Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 7387
  • Heino, Susanna (2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan avioliiton merkitystä nykypäivän suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimuskirjallisuudessa avioliittoinstituution on esitetty deinstitutionalisoituneen ja menettäneen merkitystään. Tätä on perusteltu erilaisilla demografisilla muutoksilla, kuten avioitumisiän ja avioeronneisuuden nousulla. Avioliiton solmiminen ei ole yksilöiden elämänkulussa enää samanlainen itsestäänselvyys kuin ennen vanhaan, vaan siitä on tullut pikemminkin yksilöllinen valinta. Yhteiskunnan yksilöllistymisen myötä keskiöön on instituution sijaan noussut kahdenvälinen suhde: läheisyys, itsensä toteuttamisen mahdollisuus ja tasavertaisuus. Lisäksi yhteiskunnan emotionalisoitumisen ja terapiakulttuurin nousun myötä tällaista yksilöä korostavaa kahden ihmisen välistä rakkaussuhdetta on alettu ymmärtää myös lähtökohtaisesti vaativana ja ongelmallisena. Siinä missä avioliiton ideana on kestää, terapeuttisessa ymmärryksessä parisuhde kiteytyy työtä vaativaksi ongelmakimpuksi. Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään, mikä on avioliittoinstituution luonne ja merkitys nykypäivän yhteiskunnassa, joka asettaa yksilöllisyyden ja läheisyyden varsin keskeiselle sijalle. Tutkimuksen kohteena ovat pääkaupunkiseudulla asuvat ja ensimmäistä kertaa avioituvat nuoret parit, joilla ei ole ennestään lapsia. Analyysi perustuu valmiiseen, laadulliseen aineistoon. Vuosina 2006 ja 2009–2011 kerätty teemahaastatteluaineisto käsittää yhteensä yhdeksäntoista (19) pariskuntahaastattelua. Aineiston analyysissa tukeuduttiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin suuntaviivoihin. Aineistoa on jäsennelty luokittelemalla ja teemoittelemalla avioitumiselle annettuja perusteluja ja puhetta avoliitosta ja parisuhteesta. Tutkielman laajempana teoreettisena viitekehyksenä toimivat yhteiskunnan yksilöllistymiseen liittyvät teoretisoinnit ja uudenlaisia läheissuhteita koskevat tutkimuskeskustelut. Perinteisten instituutioiden kuvataan menettäneen merkitystään ja yksilön elämää ohjaavan traditioiden sijaan pikemminkin itseohjautuvuus. Yksilöllistymisteesiä haastavan Neil Grossin teoretisoinnin avulla pyritään selittämään sitä, miksi avioituminen yksilöllistymisestä huolimatta näyttäytyy yhä merkityksellisenä ja tavoiteltavana haastateltavien elämässä. Parisuhteen merkitystä nykypäivänä ja suhteessa avioliittoon tarkastellaan yksilöllistymiskeskusteluihin limittyvän ja yksilöä korostavan terapeuttisen parisuhdeymmärryksen näkökulmasta. Siirtymää parisuhteesta avioliittoon ja siihen liittyvää problematiikkaa tarkasteltaessa tukeudutaan Georg Simmelin teoretisointiin vuorovaikutuksen muodoista, etenkin dyadin käsitteeseen, ja toisaalta myös Simmelin määritelmään dyadiin kiinteästi liittyvästä läheisyydestä. Analyysin perusteella avioituminen on yksilöllinen valinta, mutta siitä on jäljitettävissä yhä myös perinteiden säätelyvoimaa. Avioliiton ajatellaan tuovan selkeyttä ja suojaa niin parisuhteelle kuin erityisesti jossain vaiheessa mahdollisesti syntyville lapsillekin. Sen koetaan myös vahvistavan sitoutumista ja toimivan sitoutumisen osoituksena niin puolisolle kuin ympäristöllekin sekä linkittyvän vahvasti ajatukseen sitoutumisen myötä syntyvästä yksiköstä, ”meistä” ja perheestä. Lisäksi avioitumisella nähdään olevan paikka osana elämänkulkua. Sillä on kulttuurisen käsikirjoituksen määrittämä oikea aikansa opintojen jälkeen ja ennen mahdollisen lapsen syntymää. Avioliitto on myös osa parisuhteen kulttuurista käsikirjoitusta, parisuhteen kehityksen huippu. Parisuhdepuheesta piirtyy esiin erilaisia toimivuudelle annettuja määreitä. Parisuhteessa arjen tulee toimia ja tulee olla luottamusta. Lisäksi pitää puhua oikealla tavalla ja ymmärtää toista. Parisuhteessa tärkeää on myös tasavertaisuus ja yksilöllisyyden säilyttäminen, mikä mahdollistaa läheisyyden syntymisen. Parisuhde tulee todeta toimivaksi ennen sitoutumista avioliittoon.
  • Toivio, Joonas Jukka (2016)
    Tutkielma käsittelee tieteensosiologisesta näkökulmasta rahapeliriippuvuuden lääketieteellistä problematisaatiota. Tutkielman taustakontekstina ovat keskustelut addiktion käsitteen laajentumisesta yhä uusien käyttäytymisen muotojen piiriin sekä neurotieteellisten näkemysten vaikutusvallasta näiden näkemysten muuttumisessa. Aihepiiriä lähestytään tapaustutkimuksella rahapeliriippuvuuden lääkehoitokokeilusta, jossa testataan aivojen mielihyväjärjestelmään vaikuttavan lääkityksen sekä käyttäytymisterapian toimivuutta peliriippuvuuden hoidossa. Työn lähtökohtana on tarkastella, minkälainen ongelma peliriippuvuus on lääketieteellisen hoitotutkimuksen kontekstissa. Työssä tarkastellaan asiantuntijoiden ja tutkijoiden näkemyksiä, sekä niitä lääketieteellisiä välineitä, tekniikoita ja toimenpiteitä joiden avulla peliriippuvuus tuotetaan tietämisen ja hoidon kohteeksi. Työ on lähestymistavaltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto koostuu viidestä peliriippuvuutta tutkivan ja hoitavan asiantuntijan haastatteluista sekä hoitotutkimukseen liittyvistä dokumenteista ja julkaisuista. Teoreettisilta lähtökohdiltaan työ tukeutuu tieteen- ja teknologiantutkimuksen (Science and Technology Studies, STS) suuntaukseen, erityisesti Annemarie Molin lääketieteen käytäntöjä koskevaan ajatteluun. Aineiston analyysimenetelmänä on hyödynnetty edellä mainittujen tieteen- ja teknologiantutkimuksen käsitteiden ja näkökulmien lisäksi Carol Bacchin kehittämää yhteiskunnallisia problematisointeja koskevaa What’s the problem represented to be -analyysimentelmää. Tutkielman keskeiset tulokset voidaan ilmaista siten, että haastatellut asiantuntijat käsitteellistävät peliriippuvuuden monimutkaisena ilmiönä, jonka syntyyn vaikuttavat niin ympäristö kuin perimäkin. Keskeisessä roolissa riippuvuuden synnyssä katsotaan olevan aivojen mielihyväjärjestelmän toiminnan häiriintyminen. Lääkehoitotutkimuksin yhteydessä ajatus kaikkia addiktioita yhdistävästä mekanismista aivojen palkkiojärjestelmässä mahdollistaa naltrekson-lääkityksen testaamisen myös peliriippuvuudessa. Ilmiön monimutkaisuudesta johtuen haastatellut asiantuntijat eivät kuitenkaan odota peliriippuvuudelle löytyvän ”ihmelääkettä”. Hoitotutkimuksen kontekstissa peliriippuvuudesta hahmottuu kuva kroonisena sairautena, jota ei voida poistaa yksittäisillä lääkeinterventioilla.
  • Myllykangas, Anni (2016)
    Suomalaiseen terveydenhuoltojärjestelmään kuuluu äitiys- ja lastenneuvolatoiminta, johon valtaosa vanhemmista osallistuu. Sanallisen ohjauksen lisäksi vanhemmille jaetaan neuvolassa raskausaikaa ja lapsen hoitoa käsitteleviä esitteitä ja opasvihkoja. Tutkimuksen kohteena on vanhempiin kohdistuva hallinta.Tarkoituksena on kartoittaa, millaista toimijuutta oppaat rakentavat vanhemmista ja millaisia odotuksia toimijaan kohdistuu, kun kontekstina ovat erilaiset riskitekijät. Ilmaisujen uusia tapoja jäljitetään vertaamalla nykypäivien ohjeistuksen sisältöä 1980-luvulla ilmestyneiden oppaiden sisältöön. Teoreettinen viitekehys perustuu ranskalaisen filosofin, Michel Foucault'n käsitteistä tehtyihin tulkintoihin vallasta ja biopoliittisesta hallinnasta. Sairauksien ja vaarojen ennaltaehkäisyyn pyrkivässä hallinnassa vastuuta siirretään toimijalle itselleen. Kiinnostuksen kohteena on selvittää, millaisilla keinoilla tätä vastuuttamista tavoitellaan ja millaisia subjekteja tässä prosessissa pyritään rakentamaan. Aineistona käytetään neuvoloissa vanhemmille jaettavia opasvihkoja ja -lehtisiä sekä Kansaneläkelaitoksen jakaman äitiyspakkauksen sisältämiä oppaita. Vanhemmat oppaat ovat pääosin Mannerheimin Lastensuojeluliiton tuottamaa. Aineisto analysoidaan Norman Fairclough’n kriittisen diskurssianalyysin avulla. Keinoja hallinnan siirtämiseen toimijalle itselleen etsitään tarkastelemalla tekstin mikrodynamiikkaa: puhutteluja, kielioppia ja sanastoa. Lopuksi yhdistetään tekstuaalisesta tasosta tehdyt tulkinnat laajempaan sosiaaliseen kontekstiin. Ennaltaehkäisyyn pyritään vastuullistamis- ja muutosdiskurssin kautta. Vastuullistamisdiskurssi liittyy äidin raskauden aikaiseen käyttäytymiseen ja sen myötä sikiöön kohdistuvien riskien pienentämiseen. Riskit ilmaistaan niiden toteutumisen todennäköisyyttä kertomatta. Tätä kautta äitiä vastuullistetaan muuttamaan käytöstään haluttuun suuntaan. Ollakseen vastuullinen yksilön on oltava aktiivinen, ottaa asioista selvää ja toimia ohjeistuksen mukaan. Muutosdiskurssi ilmentyy yleisissä elintapa- ja ravintosuosituksissa, ja sen kohteena ovat molemmat vanhemmat. Diskurssi painottaa terveellisten elämäntapojen omaksumista. Siinä missä vastuullistamisdiskurssi on nykyoppaissa vahvempi kuin vanhoissa oppaissa, on muutosdiskurssi vallalla myös 1980-luvun ohjeistuksessa. Analyysi osoittaa, että riskin kategoria on nykyoppaissa hallitsevampi ja laajempi kuin aikaisemmin. Raskautta hallitaan riskin kautta. Siinä missä aiemmin vastuu oli jakautunut useammalle taholle, on se nykyään yksilöllistynyt koskemaan etupäässä äitiä. Lapsen rooli on oppaiden puheessa myös keskeisemmällä sijalla kuin aikaisemmin. Analyysin perusteella voidaan myös todeta, että vaikka isän toimijuus perheessä on muuttunut tasa-arvoisemmaksi suhteessa äidin toimijuuteen, se jää silti ohueksi. Ohjeistus on myös paikoin ristiriitaista ja epäselvää. Koska materiaalin jakelijana toimii julkinen taho, tähän seikkaan kannattaisi kiinnittää huomiota.
  • Ahti, Salla Elina (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan läheisavun ja hyvinvoinnin eri ulottuvuuksilla ilmenevän huono-osaisuuden yhteyksiä työssäkäyvien suomalaisten joukossa. Tutkimuksen avulla pyritään selvittämään, ovatko läheisiään päivittäin tai pari kertaa viikossa auttavat alttiimpia huono-osaisuudelle kuin muut työssäkäyvät. Huono-osaisuutta tarkastellaan erikseen seitsemällä hyvinvoinnin ulottuvuudella. Nämä osa-alueet ovat toimeentulo, terveys, tarmokkuus, yksinäisyys, vapaa-ajan toimintamahdollisuudet, koetut kielteiset tuntemukset sekä elämänlaatu. Tutkielmassa tarkastellaan myös huono-osaisuuden kasautumista päivittäin, pari kertaa viikossa ja harvoin tai ei koskaan auttavavien ryhmissä. Tutkimuksen aineistona on Suomalaisten hyvinvointi ja palvelut 2009 -kyselytutkimuksen aineistosta erotettu osa-aineisto, joka muodostuu työssäkäyvistä vastaajista (n=2164). Sovellettava tutkimusote on kvantitatiivinen. Läheisauttajien todennäköisyyttä sijoittua huono-osaisiin tarkasteltiin logistisen regressioanalyysin avulla. Lisäksi tutkittaessa naisten ja miesten sekä eri ikäluokkien todennäköisyyttä valikoitua läheisauttajaksi hyödynnettiin multinominaalista logistista regressioanalyysia. Huono-osaisuuden kasautumista selvitettiin ristiintaulukoimalla ja korrelaatioiden avulla. Saatujen tutkimustulosten perusteella päivittäin läheistään auttavat ovat muita työssäkäyviä alttiimpia huono-osaisuudelle terveydentilan, tarmokkuuden, elämänlaadun, vapaa-ajan toimintamahdollisuuksien sekä kielteisten tunteiden ulottuvuuksilla. Läheistään päivittäin auttavilla riski sijoittua huono-osaisten joukkoon tarmokkuuden, elämänlaadun ja kielteisten tunteiden ulottuvuuksilla oli noin kaksi ja puoli kertainen verrattuna niihin, jotka auttoivat läheistään harvoin tai eivät auttaneet ollenkaan. Terveyden ulottuvuudella huono-osaisuuden riski oli lähes nelinkertainen harvoin auttavien riskiin verrattuna. Läheisen päivittäisellä auttamisella ei havaittu yhteyttä huono-osaisuuden riskiin yksinäisyyden tai toimeentulon ulottuvuudella. Pari kertaa viikossa auttavien havaittiin eroavan harvoin auttavista huono-osaisuuden riskin suhteen ainoastaan toimeentulon ulottuvuudella. Huono-osaisuus myös kasautui päivitäin läheistään auttavien kohdalla. Päivittäin auttavat kokevat muita useammin huono-osaisuutta usealla hyvinvoinnin ulottuvuudella samanaikaisesti.
  • Leinikka, Ulla (2016)
    Helsingissä sijaitseva Käpylä on kaupunginosa, jonka rakentamisen alkuaika sijoittuu 1920-luvulle. Tuolloin pyrkimyksenä oli helpottaa työväen asuntopulaa, ja Käpylä määrittyi pitkälti työväen asuinalueeksi. Tutkielmassa tarkastellaan Käpylän kaupunginosan ja käpyläläisyyden julkista kuvaa. Aineistona toimii Helsingin Sanomien lehtikirjoittelu, jota on kerätty 1960-, 1970-, 1990- sekä 2010-luvuilta. Aineiston pitkän aikaperspektiivin avulla pyritään tarkastelemaan Käpylään ja käpyläläisyyteen liitettyjen kuvausten mahdollista ajallista muutosta. Tutkielman lähtökohtina ovat käsitykset kielen merkityksiä rakentavasta luonteesta sekä median potentiaalisesta vaikutuksesta kaupunginosia koskevien mielikuvien muokkaajina. Kaupunkitilan muutosta käsittelevä gentrifikaatiokirjallisuus taustoittaa aineiston analyysiä, ja analyysin menetelmällisenä välineenä toimii jäsenkategoria-analyysi. Eri ajanjaksojen lehtikirjoituksista löytyy sekä samankaltaisuuksia että erilaisuutta. Kaikilla ajanjaksoilla Käpylä määrittyy kaupunginosaksi muiden joukossa sekä kaupunkialueeksi, joka on osa kasvavaa ja kehittyvää kaupunkia. Yhteistä eri ajanjaksojen kuvauksille on myös Käpylän kuvaus fyysisesti puutalovaltaisena ja vihreänä ympäristönä. Muutosta on havaittavissa erityisesti aineiston varhaisimman, vuosien 1968 ja 1970-1971, sekä aineiston myöhäisimpien osuuksien, vuosien 1990-1992 sekä 2010-2012, välillä. Aineiston myöhäisemmissä osuuksissa 1990-1992 sekä 2010-2012 on läsnä kuvauksia käpyläläisyydestä keskiluokkaisuutena, ympäristöystävällisyytenä sekä poliittisesti vihreänä tai vasemmistolaisena suuntautumisena. Lisäksi aineiston uusimmissa osuuksissa Käpylä ja käpyläläisyys määrittyvät vahvasti toiminnallisuuden kategorian kautta: asukasaktiivisuus sekä alueeseen kohdistuvien negatiivisiksi koettujen muutospaineiden vastustamisena että yhteisöllisyytenä ja yhteistoiminnallisuutena ovat läsnä vuosien 1990- 1992 ja 2010-2012 ajanjaksoilla. Aineiston analyysin perusteella Käpylän kuvaukset fyysisen ympäristön kategorian kautta ovat yleisesti positiivisia mutta alueen monimuotoisuutta vähentäviä. Kuvaukset käpyläläisyydestä keskiluokkaisuutena ovat yleistyneet 1990-luvulta lähtien, mikä asettuu osaltaan tukemaan käsityksiä ajan myötä gentrifioituneesta Käpylästä. Käpyläläisten roolia omasta kaupunginosasta määrittyvän julkisen kuvan muotoutumisessa voi myös pitää merkittävänä aineiston kahden ajallisesti myöhäisimmän ajanjakson perusteella.
  • Peippo, Tiia (2016)
    Matematiikan kouluopetus on muutaman viime vuoden aikana kokenut suuriakin muutoksia, joiden myötä tieto- ja viestintätekniikka on enenevässä määrin tullut osaksi matematiikan opetusta. Tutkielmassa pohditaan miten tieto- ja viestintätekniikkaa voidaan hyödyntää opetuksessa ja parantaa samalla oppilaiden teknisiä valmiuksia ja matematiikan opiskelumotivaatiota. Tutkielman keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat: Millaista matematiikan opetus on tulevaisuudessa? Millainen rooli matematiikalla ja sen kehittämällä loogisella päättelykyvyllä on tulevaisuuden yhteiskunnassa? Lisäksi pohditaan myös opettajan työtä ohjaavaa oppimiskäsitystä ja pedagogisia toimintatapoja. Miten yhteiskunnan muuttuva toimintakulttuuri vaikuttaa matematiikan opetukseen? Aiempien tutkimusten perusteella selvisi, että peruskoululaisten osaaminen esimerkiksi päättelykyvyssä ja matemaattisessa ajattelussa on laskenut 2000-luvulla ja koulun rooli nuorten elämässä on kokemassa kulttuurillista muutosta. Samaan aikaan tieto- ja viestintätekniikan käyttö opetuksessa on verrattain vähäistä ja sen käyttöä rajoittavat opettajien ja oppilaiden asenteet, pedagogiset ja laitekantaan liittyvät tekijät. Tutkielmassa perehdytään matematiikan opetuksen muutoksiin aina perusopetuksesta lukio-opetukseen. Tutkimusaihetta tarkastellaan analysoimalla uusia Opetussuunnitelman perusteita, jotka astuvat voimaan elokuussa 2016. Erityisesti tarkastelussa ovat lukio-opetukseen vaikuttavat laskinuudistus (2012), matematiikan ylioppilaskokeen rakenneuudistus (2016) ja tietokoneiden käyttö ylioppilaskirjoituksissa (2019). Lisäksi tutkielma sisältää pohdintaa ja konkreettisia esimerkkejä, millä tavoin CAS-laskinta, pelillisyyttä ja ohjelmointia voi hyödyntää tehokkaasti opetuksessa. Tutkielman keskeisenä päätelmänä on, että matematiikan on kehityttävä maailman mukana ja kulttuuriseen muutokseen on vastattava kehittämällä oppimisympäristöä ja -menetelmiä. Tieto- ja viestintätekniikasta yksinään on kuitenkin turha odottaa ratkaisua osaamistulosten heikkenemiseen tai motivaatiopulaan. Uudet opetussuunnitelmat antavat kuitenkin mahdollisuuden monipuolistaa matematiikan opetusta TVT:n keinoin ja hyödyntää aktiivisesti erilaisia opetusmetodeja. Ohjelmointi tuo myös mukanaan kokonaan uuden osa-alueen matematiikan opetukseen, jolla voidaan kehittää muun muassa oppilaiden loogista päättelykykyä ja oman toiminnan ohjausta jo alkuopetuksesta lähtien.
  • Elovainio; Elovainio, Mirka (2016)
    More studies are needed to analyse eating related behaviours due to the health and wellbeing related outcomes of unhealthy eating habits. In addition, choosing between multiple food items and different diets has become more complicated, because selection of foods available has increased. As a result, the importance of individual factors affecting food choices has increased. Individual factors that have found to be associated with food choices and food include gender and food choice motives. Therefore, the aim of this study was to examine the potential changes in food choice motives from the year 2007 to year 2014 between genders, and examine whether changes in food choice motives predict relative vegetable and fruit intake in 2014. Additionally, one aims was to test whether differences in changes in food choice motives mediate the gender differences in vegetable and fruit intake. This study is based on data from on-going population-based prospective study called DIetary, Lifestyle, and Genetic determinants of Obesity and Metabolic syndrome (DILGOM). DILGOM is a sub-study of national FINRISK study. The data was analysed with quantitative methods. The main findings of this study were: (a) the importance of ethicality and price motives increased but the importance of health and pleasure food choice motives decreased between years 2007 and 2014 in all participants, (b) the importance of ethicality motive was the only food choice motive that increased more in women than in men from 2007 to 2014. Female gender, being married and change in health and ethicality motive predicted higher vegetable and fruit intake in 2014. Furthermore, change in the importance of ethicality motive mediated partly the associations between gender and vegetable and fruit intake in 2014. As health and ethicality motives predicted higher use of vegetables and fruit, influencing to these motives could be used in promoting higher vegetable and fruit intake in the future. More precisely, if the target is to decrease the disparity of vegetable and fruit intake between genders, should the target be on increasing importance of ethicality motive for men in respect of the results of this study. More studies should be conducted to gain more information about this topic. The methods should be improved and widen in the future if more and more reliable information about the associations and trends in food choice motives and food choices are needed.
  • Eronen, Janne (2016)
    Vertailen työssäni yläkoulun matematiikan oppikirjasarjoja yhtälönratkaisun näkökulmasta. Tutkittavaksi kirjasarjoiksi valitsin kustannusosakeyhtiö Tammen Kartion, Kolmion ja Kuution, MFKA:n Lasku-matikaisen, Sanoma Pron Laskutaidon sekä kustannusosakeyhtiö Otavan Piin. Aluksi johdattelen aiheeseen kertomalla, kuinka yhtälönratkaisu näkyy vahvasti peruskoulun opetussuunnitelmassa. Lisäksi kuvailen tutkimuksia, joiden mukaan yhtälönratkaisu koetaan vaikeaksi ja epämotivoivaksi aiheeksi ja pohdin oppikirjojen yhteyttä asiaan. Toisessa luvussa käyn läpi työn teoriataustaa. Määrittelen työn kannalta keskeiset käsitteet ja kuvaan yhtälönratkaisun opettamiseen ja yhtälönratkaisun oppimisen haasteisiin liittyvää kotimaista ja kansainvälistä tutkimusta. Kolmannessa luvussa määrittelen tutkimustehtävän ja tutkimuskysymykset. Päädyn tutkimaan, eroavatko oppikirjasarjojen rakenteet, opetusosuudet ja tehtävät toisistaan. Neljännessä luvussa kerron tutkimuksen toteutuksesta ja aikataulusta. Tutkimukselleni valitsen laadullisen, kuvailevan tutkimusotteen. Aineiston analysoin sisällönanalyysin keinoin. Viidennessä luvussa käyn läpi tutkimustuloksia kirjasarja kerrallaan. Lopuksi vertailen kirjasarjoja keskenään. Kuudennessa luvussa tiivistän tutkimukseni johtopäätökset. Suurimmat erot kirjasarjojen välillä ovat aihekokonaisuuden jakautumisessa eri lukuihin, asioiden johdattelutavoissa sekä toiminnallisten tehtävien ja haastavien tehtävien määrässä. Seitsemännessä luvussa pohdin tutkimukseni luotettavuutta. Pohdin lähteiden merkitystä, otoskokoa sekä laadullisen tutkimuksen erikoispiirteitä. Lopuksi pohdin tutkimustulosteni merkitystä sekä jatkotutkimusaiheita. Pohdin, että oppikirjojen samankaltaisuus voi olla hyvä asia tasa-arvon kannalta sekä tilanteita, joissa oppilas vaihtaa koulua. Jatkotutkimusaiheissa mietin kansaivälisyyttä, oppimistuloksia ja opettajien näkökulmaa.
  • Paalasmaa, Henri (2016)
    The duties of the state are no longer merely the classical tasks of waging war and guaranteeing internal control, but increasingly the state is responsible in fostering economic growth as well. The developmental state theory is one the most prominent growth theories that examines the role of the state in economic development. It offers a strong case against neoclassical free-market economic theories. The aim of this study is to analyze how the United Nation’s Development Program frames developmental state in order to promote human development in its 2013 Human Development Report. A secondary goal of this research is to analyze the impact of the developmental state theory on the policy prescriptions of the aforementioned report. To achieve this aim the method of frame analysis was used, more specifically Robert Entman’s reasoning devices and frame elements approach. To reduce ambiguity in the coding process a Computer-Assisted Qualitative Data Analysis Software (CAQDA) ATLAS.ti was utilized to code the material. The coding revealed which parts and themes of the material have high salience, or importance, and which parts are less emphasized. This process enabled to first articulate the frame and then analyze it as it is relevant to the research question. According to analysis the UN is eager to frame developmental state as a human development issue. It is important for states to get policy priorities right, rather than getting prices right. It repeatedly emphasizes that higher levels of human development are beneficial to economic growth. This is against the mainstream neoclassical economic theory. According to the UN, human development should be stressed already in the early stages of growth. To achieve human development, a state should focus on ample public spending, which is also the most salient topic in the material. However, the money is not enough by itself, the state also needs to have the means to enforce the goal-oriented public policies. Public spending and levels of human development have direct correlation. The analysis reveals that the UN wants to single out policies that are aimed to job creation and poverty reduction. Job creation, especially in the agriculture sector is beneficial to growth. The UN paints a progression of an ideal developmental state. First, the state needs to become development-friendly, rather than being merely market-friendly. When a developmental-friendly state introduces capable, innovative social programs it might become people-friendly. A people-friendly state provides equal and increasing opportunities to its people. When social exclusion is minimal and education and health care are inclusive the state becomes more competitive in the global market because of its strong human capital. The framing of a political issue is always meaningful. The fact that the UN has decided to frame the developmental state as a human development issue has its implications. The UN can be seen as an elite actor. The discourse of the elite has a notably strong effect. If developmental state and the UN gets associated in peoples’ thoughts, the developmental state might become more legitimate option to policy-makers. Reiteration of ideas becomes a self-reinforcing process. The UN has selected a small number of events from thousands of national, regional and international cases and built their arguments around them. This is what framing is about: frames have the power to stress some bits of information and disregard others.
  • Isoaho, Eemeli (2016)
    The 2015 World Summit Outcome Document underlined the fundamental role of sovereign states as protectors of their citizens from genocide, war crimes, crimes against humanity, and ethnic cleansing, but it further stressed that should a state fail to protect its citizens from such atrocities, the international community would have a responsibility to intervene. As the first UN document to explicitly declare that states would no longer be safe from foreign interference solely on the principle of sovereignty, the Outcome Document’s formulation of the emerging concept of “responsibility to protect” was unprecedented. In seeking to study the implementation of the responsibility to protect principle in the context of the African Union, this study analyses how the Union has conceptualized sovereignty vis-à-vis humanitarian interventions. The theoretical framework of study is built on two opposing notions of sovereignty a pluralist, state-centered sovereignty akin to traditional Westphalian sovereignty, which considers all states equal in their protection from foreign intervention, and a solidarist notion of sovereignty that prioritizes the protection of civilians against mass atrocities over the protection of states against foreign interference. The discussion of the study’s main findings draws on theories of political realism. The research analyses 346 communiqués issued by the Peace and Security Council of the African Union between 2004 and 2014 to ascertain whether the Union maintains a pluralist or a solidarist understanding of sovereignty. The method of analysis builds on content analysis and combines both quantitative and qualitative analysis. The analysis suggests a twofold argument. On the one hand, the AU PSC maintains a state-centered, pluralist understanding of sovereignty. The Peace and Security council categorically links sovereignty to the territorial integrity of member states, thereby conceptualizing sovereignty in the context of bordered nation-states. It also strongly rejects foreign humanitarian interventions and issues sanctions to primarily to protect states, not civilians. On the other hand, the findings suggest that the African Union is slowly moving towards a more solidarist notion of sovereignty that prioritizes civilian protection. Although most calls for sanctions relate sanctions to the protection of the state, since 2012 the AU PSC has increasingly called for sanctions on humanitarian grounds. The Peace and Security Council has also opened up its traditionally closed deliberations for engagement with civil society actors in open sessions on themes closely related to the protection of civilians. An analysis of the findings suggests that the African Union suffers from severe lack of financial self-sufficiency, which undermines its neutrality but also its ability to react rapidly to emerging crises. Moreover, the notion of subsidiarity and seeking African solutions to African problems are prevalent in the Union’s policy discussions, which contribute to rendering it more likely to oppose non-African interventions in its member states. A theoretical discussion of these findings from the perspective of political realism further points to growing economic interdependence and transnationalization of African crises as factors that might explain the African Union’s shift towards solidarist sovereignty.
  • Kujanpää-Heikkinen, Johanna (2016)
    Tutkimuksessa tarkastellaan nuoria 18–24-vuotiaita aikuisia, jotka ovat kohdanneet työttömyyden yhteydessä perusturvan aukkokohdan saaden samanaikaisesti kahta perusturvan etuutta. Nämä etuudet ovat työmarkkinatuki ja toimeentulotuki. Syyperusteinen työmarkkinatuki ei siis riitä ja toimeentulotukea paikataan toimeentuloturvalla. Aineistona tässä tutkimuksessa on Kelan tutkimusosastolla tuotettu TotuHelsinki-niminen aineisto ja Kelan työmarkkinatietoja. TotuHelsinki-aineisto on muokattu Helsingin kaupungin sosiaaliviraston asiakastietojärjestelmän tiedoista. Perusturvan aukkokohdan on Helsingissä kohdannut 1 168 nuorta aikuista vuonna 2009 ja 1 287 nuorta aikuista vuonna 2010. Samanaikaisesti perusturvan etuuksia saavista oli kumpanakin vuonna reilu puolet miehiä. Työmarkkinatukea ja toimeentulotukea samaan aikaan saaneet nuoret aikuiset, eivät ole saaneet tukia samaan aikaan kovin pitkään. Tukikuukausien keskimääräinen määrä on vain reilu kolme kuukautta. Jos tätä verrataan kaiken ikäisiin työmarkkinatukea ja toimeentulotukea samaan aikaan saaneisiin, nuorten 18–24-vuotiaiden tukikuukausien keskimääräinen määrä on noin puolta pienempi (3,2) kuin kaiken ikäisten tukikuukausien määrä (6,0). Nuoria 18–24 -vuotiaita aikuisia, jotka ovat saaneet koko vuoden 2009 tai 2010 työmarkkinatukea ja toimeentulotukea Helsingissä samaan aikaan on hyvin vähän. Kumpanakin vuonna näissä henkilöissä on ollut sekä miehiä että naisia. Nuorista aikuisista huomattavasti suurempi prosenttiosuus ikäluokasta ikävälillä 18–24 vuotta on Helsingissä saanut ainakin yhden kuukauden yhtä etuutta työmarkkinatukea tai toimeentulotukea kuin näitä kahta perusturvan etuutta samanaikaisesti Tarkasteltaessa postinumeroalueita Helsingissä suhteessa prosenttiosuuksiin tuensaajista, erottuu selvästi kolme aluetta, joissa on huomattavasti enemmän työmarkkinatukea ja toimeentulotukea ainakin yhden kuukauden samaan aikaan saaneita henkilöitä kuin muissa postinumeroalueissa. Vuonna 2009 näillä kolmella postinumeroalueella asui 60,9 prosenttia työmarkkinatukea ja toimeentulotukea samanaikaisesti saaneista nuorista aikuisista vuoteen 2010 osuus nousi 62,1 prosenttiin. Alueista positiivisesti erottuivat postinumeroalueet 001 ja 002, niissä oli kumpanakin vuonna vähiten työmarkkinatukea ja toimeentulotuke samaan aikaan saaneita nuoria aikuisia. Nämä negatiivisesti erottuneet postinumeroalueet 005, 007 ja 009 vastaavat Helsingin piirijakojärjestelmässä Keskistä, Koillista ja Itäistä suurpiiriä positiivisesti erottuneet postinumeroalueet 001 ja 002 vastaavat Helsingin piirijakojärjestelmässä eteläistä suurpiiriä. Työmarkkinatukea ja toimeentulotukea samaan aikaan saaneista 18–24 –vuotiaista vuonna 2009 yksin asuvia oli jopa 77,3 prosenttia ja vuoteen 2010 yksin asuvien määrä hieman nousi 78,8 prosenttiin. Sosiaaliturvan keskeisenä periaatteena Suomessa on pidetty sitä, että yhdessä asumistuen kanssa syyperustaisten perusturvaetuuksien tulisi olla tasoltaan sellaisia, että tarvetta turvautua toimeentulotukeen esiintyisi harvoin. Voidaan katsoa, että sosiaaliset oikeudet eivät toteudu nuorilla aikuisilla, jotka joutuvat olemaan työmarkkinatuella ja toimeentulotuella samanaikaisesti kohdattuaan perusturvan aukkokohdan. Positiivista on kuitenkin, että aikuistumisen kulttuurisen mallin ja elämänhallinnan kannalta nuorten 18–24 -vuotiaiden työmarkkinatuella ja toimeentulotuella samaan aikaan oleminen ei tämän tutkimuksen perusteella näyttäisi olevan vielä erityisen suuri ongelma. Keskimääräinen tukikuukausien määrä ei nuorilla ole kovin suuri. Samanaikaisten tukikuukausien määrä on nuorilla huomattavasti pienempi kuin kaiken ikäisillä, jotka saavat näitä tukia samaan aikaan. Voidaan todeta, että tukien samanaikainen saaminen ei ole nuorten kohdalla kovin suuri ongelma Helsingissä, kunhan tukikuukausien määrä ei kasva huomattavasti, sillä mitä pidempään tukia saadaan sitä suurempi vaikutus sillä on sekä aikuistumisen kulttuuriseen malliin että elämänhallintaan nuorilla aikuisilla.
  • Göös, Jani (2016)
    Tutkielman kohteena on lääketieteellinen kustannustehokkuusanalyysi ja erityisesti siinä esiintyvä problematiikka liittyen sellaisiin tutkimusten kohdehenkilöihin, joille ei ole syystä tai toisesta kertynyt tutkimuksen seurantajakson aikana kustannuksia. Tarkoituksena on kuvata kustannustehokkuusanalyysin käytännön toteutustapa keskittyen erityisesti bayesläisen päättelyn tarjoamiin mahdollisuuksiin nollakustannuspotilaiden estimoinnissa. Tutkimuksessa on käytetty akuutisti huonontuneen sydämen vajaatoiminnan lääkintään keskittyvää Revive II -tutkimusaineistoa. Täydelliselle aineistolle toteutetun kustannustehokkuusanalyysin tavoite on selvittää, onko uusi lääkintämuoto Levosimendan kustannustehokas perinteiseen käytössä olevaan lääkintätapaan verrattuna. Tehdyn analyysin perusteella laskennallinen kannattavuusrajapiste osuu 2400 dollariin päivältä, jonka jälkeen investoinnit Levosimendaniin eivät tuota enää lisähyötyä. Kannattavuusrajapistettä pienemmillä investoinneilla Levosimendan osoittautuu enintään 57 %:n todennäköisyydellä kustannustehokkaaksi vaihtoehdoksi. Toisena suurena ja pääasiallisena aihekokonaisuutena tutkielmassa paneudutaan nollakustannusten vaikutusten mallintamiseen bayesläistä päättelyä apuna käyttäen. Tutkielmassa nollakustannusten mukanaan tuomia jakaumallisia ongelmia pyritään ratkaisemaan nollakustannusten todennäköisyyttä ennustavan logistisen regressiomallin avulla. Tämän jälkeen regressiomallin tulokset yhdistetään positiiviset kustannukset omaavien henkilöiden logaritmiseen normaalimalliin tai gammamalliin. Näin saadusta sekamallista saadaan estimoitua potilaiden keskimääräiset kustannukset, jotka voidaan sijoittaa edelleen kustannustehokkuusanalyysiin. Mikäli nollakustannukset eivät ole hyväksyttäviä vaan puuttuvaa tietoa, halutaan niiden muodostama harha analyysissa minimoida. Puuttuvan tiedon paikkaaminen on toteutettu tutkielman viimeisessä osassa vahvalla informatiivisella priorijakaumalla. Sen avulla nollakustannukset omaaville potilaille tuodaan malliin ennakkotieto kustannusaineiston keskiarvosta ja hajonnasta. Sitä varten positiiviset kustannukset omaavien potilaiden ryhmän kustannuksiin sovitetaan jokin tunnettu jatkuva parametrinen todennäköisyysjakauma. Revive II -tutkimuksen kohdalla kustannuksia kuvaa parhaiten logaritminen normaalijakauma, jota lopullisessa mallissa käytetään priorijakaumana. Näin potilaiden kustannusestimaatit ovat hyväksyttäviin nollakustannuksiin verrattuna huomattavasti lähempänä täydellisen aineiston arvoja.
  • Tähtinen, Tuuli (2016)
    This master's thesis studies intergovernmental transfers from central to regional level in the Russian Federation. Although the reasoning federal grants is based redistribution and equity issues, there is a considerable amount of empirical evidence from different countries that transfers are often in part politically motivated. This thesis attempts to estimate the causal effect of the Russian regions’ political representation in the State Duma on the distribution of intergovernmental transfers. Questions of interest are whether malapportionment, parties’ and legislators’ electoral incentives, home town bias, or party affiliation affect the pattern of transfers. The theoretical background of this study consists of models about electoral competition and legislative bargaining. According to the models of electoral competition, parties target spending to either support or swing voters in order to maximize their votes and win elections. The model of legislative bargaining predicts that unequal representation can lead to unequal influence in the legislature and therefore to unequal distribution of public spending. The thesis uses panel data from the Russian regions that covers the years 2008-2013. To control for heterogeneity between the regions, the thesis employs fixed effects regression model. The robustness of the results is also tested using a generalized method of moments estimation. The results show that regions that produce large pro-incumbent vote shares are rewarded with additional transfers. This supports the Cox-McCubbins model’s prediction that parties allocate spending to their core districts. In addition, the results suggest that more representation per capita is associated with higher per capita transfers. The impact of legislators incentives and party affiliation on transfers is ambiguous.
  • Chandrasekaran, Sinduja (2016)
    NGS technologies and the advancement of bioinformatics methodologies have led to the start and success of many projects in genomics. One such project is the Caenorhabditis genome project, aimed at generating draft genomes for all the known and non-sequenced Caenorhabditis species. Except for C. elegans, the model organism responsible for discoveries such as the molecular mechanism of cell death and RNA interference, not much is known about other species in this genus. This hinders our understanding of the evolution of C. elegans and its distinct characteristics. This project is therefore an initiative to understand the Caenorhabditis genus. The aim of my project was to sequence and annotate the genome of Caenorhabditis doughertyi, as a part of the Caenorhabditis Genome Project. C. doughertyi is the sister species of C. brenneri, which is known for its high level of polymorphism among eukaryotes. It was initially found in the regions of Kerala, India by MA Felix in 2007 and consists of both male and female adults. The sequencing of C. doughertyi would pave the way for understanding the evolution of high diversity levels observed in C. brenneri. The raw data of the genome consisted of two paired-end libraries with insert size of 300- and 500 bp, with read lengths of 125 bp. The quality of reads was ensured by quality control measures such as trimming of adaptor sequences, error correction and removal of DNA from non-target organisms. The reads were then assembled using multiple assemblers and ABySS was decided as the best assembly based on metrics such as N50 and biological parameters like CEGMA. The draft genome was then annotated using MAKER pipeline and the orthologs were identified using OrthoMCL. The obtained draft genome can aid in preliminary comparative genomic analyses with other species in the genus. Further work may focus on improving the quality of this draft assembly towards a publication quality genome sequence for this species. ACM Computing Classification System (CCS): Life and medical sciences -> Computational biology    Life and medical sciences ->  Bioinformatics
  • Markova, Laura (2015)
    Tämän pro gradu –tutkielman aihe on digitaalisten oikeuksien hallinta (DRM) yhteistyöverkostoissa, tarkemmin rajattuna omistajuuden jäljitettävyys. Tutkielma on vertaileva kirjallisuuskatsaus suurien yhteistyöverkostojen käyttöön sopivista DRM-tekniikoista. Se pyrkii vastaamaan kysymykseen, millaisia eri tekniikoita on olemassa digitaalisen sisällön oikeuksien hallintaan, ja mikä tai mitkä niistä soveltuvat erilaisiin yhteistyöverkostoihin. Tutkielman tuloksena nähdään, että parhaisiin tuloksiin päästään eri DRM-tekniikoita yhdistämällä. Perinteistä salaamista, vesileimoja ja sormenjälkiä, sekä laitteistoihin lisättäviä tietoturvaominaisuuksia voidaan hyödyntää parhaan lopputuloksen saamiseksi. Kaikkia näitä suojaustekniikoita kehitetään jatkuvasti, ja pyritään saamaan niistä yhä turvallisempia ja vankempia eri salausavaimia, -tyylejä ja salauskertojakin käyttämällä. Näiden suojaustekniikoiden monipuolinen käyttö johtaakin luotettavimpaan ratkaisuun, kun digitaalista sisältöä halutaan jakaa yhteistyöverkostoissa.
  • Jari, Anttila (2015)
    Tarvepohjaisen henkilöresursoinnin tavoitteena on madaltaa projektiorganisaatiota ja vähentää kustannuksia tehokkaammalla viestinnällä, jossa pyritään viestimään oikea ja riittävä tieto oikeille henkilöille. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää keskeiset menetelmät, jotka tukevat tarvepohjaisen henkilöresursoinnin käyttämistä hajautetussa ohjelmistokehityksessä. Tunnistettujen menetelmien perustella tutkitaan, soveltuuko tarvepohjainen henkilöresursointi hajautettuun ketterään ohjelmistokehitykseen. Tutkielmaa varten käsiteltiin aiheen kannalta keskeisimmät käsitteet liittyen ketteriin kehitysmalleihin, hajautettuun ohjelmistokehitykseen ja tarvepohjainen henkilöresursointi. Tämän lisäksi tutustuttiin aikaisempiin tutkimuksiin, jotka liittyivät hajautettuun ketterään ja avoimeen ohjelmistokehitykseen. Tutkimusongelmaa tutkittiin analysoimalla lähdekirjallisuutta ja tutkielmaan liittyvää tapaustutkimusta. Tutkielmaan liittyvän tapaustutkimuksen aineistonkeräys tehtiin keväällä 2015. Tapaustutkimuksen kohteena oli 2013–2015 toteutettu ohjelmistoprojekti, jonka projektipäällikkönä kirjoittaja toimi. Tapaustutkimuksen kohteena olleessa projektissa käytettiin tarvepohjaista henkilöresursointia, kehitystä oli hajautettu neljään paikkaan Suomessa ja siinä pyrittiin noudattamaan ketteriä periaatteita. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluin asiakkaalta ja kirjoittajan muistelmin. Tutkielman johtopäätösten perusteella hajautetussa ohjelmistokehityksessä voidaan käyttää tarvepohjaista henkilöresursointia, mutta ketterän kehityksen näkökulmasta kehitystä ei voida tehdä noudattamalla kaikkia ketterän kehityksen periaatteita. Hajautuksella ja tarvepohjaisella henkilöresursoinnilla on vaikutusta johtamistyyliin, tietämyksenhallintaan, rooleihin ja organisaatiomalliin. Tarvepohjaista henkilöresursointia tukevat keskeiset periaatteet liittyvät avoimeen ja informaaliin viestintään, modernien sähköisten viestintävälineiden käyttöön, avoimiin ja mukautuviin prosesseihin, projektipäällikön osaamiseen, mandaattiin ja tiiviiseen yhteistyöhön asiakkaan kanssa, ja olemassa oleviin ihmissuhteisiin. Tutkielman tulokset antavat rohkaisevia viitteitä siitä, että ohjelmistokehitys sopeutuu nykyaikaiseen tapaan työskennellä ajasta ja paikasta riippumatta ja organisaation sisäistä osaamista voidaan hyödyntää joustavasti. Tarvepohjaisen henkilöresursoinnin voidaan nähdä sopivan tilanteeseen, jossa halutaan lähteä kehittämään uutta sovellusta nopeasti palautteen pohjalta ilman pitkäkestoista määrittelytyötä.
  • Rasheed, Junaid (2015)
    The World Wide Web has emerged as a powerful tool and an entity that has formed a major part of everyday human life. Since web technology has become vital to humans, it is emerging as a platform where web applications mean more than they have ever meant. This demands for the user experience to be pleasurable and fast. But the disruptions in flow in traditional web applications stop the user from getting the desired experience. Initially web browsers were developed for displaying static pages linked together and user navigated to retrieve information from a server. This phenomenon is also known as multipage paradigm. It took more than two decades to evolve from a mere information-displaying entity to an application execution platform. The Ubiquitous nature of the web changed the trends, and complex web applications started emerging. These applications on user actions reload the entire web page from the server. Client and server communicate using synchronous communication mode. User action on the client triggers a call to the server and blocks the input/output until the server responds. Even after the advancement of web technologies, the web applications multipage paradigm remains the same and so do the problems of disruption in the user experience and application workflow. This thesis analyzes the design and development of modern web applications aimed at providing new single page paradigm and asynchronous communication between the client and the server to solve problems found in the multipage web application paradigm. This thesis also discusses the tools and technologies used in building single page web applications. The new single page paradigm introduces some challenges that are also considered in this thesis. Furthermore, the thesis covers that how the new paradigm can be used to develop applications on fragmented devices. Finally, the thesis describes the implementation of an example application aimed at producing a single page paradigm.
  • Pennanen, Teppo (2015)
    This thesis is a study on Lean Startup metrics. It attempts to answer what is measured and how in Lean Startup, how it differs from other software measurement and what information needs today's startups have. This study has literature study and an empirical survey using real start-ups. This study explains how the software measurement has changed over the years and what kind of metrics Lean Startup suggests to be used and why. It shows differences in measurement use between traditional start-ups and Lean Startups. This study suggest reasons and motivations to use measurement in start-ups and gives examples when not to. In the scope of this study a survey with questionnaires and interviews was conducted. It showed distinctly different attitudes towards measurement between traditional start-up entrepreneurs and those who like to call themselves Lean Startup entrepreneurs. Measurement in Lean Startup is not an end in itself, but a useful tool for gaining feedback for the gut-feelings of an entrepreneur. Metrics, when meaningful and correct, communicate the focus within a start-up and will objectively evaluate the business' success.
  • Havukainen, Heikki (2015)
    Managing a telecommunications network requires collecting and processing a large amount of data from the base stations. The current method used by the infrastructure providers is hierarchical and it has significant performance problems. As the amount of traffic within telecommunications networks is expected to continue increasing rapidly in the foreseeable future, these performance problems will become more and more severe. This thesis outlines a distributed publish/subscribe solution that is designed to replace the current method used by the infrastructure providers. In this thesis, we propose an intermediate layer between the base stations and the network management applications which will be built on top of Apache Kafka. The solution will be qualitatively evaluated from different aspects. ACM Computing Classification System (CCS): Networks -> Network management Networks -> Network architectures
  • Ni, Shuai (2015)
    Gene expression programs driven by transcription factors (TF) play pivotal roles in both normal cell differentiation and tumorigenesis. However, the links between genomic mutations and transcriptional dysregulation in gene expression profiles are largely unknown. Single nucleotide polymorphism (SNP) caused alterations in DNA-binding affinity of transcription factors are likely to be a major factor in many quantitative trait conditions, including familial predisposition to various types of diseases such as cancer. Therefore, the identification of SNPs that cause gene dysregulation by changing TF DNA-binding specificity may discover potential therapeutic cancer targets. Several transcription factors such as ERG, ETV1 and FLI1 from the ETS (E twenty-six) family are known for their oncogenic functions in prostate cancer and play pivotal roles in malignant transformation and tumor progression. Therefore, in this work, we conducted a comparative genomic study between human and mouse, focusing on the ETS family transcription factor regulated elements and identifying SNPs that can potentially affect ETS family TF DNA-binding to the enhancer elements, which, in turn, may initiate aberrant expression of genes under regulation. This analysis in combination with ChIP-seq data of ETS family members and known risk loci in prostate cancer, we define a novel ETS-regulated enhancer element that may confer prostate cancer risk. Through targeted resequencing of a 8449 bp region in 184 cases and 188 controls, we identify several novel SNPs that may impact on gene regulation underpinning prostate cancer susceptibility.