Taideyliopisto: Recent submissions

Now showing items 21-40 of 937
  • Katkoksia 
    Lehtinen, Ilja (2019)
    Kirjallinen opinnäytteeni koostuu sarjasta pohdintoja, joiden aiheena ovat dramaturgisen ajattelun prosessit – sellaisina, kun olen ne itselleni kuuden vuoden mittaisten opintojeni aikana onnistunut itselleni hahmottamaan. Teksti haroo kohti jonkinlaista henkilökohtaista käsitystä dramaturgian harjoittamisesta. Erityisesti yritän viipyillä filosofisen ajattelun ja dramaturgisen ajattelun välisessä ristijännitteessä. Syynä tähän on oman filosofintaustani tuottama taipumus ylenpalttiseen käsitteellistämiseen sekä tämän tuottamat ongelmat dramaturgisen kirjoittamisen kanssa. Pyrin kuvaamaan keinoja ja reittejä, joilla olen pyrkinyt oppimaan pois länsimaisen filosofian ideologisista ja metafyysisistä ansarakennelmista ja samalla rakentanut itselleni omaehtoista dramaturgista praktiikkaa. Näissä pohdinnoissani viitepisteenä toistuu lopputyönäytelmäni elinvoiman kirjoitusprosessi. Muita toistuvia teemoja ovat ekologinen katastrofi, tragedia, esikäsitteellisyys ja katkoksellisuus; niiden kautta pyrin havainnollistamaan joitakin käsityksiäni niin fossiilisen modernin perusluonteesta kuin dramaturgiastakin. Teksti koostuu lyhyehkön esipuheen lisäksi kolmesta esseestä. Niistä ensimmäisessä kuvaan sitä polkua, jonka olen kulkenut filofisesta, käsitteelisestä ajatteluympäristöstä kohti dramaturgista ajattelua. Kerron tekniikoista ja toimintatavoista, jotka omassa kokemuksessani ovat edesauttaneet filosofian suosiman diskursiivisen ajattelutavan purkamista jakuvaan matkaani kohti näyttämön omalakista (anti)metafysiikkaa. Keskityn erityisesti Pauli Pylkön kehittämään näkemykseen esikäsitteellisyydestä – sekä tämän esikäsitteellisyyden suhteesta Hans-Thies Lehmannin esittämiin kuvauksiin teatterinäyttämön omalakisesta, epädiskursiivisesta luonteesta. Esikäsitteellisyys, näyttämöllisyys ja dramaturgia kietoutuvat tekstissäni yhteen. Toisessa esseessä kirjoitan taiteellisen opinnäytteeni kirjoitusprosessista: kokemastani ympäristöhävitykseen liittyvästä surusta sekä siitä kummunneesta yrityksestäni kirjoittaa tragediaa modernin maailmanjäsennyksen luhistumisen aikakautena. Teksti liikkuu erityisesti luonnontuhon ja ilmastonmuutoksen katastrofaalista taustaa vasten. Käyn läpi omaa käsitystäni tragedian maailmankuvasta sekä sen suhteesta mm. Tere Vadénin ja Antti Salmisen käsitteellistämään fossiiliseen moderniin. Koetan kuvata, millaiset kokemukset, ajatuskulut ja tunnekuljetukset ohjasivat pyrkimystäni rakentaa elinvoimassa yhteinen, metsänhävityksen ja ympäristökatastrofin aikaansaamaa traagista kokemusta kannatteleva näyttämö. Kolmas essee, teksteistä katkoksellisin, keskittyy aiemmissa esseissä ajoittain vilahdelleisiin keskeytyksen ja hiljenemisen käsitteisiin. Käyn läpi tiibetinbuddhalaissta bardon käsitettä ja rinnastan sen niin Hölderlinin klassiseen kesuura-käsitykseen kuin brechtiläiseen seisauttamiseenkin. Esseen varsinainen keskeisajatus tulee kuitenkin esille Esa Kirkkopellolta omaksutussa näkemyksessä, että moderni teollinen yhteiskunta on itsessään jonkinlainen katkos ja että Hölderlinin kehittämä kesuuran käsite voidaan ulottaa kuvaamaan tilannettamme kokonaisuudessaan. Me kellumme tilassa ennen katastrofia: leijuvassa lykkäyksen avaruudessa jossa jokainen lause on vaarassa jäädä kesken. Lopuksi sanon vielä joitain sanoja filosofisen ajattelun ja dramaturgian suhteista.
  • Bisset, Christiana (2019)
    The contested practice of dowsing is a technique for searching for underground water, minerals, ley lines, or anything invisible, by observing the motion of a pointer. Throughout this process of artistic research, I have developed my own relationship to the method of dowsing. This paper illustrates a landscape which has become through and with this method. The movement of dowsing rods is simultaneously an expression of your own knowing, as it is an indicator which you can analyse for new results. Information can be seen as multidirectional as it seemingly flows both from and into the body. As such it breaks down the linearity of knowledge production and reception, rather suggesting a form of fluidity. Throughout this paper, I will question what it might mean to know or believe, given the challenges which face us, in an age of fundamental change. Looking in detail, at the way in which dowsing is understood in popular culture, and layering with my own experiences, this thesis seeks to unpack the nature of a binary in which some knowledges are centralised in order to establish a realm where others might only be considered as 'alternative'. I will propose that the nature of this binary is both gendered and ableist, and that the exclusion of perceptual and bodily based knowledges, has a significance in how we might approach our ecological condition. After presenting this analysis on the state of knowledge and truth, with reference to the post-structuralist turn and the so-called 'post-truth' era, this thesis will explore how my own investigation in contemporary performance responded to the complexities of truth and fact in the age of climate crisis.
  • Sadeharju, Eetu (2019)
    Tutustun tutkielmassani vapaan säestyksen pedagogisiin ominaisuuksiin kirjallisuuden pohjalta ja tarkastelen näiden ominaisuuksien sopivuutta käytäntöön kyselyllä. Käytän tutkielman eri vaiheissa sekä laadullisia että määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millaisia pedagogisia ominaispiirteitä vapaalla säestyksellä on kirjallisuuden ja opetussuunnitelmien perusteella konstruktivistisen oppimiskäsityksen näkökulmasta? 2. Ovatko musiikkiopistojen ja konservatorioiden pianonsoitonopettajien käsitykset vapaan säestyksen ominaispiirteistä samankaltaiset kuin edellä mainitut? Tutkielman ensimmäisessä vaiheessa muodostan neljä ominaispiirrettä, jotka kokoavat vapaassa säestyksessä merkittäviä pedagogisia käsityksiä. Tutkimusote on laadullinen ja aineistona käytän vapaan säestyksen kirjallisuutta, opetussuunnitelmia ja kurssikuvauksia. Tarkastelen oppimista konstruktivistisen oppimiskäsityksen kautta. Syntyneet ominaispiirteet ovat oppilaslähtöisyys, monipuolisuus, luova tuottaminen sekä käytännön muusikkous. Tutkielman toisessa vaiheessa selvitän kyselylomaketutkimuksella, mitä mieltä musiikkiopistojen ja konservatorioiden pianonsoitonopettajat ovat ensimmäisessä vaiheessa muodostamistani vapaan säestyksen ominaispiirteistä. Tämä osa tutkielmaa on luonteeltaan määrällistä ja aineistona on 136 opettajan vastaukset kyselylomakkeeseen. Vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että pianonsoitonopettajat pitävät keskimäärin muodostamiani ominaispiirteitä vapaan säestyksen opetuksessa tärkeinä periaatteina. Niin oppilaslähtöisyys, monipuolisuus, luova tuottaminen kuin käytännön muusikkouskin koettiin oppiainetta hyvin kuvaaviksi pedagogisiksi lähtökohdiksi. Ominaispiirteitä pidettiin kaikkein tärkeimpinä niiden vastaajien keskuudessa, jotka olivat saaneet paljon vapaan säestyksen koulutusta tai opettivat oppiainetta paljon. Tutkielmani auttaa määrittelemään vapaan säestyksen luonnetta ja tekee oppiaineesta ymmärrettävämmän ja helpommin lähestyttävän. Lisäksi se osoittaa, että kirjallisuuden luoma kuva vapaasta säestyksestä on jokseenkin samankaltainen kuin oppiaineen kanssa tekemisissä olevien opettajien käsitykset.
  • Helinheimo, Santeri (2019)
    Tutkimukseni tehtävänä on kartoittaa miten dialogisuuden, ryhmäkoheesion ja konfliktinratkaisutaitojen vuorovaikutusta voidaan tarkastella yhtyemusisoinnin kontekstissa. Tutkimuskysymys on: Miten ryhmäkoheesio ja dialogisuus yhtyesoittamisessa kehittävät konfliktinratkaisutaitoja? Lähestyn tutkimukseni aihetta koheesion ja dialogisuuden määritelmän kautta. Konfliktinratkaisutaidot sisältyvät pitkälti dialogisuuteen. Tarkastelen niiden piirteitä myös oikeuskäsittelyn tilalla käytettävän sovittelun kautta. Yhtyemusisointia tarkastelen hyvin yleisellä tasolla, lähinnä sosiaalisena tilanteena ja toimintaympäristönä. Dialogisuus parantaa koheesiota ja koheesio parantaa dialogia. Täten molemmat voivat opettaa taitoja, joilla voisi ratkaista myös konflikteja. Tutkimustuloksissa nostan käsitteiden rinnalle musiikin tunnemerkitykset ja musisoimiseen sisältyvät kommunikoinnin muodot ja tarkastelen näiden välistä vuorovaikutusta. Musiikin tunnemerkitykset voisivat toimia musiikinopetuksessa eräänlaisena työkaluna dialogisuuden ja koheesion synnyttämiselle ja lisäämiselle ja täten kehittää konfliktinratkaisutaitoja. Aiheen tutkiminen lisää musiikkikasvatuksen vaikuttavuutta ja tarpeellisuutta yhteiskunnassa.
  • Vaari, Veli-Pekka (2019)
    Tämä tutkielma selvittää, miten 1960-luvun musiikkikulttuurin muutos näkyy suomalaisessa pop/jazz -laulun korkeakouluopetuksessa esteettisen ja praksiaalisen musiikkikasvatuskäsityksen näkökulmista. Pyrin ymmärtämään, mitä suomalaisen populaarimusiikin laulukoulutuksen alalla tapahtuu 2010-luvulla suhteessa 1960-lukuun. Tutkimuskirjallisuudelle esittämäni tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten populaarimusiikin laulutapa kehittyi 1960-luvun Suomessa? 2) Miten tämä kehitys näkyy suomalaisessa pop/jazz -laulun korkeakouluopetuksessa? Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa esitellään aiemmin aiheesta tehtyjä keskeisiä tutkimuksia ja pyritään antamaan kattava yleiskuva ilmiöstä aikaisempaan tutkimustietoon pohjautuen. Perusteena analysoitavan aineiston valitsemiselle on se, että valikoitu tutkimuskirjallisuus on tutkimukseni kannalta merkittävää. Tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen pop/jazz -laulunopetusta korkeakoulussa ja laulua populaarimusiikissa 1960-luvulla. 1960-luvulla Suomessa laulun kannalta merkittävimmät uudet tyylit olivat angloamerikkalainen pop, folk ja protestilaulu. Käsittelen laulajan tehtävää populaarimusiikissa sekä korkeakouluopetuksen tavoitteita. Merkittävimpänä muutoksena populaarimusiikin laulutavassa Suomessa 1960-luvulla oli irtautuminen pehmeästä ja täysvärähteisestä äänenkäyttötavasta. Suomalaisessa korkeakoulun pop/jazz -laulunopetuksessa populaarimusiikin murros näkyy ennen kaikkea siten, että korkeakoulun opetuskokonaisuuteen kuuluu monien 1960-luvulla Suomeen saapuneiden tyylilajien hallitseminen. Näihin tyylilajeihin sisältyy sellaisia lauluäänen käyttötapoja, joita Suomessa ei tunnettu ennen 1960-lukua. 1960-luvun murroksen jälkeen Suomessa oli sallivampi käsitys siitä, miten on hyväksyttyä laulaa. Jo 1960-luvun aikana tarve populaarimusiikin koulutukselle oli ilmeinen, sillä monen itseoppineen artistin ja yhtyeen taso oli heikko.
  • Keskinen, Olli (2019)
    Laskennallinen optimointi on merkittävä paradigma monimutkaisten teknisten ongelmien ratkaisuun. Tämä maisterin opinnäytetyö tutkii optimoinnin soveltamista audiosignaalinkäsittelyyn. Työssä tutkitaan differentiaalievoluutiomenetelmän käyttämistä taajuusvariantin ikkunointifunktion muodostamiseen spektrianalyysin tarpeisiin. Työ esittelee teknisen taustan taajuusvarianteille ikkunointifunktiolle ja tarkastelee äänisignaalin prosessointiin liittyvän optimointiongelman haasteita. Työssä määritellään taajuusvariantin ikkunointifunktion optimoimisen edellyttämä optimointiongelma ja arvioidaan optimoitavan funktion suppenemista sekä saatuja tuloksia. Työn lopuksi käsitellään työn pohjalta esiin nousseita jatkotutkimuskohteita.
  • Delhom, Claire (2019)
    This qualitative research explores the evolution from sponsorship towards more collaborative partnerships in the festival context. It provides insights on the specificities of the relationship between festival organisations and their business partners. The primary data consists of seven in-depth semi-structured interviews with experts from the festival field, festival managers and business partners. The analysis focuses on the content of the interviews and identifies the main aspects of the new phenomenon. The research reveals that the nature of the relationship between a festival and its partners has evolved towards a more co-creative model characterised by a continuous interactivity, a shared purpose and the co-creation of value. The implementation of this approach requires from festival organisations to re-think their partnership strategies. This thesis offers suggestions to set the path towards successful collaborative partnerships.
  • Kanerva, Juho (2019)
    Seminaarityössä tutkittiin erityislahjakkaiden motivaatiota ja opettajan vaikutusmahdollisuuksia. Lisäksi selvitettiin musiikkioppilaitosten ja opetussuunnitelmien uudistumisten vaikutusta lahjakkaisiin oppilaihin. Tutkimus tehtiin erityisesti harmonikansoitonopiskelun lähtökohdista koskien kouluikäisiä harmonikansoiton harrastajia. Kirjallisuusosiossa käsiteltiin lahjakkuutta niin historiallisesta, musiikillisesta kuin lahjakkaiden opetuksenkin näkökulmasta. Motivaation osalta käytiin läpi keskeisimpiä motivaatioteorioita sekä sitä koskevia musiikillisia erityispiirteitä. Myös uudet (2017) perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet selvitettiin erityislahjakkuuden osalta. Empiiristä osiota varten haastateltiin kahta harmonikansoiton opettajaa, Seppo Valkeajokea ja Heidi Velamoa. Näiden teemahaastattelujen avulla saatiin niin kirjallisuutta täydentävää kuin täysin uuttakin tietoa. Keskeisimpinä tuloksina nousi esiin muun muassa motivaation suuri merkitys jokaiselle oppilaalle. Yksilöopetuksen merkitystä musiikkiopistoissa korostettiin yksilöllisen kehityksen kannalta. Erityislahjakkaiden oppilaiden harrastamisen tavoitteellisuuden lisäksi mainittiin myös oppilaan henkilökohtaisen musiikkisuhteen luominen. Sosiaalisten tekijöiden huomioimista myös lahjakkaiden oppilaiden kohdalla pidettiin tärkeänä.
  • Antman, Patricia (2019)
    I denna pro gradu-avhandling undersöks musikens roll i den lilla skolan idag. Tyngdpunkten ligger på hur man i små skolor lyckas lösa följande två utmaningar, dels att ämnet bland klasslärare är opopulärt att undervisa, och dels för att det är svårt att skapa ämneslärartjänster då musikens timantal är så litet. I den första delen av den teoretiska referensramen ges bakgrundsinformation om den lilla skolan i Finland, vilket ofta är en byskola. Här behandlas byskollärarens roll, samt fördelar och nackdelar med att upprätthålla de små skolorna. I den teoretiska referensramens andra del granskas musiken som läroämne. Även musiklärarens roll och dagens krav på musiksal behandlas. Genom att individuellt intervjua fyra musiklärare jämförs musikundervisningen på dessa fyra lärares arbetsplatser. Två av lärarna är klasslärare och undervisar i små skolor (vilket i denna forskning är skolor med ungefär 60 elever). En av lärarna är klasslärare och undervisar i en stor skola (vilket i denna forskning är skolor med 160–180 elever). Den fjärde läraren är inte utbildad musiklärare, men jobbar som musiklärare i flera små och en stor skola. Utifrån de fyra lärarnas erfarenheter av och tankar om musikundervisning läggs avhandlingens analysdel upp. I sammanfattningen jämförs intervjumaterialet med teorin. Arbetets viktigaste konklusion är att musikämnet skall betraktas både som en prioriterings- och jämlikhetsfråga. De som sitter på pengarna i en skola bestämmer vart de går, vilket betyder att personliga intressen har betydelse. Materialet musikläraren har tillgång till påverkar direkt på hurdan musikundervisning läraren kan förverkliga. Tillgången till material är idag kanske det största problemet i musikundervisningen i våra små skolor, men även lärarens ämneskunskap är en utmaning. Varje elev har rätt till läroplansenlig undervisning, men i musikämnets fall är det inte ovanligt att musikundervisningen inte är läroplansenlig.
  • Konttori-Gustafsson, Annikka; Rahkonen, Margit; Kuikka, Markus (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia DocMus-tohtorikoulu, 2019)
  • Vuori, Hilkka-Liisa; Räsänen, Marika; Heikkinen, Seppo (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia DocMus-tohtorikoulu, 2019)
  • Häkkänen, Iida (2019)
    Tässä tutkimuksessa tutkin inkluusion toteutumista musiikkikasvatuksessa. Tarkoituksena oli selvittää, miten inkluusiota on käsitelty musiikkikasvatuksen tutkimuksessa sekä pohtia inklusiivisia käytänteitä musiikkikasvatuksessa. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten inkluusiota on käsitelty musiikkikasvatuksen tutkimuksessa? 2) Miten inklusiivisia käytänteitä voidaan toteuttaa musiikkikasvatuksessa? Tutkimus suoritettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena ja sillä oli laadullinen painotus. Aineistona käytin tieteellisiä kirjoja sekä vertaisarvioituja artikkeleita. Eettisestä näkökulmasta tutkimukseni aihe on merkittävä, sillä tasa-arvo on ajankohtainen muustakin kuin pedagogisesta näkökulmasta. Tutkimustulokset kertoivat siitä, että nykyinen musiikinopettajankoulutus tarvitsisi päivitystä ja laajennusta, jotta kaikilla opettajilla olisi mahdollisuudet inklusiiviseen musiikkikasvatukseen. Suurimpana haasteena ilmenivät kuitenkin asenteet erilaisia oppijoita kohtaan. Asenteita pitäisi saada muutettua, jotta tasa-arvoinen oppiminen ja sitä kautta inkluusion toteutuminen olisi todella mahdollista. Musiikkikasvatuksella on mahdollisuudet vaikuttaa asenteisiin ja erilaisuuden hyväksymiseen sekä yksilöllisellä tasolla että yhteiskunnallisesti. Musiikkikasvattajien ja musiikkikasvattajien kouluttajien on laajennettava ajatteluaan niin, että totuttujen toimintatapojen sijaan pystyttäisiin luomaan uusia pedagogisia toimintamalleja.
  • Lazareva, Tamara (2019)
    Tutkielmani käsittelee aikuisiän musiikkikasvatusta viulunsoiton alkeisopetuksen kontekstissa. Pyrkimykseni oli tarkastella, millainen aikuinen on oppijana sekä min-kälainen rooli opettajalla on aikuisten opettamisessa. Tutkimuskysymykseni on: - Miten viulunsoiton opettaja voi tukea aikuista oppijaa alkeisopetuksen kontekstis-sa? Väestön ikääntyminen todetaan nykypäivänä globaalina ilmiönä. Ihmiset pysyvät yhä pidempään terveinä ja toimintakykyisinä, ja tämän seurauksena elinikäisen oppimisen merkitys vahvistuu. Aikuiskasvatus on yleistyvä ilmiö myös musiikkikasvatuksen kentällä. Tilastokeskuksen raportin mukaan 25–64 -vuotiaiden soittoharrastaminen on lisääntynyt vuosina 2002–2017. Nykyään moni aikuinen aloittaa musiikkiharrastuksen, eikä viulunsoiton aloittaminenkaan aikuisiässä ole enää niin harvinaista. Laadukasta ja tavoitteellista musiikkikasvatusta on tarjottavaa oppijan iästä riippu-matta. Soitonopettajien koulutuksen pääpaino on kuitenkin edelleen lasten ja nuorten opetuksessa, ja aikuiskasvatuksen teema on verrattain vähän tutkittu musiikkikasvatus-alalla. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys muodostuu seuraavista käsitteistä: oppijakeskei-syys, itseohjautuvuus, minäpystyvyys. Käsitteet liittyvät tutkimukseni teemaan, ai-kuiskasvatukseen. Tutkielmani on toteutettu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Olen hyödyntänyt kasvatus-, musiikkikasvatus- sekä psykologia-alan tieteellisiä luotettavia lähteitä. Va-litsin tutkimusaineistoa kriittisesti arvioiden tutkimusaiheeni kannalta. Tutkimukseni tulosten pohjalla totesin, että aikuisten soitonopetuksessa oppijalähtöi-nen ja vastavuoroinen oppimisympäristö luo parhaat oppimismahdollisuudet, ja opet-taja on avainasemassa tällaisen oppimisympäristön luomisessa. Myös totesin tarpeen kehittää musiikkikasvattajien koulutusta vastaamaan nykypäivän laadukkaan aikuis-kasvatuksen vaatimuksia.
  • Kiviniemi, Valtteri (2019)
    Tutkielmassani tarkastelen, kuinka opettajan äänenkäyttöä puheviestinnässä sekä pedagogista tahdikkuutta on tutkittu. Lisäksi pohdin, kuinka musiikinopettajan äänenkäyttöä puheviestinnässä voi tarkastella näitä käsitteitä käyttäen. Tutkimuskysymyksekseni rajautui: • Millaista on musiikinopettajan tahdikas äänenkäyttö puheviestinnässä? Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen keskeisimmät käsitteet ovat Van Manenin teoria pedagogisesta tahdikkuudesta ja opettajan äänenkäyttö puheviestinnässä, jossa painotan intonaatiota, artikulaatiota, äänensävyjä sekä opettajan äänenkäyttöstrategioita. Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimustulosten pääkohdat olivat seuraavat: tahdikkaassa äänenkäytössä keskeistä on vastuullisuus äänenkäyttäjänä, sillä oppijat ovat jatkuvasti alttiita opettajan äänen sisältämille tunneviesteille. Tahdikas puhuja ymmärtää välittämänsä tunneviestit. Tahdikkaalla äänenkäytöllä opettaja kykenee luomaan yhteyden oppijoihin, mutta vain, mikäli opettaja puheellaan asemoi itsensä samalle tasolle oppijoiden kanssa. Yhteyden syntyessä negatiivisuudelle ei ole tarvetta luokkahuoneessa. Tahdikas äänenkäyttö on aina tilannesidonnaista, eikä sitä voi tavoittaa vain harjoitelluilla sananparsilla. Hiljaisuuden hyödyntäminen tulee sisällyttää tärkeäksi osaksi tahdikasta äänenkäyttöä - tahdikasta puhetta on sellainen puhe, joka myös taukoaa ajoittain. Musiikinopettajien riski altistua äänihäiriöille on korkea (Sinclair, 2010). Musiikinopettajat äänenkäytön ammattilaisena kohtaavat todennäköisesti suurempia haasteita äänenkäytössään kuin muut opettajat, sillä musiikinopettajan tulee käyttää ääntään hyvin monipuolisesti haastavissa olosuhteissa. Tahdikkaan puheen perusajatusten ymmärtäminen voisi olla musiikinopettajan äänenkäyttöä tukeva tekijä: tahdikkaan puheen luoma oppimisilmapiiri, jossa ylimääräiselle kurinpidolle ja rangaistuksille ei ole tarvetta, voisi suojella opettajan ääntä.
  • Kanninen, Linda (2019)
    Tässä tutkielmassa esittelen musiikkikasvatuksen keinoja vaikuttaa yhdenvertaistavasti maahanmuuttajaoppilaan sosiaaliseen todellisuuteen kriittisen pedagogiikan ja moninaisten identiteettien tukemisen näkökulmasta. Tarkastelen, kuinka kriittinen musiikkikasvattaja voi moninaisia identiteettejä tukemalla vahvistaa maahanmuuttajaoppilaan sosiaalista yhdenvertaisuutta ja sitä kautta toimijuuden kokemusta sekä kotoutumista. Tutkimuskysymykseni on: Miten musiikkikasvattaja voi edistää maahanmuuttajaoppilaan sosiaalista yhdenvertaisuutta moninaisten identiteettien tukemisen ja kriittisen pedagogiikan näkökulmasta? Tutkimukseni keskeisiä käsitteitä ovat monikulttuurisuus, sosiaalinen yhdenvertaisuus ja moninaiset identiteetit. Teorialuvussa selitän käyttämääni käsitteistöä sekä kerron lyhyesti maahanmuuttajuuden historiasta ja nykytilanteesta Pohjoismaissa. Esittelen myös tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen, kriittisen pedagogiikan, ja sen suhteen musiikkikasvatuksen käytäntöön. Tutkielma on systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Olen kerännyt ja analysoinut olemassa olevaa kirjallisuutta, johon perustan tutkimukseni tulokset ja johtopäätökset. Esitän lähdeaineistoon perustuen ehdotuksia siitä, miten musiikkikasvatuksen käytäntöä ja tutkimusta tulisi kehittää, jotta se olisi kulttuurisesti sensitiivistä, sosiaalisesti oikeudenmukaista ja vastaisi tarkoituksenmukaisella tavalla kasvatuksen kentän globalisoitumisen haasteisiin. Kriittinen musiikkikasvattaja voi edistää maahanmuuttajaoppilaan sosiaalista yhdenvertaisuutta tukemalla oppilaan moninaisia identiteettejä siten, että opetuksen keskiössä on oppilaan oman äänen kuunteleminen ja toimijuuden vahvistaminen. Musiikkikasvatuksella on erityisiä mahdollisuuksia emansipatoristen tavoitteiden toteuttamisessa, sillä musiikin keinoin voidaan luoda vaihtoehtoisia kertomuksia eletystä todellisuudesta ja merkityksellistää kokemuksia uudella tavalla. Keskeistä on pyrkiä kertomaan maahanmuuttajaoppilaan moninaiset ja muutoksen tilassa olevat identiteetit osaksi eheää elämäntarinaa. Kriittiseen käytänteeseen kuuluu vastuun ja vapauden palauttaminen oppilaalle itselleen näissä merkityksellistämisen prosesseissa.
  • Hakala, Emmi (2019)
    Tässä tutkimuksessa tutkin sitä, missä määrin mielikuvia voidaan käyttää laulupedagogiikan apuvälineenä ja kuinka niihin liittyviä väärinkäsityksiä olisi mahdollista välttää. Asiantuntevan laulupedagogiikan asemaa on tarpeen parantaa sekä sen keinovalikoimaa kehittää ja tutkia, jotta äänenkäytön ongelmilta vältyttäisiin ja äänihygienian edistäminen saisi ansaitsemaansa jalansijaa koulutuspoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa. Laulamiseen liittyvät toiminnot tapahtuvat suurilta osin näkymättömissä kehon sisällä ja ovat samalla usein henkilökohtaisia, koska instrumenttina toimii laulajan oma keho. Sanallista palautetta ei usein voida laulupedagogiikassa antaa pelkästään tekniseen terminologiaan tukeutuen, koska termien taustalla olevista kehotuntemuksista pitää ensin tulla tietoiseksi. Siksi mielikuvien käytöllä on perusteltu asema. Tahdoin kuitenkin selvittää sitä, kuinka paljon mielikuviin kannattaa tukeutua ja miten oppilaslähtöisen palautteen antamista laulupedagogisessa tilanteessa on ylipäänsä aiemmin tutkittu. Käytin teoreettisena viitekehyksenäni oppilaslähtöisyyttä, koska se tarjosi näkökulmana mahdollisuuden tarkastella oppilaskohtaisiin eroavaisuuksiin suhtautumista ja niiden huomioimista opetuksessa. Tutkimukseni on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jossa tutkimuskysymykseni oli: Millainen on mielikuvien ja fysiologisten termien suhde oppilaslähtöisessä palautteessa laulupedagogiikan kontekstissa? Laulupedagogiikan monimutkaisuus tuli esiin jo käsiteluvussa, jossa määrittelin muutamia keskeisimpiä lauluteknisiä käsitteitä. Lähdekirjallisuudessa teknisistä termeistä kirjoitettiin monenlaisista näkökulmista erilaisia mielikuvia hyödyntäen, mikä osoitti niiden moniselitteisyyden. Jonkun mielikuvan ollessa toiselle oppilaalle toimiva, ei sama mielikuva toimi toiselle välttämättä lainkaan. Tutkimukseni mukaan rakentava palautetilanne sisältää opeteltavan asian havainnollistamista sekä mielikuvin että auditiivisin esimerkein. Mielikuvia tulisi sijoittaa oppilaalle jo tutun kokemusympäristön piiriin. Havainnollistamisen lisäksi opeteltavan toiminnon voi liittää tekniseen termistöön, mikäli se koetaan oppimista edistäväksi. Laulupedagogin on myös tärkeää kannustaa asioiden itsenäiseen havainnoimiseen ja toisaalta myös vertaisoppimisyhteisöjen pariin. Rento ilmapiiri ja oppilaan osallistaminen opetuksen suunnitteluun myös lisäävät palautetilanteen sujuvuutta.
  • Kopperi, Roope (2019)
    Tässä tutkimuksessa tarkastelen teorian ja käytännön suhdetta musiikkikasvatuksen tieteenalalla, keskittyen musiikkioppilaitoksissa opetettaviin musiikin hahmotustaitoihin. Pääasiallisena tutkimuskohteenani on musiikin teorian ja käytännön musisoinnin suhde musiikin hahmotustaitojen oppitunneilla. Tutkimuksellani haluan osoittaa, että musiikin hahmotustaitojen oppimateriaalien ja opetustapojen irrallisuus käytännön musisoinnista aiheuttaa kielteisiä asenteita musiikin teoriaa kohtaan. Tutkimusmenetelmänäni oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus, ja tutkimuskysymykseni muotoutuivat seuraavasti: 1. Millä tavoin teorian ja käytännön suhdetta on käsitelty musiikkikasvatuksen tutkimuksessa? 2. Millä tavoin musiikin teorian konsepteja voitaisiin yhdistää instrumenttiopintoihin käytännössä? Tutkielmani teoreettinen viitekehys käsittää musiikin teorian lisäksi pragmatistisen ja oppilaslähtöisen näkökulman musiikin hahmotustaitojen opettamiseen. Kyseiset näkökulmat musiikin hahmotustaitojen opetuksessa painottavat musiikinteoreettisten konseptien käytännön hyödynnettävyyttä ja opiskelijan tarpeita sekä opiskeluaikana että musiikin ammattilaisena toimiessa. Tutkimustulokseni käsittävät erilaisia ratkaisumalleja musiikin teorian opetuksen tuomisesta lähemmäs käytäntöä. Keskeisiksi ehdotuksiksi käytännönläheisyyden edistämiseksi nousivat sekä klassisen musiikin että populaarimusiikin esimerkkien kokonaisvaltaisempi hyödyntäminen, luova tuottaminen ja pianonsoiton sisällyttäminen musiikin hahmotustaitojen oppitunteihin. Tutkimukseni varmistaa musiikkikasvatuksen tieteenalan tutkijoiden olevan yhtä mieltä musiikin hahmotustaitojen opetuksessa vallitsevasta teorian ja käytännön irrallisuudesta sekä musiikin hahmotustaitojen opetuksen kehityssuunnasta. Tutkimukseni on myös vastaväite musiikkioppilaitoksissa käytävästä keskustelusta, joka ohjaa musiikin hahmotustaitojen opetusta pois varsinaisilta musiikin hahmotustaitojen oppitunneilta osaksi opiskelijoiden omien instrumenttien henkilökohtaista opetusta.
  • Lajunen, Juuso (2019)
    Onko opettajan mahdollista luoda yhdenvertaisia musiikkiesityskokemuksia oppilaille? Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millä tavoilla musiikkikasvattaja voi tukea ja edistää yhdenvertaisuutta ja toimijuuden kokemuksia koulussa ja koulun musiikkiesityksissä. Tavoitteenani oli myös löytää tapoja, joilla opettaja voi huomata ja mahdollisesti myös korjata oppilaiden toimijuutta ja yhdenvertaisuutta rajoittavia tekijöitä sekä välttää näitä rajoittavia tekijöitä omassa päätöksenteossaan. Tutkimukseni keskeiset käsitteet olivat musiikin esittäminen, toimijuus ja yhdenvertaisuus. Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuskysymykseni olivat: 1) Millä tavoin musiikkikasvatuksen tutkimuksessa on käsitelty opettajan roolia oppilaiden toimijuuden tukemisessa? 2) Millä tavoin opettaja voi tukea oppilaiden toimijuutta ja yhdenvertaisuutta musiikkiesitystä valmisteltaessa ja esiintymistilanteissa? Tutkimustulosteni mukaan oppilaille tulisi muun muassa kehittää toimivia oppimis- ja työskentely-ympäristöjä, joissa toimijuuden kokemuksia olisi mahdollista saavuttaa. Oppilaat tulisi ottaa mukaan aktiivisiksi toimijoiksi juhlien ja esitysten suunnitteluun ja luovaan toimintaan kuten säveltämiseen ja sovittamiseen. Muovaamalla opetussuunnitelmaa oppilaiden mielenkiinnon kohteiden mukaan (esimerkiksi sisällyttämällä ohjelmistoon oppilaille tärkeää musiikkia) opettaja voi ehkäistä eriarvoistavien rakenteiden syntymistä. Mielestäni musiikkikasvatuksessa tulisi panostaa musiikkiesityksen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen esimerkiksi Christopher Smallin (1999) musicking-käsitteen pohjalta. Kun lähtökohtana on musiikkiesitykseen osallistumisen moninaiset mahdollisuudet, oppilailla on yhdenvertaisemmat mahdollisuudet osallistua esityksiin. Yhdenvertaisuuden teema on sekä ajankohtainen että yhteiskunnallinen. Tutkielmani aihevalintaa ohjasi pyrkimys oikeudenmukaisempaan musiikkikasvatukseen.
  • Haapanen, Leevi (2019)
    Tutkin informaalia musiikinoppimista musiikkikasvatuksessa. Tarkastelen, kuinka in- formaalia oppimista on tutkittu teoreettisesti ja empiirisesti musiikkikasvatuksen kon- tekstissa. Analysoin ja pohdin erilaisista oppimisteoreettisista näkökulmista, kuinka musiikkikasvattaja voi tukea oppilaiden informaalia oppimista. Tutkimuskysymykseni on: Millä tavoin musiikinopettaja voi toimia itsenäisen ja yhteisöllisen informaalin oppi- misen mahdollistajana? Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat informaali oppiminen, yhteisöllinen oppiminen sekä oppilaan toimijuus ja identiteetin muodostuminen. Toisessa luvussa käsittelen näiden aiheiden teoreettista ja empiiristä tutkimusta. Tutkimukseni on teoreettinen tutkimus, jolla on laadullinen painotus ja se on toteutet- tu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tarkoituksenani on analysoida ja tulkita olemassa olevaa tutkimuskirjallisuutta ja tuottaa tietoa musiikkikasvatuksen alan ke- hityksestä syventäen samalla käsitystäni informaalin oppimisen menetelmistä. Musiikinopettaja voi lähestyä informaalia oppimista luokassaan erilaisten kuuntelu- ja kopiointitehtävien avulla, sekä vahvistamalla yhteisöllistä oppimista ryhmätöillä. Mu- siikinopettajan on hyvä reflektoida omaa rooliaan opetustilanteessa, ja pohtia mahdol- listaako se informaalin oppimisen. Oppisen voidaan ajatella vapaasti asettuvan for- maalin ja informaalin välille sen mukaan, kuinka paljon oppilailla on vapautta vaikut- taa opetusmateriaaliin ja oppimismenetelmiin. Informaali oppiminen on tärkeä tutkimuskohde, sillä se voi tarjota uusia ratkaisuja opetuksen uudistamiseen ja esimerkiksi keskittymisongelmien lieventämiseen. Aihe onkin hyvin ajankohtainen keskustelunaihe kasvatustieteiden kentällä.
  • Hasan, Linda (2019)
    Shed Helsinki on vuonna 2016 aloitettu projekti, joka tuottaa joka vuosi musikaalin yhdessä ammattilaisten, opettajien ja nuorten kanssa. Projektin viesti tukee yhdenvertaisuutta: kaikki lapset ja nuoret sukupuoleen, kulttuuriseen taustaan, taloudelliseen tilanteeseen tai kehityshaasteisiin katsomatta saavat osallistua toimintaan. Projektissa opetetaan laulua, tanssia ja näyttelijäntyötä yhteisöllisyyttä ja yhdenvertaisuutta tukevin tavoin. Tutkimuksessani tarkastelen inklusiivisuutta ja toimijuutta mahdollistavia ja rajoittavia tekijöitä musiikkiteatteriprojektissa. Tutkimukseni tapauksena on Shed Helsinki -projekti ja tutkimuksen kohteena projektiin pilottivuonna 2016 osallistuneet nuoret. Tutkimukseni keskiössä ovat Shed Helsinki -projektiin osallistuneiden nuorten kokemukset, joita olen haastatellut tutkimustani varten. Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, joka sisältää toimintatutkimuksellisen piirteen. Olen itse ollut mukana projektissa opettajana, joten tutkimus sisältää myös osallistavaa havainnointia. Koska kyseessä on kokemuksen tutkimus, tutkimus on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimusta varten tehdyt haastattelut ovat teemahaastatteluja, jotka suoritettiin yksilöhaastatteluina vuoden 2017 aikana. Haastattelut sisälsivät viisi (5) eri teemaa, joista olen koostanut tulosluvun kahden (2) tutkimuskysymykseni alle. Teemoista nousivat esiin yhteenkuuluvuutta, minäpystyvyyttä, vaikutuksen mahdollisuuksia, hyväksyvää ilmapiiriä, opettajien roolia ja rohkeutta käsitteleviä kokonaisuuksia. Opetushallituksen perusopetuksen ja taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa oppilas nähdään aktiivisena toimijana, joka reflektoi oppimaansa ja on vuorovaikutuksessa muiden oppilaiden, opettajan ja eri yhteisöjen kanssa. Suomi on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia koskien muun muassa lasten oikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Tutkimukseni tehtävänä on toimia materiaalina musiikinopetuksen järjestämisen, toimintatapojen, oppimiskäsitysten, saatavuuden ja diskurssin uudelleen arvioinnissa. Tutkimuksellani haluan rohkaista (tulevaisuuden) musiikkikasvattajia ja opetuksen järjestäjiä haastamaan omat käsityksensä musiikkikasvatustilanteiden mahdollisuuksista ja luomaan uusia musiikinoppimisen tiloja. Yksi perusopetuksen tehtävistä on valmistaa lapsia ja nuoria kohti yhteiskuntaa. Näkemykseni mukaan, oikein toteutettuna inklusiivisella kasvatuksella on mahdollisuus kasvattaa lapsista ja nuorista suvaitsevia maailman kansalaisia.