Opinnäytteet: Recent submissions

The aim of this study was to examine what are the drivers fostering swift repurposing of old industrial sites into cultural venues. Qualitative case study focused on three case studies: Suvilahti in Helsinki, WUK in Vienna and Studio Alta in Prague. The data consisted of 13 professional interviews representing cultural sites, entrepreneurs, event organizers, expert panel and city of Helsinki. The research questions were: What drivers enable a fluent process of repurposing an old industrial site for cultural use? What impact does an established cultural hub operating in an old industrial site have on the image of the city and on citizens’ satisfaction in a city? What is the motivation for an organization to operate in a cultural hub? Theoretical framework consisted of literature from the fields of planning theory, city planning, cultural planning, strategic planning of a cultural cluster and civic activism in city planning. From the field of cultural cluster strategic planning strategic management, leadership and co-creation were of special interest. All old industrial sites are one-of-a-kind environments and not all best practises can be directly applied to them. A key finding in the research is that all empty spaces create culture - empty space is the soil where cultural start-ups plant their seed in hope of reaching the sunshine and success. The key conclusions of the research conducted in the thesis can be categorized in three areas: drivers on fluent repurposing; cultural hub’s impact on city image and citizens; and cultural entrepreneurs’ motivation to operate in a cultural hub. The key drivers for fluent repurposing of an old industrial site include facilitation to achieve the vision for the site, cultural entrepreneurs’ working environment in the city and entrepreneurs’ financial challenge management. A cultural hub has profound impact on the image of the city as well as on citizens’ satisfaction in the city. The conclusions on the impact were: cultural entrepreneurs’ freedom to develop cultural programme has a major impact on the success; active civic participation increases the likelihood of getting happy citizens; and a cultural hub that has reached sustainable state is a key element of city’s or area’s domestic and international profile and appeal. The key benefits and reasons why cultural entrepreneurs operate in a cultural hub are: hub is a vehicle to fulfil personal aspirations with freedom to operate, support from the community in the hub and hub’s synergy that fosters growth. Author defined five core elements of future cultural entrepreneurship. The recommended areas for future research include hybrid government in city planning including civic participation and cultural hub success factor research including cultural entrepreneurship.

Opinnäytteessäni käsittelen uutistoimittajan ammatti-identiteettiä ja ammattietiikkaa esitystaiteen ja esitystutkimuksen kontekstissa. Työ pohjautuu ensi sijassa omiin kokemuksiini uutistoimittajana. Tutkielma sijoittuu taiteellisen tutkimuksen viitekehykseen. Oma positioni suhteessa tutkimusaiheeseen on tiedostettu ja keskeinen osa työtä. Lisäksi opinnäytteeni taiteellinen osuus, Uutisista, hyvää päivää -esitys, sekä sitä edeltänyt luova prosessi ovat olleet keskeisiä tapoja synnyttää tietoa ja reflektoida aihetta. Työtä luonnehtii konstruktivistinen käsitys maailmasta. Uutiset paitsi kuvaavat myös tuottavat yhteistä todellisuutta. Opinnäytteeni kirjallisessa osassa avaan taiteellisen osion kulkua sekä sen toteuttamiseen liittyviä keskeisiä havaintoja ja pyrin sijoittamaan nämä havainnot osaksi esitystutkimuksen ja journalistiikan keskusteluja. Esitysprojektin käynnistäneitä ihmettelyn aiheita olivat muun muassa 1) sukupuolen representaatiot uutisissa, 2) uutisesitysten tyyliä ja sisältöä sanelevat säännöt ja konventiot, 3) kysymys ammattikunnan tulevaisuudesta sekä siitä, 4) voitaisiinko uutisia tehdä jotenkin toisin. Määrittelen aluksi lyhyesti, mitä uutiset ovat (tekstilaji, ohjelmatyyppi, ammatillinen yhteisö, yhteiskunnallinen instituutio) ja mitä ymmärrän esityksellä. Esittelen myös neljä teosta (yhden dokumentaarisen elokuvan sekä kolme näyttämöteosta), joiden avulla olen pyrkinyt paikantamaan itseni taide-esitysten ja journalististen esitysten välimaastossa. Esimerkit johdattelevat lyhyeen tarkasteluun siitä, mitä elävyydellä (engl. liveness) on ymmärretty niin esitystutkimuksessa kuin journalistiikassa. Johtopäätökseni on, että käsite on hyvin venyvä: elävyys voidaan ymmärtää esimerkiksi esityksen teknologiaan kytkeytyväksi ontologiseksi ominaisuudeksi, siitä riippumattomaksi inhimilliseksi kokemukseksi, tai diskursiiviseksi, ajassa muuttuvaksi määreeksi. Opinnäytteeni taiteellisen osion voi katsoa pyrkivän elävyyteen monella eri tavalla. Opinnäytetyöni kuluessa päädyin muun muassa problematisoimaan uutisten kapitalistisen suhteen aikaan (tai: uutisten tuottaman kapitalistisen aikakäsityksen). Tärkeäksi muodostui myös esityksen juurruttaminen fyysiseen paikkaan, mediakonsernin pääkonttoriin, sekä uutistoimittajan ruumiillisuuden tekeminen näkyväksi. Sekä paikka että ruumis mahdollistivat uutisesitysten sääntöjen ja normien kriittisen tarkastelun. Liha oli yksi esitykseni keskeisistä elementeistä, joka symbolitasolla kytkeytyy muun muassa keskusteluun uutistuotannon etiikasta. Viimeinen havaintoni liittyy läpinäkyvyyden ihanteeseen. Muun muassa filosofi Byung-Chul Hanin ja mediaetiikan tutkijan Stephen J. A. Wardin kirjoituksiin tukeutuen esitän, että läpinäkyvyyden ideologia tulisi kyseenalaistaa. Niin käytännön kokemukseni kuin journalismin tutkimus osoittavat, että läpinäkyvyydestä on muodostunut ”taianomainen” konsepti, jolla perinteinen journalistinen media yrittää vastata digitalisaation ja poliittisen polarisaation synnyttämään kriisiin. Sekä journalistisiin prosesseihin että toimittajien persoonaan kohdistuu yhä enemmän odotuksia läpinäkyvyydestä. Käytännössä ihanteeseen on kuitenkin mahdotonta yltää, ja on myös kyseenalaista, lisääkö läpinäkyvyys luottamusta journalismiin. Esitysprojekti sisälsi paljon pohdintaa siitä, missä määrin sisäistämäni uutistyön lainalaisuudet ja ihanteet määrittelevät minua esityksentekijänä myös taidekontekstissa. Tähän kysymykseen pureudun kirjallisen opinnäytteeni toiseksi viimeisessä luvussa. Lopuksi palaan vielä kysymykseen uutisten tulevaisuudesta sekä siitä, voitaisiinko uutisia tehdä toisin.

In this study I will examine the role of Western classical music within the global music education movement El Sistema. I will research the claims of El Sistema advancing social change and the implications of Western classical music in that context. My research question is: What are the implications of focusing on Western classical music as a vehicle for so-cial change within the global music education movement El Sistema? In the conceptual framework, I will present critical pedagogy and postcolonial theory. I will also detail the history and current operation of the music education movement El Sistema. I will use this framework to evaluate the results. This thesis is a qualitative inquiry, which I have conducted as a systematical literature review. I have searched for and reviewed research and literature regarding my topic, which I will synthesize and gather into results. I will consider the claims of social change made by El Sistema through reviewing scholarly research. I will then explore the relationship between Western classical music and social change and how it is con-ceptualized within El Sistema. I will discuss the relationship between El Sistema and the field of Western classical music, contemplating the future of the cultural practice. Finally, I will reflect on the research process, evaluate the reliability of my research and consider topics for further research. The results of my research exhibit that Western classical music is considered as a vehicle for social change by misrepresenting behavioral change as social change. Gaining cultural capital through the influence of Western art is assumed to be morally uplifting to such a degree that social change is inevitable. The music education programme fails to engage with the histories and contexts of Western classical music, thus reproducing the inequality it wishes to address.

Käsittelen työssäni Abraham Ojanperän elämänhistoriaa ja hänen vaikutustaan suomalaiseen kirkkomusiikkiin. Tiesin etukäteen Ojanperän olleen kanttori ja laulunopettaja. Kiinnostuin aiheesta, kun kotikunnallani järjestettiin suuri oopperaprojekti, Abrahamin pidot. Aihe on alkanut kiinnostamaan minua yhä enemmän, kun olen saanut selville tietoja Abraham Ojanperästä. Kerron ensin Ojanperän eri elämänvaiheista, hänen opiskelustaan ja urasta musiikin parissa kanttorina ja laulunopettajana. Sen jälkeen tutkin Ojanperän yhteyksiä aikansa säveltäjiin ja muihin muusikkoihin, erityisesti kirkkomuusikoihin. Etsin myös tietoa Ojanperän lauluoppilaista. Tutkin työssäni, onko Ojanperä myötävaikuttanut suomalaisen, suomenkielisen kirkkomusiikin syntymiseen tai julkaisemiseen, ja minkälaisia vaikutuksia suomalaiseen musiikkikulttuuriin hänellä on ollut. Työssäni käytän lähteenä Anna-Maija Näsäsen kirjoittamaa teosta Abraham Ojanperä, laulajan elämä, Iikka Niemelän lukuisia kirjoituksia Ojanperän elämään liittyen sekä erilaisia lehtiartikkeleita ja muita lyhyempiä tekstejä, jotka löysin Limingan kirjaston arkistokansiosta. Ojanperästä on kirjoitettu melko vähän. Sibelius-Akatemiassa on tehty 25 vuotta sitten yksi työ aiheeseen liittyen, ja jotkin muut kirjalliset työt esimerkiksi säveltäjiin liittyen sivuavat Abraham Ojanperää. Aihe kuitenkin kiinnostaa minua, sillä Ojanperä on kotipaikkakunnaltani kotoisin, ja siellä Ojanperä tunnetaan yhä. Työn lopussa teen yhteenvedon Ojanperän musiikillisesta vaikutuksesta, joka on monimuotoista. Ojanperä on ollut osaltaan vaikuttamassa suomalaisen yksinlaulun opetuksen perustusten syntymiseen Suomessa, olihan hän ensimmäinen laulunopettaja Helsingin musiikkiopistossa 30 vuoden ajan. Myös Ojanperän laajasta ystäväverkostosta muusikoiden kesken on ollut hyötyä suomalaisen musiikin kehitykselle: Ojanperän tiivis yhteistyö Oskar Merikannon ja useiden muiden säveltäjien kanssa sai aikaan useita tunnettuja suomenkielisiä lauluja. Ojanperä on ollut myös vaikuttamassa esimerkiksi perinteeksi muodostuneiden pääsiäiskonserttien pitämiseen Suomessa. Työssään kanttorina ja opettajana Ojanperä on ollut kasvattamassa suomalaista laulajasukupolvea sekä vaikuttamalla kuulijoihin laulunsa välityksellä.

Tutkimukseni käsittelee minäpystyvyyden tukemista peruskoulun musiikinopetuksessa. Minäpystyvyys tarkoittaa ihmisen käsitystä omasta pystyvyydestään tietyssä tehtävässä, ja se rakentuu pääasiassa neljän informaatiolähteen kautta, joita ovat onnistumisen kokemukset, vertaiskokemukset, sanallinen tuki ja ihmisen omat tunteet ja fysiologiset tuntemukset. Tutkin, miten opettaja voi huomioida näitä informaationlähteitä opetuksessaan ja mitä muita keinoja opettajalla on minäpystyvyyden tukemiseen. Tutkimuskysymykseni on: Miten musiikinopettaja voi tukea oppilaan minäpystyvyyttä peruskoulun musiikinopetuksessa? Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä on Albert Banduran (1997) teoria minäpystyvyydestä. Keskeisin käsitteeni on minäpystyvyys ja muita tärkeitä käsitteitä toimijuus ja minäkäsitys. Toteutan tutkimuksen systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Perehdyn musiikkikasvatuksen, muiden kasvatusalojen ja psykologian tutkimukseen minäpystyvyydestä peruskoulussa ja/tai musiikinopetuksessa. Musiikinopettaja voi vahvistaa oppilaiden minäpystyvyyttä mahdollistamalla ja vahvistamalla onnistumisen kokemuksia ja tarjoamalla monipuolisia musiikillisia malleja. Opettajan tulee tarjota rohkaisevaa ja aitoa kannustusta yhdistettynä konkreettisiin neuvoihin eteenpäin pääsemiseksi. Turvallinen, keskusteleva ja oppimiseen ja prosessiin keskittynyt ilmapiiri tukee pystyvyyden vahvistumista ja oppimista. Opetukseen tulee sisällyttää oppimisen ja itsesäätelyn taitoja, jotta oppilaat oppisivat tunnistamaan onnistumisensa ja oman toimintansa merkityksen oppimiselle. Minäpystyvyys on musiikkikasvatuksen kentälle tärkeä tutkimuskohde, sillä se vaikuttaa merkittävästi oppilaan aktiivisuuteen ja toimintaan sekä musiikkitunnilla että koulun ulkopuolella. Peruskoulun musiikinopetuksen tavoitteena on tukea oppilaan kokonaisvaltaista kasvua, oppilaan omaa muusikkoutta ja elinikäistä myönteistä musiikkisuhdetta, ja minäpystyvyys on tässä tärkeässä asemassa. Minäpystyvyyttä musiikin oppiaineen kontekstissa on Suomessa tutkittu hyvin vähän, ja jatkotutkimukselle on runsaasti aiheita ja tarvetta.

Tutkimuksessani selvitin, miten inkluusio käsitetään musiikkikasvatuksen tutkimuskirjallisuudessa, ja millaisia tekijöitä inklusiivisen musiikkikasvatuksen toteutumiseen liittyy. Inkluusio on yksi keskeisimmistä musiikkikasvattajan työhön vaikuttavista kasvatusmaailman ilmiöistä. Käsittelin tutkimuksessani inklusiivista kasvatusta ihmisyyden moninaisuuden näkökulmasta, jossa tavoitteena on huomioida kaikki erilaiset oppijat. Tutkimuskysymykseni olivat: 1) Miten inkluusio käsitetään musiikkikasvatuksen tutkimuskirjallisuudessa? 2) Millaisia tekijöitä inklusiivisen musiikkikasvatuksen toteutumiseen liittyy? Tutkimukseni käsitteellisessä viitekehyksessä kerron inkluusion periaatteiden taustalla vaikuttavista kasvatuksen tavoitteista ja niihin liittyvien ajatusmallien muutoksesta. Avaan yhdenvertaisuutta kasvatuksen tavoitteena ja tarkastelen erilaisen oppijuuden käsitettä. Tarkastelen kriittisesti integraatiota opetuksen toimintamallina, jolle inklusiivinen kasvatus nähdään vaihtoehtona. Tutkimukseni on systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Esitin tutkimuskysymykseni 2000- luvun musiikkikasvatuksen kotimaiselle ja kansainväliselle tutkimuskirjallisuudelle. Tarkastelin aineistoa tutkimustehtäväni ja –kysymysteni näkökulmista, ja muodostin keskeisimmistä havainnoista tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että musiikkikasvatuksen tutkimuskirjallisuudessa inkluusio käsitetään oppijoiden yksilöllisten tarpeiden huomioimisena ja yksittäisiin piirteisiin perustuvan luokittelun purkamisena. Inkluusion tavoite on edistää kaikkien oppijoiden yhdenvertaisuutta. Inklusiivisen musiikkikasvatuksen keskeisiä lähtökohtia ovat inklusiivisiin arvoihin sitoutuminen, saavutettava sekä fyysisesti ja henkisesti esteetön opetus, oppijoiden osallistaminen ja toimijuuden kasvattaminen, kasvatuksen ammattilaisten välinen yhteistyö ja jatkuva kriittinen reflektio.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten instrumenttiopettaja voi hyödyntää positiivisen pedagogiikan periaatteita arvioinnissa ja palautteenannossa. Perinteisesti arviointi instrumenttipedagogiikassa on ollut suorituskeskeistä. Tutkimuksissa on todettu, että suorituskeskeinen arviointi on ongelmallista monesta eri näkökulmasta. Positiivista pedagogiikkaa onkin ajankohtaista ja merkittävää tutkia instrumenttipedagogiikan kontekstissa, sillä se on uusi suuntaus, jolla on tutkittu olevan positiivinen vaikutus sekä oppilaiden hyvinvointiin että oppimistuloksiin. Tarkastelin tutkimuksessani, mitkä ovat positiivista pedagogiikkaa soveltavan arvioinnin tavoitteet ja tehtävät, ja näiden tavoitteiden ja tehtävien pohjalta tutkin, miten ja millaista palautetta instrumenttiopettajan tulisi antaa. Tutkimuskysymykseni oli: Miten instrumenttiopettaja voi soveltaa positiivista pedagogiikkaa arvioinnissa ja palautteenannossa? Tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen muodostivat positiivinen psykologia ja siihen pohjautuva positiivinen pedagogiikka. Esittelen myös arviointia ja siihen liittyviä lähi- käsitteitä instrumenttipedagogiikan kontekstissa. Tässä tutkimuksessa keskityin länsi- maisen konservatorioperinteen mukaiseen soitonopetukseen. Toteutin tutkielmani systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Keräsin ja analysoin tutkimusaiheestani olemassa olevaa tutkimuskirjallisuutta ja tarkastelin sitä tutkimuskysymykseni ja -tehtäväni näkökulmasta. Aineiston pohjalta muodostin tutkimukseni tulokset ja johtopäätökset. Tutkimukseni keskeisiä tuloksia olivat, että positiivista pedagogiikkaa soveltavassa arvioinnissa korostetaan vahvuuksia, kokonaisvaltaista kehitystä ja ratkaisukeskeistä kehityskohteisiin suhtautumista. Jotta instrumenttiopettaja voi toteuttaa kyseiset arvioinnin tavoitteet, tulee opettajan mahdollistaa oppilaan asettuminen aktiivisen toimijan rooliin ja huomioida vuorovaikutuksen merkitys palautteenantotilanteessa. Tutkimukseni myös osoitti, että olisi tärkeää tehdä lisää tutkimusta instrumenttipedagogiikasta, ettei se jäisi muusta musiikinopetuksesta irralliseksi musiikkikasvatuksen alueeksi.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät tukevat luovaa toimintaa koulun musiikinopetuksessa. Tutkimuksessa esitellään luovaa toimintaa edistäviä tekijöitä ja niihin liittyviä käytännön esimerkkejä sekä valintoja, joita opettajan on mahdollista tehdä edesauttaakseen luovaa toimintaa koulun musiikinopetuksessa. Tutkimuskysymykseni oli: Mitkä tekijät edistävät luovaa toimintaa koulun musiikinopetuksessa? Tutkimus oli laadullinen, ja sen tutkimusmenetelmänä käytettiin systemaattista kirjallisuuskatsausta. Tutkimuksen teoreettisen taustan muodostivat tutkimuskysymykseni kannalta olennaisimmat luovuuskäsitykset, luova toiminta koulun musiikinopetuksessa, oppimisympäristön käsite sekä tiedon luomisen oppimiskäsitys. Tutkimuksen lähtökohtana oli ajatus, että kaikkea musiikillista toimintaa voidaan tarkastella luovuuden näkökulmasta, ja toisaalta, että kaikella koulun musiikinopetuksessa tapahtuvalla luovalla toiminnalla tähdätään oppimiseen. Tutkimukseni osoitti, että luovaa toimintaa koulun musiikinopetuksessa edistävät luova yhteistoiminta, yksilön minäpystyvyyden tunteen tukeminen sekä luovien oppimisympäristöjen suunnittelu. Luovan yhteistoiminnan mahdollisuudet ovat moninaiset, ja niitä voidaan toteuttaa esimerkiksi yhteisiä musiikillisia tuotoksia luomalla. Nuorten käsitys omista kyvyistään ja mahdollisuuksistaan taasen vaikuttaa olennaisesti oppimiseen ja näin ollen luovaan toimintaan. Oppimisympäristöt ja niiden fyysiset ja sosiaaliset ulottuvuudet voivat puolestaan joko edistää tai rajoittaa luovuuden esiin tulemista. Myös digitaali- ja virtuaaliteknologian kehitys on tuonut uusia mahdollisuuksia luovien oppimisympäristöjen suunnitteluun. Musiikinopettajan on siis mahdollista vaikuttaa valinnoillaan luovan toiminnan edistämiseen koulun musiikinopetuksessa. Ilman opettajan tietoisia valintoja oppimisympäristön tarjoamat luovan toiminnan mahdollisuudet jäävät rajallisiksi.

Tämä tutkielma on synteesi musiikin aineenopettajuuden tutkimuksista suomalaisessa peruskoulussa 2000-luvulla. Tarkoitukseni oli selvittää musiikinopettajan työn tavoitteita ja sisältöä, koska valtakunnallinen opetussuunnitelma ei tarjoa tarkkoja rajauksia tai kuvauksia tehtävässä toimimiseen. Tutkimuksen taustalla oli suomalaisen musiikkikasvatuksen filosofisen painopisteen siirtyminen esteettisestä praksiaaliseen. Esitin tutkimuskirjallisuudelle seuraavan tutkimuskysymyksen: Millaisia merkityksiä praksiaaliseen musiikkikasvatusfilosofiaan perustuva musiikin aineenopettajan työ saa peruskoulun kontekstissa? Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, eli toin yhteen tutkimuskysymykseni kannalta keskeisiä aiemmin tehtyjä tutkimuksia ja pyrin antamaan niistä kattavan yleiskuvan. Musiikinopettajuus jakautui tässä tutkimuksessa kahteen pääalueeseen: opettajan merkitykseen oppilaan kasvun tukijana ja kulttuuriseen merkitykseen kouluympäristössä sekä yhteiskunnassa. Lisäksi sivuan opettajan omaa muusikkoutta ja sen vaikutuksia työhön. Teoreettinen viitekehykseni aineiston tarkastelussa on 1990-luvulla noussut Elliottin praksiaalinen musiikkikasvatusfilosofia, joka syntyi vastavoimaksi aiemmin vallinneelle esteettiselle filosofialle. Praksiaalisen musiikkikasvatusfilosofian lisäksi avainkäsitteitä ovat musiikki koulun oppiaineena, sosiokulttuurinen oppimiskäsitys ja vuorovaikutus.

In this research I study data sonification and how to use it in interactive sound art. In the thesis I look into selected sonification applications and methods for utilising instrument- like interactivity in sonification. As part of this master's project a new software application Resonata is presented, and its features are explained in this text. Resonata is an interactive audio-visual installation built with Max graphical programming environment. It explores the artistic possibilities of sonification and presents methods for interacting with audio software and data processing via the computer game controller Gametrak. In the design of Resonata I've used my knowledge and experience of music technology, sound control devices and audio processing. I have applied techniques used in musical performance, such as feedback systems between the player and the instrument, to data analysis in form of interactive sonification, in order to create an artistic experience.