Taideyliopisto

 

HELDA-julkaisuarkisto lisää Taideyliopiston julkaisujen näkyvyyttä, käyttöä ja vaikuttavuutta. Arkistoon tallennetaan Taideyliopistossa tuotettua kokotekstiaineistoa kuten väitöksiä, opinnäytetöitä, taiteellista tutkimusta, tutkijoiden artikkeleita, julkaisusarjoja sekä oppimateriaaleja. Aineisto on vapaasti saatavissa (Open Access). Arkistoon tallennettujen aineistojen säilytyksestä huolehditaan, ja ne saavat pysyvän verkko-osoitteen.

Kokoelmat

Uusimmat julkaisut

  • Tuorila, Laura (2018)
    Laura Tuorilan kirjassa Paikan baletti - kokemuksellinen liike rakennetussa ympäristössä tarkastellaan kehon liikkeen ja tilan välistä suhdetta. Liikettä tarkastellaan ensin havaitsemisen tasolla ja sitten laajemmin henkilökohtaista ja sosiaalista tilaa rakentavana toimintana. Mielenkiinnon kohteena on julkinen kaupunkiympäristö ja ihmisen arjen toiminnoissa tapahtuva liike. Rakennetussa ympäristössä liikkumista on usein tarkasteltu liikenteenä. Toinen toistuva tapa lähestyä asiaa on ollut romantisoitu matka. Kirjassa asetutaan näiden tarkastelutasojen välille ja tutkitaan arjen liikkeeseen liittyviä henkilökohtaisia tekijöitä. Esitellystä teoriasta johdetaan periaatteet kehon liikettä monipuolisesti huomioivalle julkisen kaupunkiympäristön suunnittelulle. Kirjoittaja Laura Tuorila on tilasuunnittelija ja tanssija. Kirjassa eritelty ja artikuloitu kehollinen tieto perustuu Tuorilan tanssijakokemukseen koreografi Willi Dornerin teoksessa Bodies in Urban Spaces.
  • Lidåkra, Jacob (2018)
    There is a wide consensus, that it takes 10 000 hours of deliberate practice to achieve mastery, however this long road is not easy to follow. Self-regulation, co-regulation and musical agency are important aspects of deliberate practice, and as these concepts are budding in the beginner student it is important to investigate how they affect the early stages of practicing. This study aims to deepen the understanding of how self-regulation, co-regulation and musical agency influences an eight year old piano student's practicing. This study was conducted as a single case study using video recorded practising sessions and the findings are presented as a synthesis of the data building on the theoretical framework of G. McPherson and J. Renwick (2001). The results suggest that the developing musical agency of the student supports her negotiations of self-regulation, but can be a hindrance in a co-regulated environment.
  • Teatterikorkeakoulu / Teaterhögskolan / Theatre Academy Helsinki; Numminen, Katariina; Kilpi, Maria; Hyrkkänen, Mari (2018)
    Dramaturgiakirja - Kaikki järjestyy aina avaa näkökulmia esittävissä taiteissa viime vuosikymmeninä tapahtuneisiin murroksiin. Teksti- ja tarinakeskeisten paradigmojen rinnalle on noussut esitystä ja esityksellisyyttä painottavia ajattelutapoja. Samalla perinteiset käsitykset katsojuudesta, tekijyydestä ja valmiista taideteoksesta on määritelty uudelleen. Dramaturgialla - osien välisten suhteiden taiteella - on keskeinen rooli näiden kysymysten näkyväksi tekemisessä, jäsentämisessä ja artikuloimisessa. Kirja johdattaa lukijan tämänhetkisen dramaturgiakeskustelun ytimeen. Artikkeleissa käsitellään muun muassa kirjoittamista, lukemista, dramaturgian filosofiaa, dramaturgian ja automatisaation suhdetta sekä näytelmää esityksellisen käänteen jälkeen. Teos sisältää paitsi kentällä syntynyttä tekijätietoa myös dramaturgisen sanaston, jossa avataan nykydramaturgian keskeiset käsitteet. 2000-luvulla on puhuttu teatterin ja muidenkin taiteenalojen eri ammattien dramaturgisoitumisesta. Dramaturginen kokoava, leikkaava ja organisoiva työ ei kuulu vain alan erityisosaajille. Kirja onkin kirjoitettu niin oppikirjaksi teatteri- ja taideopiskelijoille kuin inspiraatioksi kaikille taiteen mahdollisuuksista ja taiteen tekemisestä kiinnostuneille.
  • Teatterikorkeakoulu / Teaterhögskolan / Theatre Academy Helsinki; Kuuranne, Malla; Kumpulainen, Seppo (2018)
    Kesken, näyttelijänkoulutuksen rakentuminen opettajien kokemana on kokoelma Teatterikorkeakoulun näyttelijäntaiteen koulutusohjelman tämän hetkisten professorien ja lehtoreiden kirjoituksia omasta työstään. Kukin kirjoittaja on valinnut oman näkökulmansa ja tapansa pohtia opetustaan ja siihen liittyviä keskeisiä ajatuksia. Taideopettajuus haastaa opettajat jakamaan tietoaan ja kokemuksiaan taiteilijuudesta ja siihen kasvamisesta. Kukin opettaja sekä ehdottaa, kannustaa että houkuttelee opiskelijoita päivittäin uusien yllykkeiden vastaanottamiseen ja sitä kautta rakentamaan omaa taiteilijuuttaan niin tiedollisesti kuin taidollisesti. Haasteena kullekin on ollut ja on edelleen oman ammattitaidon koetteleminen, omien sisältöjen keskusteluttaminen ja jatkuva kyseenalaistaminen. Kullakin on ollut oma polkunsa, vaiherikaskin tie opettajuuteen, tukena kollegiaalinen 'koko kylä kasvattaa -periaate, koska varsinaista koulutusta taideopettajuuteen ei ole ollut tarjolla. Vankka oman erityisalueen peruskoulutus ja sen soveltaminen näyttelijänkoulutukseen onkin sekä koko opettajayhteisön että kunkin opettajan pohdinnan kohteena.
  • Lecklin, Johanna (2018)
    Tutkimuksessani Esitettyä aitoutta. Osallistavasta taiteesta ja sen etiikasta käsittelen omista teoksistani kumpuavia osallistavaan taiteeseen, dokumentaarisen ja fiktion väliseen halkeamaan, esitettyyn aitouteen, etiikkaan ja tekijyyteen liittyviä kysymyksiä. Käyn dialogia aiheisiini liittyvien muiden taiteilijoiden teosten ja teorian kanssa. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole ollut kattavasti tarkastella teoksia, joissa nousee esiin samoja piirteitä kuin omassa työssäni. Tutkimukseni lähtökohtana ovat olleet liikkuvan kuvan teokset, sekä omat että toisten taiteilijoiden, jotka jättävät minut ihmettelyn ja hämmennyksen valtaan – onko tämä totta, esittävätkö nuo ihmiset vai ovatko ainoastaan omana itsenään kameran edessä. Voiko kameran edessä olla esiintymättä? Tässä tutkimuksessa tarkastelen myös tutkivan taiteilijan roolia. Taiteilija-tutkijan työ on usein tasapainoilua henkilökohtaisen ja tutkimuksellisen tekstin välillä. Kaikki taiteellinen tutkimus ei kuitenkaan käsittele suoraan tekijän omaa tuotantoa. Omassa työssäni tutkivana taiteilijana toimin kaksoisroolissa; tarkastelen toisaalta taiteellista tutkimusta tehdessäni teosta ulkopuolisin silmin ja toisaalta käytän hyväkseni teoksen syntyyn liittyvää tekijän tietoa, jota itse lopputuloksesta ei näy. Taidehistorioitsijat Katve-Kaisa Kontturi ja Hanna Johansson kirjoittavat vastaavan kaltaisista menetelmistä, tavasta tehdä tutkimusta taiteen kanssa [with art]. Tutkimus syntyy dialogissa teosten kanssa. Antropologi Ruth Beharin avaama haavoittuvan kirjoittamisen [to write vulnerably] menetelmä, henkilökohtaisten tarinoiden ja etnografian suhde, jossa haavoittuva havaitsija kirjoittaa itsensä mukaan tekstiinsä, sopii myös taiteellisen tutkimuksen menetelmäksi. Tutkimukseni on seurannut teokseni Story Cafén (2004–2011) vaiheita. Teos jakautuu erilaisiin osiin: yleisöä osallistavaan kahvilaan, jossa tallennan osallistujien kertomuksia videolle, nauhoitettuihin videokertomuksiin ja niiden pohjalta toteuttamiini dramatisoituihin liikkuvan kuvan teoksiin. Kahvilaosuuden päämääränä oli kerätä osallistujilta materiaalia, tarinoita, eri tavoin dramatisoimiani liikkuvan kuvan teoksia varten. Story Café -teoksen kahvilaosuuksissa tapahtuvissa kohtaamisissa ja tarinankertomistuokioissa on yhtäläisyyksiä yleisöä osallistavaan ja yhteisölliseen työskentelyyn. Tämän vuoksi yhteisöllisen työskentelyn ja osallistavien teorioiden ja teosten tarkastelu korostuvat tutkimuksessani. Käsittelen teoksesta nousseita kysymyksiä suhteessa esimerkiksi Nicolas Bourriaud’n määrittelemään relationaaliseen estetiikkaan, Miwon Kwonin käsittelemään nomadiseen paikkasidonnaiseen työskentelyyn ja Grant Kesterin dialogiseen estetiikkaan. Pohdin myös Claire Bishopin relationaalisen taiteen kritiikkiä ja Shannon Jacksonin analyysejä yllä mainitusta teorioista. Nostan esiin muita osallistavia teoksia tekeviä taiteilijoita, kuten Rirkrit Tiravanijan ja Minna Heikinahon, sillä heidän työskentelyynsä sisältyy omaa työtäni sivuavia aiheita. Miten tekijän ja osallistujien välinen valtasuhde ilmenee? Kuka on teoksen tekijä, jos sen valmistukseen käytetään yleisön panosta? Pohdin tekijyys- ja tekijänoikeuskysymyksiä suhteessa yleisöä osallistavaan työskentelyyn teosanalyysien avulla. Tarkastelen, millaisia eettisiä kysymyksiä taiteilija-tutkija kohtaa työssään. Oman taiteellisen työskentelyni taustalla toimivat eettiset periaatteeni, joista löytyy yhtäläisyyksiä filosofi Emmanuel Lévinasin ajatteluun toisen kohtaamisesta. Elokuvantekijä Trinh T. Minh-han elokuvat ja tekstit ovat vaikuttaneet eettisten kysymysten käsittelyyn ja uudelleenfilmatisoinnin hyödyntämiseen taiteellisessa tutkimuksessani. Käsittelen eettisiä kohtaamisia sekä oman Story Café -teokseni avulla että muiden taiteilijoiden, kuten Santiago Sierran teoksissa, Renzo Martensin elokuvassa Episode III: Enjoy Poverty (2009) ja Miriam Bäckströmin elokuvassa Kira Carpelan (2007). Kira Carpelan ja Episode III: Enjoy Poverty hämärtävät kiinnostavilla tavoilla fiktion ja dokumentaarisuuden rajaa. Sekä omien teosteni että valitsemieni muiden taiteilijoiden teosten kautta pohdin dokumentaarisen ja fiktiivisen rajankäyntiä, niiden välistä halkeamaa liikkuvan kuvan teoksissa. Mikä on esitystä? Miten paljon ohjailua, käsikirjoittamista, rajaamista ja tekijän omaa näkökulmaa dokumentaarinen teos sisältää? Viittaan elokuvantekijä Susanna Helken tutkimukseen dokumentaarisen elokuvan tyylistä ja elokuvatutkija Stella Bruzzin määritelmään performatiivisesta dokumentaarisesta elokuvasta. Tuon filosofi François Nineyn dokumentaarisesta elokuvasta käyttämän käsitteen näytelty dokumentaari taidekontekstiin. Keskustelen myös dokufiktiosta suhteessa omiin ja valitsemiini esimerkkiteoksiin. Esityksen ja aitouden vaihtelu vaikuttaa eettiseen tarkastelutapaan: teen eron fiktiossa ja tallenteessa esiintymisen välille. Kuitenkaan tämä ero ei aina ole selkeä. Tutkimuksessani Esitettyä aitoutta. Osallistavasta taiteesta ja sen etiikasta käsittelen sukupuolen performatiivisuutta sukupuolentutkija Judith Butlerin sukupuolen performatiivisuuden määritelmän avulla. Sukupuolen tarkastelu läpäisee useat dramatisoidut teokseni. Sukupuolen esitys saattaa muodostaa tärkeän osan teoksen teemasta, kuten teoksessa Paljon on iloakin (2005), jossa nuorukainen pohtii omaa sukupuoltaan. Yksityisnäyttelyssäni Häkki (2013) esillä olleet Story Cafén tallenteisiin perustuvat dramatisoidut liikkuvan kuvan teokset käsittelevät nuorten tyttöjen aggressiivisuutta sen eri muodoissa. Tutkimukseni kulku on seurannut taiteellisen työni vaiheita ja siitä nousevia aiheita. Taiteellinen työskentelyni on kuitenkin edennyt toisella lailla kuin tutkimus, orgaanisemmin ja intuitiivisemmin. Monipolvisen Story Cafén kahvilassa kerrottu, nauhoittamani pieni kertomus muuttuu elokuvan keinoin eläväksi kuvaksi, sanallisesti kerrottu henkilöhahmo tulee uudelleen lihaksi fiktiivisessä maailmassa. Osassa tarkastelemissani teoksissa halkeama on selvä; esitetyn ja annetun todellisuuden kuvauksen välissä on railo. Osassa teoksista sitä vastoin kyseessä on ennemminkin liukuma, jossa aitouden ja esityksen raja ei ole selkeä.
  • Oksanen, Janne (2018)
    Tässä työssä tutkittiin pianistien rasitusvammoja ja Taubman Approach -pianonsoiton lähestymistapaa. Lähestymistapa on tullut tunnetuksi Yhdysvalloissa erityisesti muusikoiden rasitusvammojen parantamisessa ja entistä vapaamman virtuoositekniikan saavuttamisessa. Tutkimuksen luonne oli kvalitatiivinen. Rasitusvammoja ja niiden aiheuttajia on kuvattu sekä musiikkilääketieteen että Taubman Approachin tekijöiden näkökulmasta. Taubman Approach -tekniikan perusliikkeitä käsittelevät viisi ensimmäistä DVD:tä redusoitiin ja klusteroitiin aihepiireihin. Oma empiria -luku on autoetnografinen, jossa Taubman Approachin apua rasitusvammoihin on avattu henkilökohtaisen kokemukseni myötä. Tärkeimpinä tuloksina voidaan mainita, että suurin osa pianistien ja muusikoiden rasitusvammoista on soittoperäisiä. Movement re-training, liikeratojen uudelleenkoulutus osoittautui tehokkaimmaksi hoitomenetelmäksi ja myös ennaltaehkäiseväksi. Taubman Approachin periaate koordinoidusta liikkeestä mahdollistaa täyden vapauden ja kontrollin soitossa ilman ylimääräistä jännitystä. Siinä pyritään poistamaan oireiden aiheuttajat, estäen rasitusvammojen syntymisen tai uusiutumisen.
  • Lampela, Kalle (2015)
    Theodor W. Adornon mukaan runon kirjoittaminen Auschwitzin jälkeen oli barbaarista. Jäljelle jäi vain kärsimyksen muistoa kunnioittava kuvakielto, paradoksaalinen nonfiguratiivisen esittämisen mahdollisuus. Kalle Lampela tarttuu tähän mahdollisuuteen ja hahmottelee kuvakiellon utopiaa taiteilijan luovana impulssina. Ikonoklasmia sivuavien mediaspektaakkeleiden sijaan Lampela etsii Adornon viitoittaman mustan estetiikan vastineita kuvataiteesta. Hän ottaa matkakumppaneikseen Adornon ei-identtisen kuvakiellon estetiikan ja Ernst Blochin marxilaisen utopia-ajattelun. Matkalla Lampela kohtaa muiden muassa Rothko-kappelin kontemplatiivisen hiljaisuuden, Tehching Hsiehn vuoden pituiset performanssit ja Alfredo Jaarin Kuvien surun.
  • Kaila, Jan (ed.); Seppä, Anita (ed.); Slager, Henk (ed.) (2017)
    Futures of Artistic Research on englanninkielinen esseekokoelma, jossa kirjoittajat ilmaisevat ajatuksiaan taiteellisen tutkimuksen tämänhetkisestä tilasta, millaisia uusia sukupolvia ja metodeja on nousemassa, ja mikä on taiteellisen tutkimuksen suhde talouteen. Kirjoituksissa käsitellään kattavasti paitsi kokeellisten harjoitusten merkitystä taiteellisen tutkimuksen tulevaisuudessa myös alaan kohdistuvaa kritiikkiä. Taideyliopiston Tutkimuspaviljonki Venetsiassa 2017 on ollut keskeinen ympäristö, joka on vaikuttanut sekä kirjan aiheiden, että kirjoittajien valintaan.  Kirjoittajat: Andrea Phillips, Basak Senova, Behzad Khosravi Noori, Cecilie Broch Knudsen, Darla Crispin, Florian Dombois, Jan Svenungsson, Joasia Krysa, Julian Klein, Lars Hallnäs, Leena Rouhiainen, Maiju Loukola, Melanie Bouteloup, Mick Wilson, Mika Elo, Nikita Yingqian Cai, ja Renate Lorenz.
  • Brümmel, Frank (ed.); White, Grant (ed.) (2018)
    As an element in human societies, religion forms part of the backdrop against which artists have worked in the past and present. Today, artists work in a world in which the place, role, and authority of religious traditions and institutions have changed, a process that began with the dawn of the modern era. Although the authority and influence of organized religion has declined in Western Europe and North America, interest in spirituality (itself a broad category of practices and beliefs) continues to be on the increase. At the same time, some artists today engage the phenomenon of spirituality in their own work, and scholars continue to explore the relationships between art, religion, and spirituality. This collection of essays by scholars and artists explores the intersections of art, religion, and spirituality in Finland and abroad, both in the past and today.
  • Lenkiewicz, Albert (2018)
    Osallistuin sävellyksenopiskelijana Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun yhteiseen "Uusi musiikkiteatteri" -projektiin vuosina 2013-2014. Projekti pyrki kartoittamaan musiikkiteatterin mahdollisuuksia opiskelijoiden ryhmissä valmistamien esitysten kautta. Kirjallisen työni tavoite on kuvata luovaa työskentelyäni ja tuntemuksiani säveltäjänä ryhmämme "Brotha in da box" - teatteriproduktiossa. Työni perustana ja lähdemateriaalina ovat projektin aikana tekemäni muistiinpanot ryhmämme tapaamisista, keskusteluista ja harjoituksista. Projektia purkavaan tekstiini sisältyvä pohdinta käsittelee sävellyksellisen ideoinnin eri vaiheita osana ryhmätyöskentelyä. Esittelen yhteenvedossa säveltäjyyteeni vaikuttaneita ja tulevan luovan työni kannalta hyödyllisiä oivalluksia ja konkreettisia toimintatapoja.
  • Sarje, Kimmo (toim.) (2016)
    Moscow Conceptualism. Erosion and After, Moskovskij kontseptualiszm. Erozija i posle kirjoituskokoelma avaa näkökulmia Venäjän nykytaiteen filosofiseen ytimeen, Moskovan käsitetaiteeseen. Suuntauksen vaikutus yltää kuvataiteesta ja valokuvauksesta kirjallisuuteen ja performanssiin.
  • Gröndahl, Laura (2009)
  • Gröndahl, Laura (2012)

Näytä lisää