Taideyliopisto: Recent submissions

Now showing items 21-40 of 1204
  • Marsh, Neicia (2020)
    This qualitative case study examines Black, Asian, and minority ethnic (BAME) leadership through both foundational theories that surround race, class, and gender, and intersectional feminist approaches, in order to support a greater understanding of how and why these categorisations influence the experiences of BAME arts and cultural leaders. The theoretical framework is a comprehensive review of the existing literature related to the main topics of the thesis, including leadership; race, class, and gender; and cultural policy. This thesis makes use of two methodological approaches—interpretivism, and standpoint theory. The primary data consists of four semi-structured interviews with arts and cultural leaders situated in Britain and Finland. The research reveals that BAME leaders’ professional working experiences have been influenced in various manners, due to the intersections of their race, class, and gender. The experiences faced by BAME leaders included but were not limited to: barriers to entry due to structural racism; race, class and gender bias; and race-based normative organisational structures.
  • Timonen, Vilma (2020)
    This doctoral dissertation addresses the increasing diversity in globalising 21st-century societies through an intercultural, inter-institutional critical participatory action research (PAR) project that engaged music educators and teacher educators from Finland and Nepal in collaborative learning. The inquiry is based on a social and educational vision according to which collaborative learning across national and institutional borders is seen as a powerful way for music teacher education to respond to the growing challenges of diversity. The PAR design highlights a more democratic, inclusive, and balanced approach to research and, as such, aims to challenge the Western hegemony in academic knowledge production. The inquiry is furthermore based on the conviction that the need for decolonising music teacher education is both real and imminent and can be effectively addressed through creating collaborative learning opportunities for educators from diverse backgrounds. Following the works of Arjun Appadurai, we should consider the right to research a universal right, and by inclusively expanding its reach we can provide opportunities to navigate through different knowledge paths and realize the potential to rejuvenate music teacher education practices and research both locally and globally. The inquiry was guided by the following research questions: 1) What kinds of potentials and constraints does critical collaborative intercultural educational development work hold for a) music educators’ professional development, b) music teacher education practices and, c) music education scholarship? 2) What kinds of politics were involved in the critical intercultural educational development work between the Finnish and Nepali music educators and researchers? These research questions were answered in three peer-reviewed, single and co-authored articles published in international publications, each guided by their own sub-questions; the complete texts can be found in the appendices of this summary. The empirical material of this inquiry was generated from 2013- 2019 during the process of manifold collaborative activities among Finnish and Nepali music educators working towards educational devel- opment at individual, institutional, and global levels. The analysis utilises theoretical lenses from the disciplines of music and music teacher education research, intercultural (music) education research, professional learning, and organizational studies. Article I illustrates how intercultural collaborative educational work is inevitably shaped by the affective actions and organisational micropolitics that are inherent to the process of the participating educators’ professional re-invention. The article points out the necessity of incorporating the emotional dimensions of educators’ lives as central elements in any educational development work. Article II scrutinizes the Finnish-Nepali collaboration through the theoretical lenses of a professional learning community (PLC), and, explores how the features of PLC acted as catalysts or constraints in the process of intercultural educational development work. Further to that point, article II illustrates the nature of learning that took place in the intercultural PLC and argues that collaborative learning should be embedded in the institutional structures of music teacher education. Article III explores the ambivalent duality in the risk of manifesting colonial power during such work, and the potential for the transformation of professional identity omnipresent in intercultural dialogues. The findings of article III highlight the potential for epistemic reflexivity in such intercultural interactions, but similarly illustrate how the colonial setting inevitably frames the dialogue and leaves the politics of reflexivity open, with no final answers being proffered. The discussion then expands upon the potentials and constraints of the critical collaborative intercultural educational development work for music educators’ professional learning, professional education, and research. Leaning on the work of Gert Biesta, it argues that ensuring music teaching that is educational requires supporting music educators to take a stance as critical knowledge workers that are supported in developing ethically engaged music teaching practices through research. The discussion emphasises that the efforts of co-constructing globalizing music education call for developing trust on multiple levels. Music educators need support to develop trust in their own abilities in uncertain situations, and they need to be seen as trusted active agents of change within their institutions. The institutional development in music teacher education calls for developing systematic collaborative practices that support the ability of music teacher institutions to act as innovative knowledge communities, both locally and globally. Moreover, it is argued that music education research would benefit from developing trust in multivoiced knowledge production, which would be supported by critical, participatory, and interdisciplinary research approaches. Finally, the discussion offers a vision for a 21st-century globalizing music education, in which music education is elevated by providing music educators opportunities for ongoing critical collaborative professional learning in institutions that can be characterized as innovative knowledge communities. This vision highlights the belief that engaging practitioners in critical, multivoiced, and collaborative research can provide a compelling environment for rejuvenating research ideas, and also contribute meaningfully to co-constructing the future of music education. The research has been conducted as part of a larger research project, “Global visions through mobilizing networks: Co-developing intercultural music teacher education in Finland, Israel, and Nepal”.
  • Teatterikorkeakoulu / Teaterhögskolan / Theatre Academy Helsinki; Kauppila, Heli; Lehikoinen, Kai (2020)
    Yliopisto-opetus taidealoilla elää ja kehittyy suhteessa yhteiskuntaan. Samalla kun maailma on muuttunut aikaisempaa epävarmemmaksi, taiteen kentästä on tullut entistä monimuotoisempi ja taiteilijuutta koskevat näkemykset ovat moninaistuneet. Tässä kirjassa taidealojen yliopisto-opettajat tarkastelevat opettajuuttaan ja sen kehittämistä. Kyse on taidealojen yliopistopedagogiikasta, joka on yliopistokontekstissa tapahtuvaa taiteessa oppimista sanan laajassa merkityksessä. Pohdinta pyrkii dialogiin yhteiskunnan ajankohtaisten tapahtumien, ilmiöiden ja tarpeiden kanssa. Toiminnasta sanoiksi tarjoaa taidealojen yliopisto-opettajan työn kriittisen pohdinnan lähtökohdiksi kollegiaalisia puheenvuoroja monialaisuudesta, opetuksen reflektoinnista, taidealojen historiasuhteesta, osallisuudesta ja uusmaterialismista. Kirja herättelee myös ajatuksia Taideyliopiston merkityksellisyydestä ja roolista yhteiskunnassa tulevaisuuden ja yhteisen hyvän rakentajana.
  • Annette Arlander, Mika Elo, Jack Faber, Kalle Hamm, Ido Hartogsohn, Lea Kantonen, Marte Kissling, Guy Königstein, Mohamed Sleiman Labat, Nir Nadler, Pekka Niskanen, Daniel Peltz, Naomi Rolef, Anna Shraer, Siiri Siltala, Amir Vudka, Yvette Watt. (The Academy of Fine Arts at the University of the Arts Helsinki, 2020)
    Featuring original artworks and writings of 34 prominent artists and researchers, ‘Eco Noir: A Companion for Precarious Times’ is a textual and visual collaborative exploration of interspecies relations in time of crisis. In light of the escalating climate emergency we are facing, with its immanent future extinctions, pandemic waves and their vast influence, ‘Eco Noir’ suggests new readings into the fragile and complex ways in which we inhabit and share our environment with other species. This expanded reader offers engaging meeting points formed by the tension and correlation between texts and visual artworks. It acts as a cartography for the cultural and artistic strategies we can suggest for emancipating our perception from viewing other species merely as subjects for politics of consumption or as objects of fascination. ‘Eco Noir’ shows how relations with other species correspond with ancient tales and rumours while offering new ways in which humans and animals can unite to create a contemporary common story.
  • Unknown author (Taideyliopisto, Sibelius-Akatemia, 2020)
  • Alasaarela, Hannu (2020)
    Tässä seminaarityössä tutkittiin pianistista nopeuskestävyyttä ja nopeuskestävyysharjoittelun mielekkyyttä pianonsoiton yhteydessä. Nopeuskestävyys valikoitui tutkimisen kohteeksi sen tuloksellisten lupausten ja intuitiivisen vastenmielisyyden perusteella. Tavoitteena oli ravistella omaa käytännöllistä esitietoani ja mahdollisesti pianistiyhteisöön juurtuneita konventioita pianonsoiton tekniikan harjoittelusta ja opettamisesta. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimivat motorisen taitoharjoittelun ja liikunnallisten ominaisuuksien treenaamisen perusteet liikuntatieteellisestä näkökulmasta. Näitä teorioita törmäytettiin käytäntöön harjoituskopissa. Harjoitusmenetelmäkokeilu toteutettiin toimintatutkimuksellisen strategian keinoin kuuden viikon harjoittelujakson aikana. Menetelmää sovellettiin Frédéric Chopinin kahteen ensimmäiseen etydiin op. 10. Aineistona toimivat kirjalliset itsereflektiot ja videot nopeuskestävyysharjoittelusta sekä vanhat videot aiemmista konserttiesityksistä. Selvisi, että nopeuskestävyyttä voi tietyin edellytyksin harjoitella mielekkäästi myös pianonsoitossa. Taitoharjoittelun ja nopeuskestävyyden teorioiden soveltaminen käytäntöön kehitti soittoani ja syvensi omaa käsitystäni pianonsoiton harjoittelusta sekä kehollisella että introspektiivisella tasolla. Kirjallinen itsereflektio ja toimintatutkimuksellinen strategia osoittautuivatkin jo itsessään tehokkaiksi soiton harjoittelun laadun parantajiksi. Toimintatutkimus nopeuskestävyydestä vei omia harjoitteluprosessejani ja -asenteitani uusille urille. Sen tuloksista voi mahdollisesti ammentaa epäkonventionaalisia ja tuoreita näkökulmia soiton harjoitteluun ja -opetukseen myös laajemmin.
  • Vikki, Joni (2020)
    Tässä tutkimuksessa tutkittiin jalkiosoiton opetusta Suomessa. Tutkimuksessa haastateltiin urkujensoiton opettajia ja analysoitiin suomalaisia urkukouluja. Tarkoituksena oli selvittää jalkiosoiton opetuksen tradition muutoksia 1900-luvun alusta nykypäivään, jalkiosoiton roolia urkukouluissa ja urkukoulujen roolia jalkiosoiton opetuksessa. Aineisto koostuu viidestä laadullisesta sähköpostikyselyvastauksesta sekä viidestä suomalaisesta urkukoulusta. Kyselyyn vastanneet edustivat Suomen urkujensoiton opetusta maantieteellisesti mahdollisimman laajasti. Tutkimuksessa havaittiin, että urkujensoiton opettajat pitivät jalkiosoiton opettamista tärkeänä ja käyttivät siihen paljon aikaa ja vaivaa. Suomalaisia urkukouluja käytettiin jalkiosoiton opetuksessa laajasti ulkomaisen materiaalin rinnalla. Merkittävin muutos jalkiosoiton ja sen opetuksen traditiossa viime vuosikymmeninä on ollut se, että esittämiskäytäntöjä alettiin huomioimaan ja urut muuttuivat legatosoittimesta soittimeksi, jota soitetaan eri ohjelmistossa eri kosketustavoilla.
  • Kaperi, Peppiina (2020)
    Tässä tutkielmassa tutkin, miten musiikkia ja matematiikkaa integroimalla voidaan kehittää oppijan yleisiä ongelmanratkaisutaitoja kouluympäristössä luoden musiikin ja matematiikan teoreettisen integrointimallin kouluympäristöön. Tutkimuskysymykseni rajautui seuraavasti: Miten musiikkia ja matematiikkaa integroimalla voidaan kehittää oppijan ongelmanratkaisutaitoja kouluympäristössä? Musiikilla ja matematiikalla on monia, jo vuosisatojen ajan tutkittuja, yhtäläisyyksiä, joita erittelen tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä. Käsittelen yhtäläisyyksiä sekä aivotutkimuksen että kummankin aineen jakamien yhteisten ilmiöiden (vrt. esim. musiikinteoria, äänen fysiikka) kannalta. Lisäksi käsittelen viitekehyksessä valitsemani näkökulman kannalta tärkeitä käsitteitä – motivaatiota oppimisprosessissa sekä ongelmanratkaisutaitoja. Tutkimukseni on teoreettinen kriittis-analyyttinen tutkimus. Tutkimusaiheestani aiemmin julkaistu tutkimus käsittelee musiikkia pitkälti eräänlaisena välinearvona esimerkiksi paremman älykkyysosamäärän tai matemaattisen osaamisen saavuttamiseksi, joten halusin tutkielmassani nostaa musiikin ja matematiikan rinnakkain – yhdenvertaisiksi oppiaineiksi, joita tutkia holistisesta näkökulmasta. Nähdäkseni tämä holistinen näkökulma voisi edelleen toimia yleishyödyllisenä työvälineenä oppijan oppimisprosessissa ja ongelmanratkaisutaitojen kehittymisessä. Tutkimukseni valossa musiikin ja matematiikan integroimisessa tulee ottaa huomioon (1) ilmiöpohjainen ainesisältöjen kahdensuuntainen oppiminen, (2) oppijan emootiot ja motivaatio sekä (3) interaktiivinen oppimisympäristö – parhaimmillaan mallin toteutuminen luo puitteet oppijan ongelmanratkaisutaitojen kehittymiselle. Ongelmanratkaisutaitojen nähdään puolestaan olevan avaintekijä siinä, miten ihminen kehittyy ja kasvaa osaksi yhteiskuntaa – yhtäältä kestävää kehitystä eteenpäin vieden ja toisaalta toisten ihmisten rinnalla toimien kykenemällä luovaan ja kriittiseen ajatteluun sekä työelämässä menestymiseen.
  • Suorsa-Rannanmäki, Arja (2020)
    Kehittämishankkeen tavoitteena oli tutkia kriittisesti Colour Keys -menetelmää pianonsoitonalkuopetusmetodina, kehittää menetelmää edelleen ja valmistaa lisäksi uutta oppimateriaalia. Eräänä projektin tavoitteena oli oma kehittymiseni pianonsoitonopettajana ja menetelmän kehittäjänä. Tavoitteinani oli myös pyrkiä ymmärtämään toimintani perusteita ja kehittyä kriittisenä ja arvoivana toimijana. Olin laatinut ensimmäisen Colour Keys -oppimateriaalin vuonna 1986 Colourstringsviuluaapisen pohjalta. Lähtökohtina tutkimusprojektille olivat omat kokemukseni pianonsoitonopettajana, pianopedagogiikanopettajana, Colour Keys -menetelmän kehittäjänä sekä pianonsoitonopettajien kurssien kouluttajana. Menetelmän kehitystyö pohjautui suurelta osin oppilasryhmissä tapahtuneelle kahden vuoden pituiselle toimintatutkimukselle, johon liittyi myös tutkimusta tukevia kyselyitä Suomessa ja ulkomailla toimiville Colour Keys -menetelmää käyttäville tai käyttäneille pianonsoitonopettajille. Kyselyvastaukset antoivat hyödyllistä tietoa muiden menetelmän käyttäjien näkemyksistä. Oppilasryhmissä testasin ensimmäistä oppimateriaaliani sekä laatimiani uusia opetusluonnoksia. Tutkin menetelmässä käytettäviä toimintatapoja, kuten solmisaation käyttöä ja solmisaation yhdistämistä soittamiseen. Tutkimuksen kohteena olivat myös Colour Keys -oppimateriaalin sisältämät elementit, jotka poikkeavat perinteisistä piano-opetusmateriaaleista, kuten värien käyttö koskettimiston hahmottamisessa ja nuottikuvassa sekä asteittain rakentuva nuottiviivasto. Tallensin tutkimusaineistoa tutkimuspäiväkirjaan ja videoille. Kirjoitin päiväkirjaan opettajan ja kehittäjän näkökulmista myös pohdintoja tutkimusprosessin aikaisista kokemuksistani. Kerättyäni tutkimusaineiston ryhdyin laatimaan uutta oppimateriaalia. Projektin tuotos on kolmiosainen oppikirjasarja nimeltään Colour Keys PIANO ABC sekä siihen liittyvät opetusvälineet. Raportissa kuvaan Colour Keys -idean syntymisen ja menetelmän keskeiset periaatteet. Kerron, miten menetelmä ja oppimateriaali kehittyivät projektissa, ja esittelen uuden oppimateriaalin. Kuvaan tutkimusjakson piano-oppilasryhmissä, tämän tutkimusjakson tulokset sekä käyttäjäkartoitukset johtopäätöksineen. Pohdinnassa arvioin Colour Keys -menetelmää suhteessa muihin alkuopetusmetodeihin. Pohdin menetelmäni soveltuvuutta erilaisille opettajille ja oppilaille. Lopuksi käsittelen tulevaisuuden tarpeita menetelmän jatkotutkimukselle ja -kehittämiselle. Colour Keys -menetelmällä ja -oppikirjoilla pyrin tuomaan lapsilähtöisiä työvälineitä pieniä lapsia opettaville pianonsoitonopettajille. Sekä menetelmällä että siihen liittyvällä oppimateriaalilla haluan palvella pianopedagogiikkaa, jossa työskennellään lapsesta käsin ja jossa pienen lapsen mielenmaisemia halutaan aidosti ymmärtää
  • Rastenberger, Anna-Kaisa; Sikking, Iris (Fw:Books, Amsterdam (with The Academy of Fine Arts, University of the Arts Helsinki, 2018)
    The publication Why Exhibit? Positions on Exhibiting Photographies offers a spectrum of views on how the myriad forms of exhibiting photographies can increase our understanding of how images operate today, as well as what they do to us when we interact with them. In theDigital Age, “photography” is best described withadjectives connoting a medium in constant flux: liquid, fluid, flexible, unstable. As such, there is no primary format for displaying photographs. However, with all of the medium’s formats, modes, and approaches, it is important to question how we see photographic images—and to ask why, by whom, and for what purposes the images were produced in the first place. By drawing upon the diverse perspectives of a group of curators, scholars, photographers, and artists based in the field of contemporary photography, this volume aims to provide a foundation for a wider discourse about exhibiting photographies in the twenty-first century. With essays from: Gigi Argyropoulou, Taco Hidde Bakker, Nicoló Degiorgis, Doris Gassert, Marko Karo, Kim Knoppers, Suvi Lehtinen, Tanvi Mishra, Niclas Östlind, Krzysztof Pijarski, Karolina Puchała-Rojek, Tuomo Rainio, Anna-Kaisa Rastenberger, Iris Sikking, Anna Tellgren, Lars Willumeit. And conversations with: Ahmed Alalousi, Lisa Barnard, Natasha Caruana, Mark Curran, Robert Knoth, Bettina Leidl, Marina Paulenka, Rune Peitersen, Susan Schuppli, Jules Spinatsch, Penelope Umbrico, Anni Wallenius.
  • Pohjannoro, Ulla; Kuusi, Tuire; Ojala, Juha (Taideyliopisto, Sibelius-Akatemia, 2020)
    Tutkimuksessa paneuduimme Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tohtorikoulutuksesta vuosina 2012–2019 valmistuneiden työllistymiseen. Tutkimme myös tohtorialumnien käsityksiä tohtoriopintojen kehittämistä valmiuksista sekä osaamisesta, jota he tarvitsevat nykyisissä työtehtävissään. Lisäksi selvitimme tyytyväisyyttä omaan työtilanteeseen ja saatuun tohtorikoulutukseen sekä opiskeluaikaista ajankäyttöä. Tutkimus on jatkoa Kuusen (2012) aiempaan tohtorisukupolveen kohdistuneeseen tutkimukseen. Sähköisellä kyselylomakkeella keväällä 2020 kerätty aineisto käsittää 49 tohtorialumnin kyselyvastaukset. Se edustaa riittävällä tasolla perusjoukkoa koulutustyypin (taiteilija-, tutkija- ja kehittäjä-, nyk. soveltajakoulutus), valmistumisvuoden ja sukupuolen suhteen. Päällimmäiseksi tulokseksi nousi kahtiajako: yhtäältä ovat koulutukseensa tyytyväiset alumnit, joilla työllistyminen ja työn tekeminen tohtorina on tuonut paljon osaamista ja rikkautta elämään. Toisaalla, vaikkakin vähemmistössä, ovat tutkintoonsa pettyneet musiikin tohtorit. Heille pätevöityminen on osoittautunut urakehityksen näkökulmasta lähinnä ”mukavaksi lisäksi”, vaikka onkin rikastuttanut osaamista. Musiikin tohtorit keskittyvät pääkaupunkiseudulle muutakin väestöä enemmän. Vaikka työmarkkina-asema ja työtehtävät olivat tutkimukseen osallistuneilla pysyneet keskimääräisesti samoina, yksilötason tarkastelun perusteella tohtorintutkinto saa aikaan liikettä ja uudelleen asemoitumista työelämässä. Muutos on suurelta osin myönteinen niin yksilölliseltä kuin yhteiskunnalliseltakin kannalta: työmarkkina-asema ja sijoittuminen työelämään on jonkin verran kehittynyt, tulotaso hieman noussut – vaikka jääkin selvästi jälkeen valtakunnan muusta tohtorikunnasta – ja työtehtävät muokkautuneet hieman paremmin osaamista vastaavaksi. Aiempaan tutkimukseen verrattuna musiikin tohtoreiden työn monimuotoisuus on säilynyt, ja freelancereiden osuus on jopa kasvanut, vaikka se musiikin alalla onkin vähäisempi kuin muilla taidealoilla; kaiken kaikkiaan musiikkiala työllistää maistereiden lisäksi myös alansa tohtoreita muiden taidealojen kollegoja merkittävästi paremmin. Tohtorius oli kuitenkin yhä harvemmin edellytyksenä vastaajien työllistymiselle. Musiikin tohtorit työllistyvätkin usein samaan tehtävään tutkinnon jälkeen kuin missä he olivat ennen tutkintoa, eikä tutkijan tehtäviin työllistyminen ole kovin tavallista. Vertailtavuuden parantamiseksi seuraavassa työelämäselvityksessä tulisi panostaa vielä enemmän kysymysten yhdenmukaistamiseen valtakunnallisten kyselyjen kanssa ottaen kuitenkin huomioon musiikkialan erityisluonne. Jotta tutkimustietoa voitaisiin yhä paremmin käyttää tohtorikoulutuksen kehittämistyössä, olisi käsillä olevan tutkimuksen kaltaisen, etupäässä määrällisen tutkimuksen lisäksi syytä paneutua tarkemmin eri koulutuslinjojen tohtoreiden käsityksiin koulutuksessa saavutettuun ja työssä tarvittavan osaamisen kohtaannosta myös laadullisin menetelmin.
  • Wolter, Frin (2020)
    The purpose of this research paper is to investigate strategies that support the prevention and rehabilitation of playing-related injury among high-level button accordion players. Strategies of that kind were found in teaching and performance practices of the accordion, but also in specifically tailored exercise programs for musicians that are based on the theory of spiral stabilization (SPS). Spiral stabilization is a therapy method that uses various equipment, especially a long rubber band, to exercise postural stability, balance, mobility, and coordination by training the lengthening muscle chains of the body. In this study, the data was generated through a series of qualitative interviews. The participants’ experiences and knowledge of the problem at hand gave crucial information to assess the importance of several factors that prevent and rehabilitate PRMDs and are connected to the acquisition of body awareness and healthy movement. The results indicate that understanding concepts of physics and anatomy, smart training and hard work, intelligible and factual instruction are key to the prevention and rehabilitation of PRMDs. The study concludes that there are a variety of sustainable strategies in teaching and instruction that help the prevention of PRMDs, but that general occupational injury, including PRMDs, could be caused by a larger societal issue linked to increasing physical inactivity of people.
  • Dahlbäck, Kajsa (2020)
    In my DocMus thesis I have studied the singer’s inner work and what precedes the voice. In my research I have utilized my experience as a singer specialized in early music and the genre’s generally intimate concert and rehearsal atmosphere. Employing the triadic concept of body–breath–mind led me to study the singer’s inner work from each side of the triangle that forms this unit. In this process the triad’s cyclical identity appears. The three parts are inseparable from each other, although the unit can be studied from these three different angles. Experience texts from rehearsals and concerts have been mirrored against phenomenological theories. Through this method the practice-based body–breath–mind is linked to the theoretical singing-in-the-world. Body–breath–mind is the foundation for singing-in-the-world, a term developed from the phenomenological tradition of Heidegger’s being-in-the-world (in-der-Welt-sein), Merleau-Ponty’s being-toward-theworld (suis à) and in recent years Skôf’s and Berndtson’s breathing-in-the-world. The first two do not discuss breath as a factor in man’s communication with the environment, while Irigaray as well as Skôf and Berndtson do. For the singer breath is equally important as body and mind for understanding and performing music. From the semiotic chora (Plato, Kristeva) inspiration can awaken within the singer. With inspiration meaning (le sens, Nancy) is formed and can develop in the singer through inhalation. A tone can start after a short moment of stillness. The instrument has then received the starting tone and the diaphragm activates with a ”click” before the tone is struck. In the pre-phonatory preparation the instrument remains still for a short moment before a tonebody can be lit. The tonebody is shared with the environment and can in optimal circumstances appear within body–breath–mind when the singer is in and toward the room. Breath is the life force of the triad body–breath–mind. In the shared environment and air (Irigaray), the singer can create a wave movement of the intertwined expansion and contraction of the instrument. Breath includes everyone in the room which makes singing inclusive for everyone present. Mind’s role to singing-in-the-world correlates with how the singer exists in and toward the world, meaning can be shaped and how the tonebody can be created through touch. From the stillness of mind, the singer can experience concentration and create optimal conditions for presence and flow.
  • Randvere, Johanna (2020)
    The aim of this research is to find out whether, how and why the size, tuning and the number of strings of the cello in the 17th and 18th centuries varied. There are multiple reasons to believe that the instrument we now recognize as a cello has not always been as clearly defined as now. There are written theoretical sources, original survived instruments, iconographical sources and cello music that support the hypothesis that smaller-sized cellos – violoncelli piccoli – were commonly used among string players of Europe in the Baroque era. The musical examples in this paper are based on my own experience as a cellist and viol player. The research is historically informed (HIP) and theoretically based on treatises concerning instruments from the 17th and the 18th centuries as well as articles by colleagues around the world. In the first part of this paper I will concentrate on the history of the cello, possible reasons for its varying dimensions and how the size of the cello affects playing it. Because this article is quite cello-specific, I have included a chapter concerning technical vocabulary in order to make my text more understandable also for those who are not acquainted with string instruments. In applying these findings to the music written for the piccolo, the second part of the article focuses on the music of Johann Sebastian Bach, namely cantatas with obbligato piccolo part, Cello Suite No. 6 in D Major, and Luigi Boccherini’s cello sonatas. The key questions are the following: first, is there a relevant organological difference among the instruments Bach used for performance of these compositions? Second, what precisely was Bach's violoncello, and how does the 'piccolo' modifier relate to it? Finally, do range, use, and specific clefs clearly enough suggest one instrument over another, when no specifications appear in the score?
  • Mantere, Markus; Hannikainen, Jorma; Krohn, Anna (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2020)
  • Tuppurainen, Erkki (Taideyliopisto, Sibelius-Akatemia, 2020)
  • Laes, Tuulikki; Hautsalo, Liisamaija (Taideyliopisto, Sibelius-Akatemia, 2020)
  • Silventoinen, Lassi (2020)
    Tutkielmani käsittelee flow-kokemusta ja luovuutta suhteessa ajankäyttöön. Käsittelen populaarimusiikin parissa toimivien lauluntekijöiden käsityksiä deadlineista, luovasta tuottamisesta ja flow-kokemuksista. Tutkimuskysymykseni ovat: Mitä lauluntekijät ymmärtävät flow-tilalla? Millaisia käsityksiä lauluntekijöillä on ajankäytön yhteydestä luovuuteen ja luovassa prosessissa mahdollisesti syntyvään flow-tilaan? Tutkielmani on kvalitatiivinen tutkimus, jossa on fenomenografinen tutkimusote. Laadin muusikoille laulunkirjoitustehtävän, jossa he harjoittavat luovaa tuottamista ajallisen paineen alla. Käytän stimulated recall – menetelmää ja puolistrukturoituja yksilöhaastatteluja osallistujien kokemusten ja käsitysten tutkimiseen. Videoidussa laulunkirjoitustehtävässä muusikoilla on seitsemän minuuttia aikaa kirjoittaa kertosäe, joka sisältää sanat, melodian ja soinnut. Testin jälkeen tallenne katsotaan yhdessä ja tämän jälkeen vuorossa on haastattelu. Haastateltavien käsitykset luovasta prosessista suhteessa ajalliseen paineeseen eivät poikenneet teoria- osuudessa mainituista aikaisemmista tutkimuksista, joiden mukaan syvällinen luovuus tarvitsee kiireettömyyden tunteen. Tosin on tärkeää huomata, että laulunkirjoituksen viimeistelyvaiheen tehokkuutta pystyi parantamaan aikarajalla. Haastateltavien mukaan keskittyneen tilan voi saavuttaa ajallisen paineen avulla, mutta flow-tilan saavuttamiseksi tarvitaan lisäksi sisäistä motivaatiota. Tutkielmani auttaa ymmärtämään suhdetta aikarajojen, tehokkuuden ja luovuuden välillä. Tämän lisäksi tutkielma auttaa musiikkikasvattajaa ymmärtämään luovan tuottamisen haasteet esimerkiksi luokkahuoneessa, jossa aika on usein rajattu.
  • Flodström, Pasi (2020)
    Tutkin kirjallisessa työssäni musiikin käyttöä aivoverenkiertohäiriöpotilaan (AVH) kuntoutuksessa. Tarkoituksenani on koota yhteen musiikki ja musiikkimetodit, joita tehdyissä AVH-potilaiden kuntoutustutkimuksissa on käytetty vuosina 1997– 2016. Tarjoan tutkimustuloksiin perustuvaa tietoa, musiikillisia työkaluja ja toimintamalleja hoivamuusikon työn tueksi sekä rohkaisen hoivamusiikin käyttöön AVH-kuntoutuksessa. Tutkimuskysymyksinäni selvitän, millaista musiikkia ja millaisia musiikkimetodeja AVH-potilaiden kuntoutustutkimuksissa on käytetty vuosina 1997–2016 ja miten hoivamuusikko voisi hyödyntää tätä tietoa työssään. Tulosten pohjalta luon virikemateriaalina mallin musiikkihetkestä, jonka hoivamuusikko voi toteuttaa vierailullaan AVH-potilaiden parissa. Etsiessäni lähdekirjallisuutta työlleni havaitsin, että musiikin käyttöä AVH-potilaiden kuntoutuksessa on tutkittu melko paljon ympäri maailmaa, mutta aihetta ei ole lähestytty hoivamuusikon näkökulmasta. Kirjallinen työni avaa musiikillisia aivotutkimuksia muusikon näkökulmasta. Työni toimii apuna muusikoille, muusikoiden kouluttajille ja kaikille musiikista kiinnostuneille, jotta he voisivat hyödyntää tehokkaammin musiikkia AVH-potilaiden parissa. Tutkimukseni aineisto ja teoreettinen lähtökohta muodostuu lääketieteen tohtori Aleksi J. Sihvosen systemaattisesta tutkimuskatsauksesta, johon on taulukoitu kaikki vuosina 1997-2016 julkaistut AVH-potilaiden musiikilliset kuntoutustutkimukset. Olen suomentanut ja taulukoinut Sihvosen katsauksessa esitellyt kuntoutustutkimukset sekä tutkimusten tarkemmat kuvaukset. Kuntoutustutkimuksissa musiikkimenetelminä on käytetty esimerkiksi rytmistä kuulostimulaatiota, laulamista, erilaisien instrumenttien soittamista sekä musiikin kuuntelua. Musiikkina on käytetty useimmiten potilaiden lempimusiikkia tai tuttuja lastenlauluja ja kansanlauluja. Kaikkia lauluja yhdisti vahva rytmikkyys. Musiikin on todettu olevan merkitsevä apu AVH-potilaiden motoristen ja kielellisten taitojen kuntoutuksessa. Musiikki hoidon tukena kuntouttaa tavanomaista hoitoa paremmin.
  • Miettinen, Laura (2020)
    This doctoral dissertation examines the understandings and visions of interculturality and intercultural competence in higher music education that arose from an institutional collaboration between the music teacher education programmes at the Sibelius Academy, University of the Arts Helsinki, Finland and Levinsky College of Education, Tel Aviv, Israel. The interculturally oriented frame of this study focuses on trans-national and trans-institutional collaboration and networking. Adopting an interdisciplinary approach, this dissertation combines the field of music education with intercultural education and organizational studies as a way to understand how cultural diversity is and could be approached in music teacher education, and how the envisioned change could be initiated at an institutional level. Collaboration is strongly embedded in the theoretical starting points of the study, namely Cathy Davidson and David Goldberg’s idea of learning institutions as mobilizing networks and Kai Hakkarainen’s notions of knowledge creation and networked expertise. The concept of intercultural competence has served as one of the starting points of this study, in an attempt to map the participating music teacher educators’ understandings of cultural diversity and interculturality, as well as to evaluate the concept’s potential as a means for music teacher educators’ professional development. By choosing a collaborative approach as its frame, this study takes a social constructionist perspective as its epistemological underpinning, according to which knowledge and reality are produced in social and linguistic interaction. The aim of the design of this study was to enable the mobilization of networks among and between the participating music teacher educators and researchers in two music teacher education programmes in two different countries. This was done by initiating discussion and reflection through focus group interviews and facilitated workshops, aiming at encouraging knowledge creation and networked expertise. Research on and with higher education teachers and practitioner inquiry were chosen as the strategies of inquiry used in this collaborative research. In order to carry out this collaborative research, several research methods for data generation were used in different stages of the research. These included: focus group interviews, individual interviews, and workshops inspired by the Appreciative Inquiry (AI) Approach. In the first stage of the study, 11 focus group interviews were conducted, six at the Sibelius Academy and five at the Levinsky College. A total of 29 music teacher educators were interviewed. Following the analysis of the focus group interviews, four in-depth individual interviews were carried out. One music teacher educator was interviewed twice at each institution. In the second stage of the study, four workshops were held, two at each site, with a total of 24 participants. The cyclical progression of data generation and analysis created several layers of co-construction of knowledge between the participants and the researchers, both intra- and inter-institutionally. The results of the study are reported in two separately published peer-reviewed journal articles and three separately published peer-reviewed book chapters. Articles I-IV report the results of a particular stage of the research process. The fifth article considers the ethical and methodological issues of this study as one of the cases examined in the book chapter. This doctoral dissertation has been an attempt to move closer to the realization of the vision of interculturalization of music teacher education, through a collaborative exploration of the complexities of intercultural interaction and the development of intercultural competence in the two involved music teacher education programmes. The study argues that a more holistic and critical perspective on intercultural competence should be employed when examining it in the realm of intercultural music teacher education. The discussion of the emotional and relational aspects of the developmental process of intercultural competence has aimed at expanding the conceptualization of such competence in an educational context in general, and within music teacher education in particular. The study also argues that nurturing and enhancing music teacher educators’ and music teacher students’ capacity for critical self-reflection and offering music teacher educators opportunities to share and discuss issues and experiences of intercultural music teaching together with their colleagues and students is essential when striving for interculturally competent music teacher education. This dissertation offers new perspectives on how engaging with the issues of cultural diversity and interculturality in music teacher education can play a central role in music teacher educators’ professional development, the development of their programmes, and even whole institutions amidst the challenges of an ever-changing global cultural climate.