Recent Submissions

  • Loimaala, Karoliina (2020)
    This written section of my thesis work is based on the artistic part Purpling that premiered at the Theatre Academy 24.9.2019 in Theatre Hall. The written section departs from analysing the artistic part. It attempts to present leading questions that drove the artistic process, what kind of choreographic and bodily practices were engaged in throughout the process, leading chosen theoretical frameworks, personal remarks and experiences that have affected both artistic and writing processes. The written section attempts to focus on how choreographing with matter and human as both active, vibrant constitutions, materialises in an affective, rich, and constantly changing intra-action (defined by Karen Barad). It tries to ponder on what possibilities a thematic of moving subjectivities might offer in terms of ending the era of Anthropocene. In this written section I will: Centralise my artistic interests in choreographic realm to the concepts of thingness, polysemy of matter, breathing space and affected body. Observe these interests through theoretical frameworks offered specifically by Hélène Cixous, Erin Manning and Jane Bennett. Itemise my tendency to begin an artistic process and analyse how that reveals the constitutive ingredients of my choreographic thinking. Introduce the driving motives and questions for Purpling: A personal sensorial experience event of purpling defined by Erin Manning an interest towards working with soil a question about translation as an artistic method, regarding translating a reconstructed subjectivity of Hélène Cixous´ hysteric into a choreographic work. Analyse how a period spent in Brazil functioned as a premonition for the artistic process, through personal, sensorial experiences and the questions that arose. Observe how and where the choreographic work actualised while being framed by concepts of vibrant landscape, feeling with world, and being (with) mineral. Observe what kind of choreographic operations were needed when researching the thematic of a reconstructed subjectivity of Cixous´ hysteric and so being, moving subjectivity. Observe and analyse how to use a Lacanian division into imaginary, symbolic and Real as a choreographic grid and a compositional tool. Ponder on possible meanings behind the initial questions and a possible outcome of what this choreographic work is about, to me.
  • Kärki, Pietari (2020)
    This written thesis follows processes where social questions yield artistic practices, that I call tools. In addition to this document being a thesis, this is a journal, and an open access archive, and a toolkit. I have written this thesis keeping in mind a not-too-long-ago moment in time when I was working as a dancer and felt a desperation for the lack of tools and know-how to work with people in a way that is socially sustainable. Thus, this thesis works partly with questions that span much longer temporalities than the frame of these MA studies. I open the thesis with the question I seem to have embraced the longest in my life: what is it to be good to one another? Thus, my intention is to indicate how artistic questions are embedded in life. Structurally this thesis begins by laying background information and a proposal for a contextualization between the agents at hand, the reader and the writer (or as deliberately referred to in this thesis: ‘the grapher’). This is done as an attempt to set the situation of reading this thesis as an embodied place, in which the movements of the artistic questions and dilemmas can potentially be directly observed by the reader. After this I present my reading of my professional terminology: the notions of choreography, movement and body. My strategy of observing is presented throughout. The structure then goes on to ask artistic and social questions in turns, travelling through examples from each artistic project I have engaged in during the MA studies, with the main emphasis on my artistic thesis project Urban Anatomies Teleport, which is an initiative to investigate urban planning as corpus and choreography through walking and listening to music. One parallel throughout this thesis describes my hands-on attempts to find my way of working in collective processes as a choreographer, and another parallel deepens these questions into the soma and broadens them into a societal context. Throughout these pages I conceptualize a practice that seeks to use one’s ‘situated knowledge’ to cause micro-collapse within one’s situation, habitat, or system. I call this ‘situating and teleporting’. In connection to this, I introduce the tool of ‘t—here’, a sensory feeling of a shift, or a transition, or a teleportation. ‘T—here’ – derived from the ethos of ‘walking here rather than walking there’ – is an intersection of the writings referenced in this thesis by the researcher Sharanya Murali and the choreographer João Fiadeiro. In my queer experience, as the situation collapses a tiny bit, room for new movement within the situated self is released just a bit. And a micro-break-out of energy takes place. Teleporting in ‘situating and teleporting’ is a glimpse of ‘preacceleration’ (in Erin Manning’s sense), a means to trace fugitive momentums for change. How do we work together? How to form a question together? Where does a body end and a relation begin? How is one’s standing affecting their situated knowledge? How do I stand? How to greet a mountain? How are you? What if a question is approached as movement? What if moving is approached as asking? What is t—here already? How to facilitate an unknown audience? In a historical line of postmodern and contemporary choreography this thesis joins the gesture of asking what does ‘the operative’ in an artist’s work intend?
  • Hytönen, Tero (2019)
    In this written part of my thesis work I will trace how perception includes both political and existential aspects for me. I am interested in the wide spectrum of perception, and how this multiplicity is framed by different contexts and through conditioning. I like to think that perception is an action, it is something that we do, and from this stems the name for my artistic final work: Performing Perception. In this text, I try to find connections between my own experiences, theoretical writings and artistic practices. In the first section Thinking outloud, I will open up my own experiences, existing choreographic practices and artistic references which are setting the frame for the artistic final work. I relate my thinking to practices by Deborah Hay, Boris Charmatz and Esther Salomon. I will also share my other perception related artistic works created during my MA studies in the Master's Degree Programme in Choreography. In the next section, I will open up to theory. I will explore how perception can be seen both as a political and existential question. The political aspects I discuss alongside a text by George Lakoff, Mark Johnson and Erin Manning. The existential aspects I try to articulate together with Martin Heidegger and Edmund Husserl. In the last section Performing perception – the performance I go more into the details of the performance itself. As we were working with re-writing the perception, I will outline different practices and compositional tools that emerged from this process.
  • Gurevitsch, Sara (2018)
    This paper explores findings of connectivity and feeling relating to my latest artistic process Dry storm in Theateracademy of Helsinki. It sheds light on experiencing relative sensing of time and space through body’s structures of communication in a framing of choreography. I share experiences and observations of practicing choreography that reveal my interest towards processual being and embodied connectivity. I will highlight experience as a starting point for a choreographic process and ponder translation as a choreographic tool, to bring fourth transformability of a body and processual composition. In relation to feminist, philosopher Rosi Braidotti’s and mathematician, philosopher Alfred North Whitehead’s thinking I find support in articulating the creative realm of Dry storm. I will explore some of the interfaces and relativities that Whitehead’s speculative realism and choreography create and what they seemed to communicate. I will map out the thought and experience -processes leading towards somatic imagining and open more the physical practices that formulated Dry storm. Besides using Whitehead’s process ontological concepts and Braidotti’s thinking, this paper draws terminology and ideas from i.e. philosopher Elizabeth Grosz and dramaturge Jeroen Peeter’s. In this paper I attempt to leave endings open, return and cycle around, reflect ways to organize through relativity of feeling.
  • von Bagh, Jenni-Elina (2018)
    This written part of my final theses work focuses on my own choreographic work through a nomadic framing. I go through methodologies and principles in choreographing, that bring us closer to a question of non-identification, pre-individuality and nomadism. I am curious to consider the phase of my artistry as a transitional phase concerning my personal relationship to dance and choreographing but also considering a general atmosphere in philosophical discourses and art; a step from postmodern and poststructuralist discourses to the realm of new materialism and posthumanism. Through my writing and exemplification of my own artistic works, especially my artistic final work: a life -nomadic melodrama, I want to analyze how a co-resonance of specifically Gilles Deleuze’s philosophy influence and give support to artistic work and artistic thinking. In the first chapter I go through couple of general aspects in my choreographic working. I articulate three different perspectives that can be generalized as artistically valuable. These are such as translation as a choreographic method, semantic and somatic as compositional co-partners, and the question of body in the realm of becoming. In the second chapter I introduce theoretical backgrounds to my artistic working through philosophic concepts such as ”becoming”, ”assemblage”, ”nomadism” and ”a life” that specifically resonated in the way I approach my artistic work as non-essentialist. The third chapter is an investigation of my artistic final work a life -nomadic melodrama. First I elaborate some theoretical and artistic influences for the starting point of the process. Then I introduce some methodologies used in the process. I will also introduce the structure of the piece to exemplify how the before mentioned concepts concretize in this particular work. In the fourth chapter I go through certain nomadic principles that has affected especially the artistic process of a life - nomadic melodrama and my artistic thinking in general.
  • Näkki, Iiro (2018)
    This written thesis is an analysis of my artistic thesis work provide from 2017. The thesis outlines a multiplicity of frameworks included in the making of provide and situates those frameworks into wider discourses. In doing so, the thesis presents the analysis of one’s own artistic work as a form of self-reflection that both generates understanding and, simultaneously, re-structures the original artistic work. The oldest included parts of this thesis were written in May 2017, the most recent chapters being from March 2018. The structure of the thesis starts from the most recent, moving towards the oldest: the text proposes a return towards its initiative. However, this flow of time is not exact. Old chapters have been re-written and more recent chapters have been built on some of the very first texts. Through its structure, this thesis presents its own writing process as one of continuous re-writing, reflecting the artistic process of its analysis. Both this thesis and the artistic thesis work provide are then similar in that they both contain a possibility to pay attention to the complexity of time and to address the transformation from a place to another. They both try to contextualise their situation, and to understand the frameworks they operate in and through. These frameworks are presented as a fragmentary, yet creating coherence in their interconnections. In the first section Themes, Methods, Interests I open up two central interests of provide and this analysis: the process of artistic creation as building a place for choreographic work to appear in, and acts of re-enactment as a means to research ideological realms of text or performance. The first of these interests I discuss alongside texts of Edward S. Casey and Marc Augé. The latter I discuss through all the artistic creations realized during my MA studies in the programme of choreography. In the middle section I discuss provide concentrating on spatiality and score. I attempt to situate the piece in the genealogy of installation art and to depict the dramaturgical whole of the performance in relation to the spectator alongside texts of Claire Bishop, Kirsten Maar and Christian Teckert. I also decompose the work to present its segments one at a time. Towards the end of this thesis, I open the thought context of the work, building on William Forsythe and Hans-Georg Gadamer. The text is concluded with a “speculative preface” written before starting to work on provide.
  • Ajan taju 
    Kourkia, Leila (2016)
    Kirjallinen opinnäytetyöni on raportti Ajan taju -esityksestä, joka oli taiteellinen opinnäytetyöni koreografin maisteriohjelmassa. Teos ensiesitettiin Taideyliopiston teatterikorkeakoulussa 11.2.2016. Esitys oli ruumiillis -akustinen äänitaideteos, joka käsitteli ajan kulun kokemista. Työryhmään kuuluivat itseni lisäksi oopperalaulaja Visa Kohva sekä esitystaiteilijat Anne Naukkarinen ja Laura Pietiläinen. Lavastajana ja, visuaalisen ilmeen suunnittelijana toimi kuvataiteilija Juho Hellsten ja äänisuunnittelun avustaja oli äänisuunnittelija Katri Puranen. Esityksen lähtökohtana oli Richard Sraussin säveltämän Morgen! -oopperalaulun kuuntelemisen kokemus, joka sai minut pohtimaan ajan kulun kokemusta ruumiissani. Koin laulua kuunnellessani suhteeni tulevaisuuteen jarruttavana. Kirjoituksessa tuon esille, millä tavalla lähtökohta ilmeni esityksessä ja miten työstin sitä esiintyjien kanssa harjoitusperiodin aikana. Esityksen komposition teemana oli laulaa Morgen! -laulua venyttämällä se koko esityksen pituiseksi. Laulamisen ohella tilassa liikuttiin aistimalla oman laulavan ruumiin liikettä. Liike pohjautui spiraalitehtävään, jossa aistimus kohdistettiin niveliin spiraalin muotoa seuraten. Esiintyjät olivat ajallisesti riippuvaisia toistensa tekemisestä. Heidän liikkumisensa ja laulamisensa eteni tilassa sen mukaan, missä kohtaa toiset esiintyjät olivat tilassa ja äänessä. He olivat ryhmä, jossa kolme eri ääntä ja liikkumisen tapaa sekä kolme vahvaa persoonaa yhdistivät laulun ja liikkeen omiksi subjektiivisiksi kokonaisuuksikseen, jotka rinnastuen keskenään toivat polyfonisen, jatkuvasti kehkeytyvän maailmankuvan näyttämölle. Kirjoituksessa käytän apuna eri taiteilijoiden ja kirjoittajien ajattelua ajallisuudesta, jota Ajan taju -esityksessä halusin koreografina ilmaista. Esittelen amerikkalaisen filosofin John Deweyn kokemuksen perusrakenteen, ja pohdin hänen teoriansa kautta mikä on koreografinen suhteeni esiintyjiin ja yleisöön. Pohdin millä tavalla voisin välittää esiintyjille ymmärrystä siitä, mitä tarkoittaa katsoa harjoituksia ulkopuolisin silmin ja muodostaa kokonaisuus siitä, mitä tekoja näyttämöllä näkee. Lopuksi totean Ajan taju -esityksen ajallisuuden pyrkineen jarruttamaan ruumiin liikkeen ja äänen pyrkimystä kohti päämäärää.
  • Keskikallio, Heli (2016)
    Opinnäytetyöni kirjallisen osion keskeinenä kysymyksenä on: ”Mitä on koreografin työ?” Rajaan tarkastelukulmaksi omat havaintoni ja kokemukseni. Minkälaiseksi työ on minulle muodostunut sekä miksi se on mahdollisesti muotoutumassa valmistumiseni kynnyksellä? Työni hahmotteluun liittyy olennaisesti ymmärrykseni representaatiosta sekä sen käyttäminen työkaluna ja ajattelun välineenä. Tästä syystä tuon oman ajatteluni rinnalle representaation teoriaa. Lisäksi käsittelen kolmea opintojen aikana tekemääni työtä havainnollistaakseni ajatteluani työstä ja representaation teoriasta. Ensimmäisessä luvussa tuon esiin omaa pohdintaani koreografin työstä. Nostan esiin havaintojani opintojen ajalta sekä käyn keskustelua näiden havaintojen kanssa tämän hetkisestä ajattelustani käsin. Käyn läpi työhön liittyviä keskeisiä käsitteitä siten miten minä olen ne ymmärtänyt töissäni linkittäen ajatteluni historialliseen ja yleisempään näkökulmaan. Läpi koko kappaleen pyrin jäljittämään sitä miten koen koreografin työn sekä tuomaan esille itselleni ominaisia lähestymis- sekä työskentelytapoja. Toisessa osiossa puran auki representaation teoriaa. Syvennyn siihen mistä representaation käsite on lähtöisin, miksi koen tämän teorian ymmärryksen tärkeäksi omassa työssäni sekä tuon esiin aiheeseen liittyvää kriittistä keskustelua. Avaan oman työskentelyni kannalta oleellista teoriaa, joista keskeisimpänä ovat Susan Leigh Fosterin tanssin historiasta jäljittämät, erityisesti tanssitaiteessa käytetyt eri representaationtavat. Kolmannessa luvussa avaan kolmen opintojeni aikana tekemäni työn ajatusprosessia sekä analysoin niitä Fosterin representaation tapojen ja Erika Fischer-Lichten teorian kautta. Valikoin mukaan kolme työtä eri opintovuosilta, jotta ajatteluprosessini saisi konkreettisen muodon kronologisessa järjestyksessä. Valikoimani työt ovat ensimmäisen opintovuoden aikana tehty soolo PopCorps, toisen vuoden tanssi kokonaistaideteoksena-kurssin myötä syntynyt PLAYPLAYPLAYPLAYPLAY sekä taiteellinen lopputyöni Mass Thing. Rajaan koreografin työn käsittelyn kokemuksiini ja ajatteluuni suhteessa teoriaan sekä töissäni olleisiin materiaaleihin. Sivuan vain hieman työhön liittyvää sosiaalista aspektia ja työryhmätyöskentelyllistä reflektiota. Koen tässä vaiheessa tärkeäksi tarkastella tekemääni teorian kautta sekä pysähtyä omien ajatusteni äärelle.
  • Liikola, Katri Johanna (2015)
    Opinnäytteeni kirjallisen osan alussa käsittelen identiteettiin liittyvien kysymysten ja heikon itsetunnon problematiikkaa. Mitkä seikat tekevät minusta juuri tällaisen? Voinko koskaan kokea olevani kokonainen? Miten huono itsetuntemus vaikutti minun opiskeluuni? Miten huono itsetunto vaikuttaa taiteellisen työn tekemiseen? Avaan havaintojani identiteettini kokemisesta ja maisteriopintojeni aikaisesta kriisin kokemuksesta. Miksi vasta maisteriopinnoissa koin törmääväni itseeni ja huonoon itsetuntooni niin perustavanlaatuisesti? Miten koreografia opiskeltavana aiheena vaikutti osaltaan kriisin syntymiseen? Pohdin myös, oliko kriisi mahdollisesti juuri sitä, mitä sillä hetkellä tarvitsin. Kirjallisen työni toisessa osiossa artikuloin havaintojani koreografisesta työskentelystä ja koreografian kontekstista. Katsahdan omaan tanssinhistoriaani ja tämän hetken suhteeseeni koreografiaan taiteena. Erittelen kokemuksiani koreografin käsityötaidosta ja listaan koreografisessa työssä käyttämiäni käsitteitä. Kerron suhteestani tanssikomposition käsitteeseen ja intuitioon koreografisina työkaluina. Kuvailen ja reflektoin opinnäytteeni taiteellisen osan prosessia ja siitä syntynyttä teosta Lasivatsaiset. Kolmannessa osiossa kysyn ja listaan taiteilijuuteen liittyviä käsityksiäni. Pohdin, mitä taitelijana oleminen vaatii. Mitä on taiteilijuus? Mitä sellaista minussa mahdollisesti on, mitä kuvittelen taiteilijalta vaadittavan? Avaan, mitä tanssi ja taide ovat mielestäni. Miten koen tanssin? Miten koen taiteen? Lisäksi puran minua passivoivia ajatuskehiä. Listaan sellaisia ajatuksia, joiden koen olevan taiteilijaksi ryhtymiseni esteenä. Vastapainoksi listaan myös hyviä, taiteelliseen työhön minua aktivoivia ajatuksia. Tässä työssä pohdin myös suhdettani kirjoittamiseen ja sanallistamiseen. Mikä motivoi tämän työn? Voinko muuttaa negatiivista suhdettani kirjoittamiseen tehdessäni tätä kirjallista työtä? Voiko tätä kirjallista työtä kirjoittaa tarkastellen sitä tanssin tekemisenä? Voiko sitä ajatusta pitää mukana ihan vain siksi, että se voisi helpottaa kirjoittamistani? Kirjallinen opinnäytteeni on uimista kysymysten tulvassa. Se on kokoelma pohdintoja maisteriopintojeni aikaisista kokemuksista. Se on ihmettelyä ei-tietämisen maastoissa ja yritystä uskaltaa olla avoimesti keskeneräisyyden äärellä. Kysymyksilleni ei ole tässä työssä yksiselitteisiä päätelmiä. Koen, että kohti taiteilijuutta meneminen vaatii rohkeuden olla kysyvä ja tunnustella keskeneräisyyttään.
  • Lehtinen, Laura (2014)
    Opinnäytteeni kirjallinen osio Esseistinä esityksen teossa käsittelee kirjoitusprosessien ja esitysprosessien eroja ja yhtäläisyyksiä ja erityisesti niiden esseemäisyyttä. Luku ”Esseestä asenteena” pyrkii näyttämään, mitä esseemäisyys tekijän asenteena voisi pitää sisällään ja millaisiin työskentelytapoihin se ohjaa. Tärkeimpinä innoittajina tähän ovat erilaiset esseen olemusta koskevat luennot sekä Johanna Venhon toimittama esseekokoelma Mitä essee tarkoittaa? (2012). Esseen olemukseen ja esseistin asenteeseen liittyvät rohkeus, avoimuus ja kysymisen taito. Esittelen esseistin tekijänä, joka uskaltaa mennä päin tuntematonta, ei-tiedettyä ja työnsä kautta näin hahmottelee uusia avauksia maailman ilmiöistä, ympäristöstään tai itsestään. Esseisti ei siis esitä pelkkiä valmiita väitteitä tai mielipiteitä vaan tarkastelee aiheitaan monelta suunnalta. Esseistin asenne liittyy läheisesti filosofi Jacques Rancièren kirjoituksiin poliittisen taiteen yhteydestä sekä koreografi Deborah Hayn havainnon harjoittamisen menetelmään. Kirjoitus- ja esitysprosesseja vertailevassa luvussa kuvaan merkittäviä teosprosessejani ja koetan niiden kautta näyttää ajattelussani maisteriopintojen aikana tapahtunutta muutosta. Tuo muutos koskee sitä, miten hahmotan teoksen ja tekijän suhdetta sekä vahvaa ruumiillisuuden esiin nousua tekijäidentiteetissäni. Se on siirtymistä teosprosesseissa ideoiden metaforisesta esittämisestä kohti materiaalisuuden puhetta, tapahtumista todella. Kirjoitan myös esiin havainnon siitä, että tekstien parissa kykenen pitämään tarpeellisen etäisyyden teokseeni mutta esityksen parissa olen vasta löytämässä tuota erillisyyttä. Erillisyyteen liittyy oivallukseni taiteilijasta työskentelevänä, työkalujaan käyttelevänä ja silti hetken kuuntelulle herkkänä pysyvänä toimijana. Taiteilijan työ ei siis ole mystistä neroutta vaan maailmaa kohti avautumista, materiaalien työstämistä ja lopulta työnsä esille, dialogiin asettamista. Kirjaan havaintojani siitä, miten minä koreografina en voi tehdä teoksia ilman ruumiillista työskentelyä, ilman nyt-hetkessä olemista enkä ilman rohkeutta olla myös tietämätön ja hapuileva. Ajattelu- ja toimintatavoissani tapahtunut muutos noudattelee muutosta, joka on ollut käynnissä laajemmin tanssin ja esittävien taiteiden kentällä viimeistään 1960-luvulta alkaen ja jota mm. Erika Fischer-Lichte sekä Ramsay Burt käsittelevät teksteissään. Viimeinen varsinainen luku ennen yhteenvetoa erittelee taiteellisen opinnäytteeni Corpus domesticus – jorataanks? -teoksen prosessia ja työryhmän työskentelyä siinä. Pohdin, miten työskentelyni onnistui olemaan esseististä ja miten se vaikutti muuhun työryhmään sekä lopputulokseen, itse teokseen. Liitän mukaan myös Corpus domesticuksen koreografisen käsikirjoituksen.
  • Partanen, Jarkko (2012)
    Tässä tutkielmassa käyn läpi kahta edellistä koreografista työtäni: ZOOaside ja Kommandobiisi aka Space Invaders. Teosten käsittelyssä keskityn erityisesti tarkastelemaan kolmea prosessien aikana kehittynyttä lähestymistapaa koreografian tekoon. Lähtestymistavat ovat: tilalähtöisyys, jaetun ja ympäröivän tilan käyttö yleisön ja esiintyjien välillä ja lähdeperäisyys. Esitysten tilat ovat olleet merkittävä määrittäjä molempien teosten tekoprosessissa. Tilojen arkkitehtuuria on käytetty tietoisesti mukana komposition rakentamisessa ja esityksen muussa suunnittelussa. Tilaa lähtökohtana käyttäminen on myöskin johtanut pohdintoihin siitä, minkälainen ”käyttöliittymä” esityksissä on katsojien ja esityksen välille pyritty rakentamaan. Pyrin myöskin osoittamaan, miten esityksissä tehdyt tilaratkaisut katsojien ja esiintyjien välillä, ovat suorassa yhteydessä esityksen tematiikkaan ja sisältöön ja näin kiinteä osa teoksen maailmaviitettä. Kommandobiisi aka Space Invadersin tapauksessa kiinnitän huomiota myös siihen, miten esityksen tilojen oma ekspressiivisyys on itsenäinen osa teoksen maailmaa. Tilan luonne yhdessä teoksen oman maailman kanssa tuottaa potentiaalisesti jotakin odottamatonta ja näin eri tiloissa teoksessa korostuvat eri merkitysmaailmat. Lähdeperäinen ajattelutapa koreografiaan kehittyi itselläni ensimmäisen kerran ZOOasiden prosessin aikana. Tämä lähtökohta syventyi sekä ajatteluna että työtapana Kommandobiisi aka Space Invadersin kanssa työskennellessä. Lähdeperäinen koreografia on itselleni tärkeää sekä työskentelynvälineenä ettö teoksen merkitysmaailman rakentumisen kannalta. Kommandobiisin tematiikan innoittamana käsittelen tutkielmassa myös protestien koreografiaa. Ehdotan aktivistien käyttämien strategioiden ja suoran kehollisen toiminnan näkemistä koreografisena tapahtumana. Aktivistien toiminnassa keskityn siihen, miten hallittu ja suunniteltu kehollinen toiminta tuo muutoksen julkiseen tilaan. Pyrin osoittamaan, että toiminnan tuoma muutos tilassa ja siinä, miten me sen koemme kommunikoi aktivistien agendaa eteenpäin.
  • Hoisko, Maija (2012)
    Opinnäytteeni kirjallisessa osiossa pohdin taiteilijuutta, taiteen rahoitusta sekä näiden kahden välistä suhdetta. Kirjallisten lähteiden lisäksi pohdintani rakentuu omakohtaisten kokemusten tarkastelulle. Sekä taiteilijuutta että ideaalia taiteen rahoitusmuotoa on mahdotonta määritellä yhdellä oikealla tavalla. Tämän opinnäyte osion kirjoitusprosessin tarkoitus on laajentaa näkemystäni niistä kulttuuripolitiikan osa-alueista, jotka olen kokenut merkittäviksi taiteilijaidenttiteettini muotoutumisen kannalta.