Opinnäytteet: Recent submissions
Now showing items 1-20 of 866
-
(2020)Tässä tutkielmassa tutkin, miten musiikkia ja matematiikkaa integroimalla voidaan kehittää oppijan yleisiä ongelmanratkaisutaitoja kouluympäristössä luoden musiikin ja matematiikan teoreettisen integrointimallin kouluympäristöön. Tutkimuskysymykseni rajautui seuraavasti: Miten musiikkia ja matematiikkaa integroimalla voidaan kehittää oppijan ongelmanratkaisutaitoja kouluympäristössä? Musiikilla ja matematiikalla on monia, jo vuosisatojen ajan tutkittuja, yhtäläisyyksiä, joita erittelen tutkielmani teoreettisessa viitekehyksessä. Käsittelen yhtäläisyyksiä sekä aivotutkimuksen että kummankin aineen jakamien yhteisten ilmiöiden (vrt. esim. musiikinteoria, äänen fysiikka) kannalta. Lisäksi käsittelen viitekehyksessä valitsemani näkökulman kannalta tärkeitä käsitteitä – motivaatiota oppimisprosessissa sekä ongelmanratkaisutaitoja. Tutkimukseni on teoreettinen kriittis-analyyttinen tutkimus. Tutkimusaiheestani aiemmin julkaistu tutkimus käsittelee musiikkia pitkälti eräänlaisena välinearvona esimerkiksi paremman älykkyysosamäärän tai matemaattisen osaamisen saavuttamiseksi, joten halusin tutkielmassani nostaa musiikin ja matematiikan rinnakkain – yhdenvertaisiksi oppiaineiksi, joita tutkia holistisesta näkökulmasta. Nähdäkseni tämä holistinen näkökulma voisi edelleen toimia yleishyödyllisenä työvälineenä oppijan oppimisprosessissa ja ongelmanratkaisutaitojen kehittymisessä. Tutkimukseni valossa musiikin ja matematiikan integroimisessa tulee ottaa huomioon (1) ilmiöpohjainen ainesisältöjen kahdensuuntainen oppiminen, (2) oppijan emootiot ja motivaatio sekä (3) interaktiivinen oppimisympäristö – parhaimmillaan mallin toteutuminen luo puitteet oppijan ongelmanratkaisutaitojen kehittymiselle. Ongelmanratkaisutaitojen nähdään puolestaan olevan avaintekijä siinä, miten ihminen kehittyy ja kasvaa osaksi yhteiskuntaa – yhtäältä kestävää kehitystä eteenpäin vieden ja toisaalta toisten ihmisten rinnalla toimien kykenemällä luovaan ja kriittiseen ajatteluun sekä työelämässä menestymiseen.
-
(2020)Kehittämishankkeen tavoitteena oli tutkia kriittisesti Colour Keys -menetelmää pianonsoitonalkuopetusmetodina, kehittää menetelmää edelleen ja valmistaa lisäksi uutta oppimateriaalia. Eräänä projektin tavoitteena oli oma kehittymiseni pianonsoitonopettajana ja menetelmän kehittäjänä. Tavoitteinani oli myös pyrkiä ymmärtämään toimintani perusteita ja kehittyä kriittisenä ja arvoivana toimijana. Olin laatinut ensimmäisen Colour Keys -oppimateriaalin vuonna 1986 Colourstringsviuluaapisen pohjalta. Lähtökohtina tutkimusprojektille olivat omat kokemukseni pianonsoitonopettajana, pianopedagogiikanopettajana, Colour Keys -menetelmän kehittäjänä sekä pianonsoitonopettajien kurssien kouluttajana. Menetelmän kehitystyö pohjautui suurelta osin oppilasryhmissä tapahtuneelle kahden vuoden pituiselle toimintatutkimukselle, johon liittyi myös tutkimusta tukevia kyselyitä Suomessa ja ulkomailla toimiville Colour Keys -menetelmää käyttäville tai käyttäneille pianonsoitonopettajille. Kyselyvastaukset antoivat hyödyllistä tietoa muiden menetelmän käyttäjien näkemyksistä. Oppilasryhmissä testasin ensimmäistä oppimateriaaliani sekä laatimiani uusia opetusluonnoksia. Tutkin menetelmässä käytettäviä toimintatapoja, kuten solmisaation käyttöä ja solmisaation yhdistämistä soittamiseen. Tutkimuksen kohteena olivat myös Colour Keys -oppimateriaalin sisältämät elementit, jotka poikkeavat perinteisistä piano-opetusmateriaaleista, kuten värien käyttö koskettimiston hahmottamisessa ja nuottikuvassa sekä asteittain rakentuva nuottiviivasto. Tallensin tutkimusaineistoa tutkimuspäiväkirjaan ja videoille. Kirjoitin päiväkirjaan opettajan ja kehittäjän näkökulmista myös pohdintoja tutkimusprosessin aikaisista kokemuksistani. Kerättyäni tutkimusaineiston ryhdyin laatimaan uutta oppimateriaalia. Projektin tuotos on kolmiosainen oppikirjasarja nimeltään Colour Keys PIANO ABC sekä siihen liittyvät opetusvälineet. Raportissa kuvaan Colour Keys -idean syntymisen ja menetelmän keskeiset periaatteet. Kerron, miten menetelmä ja oppimateriaali kehittyivät projektissa, ja esittelen uuden oppimateriaalin. Kuvaan tutkimusjakson piano-oppilasryhmissä, tämän tutkimusjakson tulokset sekä käyttäjäkartoitukset johtopäätöksineen. Pohdinnassa arvioin Colour Keys -menetelmää suhteessa muihin alkuopetusmetodeihin. Pohdin menetelmäni soveltuvuutta erilaisille opettajille ja oppilaille. Lopuksi käsittelen tulevaisuuden tarpeita menetelmän jatkotutkimukselle ja -kehittämiselle. Colour Keys -menetelmällä ja -oppikirjoilla pyrin tuomaan lapsilähtöisiä työvälineitä pieniä lapsia opettaville pianonsoitonopettajille. Sekä menetelmällä että siihen liittyvällä oppimateriaalilla haluan palvella pianopedagogiikkaa, jossa työskennellään lapsesta käsin ja jossa pienen lapsen mielenmaisemia halutaan aidosti ymmärtää
-
(2020)The purpose of this research paper is to investigate strategies that support the prevention and rehabilitation of playing-related injury among high-level button accordion players. Strategies of that kind were found in teaching and performance practices of the accordion, but also in specifically tailored exercise programs for musicians that are based on the theory of spiral stabilization (SPS). Spiral stabilization is a therapy method that uses various equipment, especially a long rubber band, to exercise postural stability, balance, mobility, and coordination by training the lengthening muscle chains of the body. In this study, the data was generated through a series of qualitative interviews. The participants’ experiences and knowledge of the problem at hand gave crucial information to assess the importance of several factors that prevent and rehabilitate PRMDs and are connected to the acquisition of body awareness and healthy movement. The results indicate that understanding concepts of physics and anatomy, smart training and hard work, intelligible and factual instruction are key to the prevention and rehabilitation of PRMDs. The study concludes that there are a variety of sustainable strategies in teaching and instruction that help the prevention of PRMDs, but that general occupational injury, including PRMDs, could be caused by a larger societal issue linked to increasing physical inactivity of people.
-
(2020)In my DocMus thesis I have studied the singer’s inner work and what precedes the voice. In my research I have utilized my experience as a singer specialized in early music and the genre’s generally intimate concert and rehearsal atmosphere. Employing the triadic concept of body–breath–mind led me to study the singer’s inner work from each side of the triangle that forms this unit. In this process the triad’s cyclical identity appears. The three parts are inseparable from each other, although the unit can be studied from these three different angles. Experience texts from rehearsals and concerts have been mirrored against phenomenological theories. Through this method the practice-based body–breath–mind is linked to the theoretical singing-in-the-world. Body–breath–mind is the foundation for singing-in-the-world, a term developed from the phenomenological tradition of Heidegger’s being-in-the-world (in-der-Welt-sein), Merleau-Ponty’s being-toward-theworld (suis à) and in recent years Skôf’s and Berndtson’s breathing-in-the-world. The first two do not discuss breath as a factor in man’s communication with the environment, while Irigaray as well as Skôf and Berndtson do. For the singer breath is equally important as body and mind for understanding and performing music. From the semiotic chora (Plato, Kristeva) inspiration can awaken within the singer. With inspiration meaning (le sens, Nancy) is formed and can develop in the singer through inhalation. A tone can start after a short moment of stillness. The instrument has then received the starting tone and the diaphragm activates with a ”click” before the tone is struck. In the pre-phonatory preparation the instrument remains still for a short moment before a tonebody can be lit. The tonebody is shared with the environment and can in optimal circumstances appear within body–breath–mind when the singer is in and toward the room. Breath is the life force of the triad body–breath–mind. In the shared environment and air (Irigaray), the singer can create a wave movement of the intertwined expansion and contraction of the instrument. Breath includes everyone in the room which makes singing inclusive for everyone present. Mind’s role to singing-in-the-world correlates with how the singer exists in and toward the world, meaning can be shaped and how the tonebody can be created through touch. From the stillness of mind, the singer can experience concentration and create optimal conditions for presence and flow.
-
(2020)The aim of this research is to find out whether, how and why the size, tuning and the number of strings of the cello in the 17th and 18th centuries varied. There are multiple reasons to believe that the instrument we now recognize as a cello has not always been as clearly defined as now. There are written theoretical sources, original survived instruments, iconographical sources and cello music that support the hypothesis that smaller-sized cellos – violoncelli piccoli – were commonly used among string players of Europe in the Baroque era. The musical examples in this paper are based on my own experience as a cellist and viol player. The research is historically informed (HIP) and theoretically based on treatises concerning instruments from the 17th and the 18th centuries as well as articles by colleagues around the world. In the first part of this paper I will concentrate on the history of the cello, possible reasons for its varying dimensions and how the size of the cello affects playing it. Because this article is quite cello-specific, I have included a chapter concerning technical vocabulary in order to make my text more understandable also for those who are not acquainted with string instruments. In applying these findings to the music written for the piccolo, the second part of the article focuses on the music of Johann Sebastian Bach, namely cantatas with obbligato piccolo part, Cello Suite No. 6 in D Major, and Luigi Boccherini’s cello sonatas. The key questions are the following: first, is there a relevant organological difference among the instruments Bach used for performance of these compositions? Second, what precisely was Bach's violoncello, and how does the 'piccolo' modifier relate to it? Finally, do range, use, and specific clefs clearly enough suggest one instrument over another, when no specifications appear in the score?
-
(2020)Tutkielmani käsittelee flow-kokemusta ja luovuutta suhteessa ajankäyttöön. Käsittelen populaarimusiikin parissa toimivien lauluntekijöiden käsityksiä deadlineista, luovasta tuottamisesta ja flow-kokemuksista. Tutkimuskysymykseni ovat: Mitä lauluntekijät ymmärtävät flow-tilalla? Millaisia käsityksiä lauluntekijöillä on ajankäytön yhteydestä luovuuteen ja luovassa prosessissa mahdollisesti syntyvään flow-tilaan? Tutkielmani on kvalitatiivinen tutkimus, jossa on fenomenografinen tutkimusote. Laadin muusikoille laulunkirjoitustehtävän, jossa he harjoittavat luovaa tuottamista ajallisen paineen alla. Käytän stimulated recall – menetelmää ja puolistrukturoituja yksilöhaastatteluja osallistujien kokemusten ja käsitysten tutkimiseen. Videoidussa laulunkirjoitustehtävässä muusikoilla on seitsemän minuuttia aikaa kirjoittaa kertosäe, joka sisältää sanat, melodian ja soinnut. Testin jälkeen tallenne katsotaan yhdessä ja tämän jälkeen vuorossa on haastattelu. Haastateltavien käsitykset luovasta prosessista suhteessa ajalliseen paineeseen eivät poikenneet teoria- osuudessa mainituista aikaisemmista tutkimuksista, joiden mukaan syvällinen luovuus tarvitsee kiireettömyyden tunteen. Tosin on tärkeää huomata, että laulunkirjoituksen viimeistelyvaiheen tehokkuutta pystyi parantamaan aikarajalla. Haastateltavien mukaan keskittyneen tilan voi saavuttaa ajallisen paineen avulla, mutta flow-tilan saavuttamiseksi tarvitaan lisäksi sisäistä motivaatiota. Tutkielmani auttaa ymmärtämään suhdetta aikarajojen, tehokkuuden ja luovuuden välillä. Tämän lisäksi tutkielma auttaa musiikkikasvattajaa ymmärtämään luovan tuottamisen haasteet esimerkiksi luokkahuoneessa, jossa aika on usein rajattu.
-
(2020)Tutkin kirjallisessa työssäni musiikin käyttöä aivoverenkiertohäiriöpotilaan (AVH) kuntoutuksessa. Tarkoituksenani on koota yhteen musiikki ja musiikkimetodit, joita tehdyissä AVH-potilaiden kuntoutustutkimuksissa on käytetty vuosina 1997– 2016. Tarjoan tutkimustuloksiin perustuvaa tietoa, musiikillisia työkaluja ja toimintamalleja hoivamuusikon työn tueksi sekä rohkaisen hoivamusiikin käyttöön AVH-kuntoutuksessa. Tutkimuskysymyksinäni selvitän, millaista musiikkia ja millaisia musiikkimetodeja AVH-potilaiden kuntoutustutkimuksissa on käytetty vuosina 1997–2016 ja miten hoivamuusikko voisi hyödyntää tätä tietoa työssään. Tulosten pohjalta luon virikemateriaalina mallin musiikkihetkestä, jonka hoivamuusikko voi toteuttaa vierailullaan AVH-potilaiden parissa. Etsiessäni lähdekirjallisuutta työlleni havaitsin, että musiikin käyttöä AVH-potilaiden kuntoutuksessa on tutkittu melko paljon ympäri maailmaa, mutta aihetta ei ole lähestytty hoivamuusikon näkökulmasta. Kirjallinen työni avaa musiikillisia aivotutkimuksia muusikon näkökulmasta. Työni toimii apuna muusikoille, muusikoiden kouluttajille ja kaikille musiikista kiinnostuneille, jotta he voisivat hyödyntää tehokkaammin musiikkia AVH-potilaiden parissa. Tutkimukseni aineisto ja teoreettinen lähtökohta muodostuu lääketieteen tohtori Aleksi J. Sihvosen systemaattisesta tutkimuskatsauksesta, johon on taulukoitu kaikki vuosina 1997-2016 julkaistut AVH-potilaiden musiikilliset kuntoutustutkimukset. Olen suomentanut ja taulukoinut Sihvosen katsauksessa esitellyt kuntoutustutkimukset sekä tutkimusten tarkemmat kuvaukset. Kuntoutustutkimuksissa musiikkimenetelminä on käytetty esimerkiksi rytmistä kuulostimulaatiota, laulamista, erilaisien instrumenttien soittamista sekä musiikin kuuntelua. Musiikkina on käytetty useimmiten potilaiden lempimusiikkia tai tuttuja lastenlauluja ja kansanlauluja. Kaikkia lauluja yhdisti vahva rytmikkyys. Musiikin on todettu olevan merkitsevä apu AVH-potilaiden motoristen ja kielellisten taitojen kuntoutuksessa. Musiikki hoidon tukena kuntouttaa tavanomaista hoitoa paremmin.
-
(2020)This doctoral dissertation examines the understandings and visions of interculturality and intercultural competence in higher music education that arose from an institutional collaboration between the music teacher education programmes at the Sibelius Academy, University of the Arts Helsinki, Finland and Levinsky College of Education, Tel Aviv, Israel. The interculturally oriented frame of this study focuses on trans-national and trans-institutional collaboration and networking. Adopting an interdisciplinary approach, this dissertation combines the field of music education with intercultural education and organizational studies as a way to understand how cultural diversity is and could be approached in music teacher education, and how the envisioned change could be initiated at an institutional level. Collaboration is strongly embedded in the theoretical starting points of the study, namely Cathy Davidson and David Goldberg’s idea of learning institutions as mobilizing networks and Kai Hakkarainen’s notions of knowledge creation and networked expertise. The concept of intercultural competence has served as one of the starting points of this study, in an attempt to map the participating music teacher educators’ understandings of cultural diversity and interculturality, as well as to evaluate the concept’s potential as a means for music teacher educators’ professional development. By choosing a collaborative approach as its frame, this study takes a social constructionist perspective as its epistemological underpinning, according to which knowledge and reality are produced in social and linguistic interaction. The aim of the design of this study was to enable the mobilization of networks among and between the participating music teacher educators and researchers in two music teacher education programmes in two different countries. This was done by initiating discussion and reflection through focus group interviews and facilitated workshops, aiming at encouraging knowledge creation and networked expertise. Research on and with higher education teachers and practitioner inquiry were chosen as the strategies of inquiry used in this collaborative research. In order to carry out this collaborative research, several research methods for data generation were used in different stages of the research. These included: focus group interviews, individual interviews, and workshops inspired by the Appreciative Inquiry (AI) Approach. In the first stage of the study, 11 focus group interviews were conducted, six at the Sibelius Academy and five at the Levinsky College. A total of 29 music teacher educators were interviewed. Following the analysis of the focus group interviews, four in-depth individual interviews were carried out. One music teacher educator was interviewed twice at each institution. In the second stage of the study, four workshops were held, two at each site, with a total of 24 participants. The cyclical progression of data generation and analysis created several layers of co-construction of knowledge between the participants and the researchers, both intra- and inter-institutionally. The results of the study are reported in two separately published peer-reviewed journal articles and three separately published peer-reviewed book chapters. Articles I-IV report the results of a particular stage of the research process. The fifth article considers the ethical and methodological issues of this study as one of the cases examined in the book chapter. This doctoral dissertation has been an attempt to move closer to the realization of the vision of interculturalization of music teacher education, through a collaborative exploration of the complexities of intercultural interaction and the development of intercultural competence in the two involved music teacher education programmes. The study argues that a more holistic and critical perspective on intercultural competence should be employed when examining it in the realm of intercultural music teacher education. The discussion of the emotional and relational aspects of the developmental process of intercultural competence has aimed at expanding the conceptualization of such competence in an educational context in general, and within music teacher education in particular. The study also argues that nurturing and enhancing music teacher educators’ and music teacher students’ capacity for critical self-reflection and offering music teacher educators opportunities to share and discuss issues and experiences of intercultural music teaching together with their colleagues and students is essential when striving for interculturally competent music teacher education. This dissertation offers new perspectives on how engaging with the issues of cultural diversity and interculturality in music teacher education can play a central role in music teacher educators’ professional development, the development of their programmes, and even whole institutions amidst the challenges of an ever-changing global cultural climate.
-
(2020)In this paper, the author tries to address the huge divide between the classical music world and its institutions from a potential audience who is culturally interested but also engaged with other artforms which place their focus on the present. Based on the premise that academic music institutions, and specifically, its traditional concert experience, do not address the concerns of a society living in the twenty-first century, but instead are deeply rooted in ideological, cultural and logistical mechanisms of the nineteenth century, the author proposes ideas on how to modernize traditional concert practice. He suggests severing some ties with traditions that keep audiences from relating to academic concerts and to reconceptualize the way in which classical musicians and audiences view the experience of the concert. To that end, the author starts by contrasting in a narrative tone the vastly different experiences of the classical concert and the rock festival, so he can later expose the contradictions inherent in the classical music paradigm, which is rapidly leading to a decline in ticket sales. In the second part of the paper, the author reflects on how to change the downward trend the music business is experiencing. He concludes that it is in the reevaluation of the format and the content of the concert practice that potential audiences would be drawn to academic music concerts.
-
(2020)The history of brass instrument development has been multifaceted. There have been many trial and error moments. Some inventions have stayed until now, and some have been abandoned sooner or later towards the present. In this paper the focus will be in an instrument called the ophicleide which was a sort of transitional low brass instrument that preceded the tuba we play nowadays. This study is for everyone interested in the topic and seeking information about early instruments, and especially for those tuba students who are eager to learn something about the ancestor of their instrument. This paper provides historical information before the ophicleide, introduces the instrument and its mechanical and technical aspects, and explains how it was replaced by the tuba. This study addresses questions such as the following: Is there a revival of the ophicleide going on? Will the ophicleide enjoy greater popularity in the future? These questions are also addressed and answered by the principal tuba player of the Turku Philharmonic, Nicolas Indermühle, who has researched and also played the ophicleide in Turku Philharmonic.
-
(2020)I samband med en föreställning uttryckte en person i publiken att en scenaktör alltid är ansvarig för scenrummet och antydde att publiken inte kan ställas till svars för sitt agerande om inte hen fått klara anvisningar i vad som förväntas av hen. I arbetet Kan det vara farligt? – Om ansvar i mötet mellan scenaktör och publik. diskuterar och reflekterar jag över hur en skådespelare kan förbereda sig för det oförutsägbara mötet med en okänd publik och ställer frågan om ett kontrakt verkligen instiftas mellan scenaktören och publiken som ger publiken rätt att agera utan konsekvenser. Jag närmar mig denna fråga med forskning i publikmötet inom performanskonst. Under en arbetsprocess inför en performans utgår man ofta från publiken, medan publikkontakten lätt kan glömmas bort då man skapar teaterföreställningar. Jag drar paralleller mellan konventionell teater och performanskonst, och diskuterar om inte samma praxis från forskning jag presenterar i mitt arbete kunde tillämpas på konventionell teater. I mitt arbete belyser jag varför jag tycker det kunde vara skäl att lägga mer fokus i publikkontakten i all scenkonst. För att fördjupa denna frågeställning, innefattar arbetet två fall där en skådespelare blivit kränkt av publiken. Jag analyserar dessa fall, söker orsaker till att fallen skett och fokuserar på de faktorer som skådespelaren eller arbetsgruppen kunde ha påverkat eller förberett sig på. Jag vill med mitt arbete uppmuntra skådespelare att bli mer medvetna om sin integritet, om sin rätt att arbeta i en trygg miljö och rätten att ifrågasätta. Jag vill uppmuntra scenkonstnärer att lägga mer fokus i arbete med publiken och att ta hand om sin publik så att mötet mellan publiken och scenaktören blir tryggare för både de som producerar samt de som konsumerar scenkonst.
-
(2020)The starting point of the thesis was the desire to answer musicians’ burning question “How do I get to play in Japan?”. The thesis aims to give the reader an understanding how bands, agencies and other professionals in the field of music work to build brand identities for Nordic folk music bands in Japan, and give ideas that could be generalized to help answer the question “How do I get to play in Japan?”. The thesis is an exploratory study using qualitative research method. The data was collected through ten interviews with bands that are, or have been, in a roster of an agency, Japanese agencies, and professionals related to the field. Theoretical framework is based on literature on brand identity, Kapferer’s theory of prism of brand identity in particular. The research reveals meanings of brand identity elements on the specific field of Nordic folk music in Japan. Bands’ ideas why they were selected to an agency’s roster, and the agencies’ principles on selecting artists, and reasons why they get interested in Nordic bands, propose answers to the the question ”how to get to play in Japan”.
-
(2020) -
(2020) -
(2019)This research project investigated the current role of contemporary classical music in music education in Andalusia (Spain). The context for this topic came up from my own experiences as a music student and performer in two different environments: Spain and Finland. Besides this, I also explored three research questions related with the main aim of my research: What is the current interest of students in learning contemporary classical music? How does the stage of study at which contemporary classical music is introduced influence the perception of the student about this music? What are the benefits of learning contemporary classical music during the study years? The principal problem that I found in this topic was the limited resources about contemporary classical music in conservatoires or music academies. So, I had to consult literature focus at elementary and secondary schools. For the task of finding answers to these questions, I used the Schafer’s theory from the second half of the 20th century, creative music education, and the history life of a clarinet teacher and active performer in contemporary classical music repertoire. He gave his opinion about these themes and brought out his life experience as a music educator for over twenty years. The results showed the crucial role of teachers in the music education of students. Through their formation in contemporary classical music, they increase the interest and motivation of the students on it. In addition, contemporary classical music offers benefits for the students and it could be incorporated at any level of the studies, including low stages of studies.
-
(2020)Tässä tutkimuksessa tarkastelin oppilaan hyvän musiikkisuhteen kehittymistä ja musiikinopettajan merkitystä tämän prosessin tukemisessa. Halusin selvittää, miten musiikinopettajan ominaisuudet ja hänen tekemänsä pedagogiset valinnat ovat yhteydessä oppilaan musiikkisuhteen kehittymiseen. Käytin teoreettisena viitekehyksenä oppilaslähtöisyyttä, koska sen kautta oli mahdollista painottaa yksilöllisyyttä ja prosessinomaisuutta, jotka ovat musiikkisuhteelle ominaisia. Musiikkisuhde on moniulotteinen käsite, jonka määrittelyssä tarkastelin myös sen lähikäsitteitä, kuten musiikkiminä ja musiikillinen minäkuva. Käsitteiden merkityserot eivät ole suuria, ja ne ovat osittain päällekkäisiä. Toteutin tutkimukseni systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, ja tutkimuskysymykseni oli: Millä tavoin musiikinopettaja voi tukea oppilaan hyvän musiikkisuhteen kehittymistä oppilaslähtöisyyden näkökulmasta? Tutkimuksessani selvisi, että opettajan pedagogisilla valinnoilla, ominaisuuksilla ja arvioinnilla on suora yhteys oppilaan musiikkisuhteen kehittymiseen. Hyvää musiikkisuhdetta tukiessaan opettajan on hyvä olla empaattinen ja aito, ja välittää vilpittömästi oppilaistaan. Hyvillä musiikillisilla kokemuksilla, esimerkiksi onnistumisen kokemuksilla, on oppilaan hyvän musiikkisuhteen rakentumisessa merkittävä asema. Turvallinen ilmapiiri ja opettajan valmius tehdä valintoja oppilaan yksilöllisestä hyödystä käsin antavat pohjan hyvän musiikkisuhteen kehittymiselle. Myös arvioinnilla on merkitystä hyvän musiikkisuhteen syntymisessä, koska arviointi vaikuttaa mm. ilmapiiriin, motivaatioon ja oppilaan kuvaan itsestä. Tutkimukseni on musiikkikasvatuksen kentälle tärkeä, sillä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2014) asettaa musiikinopetukselle tavoitteen tukea oppilaan musiikkisuhdetta. Tutkimusta musiikkisuhteesta on kuitenkin vähän. Musiikkisuhteen tutkiminen erilaisista näkökulmista peruskouluympäristössä on siten jatkossakin perusteltua.
-
(2020)Tarkastelen tutkielmassani bändiohjaajien käsityksiä ohjaajan rooleista ja informaaleista oppimistilanteista oppilaitoksissa. Toteutin tutkielman laadullisena tapaustutkimuksena, johon keräsin aineiston teemahaastatteluilla. Tutkimuskysymyksiäni ovat: 1. Minkälaisia käsityksiä haastateltavilla bändiohjaajilla on ohjaajan rooleista ja informaaleista oppimistilanteista oppilaitoskontekstissa? 2. Miten bändiohjaajan toiminta roolissaan on yhteydessä oppimisen informaaliin tai formaaliin luonteeseen? Haastattelemani kolme bändiohjaajaa ohjaavat musiikillisesti harrastuneista nuorista koostuvia bändejä työkseen pääkaupunkiseudulla. Kaikki haastateltavat ovat alalle kouluttautuneita, ja heillä on useamman vuoden kokemus ohjauksesta. Tutkielmani teoreettisen viitekehyksen muodostavat kirjallisuudessa esiintyvät kuvaukset ja määritelmät informaalista ja formaalista oppimisesta, praksiaalisesta ja esteettisestä musiikkikasvatuksesta, populaarimusiikin pedagogiikasta sekä ohjaajan rooleista. Bändiohjauksessa käsiteltävä populaarimusiikki on institutionalisoitunut ja sen opetuksessa on käytetty länsimaiselle taidemusiikille tyypillisiä opetuskeinoja, mikä herätti etenkin 1990–2000-luvuilla laajalti keskustelua populaarimusiikin pedagogiikan luonteesta. Haastatteluista käy ilmi, että bändiohjaajilla on useita rooleja, joita he käyttävät osana ohjaustaan tilanteen mukaan vaihdellen. Rooleihin vaikuttavat ennen kaikkea ohjattavat oppijat. Ohjaajan toiminnalla on myös yhteys oppimisen informaaliin tai formaaliin luonteeseen. Ohjaajan valitsemien menetelmien ja tehtävänantojen avulla voidaan mallintaa oppilaitoksen ulkopuolella tapahtuvaa musiikinoppimista, mutta koulussa tapahtuva oppiminen sisältää kuitenkin aina myös formaaleja piirteitä. Informaalia oppimista muistuttavaa oppimista ilmenee esimerkiksi kun ohjaaja antaa oppijoiden itse valita heidän työskentelytapojaan. Tutkielmani tulosten mukaan bändiohjaajien roolit muuttuvat alituisesti opetustilanteen vuorovaikutuksessa, ja ohjaus sisältää usein sekä informaaleja että formaaleja piirteitä.
-
-
(2020) -
(2020)Fokus för denna avhandling är interkulturell körsång och dess betydelse för kördeltagare. Syftet med studien är att kartlägga vilken funktion interkulturell körsång fyller som mötesplats mellan kulturer och som en meningsfull aktivitet som främjar ett gott liv för såväl invandrare som finländare. Frågeställningarna för undersökningen är (1) vad kören betyder för kördeltagarna och (2) vilka utmaningar och möjligheter kulturell mångfald innebär i ett körsammanhang. Min teoretiska referensram utgår från att Finland är ett mångkulturellt samhälle, att interkulturell pedagogik behöver genomsyra all pedagogisk verksamhet och att körsång av olika orsaker kan utgöra en betydelsefull aktivitet (bland annat genom att främja välmående, social gemenskap och interkulturell kommunikation). Den empiriska delen av studien har genomförts som en kvalitativ intervjustudie, och bygger på fyra fokusgruppintervjuer med sångare från fyra olika körer. Därutöver har fyra körledare intervjuats genom enskilda intervjuer för att ge ett bredare perspektiv på ämnet. Studiens resultat visar att körsången upplevs som mycket viktig och betydelsefull av deltagarna. Kören kan utgöra en viktig social gemenskap där deltagarna känner sig välkomna, sedda, accepterade och förstådda. Den kulturella diversiteten i kören medför såväl språkliga som musikaliska utmaningar, men berikar samtidigt körsången på flera sätt. Utgående från denna studie verkar körsång vara en god plattform för att skapa lyckade möten över kulturgränser där acceptans och respekt råder.