Theses
Browse by
HELDA contains all theses whose authors have given permission for online publication in PDF format with Open Access. Academy of Fine Arts theses are in HELDA since 2015. Doctoral theses of Theatre Academy can be found in the Acta Scenica publication serie.
Collections in this community
- Academy of Fine Arts [85]
- Sibelius Academy [385]
- Theatre Academy Helsinki [198]
Recent Submissions
-
(2019)Onko opettajan mahdollista luoda yhdenvertaisia musiikkiesityskokemuksia oppilaille? Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millä tavoilla musiikkikasvattaja voi tukea ja edistää yhdenvertaisuutta ja toimijuuden kokemuksia koulussa ja koulun musiikkiesityksissä. Tavoitteenani oli myös löytää tapoja, joilla opettaja voi huomata ja mahdollisesti myös korjata oppilaiden toimijuutta ja yhdenvertaisuutta rajoittavia tekijöitä sekä välttää näitä rajoittavia tekijöitä omassa päätöksenteossaan. Tutkimukseni keskeiset käsitteet olivat musiikin esittäminen, toimijuus ja yhdenvertaisuus. Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tutkimuskysymykseni olivat: 1) Millä tavoin musiikkikasvatuksen tutkimuksessa on käsitelty opettajan roolia oppilaiden toimijuuden tukemisessa? 2) Millä tavoin opettaja voi tukea oppilaiden toimijuutta ja yhdenvertaisuutta musiikkiesitystä valmisteltaessa ja esiintymistilanteissa? Tutkimustulosteni mukaan oppilaille tulisi muun muassa kehittää toimivia oppimis- ja työskentely-ympäristöjä, joissa toimijuuden kokemuksia olisi mahdollista saavuttaa. Oppilaat tulisi ottaa mukaan aktiivisiksi toimijoiksi juhlien ja esitysten suunnitteluun ja luovaan toimintaan kuten säveltämiseen ja sovittamiseen. Muovaamalla opetussuunnitelmaa oppilaiden mielenkiinnon kohteiden mukaan (esimerkiksi sisällyttämällä ohjelmistoon oppilaille tärkeää musiikkia) opettaja voi ehkäistä eriarvoistavien rakenteiden syntymistä. Mielestäni musiikkikasvatuksessa tulisi panostaa musiikkiesityksen kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen esimerkiksi Christopher Smallin (1999) musicking-käsitteen pohjalta. Kun lähtökohtana on musiikkiesitykseen osallistumisen moninaiset mahdollisuudet, oppilailla on yhdenvertaisemmat mahdollisuudet osallistua esityksiin. Yhdenvertaisuuden teema on sekä ajankohtainen että yhteiskunnallinen. Tutkielmani aihevalintaa ohjasi pyrkimys oikeudenmukaisempaan musiikkikasvatukseen.
-
(2019)Tutkin informaalia musiikinoppimista musiikkikasvatuksessa. Tarkastelen, kuinka in- formaalia oppimista on tutkittu teoreettisesti ja empiirisesti musiikkikasvatuksen kon- tekstissa. Analysoin ja pohdin erilaisista oppimisteoreettisista näkökulmista, kuinka musiikkikasvattaja voi tukea oppilaiden informaalia oppimista. Tutkimuskysymykseni on: Millä tavoin musiikinopettaja voi toimia itsenäisen ja yhteisöllisen informaalin oppi- misen mahdollistajana? Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat informaali oppiminen, yhteisöllinen oppiminen sekä oppilaan toimijuus ja identiteetin muodostuminen. Toisessa luvussa käsittelen näiden aiheiden teoreettista ja empiiristä tutkimusta. Tutkimukseni on teoreettinen tutkimus, jolla on laadullinen painotus ja se on toteutet- tu systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tarkoituksenani on analysoida ja tulkita olemassa olevaa tutkimuskirjallisuutta ja tuottaa tietoa musiikkikasvatuksen alan ke- hityksestä syventäen samalla käsitystäni informaalin oppimisen menetelmistä. Musiikinopettaja voi lähestyä informaalia oppimista luokassaan erilaisten kuuntelu- ja kopiointitehtävien avulla, sekä vahvistamalla yhteisöllistä oppimista ryhmätöillä. Mu- siikinopettajan on hyvä reflektoida omaa rooliaan opetustilanteessa, ja pohtia mahdol- listaako se informaalin oppimisen. Oppisen voidaan ajatella vapaasti asettuvan for- maalin ja informaalin välille sen mukaan, kuinka paljon oppilailla on vapautta vaikut- taa opetusmateriaaliin ja oppimismenetelmiin. Informaali oppiminen on tärkeä tutkimuskohde, sillä se voi tarjota uusia ratkaisuja opetuksen uudistamiseen ja esimerkiksi keskittymisongelmien lieventämiseen. Aihe onkin hyvin ajankohtainen keskustelunaihe kasvatustieteiden kentällä.
-
(2019)Shed Helsinki on vuonna 2016 aloitettu projekti, joka tuottaa joka vuosi musikaalin yhdessä ammattilaisten, opettajien ja nuorten kanssa. Projektin viesti tukee yhdenvertaisuutta: kaikki lapset ja nuoret sukupuoleen, kulttuuriseen taustaan, taloudelliseen tilanteeseen tai kehityshaasteisiin katsomatta saavat osallistua toimintaan. Projektissa opetetaan laulua, tanssia ja näyttelijäntyötä yhteisöllisyyttä ja yhdenvertaisuutta tukevin tavoin. Tutkimuksessani tarkastelen inklusiivisuutta ja toimijuutta mahdollistavia ja rajoittavia tekijöitä musiikkiteatteriprojektissa. Tutkimukseni tapauksena on Shed Helsinki -projekti ja tutkimuksen kohteena projektiin pilottivuonna 2016 osallistuneet nuoret. Tutkimukseni keskiössä ovat Shed Helsinki -projektiin osallistuneiden nuorten kokemukset, joita olen haastatellut tutkimustani varten. Tutkimukseni on laadullinen tapaustutkimus, joka sisältää toimintatutkimuksellisen piirteen. Olen itse ollut mukana projektissa opettajana, joten tutkimus sisältää myös osallistavaa havainnointia. Koska kyseessä on kokemuksen tutkimus, tutkimus on fenomenologis-hermeneuttinen. Tutkimusta varten tehdyt haastattelut ovat teemahaastatteluja, jotka suoritettiin yksilöhaastatteluina vuoden 2017 aikana. Haastattelut sisälsivät viisi (5) eri teemaa, joista olen koostanut tulosluvun kahden (2) tutkimuskysymykseni alle. Teemoista nousivat esiin yhteenkuuluvuutta, minäpystyvyyttä, vaikutuksen mahdollisuuksia, hyväksyvää ilmapiiriä, opettajien roolia ja rohkeutta käsitteleviä kokonaisuuksia. Opetushallituksen perusopetuksen ja taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa oppilas nähdään aktiivisena toimijana, joka reflektoi oppimaansa ja on vuorovaikutuksessa muiden oppilaiden, opettajan ja eri yhteisöjen kanssa. Suomi on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia koskien muun muassa lasten oikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Tutkimukseni tehtävänä on toimia materiaalina musiikinopetuksen järjestämisen, toimintatapojen, oppimiskäsitysten, saatavuuden ja diskurssin uudelleen arvioinnissa. Tutkimuksellani haluan rohkaista (tulevaisuuden) musiikkikasvattajia ja opetuksen järjestäjiä haastamaan omat käsityksensä musiikkikasvatustilanteiden mahdollisuuksista ja luomaan uusia musiikinoppimisen tiloja. Yksi perusopetuksen tehtävistä on valmistaa lapsia ja nuoria kohti yhteiskuntaa. Näkemykseni mukaan, oikein toteutettuna inklusiivisella kasvatuksella on mahdollisuus kasvattaa lapsista ja nuorista suvaitsevia maailman kansalaisia.
-
(2019)This study investigates the social and aesthetic context in four works of Mauro Giuliani (1781-1829). The study represents the social context for Giuliani's music by introducing the central aspects of Viennese musical life in the late 18th and early 19th centuries. Three social situations that Giuliani's music appears on, are identified: music in public concerts, music in the salon, and music at home. Also, I introduce the aesthetic concept of music intended for connoisseurs and amateurs. The social contexts are mirrored into four works of Giuliani (op. 15, op. 21, op. 30, and op. 44). In the analysis of these works, I intended to find out, in which way does the social context affect the these works; does the music performed in public follow a public musical discourse and does the music performed in private follow a more private presentation, and how much do these two extremes exist within one work. I also wanted to investigate, which kind of stylistic associations these works have; are they intended for amateur or connoisseur public, or both. To investigate this in the works mentioned above, I have used the topic theory to identify the stylistic and social associations of the musical textures used in them. In op. 15 and op. 30, I have created mappings of expressive narrative of the topics used in the work. This mapping is based on Robert Hatten's theory of expressive narrative or expressive genres. In addition to this, formal functions in op. 15 and op. 30 are investigated by using Hepokoski & Darcy's Sonata Theory. Also, in op. 15 and op. 30, the textures and formal structures are mirrored into the 18th century view on sonata- and symphonic styles, which to some extend can answer on which way the works communicate with their audiences in terms of public and private musical discourse. By using these methods, I was able to identify that op. 21 and op. 44 are domestic implications of dance music, a genre originated from public musical discourse. The dances were highly popular music and bore a strong trait of amateurism in them. This is reflected also in Giuliani's works, as they are very simple and follow the conventions of the genre of triple-meter contredanses closely. The sonata op. 15 is a work intended to be performed in salons. The work follows a private musical discourse, as it is built in the sonata style and follows other traits common for chamber music, such as wide range of expressions. The material and structure of the work also hint that the composition leans more towards the connoisseur audiences. The concerto op. 30 is music intended for public, as it is in the concerto genre, which was mainly performed in public. It follows mainly the symphonic style, but also hints the sonata style occasionally. It is also the only work in the study that has contemporary documentation on its public performances. It is a popular work through the genre but because of its extensive use of the military and other topics of high stylistic associations, the work has a dignified general character, which evens the connoisseur and amateur tendencies in the work.
-
(2019)The objective of this project is to evaluate Michael Wiedeburg's (1720-1800) method of diminution to facilitate the embellishment of descending-fifths sequences in the style of the fifteen Inventions by Johann Sebastian Bach (BWV 772-801). Diminutions constructed with the method by Wiedeburg are compared to select descending-fifths sequences by Bach. Comparisons of Bach's descending-fifths sequences and diminutions constructed with Wiedeburg's method show what additional steps students of stylistic composition need to take to achieve some competency in writing sequences in the style of Bach. Overall, this project highlights aspects of Bach's technique of embellishing descending-fifths sequences. The results of this project indicate that in addition to applying Wiedeburg's method of diminution, one must also apply the diminution techniques Bach uses such as melodic leaps and chordal arpeggiation. One must also utilize the material of the subject since Bach tends to use this material in his sequences.
-
(2019)Tämä väitöskirja tutkii populaarimusiikin ja jazzin laulupedagogiikkaa Pohjoismaisissa korkeakouluissa. Pohjoismaat ovat sisällyttäneet populaarimusiikin ja jazzin opetuksen lähes kaikille koulutusasteille ja -muodoille jo vuosikymmenten ajan. Tämän seurauksena näiden musiikkityylien opetusta tarjotaan Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa suurimmassa osassa musiikkikorkeakouluista. Pohjoismaat tarjoavat tälle tutkimukselle koulutuksellisesti ja kulttuurisesti yhtenäisen ja toisaalta myös vaihtelevan kontekstin, jota tämä tutkimus tarkastelee kahdella tasolla. Ensinnä tämä tutkimus tarkastelee opettajien ammatillisen eksperttiyden kehittymistä yhteistyöprojektissa, jossa he jakoivat ammatillista osaamistaan ja keskustelivat päivittäisen työnsä haasteista. Toiseksi tämä tutkimus pyrkii lisäämään tietoa ja ymmärrystä laulupedagogiikasta tutkimalla miten opettajat kuvaavat omaa pedagogista ajatteluaan ja opetusmenetelmiään projektin aikana. Työn tutkimusintressi nousi useista tämän koulutuskentän haasteista, kuten vähäisestä pedagogiikan tutkimustiedosta, vähäisistä mahdollisuuksista osallistua omaa ammattialaa koskevaan opettajien täydennyskoulutukseen, opettajien eristyneisyydestä ja jakautumisesta leireihin laulumetodien tai -mallien perusteella. Tämä instrumentaalinen tapaustutkimus on kiinnostunut ammatillisen eksperttiyden kehittymisestä sekä laulupedagogiikasta sosiaalisina ilmiöinä ja sijoittuu vygotskilaiseen sosiokonstruktivistiseen oppimiskäsitykseen. Lisäksi tutkimuksen keskeisiä elementtejä ovat eksperttiyden kehittymisen teoriat (development of expertise), yhteistyö (collaboration) ja oppiminen keskustelujen kautta (conversational learning). Aineisto kerättiin nonformaalissa yhteistyöprojektissa, jossa opettajat osallistuivat vertaismentorointitapaamisiin (peer-group mentoring sessions) ja joissa he kävivät ammatillisia keskusteluja (professional conversations). Tutkimusaineisto kerättiin monimuotoisesti sisältäen henkilökohtaisia haastatteluja, ammatillisia keskusteluja sekä kasvokkain että verkossa, yksin ja yhdessä tehtyjä reflektioita, internet-alustalla käytyjä keskusteluja ja tutkijan päiväkirjan. Aineisto kerättiin yhden lukuvuoden aikana ja analysoitiin yhdistäen temaattista analyysia ja kvalitatiivista sisällönanalyysia sekä aineisto- että teorialähtöisesti. Tutkimuksen tulokset osoittavat että yhteistyöprojektit ovat tehokas tapa edistää Pohjoismaisten laulunopettajien ammatillisen eksperttiyden kehittymistä ja vähentää eristyneisyyden tunteita. Osallistuminen projektiin edesauttoi opettajien opetusmenetelmien kehittymistä ja oman ammatillisen ajattelun syventymistä kaikkien uransa eri vaiheissa olevien opettajien kohdalla. Osallistuneiden opettajien pedagoginen ajattelu ja heidän kuvaamansa opetusmenetelmät viittaavat vahvasti siirtymiseen pois mestari–kisälli-mallista ja oppijalähtöisen pedagogiikan periaatteiden luovaan soveltamiseen heidän opetuksessaan. Tämä esiin noussut paradigman muutos kohti oppijalähtöisyyttä nostaa esille tarpeen tarkoituksenmukaisesta opettajille suunnatusta täydennyskoulutuksesta sekä lisätutkimuksesta ymmärtääksemme paremmin ja kehittääksemme tätä laulupedagogiikan orientaatiota. Tutkimuksen aikana järjestetty projekti tarjoaa lisäksi mahdollisen mallin tuleville laajamittaisille kehitysprojekteille koulutusalasta riippumatta.
-
(2019)Tutkielmassa tarkastellaan alakoulun opetuksen eheyttämistä musiikkiliikunnan työtapojen avulla. Tutkimus jakautui kolmeen osaan: uuden opetusmateriaalin luomisen prosessiin, opetuskokeiluun käytännössä sekä oppilaiden ja opettajan haastatteluun opiskelun kokemuksista. Opetuskokeilun pääsisältönä oli Afrikan kasvillisuusvyöhykkeet alakoulun viidennen luokan maantiedon tunneilla. Työtapana käytettiin pääosin musiikkiliikuntaa. Yhtenä pyrkimyksenä oli tuottaa opetusmateriaalia, jota voitaisiin hyödyntää missä tahansa tilassa ja minkä tahansa aineen opettajan toimesta. Materiaalipaketti on tutkimuksen liitteenä. Tutkimuksen ajankohtaisena näkökulmana on opetuksen eheyttäminen ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014. Musiikin työtavoista pääosassa on musiikkiliikunta sen kokonaisvaltaisten oppimiseen ja hyvinvointiin vaikuttavien ominaisuuksien vuoksi. Tutkimuksen teoreettisena taustana on kehollinen oppiminen. Tutkimuksen aineisto koostuu oppilaiden ja opettajan haastatteluista sekä tutkija-opettajan omista havainnoista materiaalin luomisesta ja opetuksesta. Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus fenomenografisilla piirteillä ja aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuskysymykset ovat 1. Millaisena alakoulun viidennen luokan oppilaat ja opettaja kokevat musiikkiliikunnan työtapojen avulla opiskelun? ja 2. Millaisia mahdollisuuksia koulumaailmassa on opetuksen eheyttämiseen musiikkiliikunnan avulla? Tutkimustehtävänä on selvittää myös, mitä eheyttävän materiaalin suunnittelussa tulee ottaa huomioon, millaisia valmiuksia opettajalta sen toteuttamiseen tarvitaan, millaisia haasteita musiikkiliikunnallisten työtapojen käyttämiseen koulumaailmassa on ja miten niitä voitaisiin ratkaista. Peruskoulun opettajalta vaaditaan laaja-alaisuutta, luovuutta sekä kykyä eheyttämiseen ja yhteistyöhön. Tutkimukseni perusteella musiikkiliikunnan työtavat sopivat monin tavoin kehollisuutta, kokonaisvaltaisuutta ja mielekkyyttä tuovaksi osaksi opetusta. Uusien työtapojen soveltamisen haasteita ovat esimerkiksi ryhmäkoot ja tilojen rajoitteet. Vastaavilla opetuskokeiluilla, opettajien koulutuksella ja helposti käyttöön otettavalla materiaalilla voitaisiin edistää oppiainerajat ylittävää yhteistyötä ja opetuksen eheyttämistä.
-
(2019)The core application of my research project is a pedagogical package or toolkit for studying and teaching electroacoustic music performance and improvisation. The package consists of a series of units, each of which investigates fundamental concepts or elements of electroacoustic music, sound theory and its performance aspects through improvisational strategies. The two disciplines of electroacoustic music performance and improvisation, have been considered in a combined and holistic manner. Each unit includes musical exercises, performance situations, theoretical discussions and suggested developments designed to systematically address the essential questions of becoming a sound performer integrating electrical means with musical expression. The toolkit is presented within a theoretical framework where the main aspects of the discipline have been studied: listening and improvisation, the contributions of the electroacoustic genre to modern musicianship and a collection of electronic instruments as tools for performance. The toolkit has been developed using a process of qualitative inquiry and action research methodology based on fieldwork with university student groups during more than one thousand hours of workshops over the past five years. The final result is thus a fully integrated skill set compiled in a book. This research is a response to the modern challenges of designing pedagogical content towards the development of performance skills with electronic instruments and audio technology. The main research question leading this work project has been: What are the methods, materials, resources, and strategies required to develop skills in the discipline of Electroacoustic Music Performance and Improvisation? I approached this question by following a combined methodology of action research and deductive-inductive analysis. The deductive-inductive methodology was applied in the following way: an initial hypothetical content of sonic concepts, performance ideas, musical situations and electroacoustic themes was investigated with music students at third-level education (University of the Arts Helsinki) in a series of workshops. Evaluating a hypothesis through fieldwork entailed a deductive process. Accordingly, the research findings were recorded via a process of data collection, which included audiovisual recordings, working notes, personal observations, and verbal or written feedback from the participants. This data was then analyzed and evaluated through a triangulation process with my supervisors, leading to the reformulation of the toolkit's contents. In contrast, the process of inferring the theory and contents of the electroacoustic music performance and improvisation discipline from the collected data was an inductive process. The new contents were then further tested on the field and analyzed until reaching the form presented in this document: twenty one units organized into four sections researching the sonic, electroacoustic, musical and performative foremost aspects or elements of the discipline; a discussion on the related values of improvised sonic performance and three chapters establishing the theoretical framework. The results of this research offer the opportunity to acquire knowledge and understanding of electroacoustic music by performing with the tools of the genre while simultaneously developing improvisation skills through the manipulation of sound technology concepts. Playing with electroacoustic tools must impose no obstacle to the flow of the performer's intuition and musical thinking, and the development of a proper dexterity should be considered a fundamental part of modern musicianship. Whereas performance, improvisation and electroacoustic music are too often treated as distinct disciplines, in this work, these topics are developed and explored in an entirely unified manner. This approach allows the development of a fully integrated skill set in a single, cohesive discipline: Electroacoustic Music Performance and Improvisation. This pedagogical toolkit will grant new generations of students of electroacoustic improvisation access and insight into a unified method and discipline; one might further hope for it to spark new relationships between musicians and technology, or even to stimulate further research in domains such as psychoacoustics, acoustics, electroacoustic lutherie or the philosophy of music education.
-
(2018)Kirjallisessa työssä tarkastellaan yhden suomen merkittävimmän musiikinopettajan sekä säveltäjän, Pietari Juhana Hannikaisen elämänvaiheita, sävellyksiä sekä hänen merkitystä suomalaiselle kuoromusiikille. Työn alussa käydään läpi Hannikaisen elämänvaiheita. Tarkastelun kohteena ovat myös Hannikaisen säveltämät lastenlaulut sekä hengelliset laulut. Kirjallisen työn pääasiallinen tavoite on osoittaa Hannikaisen merkitys omana aikanaan osana suomalaisen kuoromusiikin historian kehityksen tärkeitä vaiheita. Osana kirjallisen työn lähdeaineistoa on käytetty tekemääni emeritusprofessori Reijo Pajamon haastattelua sekä Hannikaisesta tehtyjä kirjallisia julkaisuja. Pietari Juhana Hannikainen suomalaisuusmiehenä edisti tarmokkaasti suomenkielistä kuorolaulua sävellyksillään sekä johtamalla perustamiaan kuoroja. Hän oli vahvasti mukana luomassa uudenlaista suomenkielistä kuorokulttuuria 1800-luvun loppupuolella. Hannikaista pidetään suomen koululaulujen isänä. Hän sävelsi yksinkertaisia, mieleenpainuvia sekä kauniita lauluja ihmisten tarpeisiin.
-
(2019)The first part of this paper presents a brief summary of the genesis of Bartók’s Viola Concerto and the circumstances of the composition of this concerto. In addition to the Third Piano Concerto, the Viola Concerto counts among the last unfinished works by the composer Bela Bartók. This part of the paper also explains why Tibor Serly was responsible for completing the work. In the second part of the paper, three select interpretations of the exposition of the concerto are compared after preliminary remarks regarding the thematic design of the exposition. Observations regarding thematic design are supported with excerpts from the piano reduction of this concerto. The author concludes that the approaches to phrasing and articulation are quite similar. He argues that since the concerto was commissioned and premiered by William Primrose, both Bashmet and Zimmermann were most likely influenced by Primrose’s interpretation. This claim is supported by the fact that Serly’s edition contains Primrose’s fingerings and phrasing slurs which are likely to have influenced the interpretations of subsequent generations of violists.
-
(2018)Tutkimuksessa selvitetään, kuinka kuoronjohdon B- tai A-tasosuorituksen suorittaneet, virassa olevat kanttorit toimivat kuoronjohtajina. Samalla pyritään avaamaan vastaajien näkemyksiä kuorotoiminnan merkityksestä ja kuorotoimintaan vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusta varten suoritettiin kysely, johon vastasi 12 virassa toimivaa kanttoria. Kyselyn avulla saadun aineiston ohella lähdeaineistona on kuoronjohtoa käsittelevä kirjallisuus, tutkimukset ja internet-lähteet. Tutkimuksen perusteella kohderyhmään kuuluvat näyttivät olevan aktiivisia kuoronjohtajia. Yleisimmät kuorotyypit vastaajien kesken olivat kirkko- tai seurakuntakuoro, kamarikuoro sekä lapsi- ja nuorisokuoro. Kuorotoiminnan nähtiin olevan sosiaalisesti, hengellisesti ja henkisesti hyvin merkityksellinen osa seurakunnan toimintaa. Vastaajien oma motivaatiotaso kuoronjohtajana oli kohtalaisen korkea. Kuorotoiminnan haasteena nähtiin puute sitoutumisessa kuorotoimintaan. Uusien laulajien rekrytoinnissa sosiaalisten suhteiden merkitys oli korostunutta.
-
-
(2019)Tämä tutkimus tarkastelee säveltäjä Pekka Jalkasen (s. 1945) musiikkia kanteleelle. Kanteleella on merkittävä rooli Jalkasen sävellystuotannossa 1980-luvulta lähtien. Tutkin miten Jalkanen kuvailee omaa musiikkiaan kirjoituksissa ja teoskommenteissa. Kokoan, referoin ja kommentoin Jalkasen ajatuksia, erityisesti arkaaisuudesta ja siihen liittyvistä piirteistä kuten moodeista. Tutkimus tarkastelee miten kaksi Jalkasen mainitsemaa muinaista aihetta – antiikin Kreikan musiikki ja suomalaisen kansanmusiikin vanhat kerrostumat – esiintyvät Jalkasen kantelesävellyksissä. Tutkin kantelesävellysten säveltasollista jäsentelyä kahdessa suhteessa: (1) musiikin yhteissointeja; (2) asteikkojen ja sävelikköjen valikointia. Tutkimus pohtii myös samankaltaisuuksia, joita Jalkasen musiikissa on kuultu vertailussa kahden virolaisen säveltäjän (Veljo Tormisin ja Arvo Pärtin) musiikkiin sekä yhdysvaltalaiseen minimalismiin. Tutkimusaineistona toimii valikoima Jalkasen kirjoituksia ja nuottijulkaisuja.
-
(2019)Institutional theory has undergone major development in recent decades, while resource dependence theory has remained essentially unchanged since its inception in 1978. This study examines the associations of these two theories and organisational performance in the context of cultural centres in Finland. Few studies have attempted to empirically determine the effects of resource scarcity on institutional pressures. In addition to the novelty of combining these two theories, this thesis addresses this gap in the literature by empirically examining how and why resource dependence influences organisations' strategic responses. Using a mixed methods approach, this research involved in-depth semi-structured interviews and surveys in a later stage. A total of 20 interviews was conducted at four private cultural centres in Finland, while quantitative data (i.e. surveys) were gathered from 106 cultural centres. Thematic analysis was applied to the qualitative data to investigate the factors that influence the practices of private cultural centres. Next, the quantitative data were reviewed to confirm or reject the assumptions from the qualitative data. A broad range of participants was selected to generate generalisable, reliable, valid and meaningful data and conclusions. The results support the conclusion that private cultural centres do not passively adhere to institutional constraints. Rather, they selectively choose strategic responses that balance conflicting institutional pressures and their own interests and goals. Additionally, the more dependent a cultural centre is on a single revenue source—in this study, the municipality—the greater of conformity it displays. Likewise, the more dependent a cultural centre is on diverse revenue sources, the greater diversity it displays. Through this theoretical discussion and empirical assessment, this research contributes to an expanded, more accurate understanding of how organisations can engage in sustainability practices that improve performance. This study also fills the research gap on Finnish cultural centres and identifies factors that affect the adoption of organisational strategical responses. Finally, this study yield recommendations for future research and implications for the practice of cultural centres, suggesting how resource dependence alters organisational strategic responses.
-
-
(2019)The subject of my doctoral studies is the exploration and development of playing technique on the chromatic kantele. In pursuit of this goal, I have worked to expand the instrument’s repertoire by arranging works for other instruments, as well as commissioning new works specifically for the chromatic kantele. The research component is broadly grounded in my own performance experience and physical awareness so-called practice-led research, with the central aim of accurately verbalizing the conclusions drawn from this process. The series of five concerts has included new works for chromatic kantele by six different composers. These collaborations have yielded new performance techniques in the realization the composers’ concepts. As a performer and teacher, I always emphasize as an important starting point working toward practical solutions, and responding to the composer’s expressive and technical aims in the closest possible manner. In my doctoral concert series, I have also performed eight new arrangements for chromatic kantele. My own technique has expanded greatly through the adaptation through the analysis and performance of the highly chromatic French Impressionist repertoire. Close collaboration with instrument makers has also been central to this development. My degree studies have led to the construction of a newly commissioned chromatic kantele design, the Koistinen 61-string chromatic kantele (2010). This new instrument, with its expanded range, has opened the door to repertoire previously unattainable to the traditional chromatic kantele. As this instrument is currently the only example of ts kind, I have asked composers to also provide solutions for smaller kantele models where possible, in order to increase the reach of their new works. My written thesis focuses primarily on the technical capabilities of the chromatic kantele. I have divided the kantele’s playing techniques into three separate categories – beginner, intermediate and advanced –with the aim of allowing composers to develop an awareness of the difficulty level of their works. One of my secondary goals during my degree studies has been to encourage the composition of works aimed at improving the technique of players at the student level. It is my hope that this handbook will provide composers with the knowledge of the instrument’s wide range of possibilities, thus giving them the means to follow their creative imagination to its fullest extent in writing for the chromatic kantele.
-
(2018)Tämä tutkimus on etnografinen tapaustutkimus ”Piano tutuksi” -oppiaineessa toteutetusta kosketinsoi-tinavusteisesta musiikinteorian opetuksesta. Oppiaine on tarkoitettu musiikin perusopinnot suorittaneille oppilaille, joilla on pääinstrumenttinaan jokin muu soitin kuin piano. Tutkimus toteutettiin lukuvuonna 2017–2018, jolloin ”Piano tutuksi” -oppiaine järjestettiin tutkimukseen osallistuneessa musiikkiopis-tossa ensimmäistä kertaa. Tutkimuksessa selvitettiin ”Piano tutuksi” -oppiaineen sisältöjä ja työtapoja sekä kartoitettiin pianon koskettimiston toimivuutta musiikinteorian opetuksessa. Lisäksi pohdittiin, miten kosketinsoitinavustei-nen musiikinteorian ryhmäopetus vaikuttaa oppilaiden musiikkisuhteeseen, asenteisiin ja motivaatioon musiikinteorian opiskelua kohtaan ja kokemukseen itsestä musiikillisena toimijana. Tutkimus toteutet-tiin havainnoimalla kahta ”Piano tutuksi” -ryhmää syksyllä 2017. Havainnoinnin lisäksi tutkimukseen haastateltiin viittä havainnointijaksolle osallistunutta oppilasta sekä oppiaineen opettajaa. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja aineisto analysoitiin temaattisen analyysin menetelmin. Tutkimustu-loksia verrattiin viimeisimpään tutkimuskirjallisuuteen pragmaattisista opetusmenetelmistä. Tutkimus osoitti pianon koskettimiston olevan visuaalisuutensa ansiosta toimiva apuväline musiikinteo-rian opetukseen oppilaille, jotka eivät olleet aikaisemmin soittaneet pianoa. Koskettimistolla havainnol-listettu puolisävelaskelpohjainen musiikinteorian opetus syvensi oppilaiden ymmärrystä tonaliteetista ja paransi oppilaiden nuotinlukutaitoa. Haasteita oppilaille tuottivat pianon soittotekniikka ja kahden nuot-tiviivaston lukeminen samanaikaisesti soittotapahtuman aikana. Monipuoliset tehtävätyypit, ryhmässä opiskelu ja musiikinteoreettisten asioiden soveltaminen käytännön musisointiin osoittautuivat oppilai-den motivaatiota ja musiikillista toimijuutta vahvistaviksi tekijöiksi.
-
(2018) -
-
(2018)
