Opinnäytetiivistelmät

Recent Submissions

  • Wendt, Mirka (2016)
    This thesis examines the police-military response to high levels of violence and crime in urban settings, in situations outside of official conflict. More specifically, this research takes a look at the most recent public security policy, the pacification policy (UPP), implemented in the favelas of Rio de Janeiro since the end of 2008. The purpose of the UPP is to install permanent police units in favelas, taking over control from militias and gangs, in order to tackle violence and crime. The UPP is praised for having adopted a different, development focused and permanent approach to policing and ensuring security in Rio, providing an excellent case study to examine what kind of legitimizations, representations and security discourses it entails. The general notion of no official conflict existing in Rio raises the question as to why there is a need to pacify – to bring peace - where there is no war: what is the rationale behind a military response in an officially peaceful context? Against this background, his research asks, what kind of discourses are used to justify and legitimize the policy and; whether the pacification policy involves a process of securitizing the favelas and their residents. The research adopts a critical constructivist framework with a critical security studies (CSS) approach. It specifically applies the theory of securitization as understood by the Copenhagen School, understanding the power that representations and discourses of security have in legitimizing policies and security actions. Securitization is about posing something as an existential threat to a specific referent object, in order to legitimize specific extraordinary measures or policies. This research employs Norman Fairclough’s critical discourse analysis (CDA) as its method. The research material consists of official documents and material produced by the UPP, speeches given by the Secretary of Security of the State of Rio de Janeiro as well as the official Facebook site of the UPP. In addition, two informative interviews were conducted with a local NGO and a municipal level social development program in order to acquire a deeper understanding of the overall approach towards the pacification policy within the city. The analysis reveals that there is an attempt to legitimize the pacification policy through discourses of a logic of emergency and by constructing threat images. The situation in the favelas before pacification is presented as chaotic and out of control, whereas the previous governments are portrayed as incompetent and lacking political will. These discourses serve as an ideal legitimization for the creation of the new and innovative pacification policy as the only solution to the emergency situation in Rio de Janeiro. The discourses employed to legitimize the pacification policy show a logic of securitization in portraying an existential threat, the violent and informal favela, to the survival of the formal city, which can only be saved through the pacification policy.
  • Storm, Anna (2016)
    Tämän pro gradu-tutkielman tutkimuksen kohteena on valtion omistajaohjauksessa olevien pörssiin listautuneiden yritysten viestimä yhteiskuntavastuu ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Pyrkimyksenäni on kriittisen diskurssianalyysin keinoin selvittää, kuinka valitut julkiset valtionyhtiöt yhteiskuntavastuupuheellaan tuottavat ja ylläpitävät erilaisia käsityksiä vastuullisen liiketoiminnan rajoista ja laajuudesta sekä miten yhtiöt itse määrittelevät vastuullisen liiketoiminnan, yhteiskuntavastuun ja yrityskansalaisuuden. Tutkimus on aineistolähtöinen ja pohjautuu yritysten julkaisemiin yhteiskuntavastuuaineistoihin. Koska taloudellisen hyödyn tavoittelu on liiketoiminnan perusedellytys, saattaa keskustelu yritysten vapaaehtoisesta vastuusta ympäröivälle yhteiskunnalle tuntua toissijaiselta ja jopa paradoksaaliselta. Akateemista keskustelua yhteiskuntavastuusta on perinteisesti hallinnut lähestymistapa, jonka näkemysten mukaan liikeyritysten harjoittaman yhteiskuntavastuun tulee ensisijaisesti tukea yrityksen taloudellista menestystä. Tradition taustalla on klassisen liberalismin mukainen käsitys julkisen ja yksityisen sektorin välisestä vastuunjaosta. Viime aikoina yritysvastuukeskustelussa on saanut jalansijaa lähestymistapa, joka korostaa liiketoiminnan ja yhteiskuntavastuun poliittista luonnetta haastaen perinteisen käsityksen vastuullisen liiketoiminnan ulottuvuuksista. Vastuulliseksi oikeuttaminen on diskursiivista kamppailua, jossa korostuu yritysten toiminnan ja periaatteen ristiriitaisuus. poliittisen ja taloudellisen väliseen instrumentaaliseen erotteluun pohjautuva moraalinen työnjako ei toimi nykyaikaisessa globaalissa taloudessa. Muuttuvassa maailmassa poliittinen valta jakautuu tulevaisuudessa yhä useammalle toimijalle, ja keskustelua julkisen ja yksityisen vallan välisestä työnjaosta käydään aktiivisesti. Myös yrityksiltä kaivataan uudenlaista näkemystä vastuulliseen liiketoimintaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen sen osana.
  • Suitariu, Ana-Maria (2016)
    The aim of this thesis is to study from a theoretical point of view the core and main changes of conservatism and its doctrine by analysing how this has developed during time in two countries: Great Britain and Romania. This study comes as a reaction of curiosity aimed to be yielded academically. After the events of 2013 in Great Britain when the activists from the Conservative Party put pressure on the Prime Minister David Cameron to extend the immigration controls on the citizens of Romania and Bulgaria living and working in UK. As at the end of December 2013 the controls barring most Romanians and Bulgarians working in UK were to expire, the chairman of the constituency parties along with the activists from the Conservative Party, urged David Cameron to extend the ban based on a provision from the EU law. This provision allows the extension of the ban against new member states in order to prevent those citizens to come and work in another EU country if this may cause serious disturbances on the labour market. Consequently, this ban is an act against the free movement of labour, one of the central pillars of EU and the European single market. As EU allows temporary restrictions on new member states in order to prevent mass immigration due to better economic benefits, under the EU law these are considered transitional controls and can only last up to seven years just like in the case of Great Britain and the ban over Romanian and Bulgarian citizens, taken into consideration that both countries joined EU in 2007 and the restriction to work in UK was to expire on the 31st of December 2013 at midnight. As a Romanian national myself, living and studying political science in Finland I have found this matter as a crucial subject to analyse from an academic and political theory point of view. My method of analysing the subject is purely theoretical and I provide a unique approach by just comparing how conservatism is portrayed by its thinkers in Great Britain with the one in Romania, having as main focus the changes the doctrine in both countries suffered along time, or how it actually adapted to modern times in order to survive as ideology put in practice. Needless to say why I have chosen to analyse the conservative thought of Great Britain, considering that this is the country where it was born, but of more importance is why this comparison is done with Romania, a country where nowadays there is no conservative party as such. As time frame I have chosen for Great Britain the 18th and 19th centuries and for Romania, as the conservative thought developed later, the second half of the 19th century up to 1921. Between 1880 and 1925 Romania went through numerous and fast changes. The country suffered modifications not only in terms of territorial extent and population, but also experienced deep alterations in its internal structures. However, the conservatives were not able to keep pace with the rate of change, and they struggled to direct the process of change according to their own doctrine and ideas. Nevertheless, the solutions they provided were not so appealing and comprehensive in order to attract a great number of people. Therefore, the main reason for the vanishing of the conservatives from the political scene is not only their particular reluctance to change, but especially the social and political context which was in such a manner that it did not allow them to develop and to go further with their traditional ideals. In Romania after 1921 the conservative party only survived with its name but no practical conservative approach as it did not manage to adapt to modern times and attract supporters. The method used consists of an analysis of the major works that define the conservative doctrine. Moreover, an analytical approach is also used to make the difference between theory and practice-especially for the Romanian case.
  • Lindfors, Anna (2016)
    Tässä pro gradu-tutkielmassa tarkastellaan Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen (CEDAW) toimeenpanoa Suomessa. Työ on toimeenpanotutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää minkälaisiin tekijöihin toimeenpano voi kaatua tai millä edellytyksillä onnistua. Tarkasteluun ei ole otettu koko yleissopimusta, vaan sen naisiin kohdistuvaan väkivaltaan keskittyvä osa. Suomi on saanut sopimuksen toimeenpanoa valvovalta komitealta, CEDAW-komitealta, useita huomautuksia naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyydestä ja sen kitkemiseksi tehtävien toimien niukkuudesta Suomessa. Tässä tutkielmassani keskitytään tarkastelemaan erityisesti viimeisimpiä, vuosina 2008 ja 2014, CEDAW-komitean Suomelle antamia suosituksia naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja poistamiseksi, ja näiden suositusten toimeenpanoa Suomessa. Työn tavoitteena on selvittää miksi naisiin kohdistuvan väkivallan osalta suositusten toimeenpano on Suomessa takkuista, vaikka ongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään. Metodina käytetään toimeenpanotutkimusta, erityisesti Paul Sabatierin ja Daniel Mazmanianin muotoilemaa toimeenpanon onnistumisen viitekehystä. Viitekehyksen kautta voidaan tarkastella rakenteellisia, materiaalisia ja kontekstuaalisia tekijöitä, jotka vaikuttavat toimeenpanoprosessin onnistumiseen. Suositusten toimeenpanon kohdalla keskitytään tarkastelemaan kontekstuaalisten ja rakenteellisten tekijöiden vaikutusta toimeenpanon onnistumiseen. Aineistona tarkastelen reaalimaailman ilmiöitä, eli sitä mitä toimeenpanossa on todella tapahtunut. Aineistolähteinä käytetään muun muassa toimeenpano-ohjelmia, kuten Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmaa 2010 – 2015, mutta myös uutisia ja tiedotteita. Tutkielmassa tarkastelluista kymmenestä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tarkastelevasta suosituksesta toteutui täysin yksi, osittain seitsemän ja epäonnistui 2. Toimeenpano kariutui useimmiten kontekstuaalisiin tekijöihin, kuten lainsäätäjien tuen puutteeseen, valitsijakunnan asenteisiin ja julkisen tuen puutteeseen. Useimmat toimenpiteet olivat edenneet takkuisesti ja useista huomautuksista huolimatta näyttää siltä, ettei niihin ole reagoitu lainkaan. Toimenpiteiden toteutuminen näyttää riippuvan paljon erilaisten työryhmien, hallituksen, valiokuntien ja eduskunnan jäsenten mielipiteistä ja arvotuksista. Vaikka kansainvälinen sopimus velvoittaa toimenpiteisiin, ei niitä ole viety läpi, koska niitä ei ole koettu tärkeiksi. Osasyy tähän on käsitys siitä, ettei naisiin kohdistuva väkivalta ole Suomessa ongelma, vaikka tilastot niin osoittavatkin. Tasa-arvoiseen suomalaiseen yhteiskuntaan ei sovi naisiin kohdistuva väkivalta. Jos toimenpiteitä sen estämiseksi ja poistamiseksi alettaisiin aktiivisesti tehdä, jouduttaisiin samalla myöntämään ongelman olemassaolo. Henkilöt, jotka kokevat, ettei ongelmaa ole olemassa, eivät koe tarpeelliseksi toimenpiteitä sen poistamiseksi. Mielenkiintoista on, tuleeko tilanne muuttumaan nyt kun Euroopan Neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta on astunut voimaan syksyllä 2015.
  • Wikholm, Anna (2016)
    Maailmanpolitiikan tutkimuksessa on käyty keskustelua, onko yritysten valta kasvanut suhteessa kansallisvaltioiden valtaan, ja jos on, niin mitä seurauksia sillä on kansainväliselle järjestelmälle. Tässä tutkielmassa lähdetään ajatuksesta, että yritykset ovat yhä merkittävämpiä toimijoita, ja niiden toimilla on suurta merkitystä lähes kaikkien ihmisten elämään. Valtiot, kansainväliset organisaatiot ja kansalaisyhteiskunta ovatkin yrittäneet suitsia yrityksiä, mutta sitovaa kansainvälistä lainsäädäntöä ei ole saatu aikaan. Yksi yritysten käyttäytymistä rajoittava tekijä on yritysvastuunormi, joka asettaa liiketoiminnalle hyväksyttävyyden standardit. Globalisaation myötä kuluttajien saataville on tullut yhä enemmän tietoa tuotteiden alkuperästä ja valmistusoloista, sekä yritysten mahdollisista väärinkäytöksistä. Tämä on lisännyt vastuuvaatimuksia, ja yritysvastuusta on tullut yhä tunnetumpi normi, jota useat suuryritykset soveltavat liiketoiminnassaan. Yritysvastuu voidaan käsittää Euroopan komission mukaan ’yritysten vastuuksi vaikutuksistaan yhteiskuntaan’. Yritysvastuu kytkeytyy nyt myös maailmantalouden muutoksiin, sillä Transatlanttista kauppa- ja investointisopimusta (TTIP) neuvottelevat tahot, EU ja Yhdysvallat, ovat ilmaisseet halunsa ottaa sopimuksessa huomioon kestävää kehitystä, sekä työ- ja ympäristönäkökohtia. Lisäksi Yhdysvallat neuvottelee yhtä aikaa myös Aasian ja Tyynenmeren maiden kanssa vapaakauppasopimusta. Kun TTIP:n sekä TPP:n perustajajäsenien yhteenlaskettu osuus maailman BKT:stä nousee jopa 61 prosenttiin, ne voivat suuren painoarvonsa vuoksi muuttaa monenvälisen kauppajärjestelmän rakennetta, sekä kansainvälisen kaupan ja investointien sääntöjä. TTIP-sopimukseen sisällytettävillä säännöillä ja normeilla on merkitystä maailmanpolitiikassa. Konstruktivistisesta näkökulmasta tarkasteltuna kansainväliset ja alueelliset normit asettavat hyväksyttävän käytöksen standardeja valtioille ja ei-valtiollisille toimijoille, kuten yrityksille. TTIP-sopimus nähdään tutkielmassa yritysvastuunormin sisäistymistä edistävänä tekijänä, joka vaikuttaa kansainvälisen systeemin jaettuihin ideoihin. Sopimukseen liittyvissä teksteissä ilmenevät yritysvastuudiskurssit voivat vaikuttaa toimijoiden ajattelutapoihin ja sitä kautta niiden toimintaan. Tutkimuskysymyksenä on, ”millaisen yritysvastuunormin uusintamista ja sisäistymistä EU edesauttaa pyrkiessään sisällyttämään sen osaksi Transatlanttista kauppa- ja investointisopimusta Yhdysvaltojen kanssa?”. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu Alexander Wendtin (1999) sosiaalisen konstruktivismin ontologialle, johon yhdistetään Martha Finnemoren ja Kathryn Sikkinkin (1998) malli normien elämänsyklistä. Tutkielma toteutetaan kriittisen diskurssianalyysillä, jolla etsitään Euroopan komission TTIP-sopimuslukuun liittyvästä aineistosta kumpuavia diskursseja. Analyysissä löydettiin neljä diskurssia, joita olivat hyötydiskurssi, arvodiskurssi, TTIP mahdollisuutena -diskurssi, sekä mahdollisuuden ja vastuun rajojen diskurssi. Hyötydiskurssin piireisiin kuuluivat yrityksiin vetoava bisnessanasto ja materiaalisten hyötyjen esitteleminen. Se loi kuvaa yritysvastuusta välineenä taloudelliselle kasvulle ja yritysten maineen kohentamiselle. Välineellinen lähestymistapa ei kuitenkaan ole ongelmaton yritysvastuun ja kestävän kehityksen kannalta. Arvodiskurssilla yritysvastuu representoitiin universaalien arvojen toteuttajaksi ja lähes kyseenalaistamattomaksi päämääräksi. Kolmas diskussi, jossa TTIP ja yritysvastuuesitettiin suurina ja ainutlaatuisina mahdollisuuksina, jätti puolestaan käsittelemättä TTIP:n negatiiviset mahdollisuudet, herättäen epäilyjä komission kyvystä hoitaa sopimuksen mahdollisia kääntöpuolia. Mahdollisuuksien ja vastuun rajojen diskurssin avulla komissio taas rajasi toimijoiden liikkumatilaa yritysvastuun suhteen. Samalla vastuuvelvoitteet kapenivat, ja yritysvastuun käsitettä hämärrytettiin. Analyysin johtopäätöksenä oli, että yritysvastuuta on vaikea toteuttaa, mikäli ei määritellä, kuka on vastuussa, mistä, ja kenelle. EU:n normatiivinen valta kansainvälisessä järjestelmässä on verrattain suuri, ja siksi sen ajamilla normeilla on merkitystä. Kun normi Euroopan komission uusintamana sisäistyy entisestään, yhä useammat kansainvälisen järjestelmän toimijat muokkaavat käytöstään normin luoman hyväksyttävän käytöksen standardien mukaisesti. Välineellinen, yrityksiä suosiva ja hämärretty käsitys yritysvastuusta leviää EU:n painoarvon takia nopeasti maailmanpolitiikassa.
  • Sipi, Annika (2016)
    Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat neuvotelleet yhteiskuntasopimuksesta useaan otteeseen. Neuvottelut ovat olleet vaikeat. Hallituksella ja järjestöillä on erimielisyyksiä siitä, miten työelämä tulisi järjestää. Hallituksen tavoitteena on säästöt Suomen heikon taloudellisen tilan vuoksi. Säästöt eivät sovi kaikille työmarkkinajärjestöille. Yhteiskuntasopimuksen lisäksi mediassa on keskusteltu luokkayhteiskunnan paluusta Suomessa. Median eri tekstit kertovat yhteiskunnalle, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Näin ollen median tekstejä voidaan käyttää apuna yhteiskunnan tutkimisessa. Tutkielmassa kysytäänkin, minkälaisia vastakkainasetteluita Helsingin Sanomat ja Kauppalehti pääkirjo-ituksissaan löytävät yhteiskuntasopimusneuvotteluista. Toinen tutkimuskysymys on, mitä löydetyt vastakkainasettelut kertovat suomalaisesta yhteiskunnasta. Kolmanneksi tutkimuksessa kysytään, miten juonirakenneanalyysin avulla void-aan löytää vastakkainasetteluita. Korporatismia voi lähestyä monesta eri näkökulmasta, mutta tutkimukseen on nyt valittu luokan ja vastakkainasettelun näkökulmat. Korporatismilla tarkoitetaan päätöksentekojärjestelmää, jossa valtion hallitus yhdessä työmarkkinajär-jestöjen kanssa sopii työelämän järjestämisestä. Korporatismilla ja luokalla on erityinen yhteys, sillä juurikin jär-jestäytyneet ammattiliitot tekevät työelämää koskevia päätöksiä yhdessä hallituksen kanssa. Eri ammatit puolestaan jakavat ihmisiä eri luokkiin. Ammatti on yksi keskeisimmistä tavoista jakaa ihmisiä luokkiin. Ammatin merkitys on kuiten-kin vähentynyt ja sen rinnalla voidaan puhua esimerkiksi kulttuurisesta luokasta. Tällöin maku on ihmisiä luokitteleva tekijä. Median tekstien perusteella voidaan sanoa jotakin siitä, minkälaisena suomalainen luokkayhteiskunta tällä het-kellä näyttäytyy. Tutkimuksessa on käytetty aineistona Helsingin Sanomien ja Kauppalehden pääkirjoituksia. Pääkirjoituksia on tarkastel-tu toukokuun 2015 lopulta maaliskuuhun 2016. Molemmista lehdistä on valittu kymmenen tekstiä. Pääkirjoituksia on lähdetty tarkastelemaan juonirakenneanalyysilla. Metodi on tekstianalyysia ja liittyy vahvasti muihin tekstianalyysin suuntauksiin, kuten retoriikkaan ja semiotiikkaan. Juonellisuuden tarkoituksena on löytää tekstien ilmisisältö eli juonira-kenne. Tekstien analyysi lähtee siitä, että eri juonenkäänteet numeroidaan. Yksi juonenkäänne on sellainen, että sillä on merkitystä juonen etenemisen kannalta. Pääkirjoituksia voidaan pitää juonellisina kertomuksina esitystavansa vuoksi. Kirjoituksissa on rakenne, jonka tavoitteena on lukijan vakuuttaminen. Juonellista rakennetta voidaan pitää yhtenä re-torisena keinona. Retoriikka määritellään lukijan tai yleisön vakuuttamiseksi. Retoriikka tutkii niitä erilaisia keinoja, joilla yleisö pyritään vakuuttamaan. Tutkimus osoittaa, että on löydettävissä tekstejä, joiden rakenne on hyvin tyypillinen pääkirjoituksille. Pääkirjoituksissa on aluksi esitetty nykytilanne jollakin tietyllä tavalla. Tämän jälkeen on kuvattu, minkälaisia ongelmia nykytilanteeseen liittyy. Seuraavaksi lehti esittelee oman ratkaisunsa ongelmiin ja lopuksi lehti perustelee kantansa ja valitsemansa ongelmanratkaisun. Yhtenä vakuuttamisen keinona lehdet käyttävät Suomen heikkoa taloustilannetta. Taloudella pe-rustellaan hallituksen toimet. Hallitusta ei teksteissä kritisoida, vaan työmarkkinajärjestöt ovat yhteiskuntasopimuksen onnistumisen tiellä. Helsingin Sanomat pyrkii katsomaan tilannetta eri näkökulmista. SAK:ta lehti puolustelee ja pyrkiikin näkemään vastakkainasettelua porvarihallituksen ja joidenkin ammattiliittojen välillä. Kauppalehti ei puolestaan näe SAK:ta Helsingin Sanomien tavoin sovittelevana, vaan se laittaa järjestön vastakkain sekä EK:n että hallituksen kanssa. Helsingin Sanomat kritisoi hieman myös EK:ta, mutta Kauppalehti puolestaan ei. Helsingin Sanomat tuo esille myös sen, että yhteiskuntasopimuksen tekeminen on vaikeaa arvovaltataistelun vuoksi. Perinteisellä oikeisto-vasemmisto-ulottuvuudella on edelleen merkitystä. Vastakkainasettelu näyttäytyy lehdissä hieman erilaisena. Helsingin Sanomat puolustelee SAK:ta ja pitää sitä sovittele-vana. Kauppalehti puolestaan ei näe järjestöä yhtä sovittelevana. Arvovaltataistelua on neuvotteluissa edelleen. Pääkirjo-itusten perusteella voidaan sanoa, että ammatit ja ammattiliitot vaikeuttavat yhteiskuntasopimusneuvotteluita. Ne eivät tee sopimusta porvarihallituksen kanssa arvovaltaisista syistä. Tässä mielessä ammatit jakavat ihmisiä edelleen erilaisiin ryhmiin. Erilaiset arvot ja intressit toimivat edelleen yhteiskuntaa jakavina ja ammatti kertoo, minkälaisia arvoja ja intressejä yhteiskunnassa on.
  • Silvonen, Pauliina (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan federalismin vaikutusta koululaitoksen alueelliseen tasa-arvoon Saksassa. Koulutukseen liittyvä toimivalta on Saksassa jaettu valtion ja 16 osavaltion kesken siten, että päävastuu koulutuksen lainsäädännöstä, organisoinnista ja hallinnosta on osavaltioilla. Osavaltiot saavat melko itsenäisesti päättää koulutuksen järjestämisestä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten federalismi ja sitä kautta osavaltioiden suuri rooli koululaitoksen rakentamisessa ja ylläpidossa vaikuttaa koululaitoksen alueelliseen tasa-arvoon. Tarkastelun kohteena on kolme eri ulottuvuutta koululaitoksessa; oppilaiden valintamahdollisuudet, vanhempien oikeus päättää lastensa koulutuksesta sekä opettajien asemaan liittyvät asiat. Näitä kolmea tarkastellaan sekä koulujärjestelmistä ja koululainsäädännöstä että aiemmista tutkimuksista löytyvien erojen suhteen. Tutkimuksen teoriaosuudessa esitellään federalismia sekä Saksassa että muualla ja perehdytään Saksan koululaitokseen. Pääpaino on Saksan koulujärjestelmän, koulutuspolitiikan ja koulutusstandardien esittelyssä. Tutkimusaineiston muodostavat osavaltioiden koululait, osavaltioiden koulujärjestelmien kuvaukset sekä aiemmat tutkimukset osavaltioiden koulujärjestelmien eroihin liittyen. Aineistoa analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin avulla, jolloin pyrkimyksenä on löytää teksteistä keskeiset alueelliseen tasa-arvoon vaikuttavat tekijät. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että osavaltioiden välillä on eroja kaikkiin kolmeen ulottuvuuteen liittyen. Eroja löytyy niin koulujärjestelmien rakenteista kuin niiden taustalla vaikuttavasta lainsäädännöstäkin. Erot eivät välttämättä ole suuria, mutta niiden perusteella voi kuitenkin päätellä, ettei alueellinen tasa-arvo täysin toteudu Saksan koululaitoksessa.
  • Tiainen, Olli (2016)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen advocacy coalition frameworkia (ACF) hyödyntäen ilmastolakiin johtanutta prosessia. Ilmastolaki astui voimaan pääministeri Juha Sipilän hallituskauden alussa vuonna 2015 pitkään jatkuneen lakia ajaneen kampanjan tuloksena. Ilmastolakia voidaankin pitää laajan Polttava Kysymys nimisen koalition voittona. Tämän tutkielman tarkoitus on selvittää ketkä ilmastolain syntymiseen pyrkivät aktiivisimmin vaikuttamaan ja löytyikö prosessissa muita koalitioita tai kuuluiko samaan ilmastolakia ajaneeseen koalitioon muita toimijoita kuin ilmastolakia ajaneen koalition ilmoittamat. Selvitän advocacy coalition frameworkiin tukeutuen ilmastolain alasysteemin koostumuksen sen keskeiset uskomuskoalitiot ja koalitiot laajaa lausuntoaineistoa käyttäen. Lisäksi taustahaastattelujen avulla selvitän myös löytyneiden koalitioiden resursseja sekä ilmastolain syntymistä edesauttaneita alasysteemin ulkopuolisia tekijöitä. Alasysteemi on advocacy coalition frameworkin mukaan se paikka, jossa politiikan muutos tapahtuu. Alasysteemiin kuuluu kaikki ne tahot, jotka pyrkivät aktiivisesti ja säännönmukaisesti vaikuttamaan tietyn politiikkalohkon alalla. Alasysteemin sisältä löytyy puolestaan erilaisia uskomuksiin perustuvia koalitiota, jotka toimintaa keskenään koordinoidessaan muodostavat koalition. Koalitioilla on käytössään erilaisia resursseja, joista yhtenä tärkeimmistä voidaan pitää formaalia ja legaalia oikeutta käyttää valtaa. Politiikan muutos ei kuitenkaan ole useimmiten mahdollinen ilman alasysteemin ulkopuolelta tulevaa niin sanottua shokkia, joista useimmiten tärkein on hallitsevan koalition muutos. Ilmastolaki nytkähti toden teolla eteenpäin ja käytännössä varmistui vuonna 2011, kun se kirjattiin pääministeri Jyrki Kataisen johtaman hallituksen ohjelmaan. Aineistoni ajoittuukin vuosille 2013-2015. Alasysteemi määrittyykin tänä aikana aktiivisesti ilmastolain parissa toimineiden ja siihen vaikuttamaan pyrkineiden tahojen perusteella. Aktiivisuuden määrittelemiseksi olen käyttänyt kolmea lain kannalta tärkeää kohtaa, joista on saatavilla julkista tietoa 1) ilmastolakia valmistellut seminaari 2) ilmastolakiluonnoksesta jätetyt lausunnot ja 3) valiokuntakuulemiset. Tutkielman tärkeimmän aineiston muodostavat lakiluonnoksesta jätetyt lausunnot, joista käsittelyyn alasysteemin hahmottumisen jälkeen päätyi 34 kappaletta. Lausuntojen avulla etsittiin politiikan ytimen (policy core) uskomuksiin perustuvia uskomuskoalitioita. Aineiston teemoittelussa apuna käytettiin Atlas.ti ohjelmaa. Koodausrunko perustuu ilmastolain historiaan sekä kummankin havaitun koalition tärkeimmän toimijan edustajan haastatteluista saatuihin tietoihin. Tutkielman tulokset eivät tarjonneet yllätyksiä. Alun perin lausunnon ilmastolaista jätti 68 eri tahoa, joista aktiivisiksi voitiin laskea 34. Lisäksi ympäristöministeriö lain valmistelusta vastanneena ministeriönä oli yksi aktiivisista alasysteemin toimijoista eli kaiken kaikkiaan ilmastolain alasysteemiin kuului 35 eri tahoa. Jo pelkästään Polttava Kysymys koalitioon kuului kampanjan mukaan 34 eri toimijaa, joista suurin osa ei lopulta kuulunut ilmastolain alasysteemiin. Lausuntojen perusteella muodostui kaksi erillistä uskomuskoalitiota. Toinen näistä ajoi mahdollisimman sitovaa ja soveltamisalaltaan laajaa ilmastolakia. Toinen puolestaan vastusti ilmastolakia ja varsinkin sen sitovuutta ja soveltamisalan ulottamista myös päästökauppasektoriin. Toinen näistä käsitti Polttava Kysymys-koalitioon alun perinkin kuuluneiden järjestöjen lisäksi myös Sitra ja Ilmastopaneeli. Toiseen puolestaan useita elinkeinoelämän keskusliiton jäsenliittoja, työ- ja elinkeinoministeriö, maa-ja metsätalousministeriö, Motiva sekä MTK. Tarkasteltaessa toimijoiden keskinäistä koordinaatiota haastattelujen avulla havaittiin, että koalitiot kutistuivat pieniksi. Laajaa ja sitovaa ilmastolakia ajanut koalitio käsitti vuosina 2013-2015 vain viisi toimijaa ja tätä tavoitetta vastustanut koalitio vain neljä toimijaa. Tärkein ilmastolakiin vaikuttanut alasysteemin ulkopuolinen tekijä oli vähemmän yllättäen vuoden 2011 eduskuntavaalit ja niitä seuranneet hallitusneuvottelut, joiden myötä ilmastolakiin positiivisesti suhtautuneet puolueet Vihreät, Vasemmistoliitto ja SDP päätyivät hallitukseen ja ilmastolaki erityisesti Vihreiden ajamana hallitusohjelmaan. Katsaus resursseihin paljasti hieman yllättäen sen, että ilmastolakia ajaneella koalitiolla oli lopulta jopa hiukan paremmat resurssit kuin sitä vastustaneella koalitiolla.
  • Jousilahti, Marja Julia (2016)
    Politiikan, demokratian ja yhteisöllisyyden kriisi ovat olleet paljon puhuttaneita aiheita julkisessa keskustelussa ja yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa viime vuosikymmeninä. Kansalaisten heikentynyt kiinnostus julkista elämää kohtaan on näkynyt äänestysaktiivisuuden laskemisena, puolueiden jäsenkatona sekä yhdistysten ammattimaistumisena ja vaikeutena saada toimintaansa mukaan sitoutuneita ihmisiä. Toisaalta monet teoreetikot ovat sitä mieltä, että osallistumisen kriisin sijaan kyse on ennemminkin osallistumistapojen muutoksesta. Voidaan sanoa, että kriisissä on kollektivistinen kollektiivinen toiminta, jossa yksilöt omaksuvat jäsenyyden kautta jonkin valmiin yhteisön, kuten puolueen tai yhdistyksen jakamattoman, ylhäältä annetun identiteetin ja normit, ja organisaatio puolestaan edustaa yksilön intressiä yhteiskunnassa. Sen sijaan erilaiset omaehtoiset ja epämuodolliset osallistumisen tavat kasvattavat suosiotaan. Individualisoitunut kollektiivinen toiminta ja arjen tekijyys ovat yleistyneet osallistumisen muotoina. Individualisoitunut kollektiivinen toiminta tarkoittaa vastuun kantamista yhteisestä hyvinvoinnista luomalla konkreettisia arjen areenoita, joilla yksilöt määrittelevä itse, mitkä ongelmat kaipaavat ratkaisua ja millä keinoilla niitä voidaan ratkoa. Yksilön ei tarvitse sosiaalistua mihinkään valmiiseen, ylhäältä annettuun identiteettiyhteisöön ja sen organisaatioon, arvoihin ja normeihin. Arjen tekijät taas rakentavat tavoittelemaansa yhteiskuntaa konkreettisissa projekteissa ja ad hoc -verkostoissa omassa lähiympäristössään. Arjen tekijät haluavat vaikuttaa asioihin, mutta eivät velvollisuudentunnosta vaan siksi, että osallistuminen on myös hauskaa. Heitä ei motivoi valta tai raha vaan konkreettisten ratkaisujen toteuttaminen. Tutkimus käsittelee uusia epämuodollisia osallistumisen tapoja Suomessa, jossa osallistuminen on tyypillisesti ollut formaalia, vakavaa ja valtiokeskeistä. Tutkimuskohteena on Kallio-liike eli Helsingin Kalliossa toimiva epämuodollinen, rekisteröimätön yhteisö, jonka löyhänä tavoitteena on erilaisia urbaaneja tempauksia ja tapahtumia järjestämällä puolustaa kaikenlaisten ihmisten oikeutta asua alueella. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, missä määrin Kallio-liike edustaa individualisoitunutta kollektiivista toimintaa ja arjen tekijyyttä sekä uudenlaista kollektiivisen toiminnan kulttuuria suomalaisen kollektiivisen toiminnan perinteessä. Toiseksi kysytään, kuinka poliittisena Kallio-liikettä voidaan pitää ja missä määrin sen kaltaiset uudet epämuodolliset liikkeet voivat korvata formaaleja yhdistyksiä niiden yhteiskunnallisissa funktioissa. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla ja sen analysoinnissa on hyödynnetty teemoittelua. Tutkimus osoitti, että Kallio-liikeellä on paljon individualisoituneen kollektiivisen toiminnalle ja arjen tekijöille ominaisia piirteitä. Kallio-liikkeessä toimiminen ei edellytä yhden ryhmäidentiteetin omaksumsta ja se perustuu täysin jäsenten omista toiveista, huolista ja mielenkiinnon kohteista syntyville ideoille, joita jokainen saa myös varsin vapaasti toteuttaa Kallio-liikkeen nimen alla. Tämän ansiosta jäsenet ovat intohimoisesti mukana toiminnassa. Kallio-liikkeessä myös vältellään valtahierarkioita. Toiminnalla on poliittisia tavoitteita, mutta se on aina samalla hauskaa ja hyödyllistä liikkeen jäsenille itselleen. Kallio-liikkeen kaltaiset epämuodolliset toimijat voivat korvata yhdistyksiä sosiaalisen pääoman tuottajina, mutteivät poliittisen järjestelmän legitimiteetin lähteenä. Kallio-liike näytäytyy siis uudenlaisena yhteiskunnallisena toimijana suomalaisen kollektiivisen toiminnan kentällä, mutta aika näyttää, kykeneekö se säilyttämään epämuodollisen, spontaanin luonteensa maassa, jonka kollektiivisen toiminnan perinteet ja julkiset tukiprosessit ohjaavat formaaliin toimintatapaan. Myös Kallio-liikkeen toiminnan mahdolliset yhteiskunnalliset vaikutukset tulevat näkyviksi vasta ajan myötä.
  • Lepistö (os. Lahtinen), Anu (2016)
    Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee nuorisotyöttömyyttä ja nuorisotakuuta julkisessa keskustelussa. Tutkielman aineisto koostuu Helsingin Sanomien kirjoituksista, jotka käsittelevät nuorisotyöttömyyttä ja nuorisotakuuta. Aineisto koostuu pääkirjoituksista, mielipidekirjoituksista ja uutisteksteistä. Ne ovat julkaistu ajalla 1.1.2013 - 31.12.2014. Aineiston koko oli yhteensä 133 kirjoitusta niiden jakautuessa 9 pääkirjotukseen, 45 mielipidekirjoitukseen ja 79 uutistekstiin. Aineiston ajankohdaksi valikoitui kyseiset vuodet, sillä Jyrki Kataisen hallituksen (2011-2014) yhdeksi kärkihankkeeksi nimettiin nuorisotakuu, joka astui voimaan vuoden 2013 alussa. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, miten nuorisotyöttömyys rakentui sanomalehtikirjoittelussa. Tutkielmassa kuvataan millainen kuva nuorisotyöttömyydestä ilmiönä ja työttömistä nuorista syntyy sanomalehtien sivuilla. Ensimmäinen tutkimuskysymys on, miten nuorisotyöttömyys rakentuu sanomalehtikirjoittelussa ja millainen kuva työttömistä nuorista annetaan sanomalehden sivuilla. Toinen kysymys liittyy nuorisotakuuseen ja siihen, miten se representoidaan nuorisotyöttömyyden ratkaisukeinona julkisessa keskustelussa. Aineistoa tulkitaan käyttämällä apuna Teun A. van Dijkin diskurssianalyysiä. Työssä tarkastellaan ensiksi aineiston semanttisia rakenteita eli teemoja, joista muodostetaan diskursseja. Aineistosta muodostui viisi diskurssia, jotka kuvaavat työttömiä nuoria, nuorisotyöttömyyttä ilmiönä sekä nuorisotakuun mahdollisuuksia ratkaista nuorten työttömyyttä. Diskurssit nimettiin seuraavasti: olosuhteiden uhrit, tulevaisuuden toivottomat, aktivoitavat nuoret, koulutususko ja katteettomat lupaukset. Tutkielmassa ilmeni, ettei työttömien nuorten oma ääni kuulunut heidän tilannettaan kuvailtaessa. Viranomaisten ja asiantuntijoiden ääni oli korostunutta. Nuoret työttömät määriteltiin myös hyvin usein suoraan syrjäytyneiksi. Aineistosta nousi esille pettymys nuorisotakuuseen - sen vaikutukset nuorten työttömien tilanteeseen jäivät vajaiksi heikon talouskasvun vuoksi.
  • YE, YAZHEN (2016)
    This thesis studies the territorial strategies, i.e. civic territoriality, in an urban village, namely Houpu in Xiamen, China. The term civic territoriality is introduced by Hsing (2010) and it refers to the social actors’ strategies and struggles to defend territoriality in a physical and discursive sense. The purpose of this study is to find out which territorial strategies were developed by the villagers when they faced land acquisition. The data was collected by semi-structured interviews. Villagers and village cadres in Houpu were interviewed in order to explore their attitudes toward the redevelopment and their experiences with negotiating for compensations with the developer. The main research question for this study was: what kind of “civic territoriality” did the villagers and the village collective develop when they faced land acquisition? Moreover, other sub-questions were formulated for the purpose of understanding the case thematically. Through this case study, two main categories of civic territoriality were detected in the redevelopment project. When villagers acted as a collective actor, they used their civic territoriality to reinforce their collective identity and to make decisions on the resettlement issues, whereas individual villagers utilized their civic territoriality to obtain more benefits during the land acquisition. The strategies developed by the individual villagers consisted of bargaining for higher monetary compensation and increasing the number of their family members in order to obtain more resettlement housing. Moreover, this thesis constructed a model to explain the involvement of different actors – the state, the developers, the villagers and the village committee - in the redevelopment projects. Different types of land acquisition compensations – monetary and housing compensation – and the attitudes of the village cadres and villagers toward the redevelopment of Houpu and land acquisition were also analyzed.
  • Wendt, Mirka (2016)
    This thesis examines the police-military response to high levels of violence and crime in urban settings, in situations outside of official conflict. More specifically, this research takes a look at the most recent public security policy, the pacification policy (UPP), implemented in the favelas of Rio de Janeiro since the end of 2008. The purpose of the UPP is to install permanent police units in favelas, taking over control from militias and gangs, in order to tackle violence and crime. The UPP is praised for having adopted a different, development focused and permanent approach to policing and ensuring security in Rio, providing an excellent case study to examine what kind of legitimizations, representations and security discourses it entails. The general notion of no official conflict existing in Rio raises the question as to why there is a need to pacify – to bring peace - where there is no war: what is the rationale behind a military response in an officially peaceful context? Against this background, his research asks, what kind of discourses are used to justify and legitimize the policy and; whether the pacification policy involves a process of securitizing the favelas and their residents. The research adopts a critical constructivist framework with a critical security studies (CSS) approach. It specifically applies the theory of securitization as understood by the Copenhagen School, understanding the power that representations and discourses of security have in legitimizing policies and security actions. Securitization is about posing something as an existential threat to a specific referent object, in order to legitimize specific extraordinary measures or policies. This research employs Norman Fairclough’s critical discourse analysis (CDA) as its method. The research material consists of official documents and material produced by the UPP, speeches given by the Secretary of Security of the State of Rio de Janeiro as well as the official Facebook site of the UPP. In addition, two informative interviews were conducted with a local NGO and a municipal level social development program in order to acquire a deeper understanding of the overall approach towards the pacification policy within the city. The analysis reveals that there is an attempt to legitimize the pacification policy through discourses of a logic of emergency and by constructing threat images. The situation in the favelas before pacification is presented as chaotic and out of control, whereas the previous governments are portrayed as incompetent and lacking political will. These discourses serve as an ideal legitimization for the creation of the new and innovative pacification policy as the only solution to the emergency situation in Rio de Janeiro. The discourses employed to legitimize the pacification policy show a logic of securitization in portraying an existential threat, the violent and informal favela, to the survival of the formal city, which can only be saved through the pacification policy.
  • Honkanen, Saara (2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, millä tavalla sevastopolilaiset opiskelijat hahmottavat kotikaupunkinsa geopoliittisen aseman Ukrainan ja Venäjän välisessä ristipaineessa. Tutkimuksen ongelmanasettelua ohjaavana teoreettisena taustana on kriittinen geopolitiikan tutkimus ja siihen viime vuosina kohdistunut kritiikki. Tästä keskustelusta laaditun katsauksen perusteella tutkielmassa päätellään, että kriittisen geopolitiikan tutkimuksen tulisi kehittyä suuntaan, jossa paikallistaso ja yksilö otettaisiin aiempaa tutkimusta vakavammin ja jossa paikan ja diskurssien sosiaalisen konstruoitumisen prosessi saisi osakseen aiempaa enemmän huomiota. Nämä kehitystarpeet ovat tutkimuksen asetelmallisten valintojen perustana. Paikan sosiaalista konstruoitumista ruohonjuuritasolla niin sanottujen ”tavallisten kaupunkilaisten” puheessa tarkastellaan tässä tutkielmassa marginaalisuuden, perifeerisyyden ja hybridisyyden diskursiivisten kehysten avulla. Tutkimusaineisto muodostuu viidentoista sevastopolilaisen korkeakouluopiskelijan haastatteluista, jotka toteutettiin Sevastopolissa loppuvuonna 2011. Tutkimuksen keskeisenä menetelmänä on ihmisyksilöiden subjektiivisuuden tarkastelemisen mahdollistava Q-metodologia. Haastattelutilanteessa haastateltavat jaottelivat Sevastopolin asemaa koskevia väittämiä sen mukaan, olivatko he väitteiden kanssa samaa vai eri mieltä. Q-metodologian etuna on se, että menetelmä siirtää valtaa tutkijalta tutkittavalle ja antaa yksilölle itselleen aktiivisen roolin diskurssin rakentajana. Qmetodologista tutkimusaineistoa täydennettiin lisäksi vapaamuotoisilla teemahaastatteluilla. Tutkimuksen päätulokset koostuvat neljästä Sevastopolin asemaa kuvaavasta diskurssista, jotka on nimetty niiden sisältämien johtoajatusten mukaan seuraavasti: ”venäläistä kaupunkia sorretaan vaan ei nujerreta” (diskurssi I), ”riippumattomuus on tie kaupungin menestykseen” (diskurssi II), ”slaavilainen sotasatama vailla tietoa tulevasta” (diskurssi III) ja ”ajan kanssa kaupunki oppii ukrainalaisille tavoille” (diskurssi IV). Tutkimuksessa havaitaan, että mikään näistä diskursseista ei ilmennä marginaalisuuden, perifeerisyyden tai hybridisyyden kehyksiä puhtaassa muodossa vaan ne sekoittavat näiden kehysten elementtejä monimuotoisin tavoin. Vapaiden haastatteluiden pohjalta tässä diskurssien kentässä voitiin niin ikään tunnistaa tiettyjä kehitystendenssejä; yhtäältä diskurssissa I havaitaan liikettä marginaalisuudesta kohti alati kasvavaa perifeerisyyttä, toisaalta diskursseissa II ja III ja tietyssä määrin myös diskurssissa I nähdään liikettä kohti hybridisyyttä. Tutkimuksen tuottaman aineiston perusteella näyttää siltä, että vakiintuneita käsityksiä Sevastopolin asemasta ja erityisesti sen asukkaiden geopoliittisesta mielenmaisemasta olisi aiheellista tarkistaa. Ennen kaikkea tämä koskee sevastopolilaisten diskurssien marginaalisuuden luonnetta: vaikka marginaalisuus onkin diskursseissa vahvasti läsnä, mikään diskurssi ei edusta ”puhdasta marginaalisuutta”, eikä edes selkeimmin venäläismielinen diskurssi I suhtaudu tarkemmassa tarkastelussa varauksettoman myönteisesti ajatukseen takaisin Venäjän yhteyteen palaamisesta. Sen sijaan haastatellut näyttävät olevan halukkaita pohtimaan avoimesti Sevastopolin kehitysmahdollisuuksia ja etsimään sille ”omaa ääntä”. Niin ikään marginaalisuuden, perifeerisyyden ja hybridisyyden käsitekolmikko osoittautuu tutkimuksessa mielekkääksi tavaksi analysoida Sevastopolin kaltaisen reuna-alueen geopolitiikkaa. Tutkimuksessa nämä käsitteet ja niiden väliset suhteet näyttäytyivät hyvin monimuotoisina ja alati muuttuvina.
  • Kotilainen, Konsta (2016)
    This thesis investigates the political economy of monetary sovereignty in the post-Bretton Woods era of monetary governance. It examines whether monetary sovereignty matters for the macroeconomic policy space of contemporary states. It asks further whether monetary sovereignty ought to matter in the present global age. According to the standard view in the field of Global Political Economy, the current policy space of states is very narrow compared to the Bretton Woods period. In contrast to this position, however, the chartalist Post Keynesians argue that the recent decades in fact have seen a strengthening of the monetary sovereignty of states. Because the chartalists do seem to make an impeccable argument, it appears paradoxical that there nevertheless has been a recent tendency towards homogenous, slow-growth economic policies in the majority of states. This apparent paradox is resolved in thesis by reconciling these contradictory-looking positions: while monetary sovereignty has generally strengthened, the possibilities of states to exercise it often have not. Given this predicament, a possible way to enable the conduct of experimental macroeconomic policies in the future is proposed. The approach of the study is informed by a realist philosophy of science. Hypotheses of Post Keynesian economics and Global Political Economy are tested and revised in the spirit of iconic modelling. It is suggested that a realist approach provides a solid basis for moving towards a flexible theoretical synthesis capable of illuminating the political economy of monetary sovereignty from both explanatory and normative point of views. Several arguments are put forward. First, the Global Political Economy literature on the macroeconomic policy space of contemporary states has largely failed to integrate the core and valid insights of the chartalist economics. The strengthened monetary sovereignty matters for the ability of many states to conduct progressive economic policies. Second, while the chartalists are correct about the economics of monetary sovereignty, several monetary sovereignty-undermining processes and institutional developments of the post-Bretton Woods macroeconomic governance regime often tend to trump the practical potentials and theoretical considerations of Chartalism. Third, because the neo-Gramscian approach helps to illuminate the constitutionalization of the present consensus on macroeconomic policy – a process that is shown to constrain the possibility of many states to exercise their monetary sovereignty –, it can fruitfully supplement chartalist economics of monetary sovereignty. The neo-Gramscian view on the nature of these processes, however, has to be revised and updated to make it consistent with the Post Keynesian framework underpinning chartalism. Fourth, it is argued that the current consensus view of macroeconomic policy has failed and is likely to be replaced by an alternative set of governance ideas in the near future. It is suggested that in order to exercise monetary sovereignty effectively and in a way that contributes to transformative and cosmopolitan democracy, nation states may not be the optimal entities to exercise monetary sovereignty in the future. A chartalist case for the supranational exercise of monetary sovereignty is put forward.
  • Vanhala, Kristian (2016)
    Tutkielmani käsittelee työn merkitystä ja merkityksellisyyttä, ja kohteena ovat helsinkiläiset pitkäaikaistyöttömät, jotka toimivat kuntouttavan työtoiminnan piirissä vanhusten kotihoidon tukiryhmässä. Pyrin tutkielmassani selvittämään, mikä tekee vanhusten auttamistyöstä tekijälleen merkityksellistä kuntouttavassa työtoiminnassa, jossa osallistujat eivät saa palkkaa, heillä ei ole varsinaista työsuhdetta eikä työn jatkuvuudestakaan ole takeita. Pääosa aikaisemmasta työn merkityksellisyyden tutkimuksesta on tehty normaalissa palkkatyössä, usein asiantuntijatehtävissä toimivien keskuudessa. Tutkielmani tuo siten mielenkiintoisen lisän työn merkitystä ja merkityksellisyyttä koskevaan keskusteluun. Tutkielmani nojaa sosiaalisen konstruktionismin ajatteluun, jonka mukaan todellisuus ja myös työn merkitys ja merkityksellisyys rakentuvat puheen ja sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Aineiston olen kerännyt haastattelemalla kymmentä vanhusten kotihoidon tukiryhmissä työskentelevää pitkäaikaistyötöntä. Haastattelumetodiksi valitsin narratiiviset teemahaastattelut, jotka tein ns. arvostavan haastattelun (AI) hengessä. Tämän haastattelumetodin tavoitteena oli painottaa onnistumisen kokemuksia ja työn positiivisia merkityksiä. Narratiivisella haastattelulla pyrin saamaan kokonaiskuvan kunkin haastateltavan taustasta ja työ- ja työttömyysurasta. Analysoin aineiston narra- tiivisena analyysina laatimalla ensimmäisessä vaiheessa koko haastattelumateriaalista neljä mallitarinaa (Raunon, Päivin, Veijon ja Annan tarinat). Mallitarinoita erotteli selvimmin orientoituminen kuntouttavaan työtoimintaan. Varsinkin maahanmuuttajataustaisen Annan tavoitteet poikkesivat kolmesta muusta. Seuraavassa vaiheessa pyrin nostamaan näistä narratiiveista kuntouttavan työtoiminnan vanhuspalvelutyöhön liittyviä merkityksiä ja työn merkityksellisyyttä. Kaikki neljä haastattelujen pohjalta muodostunutta narratiivihenkilöä korostivat vanhusten auttamisen tärkeyttä, vanhusten kiitollisuutta ja arjen jäsentymistä kuntouttavan työtoiminnan keskeisinä työhön liittyvinä merkityk- sellisyyden tuojina. Tärkeimmät onnistumisen kokemukset liittyivät selviytymiseen hankalissa tilanteissa vanhusten kanssa. Muut asiat, jotka tekivät tämän kuntouttavan työtoiminnan merkitykselliseksi, liittyivät sosiaalisiin suhteisiin, itsensä toteuttamiseen, uusien asioiden oppimiseen ja jonkinlaiseen sosiaaliseen nousuun pitkäaikaistyöttömien luokasta vanhustyöntekijäksi. Työssäkäyvän status oli tärkeä, vaikka työ olikin kuntouttavaa työtoimintaa, mikä näkyi myös työn mitoituksessa. Se pyrittiin räätälöimään kunkin kunnon ja jaksamisen mukaan. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen tulokset olivat yllättävän samanlaisia kuin mitä on saatu esim. tutkittaessa asiantuntijatehtävissä toimivia henkilöitä. Positiivisesta tutkimusotteesta huolimatta haastateltavat kertoivat jonkin verran myös kielteisiä asioita, jotka liittyivät ennen kaikkea työn jatkuvuuden epävarmuuteen ja sitä kautta pelkoon menettää oma arjen hallinta ja siihen, että työstä ei maksettu palkkaa, vaikka osallistujat kokivat sen arvokkaaksi ja tärkeäksi. Keskeisenä johtopäätöksenä on, että työn merkityksellisyys ei näyttäisi riippuvan siitä, onko työ ns. hyvää työtä arvioituna. palkkatyön kriteereillä, vaan tärkeintä on kokemus siitä, että on aidosti hyödyllinen ja auttaa Merkityksellisyyden kokemus näyttäisi syntyvän ennen kaikkea siitä, että henkilö kokee olevansa tärkeä – tässä tapauksessa näille asiakkaana olevilla vanhuksille. Kuntouttavan työtoiminnan malli näyttää toimivan hyvin, kun tarkastellaan, millä antaumuksella osallistujat puhuivat asiakkaina olevista vanhuksista ja paneutuivat edesauttamaan heidän hyvinvointiaan.