Opinnäytetiivistelmät

Recent Submissions

  • Atosuo, Elisa (2016)
    Tehokkaat ja uudelleenladattavat litiumioniakut ovat vakiinnuttaneet asemansa tärkeinä akkuina viime vuosina. Nykyiseen teknologiaan perustuvat litiumioniakut ovat kuitenkin saavuttamassa jo pienimmän realistisesti toteutettavan kokonsa. Ongelmia aiheuttaa myös nestemäinen elektrolyytti. Näitä akkuja korvaamaan on suunnitteilla kiinteitä elektrolyyttejä käyttäviä akkuja, esimerkiksi ohutkalvokakkuja. Tällaisista akuista voidaan tehdä pienempiä ja ne ovat myös turvallisempia energianlähteitä kuin nestemäisen elektrolyytin sisältävät akut. Kiinteitä elektrolyyttejä voidaan valmistaa esimerkiksi atomikerroskasvatusmenetelmällä (Atomic Layer Deposition, ALD), jonka etuina on kasvatettavan kalvon konformaalisuus ja säädeltävä paksuus. Tämän Pro Gradu -tutkielman kirjallisuuskatsauksessa käsitellään litiumioniakkujen nykytilannetta, kiinteiden akkurakenteiden ja 3D-rakenteen etuja ja vaatimuksia yleisesti, hyvien kiinteiden epäorgaanisten ionijohteiden rakennetta sekä ALD-menetelmän käyttöä erilaisten akkurakenteiden valmistuksessa. Kokeellisessa osassa tutkittiin atomikerroskasvatusmenetelmän ja kiinteän olomuodon reaktion yhdistelmää LiMOx-ohutkalvojen valmistukseen. Menetelmä osoittautui lupaavaksi. Sillä on mahdollista valmistaa LiMOx-materiaaleja, joissa litium on osana ternääristä yhdistettä. Käytetyssä menetelmässä binäärisen ALD-oksidikalvon päälle kasvatettiin ALD:llä litiumkarbonaattikalvo ja kerrosrakennetta kuumennettiin. Litiumionien käyttäytymistä tutkittiin useiden eri binääristen metallioksidien kanssa. Menetelmällä valmistettiin LiTaO3-, LiNbO3- ja Li2TiO3-kalvoja. Samalla menetelmällä saatiin litium liikkumaan HfO2- ja ZrO2-kalvojen läpi piisubstraatin pinnalle asti. Erityisesti jälkimmäiset tulokset ovat mielenkiintoisia kiinteitä elektrolyyttimateriaaleja ajatellen. HfO2-kalvon toimivuutta litiumionijohteena tutkittiin myös osana monimutkaisempaa rakennetta. Litium saatiin liikkumaan HfO2:n läpi ja muodostamaan Li2TiO3:ia Li2CO3/HfO2/TiO2/SiO2/Si-kerrosrakennetta kuumentamalla. ALD-menetelmän lisäksi litiumia sisältävän yhdisteen valmistusta metallioksidikalvon päälle tutkittiin myös spin coating -menetelmällä. Menetelmällä valmistettiin LiTaO3- ja Li2TiO3-kalvoja.
  • Heliövaara, Eeva (2016)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee primääristen alkoholien hapetusreaktioita vastaaviksi aldehydeiksi kupari(I)katalyyttien avulla. Kirjallisuuskatsaus tarkastelee erilaisia hapetusreaktioiden mekanismeja, jotka pohjautuvat galaktoosioksidaasi (GO) entsyymin mekanismiin. Biomimeettisistä hapetussysteemeistä merkittävimpiä ovat Cu(I)-katalyytit yhdistettynä 2,2,6,6−tetrametyylipiperidiini-1-oksyyli radikaaliin (TEMPO). Tämän mekanismin on todettu mallintavan GO:n mekanismia. Kokeellisen työn taustalla on viime vuosien tutkimus Cu/TEMPO hapetusolosuhteista, joilla on mahdollista hapettaa ei-aktivoituja alifaattisia alkoholeja aldehydeiksi. Cu(I)-kompleksit valmistettiin Schiffin-emäs ligandeista ja niitä tutkittiin hapetuskatalyytteinä alifaattisen 1-oktanolin hapetusreaktiossa. Korkein aktiivisuus hapetusreaktioissa saavutettiin (4-fluorofenyyli)imino(metyyli)furaani ligandilla (L1). Kiderakenne kompleksista Cu(L1)2Br•1/4(H2O) tukee oletettua 1:2 koordinaatiota. Syntetisoidut aldimiini kuparikompleksit olivat aktiivisia huoneenlämmössä ja aerobisissa olosuhteissa. Tämä osaltaan vahvistaa mahdollisuuksia käyttää vihreämpiä hapetusreaktio-olosuhteita. Kokeellisessa työssä hyödynnettiin in situ ATR-IR spektroskopiaa sekä katalyytin valmistuksen että hapetusreaktion monitoroinnissa. Työn mielenkiinto kohdistui hapetusreaktion välivaiheisiin, kupari-happi-komplekseihin, mutta yhdisteiden reaktiivisuuden vuoksi niitä ei onnistuttu havainnoimaan spektroskooppisesti. Mekanistisissa tutkimuksissa kuitenkin huomattiin in situ IR:llä ligandin dissosiaatio Cu(I)-kompleksista.
  • Ahonen, Jari (2016)
    Sulfonamidit ovat bioaktiivisia yhdisteitä, jotka koostuvat funktionaalisesta ryhmästä, jossa sulfonyyliryhmä on liittynyt typpeen. Sulfonamidien tutkiminen on aloitettu jo 1930-luvulla ja nykyään jo yli 30 erilaista sulfonamidia on lääketieteellisessä käytössä. Sulfonamideja voidaan käyttää muun muassa bakteeri-infektioiden hoidossa. Sulfonamidien valmistusmenetelmien kehittäminen on merkittävää lääkeainetutkimuksen kannalta. Perinteinen tapa valmistaa sulfonamidi on sulfonyloimalla amiini emäksen läsnä ollessa. Menetelmä vaatii olemassa olevan sulfonyylikloridin, jonka valmistaminen tiolista on aiemmin vaatinut voimakkaita reaktio-olosuhteita. Tutkielman kirjallisessa osassa keskitytään esittelemään erilaisia sulfonamidien valmistusmenetelmiä, joissa pyritään huomioimaan vihreän kemian näkökulmia, kuten atomiekonomia ja orgaanisten liuottimien korvaaminen vedellä. Uusia menetelmiä ovat esimerkiksi sulfonamidien valmistaminen hyödyntäen sähkökemiaa ja virtauskemiaa sekä erilaiset metallivapaat kytkentäreaktiot rikin ja typen välisen sidoksen muodostamiseksi. Kokeellisessa osassa pyrittiin valmistamaan sulfonamideja ja luomaan molekyylikirjasto. Synteeseissä käytettiin pääsääntöisesti menetelmää, jossa sulfonyylikloridi reagoi amiinin kanssa emäksen läsnä ollessa. Menetelmän etuina olivat sen helppous ja kohtuullisen lyhyet reaktioajat. Raakatuotteet saatiin puhdistettua uudelleenkiteyttämällä. Tuotteiden karakterisoinnissa hyödynnettiin NMR-spektroskopiaa, IR-spektroskopiaa ja massaspektroskopiaa. Lisäksi tuotteiden sulamispisteet määritettiin. Molekyylikirjastoon saatiin valmistettua 15 erilaista molekyyliä, joista 7 oli kirjallisuushaun perusteella uusia yhdisteitä.
  • Rantaniemi, Sofia (2016)
    Tutkielma on fenomenologinen katsaus vapaaehtoiseen lapsettomuuteen. Lasten haluaminen ja perheen perustaminen ovat suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevia normeja, ja ne, jotka eivät saa eivätkä halua lapsia, näyttäytyvät tässä kontekstissa poikkeavilta ja epänormaaleilta. Tutkielman keskeinen kiinnostuksenkohde onkin lapsettomuuspäätöksen muotoutuminen: miten, ja miksi osa naisista päätyy valitsemaan pysyvän lapsettomuuden. Tutkielmassa tarkasteltiin vapaaehtoisesti lapsettomien suomalaisnaisten narratiiveja keskittyen heidän omiin tulkintoihin valinnastaan. Tutkielmassa kysytään, minkälaisesta kehokäsityksestä narratiivit kertovat, ja miten ne suhteutuvat länsimaalaisessa kulttuurissa esiintyviin meta-narratiiveihin, kuten luonto-kulttuuri-narratiiviin. Lisäksi pohditaan naisten asemaa yhteiskunnan toisena, ja mahdollisia vastarinnan tekniikoita hegemonista valtaa ja yhteiskunnan painetta vastaan. Tutkimus toteutettiin laajana haastattelututkimuksena Etelä-Suomen alueella. Haastateltavat olivat 24-44-vuotiaita kantasuomalaisia vapaaehtoisesti lapsettomia naisia. Haastattelut olivat puolistrukturoituja, ja niitä oli yhteensä 24 kpl. Tutkimustuloksia tarkastellessa oli silmiinpistävää, kuinka merkittävissä määrin naiset kuvailivat lapsettomuuttaan biologisperäisenä ja sisäsyntyisenä ominaisuutena. Nojaten länsimaiseen luonto-kulttuuri-dikotomiaan tutkielmassa ehdotetaan lapsettomuuden juontamisen ihmisluontoon toimivan puolustusmekanismina kriittisiä kannanottoja vastaan. Tutkielma haastaa kartesiolaista erottelua rationaalisen ja päätöksen tekevän mielen ja toimeenpanevan esineellisen kehon välillä, ja hyödyntäen erityisesti Maurice Merleau-Pontyn keho-subjektin (corps-sujet) käsitettä ehdottaa vapaaehtoisesti naisten tekevän päätöksensä merkittävissä määrin kehollisiin, tai kehollisiksi koettuihin tuntemuksiin ja havaintoihin vedoten. Tutkielma osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun siitä, miten lisääntymistä koskevat perhesuunnittelun päätökset syntyvät, ja mihin pisteeseen asti voidaan puhua ns. rationaalisesta päätöksenteosta.
  • Kivilahti, Saila (2016)
    Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen yhteiskunnan ajattelu- ja toimintatapoja suhteessa kadonneiden henkilöiden liminaaliseen asemaan elämän ja kuoleman välillä. Tarkastelen kadonneiden liminaalisuutta kolmesta eri teoreettisesta näkökulmasta: aloitan tutkielmani tarkastelemalla katoamista sosiaalisen kuoleman näkökulmasta, tämän jälkeen siirryn käsittelemän kadonneille tehtäviä kuoleman rituaaleja ja viimeiseksi käsittelen katoamista hyvän ja huonon kuoleman näkökulmista. Hyvän ja huonon kuoleman keskustelu kokoaa muut teoreettiset näkökulmat, sillä myös sosiaalinen kuolema ja kuoleman rituaalit sisältyvät hyvän ja huonon kuoleman määritelmiin. Tutkimus käsittelee suomalaisen yhteiskunnan näkemyksiä katoamisesta ja on toteutettu haastattelututkimuksena eri puolella Suomea kadonneiden henkilöiden läheisille. Tutkimushaastattelut käsittävät sekä pysyvästi kadonneiksi jääneiden, että myöhemmin kuolleena löytyneiden kadonneiden läheisten ajatuksia henkilön kuoleman rituaalien toteuttamisesta ja toteuttamattomuudesta, suruajan pitämisestä sekä päätöksestä kadonneen elämän kohdalla. Kaikkien tutkimukseni kadonneiden tapauksessa elämän ja kuoleman rajakohta on epäselvä. Tutkimuksen tuloksena kadonneilla henkilöillä on sosiaalista toimijuutta suhteessa jäljelle jäävään yhteiskuntaan, heidän ruumiinsa puuttumisen pitäessä heitä elossa yhteiskunnan toimesta. Erityisesti juuri kadonneiden kohdalla ruumiista tulee kuoleman symboli, vaikka ruumis on muutoin yhteisöllisellä tasolla ulkoistettu kuolemasta yhteiskunnassamme. Tunnustetusta kuolemasta poiketen kadonneille henkilöille ei voida aloittaa kuoleman rituaalien tai suruajan pitämistä. Toisaalta vaikka kadonnut julistettaisiin kuolleeksi ja hänelle tehtäisiin kuoleman rituaalit, yhteisön jatkuva velvollisuudentunto estää lopullisen päätöksen tekemisen kadonneen elämälle. Myös aikanaan löydettyjen kadonneiden kohdalla päätöksen tekeminen osoittautui tutkimuksen mukaan hankalaksi. Suomessa valtiolla ja viranomaisilla on suuri rooli siihen, voidaanko kadonneisiin liittyvä suruaika aloittaa sekä miten ja milloin kuoleman rituaalit voidaan tehdä. Kuoleman tunnustaminen ilman ruumista ei kuitenkaan tuo välttämättä lopullista rauhaa läheisille, vaan päättää ihmisen elämän vain byrokraattisesti. Katoamisten ollessa Suomessa yleensä yksittäistapauksia, puuttuu maasta normisto ja koodisto katoamisten sosiaaliseen käsittelyyn, jonka vuoksi kadonnut henkilö sekä jäljelle jäävä yhteisö jäävät liminaaliseen odottavaan tilaan. Jäljelle jäävälle yhteiskunnalle on kuitenkin tärkeää tehdä lopullinen päätös kadonneen elämästä aikanaan, sillä yhteisön sosiaalinen uusiutuminen on mahdollista vasta kun siitä poistuneet jäsenet vapautetaan sosiaalisesta olemassaolostaan. Katoaminen voidaan luokitella huonoksi kuolemaksi siihen liittyvän epätietoisuuden ja odottamattomuuden vuoksi. Toisaalta katoaminen tuottaa ikuisen elämän piirteitä, jonka vuoksi katoamista voidaan myös ajatella hyvänä kuolemana.
  • Jerjomin, Linda (2016)
    Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj) on osa laajempaa eurooppalaista turvallisuusajattelua ja -järjestelmää. Se on kuitenkin järjestönä hyvin erilainen verrattuna muihin kansainvälisiin järjestöihin, sillä sen historiallinen tausta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssina (Etyk) kylmän sodan aikaisen liennytyksen käynnistäjänä on ennennäkemätön sekä lisäksi järjestön kokonaisvaltainen turvallisuusajattelu ja legitimiteetti mahdollistavat laajan osallistumisen konfliktinestoon ja kriisinhallintaan. Etyjin panos menneen ja nykyisyyden rauhaan, tasapainoon, kehitykseen ja muutokseen Etyj-alueella on paljon suurempi, kuin mitä on huomioitu tai mistä järjestö on saanut kiitosta. Kylmän sodan päättymisen jälkeen Etyk/Etyj haki paikkaansa Euroopan turvallisuuskentällä. 2000-luvulle tultaessa alkoivat uudet haasteet ja ongelmat kansainvälisten järjestöjen työnjaon vuoksi sekä osallistujamaiden erilaisten näkemysten ja yleisen kansainvälispoliittisen tilanteen johdosta. Tuolloin ei Etyjin piirissä haluttu kuitenkaan myöntää järjestön kriisiä tai painottaa ongelmia liikaa. Puhuttiin järjestön toiminnan uudelleenfokusoinnista ja risteyksessä olemisesta. Tutkimukseni liittyy Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön heikentyneeseen rooliin Euroopan turvallisuuskysymysten ratkaisussa ja laajemmin järjestön kriisiytymiseen 2000-luvun alusta lähtien. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kriisin kehityskulku on edennyt sekä mitä aiheesta tehty aiempi tutkimus on saanut selville Etyjin kriisiin johtavista syistä ja minkälaisia ratkaisuehdotuksia tutkijat ovat antaneet Etyjin roolin vahvistamiseksi ja järjestön organisaatio-ongelmien ratkaisemiseksi. Esimerkkitapaukseksi Etyjin roolista kriisinhallinnassa olen ottanut Kirgisian vuoden 2010 kriisin, sillä Etyj oli päätoimijana tilanteen neutraloimisessa ja saattamisessa päätökseen. Työssäni tutkin, miten Etyjin heikentynyt asema vaikutti järjestön käytännön toimintaan ja mitä järjestö oppi Kirgisian kriisin hoidosta. Lähestymistavassa keskeisellä sijalla on tarkastella tutkimuskohdetta Etyjistä tehtyjen kehittämisraporttien kautta ja vetää johtopäätöksiä eri tutkijoiden antamista päätelmistä ja suositusehdotuksista Etyjin potentiaalin ja merkityksen nostamiseksi. Kirgisian kriisin käyttäminen esimerkkinä on perusteltua, sillä kyseessä on puhtaasti Etyj-alueen sisäinen kriisi, jonka ratkaisemisessa Etyjillä oli merkittävä rooli. Tarkastelen aihetta keskeisten tutkijoiden näkökulmasta ja pyrin selvittämään, miten eri toimijat määrittelevät ongelmia ja ratkaisuja. 2000-luvun alussa Etyjin painoarvo Euroopan järjestökentällä oli vähenemään päin, kun etenkin Euroopan unioni ja Nato niittivät mainetta ja lisäsivät jäsenpohjaansa. Ongelmia, jotka ovat akuutteja vielä 15 vuotta myöhemminkin ovat Venäjän muuttunut poliittinen tilanne, järjestön oikeushenkilöyden ja perustamisasiakirjan puute, entisen Neuvostoliiton alueella olevien jäätyneiden konfliktien jatkuminen ja etenkin osallistujamaiden haluttomuus uudistaa järjestöä uutta aikaa vastaavaksi. Lisäksi uusia haasteita 2000-luvun lopulla ovat aiheuttaneet rajat ylittävät uhkat ja Etyjin sisäinen kehitys etenkin instituutioiden suhteen. Parannusehdotuksia tarjosivat niin tutkijat kuin yksittäiset osallistujamaat, mutta osallistujamaiden ei ole onnistunut saavuttaa konsensusta järjestön kehityksen laadusta tai tavasta, joten Etyjn työ ei ole edennyt toivottavalla tavalla. Tilanne on muuttunut jälleen kerran merkittävästi vuonna 2014 Krimin miehityksen ja Ukrainan sodan myötä. Etyj on ollut tärkeä toimija neuvotteluissa ja konfliktinhallinnassa, kun yksi Etyjin merkittävimmistä valtioista, Venäjä, taistelee suuren eurooppalaisen maan Ukrainan kanssa. Näyttää siltä, että Etyjin työ on saanut Ukrainan sodan myötä uutta puhtia ja että osallistujamaat osaavat arvostaa entistä paremmin Etyjin kokemusta turvallisuuspolitiikan saralla.
  • Vilander, Daniela (2016)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Författare – Author Daniela Vilander Työn nimi – Arbetets titel – Title Vapaus nauttia? Etnografinen tutkimus suomalaisten miesten seksikäyttäytymisen kontekstista Thaimaassa Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiaalipsykologia Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu-tutkielma Aika – Datum – Month and year Lokakuu 2016 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 77+ 6 s. Tiivistelmä – Referat – Abstract Thaimaa on suomalaisten suosima matkakohde, ja matkailun lisääntymisen seurauksena ovat myös Thaimaasta saadut hiv-tartunnat lisääntyneet. Valtaosa tartunnan saaneista on miehiä, ja suurin osa tartunnoista on raportoitu heteroseksitartunnoiksi. Tutkimuksen taustalla on Hiv-tukikeskuksen Turvallisesti Thaimaassa -kampanja, jonka kehittämiseksi tarvitaan lisää tietoa suomalaismiesten matkustamisesta Thaimaassa ja erityisesti heidän seksikäyttäytymisensä taustasta. Tutkimuksen tavoitteena on ollut kartoittaa turismi-ilmiötä merkityksenannon kautta. Tutkimus sijoittuu sosiaalitieteelliseen turismin tutkimuksen kenttään. Aineistonkeruu on suoritettu etnografisella tutkimusotteella Pattayalla, ja pääasiallisena aineistonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua. Haastateltavat suomalaiset miespuoliset turistit tavoitettiin lumipallomenetelmän avulla matkakohteessa. Haastattelut ja kenttämuistiinpanot analysoitiin laadullisen analyysin keinoin, soveltaen koodaamisessa Grounded Theory –menetelmän periaatteita. Teoreettinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi, eikä aineistoa ole tarkasteltu minkään yhden teorian valossa. Aineisto on analysoitu pääasiassa Cohenin (1979) ja Endensorin (2001) turismin teorioiden sekä Foucault’n (2010) ja Douglasin(1996) teorioiden valossa. Turismi-ilmiössä keskeisenä näyttäytyy matalan budjetin omatoimimatkailu sekä sosiaalisten suhteiden merkitys matkakokemuksessa. Lisäksi turismi-ilmiötä kuvastaa matkustajien sijoittuminen jatkumolle, jossa eri matkustajakategorioita ovat uudet kävijät ja vanhat kävijät. Kehon kontrolloimisen vastustaminen näyttäytyy keskeisenä, ja se ilmenee vapauspuheena. Matkustaminen merkitsee sosiaalisuutta ja seksin helppoa saatavuutta. Seksi on osa Pattayan turistista kulttuuria. Suomalaisten miesten ja paikallisten naisten välille muodostuu erimittaisia suhteita ja seksikohtaamisia. Riskikäyttäytymisen konteksteja ovat Pattayan turistinen hetkessä elämisen ja nautinnon kulttuuri sekä luottamus kumppaniin, korkea ikä sekä likaisuuden ja toisaalta puhtauden liittäminen tiettyihin konteksteihin. Pitkät suhteet ovat keskeinen riskikonteksti. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Turismi, seksi, suomalaiset miespuoliset turistit, seksuaalinen riskikäyttäytyminen, hiv, sosiaalinen konstruktionismi, etnografia
  • Vänskä, Pasi Mikael (2016)
    Tutkimuksessani tarkastellaan asiakaskontrollin rakentumista hiv-positiivisille huumeidenkäyttäjille suunnatuissa erityispalveluissa työntekijähaastatteluiden valossa. Pääkaupunkiseudulla toimi haastatteluiden toteuttamishetkellä yksi paikka, joka oli suunnattu ainoastaan hiv-positiivisille huumeidenkäyttäjille, ja se oli Helsingin Diakonissalaitoksen ylläpitämä Munkkisaaren palvelukeskus. Tutkimustani varten haastattelin kuutta erityispalveluissa työskentelevää sosiaali- ja terveysalan ammattilaista. Jokainen haastateltavista oli työskennellyt haastatteluhetkellä näissä erityispalveluissa vähintään viisi vuotta. Haastateltavat olivat osallistuneet erityispalveluiden suunnitteluprosessiin ja he tekivät kohderyhmän kanssa päivittäin asiakastyötä, joten heidän asiantuntemuksensa erityispalveluiden toiminnasta perustui vahvaan kokemukseen. Haastateltavat edustivat eri ammattialoja, koska halusin saada tutkimuskohteestani mahdollisimman monipuolisen ja laajan käsityksen. Tutkimuksessani lähestytään hiv-positiivisille huumeidenkäyttäjille suunnatuissa erityispalveluissa rakentuvaa asiakaskontrollia eri sosiaali- ja terveydenhuollon ammattialoja edustavien työntekijöiden kuvausten kautta. Tutkimusten teoreettinen viitekehys nojaa kahden ranskalaisen yhteiskuntafilosofin, Michel Foucaultin ja Gilles Deleuzen, ajatuksiin. Kontrollin käsitettä lähestyn sekä Michel Foucaultin vuonna 1980 suomeksi ilmestyneessä Tarkkailla ja rangaista -teoksessa esiteltyjen kurivaltaan liittyvien pohdintojen kautta että Gilles Deleuzen vuonna 2005 suomeksi ilmestyneessä Jälkikirjoituksia kontrolliyhteiskuntiin -artikkelissa esitettyjen kontrollivaltaan liittyvien pohdintojen kautta. Tutkimuksessa olen nostanut esille näiden molempien yhteiskuntafilosofien yksilön kontrolliin liittyviä ulottuvuuksia siten, että olen voinut soveltaa niitä omassa tutkimuksessani. Tutkimukseni olen toteuttanut laadullisilla menetelmillä. Haastatteluaineiston olen kerännyt vuonna 2005, jolloin erityispalveluiden perustamisesta hiv-positiivisille huumeidenkäyttäjille oli kulunut viisi vuotta ja erityispalvelut olivat ehtineet vakiinnuttaa paikkansa pääkaupunkiseudun päihdepalvelujärjestelmässä. Aineisto koostuu kuudesta erillisestä teemahaastattelusta. Olen analysoinut aineiston teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analysoinnin jälkeen olen suhteuttanut aineistosta nousseet teoreettiset yläkäsitteet aihealueeseen liittyvään teoriakirjallisuuteen. Tutkimustulosteni perusteella voidaan todeta, että hiv-positiivisille huumeidenkäyttäjille suunnatuissa erityispalveluissa vaikuttava asiakaskontrolli on monimuotoista ja kohdistuu laajasti asiakkaan elämänpiiriin. Olen hahmottanut Foucaultin kuvaamaa kurivaltaa mukailevat kontrollin ulottuvuudet yksilön toiminnan rajaamiseen, tunnistamiseen ja saavuttamiseen liittyvinä tapoina. Deleuzen kuvaamaa kontrolliyhteiskuntaa mukailevat kontrollin ulottuvuudet näyttäytyivät puolestaan kommunikaatioon liittyvänä rutiininomaisena, laajenevana ja tavoitteellisena toimintana. Erityispalveluissa yhdistyykin sekä Foucaultin kuvaaman kurivallan että Deleuzen kuvaaman kontrolliyhteiskunnan kontrollikäytännöt uudeksi kontrolliksi, jossa korostuu yksilön fyysinen rajaaminen ja työntekijäpuheen kautta tuotettu kontrolli.
  • Nylund, Susanne (2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan vaalijulkisuutta. Politiikka on monen muutoksen ristipaineessa; politiikan ammattimaistuminen, henkilöityminen, median murros, julkisuuden vaatimukset ja heikentynyt luottamus politiikkaan asettavat paineita poliitikolle, joka kampanjoi itseään eduskuntaan. Eduskuntavaalien alla käydään kiivas taisto pääsystä vallan ytimeen huomiota hakemalla mitä erilaisimmin tyylein. Vallan sanotaan mataloituneen yhteiskunnassa, mutta onko näin myös politiikassa? Millaisilla representaatioilla vaalijulkisuudessa kamppaillaan vallasta mediayhteiskunnassa, jossa politiikan tekeminen on muuttunut ammattimaiseksi? Tutkimusaineisto koostuu keväällä 2015 valittujen kansanedustajien vaaliesitteistä, joita kerättiin 123 kappaletta. Rajauksella tavoitetaan ”onnistuneet” vaalijulkisuuden visuaaliset representaatiot. Eeva Luhtakallion kehittämä visuaalinen kehysanalyysi mahdollistaa moniulotteisen, mutta systemaattisen menetelmän kuvantutkimukseen. Sosiologista, laadullista tutkimusotetta syventää aineiston kvantitatiivisten piirteiden tarkastelu. Visuaalinen kehysanalyysi perustuu määräävien ja virittävien kehysten aineistolähtöiseen paikantamiseen ja näiden kehysten keskinäisen dynamiikan analyysiin. Aineistosta piirtyy neljä määräävää kehystä: asiantuntijan, päällikön, hoivaajan ja innostajan kehykset. Näitä ”poliitikkopersoonia” tarkastelemalla syvennetään ymmärrystä vallan visuaalisista representaatioista ja tyyleistä. Virittävät kehykset auttavat ymmärtämään määrääviä kehyksiä sukupuolen ja ideologian näkökulmista. Asiantuntijan kehyksen hillitty tyyli ja turvallisuus edustavat aineistossa ”yleistä” tyyliä. Hoivaajan ja päällikön kehyksissä näkyy vallan performatiivinen ja affektiivinen ulottuvuus erityisesti sukupuolen esittämisen näkökulmasta. Innostajan kehyksen eteenpäin pyrkivä muutosvoima asettuu jännitteiseen asemaan muita kehyksiä kohtaan – se onkin poliittisen matalan vallan tyyppiesimerkki. Johtopäätöksinä esitetään, että ammattimaistuneet poliittisen vaalijulkisuuden esitykset ovat pääasiassa turvallisia ja hillittyjä. Toisaalta merkittävän osuuden vaalijulkisuuden representaatioista muodostavat konservatiiviset performanssit, jossa sukupuolen representaatiot saavat voimakkaita tulkintoja maskuliinisten symbolien tai äidillisten, feminiinisten ja pehmeiden esitysten myötä. Vaikka neutraalimpia, tasa-arvon ideologiaan suhteutuvia esityksiä löytyy, traditionaalisia sukupuolirooleja ei kuitenkaan rikota vaaliesitteiden representaatioissa. Visuaaliset representaatiot nivovat yhteen vallan, performatiivisuuden sekä affektiivisuuden näkökulmia poliittisessa vaikuttamisen tilassa. Ne luovat ymmärrystä poliittisista vallan tyyleistä sekä näiden tyylien sukupuolittuneista ja ideologisista virityksistä.
  • Jakku, Johanna (2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, miten työkyvyttömyydestä ja ajasta ennen työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumista puhutaan työkyvyttömyyseläkehakemuslomakkeiden avovastauksissa eli selonteoissa. Tutkielmassa kiinnitetään huomio työkyvyttömyyden diskursseihin ja retoriikkaan: miten ja millaisin argumentein lukija vakuutetaan hakijan työkyvyttömyyden totuudenmukaisuudesta ja oikeudesta työkyvyttö-myyseläkkeeseen. Tutkielman teoreettis-metodologisena lähtökohtana on sosiaalinen konstruktionismi, joka tarkastelee sosi-aalisen todellisuuden ja merkitysten rakentumista ja korostaa kielen tärkeyttä merkitysten tuottamisessa, ylläpitämisessä ja muuttamisessa. Tutkimusmenetelmänä käytetään retorista diskurssianalyysia, jota sosiaalisen konstruktionismin lähtökohtapremissit ohjaavat. Tutkielman aineisto koostuu kolmensadan työkyvyttömyyseläkehakemuksen avovastauksista eli selonteoista. Aineisto on osa Eläketurvakeskuksen ja työeläkelaitosten työkyvyttömyyseläkkeen hakemista edeltävien vaiheiden tutkimusprojektia varten kerättyä laajaa asiakirja-aineistoa. Työkyvyttömyyseläkehakemusten selonteot eivät ole neutraaleita, puhtaita kuvauksia työkyvyttömyydes-tä, vaan vahvasti latautuneita, tietystä perspektiivistä ja tietyssä kontekstissa laadittuja yrityksiä vakuuttaa päätöksentekijä haetun etuuden (työkyvyttömyyseläkkeen) oikeutuksesta. Niissä argumentoidaan monipuolisesti ja käytetään runsaasti erilaisia puolustavan retoriikan keinoja. Tutkielmassa esitetään neljä työkyvyttömyyden diskurssia eli puhetapaa: 1) vääjäämättömyysdiskurssi, 2) oikeutusdiskurssi, 3) ajelehtimisdiskurssi ja 4) toiveikkuusdiskurssi. Työkyvyttömyyseläkkeen hakijat ottavat diskursseissa erilaisia subjektipositioita (uhri, potilas, oikeuksien puolustaja, muiden armoilla oleva, aktiivinen toimija) ja subjektipositiot ohjaavat selontekojen representaatiota ja argumentointia. Työkyvyttömyyseläkkeen oikeutusta perustellaan selonteoissa eniten sairauksilla ja toissijaisesti työhön liittyvillä syillä. Argumentaatiossa korostuvat erityisesti ääri-ilmaukset sekä kertomuksella, konsensuksella ja puhujakategorialla vakuuttaminen. Työkyvyttömyyshakemusten selonteoissa on myös joukko hakijoita, jotka eivät representoi niinkään työkyvyttömyyttään vaan työkykyisyyttään tai -kyvykkyyttään. Työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutuminen ei ole yhtäkkinen päätös, vaan yleensä hyvin pitkä, vuosia tai vuosikymmeniä jatkunut prosessi. Työkyvyttömyyseläke on tärkeä erityisesti työkyvyttömän statuksen vuoksi. Työkyvyttömyyseläkeläisen status on tärkeä erityisesti silloin, kun taustalla on pitkäaikaistyöttömyyttä tai kun eläkkeeseen koetaan olevan oikeutettu sairauden tai pitkän ja raskaan työ- tai yrittäjäuran vuoksi. Työkyvyttömyyseläkkeen hakemista taloudellisena etuutena ei selonteoissa tuoda esiin.
  • Eränen, Ilona (2016)
    Kaikissa kunnon juhlissa on kakku. Tämä pro gradu -työ on tutkielma kakusta symbolina ja osana erilaisia suomalaisia nykypäivän rituaaleja. Kakkuun ja sen merkityksiin tutustutaan antropologisen ruoka-, symboli- ja rituaalitutkimuksen näkökulmasta. Lisäksi sukulaisuudentutkimuksen kautta tutkielmassa perehdytään siihen, mitä merkityksiä eri toimijoiden rooleilla näissä rituaaleissa ja näiden rituaalien taustalla on. Tärkeänä osana tutkimusta perehdytään myös tapoihin puhua kakusta ja selvitetään, mitä kakun diskurssi kertoo kakulle asetetuista vaatimuksista ja odotuksista, sekä millaisia arvoja ja rakenteita kakku paljastaa yhteiskunnasta. Keskiössä ovat myös merkitykset, joita kakun itsensä rakenteelle, eli ulkonäölle ja sisällölle, annetaan. Tutkielmassa esitellään tapaus, jossa keväällä 2015 Vauva.fi-sivuston keskustelufoorumilla joukko anonyymejä kirjoittelijoita keskustelee erään äidin ruokablogissaan esittelemästä lastenjuhlien syntymäpäiväkakusta. Kakku oli valmistettu vesimelonista ja sai foorumilla ristiriitaisen vastaanoton. Tämän verkkokeskustelun kautta etsitään vastausta siihen, miksi kakku on niin tärkeä osa juhlia, ja miksi vesimeloni syntymäpäivä-kakussa herätti niin paljon emootioita keskustelufoorumilla. Lisäksi kakkua ja sen ympärille rakentuneita rituaaleja analysoidaan myös osallistuvan havainnoinnin avulla lasten syntymäpäivillä ja häissä. Kotimaiseen leivontakulttuuriin tutustutaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran keruuaineistojen kautta, ja löydöksiä peilataan siihen, miten kakku nykyään näyttäytyy sosiaalisen median kiillotetussa maailmassa. Tutkielmassa kakkua analysoidaan historiallisesti ja kulttuurisesti rakentuneena merkitysjärjestelmänä. Teoreettisena viitekehyksenä on käytetty muun muassa Mary Douglasin ja David Suttonin teorioita ruokasysteemeistä sekä Sherry Ortnerin symboliteoriaa. Kakun ympärille rakentunutta rituaalia sekä kakun fyysistä ja symbolista rakennetta puretaan Roy Rappaortin, Roy Wagnerin ja Gilbert Lewisin rituaali- ja traditiotutkimusten näkökulmasta. Anne Allisonin ideologisen vallankäytön teorian avulla analysoidaan kakkuun liittyviä ideologisia ja sosiaalisia rakenteita ja sääntöjä. Tämä tutkielma ei kerro vain kakusta, vaan ruoasta ylipäätään: tutkielmassa selviää, että ruokalajien ja ruokakulttuurin on tulkittava itseään uudelleen pysyäkseen elinvoimaisena, ja niin kakun kuin muunkin ruoan käyttöä, ohjaavat ruokakulttuurin rakenteet, jotka määräävät minkälaisia muutoksia yksilöt saavat ruokiin ja aterioihin tehdä. Kakun tapauksessa, kommunikoidakseen kakulle tärkeää symboliikkaa, on kakun kuitenkin pysyttävä sekä fyysisesti että symbolisesti tunnistettavana, tai muuten se epäonnistuu kakkuna olemisessa. Tutkimuksen johtopäätös on, että vesimeloni raaka-aineena rikkoi vielä toistaiseksi liian monia syntymäpäiväjuhliin ja syntymäpäiväkakkuun liittyviä konventioita, eikä enää onnistunut sisältämään syntymäpäiväkakulta vaadittua symboliikkaa, jolloin kakusta tuli monella tasolla epäpuhdas juhlan symboli.
  • Kontu, Katariina (2016)
    Tutkielman tavoitteena on kuvailla ja analysoida jälkihuoltonuorten lastensuojeluhistoriassa tapahtuneita siirtymiä. Aineistona tutkielmassa on lastensuojelussa ja jälkihuollossa kirjoitetut dokumentit. Kaikki nuoret olivat elämänsä aikana olleet huostaanotettuja ja asuneet jossain vaiheessa sijoitustaan lastensuojelulaitoksessa. Olen hyödyntänyt tutkimuskirjallisuutena sijoitetuista lapsista tehtyjä seuranta- ja rekisteritutkimuksia, sekä lastensuojelun dokumentointia koskevaa kirjallisuutta. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia ja temaattista verkostoanalyysia. Tulosten kuvailussa hyödynnän ryhmittelyä ja tyypittelyä. Kaikilla tutkielman henkilöillä ilmeni kaksi yhteistä siirtymää elämänkaarella: ensimmäinen sijoitus lapsuudenkodista sijaishuoltoon sekä muuttaminen pois lastensuojelulaitoksesta täysi-ikäistymisen kynnyksellä. Ensimmäinen sijoitus kodin ulkopuolelle jäsentyi kolmella tavalla riippuen siitä, millä perustein heidät ensimmäisen kerran sijoitettiin. Ensimmäinen sijoitustyyppi esiintyi lapsilla, jotka sijoitettiin kodin ulkopuolelle jo alle kouluikäisenä. Heidät sijoitettiin vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmien ja lasten perushoivan laiminlyönnin vuoksi ja heidän sijoitus näyttäytyi pysyvänä elämäntilana. Toiseen tyyppiin kuuluivat lapset, joiden sijoituksen ensisijainen peruste oli lasten päihteidenkäyttö. Sijoitus oli tällöin huomattavasti lyhytaikaisempi ja yhteys lapsuudenkotiin säilyi. Kolmannen ryhmän lapset sijoitettiin myös teini-ikäisenä ja sijoituksen perusteet olivat moninaiset. Perusteet liittyivät lapsen omaan oirehdintaan sekä kehitystä uhkaaviin kasvuolosuhteisiin. Jälkihuoltonuorten tilanteet itsenäisessä elämänvaiheessa jäsentyivät myöskin kolmella tavalla: itsenäisesti pärjäävät, epävakaasti itsenäistyneet sekä nuoret, jotka ovat joutuneet työn ja koulutuksen ulkopuolelle. Lisäksi oman tyyppinsä aineistossa muodostivat nuoret, joista oli vain vähän tietoa saatavilla. Asiakirjojen perusteella syntyi vaikutelma, että nuoret olisivat tarvinneet runsaasti tukea ja pysyviä auttamissuhteita myös jälkihuollon vaiheessa. Ongelmaksi kuitenkin muodostui nuorten oma palveluista kieltäytyminen ja osallistumattomuus tuen muotoihin. Lastensuojeluprosessi saattoi muodostua lapsilla hyvin samankaltaisesti siihen asti, kunnes lapset muuttivat pois lastensuojelulaitoksesta, ja itsenäistymisprosessit puolestaan saattoi erota suuresti. Toisaalta myös jälkihuoltonuorilla, joilla oli täysi-ikäisenä samankaltainen elämäntilanne, saattoi olla toisistaan erittäin poikkeavat lastensuojeluhistoriat.
  • Talvela, Kiira (2016)
    Pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan vankien kokemuksia saamastaan sosiaalisesta tuesta valvotun koevapauden aikana. Rikollisuudesta irrottautumisessa yksilöllisten tekijöiden lisäksi vaikuttavat merkittävästi myös sosiaaliset tekijät. Sosiaalisen tuen on nähty helpottavan merkittävästi rikollisuudesta irrottautumista ja myös ehkäisevän sitä. Tässä tutkielmassa tavoitteena on tuoda esille, minkälaisia kokemuksia vangeilla on ollut saamastaan sosiaalisesta tuesta. Tästä näkökulmasta tutkimusta on tehty vielä melko vähän. Vankien sosiaalisen tuen saantia tarkastellaan heidän hahmottelemiensa sosiaalisten verkostojen ja niiden henkilöiden tai asioiden kautta, jotka he mainitsevat merkityksellisimmiksi sosiaalisen tuen antajiksi valvotun koevapauden aikana. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Minkälaista sosiaalista tukea vangit ovat kokeneet saaneensa valvotun koevapauden aikana? 2. Miten vangit ovat kokeneet valvotun koevapauden tukeneen heitä paluussa vapauteen? Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla seitsemää vankia, jotka olivat haastatteluhetkellä suorittaneet valvotusta koevapaudesta noin 2/3. Haastattelumenetelmänä toimi teemahaastattelu. Tutkimusaineisto on analysoitu sisällönanalyysin menetelmällä, etsien aineistosta tutkimuskysymysten kannalta keskeisiä teemoja. Tieteellisenä lähestymistapana tutkimuksessa toimi hermeneuttis-fenomenologinen lähestymistapa. Aineistolähtöisyys näkyy tutkimuksessa siten, että sille oli etukäteen määritelty tietyt teoreettiset käsitteet, mutta teemat muotoutuivat vasta aineistoa jäsenneltäessä. Tulokset toivat esille epävirallisen verkoston tärkeyden valvotun koevapauden ja yhteiskuntaan totuttautumisen vaiheessa. Vangeille merkityksellisimmät sosiaalisen tuen antajat sijoittuivat pääosin epäviralliseen sosiaaliseen verkostoon. Pääosin vangit kokivat, että valvottu koevapaus oli tukenut heitä valmistautumisessa vapauteen. Erityisesti sen mahdollistama asteittainen totuttelu yhteiskuntaan koettiin hyödyllisenä ja se lievensi vankilan ja vapauden välistä kuilua myös sellaisilla vangeilla, keillä selkeää arkielämän tuentarvetta ei ollut. Esille tuli myös, että valvotun koevapauden rajoitukset voisi olla tarpeen suunnitella yksilöllisemmin vankien tuentarpeen mukaan niin, että ne vaikuttaisivat positiivisesti yksinäisyyden estämiseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon.
  • Niskanen, Juhana (2016)
    Kapasiteetin käyttöasteella tarkoitetaan todellista tuotannon tasoa suhteessa potentiaaliseen tuotannon tasoon. Potentiaalinen tuotos on korkein tuotannon taso joka voidaan realistisesti tavoittaa, kun otetaan huomioon tuotantoprosessia koskevat rajoitteet. Tasapaino kapasiteetin käyttöaste NAIRCU:lla tarkoitetaan kapasiteetin käyttöastetta joka pitää inflaation vakaana. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että toisin kun luonnollinen työttömyyaste, NAIRCU on pysynyt suhteellisen vakaana tutkituissa maissa. Tämän ansiosta kapasiteetin käyttöaste voisi toimia työttömyysastetta paremmin selittävänä muuttujana inflaatiota ennustettaessa. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin kapasiteetin käyttöasteen käyttökelpoisuutta kokonaiskysynnän tasoa mittaavana muuttujana. Phillipsin käyrään perustuvassa inflation ennustemallissa. Inflaation vuosimuutosta ennustettaessa ennustemallina käytettiin Phillipsin käyrään perustuvaa autoregressiivistä jakautuneiden viiveiden mallia (ADL-malli), jossa selittävänä muuttujana on inflaation muutoksen viiveet, sekä kapasiteetin käyttöaste ja sen viiveet. Vertailumalleina käytettiin ADL-mallia, jossa selittävänä muuttujana käytettiin työttömyysasteen muutosta, puhdasta autoregressiivistä mallia, sekänaiivia mallia. ADL-mallit sekä AR-malli sovitettiin pienimmän neliösumman menetelmällä rekursiivisesti. Ennustamisessa käytettiin suoran ennustamisen metodia. Mallien ennustetarkkuutta vertailtiin niin sanottujen MRSE-lukujen avulla. Kun tuloksia katsotaan koko ennusteperiodilta, kapasiteetin käyttöasteen käyttäminen selittävänä muuttujana ei tuottanut parannusta ennustetarkkuuteen suhteessa puhtaaseen autoregressiiviseen malliin. Kun mallien ennustetarkkuuta taraksteltiin niin, että ennusteperiodi jaettiin kahteen likimain yhtä pitkään periodiin, huomattiin, että kapasiteetin käyttöasteen käyttäminen selittävänä muuttujana tuotti ensimmäisellä periodilla kaikista malleista tarkimmat ennusteet inflaation muutokselle. Toisella periodilla kaikkien mallien ennustetarkkuus heikkeni, mutta eniten heikkeni juuri kapasiteetin käyttöastetta selittävänä muuttujana käyttävän mallin ennustetarkkuus. Tutkimus tulokset antavat viitteitä rakennemuutoksessa inflaatioprosessissa. Mahdollista rakennemuutosta testattiin sekä formaalisti, että tutkimalla mallin parametrien käyttäytymistä ajassa rullaavan regression avulla. Formaalin testin perusteella inflaatioprosessissa tapahtui rakenne muutos ajankohtana 2008/Q4. Parametrien rullaavat estimaatit viittaavat siihen, että kapasiteetin käyttöasteen ja inflaation välinen yhteys katoaa ennusteperiodin lopussa. Myös niin sanotussa inflaation persistenssissä on tapahtunut muutoksia ennuste periodilla.
  • Kulmala, Emmi (2016)
    Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten teknologiat ovat osana ikääntyneiden arkea. Tämän hetken ikääntyneet ovat elämänsä aikana nähneet teknologioiden kehityksen ja joutuneet sopeutumaan muuttuvaan maailmaan. Kaikki eivät ole joutuneet työssään käyttämään tietokoneita, eivätkä muutenkaan välttämättä tottuneet teknologisoituneisiin toimintoihin. Samalla, kun teknologiat kehittyvät yhä edelleen, kasvaa ikääntyneiden määrä väestössä. Palvelut sähköistyvät ja ikääntyneiden arkeen pyritään tuomaan teknologiaratkaisuja, jotka parantavat heidän itsenäistä suoriutumista ja hyvinvointia. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia ikääntyneiden arjen toimijuutta teknologiavälitteisessä ympäristössä. Uudet sekä vanhat teknologiat mahdollistavat ja osittain myös rajaavat ikääntyneiden toimintaa. Samalla kun teknologiat mahdollistavat ikääntyneen toimintakykyä, ne muokkaavat toimijuutta. Toimijuudesta on tullut siis erilaisten teknologioiden välittämää. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla yhdeksää yli 65-vuotiasta pääkaupunkiseudulla asuvaa henkilöä. Haastateltavien joukossa on kotona asuvia sekä palvelutalossa asuvia. Haastatteluilla kartoitettiin ikääntyneiden teknologiasuhteita, sitä minkälaisia teknologiota heillä on käytössä ja miksi. Aineisto on analysoitu Jyrki Jyrkämän teoreettismetodologisen toimijuuskäsityksen avulla. Tutkimuksessani toimijuutta tarkastellaan modaliteettien avulla, jotka ovat osata, kyetä, haluta, täytyä, voida ja tuntea. Analyysissa tarkastellaan myös teknologisen imperatiivin ja ruumiillisuuden vaikutuksia. Teknologisella imperatiivilla tarkoitetaan yhteiskunnassa vallitsevia kulttuurisia ja sosiaalisia paineita teknologian käyttöön otosta. Analysoin miten kulttuuriset, sosiaaliset ja arjen paineet näkyvät teknologioiden ja ikääntyneiden välisessä suhteessa sekä miten näihin paineisiin vastataan. Liitän ruumiillisuuden osaksi tutkimustani, koska ikääntyneen tuomat muutokset liitetään vahvasti ruumiillisiin muutoksiin. Teknologioiden käyttäminen vaatii ja olettaa ruumilta tietynlaisia toimintoja, joka voi tuottaa haasteita ikääntyneille. Analyysin perusteella ikääntyneiden toimijuus erilaisissa teknologisissa ympäristöissä on hyvin yksilöllistä. Selkeimmän eron pystyy tekemään kotona asuvien ja palvelutalossa asuvien välille. Kotona asuvat nuoremmat haastateltavat ovat aktiivisempia uuden teknologian käyttäjiä ja heille niiden käyttö linkittyy vahvasti yhteiskunnan osallisuuteen. Kulttuuriset ja sosiaaliset paineet ovat vahvasti vaikuttaneet heidän arkeensa. Vanhempien kotona asuvien arki ei ole yhtä vahvasti kietoutunut teknologioiden ympärille, vaikka erilaisia teknologioita käytetäänkin. Palvelutalossa asuvien toimijuus kietoutuu vahvasti taas teknologioihin, jotka tukevat heidän arjen toimintaa, kuten liikkumisen apuvälineet. Heille teknologiat liittyvät siihen, että ne tekevät arjesta mukavampaa ja helpompaa. Teknologioiden hankintaan vaikuttaa se koetaanko ne itselle tarpeelliseksi vai ei. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että ikääntyneiden toimijuuteen on vaikuttanut yhteiskunnan rakenteet ja se, minkälaiseen ajalliseen kohtaan oma elämänkulku on sijoittunut. Kaikkien haastateltavien teknologiaympäristöt ja niihin suhtautuminen linkittyy siis elämänkulkuun ja erityisesti työelämään. Työelämällä on ollut suuri vaikutus siihen, miten teknologiota omaksutaan osaksi arkea. Tämän lisäksi oma asenne ja oppimishalukkuus vaikuttavat osaltaan myös. Teknologioilla on vaikutusta ikääntyneiden hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Teknologioiden avulla ikääntyneet tuntevat itsensä osallisiksi yhteiskuntaan, pystyvät toimimaan itsenäisesti, pitämään sosiaalisia suhteita yllä sekä saavat mukavuutta arkeen.