Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 6755
  • Lahtinen, Aki (2015)
    Fuusioreaktiossa kaksi kevyttä ydintä yhtyy yhdeksi raskaammaksi ytimeksi ja samalla vapautuu energiaa. Fuusioreaktio tarvitsee tapahtuakseen hyvin korkean lämpötilan, minkä seurauksena aine on olomuodoltaan plasmaa. Esimerkiksi fuusioreaktoreissa käytettäväksi suunniteltu vedyn isotooppien deuteriumin ja tritiumin välinen reaktio vaatii tapahtuakseen plasman kuumentamista yli 100 miljoonan kelvinin lämpötiloihin. Tutkituin fuusioreaktorimalli on tokamak, jossa kuumaa plasmaa hallitaan toruksen muotoisessa kammiossa voimakkaiden magneettikenttien avulla. Plasmaa koossapitävästä magneettikentästä huolimatta plasmasta karkaa hiukkasia, jotka lopulta osuvat kammion pinnoille. Yksi tapa kammion pintoihin kohdistuvan lämpö- ja hiukkasvuon pienentämiseksi on suihkuttaa kammioon epäpuhtausatomeja tai -molekyylejä jäähdyttämään reunaplasmaa. Typpi on osoittautunut kiinnostavaksi vaihtoehdoksi tähän tehtävään. Typen kulkeutuminen ja kertyminen reaktorikammion sisällä vaatii kuitenkin vielä lisätutkimuksia. Typen harvinainen isotooppi 15N tarjoaa mahdollisuuden tutkia näitä kysymyksiä. Tyypillisesti tämä tehdään merkkiainekokeiden avulla, jolloin reaktorikammioon suihkutetaan valittua merkkiainetta tunnetuissa olosuhteissa ja kokeen jälkeen selvitetään merkkiaineen jakauma reaktorikammion pinnoilla. Tässä työssä keskityttiin seinätiiliin, jotka on irrotettu ASDEX Upgrade -fuusioreaktorista (AUG) vuosien 2010-2011 koekampanjan jälkeen. Kyseisen koekampanjan lopussa suoritettiin 15N-merkkiainekoe. Työssä tutkittiin tiilistä porattujen näytteiden 15N-pitoisuuksia lentoaika-rekyylianalyysilla (Time Of Flight Elastic Recoil Detection Analysis, TOF-ERDA), ydinreaktioanalyysilla (Nuclear Reaction Analysis, NRA) ja sekundääri-ionimassaspektrometrialla (Secondary Ion Mass Spectrometry, SIMS). Vertailun vuoksi tutkittiin myös 15N:llä implantoituja testinäytteitä. Tutkielman alkuosassa esitellään lyhyesti tokamak-fuusioreaktorin toimintaa, plasman vuorovaikutusta reaktorin seinämän kanssa, typen käyttöä fuusioreaktoreissa, merkkiainekokeita sekä käytetyt mittausmenetelmät. Tutkielma loppuosa keskittyy suoritettuihin mittauksiin, niiden analyysiin ja tuloksiin sekä johtopäätöksiin. Tulosten perusteella mittausmenetelmien välillä on merkittäviä eroja AUG-näytteiden kohdalla, kun taas implantoiduille näytteille erot menetelmien välillä ovat pienet. Erot johtuvat todennäköisesti AUG-näytteiden epätasaisesta pintarakenteesta, minkä seurauksena typen jakauma näytteiden pintakerroksissa vaihtelee. TOF-ERDA:lla tutkittiin näytteistä mahdollisimman sileää pintaa luotettavan analyysin onnistumiseksi. NRA-mittauksissa protonisuihku kohdistui näytteen keskelle suuremmalle pinta-alalle. Suureen alueeseen sisältyy myös karkeampia kohtia, joihin merkkiaineen kertyminen on sileää pintaa suurempaa. Tämän seurauksena NRA:lla saadaan selvästi suurempia tuloksia 15N:n pintatiheydelle kuin TOF-ERDA:lla. Kvadrupolimassaspektrometrissa ilmenneiden ongelmien vuoksi SIMS-mittauksia suoritettiin vain yksi, minkä vuoksi optimaalisten asetusten löytäminen 15N:n mittaamiseen SIMS:llä vaatii vielä lisätutkimuksia.
  • Forsell, Marianne (2015)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee pallogeometriaa. Pallogeometria on yksi epäeuklidisista geometrioista, sillä se ei noudata jokaista viittä Eukleideen postulaattia, joihin tasogeometria tuloksineen perustuu. Työn alkupuolella käsitellään tarkemmin paralleelipostulaattia, joka on erottava tekijä euklidisen ja epäeuklidisen geometrian välillä. Pallogeometrian osuus aloitetaan pallon määritelmällä, josta siirrytään isoympyrän määritelmään. Isoympyrän käsite on hyvin oleellinen tässä tutkielmassa esitettyjen lauseiden ja tulosten kannalta. Tutkielmassa esitellään lisäksi pallokolmion, napakolmion ja pallokulman määritelmät. Pallokolmion sivut muodostuvat isoympyrän kaarista ja pallokulmankin käsite liittyy hyvin läheisesti isoympyrään. Pallokulman suuruus voidaan nimittäin laskea isoympyrän kaaren pituutena. Tutkielmassa esitellään myös kolmioepäyhtälö pallokolmioille sekä hieman yllättäväkin tulos siitä, että pallokolmion kulmien summa ei ole vakio. Se on suurempi kuin tasokolmion kulmien summa, mutta pienempi kuin 540 asetta. Tämän tutkielman lopussa käsitellään pallokolmioiden yhdenmuotoisuuslauseita. Tasokolmion yhdenmuotoisuuslauseet ovat yleistettävissä pallokolmioille, mutta pallokolmioille on olemassa myös yhdenmuotoisuuslause, joka ei päde tasogeometrian kolmioille. Kyseinen lause esitellään ja todistetaan tässä tutkielmassa. Lisäksi tutkitaan peilauksen aiheuttamaa eroavaisuutta tasogeometrian ja pallogeometrian yhdenmuotoisuudessa. Tutkielman viimeisenä aiheena esitellään pallokolmion pinta-alan määritelmä sekä tarkastellaan isoympyröiden ja pallon halkaisijan rajoittamaa pallokappaletta – lunea.
  • Hämäläinen, Eva-Julia (2015)
    Globalisaatio ja kansainvälisen muuttoliikkeen räjähdysmäinen kasvu ovat haastaneet perinteisen maailmankuvamme ja käsityksemme itsenäisistä valtioista. Maahanmuuttoa koskevassa poliittisessa filosofiassa on enenevässä määrin ryhdytty tarkastelemaan kriittisesti valtiosuvereniteettia. Samalla on kyseenalaistettu valtion oikeus rajakontrolliin, maahanmuuton estämiseen ja maahanmuuton kriteerien omaehtoiseen asettamiseen. Rajakontrollin katsotaan usein olevan ristiriidassa liberaalien arvojen ja ihmisoikeuksien kanssa. Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Christopher Heath Wellmanin valtion rajakontrollia puolustavaa argumenttia. Wellman pyrkii ratkaisemaan valtiosuvereniteetin, ihmisoikeuksien ja rajakontrollin välisen jännitteen yhdistämällä liberaalin ajatuksen yksilön moraalisesta arvosta antiliberaaliin ajatukseen kollektiivisesta oikeudesta itsemääräämiseen. Hänen argumenttinsa rakentuu kolmesta premissistä: 1) valtiolla on oikeus itsemääräämiseen, 2) itsemääräämisoikeuteen sisältyy yhdistymisvapaus ja 3) yhdistymisvapauteen kuuluu oikeus olla yhdistymättä. Näistä kolmesta premissistä Wellman päättelee, että valtioilla on halutessaan oikeus evätä maahanpääsy kaikilta maahan pyrkiviltä yksilöiltä. Wellmanin johtopäätös on radikaali ja jyrkkä. Sen mukaan valtioilla olisi oikeus sulkea ovensa myös kaikkein heikommassa asemassa olevilta pakolaisilta ja turvapaikanhakijoilta. Tutkielmassa käsitellään Wellmanin argumentin premissejä ja johtopäätöstä kriittisesti. Työ etenee Wellmanin argumentin mukaisesti tarkastellen ensin hänen käsitystään valtion itsemääräämisoikeudesta. Argumentti sitoo kollektiivisen itsemääräämisoikeuden poliittiseen legitimiteettiin ja ryhmän kykyyn suojella ihmisoikeuksia. Liberalismin sitoutuminen arvoindividualismiin ja yksilön oikeuksiin asettaa Wellmanin näkemykselle haasteita. Työssä esitetään, ettei Wellman pysty näitä haasteita täysin ratkaisemaan. Tämän jälkeen tarkastellaan argumentin toista ja kolmatta premissiä yhdistymisvapaudesta ja sen ulossulkevasta ulottuvuudesta. Luvussa tarkastellaan kriittisesti Wellmanin näkemystä yhdistymisvapaudesta ja valtiosta yhdistymisvapauden oikeudenhaltijana. Lisäksi esitetään kaksi Wellmanin jyrkän johtopäätöksen haastavaa esimerkkiä kilpailevista oikeuksista. Näistä ensimmäiseen Wellman pyrkii antamaan ratkaisuehdotuksen. Toinen esimerkki osoittaa, että argumentti asettaa poliittisen yhteisön vähemmistön enemmistön tyrannian alle. Viimeisessä varsinaisessa luvussa tutkielman näkökulma vaihdetaan Wellmanin argumentin sisäisestä tarkastelusta valtion alueellisten oikeuksien tarkasteluun. Näkökulmanvaihdos osoittaa, miksi Wellman tarvitsee argumenttiinsa sen eri osat ja lisäulottuvuudet. Luvussa esitetään, että yhdistymisvapaus ei ole vastaus maahanmuutto- ja rajakontrollikysymykseen. Tämän takia Wellman joutuu antamaan itsemääräämisoikeudelle lisäulottuvuuden. Luvun lopussa osoitetaan, että tämä lisäulottuvuus tuo näkemykseen kommunitaristisia haasteita, joista Wellman on pyrkinyt irrottautumaan. Lisäksi näkemys perustuu konsekventalistisiin huolenaiheisiin eikä Wellmanin kannattamaan deontologiseen käsitykseen valtion itsemääräämisoikeudesta. Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, ettei Wellmanin kollektiiviseen itsemääräämisoikeuteen ja yhdistymisvapauteen perustuva argumentti tarjoa oikeutusta valtion oikeudelle kontrolloida rajojaan. Argumentti kaipaa tuekseen perustelun itsemääräämisoikeuden lisäulottuvuuden hyväksymiselle.
  • Toroskainen, Essi (2015)
    Tämä Pro gradu –työ tarkastelee julkista keskustelua työhyvinvoinnista Helsingin Sanomissa. Tutkimusaineisto koostuu Helsingin Sanomissa 24.9.1999-8.9.2014 välisenä aikana julkaistuista työhyvinvointiaiheisista teksteistä. Aineisto käsittää yhteensä 112 artikkelia. Tutkielman tavoitteena on selvittää työhyvinvoinnin saamia merkityksiä siitä käytävässä julkisessa keskustelussa. Työhyvinvointia käsitellään mediassa näyttävästi, ja keskusteluun osallistuvat tahot ovat moninaisia. Työhyvinvointia merkityksellistetään keskusteluissa kuitenkin vaihtelevin, jopa ristiriitaisin tavoin ja siihen liitetään erilaisia odotuksia, toiveita ja näkemyksiä. Tutkimuksessa analysoidaan kehys- ja diskurssianalyysin avulla sitä, minkälaisia merkityksiä työhyvinvointi saa Helsingin Sanomien tuottamassa julkisessa keskustelussa sekä minkälaista diskursiivista kuvaa työhyvinvoinnista keskustelu kokonaisuudessaan tuottaa. Tutkimuksen teoreettinen kontribuutio on yhtäältä työhyvinvoinnin tutkimuskentän syventämisessä ja erityisesti se kääntää katseen työhyvinvointiin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuvana ilmiönä. Toisaalta se pureutuu merkitysten ja diskurssien rakentumiseen sekä määrittelyvallan ja toimijuuden problematiikkaan journalistisissa teksteissä. Metodisesti tutkimus yhdistää kvantitatiivista sisällön erittelyä sekä kehys- ja diskurssianalyyttista tutkimusta. Tutkimuksen tuloksena esitetään kaksi vallitsevaa työhyvinvoinnin diskurssia, jotka rakentuvat teksteissä ilmenevissä työhyvinvoinnin kehyksissä. Vallitsevina työhyvinvoinnin kehyksinä näyttäytyvät talouden- johtamisen- ja jaksamisen kehykset. Vallitsevina työhyvinvoinnin diskursseina esitetään arjen puurtajat –kokemusdiskurssi sekä suomalaisen työn pelastajat –talkoodiskurssi. Ne rakentavat kuvaa työhyvinvoinnista yhtäältä tuottavana sijoituksena ja taloudellisen riskin minimoimisena, jossa hyvinvoinnin lisääntyminen itsessään ei ole arvokasta ja kansalaiset ovat voimattomia hallitsemaan omaa hyvinvointiaan. Toisaalta työhyvinvointi näyttäytyy teksteissä yhtenä kansallisen tulevaisuusstrategian työkaluna, jossa työhyvinvointia koskevan asiantuntijuuden avulla kansalaiset valjastetaan hallitsemaan omaa hyvinvointiaan, ja sitä kautta turvaamaan hyvinvointivaltion tulevaisuuden. Johtopäätöksissä työhyvinvointikeskustelun todetaan olevan yhteydessä yhteiskunnassa käytävään laajempaan arvokeskusteluun ja arvojen muutokseen. Pahoinvointi työelämässä alistuu keskustelussa tärkeimpinä näyttäytyvien taloudellisten tavoitteiden alla luonnolliseksi ja hyväksyttäväksi osaksi kehitystä, jossa ihmisten hyvinvointi on tavoiteltavaa ainoastaan osana talouden ja tuottavuuden strategioita. Näkökulmat työhyvinvointiin ovat toisaalta menneeseen katsovia korostaen työntekijöiden asemaa yhteiskunnan vallanpitäjien armoilla, toisaalta ne luotaavat tulevaa avoimuuden ja yhteistyön kautta. Politiikan toimijoiden perääntyminen keskustelusta edellyttää journalismilta entistä aktiivisempaa otetta aidon dialogisuuden rakentamisessa erityisesti kansalaisyhteiskunnasta nousevien avausten sekä muiden keskusteluun osallistuvien tahojen välille.
  • Ahonen, Liisa (2015)
    Työssäni selvitin, miltä suomalainen kotisyntymä näyttäytyy kasvavien ja nykyisten ammattilaisten, kotikätilön ja opiskelijan näkökulmista. Kysyin, minkälaisia merkityksiä he antavat työlleen ja kodille syntymän paikkana. Pohdin myös miten käsitteellistää luonnollista syntymää sekä siihen liittyvää kotona tehtävää kätilötyötä osana suomalaista ja myöhäismodernia kontekstia. Empiirinen aineistoni koostui neljän kätilön ja neljän opiskelijan teemahaastatteluista. Tutkimukseni näkökulma on feministisesti orientoitunut ja naisspesifinen. Lähestyin raskautta ja kotisynnytystä naisvaltaisen ammattialan eli kätilötyön kautta. Analysoin laadullista aineistoani teoriasidonnaisen luentana. Pohdin haastattelupuhetta myös suhteessa materiaaliseen mm. Reigerin ja Dempseyn (2006) tekstin inspiroimana. Kiinnostus kotikätilötyöhön limittyi ammattilaisilla naisten tarpeisiin sekä työssä saatuihin näkymiin itsenäisemmän ja jatkuvuuksin rakennetun kätilötyön mahdollisuuksista. Kaikki opiskelijat olivat suunnitelleet kotisynnytystä ja opiskelijoilla oli vahva halu kehittyä fysiologisen syntymän ammattilaisiksi ja he olivat itseopiskelulla ja formaalin koulutuksen ulkopuolisella koulutuksilla jo opiskeluaikanaan luoneet voimakkaan viitekehyksen ei-interventionistisesta ja naisen tarpeista lähtevästä kätilötyöstä. Opinnoissa he neuvottelivat jatkuvasti tilaa tämänkaltaiselle kätilötyölle ja suuntasivat kotimaisten harjoitteluympäristöjen puutteen takia harjoitteluihin myös ulkomaille kätilöehtoisiin ympäristöihin. Kotikätilötyön lähtökohdaksi kuvattiin ajan kanssa mahdollistuva suhteen luominen synnyttävään naiseen ja tuttuus. Synnytyksessä kätilötyötä kuvattiin odottamisena ja tarkkailevana läsnäolona, jossa sosiaalisella ja terapeuttisen emotionaalisen työn kautta rakennettu turva tulkittiin materialisoituvan kehoon. Myös riskejä luettiin osana laajempaa hyvinvointia. Tulkitsin että keskeiset ristiriidat suhteessa sairaalakätilötyöhön olivat instituution kartesiolainen kehonkuva ja tuottava ja lineaarinen aika, joka ei tunnistanut työssäni kuvaamia sosiaalis-materiaalisia suhteita. Autonomisempi asema mahdollisti ajan hallintaa. Koti nähtiin myös symbolina kätilön roolille naisen kumppanina ja tiedon synnyttämisen paikkana, jota oli mahdollisuus levittää myös sairaalaan. Koti sai työn paikkana haastateltavien puheessa moninaisia puolia ja se oli sekä helppo, syvästi tyydyttävä että raskas. Toisaalta kätilöt kuvailivat siirtymäkohdassaan kotiin myös äärimmäisiä pelon tunteita ja moraalisen riskin uhkaa, joka liittyi kulkemisesta vastoin suomalaisen järjestelmän autoritaarista tietoa ja ammatillista koheesiota. Haastateltavat yhdistelivät pragmaattisesti erilaisia tietopohjia. Tulkitsin, että näyttöön perustuvan hoitotyön ihanne oli tärkeä resurssi myös puhdistettaessa kulttuurisesti vierasta kotisynnytystä tieteen kautta.
  • Hohenthal, Michael (2015)
    In most countries there is today more than ever an ongoing discussion about public debt. The purpose of this paper is to highlight the effects of public debt on exercising fiscal policy and the consequences of public debt for the society. As a base this paper first deals with a situation where individuals of one generation live for two periods. A framework for that is developed. This framework is then extended to four multi-period versions. I first extend the framework to one with overlapping generations and inter-generational transfers of wealth. This extension is then modified to take into account transaction costs of the collection of taxes. Next I take into account the distortion effects of the taxation. Then I deal with the pricing of public debt and the final extension describes what is required for a fiscal policy to be considered sustainable. The basic framework shows that with public expenses being kept constant, periodic changes in taxes do not affect the wealth and the consumption of individuals. However, their savings will change in order to balance the variation in taxes. The extension with overlapping-generations implies that if the wealth transfer is positive, changes in public debt will have no effect on the consumption and the net wealth of the individual. If the transfer is zero, there will be an effect, just as in the case with transaction costs connected to the tax collection. It turns out that with distortionary taxation the optimal taxation policy is to keep the periodic tax burden constant. I then show that future budget surpluses are needed to finance public debt and that knowledge of the past affects the present budget surplus and the evaluation of the present public debt. Finally I prove that limiting the public debt to the present value of future increases of the real GNP is a sustainable fiscal path. With perfect capital and labour markets, public debt does not have an impact on the wealth of the society and its individuals. However, in reality the capital and the labour markets are not perfect and there are different transaction costs and negative effects of taxation. Under these circumstances, increased public debt clearly negatively impacts the net wealth. Public debt also creates fiscal requirements on the economic development of the society. The amount of public debt can equal the present value of all future budget surpluses, but cannot exceed the discounted future increases of the real GNP.
  • Väänänen, Lauri (2015)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkimuskohteena ovat vuoden 2011 eduskuntavaaliehdokkaiden kannanotot homo- ja lesbopareille myönnettävään perheen ulkoiseen adoptio-oikeuteen. Ehdokkaiden välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä tarkastellaan sukupolvi- ja puoluenäkökulmasta. Lisäksi ehdokkaiden kommenteista nostetaan esille niitä teemoja, jotka ilmenevät ehdokkaiden perustellessa mielipiteitään. Teemojen ohella selvitetään millaisia ihanteita perheestä ehdokkaiden mielipiteisiin sisältyy. Tutkielman viitekehys tulee kriittisestä perhetutkimuksesta. Aineistona tutkielmassa on käytetty Helsingin Sanomien vuoden 2011 eduskuntavaalikoneeseen vastanneiden ehdokkaiden kantoja ja niiden perusteluita kysymykseen: ”Eduskunta hyväksyi vuonna 2009 lain, joka mahdollistaa parisuhteensa rekisteröineille homo- ja lesbopareille perheen sisäisen adoption. Pitäisikö homo- ja lesboparien saada oikeus myös perheen ulkopuoliseen adoptioon?”. Aineiston analyysi on toteutettu sisällönanalyysillä. Lisäksi analyysimenetelmänä on hyödynnetty ristiintaulukointia. Tutkielma osoittaa, että puoluevalinnalla ja sukupolvella on merkitystä suhtautumisella homo- ja lesboparien oikeuteen perheen ulkoiseen adoptioon. Nuorimmat sukupolvet ovat suhtautumisessaan myönteisempiä kuin vanhemmat sukupolvet. Puolueiden kohdalla sukupolvien väliset erot eivät kuitenkaan kaikissa puolueissa ole selkeitä. Kommenteissa esille nousevia teemoja ovat: adoptio-oikeuden myöntäminen, lapsen asema adoptiossa, sekä homo- ja lesboparien kyky toimia vanhempina. Keskeiseksi tekijäksi kannanottojen muodostumisessa nousee suhtautuminen heteroseksuaaliseen ydinperheeseen. Ehdokkaiden perheihanteet noudattavat pitkälti kahtiajakoa heteroseksuaalisen ydinperheen ihanteen ja monimuotoisen perheen ihanteen välillä. Ensimmäinen ihanteista ilmenee muun muassa korostamalla lapsen tarvetta isään ja äitiin, sekä homo- tai lesboparin vanhemmuuden pitämisenä luonnottomana. Monimuotoisen perheen ihanne puolestaan näkyy korostamalla hyvän vanhemmuuden ominaisuuksina kykyä rakkauteen ja huolenpitoon, eikä sukupuolella katsota olevan merkitystä. Näiden kahden perheihanteen väliin jää monimuotoisuuden hyväksyvä perheen ihanne, jossa korostetaan myös vanhempien kykyä rakkauteen ja huolenpitoon, mutta nähdään ensisijaisesti lapselle parhaana perheenä heteroseksuaalinen ydinperhe.
  • Kankare, Pinja (2015)
    Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään niitä tekijöitä, jotka inspiroivat ja motivoivat toimitusjohtajia kehittymään urallaan kohti johtajan asemaa sekä motivoitumaan roolissaan toimitusjohtajana. Tulen tarkastelemaan suomalaisten toimitusjohtajien kertomuksia työurastaan sekä heidän kuvailujaan urapolkunsa kannalta merkityksellisistä askeleista. Hyödynnän tutkielmassani itsemääräytymisteoriana (Deci & Ryan, 1985, 2002) tunnettua makroteoriaa ihmisen motivaatiosta, emootioista ja persoonallisuudesta. Tutkielmani aineisto koostui suomalaisten suuryritysten toimitusjohtajille tehdyistä teemahaastatteluista (N=20), jotka kerättiin osana johtamisen ja työpsykologian alan väitöstutkimusta (Kulla, 2011) kevään ja kesän 2009 aikana. Tästä aineistosta esiin nousseita rakenteita tarkasteltiin laadullisesta näkökulmasta käsin, temaattisen analyysin keinoin. Tutkimukseni kohteena olivat haastateltavien itsensä esittämät näkemykset ja kertomukset omista kokemuksistaan työuransa aikana. Näitä havaintoja pyrittiin heijastamaan itsemääräytymisteorian tarjoamiin näkökulmiin motivaatiosta ja arvioimaan valitun teoreettisen viitekehyksen käytettävyyttä tässä kontekstissa. Tutkimustulokset osoittivat, että toimitusjohtajat ovat autonomisia ja itseohjautuvasti toimivia henkilöitä. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että heitä motivoivat useat erilaiset tekijät, joilla ei ole yhteyttä palkkauksen tai muiden työstä saatavien kompensaatioiden kanssa. Miltei kaikki toimitusjohtajat toivat esille työn tarjoamien haasteiden ja oppimismahdollisuuksien merkityksen motivaatiolleen. Myös riskinotto, vaikeiden tavoitteiden saavuttaminen ja arvostuksen tunteminen nousivat heidän motivaationsa kannalta keskeisiksi seikoiksi. Itsemääräytymisteoria tarjosi keinoja toimitusjohtajien motivaatiorakenteen tarkempaan arviointiin ja osoitti, että toimitusjohtajat toimivat varsin sisäisistä motivaatiotekijöistä käsin ja osoittivat itsemääräytymisteorian mukaista motivaation sisäistymistä, vaikkakin myös vaihtoehtoisille tulkinnoille jäi tilaa. Voidaan myös sanoa, että toimitusjohtajat kokivat työnsä itselleen vahvasti merkitykselliseksi ja oman arvomaailmansa mukaiseksi sekä toimivat työssään varsin itsemääräytyneesti.
  • Tanner, Niina (2015)
    Abstrakti Kontrollin kokemuksen merkityksellisyys niin ihmisen fyysiselle kuin psyykkisellekin hyvinvoinnille on tullut selvästi esiin vuosien saatossa tehdyissä psykologisissa ja sosiologisissa tutkimuksissa (Skinner, 1996). Ongelmaksi kontrollin käsitteitä koskevalla tutkimuskentällä on kuitenkin muodostunut kontrolliin liittyvien käsitteiden moninaisuus ja epäyhtenäisyys, mikä näkyy esimerkiksi käsitteiden suoranaisena ristiriitaisuutena ja päällekkäisyytenä. (Mt.) Yksi keskeinen käsitteellistä sekaannusta aiheuttanut kontrollin käsite liittyy Julian Rotterin sosiaalisen oppimisen teoriansa yhteydessä esittelemään kontrolliodotuksen käsitteeseen. Kontrolliodotuksen käsitteellä Rotter (1966) viittaa yksilön uskomuksiin kontrollin sijainnista, toisin sanoen siihen, kokeeko yksilö että kontrolli riippuu sisäisistä vai ulkoisista tekijöistä. Epäselväksi on kuitenkin osoittautunut, johtaako usko sisäiseen kontrolliin ulkoisen kontrollin vähenemiseen (=unilokaalisuus), kuten Rotter (1966) on esittänyt vai muodostavatko sisäinen ja ulkoinen kontrolli erilliset dimensiot (=bilokaalisuus), kuten esimerkiksi Wong ja Sproule (1984) sekä Vesala (1991) ovat esittäneet. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä tietoa kontrollin käsitteiden välisistä suhteista etenkin suhteessa kontrolliodotuksesta käytävään dimensionaalisuus-keskusteluun. Tarkemmin ottaen pyrkimyksenä oli selvittää sitä, millainen rooli sisäisellä ja ulkoisella kontrolliodotuksella on suhteessa henkilökohtaiseen kontrolliin ja pystyvyyden tunteeseen suomalaisessa pienyrittäjyyskontekstissa. Tutkimusaineistona toimi ”Muuttuva ja menestyvä monialainen maatila 2000-2013”-hankkeen yhteydessä maaseudun pienyrittäjiltä vuonna 2001 kerätty valtakunnallinen postikyselyaineisto (N = 1093). Aineiston analyysi suoritettiin monimuuttujamenetelmillä SPSS-ohjelmaa apuna käyttäen. Sekä regressioanalyysi että varianssianalyysi osoittivat, ettei bilokaalisuus, etenkään vuorovaikutuskontrollin muodossa mitattuna näyttänyt vähentävän pystyvyyden tunnetta tai henkilökohtaisen kontrollin kokemusta. Tutkimus antoi selvää näyttöä sosiaalisen kontekstin huomioon ottamisen tärkeydestä yrittäjyyskontekstissa sekä todisti, että bilokaalisuus-olettama on vakavasti otettava vaihtoehto unilokaalisuus-olettamalle. Avainsanat: kontrolliodotus, henkilökohtainen kontrolli, pystyvyyden tunne, pienyrittäjyys
  • Harju, Miija (2015)
    Tässä tutkielmassa käsitellään kuution kahdentaminen ja kulman kolmijako, jotka ovat geometrian konstruktio-ongelmia. Kuution kahdentamisessa tulee muodostaa kuutio, jonka tilavuus on kaksinkertainen annettuun kuutioon verrattuna. Kulman kolmijaossa tulee mielivaltainen kulma jakaa kolmeen yhtä suureen osaan. Molemmat ongelmat ovat osoittautuneet mahdottomiksi harpin ja viivaimen avulla. Jos kuitenkin sallitaan käyttää muita matemaattisesti tarkkoja välineitä ongelmat saadaan ratkaistua. Kuution kahdentamisen ja kulman kolmijaon tutkimisessa lähdetään liikkeelle geometrisen konstruoinnin sääntöjen määrittelemisestä. Toisessa luvussa käydään läpi yksityiskohtaisesti perustuloksia harpin ja viivaimen käytöstä. Näiden tulosten avulla määritellään peruskonstruktiot ja luvun konstruoituvuus. Koska tutkittavien ongelmien mahdottomuuden osoittaminen vaatii algebran kuntateorian tuloksia, määritellään kolmannessa luvussa geometrisen konstruktion tuloksia algebran näkökulmasta. Näiden avulla saadaan määriteltyä välttämätön ja riittävä ehto luvun konstruoitumiselle. Neljäs luku käsittelee työn oleellisimmat tulokset eli todistukset kuution kahdentamisen ja kulman kolmijaon mahdottomuuteen. Ennen todistuksia käydään läpi tärkeimmät kohdat historiasta antiikin Kreikan ajalta 1800–luvulle, jolloin ongelmat saatiin osoitettua mahdottomiksi. Lisäksi historiaosuudessa käsitellään seuraavassa luvussa esiteltävien laajennettujen konstruktioiden historiaa. Kuution kahdentamisen mahdottomuuden todistuksessa osoitetaan, ettei lukua kuutiojuuri 2 voida konstruoida. Mielivaltaisen kulman kolmijaon mahdottomuuden osoittamiseksi riittää löytää yksi kulma, jota ei voida kolmijakaa. Tässä tapauksessa tutkimme 60° kulmaa, jolloin konstruoituvaksi luvuksi muodostuu cos(20°). Viimeinen luku käsittelee laajennettuja konstruktioita, joissa sallitaan perinteisten harpin ja viivaimen lisäksi muiden välineiden ja menetelmien käyttö. Luvussa esitellään useita konstruktioita, joissa käydään läpi niiden käyttö konstruktio-ongelmissa ja todistukset niiden toimivuudesta. Luultavasti kaikkein klassisin menetelmä on neusis-konstruktio, jossa viivaimeen voidaan tehdä merkintöjä. Muut esiteltävät konstruktiot ovat merkittäviä niiden historian tai konstruktioiden yksinkertaisuuden takia.
  • Sjöblom, Sofia (2015)
    För att öka elevers välmående i skolan och för att höja elevernas socioemotionella kompetens har program i social och emotionell färdighetsträning (SET) utarbetats. SET har visats inverka positivt på elevers sociala, personliga och akademiska utveckling genom att minska problembeteende, öka positiv socialanpassning, förstärka positiva attityder till sig själv, andra och skolan samt förbättra akademiska prestationer. För att veta ifall ett enskilt SET-program är ändamålsenligt att använda krävs det att effekten utvärderas. Syftet med denna pro gradu–avhandling var att utvärdera Barnavårdsföreningens program Vi i klassen (VIK), som här definierades som ett SET-program. Programmets effekt har inte tidigare undersökts. Den övergripande forskningsfrågan var: uppnår VIK-programmet de mål som ställts för programmet; har programmet en önskad effekt på elevernas välmående i klassen? Välmående i skolan byggs upp av både faktorer i omgivningen och elevernas personliga resurser. Välmående undersöktes i denna avhandling på både klassrums- och elevnivå. Klassen som omgivning mättes med variabeln klassrumsklimat och elvernas personliga resurser mättes med variablerna social kompetens och självkänsla. Undersökningen var en kvantitativ interventionsstudie; en enkätstudie med longitudinell undersökningsdesign. Materialet samlades in i fem svenskspråkiga lågstadieskolor i Nyland. I undersökningen deltog 163 elever från årskurs 5 och 6 samt nio lärare. Frågeformulären fylldes i både av test- och kontrollklasser före och efter VIK-programmet. Materialet analyserades i huvudsak med t-test för beroende grupper och variansanalys med upprepad mätning (ANOVA). Analyserna av frågorna med fasta svarsalternativ visade inte att VIK-programmet skulle ha vare sig en positiv eller en negativ effekt på elevernas egen bedömning av vare sig klassrumsklimatet eller sin sociala kompetens och självkänsla i jämförelse med kontrollgruppen. Enligt lärarnas bedömning hade elevernas sociala och emotionella uttrycksfullhet förbättrats av VIK. I elevernas öppna svar framkom att 61 % av eleverna som deltagit i VIK tyckte att något förändrats i klassen under programmets gång. Motsvarande procent i kontrollklasserna var 24 %. Detta tyder på att VIK har någonslags effekt på eleverna och klassen men att denna effekt inte syntes i frågorna med fasta svarsalternativ. Resultaten diskuterades i relation till SET-studier utförda av bland annat Durlak m.fl. (2011), Kimber m.fl. (2008), Payton m.fl. (2008) och Rivers m.fl. (2013).
  • Broas, Jessica (2015)
    Mapping trees with remote sensing data has been under focus in many studies and many methods have been developed and tested using different kinds of data. Airborne laser scanning (ALS) gives the possibility to investigate vegetation heights and has thus been recently used in many vegetation mapping studies. The objective of this study was to test feasibility of mapping aboveground biomass (AGB) of trees using ALS data and individual tree detection methods. By recognizing individual trees from the ALS data, it is possible to map the tree AGB on a detailed level. The study focused on trees outside forests in the study area, which is situated in the Taita Hills, Kenya. The agriculture and agroforestry in the study area mostly consist of small-holder farming. The purpose was to determine a method that would enable examination of tree biomass on a farm scale. The individual tree detection enables mapping at this scale. The data acquired for this study was high pulse density (9.6 pulses/m²), small footprint, discrete return ALS data. It enables the detection of individual trees based on a high-resolution canopy height model. The processing of the ALS data was done with free software which does not require expensive licensing. For estimating AGB of the individually recognized trees, a prediction model was developed. For developing the prediction model, ground measurements and biomass estimates were needed. The biomass of the ground measured trees was estimated using non-destructive method employing allometric equations. The ground measurements from 77 sample plots of 0.1 ha size were used. A total number of 554 trees were used in the analysis. The tree measurements included diameter at breast height, tree height, crown diameter and species. Mean wood densities were defined on the basis of the species from the online databases and literature. The ground measurements were gathered at the same time as the remote sensing data was acquired. The mean tree AGB for the agricultural and agroforestry areas within the study area were estimated as 23.8 ± 4.2 Mg/ha. The individual tree detection method resulted in a detection rate (correctly identified trees) of 50.1 % and produced 49.9 % omission errors and 36.8 % commission errors. A regression model was developed to estimate AGB for the ALS detected trees. The derived model produces RMSE of 163 kg and bias of 5.75 kg per tree. The correlation between the predicted biomass values and field estimates was 0.659 on the individual tree level and 0.847 when assessed on the plot-level. The individual tree detection method and the derived biomass prediction model was used to map the biomass of individual trees for an area of 9 km² within the study area. The estimated mean biomass for the area was 11.4 Mg/ha. The results show that the use of ALS data and ITD methods can provide good opportunities to map AGB within the Taita Hills agricultural and agroforestry environment on farm scale. With the method presented in this study the individual tree AGB values would be somewhat biased, but on plot-level the estimation accuracy is better. This means that for individual farms that are at least 1 ha in size, the ALS estimated AGB values would be quite good even though somewhat underestimated, and could be used as basis of payment in possible future ecosystem services payment schemes. The AGB estimates accuracies can still be improved by refining the ITD method, for example by analysis of different ALS metrics or by combining ALS data with other remote sensing data.
  • Lehtonen, Riikka (2015)
    Tässä pro gradu -tutkimuksessa perehdytään Yhdistyneiden Kansakuntien (YK) päätöslauselmaan 1325 kansainvälisenä ihmisoikeusnormina ja sen paikallistumiseen. Tutkimuksessa eritellään myös päätöslauselman 1325 sisältämiä potentiaaleja käytännön asiantuntijatyössä. Päätöslauselmaa 1325 voidaan käsitellä kansainvälisenä ihmisoikeusnormina, sillä YK on vuodesta 2000 lähtien kehoittanut jäsenmaitaan toimimaan 'Naiset, rauha ja turvallisuus' -teeman eteenpäin viemiseksi. Päätöslauselman keskiössä on ajatus, että naisten ja tyttöjen asema aseellisissa konflikteissa ja selkkauksissa tulee turvata, mutta huomiota tulee kiinnittää myös naisten toimijuuteen eikä vain uhriasemaan. Päätöslauselmaan 1325 kirjattuja periaatteita noudatetaan sekä YK:n, EU:n että NATOn kriisinhallintatehtävillä. Missioihin on myös viime vuosina ryhdytty perustamaan omia, tasa-arvokysymyksiin perehtyviä tahoja - gender-asiantuntijoita. Gender-asiantuntijat toimivat missioilla läheisesti paikallisten valtiollisten toimijoiden kanssa, mutta pyrkivät samalla kiinnittämään huomiota myös mission sisäisiin tasa-arvokysymyksiin. Tämän pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella päätöslauselman 1325 merkittävyyttä gender-asiantuntijan käytännön työssä ja eritellä, mitä keinoja gender-asiantuntija käyttää pyrkiessään paikallistamaan päätöslauselmassa 1325 asetettuja periaatteita sekä valtiollisten toimijoiden että oman organisaation kanssa toimiessaan. Tutkimuksessa gender-asiantuntijan käyttämiä vaikutuskeinoja peilataan Thomas Rissen käsityksiin kansainvälisten ihmisoikeusnormien paikallistumiskeinoista. Tätä pro gradu -tutkimusta varten haastateltiin viittä Suomen Kriisinhallintakeskuksen missioille lähettämää gender-asiantuntijaa. Gender-asiantuntijoista kolme oli naisia ja kaksi miehiä. Haastattelujen avulla kartoitettiin kokemuksia päätöslauselman 1325 sisältämistä vahvuuksista ja heikkouksista käytännön työssä pyrkien vastaamaan kysymykseen: mitä keinoja gender-asiantuntija käyttää pyrkiessään edistämään päätöslauselmassa 1325 kirjattuja periaatteita? Päätöslauselmaa 1325 tarkastellaan siis tässä tutkimuksessa kansainvälisenä ihmisoikeusnormina. Analyysissa gender-asiantuntijoiden kokemuksia peilattiin Thomas Rissen näkemyksiin kansainvälisten ihmisoikeusnormien paikallistumisesta. Rissen mukaan kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja on mahdollista sitouttaa paikalliseen kontekstiin kolmen eri tavan; määräyksen, institutionalisoinnin ja kommunikoinnin keinoin. Analyysissa tarkasteltiin gender-asiantuntijoiden käyttämiä keinoja kahdella eri tasolla: valtiollisten toimijoiden kanssa toimittaessa ja oman organisaation tasa-arvotyössä. Tutkimuksen perusteella ilmeni, että jokainen Thomas Rissen erittelemistä kolmesta elementistä on myös keino, jota gender-asiantuntija käyttää työssään pyrkiessään edistämään päätöslauselmaan 1325 kirjattuja tavoitteita. 1325-normin käsittely määräyksenä, sen institutionalisointi sekä normin vahvistaminen kommunikaation ja dialogin keinoin korostuivat sekä valtiollisten tahojen kanssa toimittaessa että oman kriisinhallintaorganisaation sisäisessä tasa-arvotyössä. Gender-asiantuntijoiden käytännön kokemusten perusteella voidaankin todeta, että vaikka päätöslauselmaa 1325 on usein pidetty jäykkänä, strategioihin lisättynä politiikkanormina, päätöslauselma 1325 voi toimia tehokkaana viitekehyksenä naisten aseman parantamiseen tähtäävissä toimissa. Tämän tutkimuksen tulosten perusteella huomiota tulisikin kiinnittää siihen, miten gender-asiantuntijat ja kriisinhallintaoperaatiot osaavat hyödyntää päätöslauselman 1325 täyttä potentiaalia.
  • Peth, Alexandra (2015)
    Tässä tutkimuksessa selvitettiin miten kulttuurin arvo ja arvottaminen ovat muuttuneet luovan talouden viitekehyksessä. Tarkoituksena oli ensin tarkastella muutosta teoreettisesti ja sitten verrata teoriasta nousseita kategorisointeja empiiriseen aineistoon, joka muodostui opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksistä luovasta taloudesta. Miten kulttuuria arvotetaan ja miksi sitä pidetään arvokkaana? Millaisia arvodiskursseja kulttuuriin liitetään? Aiheen valintaan vaikutti se, että kulttuurin tarkasteleminen luovan talouden kautta vaikutti ajankohtaiselta ja tärkeältä, koska selvityksillä on vaikutusta päätöksentekoon. Onko kulttuuri sulautumassa osaksi taloutta vai onko sillä oikeutuksensa yhtenä yhteiskunnan erillisenä sfäärinä? Tutkimuksessa kysyttiin, miten kulttuurin arvodiskurssit asettuvat suhteessa kirjallisuuteen ja miten arvot näyttäytyvät opetus- ja kulttuuriministeriön teettämissä selvityksissä luovan talouden viitekehyksessä. Aihetta lähestyttiin nimenomaan luovan talouden kautta ja arvojen diskursseja etsien. Lähtöoletuksena oli, että kulttuuri on mahdollisesti kaupallistunut luovan talouden aikakaudella. Tutkimuksessa metodina käytettiin kriittistä diskurssianalyysiä, jonka eri alametodeista valittiin muoto, joka sopii hyvin historiallisten kokonaisuuksien tutkimiseen. Myös kategorisointia sovellettiin tutkimuksessa. Teoria muodostui kolmesta osasta: historiaosiosta sekä Williamsin kulttuurimaterialismista ja McGuiganin ”coolista” kapitalismista. Nämä olivat myös keskeisiä lähteitä. Teorian pohjalta tehtiin kategorisoimalla synteesi, jota lopuksi verrattiin diskurssianalyysistä nousseihin diskursseihin. Tutkimukseni tuloksena syntyi kaksi erilaista ”ajan hengen” kokonaisuutta, joita vertaillessa näkyi sekä samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia empirian ja teorian välillä. Sekä teoriasta että opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksistä nousi esiin kulttuurin kaupallistumisen suunta ja sen arvottaminen kaupallisuuden kautta. Teoriassa ilmiöstä oli puhuttu jo pidemmän aikaa ja aineisto osoitti, että ajattelukehikko pätee tietyin ehdoin myös empiriassa. Toisaalta tutkimuksesta kävi myös ilmi, että opetus- ja kulttuuriministeriön selvitysten perusteella, että vallalla on hyvin kaksijakoinen suhtautuminen kulttuuriin ja sen arvoon. Osittain kulttuurin odotetaan oikeuttavan itsensä tuottamalla kaupallista arvoa ja toisaalta kulttuurilla koetaan olevan ihmisille tärkeä yhteiskunnallinen ja henkinen rooli, jonka takia kaikille pitää taata pääsy kulttuurin piiriin. Lisäksi tutkimuksen lopussa vertailtiin teoreettisia ja empiirisiä näkökulmia.
  • Törmä, Anniina (2015)
    Meteorologin rooli ja sään ennustaminen ovat tekniikan ja numeeristen säämallien kehittymisen takia muuttuneet ajan kuluessa. Sään ennustaminen on aina vain enemmän tekniikan ja meteorologin yhteistyötä. Jatkuvasti paranevat numeeriset säämallit ovat tulevaisuudessa meteorologin tärkein työkalu, mutta meteorologin intuitiota, kokemusta, tietoja ja taitoja ei koneella voida korvata. Hyvä meteorologi tunnistaa tilanteet milloin ja miten lisäarvoa pystyy tuottamaan. Meteorologia tarvitaan tulevaisuudessa, jos hän pystyy tuomaan lisäarvoa numeerisiin ennusteisiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää tuottaako meteorologi sääennustetta laadittaessa ennusteelle merkittävää ja oleellista lisäarvoa, ja onko lisäarvon tuotto riippuvainen säätyypeistä ja vuodenajoista. Tutkimusosassa käytetään Ilmatieteen laitoksen verifiointi- ja luotausaineistoa. Käytössä ovat vuorokauden ylimmät ja alimmat lämpötilahavainnot vuosilta 2010-2013 Jokioisista ja Sodankylästä. Lisäarvoa tutkitaan vertaamalla havaintoja sekä meteorologin ennusteeseen ja HIRLAM:in ja ECMWF:n malliennusteisiin. Tutkimuksessa selviää, että meteorologi tuo Ilmatieteen laitoksella vuosina 2010-2013 merkittävästi lisäarvoa numeerisiin ensimmäisen vuorokauden lämpötilaennusteisiin. Meteorologin osuvuus on 5,9 % numeerisia säämalleja parempi. Lisäarvon tuottoon vaikuttaa vuodenaika, ennustettava muuttuja, sijainti sekä säätyyppi. Tutkimuksessa selviää, että vuodenajalla on enemmän merkitystä meteorologin tuomaan lisäarvoon kuin säätyypillä. Meteorologin lisäarvo on sitä suurempi, mitä enemmän säämallilla on vaikeuksia. Säämalleille vaikeita tilanteita ovat esimerkiksi talven minimilämpötilojen ennustaminen inversiotilanteissa. Eniten lisäarvoa syntyy säämallista riippuen keväällä tai kesällä. Eri virtaussuunnilla lisäarvon tuotto on helpointa kaakkoisvirtauksen vallitessa. Vähäisintä se on virtauksen käydessä koillisesta. Ilmanpaineen suhteen tarkasteltuna lisäarvon tuotto pienenee, kun ilmanpaine pienenee.
  • Bergström, Maija (2015)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin uutta asuinaluetta Kalasatamaa ja sitä koskevia mielikuvia. Tarkastelun kohteena ovat alueen kaavojen vuorovaikutusraportit ja niissä näyttäytyvät argumentaatiokeinot. Lisäksi tutkitaan minkälaisia assosiaatioita ja visualisointeja kaupunkilaiset alueesta tuottavat ja tarkastellaan näitä yhdessä päätöksentekoprosessissa ilmenneiden mielikuvien kanssa sosiaalisten representaatioiden näkökulmasta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten paikkaa konstruoidaan puheessa ja visuaalisesti. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys on sosiaalisten representaatioiden teoria, jonka rinnalla käytetään diskursiivisen ja retorisen sosiaalipsykologian tekstinanalyyttisia menetelmiä. Aineisto koostuu asiakirjoista (vuorovaikutusraporteista) sekä lomakeaineistosta, jolla on kerätty mielikuvakarttoja Kalasatamasta sekä siihen ja kahteen muuhun virikesanaan (‘Suvilahti’, ‘Korkea rakentaminen Helsingissä’) liittyviä assosiaatioita. Tutkimus osoittaa että Kalasataman representaatio on vasta muodostumassa. Suvilahdelle on jo muodostunut selkeä representaatio joka ankkuroituu vahvasti kulttuuriin. Väliaikaiskäytön ja kulttuuritapahtumien kautta aluelle on muodostunut oma identiteetti. Tämä assosiaatio ei kuitenkaan ulotu laajemmin Kalasataman alueeseen. Vuorovaikutusraporteissa niin Kalasataman kuin Suvilahdenkin kautta käydään laajempaa keskustelua Helsingin kaupunkikehityksestä. Tätä keskustelua jäsentää dikotominen kantateema uusi/moderni – vanha/historiallinen jossa suojelun ja säilyttämisen tarve sekä toisaalta kehittämisen ja tehostamisen tarve kohtaavat synnyttäen osaltaan ristiriitoja. Nämä ristiriidat näyttäytyvät myös korkeaa rakentamista koskevissa assosiaatioissa, jotka olivat hyvin ambivalentit, ja joissa näkyivät jakautuneet mielipiteet siitä, minne korkea rakentaminen sopii. Visuaalinen materiaali, jota alueesta tuotetaan on yksisuuntaista: sitä tuottavat asiantuntijatahot. Tutkimuksessa tilanne oli käännetty toisin päin ja tarkastelun kohteena olivatkin kaupunkilaisten tuottamat visualisoinnit, mielikuvakartat kehittyvästä alueesta. Mielikuvakartoista oli nähtävissä kiinnostavia piirteitä siitä, miten kaupunkilaiset kokevat ja jäsentävät rakentuvaa tilaa ja paikkoja. Kartat tarjoavat myös uuden näkökulman asukasosallisuuteen tapana tutkia ihmisten kokemuksia ja mielikuvia tavalla, joka ei vaadi kykyä jäsentää ajatuksia kirjallisesti. Paikka rakentuu suhteessa muihin alueisiin. Näkökulma paikasta ensisijaisesti materiaalisena, visuaalisesti kuvattavan muutoksen tuloksena välittyy myös asiakirjatekstien analyysistä. Asiakirjoissa oli huomattavan vähän viitteitä alueen tarjoamiin mahdollisuuksiin ihmisten toiminnalle ja sen mahdollisista vaikutuksista ihmisten toimintaan ja käyttäytymiseen. Kuitenkin kokemus uudesta alueesta syntyy ensisijaisesti sen käytön seurauksena. Uusien, rakentuvien alueiden representaatiot ovat vähän tutkittu aihe. Jotta mielikuvien kehittymistä voisi todella tarkastella, läpileikkausaineisto ei riitä, vaan olisi tarpeen käyttää pitkittäistä vertailua. Näin voitaisiin parhaiten tarkastella rinnakkain mielikuvien ja fyysisen alueen rakentumista.
  • Sergejeff, Katja (2015)
    Syrjäytyminen ja köyhyys näyttävät muodostuneen pysyväksi ilmiöksi Suomessa. Köyhyyden ja syrjäytymi-sen vastainen taistelu onkin yksi sosiaalipolitiikan suurimpia haasteita. Tutkielman tarkoitus on tarjota näkö-kulma köyhyyden ja hyvinvoinnin tutkimukseen tutkien yksilön selviytymiskokemuksia ja avun saannin ko-kemuksia. Tutkielman ensimmäinen tutkimuskysymys on selvittää, miten aineiston kirjoittajien kokemus selviytymisestä ja siihen liittyvistä tulevaisuudenodotuksista on muuttunut seurantajakson aikana. Toisek-seen tutkielmassa tarkastellaan, millaisia kokemuksia ja tuntemuksia avun saannista aineistossa kuvataan. Tutkielman aineiston muodostavat 13 kirjoittajalta saadut omaelämäkerralliset kirjoitukset. Ensimmäisen kirjoitukset on tehty vuonna 2006 ja samat henkilöt ovat kirjoittaneet uudelleen vuonna 2012. Aineistoa on analysoitu käyttäen osaksi narratiivista menetelmää ja osaksi sisällönanalyysia. Narratiivisessa analyysissa kirjoitukset jakautuivat kolmeksi tarinatyypiksi, joista kussakin selviytyminen hahmottuu eri tavoilla. Ta-rinatyypit ovat nimeltään kertomus vaikeuksien voittamisesta, kertomus luopumisesta ja kertomus näköalat-tomuudesta. Tutkielman keskeiset tulokset liittyivät selviytymiskokemuksen ja tulevaisuuden odotusten muutoksiin ta-rinatyypeittäin. Kertomuksessa vaikeuksien voittamisesta tarinoita yhdistää kertojien kokemus elämäntilan-teensa paranemisesta tavalla tai toisella. Kertomuksessa vaikeuksien voittamisesta myös tulevaisuuteen suhtaudutaan toiveikkaammin kuin muissa tarinatyypeissä. Kertomuksessa luopumisesta, kerronnassa nou-see esiin kokemus elämäntilanteen ja selviytymismahdollisuuksien huononemisesta. Kertomuksessa näkö-alattomuudesta kirjoittaja ei kuvaa elämäntilanteensa paranemista tai huononemista. Kertomuksessa näkö-alattomuudesta tulevaosuudenodotuksiin ei viitata juurikaan, ja jos niistä puhutaan, on sävy pessimistinen. Myös kokemukset avun saannista vaihtelivat tarinatyypeittäin. Kertomuksessa vaikeuksien voittamisesta viitattiin epäviralliseen apuun kaikista eniten, samoin tässä tarinatyypissä esiintyi eniten puhetta läheisistä. Läheiset saivat myös positiivisen merkityksen tarinoissa. Kahdessa muussa tarinatyypissä kuvailtiin use-ammin ilman apua jäämistä. Myös yksinäisyyden kuvaukset saivat näissä tarinoissa suuren roolin. Sosiaali-turva ja yleisemmin virallinen apu herätti kritiikkiä kaikissa tarinoissa, eikä sen kerrota olennaisesti lievittä-neen köyhyyttä yhdessäkään tarinassa. Poikkeuksena kritiikissä on eläkkeelle pääseminen, joka hahmottuu kertomuksessa vaikeuksien voittamisesta käänteenä parempaan. Tämä kuitenkaan ei johdu köyhyyden lievittymisestä, vaan tulojen varmistumisesta ilman jatkuvaa tarveharkintaisiin etuuksiin turvautumista. Tutkielman olennaisin johtopäätös onkin havainto köyhyyden, avunsaannin ja selviytymiskokemusten yh-teydestä aineistossa. Ne kirjoittajat, jotka kertoivat saaneensa apua, suhtautuivat positiivisemmin tulevai-suuteen, ja kokivat myös selviytyneensä paremmin. Heillä oli tarinoiden valossa myös vahvemmat sosiaali-set verkostot. Keskeinen johtopäätös on myös epävirallisen avun aseman hahmottuminen perusturvan aukkojen ja matalan tason paikkaajana.
  • Sams, Anni (2015)
    Tässä pro gradu –tutkielmassa tarkastellaan yhteisöllisen muistin politisoitumista Miamissa vuonna 1973 perustetun Kuubalaisen taiteen ja kulttuurin museon tapauksessa. Museon perustivat Kuubasta vuoden 1959 vallankumouksen jälkeen paenneet kuubalaissiirtolaiset. Heidän tavoitteenaan oli ylläpitää kuubalaista kulttuuria ja kansanperinnettä kunnes kuubalaiset maanpakolaiset voisivat palata kotimaahansa. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miksi vuonna 1988 museolla järjestetty huutokauppa aiheutti yhteisön sisäisten suhteiden kärjistymistä ja miksi museon toiminta lopulta hiipui kokonaan. Tutkimusmetodi on antropologinen osallistuva havainnointi, etnografinen kenttätyö ja arkistotutkimus. Tutkimusaineisto on pääosin kerätty noin kahden kuukauden aikana kenttätyössä Miamissa vuonna 2006. Arkistoaineisto koostuu Kuubalaisen taiteen ja kulttuurin museon arkistoista kerätystä 49 dokumentista, jotka sijaitsevat Miamin yliopiston Kuubalaisissa kokoelmissa (The Cuban Heritage Collection). Haastatteluaineisto koostuu viidestä haastattelusta, joista kolme haastateltavaa olivat olleet keskeisiä toimijoita museossa. Lisäksi aineistona on osallistuvan havainnoinnin keinoin kerättyä materiaalia, kenttämuistiinpanoja sekä Kuubalaisista kokoelmista kerätyt 71 museota koskevaa mediatekstiä. Tutkielmassa osoitetaan, että vastamuistin prosessien ja virallisen historian välinen jännite joutuu neuvottelun kohteeksi museotoiminnassa, jossa kollektiivinen muisti tulee julkiseksi. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka muistin poliittisuus ilmenee kuubalaisyhteisön yrityksessä institutionalisoida muistia ja näin osallistua kuubalaisuuden rakentumisen prosesseihin. Miamin kuubalaisyhteisön ja erityisesti ensimmäisen, kultaisen maanpaon sukupolven tiivis institutionaalinen rakenne ja kulttuurinen ja poliittinen yhtenäisyys ovat mahdollistaneet valtiolliselle kuubalaisuudelle rinnakkaisen, Miamin paikallisen julkisuuden rakentamisen. Tämä kuubalaisuuden määrittely nojaa erityiseen aikaprojektioon, jossa autenttiseksi Kuubaksi tunnistetaan vallankumousta edeltävä Kuuba, ja jossa sosialistinen Kuuba nähdään tätä kuubalaisuutta vääristävänä kontekstina. Kuubalaisten nostalginen nationalismi voidaan ymmärtää Victoria Boymin restoratiivisen nostalgian käsitteen kautta niin, että menneisyyden neuvottelu museotoiminnassa pyrkii tuottamaan uudelleen käsitystä kodista ja kuromaan kiinni temporaalista etäisyyttä ihanteelliseen menneisyyden Kuubaan tilanteessa, jossa yhteisö on pakon edessä maantieteellisesti etäällä kotimaasta. Tutkielmassa todetaan, että Kuubalaisen taiteen ja kulttuurin museo voidaan nähdä Johannes Fabianin ja John R. Eidsonin mukaan vastamuistia tuottavana sosiaalisena toimintana, jossa tehdään yhteisöllisestä muistista julkista. Museossa osallistuttiin yhteisöllisen muistin tuottamiseen ja keskusteluun autenttisesta kuubalaisuudesta vastakkaisena Kuuban valtion historiankäsitykselle. Tutkielmassa päädytään siihen, että Miamin kuubalaisyhteisössä vallitsevan maanpaon ideologian kautta yhteisöllisen muistin julkista esittämistä kontrolloidaan niin, että museon tuottama historiallisuus ei riittävästi edustanut sitä ympäröivää kuubalaisyhteisöä, eikä täten saanut yhteisön tukea taakseen. Tätä voidaan pitää yhtenä syynä siihen, että museon toiminta lakkasi, vaikka Miamissa kuubalaisyhteisö odottaa edelleen kotiinpaluun mahdollisuutta.
  • Erämaja, Elias (2015)
    Migration has been increasing steadily during the past decades and it has become an important phenomenon around the globe. It affects both the developed and the developing world and most of the migration still happens from a poorer country to a richer one (South-North migration). Migration can have both positive and negative effects for the source country’s economy. On one hand, the so-called “brain drain”, where the much-needed talent flows away, can be considered as a bad phenomenon. On the other hand, this negative effect can be mitigated i.e. by the resulting intra-family remittances that contribute to the economy of the source country. Nowadays, the amount of remittances is over three times the amount of the Official Development Aid (ODA). The possibility for migration could also potentially build an incentive for the source country’s individuals to gain education. The purpose of this thesis is to explain these effects in the context of the Least Developed Countries. In this thesis, a model is being built, which explains both the education investments and the remittance decision-making in among the families in the LDCs. The starting point is a two-sided altruistic OLG-model between the parent and the child. It explains the parent’s incentive to invest in her child’s education and also her child’s incentive for remitting money to his parent. The model is first derived in a closed country after which it is compared to a model that is open for migration. It is assumed that both the educated and non-educated worker’s can migrate. When the wage ratio between the educated and non-educated workers’ is smaller in the country of destination than in the source country, the educational attainment level doesn’t increase. Another important issue is the fact that the poor families are liquidity constrained. These assumptions, together with the symmetric information of the true ability of the migrants, are found to decrease the educational attainment level in the source country. Hence, migration seems to benefit the economies of the LDCs only from remittances. If the model assumes asymmetric information between the employer of the destination country and the migrant worker, it is possible to derive a result where the educational attainment level of the source country increases. This is because the workers with lower productivity can benefit from the higher output of the high-productivity workers. The effect is, however, temporary and if the workers are able to signal their true ability with low enough costs, the effect is also relatively small. Asymmetric information might, however, explain the discrimination that the higher than average ability migrants face and thus also explain the high proportion of entrepreneurs among the migrants compared to the destination country’s population. This thesis doesn’t take into account the effects of remittances to the economic growth. The results of the model, however, suggest that at least the LDCs may suffer from the migration due to the decreased attainment level of education and thus the resulting lower per capita output. Migration can hence deepen the poverty trap that the poor countries already face. If, however, the received remittances are used in education or other investments that helps the economy grow, the migration can still be positive also for the poor countries. The remittances may at least help to reduce the poverty of the LDCs in absolute terms.
  • Salo, Aija (2015)
    Tutkielma kuuluu työelämän tutkimuksen alaan. Se käsittelee seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen työyhteisössä liitettyjä normeja sekä keinoja edistää sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta työyhteisössä ottaen huomioon myös sukupuolen moninaisuuden. Tutkielman kontekstina ovat seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen moninaisuutta koskevan yhteiskunnallisen keskustelun aktivoituminen 2000-luvulla sekä työelämää säätelevän lainsäädännön muutokset, jotka asettavat työnantajille muodollisia velvoitteita edistää yhdenvertaisuutta. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jonka aineistona on viisi haastattelua. Haastateltavat ovat seksuaalivähemmistöön kuuluvia naisia, joista kukin työskenteli haastatteluhetkellä tai sitä aiemmin suorittavassa työssä. Haastateltavien koulutustaso on matala. Haastateltavien valinta koulutustaustan ja työtehtävien laadun perusteella perustuu pyrkimykseen tehdä työelämän tutkimuksessa näkyväksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kokemuksia ei-akateemisissa ammateissa. Tutkielmassa hyödynnetään myös kirjoittajan pitämän Sukupuolen moninaisuus näkyväksi työelämässä – konkreettisia keinoja etsimässä -työpajan tuloksia. Tutkielma kuvaa sitä, miten seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvät normit ilmenevät työyhteisön sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä millä tavoin sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät normit ovat yhteydessä toisiinsa. Sukupuoliodotukset ovat usein seksualisoituja, ja seksuaalisuuden sääntelyyn liittyy sukupuolinormeja. Seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvät normit ja sosiaaliset rakenteet ovat kytköksissä työntekijöiden hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen sukupuolinormien tavoin. Avoimuuteen ja salaamiseen usein liittyvä stressi ja paine tuovat seksuaalivähemmistöjen työhyvinvointiin ja koettuun työilmapiiriin oman ulottuvuutensa. Seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvien kokemusten vaikutukset työssä jaksamiseen ja terveyteen ovat melko tutkimaton alue Suomessa. Aineisto osoittaa, että työyhteisön arjessa sukupuolta tuotetaan ja sukupuolten kulttuurisia rajoja määritellään monissa sellaisissa käytännöissä, joita ei perinteisesti ole säädelty virallisesti ja joiden normatiivista merkitystä ei ole aina havaittu työorganisaatioissa. Tällaisia käytäntöjä ovat esimerkiksi työntekijöiden väliset sosiaaliset suhteet ja työyhteisön epäviralliset puhetavat. Jotta työelämänbsukupuolittuneita ja heteronormatiivisia rakenteita voidaan purkaa ja työelämän yhdenvertaisuutta edistää, on kiinnitettävä huomiota myös näihin epävirallisiin ja joskus vaikeasti hahmotettaviin kulttuurisiin käytänteisiin, ei ainoastaan työelämän viralliseen säätelyyn. Johtopäätöksissä eritellään konkreettisia keinoja hetero- ja sukupuolinormien purkamiseksi työyhteisöissä sekä pohditaan 1.1.2015 voimaan tulleiden yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakien muutosten merkitystä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiselle tulevaisuuden työelämässä. Tasa-arvolaki kieltää muun muassa sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvan syrjinnän ja velvoittaa työnantajat, viranomaiset ja koulutuksen järjestäjät ennaltaehkäisemään tällaista syrjintää. Yhdenvertaisuuslaki kieltää syrjinnän muilla kuin sukupuoleen liittyvillä perusteilla ja velvoittaa työnantajat, viranomaiset ja koulutuksen järjestäjät edistämään yhdenvertaisuutta muun muassa seksuaaliseen suuntautumiseen liittyen.