Opinnäytetiivistelmät
Browse by
Collections
- Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta [579]
- Eläintieteen vanhat gradut [843]
- Farmasian tiedekunta [259]
- Humanistinen tiedekunta [0]
- Humanistisen tiedekunnan opinnäytetiivistelmät [6]
- Käyttäytymistieteellinen tiedekunta
- Lääketieteellinen tiedekunta
- Maatalous- metsätieteellinen tiedekunta
- Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta [457]
- Oikeustieteellinen tiedekunta
- Teologinen tiedekunta
- Valtiotieteellisen tiedekunnan opinnäytetiivistelmät (Valttiivi) [5430]
Recent Submissions
-
(2016)Tutkielma käsittelee yhdysvaltalaisessa The New Yorker -aikakausilehdessä vuosina 2002–2003 julkaistuja, Irakin sotaa käsitteleviä pilapiirroksia. Alkuperäisaineisto koostuu 29 mainitulla aikavälillä lehdessä julkaistusta, usean eri taiteilijan pilakuvasta, jotka on katsottu aihetta kommentoiviksi. Pilapiirroksia analysoidaan semioottisesti Charles S. Peircen (1939–1914) pragmaattis-semioottisessa viitekehyksessä. Teoria rakentuu useaan Peircen kolmikantaiseen merkkiteoriaan. Pragmaattis-semioottinen analyysi on aspektuaalinen, tutkijan lähestysmistavasta riippuva näkökulma. Kun pilapiirroksia tutkitaan niiden poliittis-historiallisessa viitekehyksessä, voidaan niistä poimia erilaisia merkkejä, objekteja ja interpretantteja. Tämä kolmijako on tutkielman kuva-analyysin keskiössä. Mitä kuvat peirceläisinä merkkijärjestelminä kertovat? Millaiset tulkinnat toistuvat valituissa kuvista? Millaisia johtopäätöksiä voimme aineistosta vetää? Ja lopuksi – mikä on pragmaattis-semioottisen otteen kontribuutio poliittisten pilapiirrosten analyysille? Kuvien analyysi on kontekstualisoitu poliittis-historiallisesti keväällä 2003 käynnistyneeseen Yhdysvaltojen sekä tämän johtaman liittoutuman sekä Irakin väliseen sotaan. Kuvat keskittyvät hyökkäystä edeltäneeseen keskusteluun, sodan virallisiin perusteluihin, Irakin väitettyyn joukkotuhoaseohjelmaan koskeviin, George W. Bushin hallinnon retoriikkaan sekä kansalaisten ja kansainvälisen yhteisön reaktioihin. Teemojen perusteella tutkielman kuva-aineisto on jaettu neljään temaattiseen kategoriaan. Teemakategoriat ovat joukkotuhoaseet, poliittinen retoriikka ja motiivit, yleinen mielipide sekä sotatoimet. Pragmaattis-semioottisen kuva-analyysin tuloksena voimme havaita aihetta käsittelevissä pilapiirroksissa toistuvia teemoja sekä sävyjä. Annettujen kategorioiden lisäksi kuvissa toistuvia teemoja ovat skeptinen suhtautuminen Irakin joukkotuhoaseiden löytämiseen, hallinnon esittämien perustelujen asettaminen arveluttaviksi, sotaa vahvasti ajava amerikkalaishallinto ja liike-elämä sekä kansalaisten kyyninen välinpitämättömyys. Analyysin tuloksena pilapiirroksissa esiintyvät kansalaiset on esitetty usein sodasta ja päätöksenteosta irrallisina, jopa passiivisina hahmoina. Pilapiirroksissa esiintyvät poliitikot ja liike-elämän toimijat on sen sijaan kuvattu kyynisesti ahneina ja sotaa puolustavina tahoina. Yleisesti kuvien suhtautuminen sotaan on yksinomaan kriittinen. Tutkielman johtopäätökset tukevat niin ikään pragmaattis-semioottisen analyysin arvoa poliittisten pilapiirrosten tutkimisessa. Kuvien purkaminen peirceläisiin osiin auttaa niiden käsittelyä poliittis-historiallisesti muuttuvina, dynaamisina elementteinä. Metodilla on paljon annettavaa politiikan tutkimukselle myös visuaalisen aineiston tutkimisen kohdalla. Peircen kolmijakoisten teoriarakennelmien kautta voimme tutkia merkkijärjestelmien sekä peirceläisten osien yhteiskuntahistoriallista kehitystä annetulla ajanjaksolla. Jatkotutkimuksen kannalta yksittäisten Peircen rakennelmien dynamiikkojen syvempi tarkkailu pilapiirroksissa pidemmällä historiallisella aikavälillä voidaan katsoa hedelmälliseksi lähestymistavaksi politiikan tutkimuksessa.
-
(2016)Pääkaupunkiseudun korkeakoulut tarjoavat runsaasti kansainvälisiä tutkinto-ohjelmia, pääasiassa englanninkielisiä maisteriohjelmia. Tässä pro gradussa tutkitaan, kuinka pääkaupunkiseudulle ulkomailta muuttaneet korkeakoulututkinto-opiskelijat ovat kotiutuneet. Laadullisen kyselytutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on käytetty luovan luokan tutkimuksissa esiintyvää pehmeiden sijaintitekijöiden käsitettä. Pehmeisiin sijaintitekijöihin kuuluvat viihtyisyys, kulttuuri ja vapaa-ajan mahdollisuudet, kaupunkiympäristö, sekä suvaitsevaisuus ja avoimuus. Kansainväliset opiskelijat ovat osa kansainvälistä luovaa luokkaa, tai huippuosaajien työvoimaa, josta kilpaillaan globaalisti. He ovat jo opiskeluaikanaan kuluttajia ja veronmaksajia ja voivat valmistuttuaan vaikuttaa muuttokohdemaansa aivovuodon ja kestävyysvajeen paikkaamiseen. Opinnäytetyössä kysytään, mikä houkuttelee kansainvälisiä korkeakoulututkinto-opiskelijoita opiskelemaan pääkaupunkiseudulle ja millaiset tekijät vaikuttavat heidän päätökseensä jäädä tai olla jäämättä asumaan sinne, eli kuinka he integroituvat. Aineistona on kymmenen puolistrukturoitua ulkomaalaistaustaisen pääkaupunkiseudun yliopistotutkinto-opiskelijan tutkimushaastattelua. Kahdeksaa käsitellään anonyymisti ja kaksi haastateltavista edustaa opiskelijajärjestöjä ja he esiintyvät asiantuntijahaastatteluissa nimillään. Haastatteluja on analysoitu teemoitellen ja esiin nousseet teemat on esitelty omissa luvuissaan. Tässä pro gradussa esitellään aihetta käsittelevää tutkimuskirjallisuutta ja verrataan haastattelujen tuloksia aiempiin tutkimuksiin. Tutkimuskirjallisuudesta selviää, että suurin osa kansainvälisistä maisteriohjelmista valmistuva ulkomaalaistaustainen opiskelija ei jää asumaan pääkaupunkiseudulle. Tutkimushaastattelujen ja -kirjallisuuden pohjalta todetaan, että suomen kielen osaaminen, tai sen puute on suurin yksittäinen vaikuttava tekijä ulkomaalaistaustaisten korkeakoulututkinto-opiskelijoiden integroitumiseen pääkaupunkiseudulla. Toinen integroitumiseen vaikuttava tekijä on perhe tai parisuhde. Näiden lisäksi kotiutumiseen vaikuttaa työllistyminen, mutta työn saaminen ilman suomen kielen taitoa on erittäin vaikeaa. Niin kutsutuilla pehmeillä sijaintitekijöillä ei vaikuta olevan kovin merkittävää osaa kotiutumisessa. Pääkaupunkiseudun viihtyisyyttä pidetään kuitenkin hyvänä, vaikka hintatasoa kalliina. Suurin vetovoimatekijä, joka vaikuttaa kv-opiskelijoiden hakeutumiseen pääkaupunkiseudulle, on opiskelujen maksuttomuus.
-
(2016)Maailman valtatasapainon muutos Neuvostoliiton romahtaessa johti Yhdysvaltojen hegemonisen aseman vahvistumiseen 1990-luvulla. Samoihin aikoihin Yhdysvaltojen intressien ajamisen välineenä nähdyn Maailmanpankin kehitysyhteistyössä syntyi käsite hyvästä hallinnasta, jonka epäpoliittiseksi leimattua luonnetta ja yhteneväisyyttä uusliberalistisen perinteen kanssa kritisoitiin. Hyvän hallinnan osaksi kehitysyhteistyön tavoitteeksi nostettiin korruption torjunta ja korruption ilmeneminen muodostettiin kehitystä hidastavaksi maailmanlaajuiseksi ongelmaksi. Tutkimuksen tarkoitus on tarkastella Maailmanpankin hyvän hallinnan ja korruption torjunnan diskurssin ja uusliberalismin suhdetta ja hahmotella sen paikkaa maailmanlaajuisessa viitekehyksessä Yhdysvaltojen hegemonian ilmentäjänä. Laclaulaisen diskurssianalyysin avulla korruption torjunnan diskurssin epäpoliittiseksi leimattu luonne voidaan problematisoida. Analyyttistä työkalupakkia, kuten tyhjän merkitsijän ja kiinnekohdan käsitteitä hyväksikäyttäen nähdään, kuinka diskurssin hegemoniaa luodaan. Robert Coxin historiallisia maailman raameja eli ideoita, instituutioita ja materiaalisia resursseja tarkastelemalla voidaan sijoittaa hyvä hallinta ja korruption torjunta Yhdysvaltojen hegemonian ilmentäjän asemaan. Sekä laclaulainen jälkigramscilainen diskurssianalyysi että coxilainen uusgramscilainen hegemoniateoria ammentavat lähtökohtansa Gramscin hegemonian ajatuksesta. Vaikka ne tulkitsevat hegemonian ajatuksen eri tavoin, yhdistää niitä muun muassa samansuuntainen määritelmä vallasta ja historiallisuus. Diskurssianalyysin valossa voidaan todeta korruption torjunnan hegemonisen diskurssin ilmentävän uusliberalistisia ajatuksia. Diskurssissa rajaa luodaan hyväksi ja huonoksi määrittelemisen avulla. Tyhjäksi merkitsijäksi nousee analyysissä kehityksen käsite ja sen sisältämä ajatus Maailmanpankin hyvän hallinnan mahdollistamasta hyvästä, uusliberalistiseksi tulkittavasta kehityksen suunnasta. Kiinnekohtana toimivat tehokkuus ja vastuuvelvollisuus sekä niiden perusteella rakennettavat instituutiot antavat niin ikään analyysin valossa aihetta uusliberalismin tunnistamiselle diskurssista. Uusliberalistisista lähtökohdista ammentava hyvä hallinta voidaan Coxin hegemoniateorian avulla nähdä Yhdysvaltojen hegemonian ilmentäjänä. Muun muassa Yhdysvaltojen idea sosiaalisesta järjestyksestä sisältyy hyvän hallinnan ja korruption torjunnan diskurssin ajamiin uudistuksiin. Maailman raameihin niin ikään vaikuttavista materiaalisista kyvykkyyksistä organisatorisen kyvykkyyden voidaan nähdä ilmenevän hyvän hallinnan diskurssissa kilpailukyvyn lisäämisenä. Myös instituutio, tässä tapauksessa Maailmanpankki, toimii kuten Cox niiden tehtävän määrittelee. Se ilmentää hegemonisen valtion dominoivia voimia ja tukee niiden leviämistä. Maailmanpankin muodostaman hyvän hallinnan diskurssi ongelmiin joutuneiden maiden auttamiseksi ilmentää tilannetta, jossa Yhdysvalloista lähtöisin olevia ajatuksia viedään Nicaraguaan. Nicaraguassa huomion keskipisteeksi noussut korruption torjunta voidaan nähdä hyvän hallinnan diskurssissa uusliberalististen ideoiden toteuttajina. Coxin määrittelemien maailman raamien sopiminen yhteen tietyssä ajassa ja paikassa muodostaa mahdollisuuden Yhdysvaltojen hegemonialle.
-
(2016)Vanhempien kyky yhteistoimintaan lapsesta huolehtimiseksi on keskeinen tekijä lapsen hyvinvoinnin rakentamisessa. Yhteishuoltajaperheissä erityisenä haasteena on, miten lapsen arkielämän eheys voisi säilyä huolimatta siitä, että vanhemmat eivät asu samassa osoitteessa keskenään. Tutkimuksessa selvitetään yhteishuoltajavanhempien yhteistoiminnan rakentumista perheissä, joissa vanhemmat huolehtivat lapsistaan sovussa ilman huoltajuusriitelyä. Tutkimusraportti koostuu kolmesta osasta. Alussa määritellään, mitä yhteishuoltajavanhempien yhteistoiminta on ja miten vanhempien yhteistoiminta jäsentyy teoreettisesti. Toinen osuus koostuu kerätyn aineiston aineistolähtöisestä analysoinnista ja tulosten raportoinnista. Kolmannessa osassa vertaillaan tutkimustuloksia muiden tutkimusten tuloksiin ja kootaan yhteen yhteisvanhemmoinnin kriteerit. Metodina tutkimuksen eri vaiheissa on käytetty aineisto-, teoria- ja menetelmätriangulaatiota. Aineiston keruu ja analyysi perustuu Layder Derekin adaptiiviseen teoriaan. Tutkimuksen kokonaisuuden jäsentämisessä ja sen eri vaiheissa on käytetty apuna yhteistoiminnan teoriaa. Tutkimuksen haastatteluaineisto koostuu seitsemän (7) vanhemman haastattelusta viidestä (5) eri perheestä. Haastattelumenetelmänä on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua. Lisäksi haastateltavat vastasivat kahteen kyselyyn. Haastateltaviksi valittiin vanhempia, jotka ovat toteuttaneet yhteishuoltajuutta sopimuksellisesti ja ilman huoltajuusriitelyä. Haastatellut vanhemmat käyttivät yhteisvanhemmoinnin saavuttamisen välineinä sopimuksellisuutta, luottamuksen osoittamista ja luottamuksen hankkimista, arvostuksen osoittamista, sitoutumista, kontrollia, joustamista ja yhteisesti neuvoteltuja omaisuudenjako- ja asumisratkaisuja. Yhteisvanhemmointi toteutui perheissä vaihtelevasti, mutta kuitenkin niin, että suurin osa toteutettiin aitona jaettuna yhteistoimintana ja niissä toteutui dialogisuus, kunnioittaminen, vastuu, luottamus, toimijuus sekä resurssien hyödyntäminen yhteisen päämäärän suuntaisesti. Yhteisvanhemmoinnin kahdeksan kriteeriä koottiin vertailemalla tutkimustuloksia ja jäsentämällä tuloksia yhteistoiminnan teorian avulla. Yhteisvanhemmoinnin kriteerejä ovat sitoutuminen, vastuu, luottamus, kunnioittaminen, resurssit, riittävä tiedonkulku, joustavuus ja suunnitelmallisuus. Tutkimuksessa yhteisvanhemmointi on tärkeä vanhemmoinnin sisältöä kuvaava käsitteellinen väline. Yhteisvanhemmointi kuvaa yhteishuoltajavanhempien aitoa yhteistoimintaa lapsen huoltajina. Yhteisvanhemmoinnissa vanhempien yhteistoiminnan päämäärä ja yhteistoiminnan ala määrittyvät lapsilähtöisesti. Yhteisvanhemmoinnissa molemmilla vanhemmilla on aktiivinen rooli ja molemmat vanhemmat kantavat lapsestaan vanhemmuusvastuuta.
-
(2016)Teknologisen kehityksen aiheuttama työttömyyden ja eriarvoisuuden kasvu on ollut pelkona läpi modernin taloushistorian. Viime vuosina työpaikkojen häviäminen on jälleen noussut otsikkoihin kehittyneissä maissa. Tässä kehityksessä kolmena suurimpana huolenaiheena on pidetty: työmarkkinoiden polarisoitumista, osaamispainotteista teknologista kehitystä ja yhteiskunnan rakenteiden ja instituutioiden tähän muutokseen sopeutumisen hitautta. On mahdollista, että olemme menossa teknologisen kehityksen myötä kohti tuntematonta aikaisempaa kokemaamme nähden. Tässä tutkielmassa esitellään lähdekirjallisuuden avulla, empiiristen havaintojen tukemana, kaksi taloustieteellistä teoriaa, jotka pyrkivät selittämään viimeaikaisen teknologisen kehityksen työmarkkinavaikutuksia. Perinteisesti taloustieteellisessä kirjallisuudessa teknologisen kehityksen on ajateltu täydentävän korkeasti koulutettujen osaamista ja korvaavan matalasti koulutettua työvoimaa. Tällainen kehitys on lisännyt korkeasti koulutettujen työntuottavuutta kasvattaen elintasoa ja vähentänyt matalapalkkaisen työn osuutta kokonaistyöllisyydestä. Osaamispainotteisen teknologisen kehityksen teorian mukaan, jos teknologisen kehityksen luonne käsitetään endogeeniseksi, kehityksen suunta riippuu tällöin siitä mitä taloudessa tapahtuu. Markkinoiden koko, käytettävissä oleva työvoima, tuotantotekijöiden väliset suhteelliset hinnat ja työmarkkinainstituutiot vaikuttavat siihen, minkälaista teknologiaa tuotantoon kannattaa kehittää. Kehittyneissä maissa korkeasti koulutetun työvoiman kasvu maailmansotien jälkeen teki kannattavaksi kehittää teknologiaa heidän käyttöön. Korkeasti koulutettujen työn tarjonnan kasvusta huolimatta heidän koulutuspreemionsa on myös kasvanut. Teorian mukaan teknologisen kehityksen (=korkeasti koulutetun työvoiman kysyntä) on täytynyt olla osaamista suosivaa, pitäen yllä korkeasti koulutetun työvoiman kysyntää yli sen tarjonnan. Koulutuspreemion kasvua pidetään yhtenä palkkaeriarvoisuuden kasvun aiheuttaja. Teoria mahdollistaa ajatuksen ikuisesta kilpajuoksusta, jossa teknologinen kehitys (=kysyntä) peittoaa tarjonnan (=koulutus) kasvattaen palkkahajontaa ja johtaen lopulta meritokraattiseen yhteiskuntaan. Rutinisoitumishypoteesin mukaan viimeaikainen teknologinen kehitys on vähentänyt rutiiniluonteisten työtehtävien suhteellista osuutta kokonaistyöllisyydestä. Tämän kaltaiset työtehtävät tyypillisesti vaativat keskitasoisen koulutuksen ja ovat ansiotasoltaan palkkajakauman keskiosassa. Rutinisoitumishypoteesi arvioi työmarkkinamuutoksia ammattien työtehtäväsisältöjen muutoksien perusteella, ei koulutustasoon perustuen niin kuin perinteinen näkemys. Alan lähdekirjallisuuden mukaan rutinisoitumishypoteesi on johtanut työllisyys- ja/tai palkkapolarisaatioon kehittyneissä maissa. Viimeaikainen teknologinen kehitys on perinteisestä näkemyksestä ja rutisoitumishypoteesista poiketen korvannut myös analyyttisia ja interaktiivisia ei-rutiinitehtäviä. Tämän kaltaisen teknologisen kehityksen, yhdistettynä sen eksponentiaaliseen kasvuvauhtiin, haasteet koulutuspolitiikalle ja työmarkkinainstituutioille ovat ilmeiset. Tutkimusten mukaan modernissa taloushistoriassa on ollut aikaisempiakin polarisaatiojaksoja, perinteistä näkemystä vastaavaa kehitystä ja osaamista korvaavaakin kehitystä. Pitkällä aikavälillä, jos moderni taloushistoria toistaa itseään, luovan tuhon logiikan mukaisesti tuottavuuden kasvu tuhoaa kannattamattomat yritykset, liian vähän tuottavat työntekijät ja tuotteet, aikaansaaden tuottavampaa työtä, tuotteita ja liiketoimintaa, hyödyntäen suurta enemmistöä. Tätä trendin mukaista tulevaisuuden kehitystä ennustavat myös tutkimustulokset, joiden mukaan työpaikkojen korvautumisen riski teknologisen kehityksen vaikutuksesta laskee koulutus- ja palkkatason noustessa.
-
(2016)Työnohjaus on työhön liittyvien kysymysten, kokemusten ja tunteiden jäsentämistä yhdessä koulutetun työnohjaajan avulla. Työnohjauksella pyritään muun muassa takaamaan hyvien ammattikäytäntöjen toteutuminen ja työssä oppiminen sekä edistämään ohjaukseen osallistuvien työssäjaksamista. Tässä tutkielmassa tarkastelen dialogiseen teoriaan perustuvaa työnohjausta, jossa työnohjaaja ja tämän asiakkaat käyttävät välitöntä videoreflektiota työnohjauskeskustelun välineenä. Välittömässä videoreflektiossa keskustelua ensin nauhoitetaan ja lopuksi tätä nauhoitettua keskustelua katsotaan yhdessä siitä keskustellen. Aineistona tutkimuksessa oli kaksi videoitua työnohjaustapaamista. Tutkimuksen tavoitteena on 1) selvittää, millaisia rakenteita videotyöskentely luo työnohjaustapaamisen dialogille ja 2) tarkastella, miten välitön videoreflektio toimii dialogisen työnohjauksen menetelmänä. Tutkimuksessa selvisi, että välittömän videoreflektion käyttö jakaa työnohjaustapaamisen kahteen dialogisen vuorovaikutuksen näkökulmasta toisistaan poikkeavaan jaksoon: alkukeskusteluun ja loppukeskusteluun. Alkukeskustelussa ohjattava tuo esiin työssään kokemia ongelmia ja loppukeskustelussa näitä käsitellään yhdessä. Välitön videoreflektio näyttäisi tukevan työnohjaustapaamisen vuorovaikutuksen moniäänistä luonnetta ja edesauttavan työnohjauksessa tavoiteltavaa ongelmien uudelleen muotoilua.
-
(2016)Suomessa on pyritty 1960-luvulta lähtien vastaamaan yhteisösosiaalityön keinoin kaupungeissa ilmenneisiin sopeutumis- ja hyvinvointiongelmiin. Yhteisösosiaalityön paikka osana suomalaista palvelurakennetta ei ole silti itsestään selvä, ja varoja sekä vastuuta on siirretty kolmannelle sektorille. Samaan aikaan etenkin pääkaupunkiseudun aluerakenteessa on useissa tutkimuksissa havaittu alueellista eriarvoistumista ja huono-osaisuuden kasautumista. Tässä tutkimuksessa on tavoitteena on tarkastella yhteisösosiaalityötä sekä alueellista huono-osaisuutta ekososiaalisen viitekehyksen kautta, sekä analysoida yhteisösosiaalityön toimintaympäristöä, alueella näkyvää huono-osaisuutta, ja näiden ilmiöiden rakenteellisia yhteyksiä ja ratkaisumalleja. Aineistona on käytetty kahta marraskuun 2015– tammikuun 2016 välisenä aikana nauhoitettua ryhmähaastattelua, joissa haastateltiin yhteensä seitsemää Helsingissä työskentelevää yhdyskunta- ja lähityöntekijää. Analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia, ja analyysikehikkona toimii rakenteellisen sosiaalityön toiminnallista ympäristöä korostava malli. Tutkimus kiinnittyy ekososiaalista sosiaalityötä, huono-osaisuutta, kaupunkisosiologiaa sekä ympäristön ja ihmisen hyvinvointia käsitteleviin teorioihin. Tuloksien mukaan Helsingissä sijaitsevat alueet ovat hyvin monimuotoisia, vaikkakin keskenään erilaisia. Kaikki alueet pitävät sisällään pienempiä, keskenään erilaisia alueita, ja sekä huono-osaisuutta että hyvinvointia. Huono-osaisuus nähtiin sekin hyvin monimuotoisena ilmiönä, ja monella yhteisösosiaalityön asiakkaalla oli kasautuneena useita eri huono-osaisuuden osa-alueita, joista asunnottomuus ja päihteidenkäyttö koettiin haastavimmiksi. Alueellisella huono-osaisuudella oli havaittavissa useita rakenteellisia yhteyksiä ja syitä, ja se tuli esille niin yksilö- kuin rakennetasollakin. Kattava julkisen liikenteen verkosto, riittävät palvelut ja asukkaiden välinen yhteisöllisyys nähtiin avaintekijöiksi ihmisten viihtyvyyden kannalta. Yhteisösosiaalityöllä on käytettävissä monia ratkaisumalleja alueellisen hyvinvoinnin tukemiseksi. Näitä ovat muun muassa osallisuuden lisääminen, yhteisöllisyyteen kannustaminen sekä asukkaiden näkökulmien vieminen eteenpäin alueen kehitystä käsittelevissä kokouksissa. Rakenteellinen sosiaalityö on keskeinen osa yhteisösosiaalityön arkea, mutta arjesta noussutta tietoa ei resurssipulan vuoksi ole juurikaan mahdollista viedä eteenpäin.
-
(2016)The aim of this study is to better understand how globalization affects growth and inequality. In order to do so, a growth model based on innovation driven economic growth featuring heterogeneous workers and firms is built to analyse growth and inequality first in autarky equilibrium and then in trading equilibrium. This model includes two sectors: manufacturing and research and development (R&D). Sorting and matching of heterogeneous workers and firms takes place in this model. High ability workers sort into the R&D sector, inventing new intermediate goods, and low ability workers sort into the manufacturing sector, assembling consumption goods. Matching of workers with firms within the sector takes place so that the most able worker in the R&D sector matches with a firm having the highest level of technology and earns the highest income. The least able worker in the R&D sector matches with a firm having the lowest level of technology in the R&D sector, earning the lowest income in the R&D sector. The same kind of matching takes place in the manufacturing sector. Endogenous cutoff ability level determines which workers sort into the manufacturing sector and which workers sort into the R&D sector. Income inequality rises from this heterogeneity of workers and firms. The built model is used to analyse how policy choices and technology parameters such as productivity in manufacturing, capacity to innovate, R&D support, manufacturing technologies, trade barriers, and knowledge spillovers affect growth and inequality in autarky and in trading equilibrium. This model shows that globalization speeds up growth, but it comes hand in hand with greater inequality. Also, policy choices and technology parameters have different effects on growth and inequality in autarky equilibrium than in trading equilibrium. For example, Hicks-neutral differences in manufacturing productivity between two countries result in equal growth rates in autarky as well as in trading equilibriums. Differences in government support for R&D activity increases growth more in a country were support is more ample also resulting in greater inequality in autarky equilibrium. In trading equilibrium, differences in government support for R&D activity induces more unequal wage distribution in a country supporting R&D activity more ample, but long-run growth rate is equal. This model does not comply with Kuznets U-shaped curve between growth and inequality.
-
(2016)Tämän pro gradu -tutkielman tehtävänä on nostaa esille asiakkaan kokemuksien kautta ajatuksia siitä, miten palvelujärjestelmä pystyisi tukemaan ja auttamaan lapsiperheitä paremmin. Tarkastelun kohteena ovat äidin kokemukset siitä, miten tuen tarve ja palvelut kohtaavat lastensuojelussa sekä toimijuuden rakentuminen. Tut-kimuksen teoreettisina käsitteinä toimii vastavuoroinen auttamissuhde ja toimijuus. Tutkimuksen lähestymista-pana on tapaustutkimus ja kokemuksen tutkiminen. Tutkimuksen aineisto koostuu äidin haastatteluista, kahden lapsen haastattelusta sekä perheen lastensuojelun dokumenteista yhdeksän vuoden ajalta. Lasten haastattelut eivät sisälly aineiston varsinaiseen analyysiin, mutta ne kulkevat tutkimuksen mukana osana aineistoa sekä tutkijan kokemuksina lasten haastatteluista. Tutkimuk-sessa on hyödynnetty kristallisaatiota, mikä on antanut tutkijalle vapauksia luovasti yhdistellä erilaista aineistoa ja analysoida sitä sisällönanalyysin ja narratiivisen analyysin keinoin. Kristallisaation alle asettuu myös yhteistut-kiminen, joka on tutkimuksessa tarkoittanut normaalia vuorovaikutuksellisempia tutkimushaastatteluita sekä äidin haastattelussa asiakirjomerkintöjen tutkimista yhdessä. Tutkimuksen keskeiseksi tulokseksi muodostui se, että tuen tarpeen ja palvelun kohtaaminen tarvitsee toteutuak-seen avointa ongelmanmäärittelyä sekä avointa vuorovaikutusta asiakkaan ja työntekijöiden välillä. Vastavuo-roinen ja luottamukseen perustuva auttamissuhde on tärkeä tekijä toimivassa sosiaalityössä. Äidin toimijuus rakentuu lapsuuden ja nuoruuden kokemuksien kautta kohti asiakastoimijuutta. Lapsuuden psyykkinen ja fyy-sinen kaltoinkohtelua näyttävät vaikuttavat äidin myöhempään toimijuuteen siten, että hänen on vaikea luottaa ja ottaa apua vastaan. Tärkeäksi käännekohdaksi toimijuuden vahvistumisessa muodostuu äidin päihteiden käytön lopettaminen. Asiakkaan oman toimijuuden tukeminen sekä sen hahmottaminen, mistä tämä toimijuus koostuu, voivat olla merkittävässä roolissa siinä, että tuen tarve ja palvelut kohtaavat.
-
(2016)Tässä tutkielmassa tarkastellaan Kansallisen Kokoomuksen ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen työllisyyspoliittista diskurssia vuosina 2007–2015 kehysanalyysia soveltaen. Tavoitteena on selvittää, millaisissa kehyksissä työllisyyspolitiikasta puhutaan, millaisia eroja ja yhteneväisyyksiä puolueiden kannanotoissa ja kehyksissä on havaittavissa, ja miten puolueiden positiot ovat muuttuneet ajassa. Lisäksi tarkastellaan sitä, miten eurooppalainen kehys näyttäytyy puolueiden työllisyyspoliittisessa diskurssissa. Kehysanalyysi on yhteiskuntatieteissä käytetty tutkimusmetodi, jolla analysoidaan miten toimijat, ihmiset tai organisaatiot, ymmärtävät tilanteita ja toimintaa. Poliittisten puolueiden näkökulmasta kehykset toimivat muiden poliittisten ryhmien ja äänestäjien suostuttelun välineinä, joilla pyritään edistämään omien tavoitteiden läpimenemistä. Kehykset rajaavat sitä, miten työllisyyspolitiikasta ja työttömyydestä ongelmana puhutaan. Se, mitkä tekijät nähdään ongelman syyksi, rajaa myös niitä keinoja, joilla ongelmaa voidaan lähteä ratkomaan. Tutkimusaineisto koostuu erilaisista puolueiden kantoja heijastelevista dokumenteista, kuten vaaliohjelmista, erityisohjelmista, keskusteluasiakirjoista ja eduskuntaryhmän raporteista, vuosilta 2007–2015. Tutkielmassa havaitaan, että kokoomuksen että sosialidemokraattisen puolueen työllisyys- ja sosiaalipolitiikan perustuvan keskeisiltä osin aktivointipolitiikkaan. Aktivoinnin muodot poikkeavat jonkin verran toisistaan. SDP:n työllisyyspolitiikkaa harjoitetaan positiivisen aktivoinnin -kehyksessä, joka tähtää työttömän työllistymisedellytysten parantamiseen esimerkiksi koulutuksen kautta. Kokoomus taas harjoittaa työllisyyspolitiikkaa angloamerikkalaisessa työ ensin -kehyksessä, jolle on omaleimaista nopea työllistäminen ja vahva työn vastaanottovelvoite. Johtopäätöksenä todetaan, että viimeisten reilun 20 vuoden ajanjaksolla ei ole nähtävissä merkittäviä siirtymiä puolueiden ideologisissa lähtökohdissa. Tämän tutkielman perusteella voidaan todeta myös, että työllisyyspolitiikkaa ei harjoiteta eurooppalaisessa kehyksessä.
-
(2016)Migration is not necessarily about settling with the whole family to a new country, but instead it is becoming more common that family members are dispersed between countries. Also almost all Estonian parents who have been working abroad have decided to leave their child or children in Estonia where they are typically in the care of the other parent. For Estonian migrants Finland is the most popular destination country and therefore, this study investigates family life in the context of Estonian labour migration to Finland. The labour migration of one family member does not only shape the life of that person, but also the lives of those who remain behind. Because partners who stay behind with the children in the home country are rarely included in research on migration or transnational families, this study is based on their perspectives and analyses the dynamic experiences of family life that crosses national borders. Drawing on the literature of some of the leading scholars in the field of transnationalism, family practices and co-presence, I examine how family relationships are maintained, how family responsibilities are managed, and what meanings are given to family life across countries’ borders. The study includes in-depth semi-structured interviews with stay-behind partners who are currently living in a transnational family, but also those who have recently had the experience and who thus were able to better reflect on it with hindsight. The results of the research add insights to presence and absence in family life. The analysis shows that frequent and highly regular communication over distance helps to sustain a sense of family unity. However, mediated co-presence which is produced by this long-distance communication does not replace physical co-presence which allows the stay-behind partners to best make sense of the family relationships. At the same time, physical co-presence requires adjustments in the stay-behind partners’ everyday life who during the absence of their partner have established their own routines. For some stay-behind partners, these adjustments can feel very demanding as they decrease their control over their daily routines and bring with it more tasks.
-
(2016)Tutkielman aihe on lapsen osallisuus lastensuojelussa sosiaalityöntekijän näkökulmasta. Lapsen osallisuus on noussut merkittäväksi kysymykseksi viime vuosikymmeninä johtuen monista sosiaalisista muutoksista, jotka ovat vaikuttaneet lapsen asemaan ja siihen, miten asiantuntijuus yhteiskunnassa nähdään. Lapsen osallisuus saa oikeutuksensa lainsäädännöstä sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla. Kansainvälisellä tasolla lapsen oikeus osallisuuteen on määritelty YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa, jonka mukaan nämä oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Lapsen oikeuksien sopimuksen johdosta julkisen vallan käyttäjillä on velvoite taata lapsille osallistumisen ja mielipiteen ilmaisemisen mahdollisuudet kaikissa heitä koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Lastensuojelun kontekstissa keskeisin osallisuutta säätelevä laki on lastensuojelulaki. On tärkeää, että lasten osallisuuden tukemiseen on olemassa rakenteita, kuten lainsäädäntöä, suunnitelmia ja resursseja. Hyvätkään rakenteet eivät kuitenkaan takaa osallisuuden toteutumista, sillä käytännöt ja rakenteet eivät aina kohtaa. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisia ulottuvuuksia lastensuojelun sosiaalityöntekijät liittävät vaikeasti määriteltävään osallisuuteen ja miten he luovat edellytyksiä lapsen osallisuudelle. Lastensuojelun sosiaalityö on suurten asiakasmäärien vuoksi kiireistä ja lastensuojelun asiakkuuden perusteet liittyvät hyvin usein vanhempiin, jolloin työskentelykin kohdistuu helposti aikuisiin lapsen jäädessä taka-alalle. Tutkielmassa selvitetään sitä, miten sosiaalityöntekijät huomioivat lain edellyttämän vaatimuksen lapsen osallisuudesta kiireisen arkityön keskellä. Aineistona on kahdeksan lastensuojelun sosiaalityöntekijän teemahaastattelua, jotka on analysoitu sisällönanalyysin keinoin. Lapsen osallisuutta ja sosiaalityöntekijän osallisuuden edellytysten luomista tarkastellaan Margaret Archerin kriittistä realismia edustavaa ajattelutapaa seuraten rakenteen ja toimijan suhteena. Lapsen osallisuuden edellytysten luomista lähestytään sosiaalityöntekijän toiminnallisena projektina. Toiminnallisella projektilla tarkoitetaan kokonaisuutta, joka muodostuu sosiaalityöntekijän tavoitteesta tukea lapsen osallisuutta ja toiminnasta, joka tukee tätä tavoitetta. Toiminnallinen projekti syntyy sosiaalityöntekijän käydessä sisäistä keskustelua siitä, mikä hänelle on työssä tärkeää. Toiminnalliseen projektiin liittyy sekä estäviä että mahdollistavia tekijöitä. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitä estäviä ja mahdollistavia tekijöitä lapsen osallisuuden tukemiseen liittyy sosiaalityöntekijöiden haastattelupuheessa. Aineiston perusteella sosiaalityöntekijät hahmottavat lapsen osallisuuden hyvin moniulotteisena ja luovat sille edellytyksiä monipuolisia keinoja käyttäen. Lapsen omaa tapaa luontevaan osallisuuteen kunnioitetaan ja lapsen itseilmaisua tuetaan esimerkiksi erilaisia työn tueksi tarkoitettuja menetelmiä käyttäen.
-
(2016)Legacy systems are software systems that hold great value to organizations, but which are difficult to maintain. Legacy systems can be wrapped with a REST wrapper in order to reuse their data and business logic. The motivation for the wrapping is to decouple new development from the legacy system so that the new development is not directly dependent on the legacy system's internals. The hypothesis I've seen in the software industry is that REST wrapping makes new development faster because the complexity of the legacy system does not slow new development down. Eventually the goal is that the legacy system can be incrementally replaced without changes to the clients that use its services via the REST API. This thesis examines REST wrapping by reviewing existing literature. REST wrapping as a concept is placed in the theoretical context of modernization techniques applied to systems in their post-delivery life cycle. In addition to conceptual clarification, two case studies found from the literature and the author's experiences in the software industry are examined to determine whether they support the theoretical models of REST wrapping as a modernization technique. The literature provided support for the notion that REST wrapping provides a low-cost way to reuse legacy systems functionality and data. It was also found to reduce the complexity of developing new functionality on top of a legacy system. The biggest shortcoming of REST wrapping is that it leaves the legacy system mostly unchanged. Like wrapping in general also REST wrapping is a short-term solution to legacy system's problems. It can be seen as a way to buy time to develop a long-term solution for the legacy system. ACM Computing Classification System (CCS): Software and its engineering → Software evolution Applied computing → Service-oriented architectures Information systems → RESTful web services
-
(2016)Network-intensive smartphone applications are becoming increasingly popular. Examples of such trending applications are social applications like Facebook that rely on always-on connectivity as well as multimedia streaming applications like YouTube. While the computing power of smartphones is constantly growing, the capacity of smartphone batteries is lagging behind. This imbalance has created an imperative for energy-efficient smartphone applications. One approach to increase the energy efficiency of smartphone applications is to optimize their network connections via traffic shaping. Many existing proposals for shaping smartphone network traffic depend on modifications on the smartphone OS, applications, or both. However, most modern smartphone OSes support establishing Virtual Private Networks (VPNs) from user-space applications. Our novel approach to traffic shaping takes advantage of this. We modified OpenVPN tunneling software to perform traffic shaping by altering TCP flow control on tunneled packets. Subjecting heterogenous network connections to traffic shaping without insight into traffic patterns causes serious problems to certain applications. One example of such applications are multimedia streaming applications. We developed a traffic identification feature which creates a mapping between Android applications and their network connections. We leverage this feature to selectively opt-out of shaping network traffic sensitive to traffic shaping. We demonstrate this by selectively shaping background traffic in the presence of multimedia traffic. The purpose of the developed traffic shaper is to enhance the energy efficiency of smartphone applications. We evaluate the traffic shaper by collecting network traffic traces and assessing them with an RRC simulator. The four performed experiments cover multimedia streaming traffic, simulated background traffic and concurrent multimedia and background traffic produced by simulation applications. We are able to enhance the energy efficiency of network transmissions across all experiments.
-
(2016)Kaksiulotteiseen harmaasävykuvaan eli B-kuvaan perustuvat ultraäänitutkimukset ovat kaikista lääketieteellisistä ultraäänitutkimuksista yleisimpiä. B-kuvan tutkimusten kuvanlaatua heikentävät laitteistoviat voivat pahimmillaan johtaa väärään diagnoosiin. Ultraäänilaitteistolle on perusteltua tehdä laadunvarmistusta, jotta laitteistoviat voitaisiin havaita ennen kuin ne heikentävät B-kuvanlaatua kliinisesti merkittävällä tavalla. B-kuvan laadunvarmistusmenettely voi perustua testikappalekuvien visuaaliseen analyysiin ja laitteiston mittaustyökaluilla manuaalisesti tehtyihin mittauksiin. Visuaaliseen analyysiin ja manuaalisiin mittauksiin liittyy kuitenkin merkittävää, mittaajasta riippuvaa epätarkkuutta, minkä lisäksi niihin kuluu runsaasti työ- ja laitteistoaikaa. Vaihtoehtona kuvien visuaaliselle analyysille on olemassa analyysiohjelmistoja, joita käyttämällä voidaan mahdollisesti parantaa menettelyn objektiivisuutta, nopeuttaa mittauksia ja kuvien analyysia sekä helpottaa tulosten visualisointia ja raportointia. Tämän työn tavoitteena on perehtyä ultraäänilaitteistojen B-kuvan laadunvarmistukseen ja koota tutkittua tietoa siitä, millainen optimaalisen laadunvarmistusmenettelyn tulisi olla. Kirjallisuuskatsauksen antamaa kuvaa aiheesta täydennetään kokeellisella osuudella, jonka tavoitteena on tutkia ohjelmistolliseen kuvien analyysiin perustuvan menettelyn soveltuvuutta suuren laitteistojoukon laadunvarmistukseen. B-kuvan visuaaliseen ja ohjelmistolliseen analyysiin perustuvia laadunvarmistusmenettelyjä vertailtiin analysoimalla yhteensä 32 eri laitteistoon kuuluvien 74 eri anturin vuosittaisten laadunvarmistusmittausten kuva-aineisto molemmilla menetelmillä ja vertailemalla tuloksia visualisointisyvyyden sekä aksiaalisen ja lateraalisen erotuskyvyn osalta. Ohjelmistolliseen analyysiin perustuvan menettelyn optimoimiseksi tutkittiin kuva-alan tasaisuuden määrittämiseen käytettävien testikappalekuvien määrän sekä analyysissa käytetyn keskiarvokuvan kuva-alueen rajauksen vaikutusta tasaisuustuloksiin. Mittauksiin sopivien laitteistoasetusten määrittämiseksi tutkittiin lisäksi vahvistuksen ja kuvatason fokusalueen syvyyden vaikutusta ohjelmistollisesti määritettyyn kuuden desibelin vaimennuksen syvyyteen. Rinnakkaisanalyysin visualisointisyvyys- ja resoluutiotuloksissa havaittiin runsaasti hajontaa saman anturimallin eri anturiyksilöiden välillä. Myös eri menetelmien samalle anturille antamissa tuloksissa oli eroja. Kuva-alan tasaisuuden ohjelmistoanalyysiä varten riittävä tasaisuuskuvien määrä oli tämän työn tulosten perusteella 10 kuvaa. Sopiva suhteellinen kuva-alan rajaus oli anturityypistä riippuen joko 5 % tai 10 %. Kuuden desibelin vaimennussyvyys riippui voimakkaasti käytetyn vahvistuksen arvosta, kun käytetty vahvistus oli pieni. Suurilla vahvistuksen arvoilla vaimennussyvyys pysyi lähes vakiona. Fokussyvyyden tapauksessa kuuden desibelin vaimennussyvyys oli lähes vakio suurilla fokussyvyyden arvoilla ja muuttui jonkin verran fokussyvyyden pienemmillä arvoilla. Johtopäätöksenä todetaan, että saman anturimallin eri anturiyksilöille mitatut visualisointisyvyyden ja aksiaalisen sekä lateraalisen erotuskyvyn arvot eivät ole suoraan vertailukelpoisia keskenään. Myöskään samalle anturille eri menetelmillä mitatut tulokset eivät olleet keskenään vertailukelpoisia. Näin ollen mittaustuloksia kannattaa verrata samalle anturille samalla menetelmällä aiemmin tehtyjen mittausten tuloksiin. Kuvien ohjelmistolliseen analyysiin perustuva menettely on toistettavuudeltaan, objektiivisuudeltaan ja tehokkuudeltaan parempi kuin visuaaliseen analyysiin perustuva menettely. Tulosten pohjalta ehdotan ohjelmistolliseen analyysiin perustuvaa laadunvarmistusmenettelyä.
