Taideyliopisto

 

HELDA-julkaisuarkisto lisää Taideyliopiston julkaisujen näkyvyyttä, käyttöä ja vaikuttavuutta. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tutkijoiden artikkeleita, julkaisusarjoja sekä oppimateriaaleja. Aineisto on vapaasti saatavissa (Open Access). Arkistoon tallennettujen aineistojen säilytyksestä huolehditaan, ja ne saavat pysyvän verkko-osoitteen.

Collections in this community

Recent Submissions

  • Kinnunen, Maarit; Koivisto, Juha; Luonila, Mervi (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2019)
  • Perttilä, Päivi (2019)
    Tutkielmani käsittelee kontekstuaalista kirkkomusiikkia soveltaen kontekstuaalista teologiaa, joka on jo vuosikymmenien ajan ollut vakiintunut käsite. Kontekstuaalisuuden kirkon ydinsanoma pyritään tuomaan aikaan ja paikkaan sopivaksi. Ihmisen kanssa yhteydessä elävän Jumalan olemus on kristillisen teologian valossa yhtä aikaa nykyaikainen ja ikiaikainen. Pohdin, millä tavoin kirkko kohtaa musiikillaan tämän ajan suomalaisia yhteiskunnan monissa kerroksissa. Kohdistin aiheeni tarkastelua maallistuneen ihmisen näkökulmaan. Suomessa luterilaisen uskonnonharjoittamisen merkitys vähenee yksilöiden ja yhteisöjen elämässä. Kirkkoon kuuluvien jäsenten määrä vähenee. Kristillinen tapakulttuuri ohenee. Mielenkiintoni kohdistuu erityisesti ihmisiin, joille Suomen evankelis-luterilaisen kirkon traditio on vieras, mutta joilla on kiinnostusta henkiseen ja hengelliseen ulottuvuuteen omassa elämässään. Kontekstuaalisella kirkkomusiikilla voidaan löytää keinoja tavoittaa maallistuneita ihmisiä. Kontekstuaalinen kirkkomusiikki tuo välineitä tavoittavaan ja kohtaavaan työhön. Kulttuurien moninaisuus vaikuttaa paitsi maailmanlaajasti myös paikallisesti. Perinteet ovat luoneet kirkolle identiteetin, mutta nykyaika tarvitsee uusia tapoja sanoittaa ja säveltää evankeliumin sanoma ymmärrettäväksi. Kontekstuaalinen kirkkomusiikki on seurakuntalaisen ja maallistuneen hengellisen etsijän kuuntelemista ja hänen kanssaan yhdessä laulamista ja soittamista.
  • Ilomäki, Julia (2019)
    Tässä kvalitatiivisessa kirjallisuuskatsauksessa tarkastelen musikaalisuuskäsitettä sekä erilaisia kirjallisuudessa esitettyjä musikaalisuuskäsityksiä, joiden näkökulmista tutkin musikaalisuutta periytyvänä ja toisaalta opittavissa olevana ominaisuutena. Tutkimuksessani syvennyn myös näiden diskurssien heijastumiseen nykypäivän musiikkikasvatuksessa. Tutkimukseni pohjautuu erilaisiin kirjallisiin julkaisuihin ja artikkeleihin musikaalisuudesta, sen synnystä, musiikkikasvatuksesta, aktiivisesta opettamisesta sekä opetuksen oppilaslähtöisyydestä. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten musikaalisuutta selitetään periytyvänä ja toisaalta opittavissa olevana ominaisuutena? 2) Miten erilaiset musikaalisuuskäsitykset heijastuvat nykypäivän musiikkikasvatukseen? Tutkielmani pohjalta voidaan esittää musikaalisuuden olevan osittain periytyvää. Kuitenkin on vaikeaa määritellä tarkasti periytyvyyden geneettistä osuutta suhteessa ympäristötekijöihin. Musikaalisuus voidaan määritellä musiikilliseksi herkkyydeksi, joka on yhtä monitulkintaista kuin musiikki itsessään. Musiikkikasvattajan rooli musikaalisuuden kehityksessä on vahvistaa positiivisia musiikkikokemuksia, ohjata ja auttaa rakentamaan pohja kehittyvälle musikaalisuudelle ja musiikkisuhteelle.
  • Hyvönen, Sallamari (2019)
    Kirjallisessa työssäni kartoitan musiikkikasvatuksen roolia aikuiskuorotyössä haastattelemalla neljää Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanttorin virassa olevaa kanttoria. Aikuiskuoroja ei kirkollisessa kontekstissa yleisesti ymmärretä musiikkikasvatukselliseksi ympäristöksi, vaan musiikkikasvatuksen ajatellaan liittyvän luontevimmin lapsi- ja nuorisotyöhön. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuorein linjaus musiikkikasvatuksen tavoitteista ja lähtökohdista Musiikkikasvatus seurakunnassa – kirkon musiikkikasvatuksen lähtökohdat ja tavoitteet on julkaistu vuonna 1989, eli 30 vuotta sitten. Tätä ennen kanttoreilla ei ole ollut piispainkokouksen hyväksymää linjausta musiikkikasvatuksen tavoitteiden toteutuksen suhteen, eikä sen jälkeen yhtä kattavaa julkaisua aiheesta ole tehty. Julkaisu ei ole merkittävästi vaikuttanut seurakuntien musiikkikasvatustyön suunnitteluun tai toteutukseen, jonka takia on kiinnostavaa peilata haastateltavien näkemyksiä julkaisuun. Tutkimustulosteni mukaan musiikkikasvatuksen rooli aikuiskuorotyössä koostuu monista osatekijöistä. Jotkut niistä ovat jossain määrin kanttoreiden kesken yhteisesti jaettuja kulttuurisia tapoja ja osa kanttoreiden omia persoonallisia painotuksia. Haastateltavien ajatukset kohtasivat Musiikkikasvatus seurakunnassa -julkaisun yleistavoitteen kanssa ja päätavoitteista suurin osa toteutui yhden tai useamman haastateltavan kohdalla. Tästä huolimatta kukaan ei kuitenkaan maininnut julkaisua tai sen merkitystä musiikkikasvatuksen rooliin aikuiskuorotyössä. Tutkimukseni herättää mielenkiinnon julkaisuun ja siitä nouseviin uusiin tutkimuskysymyksiin sekä tuo esille yhtenäistämisen ja päivittämisen tarpeen seurakuntien musiikkikasvatussuunnitelmien suhteen.
  • Piira, Taru (2019)
    Tutkimuksessani on oletuksena, että dialogin keinoin tuettu henkisesti turvallinen ilmapiiri vaikuttaa edistävästi oppijan musiikkisuhteeseen. Selvitän siis työssäni, miten kolme viulunsoitonopettajaa artikuloivat hyvän musiikkisuhteen ja turvallisuuden tunteen sisältöä ja ilmenemistä, sekä millaisia dialogisia keinoja opettajat kertovat käyttävänsä vaaliakseen oppijan henkistä turvallisuutta viulutunnilla. Henkinen turvallisuus on jaoteltu työssäni kolmeen osa-alueeseen, jotka ovat pedagoginen-, psyykkinen- ja sosiaalinen turvallisuus. Sen sijaan dialogi toimii välineenä, jolla luodaan viulutunnille henkisesti turvallinen ilmapiiri. Haastateltavien kertomuksista ilmeni, että hyvä musiikkisuhde oli yhteydessä elämään rikastuttavana elementtinä, kun taas turvallisuuden tunne liitettiin muun muassa levolliseen ja vapautuneeseen olotilaan, jossa asiat ovat ennakoitavissa. Henkisesti turvallista ilmapiiriä viulutunnilla tuettiin dialogin keinoin esimerkiksi hyväksymisen vaalimisella, oppijan ihmisyyden, tarpeiden ja inhimillisyyden ymmärtämisellä sekä oikeudenmukaisuuden ja osallisuuden huomioimisella. Oppijan turvallisuuden tunteen ja hyvän musiikkisuhteen voidaan ajatella olevan musiikkiharrastuksen lähtökohtia. Henkisen turvallisuuden tukeminen on tärkeä osa kasvattajan työtä, ja tutkimukseni antaa soitonopettajille käytännönläheisiä näkökulmia opettajien kertomusten kautta sen tukemisesta. Tutkimukseni on eettisesti ja kasvatuksellisesti tärkeä katsaus musiikkikasvatuksen merkityksellisistä teemoista, joille voitaisiin antaa jalansijaa vieläkin enemmän esimerkiksi opettajankoulutuksessa. Työni on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineiston keräsin yksilöhaastatteluina. Lähestyn tutkimustani narratiivisesta tulokulmasta, joten haastateltavien kertomat tarinat ja niiden merkitykset ovat tutkimukseni kiinnostuksen kohteita. Tutkimukseni onkin uusi näkökulma siitä, että dialogin keinoin toteutettu henkisesti turvallisen ilmapiirin luominen soittotunnille voi toimia kanavana oppijan hyvän musiikkisuhteen edistämiselle.
  • 18,98 Hz 
    Pitkänen, Ulla-Maija (2016)
  • Teatterikorkeakoulu / Teaterhögskolan / Theatre Academy Helsinki; Midgelow, Vida L; Bacon, Jane; Kramer, Paula; Hilton, Rebecca (2019)
  • Haapala, Sami Henrik (2019)
    On this page you can access a short video trailer which summarizes the workshop of The Real Health Center which was realized in August 2017 in a public space in Helsinki. The clip aims to give a short, but broad view of the whole workshop. The other videos in this exposition highlight other resonant aspects of the research. This exposition exposes the second artistic part of an artistic doctoral thesis. The research questions are: Main research question: How can a performer co-create meaning together with the participant in participatory and immersive performances? Research question for this artistic part: How can we train a performer for participatory and immersive performances in which they will have to work with the unpredictable impulses of unknown audiences? This research exposition shows a distinctive approach to performer training that uses play testing with an unknown audience as a training method. This training method was developed in order to train performers in participatory and immersive performances to the specific kind of unpredictable impulses that arise from performing with unknown audience members. The exposition aims to reveal the method by transposing discursive knowledge gained from/in/by research in these kinds of performances to an online exposition that in its form and manner of presentation would resonate with some of the qualities associated with participatory and immersive performances.
  • Kellokumpu, Simo (2019)
    My doctoral artistic research project examines choreography as reading practice. In the research, the notion of choreography operates simultaneously as an analytical device, problem to be examined, and an artistic outcome. The primary method for the research is choreographic experimental practice that delves into the process of dynamic place-taking in which the human body couples with surrounding movements, from microscopic to telescopic and beyond, without the aim of mastering the movement. This experimental process examines and develops understanding of how choreographic practice can be understood as an embodied (hyper-)reading practice, which materializes, de- and recodes movements of the situated and contextual transformative circumstances that choreograph my body. Here, choreographic practice processes simultaneous, incoherent multiplicity, which is formed by the relations, interconnectedness, and reciprocity of movement, surrounding material and kinetic condition, human corporeality and embodiment, place, space, and context. The research practice delves into the conditions of movement and choreography through the following transformations: from choreographer to choreoreader, from choreographing to choreoreading, from grounded embodied choreographic construction to astroembodied choreostruction, from human vessel to human atmospheric organism. In the framework of choreography studies, the research contributes to the shift and expansion from the historical notion of choreography as writing practice, in which the human body masters the movements to a choreoreading practice. Choreoreading explores the reciprocal lived and conceptual relations, inter-dependencies, transactions, and critical perspectives of the movements of a performance environment. This research project also contributes to the genealogies of site-specific and context-responsive practices, extending the notion of site to outer space. In order to bring out choreography as reading practice as art for the viewer, there are various means at hand, which are processed and developed from the fields of performing and visual arts.
  • Savijoki, Jukka (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia DocMus-tohtorikoulu, 2019)
  • Haukka, Anni-Kaisa (2019)
    Tutkimukseni tavoitteena on selvittää kolmen musiikkikasvatuksen opiskelijan opintojen aikaisen kuoroharrastuksen ja ammatillisen identiteetin välistä yhteyttä. Tutkimuskysymys on: Miten opintojen aikainen kuoroharrastus on yhteydessä musiikkikasvatuksen opiskelijan ammatillisen identiteetin rakentumiseen? Lisäksi selvitän eräiden musiikkikasvatuksen opiskelijoiden kuoroharrastuksen syitä, eli sitä, miksi musiikkikasvatuksen opiskelija on mukana kuorotoiminnassa. Rakennan teoreettisen viitekehyksen identiteetin käsitteen määrittelyn sekä kuorotoiminnan ympärille. Ensimmäisessä teorialuvussa avaan identiteetin käsitettä ja luku päättyy musiikkikasvattajan ammatillisen identiteetin määrittelyyn tutkimuskirjallisuudessa. Toisessa teorialuvussa käsittelen kuorotoimintaa harrastuksen ja johtajuuden näkökulmista. Johdannossa luon katsauksen aiempiin tutkimuksiin sekä avaan lukijalle tutkimukseni kontekstia, Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen aineryhmää. Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, jonka aineiston keräsin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastattelin kolmea opinnoissaan eri vaiheissa olevaa musiikkikasvatuksen opiskelijaa, joilla kaikilla oli opintojen aikainen kuoroharrastus. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja ja analysoin ne teoriasidonnaisen analyysin periaatteiden mukaisesti. Tutkimuksessa selvisi, että opintojen aikaisella kuoroharrastuksella ja ammatillisen identiteetin rakentumisella on selkeä yhteys. Haastateltavat kokevat kuoroharrastuksensa osana ammatillisen identiteettinsä rakentumista eräänlaisena ammatillisena kasvuna ja oppimisena. Tämä 'kolmas polku' on opintojen ja työkokemuksen ohella tärkeä osa-alue identiteetin rakentumisprosessissa. Syitä kuoroharrastukselle olivat niin itsensä kehittäminen ja ammatillinen kehittyminen kuin hauskanpito ja kuoron merkitys sosiaalisena yhteisönä.
  • Plosila, Vera (2019)
    This research aims to study the usage and effects of singing as a tool for contemporary traverso pedagogy. It is also intended to shed light on the historical usage of singing tools in the professional-musician training from the 16th to the 18th century. The data was collected through a semi-structured expert interview, and the emerging themes analyzed through an epistemological framework, including theories of Deweyan pragmatism and tacit knowledge. Sources within Historically Informed Performance (HIP) were consulted to achieve an overview of the field and the historical use of singing tools in music education. The results suggest various advantages for singing in traverso tuition, such as improved intonation, togetherness and phrasing. A strong theme of “naturality” also emerged in conjunction with singing, which can be linked to the rhetorical practices of the pre-Romantic centuries. However, singing might also be experienced awkward, or some tools confusing, and thus be incorporated into the classroom with care.
  • Koskinen, Konsta (2019)
    Pianopedagogiikkaa on harjoitettu niin kauan kun on ollut pianomusiikkia. Perinteisen, klassisen pianopedagogiikan rinnalle on kehitetty viime vuosisadan aikana uusia pedagogisia näkökulmia. Vapaa säestys ja populaarimusiikin pedagogiikka eroavat perinteisestä pianopedagogiikasta monin tavoin, esimerkiksi oppimistapojen ja -tottumusten saralla. Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin oppijalähtöisyyttä ja pianopedagogiikkaa oppijalähtöisyyden kontekstissa. Perehdyn erityisesti populaari- ja klassisen musiikin pianopedagogiikkaan ja siihen, miten oppijalähtöisyyttä on toteutettu kyseisissä pedagogiikan muodoissa. Tutkimuskysymykseni on: Miten musiikkikasvattaja voi toteuttaa oppijalähtöisyyttä klassisen musiikin ja populaarimusiikin pianopedagogiikoissa? Tutkimukseni avartaa populaari- ja klassisen musiikin pianopedagogiikan luonteita sekä tarjoaa näkökulmia niiden kehittämiseen. Tutkimuskirjallisuuden perusteella klassisen musiikin soitonopetus ymmärretään usein ’treenauttamisena’ pikemmin kuin opetuksena, joka johtuu opetuksen painotuksen olevan teknisten elementtien kehittämisessä ja niiden soveltamisessa tulkintaan. Vapaan säestyksen pedagogiikan tavoitteena olla oppijalähtöistä, vaikka tiettyjen teknisten harjoitteiden osa on soitonopinnoissa huomattava. Tietyt systemaattiset harjoitteet saattavatkin rajoittaa oppijan omien musiikillisten näkemysten kehittymistä.
  • Nieminen, Linnea (2019)
    Tässä tutkielmassa perehdyn improvisaation ja luovan tuotannon opettamiseen pop/jazz -laulutunnilla. Tarkastelen aihetta oppijakeskeisyyden näkökulmasta. Olen etsinyt tietoa siitä, minkälaisia työtapoja improvisaation opettamisessa tyypillisesti käytetään ja näkökulmia siihen, millä tavoin opettaja voi tukea improvisaation oppimisen prosessia. Tutkielma on tetoutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa tutkimuskysymykseni on: Millä tavoin opettaja voi tukea improvisaatiotaitojen kehittymistä pop/jazz -laulupedagogiikassa oppijakeskeisesti? Tutkielmassa erittelen improvisaation moninaista käsitettä ja sen asemaa pop/jazz -laulun kontekstissa. Käyn läpi oppijakeskeisyyden periaatteita ja näiden soveltamista laulutunnilla sekä yksilöopetuksessa. Aihetta käsitellään opettajan näkökulmasta. Improvisaation opettamiseen on useita opetusmenetelmiä, joista kolme keskeisintä lienevät autiviivinen, teoreettinen ja instrumentaalinen menenelmä. Esittelen nämä kolme menetelmää tulosluvussa, jossa käyn läpi myös kunkin menetelmän haasteet ja joitakin käytännön esimerkkejä menetelmän hyödyntämisestä laulutunnilla. Tutkimukseni on argumentti improvisaation opettamisen puolesta, ja tutkielmasta välittynee myös oma kiinnostukseni lauluimprovisaatiota kohtaan. Improvisaatio on keskeinen osa kokonaisvaltaista musiikinopetuksessa, ja sen ymmärtäminen on tärkeää jokaiselle musiikkikasvattajalle.
  • Hostikka, Maria (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2019)
    Kaikuja peilisalista: Barokkitanssin perusteita esittelee länsimaisia barokin ajan näyttämötansseja 1600-1700 -lukujen vaihteesta. Kyseessä on ensimmäinen suomenkielinen opaskirja barokkitanssin harrastajille joka sisältää seitsemän tanssin alkuperäiset notaatiot ohjeineen sekä teosta varten sovitetun nuottiliitteen. Teoksen johdantoluku esittelee tanssin merkitystä ja kehitystä ranskalaisessa hovikulttuurissa sekä historiallisten tanssien harrastusta ja opetusta Suomessa. Kaikuja peilisalista kuvastaa sosiaalisen ja esittävän tanssin uutta tilannetta 1600–1700-lukujen vaihteessa, jolloin viimein pystyttiin abstraktin notaation avulla kätevästi merkitsemään muistiin aikakauden seura- ja näyttämötansseja. Notaatio luotiin nimenomaan barokin ajan tansseille, eikä sitä voitu käyttää enää tanssityylin ja tanssillisen ilmaisun muututtua. Barokkitanssien notaation ansiosta tietomme näistä tansseista ovat huomattavasti yksityiskohtaisemmat kuin minkään edeltävän tai myöhemmän aikakauden tansseista.
  • Mikkilä, Joonas (2019)
    Tutkimukseni tavoitteena on analysoida näkökulmia, joista yrittäjyyskasvatusta on tutkimuskirjallisuudessa käsitelty. Lisäksi tutkin musiikkikasvatuksessa vallalla olevien oppimiskäsitysten soveltumista yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjämäisen toiminnan kontekstiin. Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: 1) Miten yrittäjyyskasvatusta on käsitelty tutkimuskirjallisuudessa? 2) Miten suomalaisessa musiikkikasvatuksessa vallitsevat oppimiskäsitykset soveltuvat yrittäjyyskasvatuksen ja yrittäjämäisen toiminnan lähtökohtiin? Tutkimuksessani syvennyn teoreettisen viitekehykseni pääkäsitteisiin, jotka ovat yrittäjämäinen toiminta sekä yrittäjyys. Sen lisäksi avaan musiikkikasvatuksen filosofista pohjaa ja vallalla olevia oppimiskäsityksiä. Lisäksi tutkin uusliberalismia käsitteen tasolla ja tarkastelen siihen liittyvää kritiikkiä. Tutkimustulosteni mukaan yrittäjyyskasvatusta lähestytään tutkimuskirjallisuudessa vaihtelevasti. Siinä missä kotimainen kirjallisuus painottuu pedagogisiin sisältöihin ja perusopetuksen näkökulmiin, on ulkomainen kirjallisuus useammin kirjoitettu taloustieteen ja liiketalouden näkökulmasta. Musiikkikasvatuksen oppimiskäsitysten ja yrittäjyyden sekä yrittäjämäisen toiminnan yhteisiä piirteitä ovat muun muassa toiminnallisuus, tekemällä oppiminen, informaali oppiminen sekä oppilaslähtöisyys. Sekä yrittäjyyskasvatuksen että musiikkikasvatuksen pedagogiikka on oppilaslähtöistä ja molemmissa korostuu tekemällä oppiminen. Musiikkikasvatuksen oppimisympäristö ja lähtökohdat saattavat näin tarjota mahdollisuuden yrittäjämäisen toiminnan tuomiseen osaksi musiikkikasvatusta. Yrittäjäkasvatuksen ja uusliberalismin yhteiskunnalliset ulottuvuudet sekä yrittäjäkasvatuksen empiirinen tutkiminen saattaisivat olla tutkimusaiheeseen liittyviä kiinnostavia jatkotutkimusaiheita.
  • Rauma, Johanna (2019)
    Tutkielman aiheena on kehollisuus laulunopetuksessa. Tutkimustehtävänä on selvittää ensinnäkin, mitä kehollisuus tarkoittaa laulunopettamisen kontekstissa, ja toiseksi miten laulunopettaja voi ohjata oppilasta keholliseen oppimiseen. Tutkielman teoreettisena vii-tekehyksenä on fenomenologia eli kehollisuuden filosofia, jossa korostetaan yksilön kehon ja mielen ykseyttä länsimaiselle filosofiselle perinteelle tyypillisen dualistisen keho–mieli -erottelun sijaan. Tutkielman tärkeimpänä tutkimustuloksena on, että laulaminen on kehon toimintaa. Siten kehollisuus on laulamisessa keskeisessä osassa, ja pelkkä kehollinen tietäminen ja taitaminen itsessään voi tehdä yksilöstä hyvän laulajan. Laulunopettaja voi vahvistaa kehollista oppimista ohjaamalla oppilasta kehittämään kehotietoisuuttaan. Tässä apuna toimivat kehollisiin kokemuksiin ohjaavat lämmittely- ja rentoutusharjoitukset. Myös imitointi on kehollisen oppimisen kannalta tehokas oppimistapa, vaikka sen suhteen tuleekin olla tietoinen imitointiin liittyvistä pedagogisista riskeistä. Lisäksi opettajan on hyvä olla tietoinen siitä, kuinka hänen ja oppilaan välinen vuorovaikutus vaikuttaa ke-hollisen oppimisen edellytyksiin. Turvallinen ja myönteinen oppimisilmapiiri on kehollisen oppimisen kannalta erityisen tärkeää. Laulupedagogiikan tutkimusalalla tämän tutkielman tarkoituksena on toimia keskustelunavauksena siitä, mikä on teoreettisen fysiologisen tietämyksen rooli laulunopiskelus-sa suhteessa keholliseen tietämiseen ja taitamiseen. Laulunopettajan olisi hyvä pohtia tietoisesti, missä oppimisen vaiheessa kehollinen oppiminen ja toisaalta teoreettisen tie-don jakaminen on oppilaan kehittymisen kannalta optimaalista. Lisäksi laulunopettajan on syytä kiinnittää huomiota laulutuntien turvalliseen opiskeluilmapiiriin. Kehotietoisuuden herättämistä ja vuorovaikutustaitoja tulee sisällyttää myös laulunopettajien ammatillisiin opintoihin.
  • Ylätalo, Saska (2019)
  • Mustonen, Kalle (2019)

View more