Opinnäytteet: Recent submissions

Now showing items 21-40 of 813
  • Mäkelä, Elina (2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen lukion musiikinopetuksen merkityksiä nuoren hyvinvoinnille. Tutkin suomalaisen lukiomusiikinopetuksen erityispiirteitä ja toimintatapoja, ja selvitän, millaisia yhteyksiä niillä on nuoren sosiaalisen elämän, identiteetin, tunnekokemusten ja yhteisön jäsenenä elämisen kautta yksilön hyvinvointiin. Tutkimuskysymykseni on: Millaisia merkityksiä lukiomusiikinopetuksella voi olla nuoren hyvinvoinnille? Käsitteellisessä viitekehyksessä määrittelen lukioikäisen nuoren kehitykselliset piirteet ja elämänvaiheeseen kuuluvat kehitystehtävät. Kerron suomalaisen lukiokoulutuksen historiasta ja rakenteesta sekä musiikista lukion oppiaineena. Lähestyn lukion musiikinopetusta musiikin yhteisöllisestä ulottuvuudesta, koska yhteismusisointi on opetuksen keskeinen työtapa. Esittelen Erik Allardtin kolmen ulottuvuuden hyvinvointiteorian, jonka pohjalta tarkastelen tuloksiani. Tutkielmani on laadullinen tutkimus, jonka toteutan systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Olen kerännyt ja tarkastellut aiheeseeni liittyvää aiempaa tutkimusta ja kirjallisuutta, joista rakennan synteesiä ja vastaan tutkimuskysymykseeni. Pohdin hyvinvoinnin tarkasteluun liittyviä haasteita sekä musiikin ja musiikinopetuksen arvoa ja merkitystä nuoren elämässä. Lisäksi pohdin tutkimukseni laajempaa merkitystä musiikkikasvatuksen alalle ja musiikkikasvattajien koulutukselle. Lopuksi reflektoin tutkimusprosessiani, tarkastelen tutkimukseni luotettavuutta ja mietin mahdollisia jatkotutkimusaiheita. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että lukion musiikinopetuksella on moninaisia merkityksiä nuoren hyvinvoinnille. Lukiomusiikinopetus ei kuitenkaan suoranaisesti itsessään rakenna tai heikennä nuoren hyvinvointia, vaan merkitykset ja vaikutukset ovat välillisiä. Musiikinopetuksen merkitykset hyvinvoinnille näkyvät opiskeluympäristön ja musiikinopettajan toiminnan vaikutuksina, sosiaalisessa toiminnassa ja vuorovaikutuksessa sekä oppilaan muusikkouden ja identiteetin kehityksessä.
  • Hämäläinen, Maria (2020)
    Tässä seminaarityössä tutkittiin musiikkilukutaidon ilmiötä ja sen yhteyttä nykypäivän suomalaiseen alkeispianonsoittoon oppimisen, opetuksen sekä oppijan kotoa saadun tuen näkökulmasta. Musiikkilukutaidon käsitettä selvitettiin teoreettisessa kirjallisuuskatsauksessa, jonka pohjalta kehitettiin musiikkilukutaidon ulottuvuuksia kuvaava musiikkilukutaidon aistikehä -malli. Työn laadullisessa tutkimusosiossa puolistrukturoidun asiantuntijahaastattelun avulla haastateltiin kolmea alkeispianonsoiton opettajaa. Haastattelujen aineistolähtöinen analyysi osoitti, että alkeispianonsoiton pedagogit kokivat musiikkilukutaidon yksimielisesti kokonaisvaltaisena ilmiönä. Myös musiikkilukutaidon välitöntä yhteyttä ja hyötyä alkeisoppilaiden pianonsoittoon ja musiikilliseen oppimiseen perusteltiin. Tämä puolestaan johti musiikkilukutaidon ja alkeispianonsoiton eheytyksen tarpeen toteamiseen. Alkeispianonsoiton opettajat tarjosivat asiantuntijahaastattelussa niin pedagogisia ratkaisuja kuin myös alkeissoittajien oppimisen haasteiden tarkkaa arviointia. Tutkimustulokset heijastavat nykypäivän Suomessa käytyä keskustelua yleislukutaidon merkityksestä ja kannustavat musiikkilukutaitoilmiön jatkotutkimuksiin.
  • Halonen, Miikkael (2020)
    Tässä työssä tutkittiin Mendelssohnin karakterikappaleita ja niiden kerronnallisuuden myötävaikutusta oppijan itsetuntemukseen, arvoihin ja elämän merkityksellisyyden syvenemiseen sosiaalisessa kanssakäymisessä. Selvitettiin myös, miten tunnekasvatus, rakkaus ja empatia voivat ilmetä pianotunnilla. Työ toteutettiin pääasiassa teoreettisena kirjallisuuskatsauksena, jossa eriteltiin Mendelssohnin klaveerikirjallisuuden estetiikkaa, musiikin semiotiikkaa ja kasvatusfilosofisia näkökulmia. Teoriaa täydennettiin kokeellisella osiolla, joka käsitti ryhmätuntimuotoisen Mendelssohn-työpajan ja ryhmähaastattelun. Tuloksista selvisi, että sävellyksillä koettiin olevan kerronnallisia ulottuvuuksia, joita saatettiin liittää omaan kokemusmaailmaan. Dialoginen tarinoista keskusteleminen ja toisen persoonan kokemus nousivat keskeisiksi tunteiden tunnistamisen, luovuuden ja hyvinvoinnin edistäjiksi. Tämän toteutumisessa työssä päädyttiin trilogisen tilan ja polyfonisen empatian käsitteisiin. Tutkimustuloksien voidaan ajatella inspiroivan pianonsoitonopettajia myötätuntoiseen ja narratiiviseen pedagogiikkaan.
  • Långbacka, Sandra (2020)
    I min magisteravhandling undersöker jag elevers erfarenheter av pop/jazz sånglektioner inom den grund-läggande konstundervisningen i musik och hurdana erfarenheter de har av elevcentrerad undervisning Min undersökning utgår från följande forskningsfrågor 1) Hur beskriver eleverna sin lärandeprocess? 2) Hur delaktiga är eleverna i sin lärandeprocess? 3) Hur upplever eleverna maktförhållandet mellan lärare och elev? Den teoretiska referensramen innefattar tre delar: den grundläggande konstundervisning i musik, sångpedagogik och synen på lärande ur ett elevcentrerat perspektiv. Jag behandlar teman som motivation, maktförhållanden och växelverkan mellan lärare och elev. Det framkom i min undersökning att lärandeprocessen i pop/jazz sång är mångfacetterad och delvis kom-plicerad. Det kändes svårt för eleverna att öva sångteknik på egen hand och de var inte säkra på hur de kunde öva hemma. Elevernas motivation till sång ökade då eleverna var delaktiga i sin lärandeprocess och kunde påverka sånglektionernas innehåll. Det visade sig vara viktigt för informanterna att inte känna press på lektionerna och att de kunde relatera till sin lärare. De uppskattade också att läraren kunde sätta sig in i elevens situation och att läraren inte utövade makt på lektionerna. Min slutsats är att det är önskvärt att sångpedagoger kritisk granskar sina metoder, speciellt när det gäller att undervisa sångteknik. Man kan fråga sig hur mycket man kan förvänta sig att elever inom den grund-läggande konstundervisningen har möjlighet att öva sångteknik på egen hand. Nyckeln till att eleverna blir delaktiga i deras lärandeprocess är att föra dialog och synliggöra undervisningens målsättningar och, fram-för allt, att forma dem tillsammans med eleven.
  • Ramon, Laure (2020)
    While Finland is at the forefront of education, art teachers nowadays have seen the scope of teaching possibilities extended through new technologies, crossed-art projects and multidiscipline exchanges. Science has worked its way into art and neuroscience, in particular, is a subject that fascinates many. However, despite the profusion of neuroscience research nowadays, very little a this research has been translated into concrete advice that is of value to music teachers. Leaning on theoreticians’ work of the neuromusic field such as Hodges’ (2008, 2010), Flohr’s (2007, 2009) and Gruhn’s (2004, 2008), this master research project conducted in Finland, investigates the neuroscience findings as it relates to education and the way experienced teachers teach, in order to develop « neuro-based » teaching strategies specially directed to violists. The starting point of this study is the collaboration between a teacher from the Sibelius Academy and her students, and a researcher specialised in cognitive science and music pedagogy through interview sessions and class observations, guided by Denzin and Lincoln idea of qualitative inquiry (1994). The findings suggest that using a multisensory approach and actively looking for meaning through movement and emotion within the music, are valuable ways to ensure natural and efficient learning. This paper concludes by offering several suggestions and tips for teaching viola.
  • Reponen, Anna (2020)
    This thesis examines the process of creating a new popular artist brand on social media. In the past two decades the music industry has gone through major changes and new technologies have enabled artists to emancipate themselves from labels, creating new means to generate income, distribute music and build a career. Social media has become an important tool to create artist brands and independent artists can utilize it to their benefit with very little resources. However, the branding process is not explicit and seems to vary from artist to artist. This thesis explores what is the branding process on social media, what factors influence the process and how artists perceive the branding process on social media. The research was carried out as a qualitative case study, where five individual interviews were conducted with new independent popular artists who are at the beginning of their careers. An important framework for the chosen artists was that they are independent, thus not having a contract with a major label. As a result of the study, it can be said that there is no clear formula to the branding process of an independent popular music artist. However, it seems that the artists personal values are in the core of the process, as they are affecting the decision-making on social media content as well as the artist’s perception of branding. Social media content was also inspired by their music. Thus, it could be concluded that music is one of the main influences in the branding process. Another important influence was resources, such as money, time and knowledge, as independent artists do not often have the support of a label. Critically examining, five cases do not provide enough data to draw definitive conclusions of the topic. In order to gain more insight on the topic I would suggest a wider study to be conducted, where more artists could be involved. Thus, some more reliable and clearer ideas about the branding process could be formed.
  • Konopiński, Michał (2020)
    This paper presents information on the execution of timbral effects in Magnus Lindberg’s Clarinet Concerto, one of his most frequently performed compositions. It also provides historical information on Finnish music as well as practical tips on practising the piece. This paper concentrates on contemporary timbral effects used in the concerto and explains how they should be performed. In a way, this paper is kind of performance guide for those interested in studying or performing Lindberg’s Clarinet Concerto.
  • Hölttä, Marika (2020)
    Tämän opettajan pedagogisten opintojen seminaarityön tehtävänä oli tutkia laulajien musiikinteoriataitoja sekä niihin liittyviä asenteita. Kehittämistavoitteena oli tuottaa tietoa käytännön harjoituksista ja tehtävistä laulunopettajille. Työssä tukeuduttiin aiheen ympäriltä aiemmin kirjoitettuun materiaaliin, opetussuunnitelmiin sekä omiin kokemuksiini. Lisätietoa hankittiin haastattelemalla kolmea laulamisen ja musiikin-teorian ammattilaista. Laulunopettajien työkalupakkia koostettiin haastateltavien vastauksien pohjalta, omien kokemusteni pohjalta sekä laulajille suunnatun teo-riakirjallisuuden pohjalta. Tutkimuksessa kävi ilmi, että laulajien teoriataidoissa on usein muihin instrumentin soittajiin verrattuna puutteita, vaikka laulajat tarvitsevat esimerkiksi säveltapailutai-toja enemmän kuin soittajat. Syitä näihin puutteisiin on useita. Laulajien keskuudessa vallitsee asenne – joka tosin on parantunut menneisiin vuosiin verrattuna, että laulajien ei tarvitsisi osata musiikinteoriaa yhtä paljon kuin soittajien. Tästä on seu-rannut motivaatio-ongelmia teoriataitojen kehittämisessä, mikä on johtanut puutteel-lisiin taitoihin, jotka näkyvät muun muassa musiikillisista asioista suoriutumisessa sekä analyyttisyyden puutteessa. Laulunopettajat eivät myöskään vaadi tarpeeksi opiskelijoiltaan, eikä heillä ole välttämättä tarpeeksi tietotaitoa opettaa laulunopiske-lijoilleen laulettavien kappaleiden tarkempaa teoreettista analysointia. Johtopäätök-senä todetaan, että asenteiden on muututtava entisestään ja laulunopettajien on an-nettava opiskelijoille kokonaisvaltainen kuva siitä, mitä eri osa-alueita tänä päivänä laulajana oleminen vaatii.
  • Sandvik, Lina (2020)
    Den här avhandlingen undersöker hur normkritisk pedagogik kan utövas i musikklass-rummet för att göra studiemiljön trygg för HBTQ-elever. Jag fördjupar mig i diskurser kring kön och sexualitet, definierar vad normkritisk pedagogik är och placerar den i en historisk kontext. Metoden för min avhandling är en systematisk litteraturstudie, och jag har svarat på forskningsfrågan genom att undersöka och analysera verk och under-visningsmaterial om normkritik och musikundervisning. Forskningsfrågan lyder: 1) Vilka strategier och tillvägagångssätt kan musiklärare använda sig av för att skapa en normkritisk musikundervisning som stöder queerelever och synliggör begränsande normer? Trots att människorättsfrågor uppmärksammas allt mer inom skolvärlden, ger skadliga normer fortfarande upphov till trakasserier och systematisk mobbning av HBTQ-elever. Jag har hittat starka belägg för att queerelevers mående gynnas av att lärare som stöttar och utbildar sig i HBTQ-frågor. Musiklärare har goda möjligheter att skapa en trygg plats för HBTQ-elever i sitt klassrum, eftersom gemenskap och samar-bete är centrala delar av musikundervisningen. Strategier som läraren kan implementera för att uppnå en normkritisk undervisning är att ta i bruk en HBTQ-vänlig terminologi, inkludera HBTQ-frågor i sin kursplan och ta ett tydligt ställningstagande mot all typ av diskriminering och på så sätt fungera som en förebild. Läraren kan öppna upp diskussioner kring heteronormativitet med sina elever och aktivera skolan att delta i förändringsarbetet. En viktig förutsättning för den normkritiska musikundervisningen är att läraren analyserar sina egna attityder och privilegier.
  • Sihvola, Maija (2019)
    Tutkielmani pyrkimyksenä on selvittää kolmen musiikkikasvattajan kokemuksia kulttuurisesti moninaisissa yhteisöissä toimimisesta sekä heidän interkulttuurisen kompetenssinsa rakentumista. Tutkimuskysymykseni kuuluvat: Mitä haastatellut musiikkikasvattajat kertovat kokemuksistaan kulttuurisesti moninaisissa konteksteissa työskentelemisestä? Millä tavoin haastateltavien interkulttuurinen kompetenssi rakentuu heidän kertomuksissaan? Johdannossa hahmottelen lukijalle alustavan käsityksen tutkimukseni taustasta niin henkilökohtaisesta kuin musiikkikasvatuksen alan näkökulmasta. Tutkimukseni teoreettisessa viitekehyksessä tarkastelen kulttuurisen moninaisuuden ilmenemistä musiikkikasvatuksen alalla sekä musiikkikasvattajan interkulttuurista kompetenssia. Käsittelen teorialuvussa myös yleisemmin interkulttuurisuuteen ja kulttuuriseen moninaisuuteen liittyviä teemoja, kysymyksiä ja tutkimusaiheita. Toteutin tutkimukseni kolmella narratiivisella haastattelulla. Valitsin haastateltavani eri puolilta musiikkikasvatuksen kenttää. Haastattelut olivat yksilöhaastatteluja ja analysoin ne narratiivisesti. Olen jakanut tutkimukseni tulososion kahteen osaan: narratiiviseen analyysiin ja narratiivien analyysiin. Haastatellut musiikkikasvattajat huomioivat ja hyödyntävät kulttuurista moninaisuutta työssään eri tavoin. Kulttuurisen moninaisuuden teemat rikastuttivat opetusta, mutta kulttuurisesti moninaiset opetusryhmät asettivat kasvattajan työlle myös uusia haasteita. Interkulttuurisen ymmärryksen käsite vastasi haastateltavien kasvuprosessia kompetenssi-käsitettä paremmin. Haastateltavien kertomuksissa ymmärrys rakentui eri kulttuurien kohtaamisessa ja muokkautui jokaisen haastateltavan ainutlaatuisena prosessina, joka jatkuu edelleen läpi elämän.
  • Vitri, Elina (2020)
    Tämän tutkielman kohteena on kanttoreiden Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan lisävihkoa (2016) koskevat käsitykset, kokemukset, ajatukset ja asenteet. Tutkimuksessa haluttiin myös selvittää, pitävätkö kanttorit lisävihkon virsiä käyttökelpoisina. Lisävihko otettiin käyttöön Suomen evankelis-luterilaisissa seurakunnissa ensimmäisenä adventtisunnuntaina 27.11.2016. Tutkimuksen aloittamisen aikaan lisävihkoa, siihen liittyviä asenteita ja kokemuksia ei ollut tutkittu vielä ollenkaan. Kanttoreiden kokemuksia lähestyttiin ja tutkittiin kvalitatiivisen tutkimuksen keinoin. Tutkimussuuntauksena toimi lähinnä fenomenografinen lähestymistapa. Fenomenografisen tutkimusotteen tavoitteena on tuoda kuuluviin ihmisten erilaisia käsityksiä tutkittavasta asiasta. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella Kuopion ja Mikkelin hiippakuntien kanttoreiden neuvottelupäivillä Kuopiossa, helmikuussa 2019. Kyselylomakkeeseen vastasi 63 kanttoria. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Aluksi vastaukset pelkistettiin ja teemoiteltiin. Tämän jälkeen aineisto tyypiteltiin ja ryhmiteltiin tutkimustuloksiksi. Kanttorit pitävät virsikirjan lisävihkoa käyttökelpoisena. Se koetaan työtä rikastuttavana, monipuolisena kokoelmana, joka puhuu nykyajan ihmisten kielellä niin tekstillisesti kuin musiikkityylillisesti. Sitä voi käyttää monipuolisesti erilaisissa tilanteissa ja työtehtävissä, sillä se sisältää eri ikäisille ja kirkkovuoden ajankohtiin sopivia virsiä. Laimeista ennakko-odotuksista huolimatta lisävihkoon suhtautuminen oli muuttunut suurimmalla osalla käytön myötä myönteisemmäksi. Käyttökelpoisuudestaan huolimatta lisävihko sisältää myös vaikeasti käytettäviä virsiä, joita kuvailtiin ”oudoiksi”, perinteisistä virsistä liikaa poikkeaviksi, vaikeasti yhteislaulettaviksi erityisesti rytminsä tai harmoniansa osalta. Haasteena lisävihkon käytössä kanttorit kokevat eniten omien säestystaitojen ja/tai säestysresurssien puutteen.
  • Kaila, Anni (2020)
    In this written part of my master's thesis, I explore the connections between poetic writing and dance from a performer's perspective. My own poems act as introductions to the chapters and become a kind of poetic through line in the thesis. Writing as a dancer, I write with my whole body and move between what is already presently perceived and what can be imagined. The essays of dramaturg and dance theoretician Bojana Cjević on imagination and poetics in contemporary dance serve as the main reflection points for my views. Cvejić's concept of 'feigning', used to describe the dancer's imaginary and a kind of bodily surrogate knowledge, becomes one of the central ideas in understanding the link between poetry and dance. In the first part of the thesis, I observe the ways in which poetry pierces contemporary dance practices today and also briefly describe the historical connections between poetry and dance. Writing about the poetry of the performer, I approach the topic through my own personal practice and outline different ways of writing and relating to poetic texts as a performer. The focus is on the interconnectedness of perception and imagination, and how this relationship can be viewed through the lens of both dance and poetry. Poetic image and the rhythm and weight of language also connect the act of writing to the dancing body. I use the term 'choreographic poetry' to describe poetic texts that serve score-like functions in a dance performance, and bring up contemporary dance makers who work with texts in this way. The act of translation is introduced both as a method for working as a dancer and as a philosophical frame for understanding the paradigmatic nature of dance, as philosopher Jacques Rancière sees it. In the second part of the thesis, two artistic processes serve as concrete examples of working with poetic texts and translation in the context of a dance performance. Puutarha (The Garden), my own choreographic solo work, started from the idea of turning confessional poetry into a dance performance. My own poems became the main source of material for the solo. I focus on the writing process and the editing of the poems into a script, and how these poems informed and affected the performance and the bodily expression in it. LOVE I–III is also a solo performance, based on the poetic score written by Norwegian poet and choreographer Janne-Camilla Lyster. I describe my process of working with the score and the performance guidelines provided by Lyster and the translation of these poetic texts into dance.
  • Tuomikoski, Rami (2019)
    August Gottfried Ritter (1811-1885) oli saksalainen romantiikan aikakauden säveltäjä, urkuri, improvisoija, musiikkitieteilijä, opettaja, kapellimestari ja urkujenrakennuksen asiantuntija. Hän kirjoitti useita oppikirjoja ja lisäksi artikkeleita musiikin aikakauslehteen. Ritterin tunnetuimmat urkusävellykset nykyään ovat neljä urkusonaattia, jotka kuuluvat aikamme konserttiurkureiden ohjelmistoon. Näistä kolme ensimmäistä ovat yksiosaisia ja rakenteeltaan syklisiä. Niissä on muutama teema, joita säveltäjä muuntelee ja kehittelee taitavasti. Taitteet sulautuvat toisiinsa saumattomasti muun muassa lomasävelien avulla. Ritter oli kiinnostunut barokkisäveltäjistä ja heidän sävellystekniikoistaan. Hän piti erityisen suuressa arvossa Georg Muffatia (1663-1704), jonka toccatasävellykset inspiroivat häntä. Ritter käytti omissa sonaateissaan kantavana osana nimenomaan toccatajaksoja. Sykliseen muotorakenteeseen kuuluvat olennaisena osana myös toisiaan kontrastoivat jaksot; nopeat ja energiset jaksot sekä hitaat ja lyyriset taitteet vuorottelevat ja antavat vaihtelua toisilleen. Huolimatta monipuolisuudestaan, ajanmukaisuudestaan ja laadukkaista sävellyksistään Ritter on jäänyt kaanonin katveeseen. Hän pitäytyi suurelta osin kirkkomusiikin moninaisessa tyylilajissa, mutta se ei kiinnostanut suurta yleisöä hänen aikakautenaan. Hän on jäänyt 1800-luvun suuressa säveltäjämäärässä pikkumestareiden sarjaan. Ritter oli eräänlainen sillanrakentaja Felix Mendelssohnin (1809–1847) urkusonaattiperinteen ja uudemman Franz Lisztin (1811–1886) perustaman koulukunnan välillä pitkälti juuri käyttämänsä syklisen muotorakenteen ansiosta.
  • Jakobsson, Marianna (2019)
    Musiikin luovia toimintatapoja painotetaan aikaisempaa enemmän nykyisissä peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmissa. Säveltäminen terminä on tullut perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin vuonna 2004 ja lukion 2015. Tutkitusti musiikinopettajilla on kuitenkin haasteita säveltämisen ja muiden luovien toimintatapojen käytössä osana opetustaan. Millä tavoin säveltämisen pedagogiikka näkyy musiikin aineenopettajia kouluttavissa korkeakouluissa? Tutkimuksen aineisto kerättiin kolmella yliopisto-opettajan teemahaastattelulla. Tutkimuskysymyksiin pyrin vastaamaan haastattelujen perusteella: Minkälaisia ajatuksia opettajilla on säveltämisestä? Huomioidaanko säveltämisen pedagogiikka korkeakouluissa? Onko opetuksessa mahdollisesti joitain haasteita? Tutkimuksen viitekehyksessä määrittelen säveltämistä yleisesti sekä musiikkikasvatuksen kontekstissa. Tarkastelen myös nykyisen säveltämismyönteisyyden taustalla vaikuttavia tekijöitä ja käsittelen säveltämistä suomalaisissa kouluissa ja opetussuunnitelmissa. Lisäksi etsin kirjallisuudesta määritelmiä hyvän sävellyksenohjaajan ominaisuuksista sekä musiikinopettajan roolista sävellystilanteessa. Tutkimustuloksista ilmenee, että haastatellut yliopisto-opettajat ovat itse hyvin säveltämismyönteisiä, mutta korkeakoulujen opetus vaatisi lisää konkretiaa. Yliopisto-opettajat näkevät tulevien aineenopettajien opettamisessa haasteena muun muassa vähäiset tuntimäärät, musiikinopettajaopiskelijoiden erilaiset kiinnostuksen kohteet sekä sen, että ”kaikkea voi opettaa”, mutta on eri asia käyttääkö tuleva musiikinopettaja näitä keinoja omassa työssään.
  • Ikkala, Sofia (2019)
    Työssäni tarkastelen requiem-sävellysten kehityksen suuntaviivoja läpi vuosisatojen. Aihe on erittäin laaja, joten toteutan tutkimuksen tarkastelemalla neljää vähemmän tunnettua requiem-sävellystä eri tyylikausilta näkökulmanani musiikin ja tekstin välinen suhde. Teokset ovat Johannes Ockeghemin Missa pro defunctis, Michael Haydnin, Requiem, c-molli, Luigi Cherubinin Requiem, c-molli ja Joonas Kokkosen Requiem. Tutkimukseni tulokset vastaavat paljolti requiem-messujen historiasta kertovaa aineistoa. Kuitenkin hieman yllättäen kaikissa teoksissa oli omalla tavallaan valoisuutta, vaikka requiemit usein mielletään sävelkieleltään synkiksi ja uhkaaviksi.
  • Putkonen, Ossi (2019)
    Tässä kirjallisessa työssä esitellään Heikki Sarmannon vuonna 2016 kantaesitettyä John the Baptist -oratoriota. Työn tavoitteena oli tehdä uutta kirkkomusiikkiteosta tunnetummaksi, jotta mahdollinen kynnys oratorion tai sen osien esittämiseen madaltuisi. Tästä syystä teosta pyrittiin tarkastelemaan kokonaisvaltaisesti ja monesta näkökulmasta, kuitenkin välttäen liikaa yksityiskohtiin paneutumista, jotta työ antaisi teoksesta kattavan yleiskuvan. Työssä käydään läpi yleisesti teoksen rakennetta, tarinaa ja sitä, millaisista numeroista oratorio koostuu. Tarkasteltavina kohteina ovat myös kuoro- ja solistiosuudet, sekä partituurin pohjalta tehdyt huomiot oratorion orkestrointia, esitysohjeita, rytminkäsittelyä ja harmoniamaailmaa koskien. Aineiston hankinnassa hyödynnettiin enimmäkseen oratorion partituuria ja kuoro-/pianopartituuria. Kirjallisuuslähteitä käytettiin lähinnä oratorio-sävellysmuodon historiaa käsitellessä. Edellä mainittujen lisäksi lähteinä käytettiin myös oratorion käsiohjelmaa sekä muutamia internetlähteitä. Kaksinäytöksinen oratorio koostuu aarioista, kuoronumeroista, dialogia säestävästä taustamusiikista, duetoista, trioista ja suurista yhteisnumeroista. Teos on sävelletty orkesterille, kuorolle ja yhdeksälle solistille. Solistiroolien haastavuudessa on keskenään suuriakin eroja. Lauluosuuksien lisäksi kaikilla rooleilla on oratorion aikana myös dialogia, jolla tarinaa viedään eteenpäin. Kuoroa oratoriossa käytetään solistin säestäjänä, itsenäisenä kertojana tai osana orkesteria. Koska stemmoja on vain harvoin jaettu useampaan kuin neljään, ei oratorion esittämiseen vaadita suurta kuoroa. Improvisaatio on olennainen osa oratoriota ja improvisointijaksoja onkin kirjoitettu lähes kaikille instrumenteille. Jousten ja puhaltimien lisäksi orkestroinnissa on mukana koskettimet, kitara, lyömäsoittimet (rumpusetti) ja sähköbasso. Sävellystyön pohjalla vaikuttaa olennaisesti Lähi-Idän musiikillinen perintö, afroamerikkalainen musiikki ja jazz, mikä kuuluu selkeästi teoksen harmoniamaailmassa.
  • Tikkanen, Aino (2019)
    Musiikkikasvattajan päivittäiseen elämään kuuluu usein paljon tiivistahtista opetusta, jolloin jäljelle ei välttämättä jää tarpeeksi aikaa eikä voimia pitää huolta oman kehon ja mielen hyvinvoinnista. Tämä saattaa johtaa pitkäaikaisiinkin äänenkäytön ongelmiin, työn laadun heikkenemiseen ja pahimmassa tapauksessa työtehtävien menetykseen. Tässä tutkielmassa käsittelen äänenkäytön ongelmia kehollisuuden näkökulmasta, joka on merkittävä osa musiikkikasvatuksen tutkimusta ja käytäntöä. Tutkielmani keskeiset käsitteet ovat kehollisuus, terve ääni ja äänenkäytön ongelmat. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaista on musiikkikasvattajan terve äänenkäyttö ja miten musiikkikasvattaja voi hoitaa äänenkäytön ongelmia osana työnkuvaansa. Tutkimuskysymykseni ovat: 1. Millä tavoin tervettä äänenkäyttöä on käsitelty musiikkikasvatuksen ja lähitieteiden tutkimuksessa? 2. Millaista on musiikkikasvattajan terve äänenkäyttö? Tämä tutkimus on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, joka perustuu olemassa olevaan tieteelliseen tutkimukseen ja raportointiin. Tutkimukseni keskeinen tulos on, että äänenkäyttöä on käsitelty musiikkikasvatuksen ja lähitieteiden tutkimuksissa runsaasti ja monipuolisesti niin kehollisuuden kuin ulkoistenkin tekijöiden näkökulmasta. Toinen keskeinen tulos on, että musiikkikasvattajan terve äänenkäyttö koostuu oikeasta äänentuottotavasta opetustilanteissa ja työelämässä, sekä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja levon huolehtimisesta työajan ulkopuolella. Jatkotutkimuksessa olisi mielenkiintoista tarkastella laajemmin joko muusikoiden ja muiden esiintyvien taiteilijoiden kuten näyttelijöiden äänenkäyttöön liittyviä ongelmia. Toisaalta voisin tutkia musiikinopetustyössä työskenteleviä aina yksityisopetuksesta ryhmäopetukseen.
  • Heikinheimo, Ulriikka (2019)
    Tutkimuksessani tarkastelen musiikkikasvattajan äänenkäyttöön liittyviä ongelmia. Analysoin syitä äänihäiriöihin, mutta pohdin myös millainen on terve ääni. Tarkastelen lisäksi musiikinopettajien äänenkäyttöä ja äänihäiriöitä. Tutkimuskysymykseni ovat 1. Millä tavoin tutkimuskirjallisuudessa on tarkasteltu äänihäiriöitä? 2. Millä tavoin musiikkikasvattajan tervettä ja luonnollista äänenkäyttöä voidaan edistää ja ylläpitää? Mielenkiintoni aiheeseen heräsi omasta kokemuksestani äänihäiriöiden parissa. Musiikkikasvattajana ja musiikinalan ammattilaisena terve ja kestävä ääni on ehdoton lähtökohta pitkälle uralle ja yleiselle hyvinvoinnille. Erittelen työssäni erilaisia äänihäiriöitä ja otan esiin myös psyykkisten seikkojen, kuten stressin vaikutuksen ääneen. Ääni on työkalun lisäksi iso osa identiteettiä ja ääniongelmat voivat aiheuttaa ahdistusta, stressiä, loppuun palamista, sosiaalisia, psyykkisiä, henkisiä ja taloudellisia ongelmia, mikäli esimerkiksi musiikinopettaja joutuu vetäytymään ennenaikaisesti työtehtävistään. Tutkimukseni osoittaa, että mitä varhaisemmassa vaiheessa opiskelija tai äänenkäytön ammattilainen havaitsee äänessään muutoksia ja hakee ongelmiinsa apua, sen nopeammin ne parantuvat. Myös kokemus omaan äänenkäyttöön vaikuttamisesta työ- ja opiskeluympäristössä edistää ihmisen, ja samalla äänen hyvinvointia.
  • Renvall, Laura (2019)
    Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kuoroja musiikillisina yhteisöinä. Tutkimuskysymykset olivat: 1. Minkälaisia musiikillisia käytäntöyhteisöjä kuorot ovat? 2. Mitä erityispiirteitä kuorojen toiminnassa on ja millä tavalla nämä erityispiirteet vaikuttavat kuoron toimintaan? Tämän tutkimuksenteoreettisena viitekehyksenä tomi Etienne Wengerin (1998) käytäntöyhteisöteoria ja Ailbhe Kennyn (2016) siitä edelleen kehittelemä teoria musiikillisista käytäntöyhteisöistä. Tutkielma on systemaattinen kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena on kartoittaa musiikkikasvatuksen tieteenalalta aiheesta jo olemassa oleva tutkimus. Tutkimuksessa selvisi, että kuorot ovat musiikillisina käytäntöyhteisöinä merkittäviä yksilöiden identiteettien muodustumiselle. Kuorot olivat yhteisöjä, jotka keräsivät jäsenikseen samanhenkisiä ihmisiä. Kuoroyhteisöillä oli myönteinen vaikutus ykslöiden identiteettiin. Tutkimuksessa selvisi, että kuorolaulajien identiteetit kehittyivät vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa. Tutkimuksessa selvitettiin myös kuoroyhteisöjen haastavia piirteitä. Kuorojen erikoispiirteenä identiteetin ja yhteisön vuorovaikutuksen lisäksi tutkimuksessa selvisi, että käytäntöyhteisön toimivuus vaikutti myönteisesti myös käytäntöyhteisön musiikillisiin tavoitteisiin. Lisäksi tutkimustuloksissa korostui kuoronjohtajien rooli kuorojen kehittäjinä. Tämä tutkimus pyrkii tuomaan lisää tietoa ja uutta näkökulmaa kuoroista musiikillisina käytäntöyhteisöinä musiikkikasvatuksen tieteenalalle, tarjoamaan musiikkikasvattajille ja kuoronjohtajille työkaluja kuorotoiminnan kehittämiseen ja jatkotutkimusaiheita.