Taideyliopisto: Recent submissions

Now showing items 1-20 of 1014
  • Uimonen, Heikki (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017)
    This article presents the historical transformation of Finnish commercial radio popular music policies from 1985–2005 and contemplates the role of terrestrial radio in contemporary digital age. It argues that a sender-centred paradigm of early commercial radio was replaced swiftly by receiver-centered paradigm, which has been applied since the early 1990s. The change of radio music cultures is described in detail by dividing it into three different eras: Block Radio, Format Radio, and Media Convergence. The study draws on the research project consisting of case studies analysing the music content of various radio stations. The primary empirical data is composed of thirty-two interviews of radio personnel and the analysis of 4,500 individual songs broadcast by popular music radio stations with newspaper and journal articles supporting the primary data. Radio music culture is approached theoretically from the ethnomusicological perspective and thus defined as all practices that have an effect on broadcast music, including the processes of acquiring, selecting, and governing music. The empirical results of the study show that the transformation of radio music cultures is affected by economic, technological, legal, organisational, and cultural factors.
  • Westergård, Maiju (2019)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen 12–16-vuotiaiden nuorten pop/jazz-laulunopetusta kolmen pop/jazz-laulupedagogin kokemusten pohjalta. Pyrin selvittämään, minkälaisia erityispiirteitä nuorten laulunopetukseen liittyy, sekä millä tavoin nuoria opetetaan laulutunneilla. Koska laulu on niin kokonaisvaltainen instrumentti, käyn sen opettamista läpi niin fyysiseltä, psyykkiseltä kuin sosiaaliseltakin kannalta. Tutkielmani on laadullinen tapaustutkimus, jonka olen toteuttanut keräämällä aineistoni kolmella teemahaastatte- lulla. Kaikki kolme haastateltavaa ovat pop/jazz-laulunopettajia, jotka opettavat pääkaupunkiseudulla sijaitsevissa musiikkioppilaitoksissa. Heillä kaikilla on useamman vuoden kokemus nuorten laulunopetuksesta. Olen analysoi- nut aineistoni teoriasidonnaisesti, mikä tarkoittaa, että olen käsitellyt aineistostani esiin nousseita teemoja myös jo tutkitun tiedon valossa. Tutkielmani tuloksista nousi selkeästi esiin, että perusperiaatteet ovat kaikenikäisten laulunopetuksessa samat. Opetustapoihin ja laulutunnin etenemiseen vaikuttaakin ikää enemmän ihmisen persoona. Siksi opetus ja sen tavoitteet tulee suunnitella jokaiselle oppilaalle henkilökohtaisesti. Opettajan on kuitenkin hyvä olla tietoinen siitä, että nuoren oppilaan keho ja mieli ovat vielä kehittyviä. Voimakkaiden äänenkäyttötapojen kanssa on syytä olla varovainen, jottei nuoren kehittyvälle äänelle aiheutuisi haittaa. Nuori ei myöskään välttämättä löydä laulamisessa tarvittavia lihaksia yhtä nopeasti kuin aikuinen, ja kokonaisvaltainen heittäytyminen erilaisiin harjoitteisiin saattaa vaatia enemmän rohkaisua. Näissäkin asioissa on kuitenkin yksilöllisiä eroja ihmisten välillä, oli kyse minkä ikäisistä tahansa. Selkein nuorten laulunopetukseen merkittävästi vaikuttava asia on etenkin pojilla äänenmurros. Tutkielmani mukaan ääntä voidaan, ja on jopa suotavaa harjoittaa myös äänenmurroksen aikana. Rumia ääniä ei pidä pelätä, vaan äänen tulee antaa toimia luonnollisesti, kuten se äänenmurroksen aikana toimii. Tärkeintä on muistaa, että laulamisen tulisi aina tuntua mukavalta, ja opettajan olisikin hyvä kehottaa nuoria oppilaitaan tarkkailemaan omia tuntemuksiaan.
  • Miettinen, Jukka O. (2018)
    This vastly illustrated web-based material is an introduction to Asian theatre and dance traditions. It can be used as a virtual textbook for university students as well as a handbook for general readers. With its search-by-word facility it also serves as an encyclopaedia of names and terms related to the Asian performing arts. Twelve countries are included in the present, second edition of this on-line material (India, Sri Lanka, Myanmar, Thailand, Laos, Cambodia, Vietnam, Malaysia, Indonesia, China, Korea, and Japan). The focus is on the traditional forms of theatre and dance. The chapters that discuss the developments that have taken place in the 20th century in each country, however, include short descriptions of how the influx of Western theatrical aesthetics and conventions has influenced the traditional forms of theatrical arts of the country in question. The introductory chapter discusses those specific aspects of Asian traditions that differ from the Western ones, while the origins of theatrical traditions are also examined. Geographically, the material proceeds from west to east. Each chapter starts with a country profile and provides a map and essential information on population, ethnicities, languages, and religions. This profile is followed by a general introduction to the theatre and dance traditions of the particular country. Special attention is paid on the kind of information that early visual evidence, such as sculptures, gives about the early forms of Asian theatrical arts. The core chapters, dedicated to specific theatre and dance styles or traditions, describe what is known about their early developments as well as their present state. Altogether some 120 theatrical genres are introduced, each in its own chapter. Special attention is paid to the literary contents and acting techniques. Pop-up texts give further information about specific features, such as masks, costumes, and make-up conventions. Furthermore, synopses of important epics and dramas are provided in order to give the reader an overall view of the ideas the performances generate as well as the background to their cultural contexts. Additional articles give further in-depth information. The final article, "From East to West, from West to East" by Dr Anna Thuring focuses on the controversies in cultural exchanges between Asia and the Western world. Dozens of video clips and some 1200 photographs have been provided in order to visualise these colourful traditions with their intricate acting techniques and masks or make-up practices. Research and the compilation of information stretch back over three decades. I published my first book on Asian theatre in 1984 (Jumalia, sankareita, demoneja, Teak). Its section on Southeast Asia was further elaborated in my book published in 1992 (Classical Dance and Theatre in South-east Asia, Oxford University Press). The "forerunner" of this present material was the web-based material I compiled together with Mr. Veli Rosenberg in 1996 (Aasialaisen teatterin ja tanssin historia, Theatre Academy, Helsinki). My continual festival work in Finland and research abroad have also enabled me to study and document living Asian dance traditions further. My deepest thanks go to those numerous artists, colleagues, and photographers who have, through their various contributions, helped in creating this vast collection of material.
  • Jaakonaho, Liisa; Junttila, Kristina (Routledge, 2019)
  • Siponen, Hemmo (2019)
  • Kähkönen, Jaana (2019)
  • Uimonen, Heikki (2017)
    Sound Preference Tests were applied at Strathdevon Primary School in the Scottish village of Dollar to study the preferences on the everyday sound and local sonic environments. The study draws on theory of acoustic communication and anthropological concept of dirt concentrating on the liked and disliked environmental sound. The answers elicited by questionnaires were analyzed and contextualized with previous research. The research shows that personal preferences are affected by the enculturation of the individuals, shared values of the community and the changes in acoustic and electroacoustic sound sources. Sound Preference Test and other methods presented in the article can be used for pedagogical purposes, too.
  • Aittola, Inkeri (2019)
    Tämän kirjallisen työn tarkoitus on tutkia, millä tavoin säveltäjä Pekka Kostiainen (s. 1944) on sisällyttänyt Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan (1986) virsiä ja erityisesti niiden koraaleita kolmiosaiseen Triduum Paschale -nimiseen pääsiäisoratorioonsa (2000). Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka menetelmät ovat aineistolähtöinen analyysi ja säveltäjän avoin haastattelu. Työn empiriaosuus koostuu Triduum Paschalen neljän koraalipohjaisen osan tarkastelusta. Kostiaisen näihin osiin valitsemat virret ovat 222a, 67, 100 ja 727. Pekka Kostiainen on käyttänyt virsiä monin eri tavoin sävellystyönsä aineksina. Kuorolla on keskeinen rooli virsiosuuksissa, mutta myös solistit osallistuvat niiden esittämiseen. Lauletut koraalipohjaiset jaksot seurailevat kolorointia ja rytmistä muuntelua lukuunottamatta alkuperäistä sävelmää, mutta orkesteriosuuksissa Kostiainen hyödyntää virsielementtejä vapaammin. Virsien säkeistöt poikkeavat tyypillisesti toisistaan sekä satsin että kokoonpanon osalta. Säveltäjä on yhdistänyt kolmeen neljästä tutkittavasta osasta yhden tai useamman tekstin virren lisäksi, joka usein limittyy säkeistöjen väleihin.
  • Hallikainen, Markus (2019)
    Seminaarityössä tutkittiin mielikuvien ja vertauskuvien käyttöä sellonsoiton opetuksessa. Tutkimuksen kohderyhmä oli 7–12-vuotiaat oppilaat. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella jo olemassa olevaa kirjallisuutta etsien näiden pedagogisten työkalujen käyttöä tukevaa tietoa myös ikäryhmän kehitysvaiheeseen liittyen. Kirjallisuuden avulla selvitettiin myös, mitkä erilaiset taustatekijät tukevat mielikuvien ja vertauskuvien käyttöä. Tutkimusta varten haastateltiin suomalaisia sellopedagogeja, joilla on kokemusta juuri tämän ikäryhmän kanssa työskentelystä. Tutkimuksella haettiin vastauksia kysymyksiin, mitkä ovat mielikuvien ja vertauskuvien mahdollisuudet auttaa oppilaita ja millaisia mielikuvia ja vertauskuvia haastateltavat opettajat ovat käyttäneet opetuksessaan. Tutkimuksessa haastateltavina oli kaksi arvostettua sellopedagogia: Anja Maja ja Tapani Heikinheimo. Kolmas pedagogi, Helli Seppä, otti osaa vain taulukon luomiseen. Heidän avullaan kerättiin myös liitteenä oleva käytännönläheinen taulukko ideoista, joita opettajat voivat käyttää oppilaidensa kanssa. Tutkimuksessa hyödynnettiin myös tutkijan omaa kokemusta muusikkona. Tutkimus vahvisti tutkijan omaa käsitystä, että mielikuvien ja vertauskuvien käyttö on äärimmäisen tärkeää. Haastatteluissa esille tulleet tiedot vahvistivat myös tutkimuksen ikäryhmän kehityspsykologisia piirteitä ja näiden avulla voitiin todeta, että mielikuvat ja vertauskuvat tuovat konkretiaa 7–12-vuotiaiden oppilaiden opettamiseen. Taulukon kokoaminen osoittautui hyväksi tiedon koontitavaksi ja siihen saatiin laajasti tutkimuksen ikäryhmälle sopivia neuvoja. Tutkimuksen lopputulemana oli, että tämän ikäryhmän opetuksen olisi perusteltua painottua mielikuvien ja vertauskuvien kautta opettamiseen ja liittää ongelmien ratkaisut siten lasten omaan maailmaan ja tuttuihin asioihin ja tuntemuksiin. Tutkimuksen perusteella oppilaskeskeisyys ja luovuus ovat vahvasti liittyneitä mielikuvien ja vertauskuvien käyttöön opetuksessa. Mielikuvat on hyvä yhdistää juuri lapsen omiin kiinnostuksen ja ymmärryksen kohteisiin, ja opettajalla on tässä prosessissa tärkeä rooli.
  • Unknown author (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia DocMus-tohtorikoulu, 2019)
  • Bonsdorff, Lena von (Taideyliopisto, Sibelius-Akatemia, 2018)
  • Kortelainen, Kaisa (2019)
    Seminaarityössä tutkittiin ryhmäopetuksen hyödyntämistä klassisen musiikin ammattiopiskelijoiden opetuksessa. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään osa-alueita, joilla ryhmän hyödyntäminen on mielekkäintä sekä mistä tekijöistä onnistunut ryhmäopetus muodostuu. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluna syksyn 2019 aikana. Haastateltavina oli viisi eri yliopistoissa opiskellutta orkesterisoitinten soittajaa, jotka olivat oman kokemuksensa mukaan saaneet opintojensa aikana hyvää ryhmäopetusta. Haastatteluista kerättiin ryhmäopetuksessa toimivaksi koettuja käytänteitä. Haastattelun pohjaksi kartoitettiin muusikkouden eri osa-alueita, joita myös ryhmäopetuksessa olisi mahdollista käsitellä. Lisäksi tarkasteltiin ryhmän lainalaisuuksia ja ryhmäopetuksen käyttöä mestari–kisälli-malliin pohjaavan yksilöopetuksen rinnalla. Ryhmäopetus oli toteutettu haastateltujen oppilaitoksissa joko yhden tai vaihtuvan teeman ympärille, joista molemmista koettiin olevan hyvin järjestettynä hyötyä. Haastatellut kokivat opetuksen säännöllisyyden ja suunnitelmallisuuden sekä dialogisuuden opiskelijoiden ja opettajan välillä tärkeimmiksi hyvän ryhmätunnin tekijöiksi.
  • Unknown author (Sibelius-Akatemia, Taideyliopisto, Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osasto, 2018)
  • Unknown author (Sibelius-Akatemia, Taideyliopisto, Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osasto, 2018)
  • Unknown author (Sibelius-Akatemia, Taideyliopisto, Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osasto, 2017)