Opinnäytetiivistelmät

Recent Submissions

  • Välimäki, Mia (2017)
    Suurimassaisia synteettisiä polymeerejä käytetään mitä erilaisimmissa prosesseissa eri teollisuuden aloilla, esimerkiksi vedenkäsittelyyn liittyvissä applikaatioissa. Tällaisten suurimassaisten polymeerien (10 – 20 miljoonaa g/mol) analysointi ja kvantitatiivinen määritys esimerkiksi vesinäytteistä on usein ongelmallista ja monesti mahdotonta polymeeriliuoksen suuren viskositeetin ja huonon erottumisen vuoksi etenkin nestekromatografisilla menetelmillä. Tämän tutkielman tavoitteena oli kehittää uusi kapillaarielektroforeettinen, kvantitatiivinen analyysimenetelmä suurimassaisten polymeerien analysointiin nestekromatografisten menetelmien rinnalle. Tutkielman kirjallisessa osassa kartoitetaan synteettisten polymeerien ominaisuuksia ja kapillaarielektroforeesin mahdollisuuksia suurten polymeerien karakterisoinnissa. Synteettisten polymeerien erottumisprosessi kapillaarielektroforeesissa poikkeaa pienten yhdisteiden erottumisesta ja voi perustua esimerkiksi molekyylin varaustiheyteen tai haaroittumiseen. Menetelmällä voidaan saada tietoa esimerkiksi polymeerimolekyylin lohkorakenteesta tai misellisestä rakenteesta. Lisäksi kapillaarielektroforeesilla voidaan määrittää polymeerien pitoisuuksia kvantitatiivisesti. Kapillaarigeelieketroforeesia voidaan puolestaan käyttää esimerkiksi polymeerin moolimassan ja –jakauman määrittämiseen. Tutkielman kokeellisessa osassa kehitettiin kapillaarielektroforeettinen määritysmenetelmä lineaariselle Kemirassa valmistetulle satunnais-kopolymeerille (AMD-ko-AA), jonka varaustiheys oli 58 mol-%. Lisäksi tutkittiin mahdollisuutta analysoida pinta-aktiivisia aineita samasta vesinäytteestä ja samalla menetelmällä. Pinta-aktiivisen aineen mallikemikaalina käytettiin kaupallista natriumdodekyylibentseenisulfonaattia. Polymeerin suuren moolimassan vuoksi se hajotettiin ennen analyysiä kapillaariviskometrilla. Alustavissa testeissä CE:llä kummallekin mallikemikaalille etsittiin soveltuva elektrolyyttiliuos. Jatkotestit tehtiin kaupallisella boraattipuskurilla ja menetelmä optimoitiin kapillaarielektroforeettisten parametrien osalta. Optimoinnin jälkeen menetelmälle tehtiin suppea validointi käytettävissä olleen laiteajan puitteissa. Lopuksi kehitetyllä menetelmällä analysoitiin prosessivesiä ja niistä määritettiin sekä polymeeri- että surfaktanttipitoisuus.
  • Otaru, Sofia (2017)
    Positroniemissiotomografia eli PET-kuvantaminen perustuu positroni-elektroniannihilaatiotapahtumassa syntyvien gammakvanttien detektointiin. PET-kuvantamisessa käytetään positroniemittereitä kuten hiili-11, typpi-13, happi-15, fluori-18, gallium-68 sekä jodi124. 18F-Isotoopin ainutlaatuisuus ja sen laaja käyttö PET-kuvantamisessa selittyy sen pitkällä 109,8 minuutin puoliintumisajalla sekä beetahiukkasen lyhyellä kantamalla väliaineessa. PETkuvantamisessa kuvan laatuun vaikuttaa radiolääkeaineen kohdespesifisyys sekä leimatun lääkeaineen poistuminen kohteen ulkoisesta kudoksesta nopeasti. Esikohdennettu kaksivaiheinen bio-ortogonaalinen kemia mahdollistaa tarkan kohdespesifisyyden, radiolääkeaineen nopean poistumisen verenkierrosta ja kuvantamiskohteen ympäröivästä kudoksesta sekä terveen kudoksen minimoidun säteilyaltistuksen. Tetratsiinin sekä trans-syklo-okteenin välinen käänteisesti elektronivajaa Diels-Alder reaktio (IEDDA) on yksi nopeimmista tunnetuista bio-ortogonaalisista reaktioista. Erikoistyön tarkoituksena oli syntetisoida sekä 18F-leimata IEDDA-reaktioon soveltuva uusi lipofiilinen tetratsiini-radiolääkeaine. Lääkeaine puhdistettiin nestekromatografisilla menetelmillä (HPLC, FPLC) ja sen rakenne varmistettiin 1D- ja 2D-NMR-spektroskopialla sekä massaspektrometrialla (ESI-TOF MS). Erikoistyössä määritettiin 18F-leimatun radiolääkeaineen lipofiilisyyttä kuvaava LogD-arvo, jonka perusteella arvioitiin lääkeaineen soveltuvuutta aivojen esikohdennettuun PETkuvantamiseen. Aivokuvantamiseen soveltuvalla lääkeaineella ideaalinen LogD-arvo sijoittuu välille 2,0–3,5, jolloin lääkeaineen voidaan olettaa ylittävän veri-aivoesteen. 18F-Leimattavan lääkeaineen esiasteen eli prekursorin synteesissä amidisidoksen muodostusreaktio sekä tert-butyylioksikarbamaatti-suojaryhmän poisto onnistuivat 65 % saannoilla. Oksiimin muodostus onnistui hyvällä 90 % saannolla. Prekursorin emäksisissä olosuhteissa tapahtuvan 18F-suoraleimauksen saannoksi saatiin 21 %. Työssä kehitettiin kaksivaiheinen leimausmenetelmä prekursorin pH-herkän oksiimisidoksen vuoksi. Kaksivaiheisessa menetelmässä 18F-leimausta seurasi oksiimin muodostusreaktio. Näin vältyttiin molekyylin hajoamiselta. Kaksivaiheisella leimauksella 18F-fluoraussaantoksi saatiin 78 %:a. Radiolääkeaineen puoliintumisaikakorjatuksi saannoksi tuotetusta kokonaisaktiivisuudesta määritettiin 16 %. Tavoitteena oli saavuttaa vähintään 10 % saanto. Radiolääkeaineelle määritettiin LogD-arvo fysiologisessa pH:ssa 7,4 Shake flask-uuttomenetelmällä. LogD-arvoksi määritetiin 2,1±0,13. LogD-arvon perusteella lääkeaineella on optimaalinen lipofiilisyys veriaivoesteen läpäisylle. Radiolääkeaineen soveltuvuus aivokuvantamiseen tulee vielä selvittää stabilisuuskokeilla, määrittämällä lääkeaineen biodistribuutio sekä suorittamalla aivojen in vivo PET-kuvantaminen.
  • Autio, Mika (2017)
    Liukuvalu on betonirakentamisessa tekniikka, jossa betoni valetaan muottiin kerroksittain siten, että pohjimmaisten kerroksien kovettuessa niiden pinnalle voidaan vielä lisätä betonia ilman saumojen muodostumista. Näin muottia voidaan liu'uttaa ylöspäin uusien kerrosten valmistuessa ja työ etenee yhtäjaksoisesti jo kovettuneen betonin kannatellessa muottia ja ylle valettavia betonikerroksia. Liukuvalua käytetään usein tornien ja massiivisten siilojen rakentamisessa ja siksi siinä onnistuminen on erityisen tärkeää. Liukuvalussa muottia on siirrettävä sopivalla nopeudella, että alemmat kerrokset eivät romahda, mutta valupinta ei pääse myöskään tarttumaan muottiin ja aiheuttamaan repeämiä. Tutkimuksen tilasi ja kustansi Rudus Oy. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää liukuvalubetonoinnin onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tärkeimpinä tarkastelukohteina olivat vesi-sementtisuhde, eri sementtilaatujen toimivuus, yleisimmät lisäaineet kuten notkistin ja huokoistin, sekä pozzolaanisten seosaineiden vaikutus. Tutkittavia seosaineita olivat masuunikuona, lentotuhka ja piidioksidijauhe. Kokeilla haluttiin mallintaa todellista rakennustilannetta ja saadun tiedon oli oltava käytännön tilanteissa sovellettavaa. Tutkimus tehtiin Rudus Oy:n tutkimuslaboratoriossa Helsingissä. Tärkeimpänä aineistona tutkimuksessa käytettiin Kjell Fåre Tossan väitöskirjaa Slipforming of Vertical Concrete Structures. Friction between Concrete and Slipform Panel (2001). Kjell Fåre Tossa esitti väitöskirjassaan liukuvalubetonoinnin onnistumisen tärkeimmäksi tekijäksi liukuvalumuotin ja betonin välisen kitkan. Tämän ja muun kerätyn aineiston perusteella rakennettiin mittauslaitteisto, jolla liukuvalua tutkittiin. Laitteistolla mitattiin betonin ja liukuvalumuotin välille kehittyvää kitkaa, seurattiin betonin kovettumista sekä tarkasteltiin valetun pinnan siisteyttä. Betonin kovettumista tarkkailtiin penetrometrillä, lämpötila-anturilla ja valun yhteydessä valmistetuilla koekappaleilla. Betonin ja liukuvalumuotin välistä siirtokitkaa verrattiin betonin kovettumisen eri vaiheisiin ja betonin eri komponentteja säädeltiin niiden annostelun vaikutuksen selvittämiseksi. Kokeiden perusteella pääteltiin, että suurin ongelmia aiheuttanut tekijä betonissa oli huokoistimen annostelu. Huokoistuksella betoniin tehdään pieniä ilmahuokosia, jotka parantavat sen pakkasenkestävyyttä. Käytetty huokoistin oli rasvahapposaippuapohjainen vesiliuos, joka heikensi muottiöljyn toimivuutta ja aiheutti betonisaarekkeiden kasvamista liukuvalumuottiin. Tämä aiheutti betonin repeytymistä liukuvalumuottia siirrettäessä. Muista tekijöistä tärkeimpänä oli reseptin vesi-sementtisuhde. Pienemmällä vesi-sementtisuhteella valmistettu betoni tuotti enemmän kitkaa muottia siirrettäessä ja lisäsi repeämien syntymisen riskiä. Seosaineista piidioksidin havaittiin kasvattavan liukukitkaa ja masuunikuonan pienentävän sitä.
  • Järvinen, Juha (2017)
    Öljyhiilivedyt ja raskasmetallit ovat yleisiä maaperää pilaavia aineita, jotka voivat olla haitallisia kasveille ja vaarantaa ihmisten sekä eläinten terveyden. Pilaantuneiden alueiden tutkiminen sekä kartoittaminen kunnostusta varten on siten tärkeää, ja nopean menetelmän kehittäminen jo olemassa olevien rinnalle olisi hyödyllistä. VNIR-SWIR -heijastusspektroskopia (350–2500 nm) on tunnettu tutkimusmenetelmä, joka on osoittautunut potentiaaliseksi työkaluksi myös pilaantuneiden maiden nopeaa ja kustannustehokasta kartoitusta varten. Aiemmat menetelmää hyödyntäneet tutkimukset ovat kuitenkin keskittyneet suurelta osin pilaavien aineiden spektriominaisuuksiin, eikä heijastuvan valon anisotrooppista luonnetta tai polarisoitumista ole otettu huomioon. Näiden ominaisuuksien karakterisoiminen voisi potentiaalisesti tarjota arvokasta uudenlaista tietoa pilaavien aineiden heijastusominaisuuksista, jota on mahdollista hyödyntää kehitettäessä kaukokartoitusmenetelmiä sekä matemaattisia sirontamalleja pilaantuneiden maiden kvantitatiivista ja kvalitatiivista analysointia varten. Öljyhiilivetyjen ja lyijyn monisuuntaisten heijastusominaisuuksien mittaamiseksi valmistettiin dieselillä, moottoriöljyllä sekä lyijyllä pilaantuneita hiekkanäytteitä laboratoriossa. Lisäksi kentällä mitattiin kasvillisuutta ja maaperänäytteitä lyijyllä pilaantuneella alueella Suomenlinnan Kustaanmiekassa. Tutkimuslaitteena käytettiin paikkatietokeskuksen kenttägoniospektrometriä (FIGIFIGO) ja näytteitä mitattiin kaiken kaikkiaan 23. Tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten havainnot, joiden mukaan öljyhiilivetyjä on mahdollista tunnistaa maanäytteiden spektristä karakterististen absorptioalueiden perusteella. Tämän lisäksi vahvistettiin 1730 nm absorptioalueen olevan tärkein öljyhiilivetyjen havaitsemista varten. Savimineraalien havaittiin kuitenkin merkittävästi alentavan absorptiopiirteiden intensiteettiä. Tästä huolimatta öljyhiilivetyjen absorptio-ominaisuuksia tunnistettiin kaikista näytteistä alimman pitoisuuden ollessa 0.5 p-%. Polarisaation todettiin vähenevän takasuuntaan diesel- ja moottoriöljypitoisuuksien kasvaessa, mutta lisääntyvän etusuuntaan alhaisilla katsekulmilla. Lisää tutkimuksia tarvitaan, jotta voidaan paremmin ymmärtää savimineraalien, veden, öljyhiilivetyjen ja kvartsin yhteisvaikutuksia maaperää pilaavien aineiden heijastusominaisuuksiin. Laboratoriossa mitattujen lyijynäytteiden sironnan ja polarisaation havaittiin lisääntyvän merkittävästi etusuuntaan, mutta vähenevän takasuuntaan SWIR-alueella. Nämä ominaispiirteet voisivat tulevaisuudessa osoittautua käyttökelpoisiksi lyijyllä pilaantuneiden maiden tunnistamista varten. Kenttänäytteistä lyijyä ei onnistuttu luotettavasti havaitsemaan, mutta kontrolloidummat tutkimukset maaperää pilaavien aineiden vaikutuksista kasvillisuuden polarisaatioon ovat suositeltavia.
  • Sidiropoulou, Athina (2017)
    Chlorophylls (Chls) are the main pigments in the flora responsible to receive the solar energy and convert it into chemical. Such photosensitizers are used nowadays in solar cells to produce cheaper and environmental friendly energy that people need in their daily life. Researchers explore the capabilities of chlorophyll derivatives in order to find those that can be used in solar cells. In this project, Pheophorbide a, the extracted from algae and in situ modified chlorophyll derivative, was further modified synthetically in order to convert it to a photosensitizer pigment for the Dye-Sensitized Solar Cells (DSSCs).
  • Jiang, Tao (2017)
    Dually thermoresponsive poly(sulfobetaine methacylate)-graft-(poly(poly(ethylene glycol) methyl ether methacrylate)-co-poly(di(ethylene glycol) methyl ether methacrylate) were synthesized via single electron transfer living radical polymerization (SET-LRP). Two different such graft copolymers S70-g-P25D25 and S70-g-P70D280 with different side chain lengths were prepared and studied. These polymers showed "schezophrenic" self-assembly behavior in response to temperature and ionic strength in aqeuous solution in water. S70-g-P25D25 formed nanostructures at temperatures both above the lower critical solution temperature (LCST) and below the upper critical solution temperature (UCST) with inversed core-shell nature in aqueous solution. Under saline condition no nano structure could be observed at temperatures below the UCST. For S70-g-P70D280, LCST type self-assembly was observed with the formation of similar nanostructures, but at temperatures below UCST, instead of intermolecular aggregation, unimolecular self-assembly was obsverved due to the much more crowded side chains.
  • Karusto, Nina (2017)
    The effect of increasing SSTs and roughness on the meridional moisture flux (MMF) and precipitationn of extratropical cyclones are studied with idealized baroclinic wave simulations. The main objective is to quantify MMF, precipitation and several other factors of extratropical cyclones as the SSTs and roughness length are increased. The simulations are done in idealized conditions with Weather Research and Forecasting (WRF) model where the surface is only water. The sensitivity studies are conducted by changing the sea surface temperature (SST) homogeneously throughout the domain and changing the surface roughness length which depends on the wind speed. Increasing SSTs caused MMF and precipitation to increase, as well as, e. g. latent heat flux (LHF) increased and minimum surface pressure decreased. On the other hand, increasing roughness length caused MMF and precipitation to decrease, additionally, LHF decreased and minimum surface pressure increased. The largest effect of SSTs and roughness had on the LHF and convective precipitation and the smallest on the minimum surface pressure.
  • Nieminen, Janos (2016)
    Tässä pro gradu-tutkielmassa tutkitaan modaalilogiikkaa todistus- ja malliteoreettisesta näkökulmasta. Työssä esitetään täydellisyystulokset modaalilogiikan systeemeille K, S4 ja S5 sekä bisimulaatiota ja äärellisiä malleja koskevia tuloksia. Tutkielman alkupuolella esitellään modaalilogiikan perusteita, kuten syntaksi, semantiikka ja aksioomasysteemit K, S4 ja S5. Modaalilogiikan täydellisyyslauseet todistetaan tutkielman luvussa 3. Luku 4 esittelee modaalilogiikan malliteoriaa. Luvussa tutkitaan minkälaiset morfismit säilyttävät modaalisen totuuden sekä esitellään bisimulaation käsite. Lopuksi työssä tutustutaan äärellisen mallin ominaisuuteen ja miten se voidaan todistaa filtraation avulla. Tutkielman pääasiallisina lähteinä on käytetty kirjoja Modal Logic (Blackburn, de Rijke, Venema) ja Johdatus modaalilogiikkaan (Rantala, Virtanen).
  • Nolvi, Anton (2016)
    Mobile devices with interactive displays are ubiquitous commodities. Efficient quality control (QC) drives competitiveness. Scanning White Light Interferometry (SWLI) imaging offers fast and non-destructive QC. Relying on optical compensation and image stitching one can rapidly and cost-effectively produce sharp 3D-images of a display’s inner structures with a few nanometers accuracy along the z-direction. As a practical example 3D images of a mobile device display revealed 0.92±0.02 um height variation in the top glass assembly. The proposed method improves quality assurance of display manufacturing.
  • Atosuo, Elisa (2016)
    Tehokkaat ja uudelleenladattavat litiumioniakut ovat vakiinnuttaneet asemansa tärkeinä akkuina viime vuosina. Nykyiseen teknologiaan perustuvat litiumioniakut ovat kuitenkin saavuttamassa jo pienimmän realistisesti toteutettavan kokonsa. Ongelmia aiheuttaa myös nestemäinen elektrolyytti. Näitä akkuja korvaamaan on suunnitteilla kiinteitä elektrolyyttejä käyttäviä akkuja, esimerkiksi ohutkalvokakkuja. Tällaisista akuista voidaan tehdä pienempiä ja ne ovat myös turvallisempia energianlähteitä kuin nestemäisen elektrolyytin sisältävät akut. Kiinteitä elektrolyyttejä voidaan valmistaa esimerkiksi atomikerroskasvatusmenetelmällä (Atomic Layer Deposition, ALD), jonka etuina on kasvatettavan kalvon konformaalisuus ja säädeltävä paksuus. Tämän Pro Gradu -tutkielman kirjallisuuskatsauksessa käsitellään litiumioniakkujen nykytilannetta, kiinteiden akkurakenteiden ja 3D-rakenteen etuja ja vaatimuksia yleisesti, hyvien kiinteiden epäorgaanisten ionijohteiden rakennetta sekä ALD-menetelmän käyttöä erilaisten akkurakenteiden valmistuksessa. Kokeellisessa osassa tutkittiin atomikerroskasvatusmenetelmän ja kiinteän olomuodon reaktion yhdistelmää LiMOx-ohutkalvojen valmistukseen. Menetelmä osoittautui lupaavaksi. Sillä on mahdollista valmistaa LiMOx-materiaaleja, joissa litium on osana ternääristä yhdistettä. Käytetyssä menetelmässä binäärisen ALD-oksidikalvon päälle kasvatettiin ALD:llä litiumkarbonaattikalvo ja kerrosrakennetta kuumennettiin. Litiumionien käyttäytymistä tutkittiin useiden eri binääristen metallioksidien kanssa. Menetelmällä valmistettiin LiTaO3-, LiNbO3- ja Li2TiO3-kalvoja. Samalla menetelmällä saatiin litium liikkumaan HfO2- ja ZrO2-kalvojen läpi piisubstraatin pinnalle asti. Erityisesti jälkimmäiset tulokset ovat mielenkiintoisia kiinteitä elektrolyyttimateriaaleja ajatellen. HfO2-kalvon toimivuutta litiumionijohteena tutkittiin myös osana monimutkaisempaa rakennetta. Litium saatiin liikkumaan HfO2:n läpi ja muodostamaan Li2TiO3:ia Li2CO3/HfO2/TiO2/SiO2/Si-kerrosrakennetta kuumentamalla. ALD-menetelmän lisäksi litiumia sisältävän yhdisteen valmistusta metallioksidikalvon päälle tutkittiin myös spin coating -menetelmällä. Menetelmällä valmistettiin LiTaO3- ja Li2TiO3-kalvoja.
  • Heliövaara, Eeva (2016)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee primääristen alkoholien hapetusreaktioita vastaaviksi aldehydeiksi kupari(I)katalyyttien avulla. Kirjallisuuskatsaus tarkastelee erilaisia hapetusreaktioiden mekanismeja, jotka pohjautuvat galaktoosioksidaasi (GO) entsyymin mekanismiin. Biomimeettisistä hapetussysteemeistä merkittävimpiä ovat Cu(I)-katalyytit yhdistettynä 2,2,6,6−tetrametyylipiperidiini-1-oksyyli radikaaliin (TEMPO). Tämän mekanismin on todettu mallintavan GO:n mekanismia. Kokeellisen työn taustalla on viime vuosien tutkimus Cu/TEMPO hapetusolosuhteista, joilla on mahdollista hapettaa ei-aktivoituja alifaattisia alkoholeja aldehydeiksi. Cu(I)-kompleksit valmistettiin Schiffin-emäs ligandeista ja niitä tutkittiin hapetuskatalyytteinä alifaattisen 1-oktanolin hapetusreaktiossa. Korkein aktiivisuus hapetusreaktioissa saavutettiin (4-fluorofenyyli)imino(metyyli)furaani ligandilla (L1). Kiderakenne kompleksista Cu(L1)2Br•1/4(H2O) tukee oletettua 1:2 koordinaatiota. Syntetisoidut aldimiini kuparikompleksit olivat aktiivisia huoneenlämmössä ja aerobisissa olosuhteissa. Tämä osaltaan vahvistaa mahdollisuuksia käyttää vihreämpiä hapetusreaktio-olosuhteita. Kokeellisessa työssä hyödynnettiin in situ ATR-IR spektroskopiaa sekä katalyytin valmistuksen että hapetusreaktion monitoroinnissa. Työn mielenkiinto kohdistui hapetusreaktion välivaiheisiin, kupari-happi-komplekseihin, mutta yhdisteiden reaktiivisuuden vuoksi niitä ei onnistuttu havainnoimaan spektroskooppisesti. Mekanistisissa tutkimuksissa kuitenkin huomattiin in situ IR:llä ligandin dissosiaatio Cu(I)-kompleksista.
  • Ahonen, Jari (2016)
    Sulfonamidit ovat bioaktiivisia yhdisteitä, jotka koostuvat funktionaalisesta ryhmästä, jossa sulfonyyliryhmä on liittynyt typpeen. Sulfonamidien tutkiminen on aloitettu jo 1930-luvulla ja nykyään jo yli 30 erilaista sulfonamidia on lääketieteellisessä käytössä. Sulfonamideja voidaan käyttää muun muassa bakteeri-infektioiden hoidossa. Sulfonamidien valmistusmenetelmien kehittäminen on merkittävää lääkeainetutkimuksen kannalta. Perinteinen tapa valmistaa sulfonamidi on sulfonyloimalla amiini emäksen läsnä ollessa. Menetelmä vaatii olemassa olevan sulfonyylikloridin, jonka valmistaminen tiolista on aiemmin vaatinut voimakkaita reaktio-olosuhteita. Tutkielman kirjallisessa osassa keskitytään esittelemään erilaisia sulfonamidien valmistusmenetelmiä, joissa pyritään huomioimaan vihreän kemian näkökulmia, kuten atomiekonomia ja orgaanisten liuottimien korvaaminen vedellä. Uusia menetelmiä ovat esimerkiksi sulfonamidien valmistaminen hyödyntäen sähkökemiaa ja virtauskemiaa sekä erilaiset metallivapaat kytkentäreaktiot rikin ja typen välisen sidoksen muodostamiseksi. Kokeellisessa osassa pyrittiin valmistamaan sulfonamideja ja luomaan molekyylikirjasto. Synteeseissä käytettiin pääsääntöisesti menetelmää, jossa sulfonyylikloridi reagoi amiinin kanssa emäksen läsnä ollessa. Menetelmän etuina olivat sen helppous ja kohtuullisen lyhyet reaktioajat. Raakatuotteet saatiin puhdistettua uudelleenkiteyttämällä. Tuotteiden karakterisoinnissa hyödynnettiin NMR-spektroskopiaa, IR-spektroskopiaa ja massaspektroskopiaa. Lisäksi tuotteiden sulamispisteet määritettiin. Molekyylikirjastoon saatiin valmistettua 15 erilaista molekyyliä, joista 7 oli kirjallisuushaun perusteella uusia yhdisteitä.
  • Eränen, Ilona (2016)
    Kaikissa kunnon juhlissa on kakku. Tämä pro gradu -työ on tutkielma kakusta symbolina ja osana erilaisia suomalaisia nykypäivän rituaaleja. Kakkuun ja sen merkityksiin tutustutaan antropologisen ruoka-, symboli- ja rituaalitutkimuksen näkökulmasta. Lisäksi sukulaisuudentutkimuksen kautta tutkielmassa perehdytään siihen, mitä merkityksiä eri toimijoiden rooleilla näissä rituaaleissa ja näiden rituaalien taustalla on. Tärkeänä osana tutkimusta perehdytään myös tapoihin puhua kakusta ja selvitetään, mitä kakun diskurssi kertoo kakulle asetetuista vaatimuksista ja odotuksista, sekä millaisia arvoja ja rakenteita kakku paljastaa yhteiskunnasta. Keskiössä ovat myös merkitykset, joita kakun itsensä rakenteelle, eli ulkonäölle ja sisällölle, annetaan. Tutkielmassa esitellään tapaus, jossa keväällä 2015 Vauva.fi-sivuston keskustelufoorumilla joukko anonyymejä kirjoittelijoita keskustelee erään äidin ruokablogissaan esittelemästä lastenjuhlien syntymäpäiväkakusta. Kakku oli valmistettu vesimelonista ja sai foorumilla ristiriitaisen vastaanoton. Tämän verkkokeskustelun kautta etsitään vastausta siihen, miksi kakku on niin tärkeä osa juhlia, ja miksi vesimeloni syntymäpäivä-kakussa herätti niin paljon emootioita keskustelufoorumilla. Lisäksi kakkua ja sen ympärille rakentuneita rituaaleja analysoidaan myös osallistuvan havainnoinnin avulla lasten syntymäpäivillä ja häissä. Kotimaiseen leivontakulttuuriin tutustutaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keruuaineistojen kautta, ja löydöksiä peilataan siihen, miten kakku nykyään näyttäytyy sosiaalisen median kiillotetussa maailmassa. Tutkielmassa kakkua analysoidaan historiallisesti ja kulttuurisesti rakentuneena merkitysjärjestelmänä. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty muun muassa Mary Douglasin ja David Suttonin teorioita ruokasysteemeistä sekä Sherry Ortnerin symboliteoriaa. Kakun ympärille rakentunutta rituaalia sekä kakun fyysistä ja symbolista rakennetta puretaan Roy Rappaortin, Roy Wagnerin ja Gilbert Lewisin rituaali- ja traditiotutkimusten näkökulmasta. Anne Allisonin ideologisen vallankäytön teorian avulla analysoidaan kakkuun liittyviä ideologisia ja sosiaalisia rakenteita ja sääntöjä. Tämä tutkielma ei kerro vain kakusta, vaan ruoasta ylipäätään: tutkielmassa selviää, että ruokalajien ja ruokakulttuurin on tulkittava itseään uudelleen pysyäkseen elinvoimaisena, ja niin kakun kuin muunkin ruoan käyttöä, ohjaavat ruokakulttuurin rakenteet, jotka määräävät minkälaisia muutoksia yksilöt saavat ruokiin ja aterioihin tehdä. Kakun tapauksessa, kommunikoidakseen kakulle tärkeää symboliikkaa, on kakun kuitenkin pysyttävä sekä fyysisesti että symbolisesti tunnistettavana, tai muuten se epäonnistuu kakkuna olemisessa. Tutkimuksen johtopäätös on, että vesimeloni raaka-aineena rikkoi vielä toistaiseksi liian monia syntymäpäiväjuhliin ja syntymäpäiväkakkuun liittyviä konventioita, eikä enää onnistunut sisältämään syntymäpäiväkakulta vaadittua symboliikkaa, jolloin kakusta tuli monella tasolla epäpuhdas juhlan symboli.
  • Talvela, Kiira (2016)
    Pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan vankien kokemuksia saamastaan sosiaalisesta tuesta valvotun koevapauden aikana. Rikollisuudesta irrottautumisessa yksilöllisten tekijöiden lisäksi vaikuttavat merkittävästi myös sosiaaliset tekijät. Sosiaalisen tuen on nähty helpottavan merkittävästi rikollisuudesta irrottautumista ja myös ehkäisevän sitä. Tässä tutkielmassa tavoitteena on tuoda esille, minkälaisia kokemuksia vangeilla on ollut saamastaan sosiaalisesta tuesta. Tästä näkökulmasta tutkimusta on tehty vielä melko vähän. Vankien sosiaalisen tuen saantia tarkastellaan heidän hahmottelemiensa sosiaalisten verkostojen ja niiden henkilöiden tai asioiden kautta, jotka he mainitsevat merkityksellisimmiksi sosiaalisen tuen antajiksi valvotun koevapauden aikana. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Minkälaista sosiaalista tukea vangit ovat kokeneet saaneensa valvotun koevapauden aikana? 2. Miten vangit ovat kokeneet valvotun koevapauden tukeneen heitä paluussa vapauteen? Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla seitsemää vankia, jotka olivat haastatteluhetkellä suorittaneet valvotusta koevapaudesta noin 2/3. Haastattelumenetelmänä toimi teemahaastattelu. Tutkimusaineisto on analysoitu sisällönanalyysin menetelmällä, etsien aineistosta tutkimuskysymysten kannalta keskeisiä teemoja. Tieteellisenä lähestymistapana tutkimuksessa toimi hermeneuttis-fenomenologinen lähestymistapa. Aineistolähtöisyys näkyy tutkimuksessa siten, että sille oli etukäteen määritelty tietyt teoreettiset käsitteet, mutta teemat muotoutuivat vasta aineistoa jäsenneltäessä. Tulokset toivat esille epävirallisen verkoston tärkeyden valvotun koevapauden ja yhteiskuntaan totuttautumisen vaiheessa. Vangeille merkityksellisimmät sosiaalisen tuen antajat sijoittuivat pääosin epäviralliseen sosiaaliseen verkostoon. Pääosin vangit kokivat, että valvottu koevapaus oli tukenut heitä valmistautumisessa vapauteen. Erityisesti sen mahdollistama asteittainen totuttelu yhteiskuntaan koettiin hyödyllisenä ja se lievensi vankilan ja vapauden välistä kuilua myös sellaisilla vangeilla, keillä selkeää arkielämän tuentarvetta ei ollut. Esille tuli myös, että valvotun koevapauden rajoitukset voisi olla tarpeen suunnitella yksilöllisemmin vankien tuentarpeen mukaan niin, että ne vaikuttaisivat positiivisesti yksinäisyyden estämiseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon.
  • Kivilahti, Saila (2016)
    Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen yhteiskunnan ajattelu- ja toimintatapoja suhteessa kadonneiden henkilöiden liminaaliseen asemaan elämän ja kuoleman välillä. Tarkastelen kadonneiden liminaalisuutta kolmesta eri teoreettisesta näkökulmasta: aloitan tutkielmani tarkastelemalla katoamista sosiaalisen kuoleman näkökulmasta, tämän jälkeen siirryn käsittelemän kadonneille tehtäviä kuoleman rituaaleja ja viimeiseksi käsittelen katoamista hyvän ja huonon kuoleman näkökulmista. Hyvän ja huonon kuoleman keskustelu kokoaa muut teoreettiset näkökulmat, sillä myös sosiaalinen kuolema ja kuoleman rituaalit sisältyvät hyvän ja huonon kuoleman määritelmiin. Tutkimus käsittelee suomalaisen yhteiskunnan näkemyksiä katoamisesta ja on toteutettu haastattelututkimuksena eri puolella Suomea kadonneiden henkilöiden läheisille. Tutkimushaastattelut käsittävät sekä pysyvästi kadonneiksi jääneiden, että myöhemmin kuolleena löytyneiden kadonneiden läheisten ajatuksia henkilön kuoleman rituaalien toteuttamisesta ja toteuttamattomuudesta, suruajan pitämisestä sekä päätöksestä kadonneen elämän kohdalla. Kaikkien tutkimukseni kadonneiden tapauksessa elämän ja kuoleman rajakohta on epäselvä. Tutkimuksen tuloksena kadonneilla henkilöillä on sosiaalista toimijuutta suhteessa jäljelle jäävään yhteiskuntaan, heidän ruumiinsa puuttumisen pitäessä heitä elossa yhteiskunnan toimesta. Erityisesti juuri kadonneiden kohdalla ruumiista tulee kuoleman symboli, vaikka ruumis on muutoin yhteisöllisellä tasolla ulkoistettu kuolemasta yhteiskunnassamme. Tunnustetusta kuolemasta poiketen kadonneille henkilöille ei voida aloittaa kuoleman rituaalien tai suruajan pitämistä. Toisaalta vaikka kadonnut julistettaisiin kuolleeksi ja hänelle tehtäisiin kuoleman rituaalit, yhteisön jatkuva velvollisuudentunto estää lopullisen päätöksen tekemisen kadonneen elämälle. Myös aikanaan löydettyjen kadonneiden kohdalla päätöksen tekeminen osoittautui tutkimuksen mukaan hankalaksi. Suomessa valtiolla ja viranomaisilla on suuri rooli siihen, voidaanko kadonneisiin liittyvä suruaika aloittaa sekä miten ja milloin kuoleman rituaalit voidaan tehdä. Kuoleman tunnustaminen ilman ruumista ei kuitenkaan tuo välttämättä lopullista rauhaa läheisille, vaan päättää ihmisen elämän vain byrokraattisesti. Katoamisten ollessa Suomessa yleensä yksittäistapauksia, puuttuu maasta normisto ja koodisto katoamisten sosiaaliseen käsittelyyn, jonka vuoksi kadonnut henkilö sekä jäljelle jäävä yhteisö jäävät liminaaliseen odottavaan tilaan. Jäljelle jäävälle yhteiskunnalle on kuitenkin tärkeää tehdä lopullinen päätös kadonneen elämästä aikanaan, sillä yhteisön sosiaalinen uusiutuminen on mahdollista vasta kun siitä poistuneet jäsenet vapautetaan sosiaalisesta olemassaolostaan. Katoaminen voidaan luokitella huonoksi kuolemaksi siihen liittyvän epätietoisuuden ja odottamattomuuden vuoksi. Toisaalta katoaminen tuottaa ikuisen elämän piirteitä, jonka vuoksi katoamista voidaan myös ajatella hyvänä kuolemana.