Opinnäytteet
HELDAsta löytyvät opinnäytteet, joiden tekijä on antanut luvan työn OA-verkkojulkaisemiseen pdf-muodossa. Kuvataideakatemian opinnäytetöitä on HELDAssa vuodesta 2015 alkaen. Teatterikorkeakoulun väitöskirjat löytyvät Acta Scenica –julkaisusarjasta.
Kokoelmat
- Kuvataideakatemia [85]
- Sibelius-Akatemia [374]
- Teatterikorkeakoulu [197]
Uusimmat julkaisut
-
(2019)Institutional theory has undergone major development in recent decades, while resource dependence theory has remained essentially unchanged since its inception in 1978. This study examines the associations of these two theories and organisational performance in the context of cultural centres in Finland. Few studies have attempted to empirically determine the effects of resource scarcity on institutional pressures. In addition to the novelty of combining these two theories, this thesis addresses this gap in the literature by empirically examining how and why resource dependence influences organisations' strategic responses. Using a mixed methods approach, this research involved in-depth semi-structured interviews and surveys in a later stage. A total of 20 interviews was conducted at four private cultural centres in Finland, while quantitative data (i.e. surveys) were gathered from 106 cultural centres. Thematic analysis was applied to the qualitative data to investigate the factors that influence the practices of private cultural centres. Next, the quantitative data were reviewed to confirm or reject the assumptions from the qualitative data. A broad range of participants was selected to generate generalisable, reliable, valid and meaningful data and conclusions. The results support the conclusion that private cultural centres do not passively adhere to institutional constraints. Rather, they selectively choose strategic responses that balance conflicting institutional pressures and their own interests and goals. Additionally, the more dependent a cultural centre is on a single revenue source—in this study, the municipality—the greater of conformity it displays. Likewise, the more dependent a cultural centre is on diverse revenue sources, the greater diversity it displays. Through this theoretical discussion and empirical assessment, this research contributes to an expanded, more accurate understanding of how organisations can engage in sustainability practices that improve performance. This study also fills the research gap on Finnish cultural centres and identifies factors that affect the adoption of organisational strategical responses. Finally, this study yield recommendations for future research and implications for the practice of cultural centres, suggesting how resource dependence alters organisational strategic responses.
-
-
(2019)Taiteellisen jatkotutkintoni aiheena on kromaattisen kanteleen soittotekniikan tutkiminen ja kehittäminen. Soittotekniikan kehittämiseen olen pyrkinyt laajentamalla soittotekniikan repertuaaria, sovittamalla ohjelmistoa sekä tilaamalla uusia teoksia säveltäjiltä. Tutkimukseni perustuu laajalti omaan keholliseen kokemukseeni ja tietooni. Johtopäätösteni sanallistaminen on ollut keskeinen tavoite tässä tutkimuksessa. Tutkintoni viiden konsertin kokonaisuus sisälsi uusia sävellyksiä kromaattiselle kanteleelle kuudelta eri säveltäjältä. Yhteistyö on synnyttänyt soittotapoja, jotka pyrkivät toteuttamaan säveltäjän mielikuvia. Soittajana ja opettajana pidän tärkeänä, että lähtökohtana olisi löytää toteutettavissa olevaa ilmaisua – aina löytyy keino, jolla päästään vähintäänkin hyvin lähelle säveltäjän toiveita. Soittajan ei pidä koskaan asettaa itselleen rajoitteita liittyen soittimen mahdollisuuksiin. Todennäköistä on, että sekä kanteleensoittajat että konserttiyleisö yllättyvät positiivisesti kanteleen monipuolisuudesta. Tutkintokonserteissani esitin myös kahdeksan uutta sovitusta kromaattiselle kanteleelle. Oman soittotekniikkani kehitystä on erityisesti laajentanut kromaattisen ranskalaisen impressionistisen musiikin tutkiminen ja soittaminen. Myös tiivis yhteistyö soitinrakentajien kanssa on ollut osana tätä kehitystä: jatko-opintojeni aikana on tilaustyönä valmistunut uusi kromaattisen kanteleen malli (Koistinen, 61-kielinen kromaattinen kantele 2010). Uusi suurempi instrumentti on avannut ovia repertuaarille, joka aiemmin on jäänyt perinteisen kanteleen ulottumattomiin. Laajempi rekisteri antaa lisävälineitä myös säveltäjille. Koska tällä hetkellä maailmassa on vain yksi 61-kielinen kromaattinen kantele, olen pyytänyt säveltäjiä tarjoamaan vaihtoehtoisia ratkaisuja myös pienemmälle kantelemallille. Kirjallinen työni keskittyy ensisijaisesti kromaattisen kanteleen käyttömahdollisuuksien kuvaamiseen. Näin pyrin auttamaan uuden repertuaarin säveltämistä. Mitä säveltäjän olisi hyvä tietää säveltäessään kanteleelle? Olen jakanut kanteleen soittotekniikat vaatimustasonsa mukaan kolmeen eri luokkaan: perustasoon, keskitasoon ja ammattitasoon. Tämän jaottelun tarkoituksena on antaa säveltäjälle mahdollisuus hahmottaa ja valita kappaleensa vaikeustaso. Yksi tavoitteistani tohtorintutkinnon suorittamiselle onkin ollut se, että tulisi mahdolliseksi säveltää uutta materiaalia kanteleensoiton opetuksen käyttöön. Toivon että tämän käsikirjan avulla säveltäjä löytää välineitä oman mielikuvituksensa ruokkimiseen.
-
(2018)Tämä tutkimus on etnografinen tapaustutkimus ”Piano tutuksi” -oppiaineessa toteutetusta kosketinsoi-tinavusteisesta musiikinteorian opetuksesta. Oppiaine on tarkoitettu musiikin perusopinnot suorittaneille oppilaille, joilla on pääinstrumenttinaan jokin muu soitin kuin piano. Tutkimus toteutettiin lukuvuonna 2017–2018, jolloin ”Piano tutuksi” -oppiaine järjestettiin tutkimukseen osallistuneessa musiikkiopis-tossa ensimmäistä kertaa. Tutkimuksessa selvitettiin ”Piano tutuksi” -oppiaineen sisältöjä ja työtapoja sekä kartoitettiin pianon koskettimiston toimivuutta musiikinteorian opetuksessa. Lisäksi pohdittiin, miten kosketinsoitinavustei-nen musiikinteorian ryhmäopetus vaikuttaa oppilaiden musiikkisuhteeseen, asenteisiin ja motivaatioon musiikinteorian opiskelua kohtaan ja kokemukseen itsestä musiikillisena toimijana. Tutkimus toteutet-tiin havainnoimalla kahta ”Piano tutuksi” -ryhmää syksyllä 2017. Havainnoinnin lisäksi tutkimukseen haastateltiin viittä havainnointijaksolle osallistunutta oppilasta sekä oppiaineen opettajaa. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ja aineisto analysoitiin temaattisen analyysin menetelmin. Tutkimustu-loksia verrattiin viimeisimpään tutkimuskirjallisuuteen pragmaattisista opetusmenetelmistä. Tutkimus osoitti pianon koskettimiston olevan visuaalisuutensa ansiosta toimiva apuväline musiikinteo-rian opetukseen oppilaille, jotka eivät olleet aikaisemmin soittaneet pianoa. Koskettimistolla havainnol-listettu puolisävelaskelpohjainen musiikinteorian opetus syvensi oppilaiden ymmärrystä tonaliteetista ja paransi oppilaiden nuotinlukutaitoa. Haasteita oppilaille tuottivat pianon soittotekniikka ja kahden nuot-tiviivaston lukeminen samanaikaisesti soittotapahtuman aikana. Monipuoliset tehtävätyypit, ryhmässä opiskelu ja musiikinteoreettisten asioiden soveltaminen käytännön musisointiin osoittautuivat oppilai-den motivaatiota ja musiikillista toimijuutta vahvistaviksi tekijöiksi.
-
(2018) -
-
(2018) -
(2018)Opinnäytteeni keskeinen kysymys on, millaista tietoa maalaus muodostaa ja millaisen suhteen maalaus todellisuuteen luo. Opinnäytteeni kirjallisessa osassa tarkastelen maalausta suhteessa eurooppalaiseen visuaaliseen maailman näkemisen ja ymmärtämisen historiaan, omaa asemaani tässä historiassa sekä syitä, miksi maalaan. Taustoitan länsimaisen maalaustaiteen suhdetta maailman visuaaliseen haltuunottoon historiassa. Taidehistorioitsija Svetlana Alpersin esittämä alankomaalaisten taiteilijoiden "kartoitusimpulssi" 1600-luvulla toimii opinnäytteessäni esimerkkinä siitä, kuinka maalaus oli historiassa tärkeässä asemassa todellisuuden kuvaajana ja kartoittajana. Kun muut välineet, kuten valokuva, tulivat maalauksen tilalle todenmukaisempina tai ajankohtaisempina maailman kuvaamisen tapoina, maalaustaide jäi marginaaliin. Joissakin piireissä maalaus on jopa yhdistetty patriarkaaliseen ja kolonialistiseen kulttuuriin, minkä vuoksi välineenä sitä on nykytaiteessa myös kyseenalaistettu. Esitän tässä työssä esimerkkien valossa, kuinka maalaus on aivan oma tiedon muotonsa, ajatteluja olemisen tapa, jota muilla välineillä ei voi saavuttaa. Rinnastan oman tiedetaustani antropologiassa suhteessa valintaani maalata. Esitän, kuinka länsimainen, objektiiviseksi ja rationaaliseksi ajateltu tiede ei saavuta mielestäni suoraa yhteyttä maailmaan siinä missä maalaaminen. Eritoten väri ja maali muuntuvina ja ruumiillisesti sekä tiedostamattomasti koettuina asioina toimivat reitteinä konkreettiseen kokemukseen olemassaolosta. Hyödynnän tässä antropologi Michael Taussigin ajatuksia väristä maailman ruumiina ja liikkeenä, joka ei asetu suoraan subjektin tai objektin asemaan modernissa dualistisessa yhteiskunnassa. Myös maalari Elizabeth Murrayn ajatukset väristä ja maalista omana elämänmuotonaan tulevat esiin. Oman työskentelyni ja kirjallisten esimerkkien kautta pohtien siten esitän, kuinka maalaus toimii olemisen kokemuksen ruumiillistajana ja eräänlaisena vaihtoehtoisena kartoituksen muotona sellaiseen olemisen tapaan, jossa modernin ja dualistisen yhteiskunnan rajalinjat ihmisen ja ihmisestä ulkoisen välillä voivat hämärtyä. Opinnäytteeni taiteelliset osat olivat esillä Helsingissä Kuvan keväässä 6.-28.5.2017 sekä Project Roomissa 15.-31.12.2017. Teoskonaisuuksissa pyrin muodostamaan avoimen ja vuorovaikutuksellisen maalauksen oman tiedon paikan, jossa maalaus tekemisen muotona ja katsomisen tapana kommunikoi maailman sisällä, ei erillään siitä.
-
Vanitas (2018)My thesis project consists of a Master’s Thesis as well as eleven photographs that were presented at Kuvan kevät in May 2018. The photographs are the result of the work I have done at the Academy of Fine Arts during my master’s studies and the purpose of the text is to give an account of how my work evolved into what became my part of the Kuvan kevät exhibition. In a broad sense my interest as an artist circles around the human condition. Especially what it is like to live as a vulnerable being and how our mortality is reflected in our inner landscape, our behaviour and how we organize ourselves in groups and societies. In my thesis it has been my aim to look at how this interest has come about and how it has shaped my work. I also speculate about the direction that it is taking me in. During the last six years I have worked with subjects such as a fallout shelter, surgery, prosthetics and hospitals and the purpose of my thesis has partly been to reflect on how these themes relate to one another in my practice. My intention has been to present the questions and ideas that interest me as an artist in order for me to develop a more defined practice.
-
-
(2018) -
(2018) -
-
(2018) -
(2018)This Master’s Thesis consists of two parts: the exhibition Dark Lines. Works by Ian Bourgeot (5.11.-12.12.2015) and the written component under the same name. In the written part, which can rather be called an essayistic documentation, I go through the events and initial considerations leading to making the exhibition, its goals and the outcome. Dark Lines was the first occurrence when Ian Bourgeot’s drawings were presented to the public, although he has been producing artworks during his entire adult life. Arkadia International Bookshop - a second-hand bookstore owned and run by Ian Bourgeot and his wife Liisa Bourgeot - was chosen quite naturally as the exhibition venue. Although Bourgeot’s works exist in abundance, only a small number of them was eventually included in the exhibition, the main part of which was made up of his latest drawings (2014- 2015). However, several of the selected works dated back to 2005. The written part is based mainly on my personal experience of discovering Ian Bourgeot’s art. I elaborate on how I became interested in his drawings, introduce Bourgeot as an artist, present some facts from his biography, and explain the underlying principle for the selection of the artworks. I analyse the process of working with the space, which meant, in practice, creating an exhibition inside the existing space of the bookshop. My attention is especially drawn to the meanings attributed to different rooms in Arkadia and the relation that emerged between them and the artworks. I ponder over the idea of the white cube, compare Arkadia with it and think about the meaning of the whole exhibition from this perspective. Finally, I write about the exhibition as a crucial moment for Bourgeot’s further development as an artist, bringing some examples. The process of working on Dark Lines and its written documentation also broadened my understanding of art, and even culture in general. It helped me to better realise the features of curatorial practice as well as my own ways of doing and developing it further in future.
-
(2018) -
(2018) -
(2018)Seminaarityössä tutkittiin peilineuronien vaikutusta oppimiseen, opettamiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella jo olemassa olevaa tutkimustietoa ja soveltaa sitä instrumenttipedagogiikkaan. Tutkimuksella pyrittiin ensisijaisesti vastaamaan kysymyksiin, mitä ovat peilineuronit, miten peilineuronit vaikuttavat oppimiseen, mikä on peilineuronien vaikutus opettamisen näkökulmasta ja miten peilineuronit ovat osallisena sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Integroivaan kirjallisuuskatsaukseen pohjautuva tutkimus pyrki tarkastelemaan peilineuroneihin liittyvä tutkimustietoa laaja-alaisesti, kriittisesti ja soveltavasti. Tutkimuksen fokuksessa oli erityisesti musiikki ja instrumenttipedagogiikka. Tavoitteena oli luoda neuro- ja kasvatustieteitä yhdistelemällä kiinnostava pedagoginen kokonaisuus, joka pyrkii selventämään peilineuronien roolia ihmismielen toiminnassa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkimus vahvisti käsitystä peilineuroneista sosiaalisten taitojen, oppimisen sekä itsetietoisuuden ja kielen kehittymisen oletettuna neuraalisena perustana. Tutkimuksessa ihmisyys nähtiin jäsentyvän kolmijakoisesti tietoisuuden, kehon ja ympäristön muodostamana. Tutkimuksen lopputulemana opetuksen tulisi rakentua kokonaisvaltaisuuden, kehollisuuden ja osallistavuuden varaan. Oppilaan ainutkertaisuus niin kokemuksellisesti kuin fysiologisesti ohjasi tutkimustuloksissa opetusta kohti yksilöllistä ja aktiivista vuorovaikutusta. Tutkimuksessa käytetty kirjallisuus mahdollisti myös konkreettisten peilineuronien tutkimustietoa hyödyntävien instrumenttipedagogiikkaan sovellettavien harjoitteiden ja työtapojen kehittämisen.
-
-
(2018)Tämän tutkimuksen aiheena on aikuisten soittoharrastajien kokemukset lapsuudessa aloitetun, mutta myöhemmin tauolle jääneen klassisen musiikin soittoharrastuksen jatkamisesta ohjatusti aikuisiällä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mikä motivoi aikuisia jatkamaan ohjattua soittoharrastustaan usean vuoden soittotauon jälkeen, ja millaisista elementeistä motivaatio ja oppiminen aikuisiän harrastuksen parissa rakentuvat. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen tapaustutkimus. Keräsin aineiston haastattelemalla neljää klassisen musiikin soittoharrastustaan espoolaisen musiikkiopisto Juvenalian Musisoinnin ilo –osastolla aikuisena jatkanutta henkilöä. Analysoin heidän kokemuksiaan oppimisesta ja motivaatiosta fenomenologisella tutkimusotteella konstruktivistisen oppimiskäsityksen ja aikuiskasvatuksen teorioiden valossa. Aiempien tutkimusten perusteella aikuisen soittoharrastajan oppimisessa olennaista on itseohjautuvuus, autonomisuus, elämänkokemusten hyödyntäminen ja sisäinen motivaatio oppimiseen. Tutkimustulokset osoittavat, että aikuisille soittoharrastajille on tärkeää mahdollisuus osallistua ohjattuun opetukseen joustavasti ja omaan elämäntilanteeseensa sopivalla tavalla. Heitä motivoi ohjatun soittoharrastuksen jatkamiseen mahdollisuus harrastaa omaehtoisesti, mahdollisuus musisoida toisten kanssa, omien harrastustavoitteiden määritteleminen itse sekä itsensä kehittäminen. Aikuisuus saatetaan kokea jopa lapsuutta otollisemmaksi ajaksi harrastaa klassista musiikkia. Tutkimuksen perusteella lapsena aktiivisesti klassista musiikkia harrastaneissa ja sittemmin harrastuksen syrjään jättäneissä on suuri potentiaali palata harrastuksen ääreen myöhemmin elämässään. Tämän takia tulisi kehittää edelleen sellaisia musiikinharrastusyhteisöjä, jotka tarjoavat aikuisille mahdollisuuksia joustavaan soitonopiskeluun henkilökohtaisessa ohjauksessa ja tilaisuuksia harrastaa muiden kanssa tavoitteellisuutta unohtamatta. Musiikkiopistossa lapsena ja nuorena tavoitteellisesti musiikkia harrastaneet kokevat musiikkiopiston mielekkääksi ja tasokkaaksi instituutioksi harrastuksensa jatkamiselle aikuisiässä. Aikuisiän musiikkikasvatuksen mahdollisuuksia tulisi tutkia enemmän.