Browsing Valosuunnittelu by Title

Sort by: Order: Results:

Now showing items 3-9 of 9
  • Vihalem, Johanna-Mai (2012)
    This diploma work documents the establishment of Dare to Light as an education brand, created in 2010 with an aim to help creative professionals effectively see and accept lighting as part of their art, work and life. The performance piece Light Up Your Life is a roundup of our first revelations while researching the problems of communicating technical information to creative minds. It is based on the observations done while creating a series of lighting design workshops for non-technical professionals. The show is a technical theatre performance in a festival format – extremely portable, with a duration of one hour, targeting theatre professionals but entertaining enough for a anyone to enjoy. The show evolved into a comedy piece about the everyday conflicts in a theatre environment that a lighting designer might experience in their work life, accompanied by the presentation of the main workshop topics conducted during our first year with Dare to Light.
  • Pirinen, MIkko (2012)
    Luminaari on teatteri- ja esitysvalaistuksessa käytettävää teknologiaa käsittelevä oppimateriaali, joka on laadittu teatteri- ja esitystekniikan medianomi- ja ammattitutkinto-opiskelijoille. Oppimateriaali kokoaa yhteen perustietouden valon fysikaalisista perusteista, esittävien taiteiden valaistuksessa käytettävistä laitteista sekä valojärjestelmien ohjaamisesta esitysympäristössä. Materiaalissa perehdytään laaja-alaisesti esitysvalaistusteknologian eri osa-alueisiin. Suomessa ei ole ollut saatavilla oppimateriaalia esittävän taiteen valaistusteknologiasta. Ulkomainen kirjallisuus ei sovellu suoraan suomalaiseen käyttöön tuotannollisesta eikä myöskään teknologisesta näkökulmasta tarkastellen. Oppikirjat nojaavat vahvasti angloamerikkalaiseen valosuunnittelun traditioon ja keskittyvät valosuunnittelun prosessiin ja dokumentaatioon jättäen valaistusteknologialle pienen painoarvon. Led-valonlähteiden ja verkkoteknologioiden kehitys 2000-luvulla on muuttanut merkittävästi esittävän taiteen valaistuksessa käytettävää teknologiaa. Oppimateriaalissa käsiteltävät aihepiirit ovat valo fysikaalisena ilmiönä ja valonlähteet, esitystekniset valaisimet sekä valo-ohjausjärjestelmät.Materiaalin ensimmäinen osa jakautuu kolmeen kokonaisuuteen, joista ensimmäisessä käsitellään optista säteilyä ja valon fysiikkaa sekä värejä. Toisen kokonaisuuden aiheena ovat valon mittayksiköt ja määreet. Kokonaisuudessa käsitellään valaistusteknisiä suureita ja valon väriominaisuuksien määrittelyyn käytettäviä käsitteitä. Kolmanneksi vertaillaan eri valonlähteiden: hehkusäteilijöiden, purkauslamppujen ja ledien valontuottotapoja ja ominaisuuksia. Toisen osan aiheena ovat esitysvalaistuksessa käytettävät valaisimet. Osassa perehdytään perinteiseen heitinteknologiaaan ja esitysteknisissä led-valaisimissa käytettyihin ratkaisuihin. Lisäksi tutustutaan liikkuviin valaisimiin pääpiirteittäin. Toisen osan ensimmäisessä kokonaisuudessa käsitellään optiikan peruskäsitteitä ja perinteistä heitinteknologiaa sekä valon värin muokkaamista suotimien avulla. Toisessa kokonaisuudessa käsitellään led-valaisimien teknisiä ratkaisuja ja ominaisuuksia sekä perehdytään esitysteknisten led-valaisimien valaistusteknisten ominaisuuksien vertailuun. Lisäksi osiossa kerrotaan liikkuvien valaisimien ominaisuuksista, toiminnoista ja ohjauksesta. Kolmannessa, valojärjestelmien ohjausta käsittelevässä osassa painopiste on ohjausprotokollissa ja toimintavarmojen ohjausjärjestelmien rakentamisessa. Osassa tutustutaan valo-ohjausjärjestelmän rakenteeseen ja valopöytiin sekä perehdytään tarkemmin DMX-ohjausverkkojen rakentamiseen sekä ominaisuuksiin. Omassa kokonaisuudessaan käsitellään ethernet-pohjaisia valo-ohjausprotokollia aloittaen ethernet-verkkojen peruskäsitteistä ja tutustuen tarkemmin Art-Net-protokollaan.
  • Helminen, Antti (2013)
    Maallisten ilojen puutarha oli esitys, jonka käsikirjoitus toteutettiin Teatterikorkeakoulun dramaturgianlaitoksen mestarityöpajan aikana, viiden opiskelijan toimesta. Tästä käsikirjoituksesta tehtiin esitys Teatterikorkeakoulun Teatterisaliin syksyllä 2010. Käsikirjoitus oli kooste useasta hyvinkin erilaisesta tekstistä, joten haasteena oli tekstien liittäminen yhtenäiseksi esitykseksi. Toimin esityksessä valo- videosuunnittelijana ja lavastajana. Tämä kirjallinen osio opinnäytetyöstäni keskittyy esittelemään kuinka pyrin luomaan mahdollisimman moneen taipuvan visuaalisen kokonaisuuden esitykseen, kuitenkin pitäen teoksen yhtenäisenä. Sekä sitä miten lopputulokseen päädyttiin, painottaen ennakkosuunnittelua ja minkälaisia työtapoja valosuunnittelijalta mielestäni vaaditaan että valo saa esityksessä merkittävän roolin eikä taivu pelkäksi koristeeksi. Merkittävä rooli ei välttämättä tarkoita näkyvää roolia. Jokainen esitys kaipaa omanlaista valollista ajattelua. Hyvää valosuunnittelua ei välttämättä huomata, mutta se kyllä tunnetaan. Usein lavastus, videoprojisointi ja valosuunnittelu toimivat esittävässä taiteessa erillään, jopa toistensa toimia hankaloittaen. Tässä teoksessa pyrin ajattelemaan niitä kaikkia yhtenäisenä tilallis- rytmisenä esiintyjänä, luoden tunteen elävästä ja hengittävästä tilasta, joka jäsentää kokonaisdramaturgiaa. Video on valoa, lavastusta ei näe ilman valoa ja valo tarvitsee pinnan näkyäkseen. Ne ovat kuitenkin vääjäämättä riippuvaisia toisistaan. Esitysteknologinen kehitys on mennyt jo niin pitkälle että jo pelkästään sillä on mahdollista luoda kokonaisia maailmoja. Se kuitenkin vaatii fysikaalisten ominaisuuksiensa takia (ainakin vielä) tiettyjä tapauskohtaisia reunaehtoja toimiakseen. Vielä emme esimerkiksi saa teatteriolosuhteissa valoa pysähtymään. Tämä taas johtaa siihen, että näiden maailmojen toteuttamiseksi joistain toisista mahdollisuuksista täytyy luopua. Tämä taas vaatii luovaa ja ymmärtävää yhteistyötä kaikilta työryhmän jäseniltä. En yritä sanoa että tämä on ainoa oikea tie esityksen tekemiseen, eihän sellaista ole. Joskus valon tehtävä esityksessä saattaa yksinkertaisesti olla vain tehdä näkyväksi. Yritän sanoa että jos haluaa lähteä visuaalisten ja tilallisten ihmeiden tielle, täytyy koko työryhmän ottaa toteutuksen vaatimukset huomioon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Näiden vaatimuksien esilletuonti jää usein luonnostaan valosuunnittelijalle. Koska hänen ammattitaitoonsa ainakin kuuluisi kuulua valon fysikaalinen ymmärtäminen tiettyyn pisteeseen asti ja näissä ihmeissä yleensä on kyse siitä mitä ei saa näkyä. Eli valon tehtävänä on määrittää mitä ja miten nähdään. Toisin sanoen joskus valon tehtävä esityksessä on monimutkaisesti tehdä näkymättömäksi. Käyn myös läpi esityksen visuaaliset ja tilalliset ratkaisut kohtauskokonaisuuksittain, sekä lyhyesti kaluston jolla esitys toteutettiin.
  • Rouhikoski, Juha (2012)
    Opinnäytetyössäni pohdin valotaiteen ja minimalismi –taidesuuntauksen keskinäistä suhdetta. Pyrin selvittämään kuvataiteen minimalismin pääpiirteitä ja ehtoja siitä mikä tekee teoksesta minimalismin piiriin kelpaavan. Pyrin myös selvittämään valoa ilmaisuvälineenä sisältävän teoksen kelpoisuutta suuntauksen ehtoihin. Opinnäytetyön aineistona on minimalismiin ja valotaiteeseen keskittyvä kirjallisuus sekä omat havaintoni vieraillessani aiheeseen liittyvissä näyttelyissä. Opinnäytetyöni taiteellinen osuus on valotaidetta ja minimalismia tutkiva näyttelyni – valossa –, joka järjestettiin Hämeenlinnan GalleriaKONEessa 21.1-15.2.2011. Light as Art - L'art de la lumière oli kurssikokonaisuus, joka toteutettiin TeaKin Valo- ja äänisuunnittelun laitoksen [VÄS], Pariisissa sijaitsevan ENSADin [Ecole nationale supérieure des arts décoratifs], TaiK Visuaalisen kulttuurin osaston taideopetuksen yksikön [TAiK/Taide] ja TaiKin lavastuskoulun välisenä yhteistyönä 2008-2009 aikana. Opinnäytetyöni taiteellinen osio on kurssin aikana syntyneiden havaintojen itseohjautuvaa jatkoa. Johtopäätöksinä esitän valon mystisten ja metafyysisten ominaisuuksiensa vuoksi minimalismin alkuperäisiin ehtoihin sopimattomana ilmaisuvälineenä. Toisaalta havaitsen minimalismin piiriin jo luettujen teosten kelpaamattomuutta, mitä tulee niiden mystisyyteen ja metafyysisyyteen. Koska minimalismin tarkka määrittäminen on hankalaa, katson tarpeelliseksi määritellä teoksia suuntauksen piiriin vain joidenkin ehtojen täyttymisen ansiosta. Huomionarvoista on, niin valotaiteessa kuin minimalismissakin, katsojan merkityksen korostaminen.
  • Ekola, Meri (2013)
    Teatteritaiteen maisterin tutkintoon kuuluvan lopputyöni taiteellinen osio on valosuunnittelu Oblivia –ryhmän esitykseen Museum of Postmodern Art, jonka ensi-ilta oli PACT Zollvereinissa Essenissä 16.11.2012. Lopputyöni kirjallisessa osiossa kerron esityksen tekoprosessista ja valosuunnittelusta esityksen osana. Raportoinnin avulla yritän löytää syitä ja seurauksia intuitiivisen työskentelyn vastapariksi. Tavoitteenani on tunnistaa valittuja näkökulmia, toimintamalleja ja ratkaisuja, jotka leimaavat esityksen tekoprosessia, mutta joiden olemassaolon analysointi ei välttämättä sisälly tietoiseen työskentelyyn. Uuden äärellä oleminen oli esityksen suunnitteluprosessin liikkeellepaneva voima. Lähtökohtaisesti halusimme poiketa totutusta ilmaisusta ja rikkoa ryhmän sisällä vakiintuneita osallistumisen ja vaikuttamisen tapoja. Työskentelymme tavoitteena oli etsiä uusia ilmaisun ja yhteistyön muotoja. Esityksestä muotoutui monitulkintainen kokonaisuus. Siitä välittyi sekä nykyteatteria ja taiteen tekemistä kommentoiva, että katsojaa kokemuksellisemmin lähestyvä taso. Esitys tarjosi katsojalle monia vastaanottamisen tapoja ja mahdollisuuksia. Valolla oli esityksessä merkittävä ajatuksia ja tulkintoja synnyttävä rooli.
  • Koivunen, Olli-Pekka (2014)
    Taiteellinen opinnäytteeni oli Ts̆ekin Kansallisbaletille valaistussuunnittelu balettiin Prinsessa Ruusunen. Teos oli saanut lähes samanlaisena ensi-iltansa Helsingissä Suomen Kansallisoopperassa 2008. Tarkastelen myös teosten eroavaisuuksia ja valosuunnittelun osuutta tilanteessa jossa valosuunnittelija vaihtuu. Balettiensi-ilta oli 29.3.2012 Prahassa (Národní Divadlo). Lähtökohtana oli toteuttaa samanlainen teos, mutta ei kuitenkaan kopioida teosta suoraan. Pyrittiin omaleimaiseen Ts̆ekin baletille luonteenomaisiin ratkaisuihin. Tuotantoaikatauluista johtuen on valaistuksen tekemiselle oli rajalliset mahdollisuudet. Pohdin kirjallisessa osiossa tuotantoaikataulujen merkitystä lopputulokselle. Kirjallisessa osiossani käyn läpi valosuunnittelun erityispiirteitä klassisessa baletissa sekä tuotantoaikataulujen aiheuttaman puristuksesta yhä kireämmissä aikatauluista. Kerron myös Prahan Kansallisbaletille toteutetun Prinsessa Ruususen työvaiheista ja valaistussuunnittelusta. Lisäksi tarkastelen historian ja tradition aiheuttamia ennakko-oletuksia taiteellisesta ja esteettisestä lopputuloksesta. Avaan myös tuotantotapojen erilaisuutta Keski-Euroopan ja Suomen välillä muutaman case-studyn kautta. Valaistuslaitteiden kehittyminen on edesauttanut myös esteettistä kehittymistä. Se on mahdollistanut myös hyvin erilaisten kuvien rakentamisen nopeasti näyttämöllä, mikä on monipuolistanut esitettävää teosta. Käsittelen ensimmäiseksi tanssivalaistuksen historiaa, joka on edesauttanut nykyisen tilanteen syntymistä. Valaistuksen historian jälkeen kerron Prinsessa Ruususen ja sen koreografin (alkuperäisen version) historiasta sekä baletti Prinsessa Ruususen historiasta. Avaan tuotantoaikataulujen merkitystä valaistusuunnittelun näkökulmasta sekä työvaiheista ennakkosuunnittelussa sekä suunnitelmien toteutumista käytännössä. Kerron käytännön työprosessista ja valaistussuunnitelman toteutumisesta sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. Teoksen aikakaudet ovat Barokista Rokokoohon, johtuen Ruususen satavuotiaasta unesta. Lavastuksessa ei tapahdu suuria muutoksia tullessamme prologin jälkeen toisen kerran juhlasaliin sata vuotta myöhemmin. Lähtökohtani oli tehdä selkeämpää ja johdonmukaisempaa valoestetiikkaa kuin mitä Helsingissä olleessa versiossa oli. Valotilainteiden sisällön muuttuessa kuitenkin valojen ajoitus oli oltava varsin samanlainen, johtuen koreografian yhteneväisyyksistä. Lisäksi miljööt ja tunnelmathan pysyivät samanlaisina, tulkinta voi kuitenkin muuttua. Kuvaan myös lopputulosta omasta näkökulmastani ja yleisimminkin valaistuksen toteutumista tuotannon ja esteettisten odotusten paineessa. Pohdin lopuksi valaistuksen merkitystä klassisessa baletissa.
  • Niemelä, Ina (2013)
    Tämä kirjallinen opinnäytetyö pääasiassa pohjustaa, purkaa ja analysoi Rospuutto-ryhmän toteuttaman esityksen valo- ja videosuunnittelun esteettistä logiikkaa, esittelee kaksi + yksi erillistä näyttämöversiota samasta romaanista ja pohtii neljän ajankohtaisen esityksen kautta miten teatterin keinoin voi vaikuttaa. Sarasvatin hiekkaa -esityksessä eräänlainen kansanvalistusjoukko juoksee valtakuntaa ristiin rastiin esittämässä Risto Isomäen samannimistä ekologista trilleriä. Se perustuu tieteelliseen faktaan ilmastonmuutoksen kerrannaisvaikutuksista planeettaamme. Esityksestä tuli kiertävä, jolloin suuria vaihtuvia lavasteita ei voitu käyttää, mutta videoprojisoinnin avulla oli mahdollista kuljettaa katsojaa mukana näytelmän vaihtuvissa maisemissa ja tuoda läsnä olevaksi muitakin perspektiivejä ja aikatasoja. Myös valaistusratkaisujen tuli olla toteutettavissa vähin lampuin. Päädyin käyttämään LED-heittimiä, jotka sopivat tuotantoon erinomaisesti vähäisen energiantarpeensa ja värin muunneltavuutensa takia. Sarasvatin hiekkaa sai maailman kantaesityksensä Rovaniemen teatterissa keväällä 2011. Rospuutto-ryhmän versio ehti ensi-iltaan puolen vuoden kuluttua ja Maria Kilven dramatisointi romaanista näki yleisön kevättalvella 2012 Espoossa. Kaikki kolme tulkintaa pyrkivät välittämään kirjan keskeisiä sisältöjä vahvasti visuaalisuuden kautta. Kirjan alkuperäiselle aiheelle annettiin valtavasti painoa, tosin muotoa ja vaikuttavuutta lähestyttiin hyvinkin eritavoin. Tuija Kokkosen Esitys merinäköalalla (koiran kanssa/koiralle) -II muistio ajasta (2008) oli ensimmäinen esitys, jonka innoittajana toimi Sarasvatin hiekkaa-romaani. Kokkonen lähestyi samoja kysymyksiä kuin muutkin Sarasvatit, mutta vihjaillen ja ehdotellen - luonnon läsnäolon kautta. Tavoitteeni oli visuaalisuus, joka olisi leikkisää, mutta tosissaan olevaa, mielikuvitusta rapsuttavaa, toimintaa luovaa ja kevyttä. Koen saavuttaneeni nämä tavoitteet kohtalaisesti. Sain kiitosta videosuunnittelun oivalluksista ja animaatioista. Itsekin tunnen että video- ja valosuunnittelun vahvuuksia olivat puretut illuusiot ja ideoiden selkeys. Yleisö saattoi seurata videoiden rakentumista, jolloin videot olivat paikoin yhtä läsnä olevia kuin näyttelijätkin. Ilmassa oli myös epäonnistumisen mahdollisuus ja herkkyys. Videosuunnittelussa voin sanoa ammentaneeni Lehmannin näkemyksistä draaman jälkeisen teatterin mahdollisuuksista, jotka eivät ole mediaestetiikan matkimisessa, simulaatiossa, vaan päinvastoin aitoudessa ja ajattelemisessa.