta tutkimus käsittelee inhimillisten vuorovaikutussuhteiden ja kannanottojen monisäikeisyyttä suhteessa hegemonisiin valtarakenteisiin sekä toisaalta visuaalisuuden ja verbaalisuuden sekä kokemuksen ja affektin välisiä suhteita. Tutkimus tarkastelee monia vallitsevaa olotilaa määrittäviä piirteitä. Näitä ovat nopeatahtinen ja verkottunut maailmantalous, valtioiden harjoittama kontrolli sekä kulttuurin luokittelu ja poissulkeminen. Taiteellisessa tutkimuksessa (ja verkottuneessa maailmassa ylipäänsä) on usein tapana taivuttaa monisyiset ilmiöt yhteen ja samaan muottiin ja kaiken kattavan näkemyksen alle. Tässä työssä strategiana on kuitenkin pyrkiä eroon reduktiivisesta tavasta muodostaa teorioita ja sen sijaan purkaa kategorioiden välisiä hierarkkisia suhteita. Opinnäytetyöni ottaa osaa myös osallistavan taiteen käytäntöjä koskevaan keskusteluun, ja kaventaakseni kuilua kielen ja kuvataiteen välillä hyödynnän yhtäläisyyksiä ja eroja, jotka syntyvät kirjallisuuden, kuvataiteen ja digitaalitekniikan virtuaalisissa maailmoissa. Käytän tutkimuksessani spekulatiivisen fiktion, erityisesti ranskalaisen uuden romaanin (le nouveau roman), kirjallisia strategioita. Käyttämällä sattumaa, paradokseja (aporiaa) ja epävarmuutta ohjaavina periaatteina ja paljastavina työkaluina tämä tutkimus pyrkii kampeamaan havaitsemisen ja kielen pois totutuilta urilta korostamalla absurdiutta ja affektiivisuutta merkitysten sijaan. Tämä projekti tutkii jatkuvasti omia rajojaan ja peilaa osallisuuttaan sosiaalisiin ja poliittisiin rakenteisiin ja näin ollen pyrkii luomaan tai ennakoimaan uusia olemassaolon tapoja. Aukot ja tuntemattomat tekijät kerronnan rakenteessa vaativat lukijalta/katsojalta aktiivista osallistumista. Liikkuminen solmumaisten yhdyskohtien ja erilaisten ajallisuuksien kautta ehdottaa vaihtoehtoisia ja laajenevia tapoja nähdä ja luoda taidetta sekä tutkia sitä. Tutkimushankkeen kehysrakenteena toimii installaatio/performanssini The Pow(d)er of Fear (2014), josta muodostuu työlle sekä labyrintin pohja että kertomus. Tämän lähestymistavan tavoitteena ei ole tarkastella teosta retrospektiivisesti, vaan tarjota sen kautta spekulatiivisia, uudelleen ja toisin kirjoittamisen reittejä ja uusia ovia muihin teoksiin ja maailmoihin tuomalla esiin narratiivisia ja teoreettisia säikeitä, jotka avaavat uusia näköaloja, kiinnostuksen kohteita, aikoja ja tiloja. Muut rakenteeseen upotetut teokset ovat liikkuvan kuvan teokset Moderate Manipulations (2012) ja Placeholder (2017).
  • Linna, Sami (2019)
    This thesis examines the significance of dominant seventh chords to jazz pianist McCoy Tyner’s style during the 1960s. As a member of the John Coltrane Quartet, Tyner was at the forefront in the emergence of modal jazz. Consequently, scholarly writings and pedagogic materials have looked at Tyner through the modal jazz paradigm, emphasizing scales and quartal harmonies. However, Tyner himself has brought up the use of dominant seventh chords as one of the characteristics of his style, as well as his expression being rooted in bebop. The source material for this analysis consists of audio recordings, audiovisual materials, books, scholarly articles and dissertations, magazine articles, and internet sources. The presented musical examples were chosen from the material transcribed by the author, including 29 complete and 34 partial transcriptions of McCoy Tyner’s solos, along with transcriptions of Tyner’s accompaniment and compositions. Melodic lines and chord voicings are analyzed in relationship to other similar examples from Tyner’s recorded output and connections between Tyner’s early style and his later recordings are brought out. In sections where they are most relevant, and in order to musically contextualize Tyner’s piano parts, the contributions of his fellow musicians have been notated. The findings show that McCoy Tyner’s style evolved throughout the 1960s with new elements added continuously. Tyner achieves a wide variety of sounds by placing dominant chords over a primary bass pitch and by combining scale-based melodic ideas with free movement of parallel dominant chords. He frequently utilizes functional chord progressions to create movement and to resolve phrases in modal contexts. The independence between the left-hand harmonies and the right-hand melodies is a key factor in Tyner’s way of dealing with tension and release. The musical examples transcribed from the recordings of the John Coltrane Quartet shed new light on the definitions of modal jazz itself.
  • Kerätär, Tuuli (2019)
  • Ziegler, Denise (Taideyliopiston Kuvataideakatemia / Academy of Fine Arts, University of the Arts Helsinki, 2019)
    I Experience as I Experiment – I Experiment as I Experience brings together thoughts on the origin of an artwork and on the need for making it. In the 17 texts in this collection, the authors discuss how (or why) their artworks relate to their artistic re- search practice, and what roles experience and experimentality play in their artistic research. The texts address these issues by investigating both momentary experiences (elämykset, Erlebnisse) and experience as something accumulated over time (kokemus, Erfahrung) in the context of the everyday work of artists involved in art making, artistic research and teaching at the university level. The artworks associated with the texts are on show in the Exhibition Laboratory gallery (Academy of Fine Arts, Uniarts Helsinki) from 27.11.–11.12.2019 and the texts and the works are both discussed by the artist researchers on 10 December 2019 at the KuvA research Days conference. I Experience as I Experiment – I Experiment as I Experience is an attempt to elucidate and communicate different strategies of implementing artistic research in 2019. The focus is on research in experience that is conducted through artistic practice. Experience-related issues are experimentally aggregated, collected, repositioned, restaged, linked and relinked. The empty pages between the chapters of this book are left there for you, dear reader, to make notes of thoughts or sketches of the artworks in the exhibition. If you get this book only after the exhibition, you can imagine the works and experience perhaps something of them through the texts. In any case, it is you who bring together the artworks and the texts.
  • Laakso, Severi (2019)
    Tässä tutkimuksessa tutkittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rippikoulun musiikkikasvatusta kolmessa rippikoulussa. Tutkimustehtävänä oli tutkia, miten rippikoulujen musiikkikasvattajat toteuttavat rippikoulun musiikkikasvatusta uuden rippikoulusuunnitelman mukaisesti. Tutkimustehtävään etsittiin vastausta kahden tutkimuskysymyksen avulla: Miten haastateltavat toteuttivat rippikoulun musiikkikasvatusta? Miten uuden rippikoulusuunnitelman RKS2017 ydinteemat yhteisöllisyys, nuorilähtöisyys ja ilmiöpohjaisuus toteutuivat rippikoulujen musiikkikasvatuksessa? Tutkimuksen rajauksen takia sen keskiöön valikoituivat kyseiset ydinkäsitteet, sillä ne liittyvät keskeisesti sosiokonstruktivistiseen oppimiskäsitykseen, jonka pohjalle myös uusi rippikoulusuunnitelma rakentuu. Tutkimusaineisto kerättiin haastatteluilla ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tässä tutki- muksessa aineistoa peilattiin uuteen rippikoulusuunnitelmaan (RKS2017) sekä rippikoulun ja erityisesti musiikin osalta rippikoulun historiaan ja rippikoulusuunnitelmien kehittymiseen. Keskeisiin käsitteisiin perehdyttiin aiemman kirjallisuuden kautta. Yhteisöllistä oppimista, nuorilähtöisyyttä ja ilmiöpohjaisuutta tarkasteltiin kasvatustieteen ja musiikkikasvatuksen näkökulmista. Lähteinä käytettiin useita väitöskirjoja, vertaisarvioituja artikkeleita sekä muuta tutkimuskirjallisuutta. Musiikkikasvattajat toteuttivat rippikoulun musiikkikasvatusta monipuolisesti pitäen musiikkia läsnä kai- kessa rippikoulussa. He tekivät musiikista luontevan osan niin aamuherätyksiä kuin oppitunteja ja iltahartauksiakin. Tutkimuksessa käy ilmi monia käytännön tapoja toteuttaa musiikkikasvatusta rippikoulussa. Esimerkkeinä tästä virsi-bumtsibum, kehorytmiikka, omien kappaleiden tekeminen ja musiikin sisällyttäminen oppituntiin kappale liitettynä opeteltavaan aiheeseen. Tutkimus osoittaa, että rippikoulun musiikkikasvatus on monipuolista ja siinä huomioidaan vahvasti nuorten toiveet ja mielenkiinnon kohteet. Elämän ilmiöihin tutustutaan yhdistämällä musiikki kaikkeen rippikoulun toimintaan luontevalla tavalla. Rippikoulussa hyödynnetään yhteismusisointia ja yhteislaulua vuorovaikutuksellisen ja turvallisen oppimisympäristön rakennuspalikkana. Tutkimus osoittaa, että musiikkikasvattajien työ rippikouluissa saa aikaan rippikoululaisissa iloa, aktiivisuutta ja hengellistä syventymistä. Tutkimus on toteutettu uuden rippikoulusuunnitelman jalkauttamisvaiheessa. Tästä syystä on ymmärrettävää, ettei haastatelluilla ollut vielä täyttä selkeyttä uudesta opetussuunnitelmasta ja sen tuntemus oli paikoin hataraa. Tämä herättääkin tarpeen seurakunnissa ja Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osastolla hyvään perehdytystyöhön koskien uutta rippikoulusuunnitelmaa. Ilmiöpohjaisia oppimisprosesseja rippikouluissa ei juurikaan ole kokeiltu ja nuorilähtöisyyttä voisi toteuttaa rippikouluissa rohkeammin. Musiikkikasvattajien haasteena on tutustuttaa nuorilähtöisen innostavasti nuoret kirkkomusiikkitraditioon jumalanpalvelusmusiikin ja virsien osalta samalla lisäten sekä digitaalisen modernin musiikkikasvatuksen keinoja opetukseensa. Näiden lisäksi rippikoulujen musiikkikasvatuksessa tulee kiinnittää huomio siihen, että rippikoululaiset oppisivat hyödyntämään musiikkia oman hengellisen elämänsä vahvistajana ja syventäjänä.
  • Määttänen, Vilma (2019)
  • Marttila, Hanna (2019)
    Tutkin inklusiivisen musiikkikasvatuksen tutkimuskirjallisuutta 2000-luvulla. Tutkimuskysymykseni ovat: 1) Millaista inkluusiota koskevaa tutkimusta musiikkikasvatuksen tieteenalalla on tehty viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana? 2) Tarjoaako tutkimustieto työkaluja inklusiivisen musiikkiluokan saavuttamiseen käytännössä? Tämä kandidaatintutkielma on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus ja se on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Keskeisiä käsitteitä tutkimuksessa ovat inkluusio ja yhdenvertaisuus. Tärkeimmät tutkimustulokset osoittavat, että inklusiivista musiikkikasvatusta on jo tutkittu paljon tapaustutkimusten muodossa, mutta tutkimusta juuri koulun musiikkituntien käytännöstä ja inkluusion toteutumisesta tällä kentällä ei ole vielä tarpeeksi. Tutkimus myös tarjoaa uusia lähestymistapoja inkluusion käytännön toteuttamiseen, mutta vastauksia joudutaan vielä etsimään paljon muista tieteistä. Tarvitsemme lisää tutkimusta poliittisista päätöksistä aina käytännön luokkatyöhön asti, jotta osaamme arvioida, mikä inkluusion tila nykyisessä musiikkikasvatuksessa on. Inkluusio tarvitsee proaktiivisen yhteiskunnan ja koulutusta aiheesta tarvitaan vielä paljon.
  • Lundblad, David (2019)
    This thesis aims to show factors that have formed the basis for what we today can term as the Swedish choir sound. Historical ideals are compared with more modern research in my quest to describe the origin of how a Swedish choir singer sounds. By comparing how Swedish vowels affect over-tones in the singing voice in different ways, I will explain how this also affects the sound of a choir. In this way, I want to describe a sound that is not typical for a particular choir leader or choir, but a sound that spans the genre and generation boundaries within classical art music. The main parts of the dissertation are: Amateurs and professionals - a Swedish tradition, Swedish, the singing lan-guage and Early Swedish choir pedagogy. My concerts related to this thesis have been aimed to show the connection between not only language and the sound, but also repertoire and the sound. In this thesis I explain the linguistic and social phenomena that have laid the foundation for the fact that today there is a way of singing that has come to be something of a national symbol for the choir-singing nation of Sweden.
  • Palmu, Kristian (2017)
    Käsittelen opinnäytetyöni kirjallisessa osiossa omaa näkökulmaani valosuunnitteluun. Näkökulmani pohjautuu runolliseen ilmaisuun. Esitän, millaiseksi valosuunnittelijan työ on minulle runollisuuden valossa muodostunut. Avaan aluksi henkilökohtaista historiaani suhteessa kieleen ja siihen liittyvään omakohtaiseen problematiikkaan, joka pohjustaa tarpeeni ilmaista itseäni runollisesti valosuunnittelun kautta. Ensimmäisessä luvussa pohjustan väitteet runollisen valollisen ilmaisun mahdollisuuksista ja siihen liittyvistä haasteista avaamalla omaa arvomaailmaani. Avaan kaipuuni henkilökohtaiseen hyvinvoinnin ja onnellisuuden tunteeseen. Käsittelen haaveilua ja kuvittelua voimavarana ja lähteenä, josta runollinen ilmaisuni ammentaa. Sukellan syvälle itseeni yrittäen tuoda pintaan sieltä löytyvän runokuvan itselleni ja lukijalle tutkittavaksi. Palaan pintaan puhumalla laajemmin runollisen havainnoinnin merkityksestä ja mahdollisuudesta tässä maailmassa. Puhun maailmassa olemisen runollisuudesta peilaamalla ajatuksiani lyhyesti filosofi Martin Heideggerin käsitykseen runollisesta olemisesta. Avattuani maailmankatsomustani esitän millä tavalla hahmotan runollisen uneksinnan itselleni luontevana ja ohjenuorana ja metodina valollisessa ilmaisussani. Käsittelen myös metodin potentiaalista yhdentekeväisyyttä suhteessa kokijaan pohtimalla kokijan oman havainnointikyvyn autonomisuutta. Toisessa luvussa avaan opinnäytteeni taiteellisen osion, tanssiteos MASS THING -teoksen syntyprosessia. Esittelen työskentelyäni ryhmässä prosessilähtöisessä produktiossa ja valo- ja videosuunnitelmani hidasta syntyä pala kerrallaan. Pyrin samalla antamaan konkreettisia esimerkkejä ensimmäisessä luvussa käsittelemälleni runolliseen ilmaisuun tähtäävälle työskentelymetodille. Avaan teoksen erilaisten valollisten elementtien syntyä pohtimalla niiden arvo- ja kokemusmaailmaani pohjautuvia alkuperiä. Luvun päätteeksi esitän teoksen kokonaisdramaturgiaa kommentoimalla koreografin kohtausesittelyä omilla, valo- ja videosuunnitelmani kokonaisuutta avaavilla mietteillä. Avaan lopuksi työryhmän suunnitelmaa viedä MASS THING -teosta uuteen suuntaan ja pohdin runollisen ilmaisuni ajatuspohjan toteutusta MASS THING -teoksen parissa ja pyrkimystäni syventyä kyseiseen ajatteluun. Liitteissä avaan MASS THING –teoksen valosuunnitelmaa tekniseltä kantilta valokartan muodossa.
  • Kilpi, Jenni (2019)
    Suomen peruskoulun (POPS 2014) ja lukion (LOPS 2015) opetussuunnitelmien mukaan opetuksen tulee tukea oppilaan kasvua osaksi yhteiskuntaa. Opettajalla on luokkahuoneessa oikeus ja velvollisuus toimia vallankäyttäjänä voidakseen tehdä työtään ja tukea oppilaiden kasvua. Tässä tutkimuksessa käsitellään musiikkikasvattajan vallankäyttöä ja sen oikeudenmukaisuutta. Tutkimuskysymyksinä ovat: 1. Millaista musiikkikasvattajan vallankäyttö on luokkahuoneessa? 2. Miten musiikkikasvattaja käyttää valtaa luokkahuoneessa oikeudenmukaisesti ja millaista tukea tähän on saatavissa? Kysymyksiin vastaamiseksi tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä määritellään ensin keskeiset käsitteet, kuten musiikkikasvattajan kasvatustehtävä, valta ja oikeudenmukaisuus. Musiikkikasvattajan vallankäyttöä tarkastellaan niin musiikkikasvatuksen kuin yhteiskuntatieteenkin kirjallisuuden näkökulmasta. Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineisto on kerätty teemahaastattelujen avulla. Tutkimuksessa haastateltiin kolmea eri pituisen opetuskokemuksen omaavaa musiikkikasvattajaa. He opettivat joko yläasteella tai lukiossa ja olivat kaikki valmistuneet Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen aineryhmästä. Analyysi toteutettiin teoriasidonnaisena sisällönanalyysina, jossa kirjallisuuden avulla pyrittiin vahvistamaan aineiston analyysin tuloksia. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että musiikkikasvattajan vallankäyttö luokkahuoneessa on moninaista ja ammattitaitoa vaativaa. Vallankäyttö jaettiin kahteen pääluokkaan: päätösvaltaan ja arvovaltaan. Aineistosta ilmeni näiden luokkien alle paljon opettajantyöhön kuuluvia elementtejä, joihin vallankäyttöä liittyi. Päätösvaltaan kuuluivat esimerkiksi luokan jakaminen ryhmiin, tunneilla käsiteltävän materiaalin valinta sekä arviointi. Arvovaltaan kuuluivat oppilaiden kanssa keskustelu, yhteiskunnalliset aiheet ja oppilaiden taustojen huomiointi. Aineistossa ilmeni vaihtelua sen suhteen, miten valtaa pyrittiin käyttämään ja miltä vallankäyttö haastateltavien mukaan tuntui. Oikeudenmukaista vallankäyttöä edistetään aineiston mukaan erityisesti yhteisillä säännöillä ja avoimella päätöksenteolla. Oikeudenmukaisuus hankaloituu, jos opettaja kohtelee ryhmää epätasa-arvoisesti tai kaikki eivät sitoudu samoihin sääntöihin. Oppilaiden välisiä konflikteja selvitetään keskustelemalla ja kääntymällä haasteellisimmissa tilanteissa oppilashuollon puoleen. Opettajan vastuuasemaan vallankäyttäjänä kuuluu jatkuva eettinen harkinta siitä, miten oikeudenmukaisuus parhaiten toteutuu. Haastateltavat kaipasivat tukea ja työkaluja eettisesti haasteellisiin vallankäytön tilanteisiin. Näitä voitaisiin tarjota esimerkiksi musiikkikasvatuksen koulutuksen, yleisten opettajien ohjeistusten sekä työnantajan, eli koululaitosten suunnilta.
  • Pyylampi, Olli (2019)
    Rekisteröiminen eli äänikertojen valinta on urkurin tärkein keino vaikuttaa urkujen sointiin. Kirjallisessa työssäni tarkastelen rekisteröimistäni käyttäen esimerkkinä neljättä opinnäytekonserttiani, jonka ohjelmisto koostui saksalaisromanttisesta musiikista (Brahms, Merkel, Ritter, Succo, Töpfer). Koska 1800-luvun aidot Ladegast-urut Saksassa olisivat mielestäni ideaali soitin tälle ohjelmistolle, soitin konsertin Espoon tuomiokirkon uusilla, vuonna 2012 rakennetuilla Ladegast-tyylisillä uruilla. Menetelmällisesti työ niveltyy taiteelliseen tutkimukseen. Tutkimuksen muusikkolähtöisenä menetelmänä on urkurin oman kokemuksen tutkiminen ja sanallistaminen yhdistettynä musiikkia, soittimia ja historiallisia ohjeita koskevaan tietoon. Tekstin alussa on tietopaketti uruista. Sitten käyn läpi rekisteröimiseni lähtökohtia: oman positioni, ohjelmiston ja soittimen valinnan, tietoni ja kokemukseni uruista sekä historiallisia rekisteröintiohjeita. Tämän jälkeen kuvaan rekisteröimisprosessin teoskohtaisesti. Lopuksi analysoin prosessin määrääviä tekijöitä ja selvitän, mihin rekisteröimisratkaisuni perustuivat tässä tapausesimerkissä. Keskeisimmiksi rekisteröimiseen vaikuttaviksi taustatekijöiksi osoittautuivat rekisteröintiavustajana toimiminen sekä kokemukset historiallisista Ladegast-uruista. Espoon tuomiokirkon uruilla pohdittavaksi tuli erityisesti Ladegast-urkujen soinnin imitointi, johon liittyi muun muassa soinnin ohentaminen. Merkittävä vaikutus oli myös soitettujen sävellysten partituureissa olevilla ohjeilla. Vähemmälle huomiolle jäivät muut historialliset ohjeet.
  • Teatterikorkeakoulu / Teaterhögskolan / Theatre Academy Helsinki; Monni, Kirsi; Törmi, Kirsi (2019)
    2000-luvulla taiteilijoiden ammattikuvat ovat laajentuneet samaan aikaan, kun taiteen käsite ja rooli ovat saaneet uusia ulottuvuuksia erilaisissa toimintaympäristöissä ja työyhteisöissä. Tämä verkkojulkaisu esittelee suomalaisen yhteisötaiteen kenttää, sen moninaisia toimijoita, menetelmiä ja lähestymistapoja sekä kuvaa, millaisilla tavoilla ja millaisissa projekteissa taiteilijat ja taidepedagogit ovat toimineet yhteisöllisen taiteen parissa. Enemmän kuin kysymys taiteen autonomiasta tai taiteen välineellistä käytöstä yhteisötaidetta tuntuu määrittävän kysymys taiteellisen prosessin luonteesta. Yhteisötaiteessa taiteelliset kysymykset eivät ole vain taiteilijoiden asettamia vaan ne pyritään määrittelemään osapuolien kanssa yhdessä ja asettamaan taiteilijan ja yhteisön väliin. Tällöin prosessi on yhteinen ja työtä tehdään erityisissä luottamussuhteissa ja väliaikaisissa ilmaisuyhteisöissä. Julkaisun aluksi käsitellään yhteisötaiteen historiaa ja kehitysvaiheita ja kartoitetaan muuttuvan työelämän tarjoamia mahdollisuuksia sekä taiteilijoiden yrittäjyyttä ja sen vaihtoehtoisia malleja. Toisen luvun tapauskuvauksissa keskitytään esittelemään taidelähtöisten prosessien ja menetelmien kehittymistä ja käyttöä erilaisissa sosiaalisissa ja institutionaalisissa viitekehyksissä. Päätösluvun teksteissä pohditaan laajemmin yhteisön käsitettä sekä yhteiskunnan ja taiteen välisiä suhteita ja aiheina ovat muun muassa julkinen taide, poliittinen taide, kulttuuriset törmäykset, tasa-arvon ja inkluusion kysymykset sekä taidelähtöiset menetelmät yhteisöllisissä hankkeissa.
  • Sarantola, Markus (2019)
    Monen klassisen musiikin yhtyeen ja orkesterin musisointi on alkanut muuttua solakampaan, vähävibratoiseen ja tyylillisesti tiedostetumpaan suuntaan. Keskeisenä tekijänä tämän ilmiön taustalla vaikuttaa niin sanottu vanhan musiikin liike. Tätä muutosta ei Suomessa ole toistaiseksi vielä juurikaan tutkittu tai sanallistettu. Tämän taiteellisessa soveltajakoulutuksessa tehdyn tutkimuksen tavoitteena on lisätä esittämiskäytäntötietoutta suomalaisissa sinfoniaorkestereissa. Kyse on erityisesti Haydnin, Mozartin ja Beethovenin aikakauden musiikin alkuperäisistä esittämistavoista. Koska tutkittava alue on huomattavan laaja, on tarkastelun kohteeksi valikoitunut kolme orkesteri- ja yhtyesoiton kannalta tärkeää esittämiskäytännön osa-aluetta: musiikin muotoilu, vibraton käyttö sekä orkesterisoinnin historia. Kyseessä on laadullinen ja monimenetelmällinen, historiallisiin esittämiskäytäntöihin kohdistunut tutkimus orkesteriympäristössä. Perinteisen historiantutkimuksen ohella tietoa on kerätty myös haastatteluin ja havainnoiden. Tutkijan oma soittaminen niin orkestereissa, tutkintoon kuuluvissa kamarimusiikkiprojekteissa kuin yksinkin – sekä tämän työskentelyn mahdollistama tutkimustulosten koettelu – on ollut keskeistä. Sikäli tutkimus asettuu osaksi taiteellisen tutkimuksen kenttää. Aineisto on koostunut 1700- ja 1800-lukujen kontekstia avaavasta lähteistöstä (historia, sosiaalipolitiikka, filosofia, estetiikka), esittämiskäytäntöjen alkuperäislähteistöstä, historiallisista äänitallenteista ja oman aikamme soivasta musiikista (konsertit, äänitteet), haastatteluista ja keskusteluista (asiantuntijat ja kollegat) sekä havaintomateriaalista (työskentely orkesterien, yhtyeiden, opiskelijoiden ja pedagogien kanssa). Tutkinnon opinnäytekokonaisuus koostuu seuraavista elementeistä: artikkelikokoelma, kaksi kamarimusiikkikonserttia sekä soveltajaprojektin raportti. Lisäksi tutkinto tuotti vanhan musiikin kurssin, lukuisia erityyppisiä kirjoituksia (myös verkkoon), useita esitelmiä, aikajanametodin, suuren määrän eri tavoin sanallistettua tietoa sekä jonkin verran terminologiaa ja myös käytännön taitoja. Näitä materiaalisen, toiminnallisen ja abstraktin tason tuotoksia on mahdollista kehittää edelleen sekä tulevaisuudessa hyödyntää orkestereissa ja musiikkioppilaitoksissa. Tutkimushankkeen perusteella voidaan todeta, että muutokset esitystavoissa ovat olleet konkreettisia erityisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kiinnostus historiallisia esittämiskäytäntöjä kohtaan on lisääntymässä monissa orkestereissa
  • Kinnunen, Maarit; Koivisto, Juha; Luonila, Mervi (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2019)
  • Perttilä, Päivi (2019)
    Tutkielmani käsittelee kontekstuaalista kirkkomusiikkia soveltaen kontekstuaalista teologiaa, joka on jo vuosikymmenien ajan ollut vakiintunut käsite. Kontekstuaalisuuden kirkon ydinsanoma pyritään tuomaan aikaan ja paikkaan sopivaksi. Ihmisen kanssa yhteydessä elävän Jumalan olemus on kristillisen teologian valossa yhtä aikaa nykyaikainen ja ikiaikainen. Pohdin, millä tavoin kirkko kohtaa musiikillaan tämän ajan suomalaisia yhteiskunnan monissa kerroksissa. Kohdistin aiheeni tarkastelua maallistuneen ihmisen näkökulmaan. Suomessa luterilaisen uskonnonharjoittamisen merkitys vähenee yksilöiden ja yhteisöjen elämässä. Kirkkoon kuuluvien jäsenten määrä vähenee. Kristillinen tapakulttuuri ohenee. Mielenkiintoni kohdistuu erityisesti ihmisiin, joille Suomen evankelis-luterilaisen kirkon traditio on vieras, mutta joilla on kiinnostusta henkiseen ja hengelliseen ulottuvuuteen omassa elämässään. Kontekstuaalisella kirkkomusiikilla voidaan löytää keinoja tavoittaa maallistuneita ihmisiä. Kontekstuaalinen kirkkomusiikki tuo välineitä tavoittavaan ja kohtaavaan työhön. Kulttuurien moninaisuus vaikuttaa paitsi maailmanlaajasti myös paikallisesti. Perinteet ovat luoneet kirkolle identiteetin, mutta nykyaika tarvitsee uusia tapoja sanoittaa ja säveltää evankeliumin sanoma ymmärrettäväksi. Kontekstuaalinen kirkkomusiikki on seurakuntalaisen ja maallistuneen hengellisen etsijän kuuntelemista ja hänen kanssaan yhdessä laulamista ja soittamista.
  • Ilomäki, Julia (2019)
    Tässä kvalitatiivisessa kirjallisuuskatsauksessa tarkastelen musikaalisuuskäsitettä sekä erilaisia kirjallisuudessa esitettyjä musikaalisuuskäsityksiä, joiden näkökulmista tutkin musikaalisuutta periytyvänä ja toisaalta opittavissa olevana ominaisuutena. Tutkimuksessani syvennyn myös näiden diskurssien heijastumiseen nykypäivän musiikkikasvatuksessa. Tutkimukseni pohjautuu erilaisiin kirjallisiin julkaisuihin ja artikkeleihin musikaalisuudesta, sen synnystä, musiikkikasvatuksesta, aktiivisesta opettamisesta sekä opetuksen oppilaslähtöisyydestä. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten musikaalisuutta selitetään periytyvänä ja toisaalta opittavissa olevana ominaisuutena? 2) Miten erilaiset musikaalisuuskäsitykset heijastuvat nykypäivän musiikkikasvatukseen? Tutkielmani pohjalta voidaan esittää musikaalisuuden olevan osittain periytyvää. Kuitenkin on vaikeaa määritellä tarkasti periytyvyyden geneettistä osuutta suhteessa ympäristötekijöihin. Musikaalisuus voidaan määritellä musiikilliseksi herkkyydeksi, joka on yhtä monitulkintaista kuin musiikki itsessään. Musiikkikasvattajan rooli musikaalisuuden kehityksessä on vahvistaa positiivisia musiikkikokemuksia, ohjata ja auttaa rakentamaan pohja kehittyvälle musikaalisuudelle ja musiikkisuhteelle.
  • Hyvönen, Sallamari (2019)
    Kirjallisessa työssäni kartoitan musiikkikasvatuksen roolia aikuiskuorotyössä haastattelemalla neljää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanttorin virassa olevaa kanttoria. Aikuiskuoroja ei kirkollisessa kontekstissa yleisesti ymmärretä musiikkikasvatukselliseksi ympäristöksi, vaan musiikkikasvatuksen ajatellaan liittyvän luontevimmin lapsi- ja nuorisotyöhön. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuorein linjaus musiikkikasvatuksen tavoitteista ja lähtökohdista Musiikkikasvatus seurakunnassa – kirkon musiikkikasvatuksen lähtökohdat ja tavoitteet on julkaistu vuonna 1989, eli 30 vuotta sitten. Tätä ennen kanttoreilla ei ole ollut piispainkokouksen hyväksymää linjausta musiikkikasvatuksen tavoitteiden toteutuksen suhteen, eikä sen jälkeen yhtä kattavaa julkaisua aiheesta ole tehty. Julkaisu ei ole merkittävästi vaikuttanut seurakuntien musiikkikasvatustyön suunnitteluun tai toteutukseen, jonka takia on kiinnostavaa peilata haastateltavien näkemyksiä julkaisuun. Tutkimustulosteni mukaan musiikkikasvatuksen rooli aikuiskuorotyössä koostuu monista osatekijöistä. Jotkut niistä ovat jossain määrin kanttoreiden kesken yhteisesti jaettuja kulttuurisia tapoja ja osa kanttoreiden omia persoonallisia painotuksia. Haastateltavien ajatukset kohtasivat Musiikkikasvatus seurakunnassa -julkaisun yleistavoitteen kanssa ja päätavoitteista suurin osa toteutui yhden tai useamman haastateltavan kohdalla. Tästä huolimatta kukaan ei kuitenkaan maininnut julkaisua tai sen merkitystä musiikkikasvatuksen rooliin aikuiskuorotyössä. Tutkimukseni herättää mielenkiinnon julkaisuun ja siitä nouseviin uusiin tutkimuskysymyksiin sekä tuo esille yhtenäistämisen ja päivittämisen tarpeen seurakuntien musiikkikasvatussuunnitelmien suhteen.
  • Piira, Taru (2019)
    Tutkimuksessani on oletuksena, että dialogin keinoin tuettu henkisesti turvallinen ilmapiiri vaikuttaa edistävästi oppijan musiikkisuhteeseen. Selvitän siis työssäni, miten kolme viulunsoitonopettajaa artikuloivat hyvän musiikkisuhteen ja turvallisuuden tunteen sisältöä ja ilmenemistä, sekä millaisia dialogisia keinoja opettajat kertovat käyttävänsä vaaliakseen oppijan henkistä turvallisuutta viulutunnilla. Henkinen turvallisuus on jaoteltu työssäni kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat pedagoginen-, psyykkinen- ja sosiaalinen turvallisuus. Sen sijaan dialogi toimii välineenä, jolla luodaan viulutunnille henkisesti turvallinen ilmapiiri. Haastateltavien kertomuksista ilmeni, että hyvä musiikkisuhde oli yhteydessä elämään rikastuttavana elementtinä, kun taas turvallisuuden tunne liitettiin muun muassa levolliseen ja vapautuneeseen olotilaan, jossa asiat ovat ennakoitavissa. Henkisesti turvallista ilmapiiriä viulutunnilla tuettiin dialogin keinoin esimerkiksi hyväksymisen vaalimisella, oppijan ihmisyyden, tarpeiden ja inhimillisyyden ymmärtämisellä sekä oikeudenmukaisuuden ja osallisuuden huomioimisella. Oppijan turvallisuuden tunteen ja hyvän musiikkisuhteen voidaan ajatella olevan musiikkiharrastuksen lähtökohtia. Henkisen turvallisuuden tukeminen on tärkeä osa kasvattajan työtä, ja tutkimukseni antaa soitonopettajille käytännönläheisiä näkökulmia opettajien kertomusten kautta sen tukemisesta. Tutkimukseni on eettisesti ja kasvatuksellisesti tärkeä katsaus musiikkikasvatuksen merkityksellisistä teemoista, joille voitaisiin antaa jalansijaa vieläkin enemmän esimerkiksi opettajankoulutuksessa. Työni on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineiston keräsin yksilöhaastatteluina. Lähestyn tutkimustani narratiivisesta tulokulmasta, joten haastateltavien kertomat tarinat ja niiden merkitykset ovat tutkimukseni kiinnostuksen kohteita. Tutkimukseni onkin uusi näkökulma siitä, että dialogin keinoin toteutettu henkisesti turvallisen ilmapiirin luominen soittotunnille voi toimia kanavana oppijan hyvän musiikkisuhteen edistämiselle.
  • 18,98 Hz 
    Pitkänen, Ulla-Maija (2016)
  • Teatterikorkeakoulu / Teaterhögskolan / Theatre Academy Helsinki; Midgelow, Vida L; Bacon, Jane; Kramer, Paula; Hilton, Rebecca (2019)

View more