Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 6765
  • Mäkelä, Mikko (2015)
    Grafeeni ja grafeenioksidi ovat kaksiulotteisia hiilimateriaaleja. Grafeeni koostuu pääosin sp2-hybridisoituneista hiiliatomeista. Grafeenioksidissa sp2-hybridisoituneiden hiiliatomien verkkoon on kiinnittynyt happea sisältäviä funktionaalisia ryhmiä ja osa hiiliatomeista on siten sp3-hybridisoituneita. Grafeenia voidaan erotella grafiitista erilaisin menetelmin tai valmistaa atomi kerrallaan. Grafeenioksidin valmistuksessa grafiitti hapetetaan esimerkiksi kloraateilla. Sekä grafeenia että grafeenioksidia voidaan muokata kovalenttisesti tai supramolekulaarisesti. Muokkauksella tavoitellaan usein materiaalin parempaa käsiteltävyyttä tai uudenlaisen toiminnallisuuden, kuten katalyyttisen aktiivisuuden tai sensoriominaisuuksien, saavuttamista. Katalyyttisissä prosesseissa muokkaamattoman grafeenin ja grafiitin sovelluksia ei ole monia. Sen sijaan grafeenioksidia on käytetty happokatalyytin tavoin sekä hapettimena monissa kemiallisissa prosesseissa, kuten alkyynien hydrauksissa, bentsyylialkoholien hapetuksessa aldehydiksi ja amiinien hapettavassa kytkennässä. Aktiivihiili on kolmiulotteinen huokoinen grafiitin kaltainen materiaali. Siitä on mahdollista valmistaa eri tavoin hapettuneita aktiivihiiliä typpihapon tai kuningasveden avulla. Hapetusolosuhteet vaikuttavat paljon syntyvän tuotteen funktionaalisten ryhmien jakaumaan. Eri tavoin valmistetuilla aktiivihiilillä on myös toisistaan poikkeava katalyyttinen aktiivisuus 2-aryyli-indolien homokytkentäreaktiossa.
  • Otama, Liisa (2015)
    Optiset isomeerit ovat fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan ovat yhtenevät, mutta niiden biologiset ominaisuudet voivat poiketa toisistaan huomattavasti. Isomeerien analysointi onkin siksi tärkeä osa narkoottisten yhdisteiden tutkimusta. Usein toinen enantiomeereistä ei aikaansaa elimistössä toivottua vaikutusta ja siten sen muodostumista halutaan kontrolloida jo synteesivaiheessa. Toisaalta, joskus epätoivottu enantiomeeri saattaa olla haitallinen ja siksi sen pitoisuutta esimerkiksi lääkeaineessa kontrolloidaan lailla. Myös kiraalisten huumausaineiden analytiikassa on tärkeää selvittää näytteessä vallitsevana oleva enantiomeeri. Syklodekstriinejä käytetään yleisesti hyödyksi enantiomeerien analytiikassa. Ne ovat syklisiä oligosakkarideja, jotka muodostuvat tyypillisesti kuudesta kahdeksaan glukopyranoosiyksiköstä. Syklodekstriinien rakenne muodostaa onttoa katkaistua kartiota, jonka ulkopuoli on sisäpuolta hydrofiilisempi. Hydrofiilisen ulkokuoren ansiosta natiivit syklodekstriinit ovat suhteellisen vesiliukoisia. Hydrofobinen sisäosa puolestaan on omiaan sitomaan analyyttien hydrofobisia osia joko kokonaan tai osittain muodostaen syklodekstriini-analyytti –inkluusiokompleksin. Luonnossa esiintyvät α-, β- ja γ-syklodekstriinit ovat varauksettomia mutta lisäämällä näihin varauksellisia funktionaalisia ryhmiä voidaan varausta muuttaa. Syklodekstriinien käyttö kiraalisessa kapillaarielektroforeesissa perustuu niiden kykyyn muodostaa enantiomeerien kanssa inkluusiokomplekseja. Tavallisimmin syklodekstriinit lisätään suoraan taustaelektrolyyttiin, jolloin enantiomeerit voidaan erottaa päällystämättömällä kapillaarilla. Kapillaarielektrokromatografiassa kiraaliset selektorit kuitenkin sidotaan yleensä stationaarifaasiin. Inkluusiokompleksin muodostuessa enantiomeerien elektroforeettinen liikkuvuus joko nopeutuu tai hidastuu, riippuen kompleksin ja syklodekstriinin varauksesta sekä systeemin polariteetista, jolloin ne saadaan erotetuksi toisistaan.. Kokeellisessa tutkimuksessa kehitettiin menetelmä metorfaanienantiomeerien erottamiseksi kiraalisella kapillaarielektroforeesilla käyttäen syklodekstriiniselektoreita. Dekstrometorfaani on yleinen lääkeaine esimerkiksi yskänlääkkeissä, kun taas levometorfaani on luokiteltu huumeeksi. Menetelmällä saavutettiin erinomainen kiraalinen resoluutio analyysiajan jäädessä alle yhdeksään minuuttiin.
  • Kaipiainen, Maria (2015)
    Yksi Loviisan ydinvoimalassa käytetyistä dekontaminointimenetelmistä on CORD-menetelmä. Dekontaminoinnin seurauksena syntyy jäteliuosta, jota käsitellään haihdutus- ja ioninvaihtomenetelmiä käyttäen. Käsittelyn jälkeen jäteliuoksen suolapitoisuus on korkea ja sen sisälttämien radioaktiivisten nuklidien, esimerkiksi 60Co:n, 63Ni:n, 54Mn:n ja 55Fe:n, erotusta varten tarvitaan tehokkaita puhdistusmenetelmiä. Nikkeli on yksi pitkäikäisistä radionuklideista, jotka ylläpitävät jätteiden korkeaa aktiivisuustasoa satoja vuosia jätteen syntyhetkestä lähtien. Nikkelin poisto jäteliuoksesta voisi pienentää huomattavasti loppusijoitettavan jätteen määrää. Tästä syystä nikkelin erotus on mielenkiintoinen tutkimusaihe. Fotokatalyysi on yksi mahdollisista menetelmistä, jota voidaan hyödyntää ydinjätteiden käsittelyssä. Fotokatalyysi on prosessi, jossa katalyytin ja ultraviolettisäteilyn avulla hajotetaan liuoksen sisältämät orgaaniset aineet yksinkertaisiksi ja haitattomiksi yhdisteiksi. Prosessissa käytetty katalyytti, useimmiten titaanidioksidi (TiO2), absorboi ultraviolettisäteilyä ja muodostaa hydroksyyli-radikaaleja, jotka ovat voimakkaita hapettimia. Orgaaniset aineet hajotetaan radikaalien avulla ja lopuksi nuklidit erotetaan ioninvaihdolla. Tämän pro gradu -työn tavoitteena oli kehittää nikkelin tehokas erotusmenetelmä Loviisan ydinvoimalan haihdutinjäteliuoksesta. Työn tarkoituksena oli testata erilaisia sorbentti-materiaaleja ja löytää niistä selektiivisin ioninvaihdin nikkelille. Työssä keskityttiin tinaoksidipohjaisiin materiaaleihin ja tutkittiin niiden sorptio- sekä fotokatalyyttiset ominaisuudet natriumnitraattiliuoksessa ja Loviisan haihdutinjäteliuoksen simulanttiliuoksessa. Puhtaan tinaoksidin ja fotokatalyyttisen hapetuksen yhdistelmällä saavutettiin lähes 100 %:nen nikkelin erotus yksinkertaistetusta natriumnitraattiliuoksesta. Menetelmän tehokkuus laski, kun liuoksen koostumus vaihtui monimutkaisemmaksi. Työssä todettiin, että tutkittu puhdas tinaoksidi on tehokkaampi sorbentti kuin kaupallinen Degussa-titaanioksidi yksinkertaisessa natrium-nitraattiliuoksessa. Tutkitun tinaoksidimateriaalin kolloidista liukenemista todettiin pH:n ollessa yli 8, mikä rajoittaa materiaalin käyttöä. Koeliuoksen pH vaikutti myös fotokatalyysiprosessin tehokkuuteen. Emäksisessä pH:ssa tinaoksidien fotokatalyyttinen tehokkuus nikkelin erotuksessa oli korkeampi kuin neutraalissa pH:ssa simulanttiliuoksessa. Lisäksi työssä todettiin, että oksalaatin läsnäolo koeliuoksessa häiritsi nikkelin sorptiota sorbentin pinnalle natriumnitraattiliuoksessa, mutta ei simulanttiliuoksessa. Koeliuoksen oksalaattipitoisuuden nostaminen laski fotokatalyysin tehokkuutta. Nikkelin fotokatalyyttinen erotus oksalaattia sisältävässä liuoksessa vaati pitkää säteilytysaikaa, mikä ei ole suotavaa ydinvoimalan jäteliuosten käsittelyssä.
  • Overton, Philip (2015)
    The acid-triggered formation of Silica-Polyelectrolyte (S–PE) nanocomposites prepared by condensation of poly(silicic acid) (PSA) in the presence of polyelectrolytes in aqueous solution is presented. Poly(2-(dimethylamino)ethyl methacrylate) (PDMAEMA) and block copolymers of DMAEMA and oligo(ethylene glycol) methyl ether methacrylate (OEGMA) were synthesized by Reversible Addition Fragmentation chain Transfer (RAFT) polymerization and fulfilled the role of weak polyelectrolytes used in S–PE composite formation. The strong polyelectrolyte poly(methacryloxyethyl trimethylammonium iodide) (PMOTAI) is prepared by quaternization of PDMAEMA. Quaternization of P(DMAEMA-block-OEGMA) is also achieved. The effect of polyelectrolyte strength, the OEGMA block and the polymer molecular weight on the formation of S–PE composites is assessed with respect to S–PE composites prepared using the PDMAEMA homopolymer. Water-dispersible and precipitate S–PE particles are prepared and analysed by Dynamic Light Scattering (DLS), Thermogravimetric Analysis (TGA) and Scanning Electron Microscopy (SEM). The size of the prepared water-dispersible S–PE composites is presented as a function of the solution pH at which the composite formation was achieved. Recent developments in the synthesis of silica-polymer nanocomposites and polymeric hybrids containing silicon are discussed. RAFT and Atom Transfer Radical Polymerization (ATRP) are presented as effective techniques for the synthesis of well-defined polymers used in the preparation of polymeric hybrids containing silicon. This research was conducted under the supervision of Dr. Vladimir Aseyev and MSc Erno Karjalainen in the Polymer Chemistry Laboratory of the University of Helsinki. The reported work was achieved within the wider aims of the ERA.Net RUS project entitled Bioinspired Synthesis of Silica Materials and Nanocomposites Based on Smart Polymers as Matrices, also known as SILICAMPS.
  • Kalmbach, Aino (2015)
    Naiset ovat nykyään huomattavasti aiempaa korkeammin koulutettuja. Naiset ovat yliedustettuina sekä korkeakoulussa opiskelevien että korkeakoulusta valmistuneiden joukossa lähes kaikissa maissa, myös Suomessa. Naiset ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta aliedustettuja luonnontiede- ja insinöörialoilla (STEM) sekä opiskelijoiden että valmistuneiden joukossa. Naisten aliedustus kyseisillä aloilla johtaa tehottomuuteen, jos huippukyvyt hakeutuvat kyvykkyydestään huolimatta muille aloille. Tässä Pro gradu – tutkielmassa tarkastelen kulttuurin vaikutusta naisten aliedustukseen luonnontiede- ja insinöörialoilla. Aiempi tutkimus on selittänyt naisten aliedustusta luonnontiede- ja insinöörialoilla muun muassa eroilla preferensseissä, kyvykkyydessä ja kilpailullisuudessa. Kulttuurin vaikutusta taloudellisiin tuloksiin on tutkittu enenevissä määrin 2000-luvulla. Hyödynnän tässä tutkielmassa kulttuurin vaikutusta tutkivassa kirjallisuudessa käytettyä ns. epidemiologista lähestymistapaa, joka tutkii maahanmuuttajien taloudellisia päätöksiä. Ajatuksena on, että maahanmuuttajat eroavat toisistaan kulttuuritaustaltaan, mutta asuessaan Suomessa he kohtaavat keskenään samat markkinat ja instituutiot. Erilainen kulttuuritausta ajaisi siis esimerkiksi erilaisiin kouluttautumispäätöksiin. Käytän Tilastokeskuksen paneeliaineistoa, josta tarkastelen vuoden 2012 poikkileikkausta. Aineisto koostuu kahdesta osasta. Ensimmäiseen osaan kuuluvat alle 10-vuotiaana maahan muuttaneet, havaintohetkellä 18–36 -vuotiaat maahanmuuttajat, joiden kumpikaan vanhempi ei ole suomalainen. Lisäksi aineistoon kuuluu yhden kolmasosan satunnaisotos 18–36 -vuotiaista kantaväestöön kuuluvista yksilöistä. Tutkielman päätuloksen mukaan maahanmuuttajanaisen alkuperämaan kulttuuri vaikuttaa todennäköisyyteen osallistua luonnontiede- tai insinöörialan pääaineeseen kolmannen asteen koulutuksessa Suomessa. Alkuperämaan kulttuuria mittaan todennäköisyyksien suhdeluvulla (odds ratio), joka kuvaa kussakin alkuperämaassa naisten todennäköisyyttä valmistua luonnontiede- tai insinöörialalta. Tuloksen mukaan naiset, joiden alkuperämaassa on suhteellisesti enemmän naisia STEM-aloilla, osallistuvat todennäköisemmin kyseisten alojen koulutukseen myös Suomessa. Otoskoko on kuitenkin hyvin pieni, sillä mahanmuuttajien määrä Suomessa on pieni ja aineiston rajoitukset rajoittavat tutkimuksen otosta entisestään. Siten tuloksesta ei voi vetää lopullisia johtopäätöksiä. Maahanmuuttajien vanhempien koulutustasoa ei havaita aineistossa, joten on mahdotonta sanoa, johtuuko korrelaatio vanhempien suuremmasta todennäköisyydestä olla kyseiseltä alalta valmistuneita.
  • Bergroth, Ada (2015)
    Hoitovapaan käyttö on edelleen 2010-luvun Suomessa sukupuolittunutta: valtaosa kotihoidon tuelle jäävistä vanhemmista on äitejä. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että pidempään kotona ollut vanhempi kantaa tyypillisesti päävastuun kodista ja lapsista myös hoitovapaan jälkeen. Mitä vastuunjaolle tapahtuu, kun hoitovapaalle jääkin isä? Vaikuttaako koti-isyys näiden perheiden puolisoiden väliseen vastuunjakoon? Miten vastuu lapsen hoivasta ja kodista jaetaan isän palattua takaisin työelämään? Tutkimuksessa tarkastellaan 2010-luvun suomalaista koti-isyyttä puolisoiden välisen vastuunjaon näkökulmasta. Tutkimuskysymys kuuluu, miten vastuu kodista ja lasten hoivasta jaetaan isän kokemuksen mukaan isän hoitovapaan aikana ja sen jälkeen? Tutkimuksen avulla valotetaan sitä, millaista puolisoiden välinen dynamiikka on isän näkemyksen mukaan ja millaisia keinoja isälle tarjoutuu toimijana. Kahdestakymmenestä teemahaastattelusta koostuva tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä koti-isää hoitovapaan aikana ja uudestaan heidän palattuaan takaisin työelämään. Tutkimuskohteena olevaa ilmiötä ja kerättyä aineistoa lähestytään toimintateoreettisesta ja yksilöllistymisteoreettisesta näkökulmasta. Toimintateorian hengessä aineistoa on analysoitu tarkastelemalla niitä kulttuurisia odotuksia ja ihanteita sekä perheen elämässä vallitsevia olosuhteita ja tilannetekijöitä, jotka määrittelevät ne raamit, joiden sisällä isän on mahdollista toimia ja tehdä valintoja. Lisäksi puolisoiden välistä dynamiikkaa on lähestytty yksilöllistymisteorioiden valossa. Aineistosta piirtyi esiin kolme tyypillistä koti-isän tarinaa, joissa puolisoiden välinen dynamiikka ja vastuunjako toteutuivat toisistaan poiketen. Ensimmäinen tyypillinen tarina on nimetty “levähtäjäisän” tarinaksi. Levähtäjäisälle hoitovapaa edustaa taukoa hektisestä työelämästä sekä aikaa vihdoin tutustua syvemmin omaan lapseensa. Levähtäjäisän tarinassa isä kyllä hoitaa lasta päivisin kotona, mutta perimmäinen päävastuu lapsista ja kodista huolehtimisesta jää kuitenkin äidille. Levähtäjäisä kokee hoitovapaalle jäämisen suurena muutoksena, sillä isä opettelee hoitovapaalla hoitamaan lasta yksin. Toisessa, “yhteisen projektin” tarinassa isä kokee vastuun lasten hoivasta ja kotitöistä jakautuvan tasan puolisoiden välillä. Hoitovapaalle jääminen ei tunnu merkittävältä muutokselta, sillä yhteisen projektin isä on kokenut osallistuvansa lapsen hoivaan lapsen syntymästä asti yhtä paljon kuin äiti. Kun kotitöiden ja hoivavastuun jakautumista tarkastellaan hyvin käytännöllisellä tasolla, on äiti tässäkin tarinassa tyypillisesti se, joka viime kädessä huolehtii ja suunnittelee perheen arkeen liittyvistä asioista. Kolmas tyypillinen tarina kertoo “tukipilari-isästä”, joka kokee kantavansa päävastuun kodista ja lapsista sekä hoitovapaan aikana että vielä töihin palattuaan: hän sekä hoitaa että huolehtii pitääkseen perheensä hyvinvoivana ja kasassa. Tukipilari-isälle hoitovapaalle jääminen tuntuu ainoalta mahdolliselta vaihtoehtolta. Kaikkia näitä kolmea tarinaa läpileikkaa kulttuuristen odotusten metatarina, joka on nimetty tutkimuksessa tasapuolisen työnjaon ihannetarinaksi. Tutkimusaineiston valossa näyttää siltä, että isät ovat tietoisia jaetun vanhemmuuden ja “uuden isyyden” ihanteesta, jossa puolisot jakavat vastuun lasten hoivasta ja kodista huolehtimisesta tasan. Haastatellut isät peilaavat omaa isyyttään ja vastuunkantoaan tähän ihanteeseen. Keskeisin tutkimustulos on, ettei isän hoitovapaa aina väistämättä johda muutoksiin puolisoiden välisessä vastuunjaossa. Ristiriitoja näyttää syntyvän niissä tilanteissa, joissa isät kokevat puolisoiden välisen vastuunjaon olevan epätasapainossa suhteessa tasapuolisen työnjaon ihanteeseen. Toisaalta tasapuolinenkaan vastuunjako ei tarkoita sitä, etteikö perheissä käytäisi jatkuvaa neuvottelua hoivavastuiden jakamisesta. Levähtäjäisän ja yhteisen projektin isätarinat tukevat aiemmissa tutkimuksissa saatuja tuloksia isän ja äidin välisestä työn- ja vastuunjaosta. Kiinnostavana ja mahdollisesti uutena ilmiönä tutkimuksessa nousevat tukipilari-isät, joiden hoiva ulottuu lasten ja kodin lisäksi puolisoon. Koti-isyys synnyttää monenlaisia tapoja jakaa vastuuta. Puolisoiden välinen dynamiikka vaikuttaa siihen, millaiseksi vastuunjako muodostuu hoitovapaan aikana ja sen jälkeen. Isä voi esimerkiksi olla ottamatta vastuuta kannettavakseen, hän ei saa vastuuta yrityksistä huolimatta itselleen äidiltä tai päävastuu kodista ja lapsista jää yksinomaan isälle. Tasapuolinen työnjako ei ihanteesta huolimatta aina käytännössä toteudu. Tulokset nostavatkin esille kysymyksen, onko mahdollista, että tasa-arvoideologiaan pohjaavan ihanteen rinnalla vaikuttaisi samanaikaisesti myös jotain arkaaisempaa ja patriarkaalisempaa?
  • Salonranta, Minna (2015)
    The topic of my thesis is the learning process of wind tunnel flying skills from master to novice, and the simultaneous novice’s integration into community of practice. Learning the flying skills is not just mechanical repetition in the guidance of a flying instructor, although especially the early stages of learning occur by following a rather structured program. On the contrary, especially those who have proceeded to become skilled flyers themselves are encouraged to become innovative and develop the discipline into new levels. What characterizes the learning process in itself is the environment in which the flying and learning takes place: a cylinder shaped wind chamber, which has a turbine generated strong wind stream that in turn is loud enough to make speaking or listening in the wind chamber impossible. For this reason the language used for teaching and learning has developed into making use of the senses that are most conveniently used in the wind chamber, namely sense of touch and vision. In addition to this, the important aspects in the learning process are the sense of space, time and feeling the air, and the ability of body to remember the correct movements and how the air stream should feel in different flying positions and transitions. Learning to become a member of a community of practice happens side by side with gaining the flying skills: connecting with the other wind tunnel flyers takes place effortlessly, and especially through social media the availability of video narratives that take a form of a visual story, bring the members of social community close to one another regardless where they are physically located. There were three distinctive phases in the process of gathering the material for my thesis. The first one was integrating myself into the world of skydivers and after that into community of wind tunnel flyers – without this phase I would not have been able to ask the relevant questions concerning the learning of skills nor could I have understood the answers I received. The second was the actual filed work that was a combination of eight visits to Freezone wind tunnel near Moscow during the years 2009-2012 and shorter visits to other wind tunnels. My material from the field consists mostly of participant observation, videos of learning the flying skills, photographs, and conversations with both skilled coaches and their students. Interviews, the third phase, took place after I had finished gathering material from the field; in the interviews I concentrated into questions that still needed more detailed answers from informants. My thesis can be placed as a part of a more general discussion of anthropology of learning, especially as it pertains to learning in communities of practice, in which it is essential for members to show both commitment to a common goal and taking the responsibility of reaching the ambition while sharing the existing skills with newcomers. As a background material I used the research data of similar minded communities of practice, such as skydivers, climbers and skiers, and this data supported my own field material as it pertained to learning and becoming a member in a community. The characteristic phenomenon among wind tunnel flyers was, that after the rather structured beginning in the learning process, the skilled flyers were encouraged towards being innovative and developing the discipline of freeflying. As a conclusion of my thesis, we are able to propose that wind tunnel flying not just exemplifies well the old fashioned learning method of novice and master, but also the continuous dynamic character of not just the discipline of freeflying but also the applicable technology (wind tunnels) and social media. While some of my case examples of social worlds (such as yoga and Arabic calligraphy) were based on preserving and honoring the old traditions, the community of practice of wind tunnel flyers was quite the opposite, and the members were quick to react to new innovations, and skills were spread rapidly to the whole worldwide community.
  • Romanainen, Paula (2015)
    Tämä tutkielma tarkastelee terrorismin turvallistamista Yhdysvalloissa ja Venäjällä vuosina 1999–2004. Tutkielman tarkoituksena on antaa kuva siitä, millaisia määritelmiä terrorismille on annettu ja miten termin käyttö on mahdollisesti muuttunut käsiteltävän ajanjakson aikana. Näiden tulosten perusteella analysoidaan terrorismin turvallistamista, turvallistamisen poliittista merkitystä sekä tarkastellaan Yhdysvaltojen ja Venäjän arvovaltaa maailmanpolitiikassa. Terrorismin sisältöä eritellään turvallistamisteorian käsitteiden avulla teorialähtöistä sisällönanalyysia hyödyntäen. Aineistona on Yhdysvaltojen ja Venäjän presidenttien puheita ja kannanottoja vuosilta 1999–2004 sekä saman ajanjakson aikana julkaistuja turvallisuusdokumentteja. New Yorkiin ja Washingtoniin kohdistuneet terrori-iskut syyskuun 11. päivänä vuonna 2001 nostivat terrorismin tutkimuksen merkittävään asemaan. Tutkimuksessa joudutaan kuitenkin jatkuvasti ottamaan kantaa siihen, mitä terrorismi itse asiassa on. Yleisesti hyväksytyn määritelmän puuttuminen vaikeuttaa tutkimusalan kehitystä ja mahdollistaa termin poliittisen hyödyntämisen. Terrorismin poliittinen hyödyntäminen on avannut mahdollisuuden myös terrorismin käsitteen laajentamiselle, mistä käytetään tässä tutkielmassa kuvailevaa termiä terrorillistaminen. Tällä viitataan tilanteeseen, jossa terrorismin käsite saa niin monta erilaista merkitystä, että sen sisältö hämärtyy. Jatkuva laajeneminen aiheuttaa sen, että terrorismi tarkoittaa lopulta yhtä aikaa kaikkea ja ei mitään. Kööpenhaminan koulukunnan piirissä syntyneen turvallistamisteorian perusajatuksena on, että turvallisuutta tehdään eli rakennetaan puheen avulla. Ajattelu pohjautuu puheaktiteoriaan, jonka mukaan turvallisuuden merkitys ei tule siitä, että sillä viitataan johonkin todelliseen, vaan lausuminen itsessään on merkityksellinen teko. Turvallisuutta rakentamalla jokin tietty tapaus nostetaan merkittävään asemaan olemassaolon turvaamiseksi, ja tätä kautta vaaditaan erityisoikeus käyttää kaikkia tarpeellisia toimia ja keinoja uhkaa vastaan. Kyseessä on tilanne, jossa haetaan oikeutusta luopua normaalista politiikasta ja yhteisistä säännöistä julistamalla poikkeustila. Yhdysvaltojen ja Venäjän turvallisuusdokumentteja ja puheita vertailtaessa huomionarvoista on keskustelujen kehityksen suunta. Venäjä on argumentoinut terrorismin maailmanlaajuisen uhan puolesta jo tarkasteltavan ajanjakson ensimmäisestä vuodesta lähtien, kun taas Yhdysvallat ei ollut mukana samalla tasolla ennen vuotta 2001. Yhdysvaltojen sota terrorismia vastaan on kuitenkin esimerkki onnistuneemmasta turvallistamisesta kuin Venäjän pyrkimys vastaavaan esimerkiksi Tšetšenian sodassa. Venäjä on käynyt sotaa terrorismia vastaan paljon Yhdysvaltoja kauemmin, mutta vasta 9/11 antoi Venäjän toiminnalle oikeutuksen muun maailman silmissä. Ennen tätä sotatoimet Tšetšeniassa ja muualla Kaukasuksella oli tuomittu jyrkästi. Turvallistaminen ja terrorismin aiheuttamasta uhasta puhuminen tapahtuvat Venäjän ja Yhdysvaltojen tapauksessa eri tasoilla. Venäjä on kansainvälisen lainsäädännön ja YK:n toimivallan korostamisesta huolimatta siirtynyt voimakkaammin valtiotason turvallistajaksi, kun taas Yhdysvallat harjoittaa selkeämmin makrotason turvallistamista. Maailmanpoliittisten valtakysymysten lisäksi terrorismin turvallistaminen on avannut mahdollisuuden terrorismin uhkakuvan laajentamiselle. Analyysin tulosten perusteella mikä tahansa toinen, omasta näkökulmasta katsottuna sivistymätön taho voidaan leimata terroristiksi.
  • Ronikonmäki, Niko-Matti Henrik (2015)
    Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on esitellä lähijunaliikenneinvestointien vaikutusten arviointia kaupunkitalouden näkökulmasta. Koska liikenneinvestointien taloudellisten vaikutusten arviointi on kokonaisuutena hyvin laaja, on tässä tutkielmassa valittu selkeästi maankäytöllisten vaikutusten tarkastelu. Hedonisten hintojen teorian avulla pyritään arvioimaan investoinnin mahdollisia vaikutuksia kiinteistöjen hinnoille ja kaupunkien maankäyttömallilla suurempia koko seutukuntaa koskevia maankäytöllisiä vaikutuksia. Kaksi ensimmäistä lukua keskittyvät teorioiden läpikäymiseen. Ensimmäisessä luvussa keskitytään hedonisten hintojen teoriaan Sherwin Rosenin (1974) artikkelin kautta. Teorian perusteet käsitellään perusteellisesti ja luvun lopuksi arvioidaan sen käyttökelpoisuutta hintavaikutusten arviointiin. Erityisesti käsitellään tasapainotilaa ja siihen liiittyvää problematiikkaa. Toinen luku käsittelee Masahisa Fujitan (1989) maankäyttömallia. Mallin perusteet läpikäydään yksittäisen kotitalouden sijoittumisesta lähtien, mutta erityinen mielenkiinto on sen komparatiivisessa statiikassa. Sen avulla on mahdollista analysoida kuljetuskustannusten muutosten vaikutuksia kaupunkirakenteelle ja tätä soveltaen voidaan arvioida teorian tasolla lähijunaliikenneinvestoinnin maankäytöllisiä vaikutuksia. Kolmannessa luvussa arvioidaan näiden teorioiden soveltamista lähijunaliikenneinvestoinnin vaikutusten arvioinnissa ja keskustellaan teorioiden välisestä vuorovaikutussuhteesta. Hedonisten hintojen suhteen pyritään tunnistamaan sen käyttötarkoitus liikenneinvestointien näkökulmasta. Maankäyttömallia sovelletaan siten, että sitä voidaan käyttää lähijunaliikenneinvestoinnin analysointiin. Viimeisessä luvussa sovelletaan käsiteltyjä teorioita käytännön tasolla. Analysoinnin kohteena on ELSA (Espoo-Salo) – radan vaikutusten arviointi lähijunaliikenteen näkökulmasta. Analyysin johtopäätökset ovat linjassa esiteltyjen teorioiden kanssa. Uuden lähijunaliikenneinvestoinnin vaikutusalueella voidaan ennustaa kiinteistöjen hintojen kasvua. Maankäyttömallin avulla voidaan arvioida, että uusi yhteys raideliikenteen kannalta tyhjään tilaan Länsi-Uudellemaalle voi muodostaa uuden pääradankaltaisen nauhamaisen kaupunkialueen laajentumisen. Tämän seurauksena väestönpaine voi helpottaa lähellä Helsingin keskustaa, mutta sen arvioimiseksi tulisi aihepiiristä tehdä lisätutkimuksia.
  • Kaljala, Linda (2015)
    Tutkielma tarkastelee Toledon alueen maya-kylissä tapahtuvaa ekoturismia ja siihen liittyvää kulttuurin tuotteistamista. Ekoturismin ideana on tarjota vierailijoille autenttinen kokemus ja mahdollisuus tutustua alkuperäiseen kulttuuriin sen ympäristö huomioiden. Tutkielmassa selvitetäänkin, onko ekoturismin kautta esitetty kulttuuri autenttista maya-kulttuuria ja mitä turistit sekä paikalliset odottavat autenttiselta kokemukselta. Työssä tarkastellaan myös ekoturismin vaikutuksia kulttuurin säilymiseen ja selvitetään esimerkkitapausten kautta, onko kulttuurin tuotteistamisella kulttuuria ylläpitäviä ominaisuuksia. Työn teoreettinen viitekehys pohjautuu keskusteluun autenttisen turistikokemuksen rakentumisesta sekä kulttuurin tuotteistamisesta osana turismia. Tutkielma osoittaa, että maya-kylissä voidaan havaita autenttista kulttuurin esittämistä niissä määritelmissä, mitä autenttisuus turisteille ja mayoille edustaa. Turistikokemukseen ei nähty sisältyvän lavastettuja piirteitä, vaan kulttuuria esitettiin sellaisena, kuin se nykyään on. Vaikka ekoturistit olivat autenttisuuden hakuisia, he ymmärsivät, että kulttuurissa näkyy nykyään myös moderneja piirteitä. Turistit olivat valmiita hyväksymään uusiakin käsitöitä, mikäli ne olivat mayojen itsensä valmistamia. Ekoturismin kautta mayat ovat opetelleet käsityötaitoja sekä perehtyneet muinaisiin maya-luoliin. Perinteisiä käyttöesineitä valmistetaan osana käsityötuotantoa, mutta ne ovat turismin myötä saaneet uusia käyttötarkoituksia ja malleja. Ekoturismin voidaan nähdä vahvistavan kulttuurisia käytäntöjä, mutta on kuitenkin huomioitava, että myös modernisaatio vaikuttaa kulttuurin säilymiseen, sekä siihen, mitä kulttuurisia perinteitä pystytään jatkossa turisteille tarjoamaan. Tutkimuksen aineisto pohjautuu etnografiseen kenttätyöhön, joka on toteutettu kesällä 2013 Belizessä Toledon alueen maya-kylissä. Tutkimusmenetelminä on käytetty puolistrukturoituja haastatteluja sekä osallistuvaa havainnointia.
  • Korkeamäki, Leena (2015)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan pelon kokemuksia työelämässä, pelon ja vallankäytön välisiä suhteita sekä pelottavia tilanteita kohdanneiden toimijuutta. Tutkielman sosiologinen tausta nostaa esiin sen ristiriidan, jota työelämää ohjaavassa poliittisessa toiminnassa ja työpaikkojen arjessa vallitsee: työuria halutaan poliittisin päätöksin pidentää kestävyysvajeen nimissä, kun samaan aikaan työpaikoilla saneerataan ja irtisanotaan työntekijöitä. Näiden toimien seurauksena vaatimukset työntekijöitä kohtaan kasvavat, mikä puolestaan voi kasvattaa pelon ja uupumisen kokemuksia. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millä tavoin vallankäyttö organisaatioissa liittyy pelkoon ja millä tavoin toimijat ovat pelottavissa tilanteissa kyenneet toimimaan. Tutkielman aineistona on 33 kertomusta, joissa kirjoittajat ovat kertoneet omista pelon kokemuksistaan työelämässä. Aineisto on rajattu asiantuntijatehtävissä työskenteleviin suuremmasta tekstiaineistosta, joka kerättiin valtaa ja johtajuutta käsittelevää LEAR-tutkimusta varten panoptika-internetalustalla vuosien 2008-2009 välisenä aikana. Tutkielman menetelmällinen lähtökohta oli aineistolähtöinen teema-analyysi tarkkaa lähilukua painottavalla otteella. Teoreettisesti työssä nojataan sosiologisiin keskusteluihin vallasta ja toimijuudesta. Aineiston analyysin avulla päädytään tulokseen, että pelon kokemuksiin liittyvää vallankäyttöä on tässä aineistossa kolmentasoista: yksittäiseen henkilöön kohdistuvaa, organisaation toimista johtuvaa tai laajemmista taloudellisista syistä kuten suhdannevaihteluista johtuvaa. Toimijuus pelottavissa tilanteissa jakaantuu kahteen pääteemaan. Joissakin tilanteissa toimija kykenee osoittamaan vastarintaa vääräksi kokemaansa vallankäyttöä kohtaan, jolloin vastarinta näkyy oikeuksien vaatimisena ja liittoutumisina toisten kanssa. Toisissa tilanteissa toiminta muuttuu niin kutsutuksi pieneksi toimijuudeksi, jolloin on kyse yrittämisestä kestää tilanne tai sinnitellä työhön kykenemisen ja kykenemättömyyden välillä. Asiantuntijatyöntekijöiden kertomusten valossa organisaatioissa käytetään paljon pakkovaltaa silloin, kun kontrolloidaan epävarmuustekijöitä tai tärkeitä resursseja kuten tietoa sekä halutaan kasvattaa voittoa tai pelastaa organisaation toimintakyky. Dominoiva vallankäyttö näkyy organisaatiomuutoksissa väistämättömyyden tuntuna sekä taloudellisten arvojen ensisijaisena ideologisena hegemoniana. Manipulaation ja dominoivan vallankäytön yhdistelmällä pyritään torjumaan johdon ideologiaa vastustavat mielipiteet. Prekaarit työsuhteet näyttäytyvät kunkin neljän vallan ulottuvuuden kombinaationa. Tehokkaimmat vastarinnan muodot toimijuudessa ovat yhteydenotto juristiin sekä yhteistyö muiden kanssa. Viralliset toimintakanavat, kuten työsuojelu, eivät kykene poistamaan pelon aiheuttajia. Sinnittely päättyy aineiston kertomuksissa sairauslomaan tai irtisanoutumiseen. Jatkotutkimuksissa olisi tärkeää tutkia muita työntekijäryhmiä, vuokratyön tekijöitä sekä pelon aiheuttamista verkossa. Tutkimustuloksilla on myös yhteiskuntapoliittista merkitystä: työelämän ongelmiin tulisi yrittää löytää myös sellaisia ratkaisuja, joissa otetaan huomioon työssä viihtymistä vaikeuttavaan vallankäyttöön liittyvät ongelmat työpaikoilla ja vahvistetaan työntekíjöiden mahdollisuuksia puuttua kokemiinsa ongelmiin.
  • Uusiniemi, Mailis (2015)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos – Institution – Department Sosiaalitieteiden laitos Tekijä – Författare – Author Mailis Helene Uusiniemi Työn nimi – Arbetets titel – Title Rasismista maahanmuuttokriittisyyteen – Onko suhtautuminen maahanmuuttajiin muuttunut? Oppiaine – Läroämne – Subject Sosiaalityö Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Maaliskuu 2015 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 73 s. Tiivistelmä – Referat – Abstract Maahanmuutto Suomeen yleistyi vasta 1990-luvulla ja nykyisenkaltainen maahanmuutto on suomalaisille kohtuullisen uusi ilmiö. Suomessa maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia on tutkittu vain vähän. Tutkielmassa tutkitaan erään internetin keskustelupalstan jäsenten suhtautumista pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin sekä maahanmuuttajiin samoin kuin suhtautumista maahanmuuttajien sosiaaliturvaan ja heihin kohdistuvaan sosiaalityöhön sekä suhtautumista sosiaalityön resurssien jakautumiseen maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä. Tutkielmassa tutkitaan myös tutkittavien käsityksiä monikulttuurisuudesta. Tutkielman teoriakehyksenä käytetään rasismia ja maahanmuuttokriittisyyttä. Aineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla Hommaforumin, maahanmuuttokriittisen internetissä toimivan keskustelupalstan, jäseniltä. Kyselyyn vastasi 37 henkilöä ja vastaajista oli kuusi naista sekä 30 miestä. Vastaajat edustivat vain murto-osaa Hommaforumin jäsenistä. Tutkimuksen teoreettis-metodologinen lähtökohta oli sosiaalinen konstruktionismi. Tutkimusmenetelmänä tutkielmassa käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkielman aineisto teemoiteltiin. Teemoilla – maahanmuuton kielteiset teemat, maahanmuuton myönteiset teemat sekä maahanmuuton rakenteelliset teemat - sekä teemojen alle muodostetuilla luokilla tuotiin esiin vastaajien suhtautumista pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin sekä maahanmuuttajiin. Vastaajat suhtautuvat pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kielteisemmin kuin maahanmuuttajiin. Vastaajat mainitsevat ongelmat useammin pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohdalla sekä vastaavasti positiiviset kokemukset, kun on puhe maahanmuuttajista. Kolmasosa vastaajista suhtautuu pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin sekä maahanmuuttajiin kielteisesti. Suhtautuminen maahanmuuttajia koskevaan sosiaaliturvaan on ambivalentti eli puolet vastaajista kannattaa ja puolet vastaajista vastustaa sosiaaliturvan myöntämistä maahanmuuttajille. Vastaajat perustelevat myönteistä kantaa sosiaaliturvalakiin vedoten ja kielteistä kantaa puolestaan hyväksikäyttöön, taloudellisiin seikkoihin ja sosiaaliturvan passivoivaan vaikutukseen nojaten. Vastaajat kannattavat maahanmuuttajiin kohdistuvaa sosiaalityötä vähemmän kuin sosiaaliturvan myöntämistä maahanmuuttajille. Kolmasosa vastaajista ei koe voivansa ottaa kantaa aiheeseen tiedon puutteen vuoksi. Kaksi kolmasosaa vastaajista kokee, että tiedon puute vaikeuttaa myös vastaamista kysymykseen, jossa kysytään vastaajien suhtautumista sosiaalityön resurssien jakautumiseen maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä. Enemmistö vastaajista kannattaa tai suhtautuu neutraalisti maahanmuuttajien oman kulttuurin ylläpitämiseen Suomessa. Kuitenkin noin kolmasosa vastaajista vastustaa tätä. Esioletus siitä, että maahanmuuttokriittisen keskustelupalstan jäsenten maahanmuuttokriittisyys ilmentää rasismia kumoutuu. Välillä maahanmuuttokriittisen keskustelupalstan jäsenten maahanmuuttokriittisyys ilmentää rasismia, mutta pääosin näin ei ole. Aineiston avulla päädytään lopputulokseen, että vastaajat suhtautuvat pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kielteisemmin kuin maahanmuuttajiin. Vastaajat suhtautuvat maahanmuuttajien sosiaaliturvaan samoin kuin monikulttuurisuuteen kaksijakoisesti. Talous, uskonto ja maahanmuuttopolitiikan merkitys vaikuttaa vastaajien suhtautumiseen pakolaisiin, turvapaikanhakijoihin ja maahanmuuttajiin. Syy siihen miksi vastaajat suhtautuvat pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin kielteisemmin kuin maahanmuuttajiin johtuu mahdollisesti lamasta ja sen seurauksista. Uskonnon merkityksen korostuminen voi johtua siitä, että islamin usko koetaan vieraana sekä mahdollisena uhkana. Suomen maahanmuuttopolitiikka on luotu vasta vuonna 1997 jonka jälkeen sitä on päivitetty yli neljäkymmentä kertaa ja tämä voi olla syy siihen, että maahanmuuttopolitiikka tulee usein esille vastauksissa. Maahanmuuttopolitiikasta on myös keskusteltu vilkkaasti mediassa sekä osana puoluepolitiikkaa. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Maahanmuuttokeskustelu Rasismi
  • Paasiniemi, Markus (2015)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan opintotuen tulorajorajojen vaikutusta korkeakouluopiskelijoiden työn tarjontaan. Opiskelijat poikkeavat muusta väestöstä huomattavasti, koska opintotuen tarkoitus on mahdollistaa päätoiminen opiskelu ja siten opintotuen tulorajojen käyttäytymisvaikutukset voivat olla jossain mielessä jopa toivottavia. Siksi tutkielmassa tarkastellaankin myös opiskelijoiden työssäkäynnin ja opintotuen tulorajojen vaikutusta myös opintojen etenemiseen. Opintotuen tulorajojen käyttäytymisvaikutukset ovat huomattavia, mutta toisaalta opiskelijat eivät selvästi joko voi tai pysty vaikuttamaan tuloihinsa tulorajojen aiheuttamien kannustimien näkökulmasta optimaalisella tarkkuudella. Tästä johtuen opiskelijoiden tulojen jousto verojen suhteen jää varsin pieneksi, ollen noin 0.1. Estimaatti on kirjallisuuden keskimääräisiin arvioihin verrattuna melko pieni, mutta toisaalta selitettävissä opiskelijoiden poikkeavilla motiiveilla tehdä töitä muuhun väestöön verrattuna. Aineiston perusteella opintojenaikainen työssäkäynti näyttää olevan negatiivisessa, joskin heikossa yhteydessä opintojen etenemiseen. Joustoksi tulojen ja opintopisteiden välille saadaan noin -0.1, tarkoittaen, että opiskelijoiden keskituloa 50 prosenttia enemmän tienaava opiskelija suorittaisi vuodessa suurin piirtein yhden kurssin vähemmän. Toisaalta erityisesti tulorajoihin reagoivat opiskelijat näyttävät suorittavan opintoja niin ikään tulorajat marginaalisesti ylittäviä opiskelijoita hieman enemmän. On kuitenkin selvää, etteivät käytetyt menetelmät opintojen ja työssäkäynnin yhteydestä muodosta puhdasta koeasetelmaa ja siksi kausaalitulkintojen tekeminen tällä perusteella ei ole mahdollista.
  • Saloheimo, Anja (2015)
    Varhaiskasvattajan työhön liittyvät tunteet nousevat aiheeseen liittyvästä laatukeskustelusta. Aihe on ajankohtainen, koska uusi varhaiskasvatuslaki on työn alla, ja lailla otetaan kantaa myös varhaiskasvatuksen laatuun. Varhaiskasvatus on ihmissuhdetyötä,jossa tunteilla on merkittävä asema. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella tunteita varhaiskasvattajan puheessa. Tavoitteena oli selvittää, miten varhaiskasvattajat kategorisoivat tunteita ja millaisiin identiteettikategorioihin tunteita liitetään puheessa. Laadullisen tutkimuksen aineistona käytettiin litteroituja ryhmäkeskusteluja ja haastattelu ja, joihin osallistui päiväkotien ja kirkon järjestämän avoimen päivähoidon henkilökuntaa. Varhaiskasvattajien tunnepuheen analyysiin sovellettiin kategoria-analyysia sekä tunnetyön käsitteitä. Analyysissa tutkittiin, miten varhaiskasvatuksen ammattilaiset kategorisoivat tunteita ja liittävät niihin moraalisia odotuksia ja velvollisuuksia. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös miten tunteet liittyvät identiteettikategorioihin varhaiskasvattajan työssä. Tarkastelun kohteena olivat myös kategorioihin liittyvien moraalisten odotusten ja velvoitteiden rikkoutumiset ja niihin liittyvät selonteot. Tunteiden kategorisoinnissa varhaiskasvattajat puhuivat tunteista merkityksellisinä, mutta samalla toisarvoisina käytännön asioihin verrattuna. Tunteita kategorisoitiin positiivisiin ja negatiivisiin. Positiivisiin lukeutuvia ilon tunteita käsiteltiin monesta näkökulmasta. Tutkittavien puheessa rakentui erilaisia sisältöjä ilolle eri konteksteissa. Varhaiskasvattajan työtä motivoi lasten välittämä ilo. Varhaiskasvattaja on itse tuottamassa iloa lapsille. Lapsella on varhaiskasvatusympäristössä myös subjektiivinen oikeus kokea olevansa ilo ilman ansioita. Varhaiskasvattajien puheessa tunteiden ilmaisua liitettiin ammatillisuuden kategoriaan. Ammatilliseen tunnepuheeseen sisältyi moraalisia vaatimuksia hillitä suuttumuksen ilmaisua, tarjota emotionaalista läsnäoloa ja kasvattaa lapsia ilmaisemaan tunteita. Tunteita tarkasteltiin myös henkilökohtaisten ominaisuuksien, elämänkokemuksen ja ammatti-identiteetin kautta. Varhaiskasvattajalle rakentui myös velvollisuus tunnistaa ja säädellä sekä lasten että näiden vanhempien tunteita. Kategoria-analyysin käyttäminen osoitti, että tutkimusaineistossa ammatilliseen tunneilmaisuun liittyy tilanteita, joissa moraaliset odotukset ja velvollisuudet eivät toteudu. Tunne-ja ilmaisusääntöjen noudattaminen ja noutattamatta jättäminen aiheuttavat kuormitusta, jonka pohdinnalle ei päiväkodin arjessa löydy tilaa. Tällaisen tilan mahdollistaa esimerkiksi säännöllinen työnohjaus.
  • Xu, Yaya (2015)
    We show that the embedding of a matrix game in a mechanistic population dynamical model can have important consequences for the evolution of how the game is played. In particular, we show that because of this embedding evolutionary branching and multiple evolutionary singular strategies can occur, which is not possible in the conventional theory of matrix games. We show that by means of the example of the hawk-dove game.
  • Söderström, Sara (2015)
    Itämeren Ancylusjärveen kerrostuneissa sedimenteissä esiintyy rautamonosulfidiraitoja. Raitojen alkuperä on ollut tutkimuksen kohteena jo pitkään, sillä muodostuakseen rautamonosulfidi tarvitsee sulfaattia, jota on makeassa vedessä yleisesti hyvin vähän. Tällä hetkellä onkin kiistanalaista, missä vaiheessa nämä raidat ovat syntyneet. Syntytavasta on esitetty kaksi eri teoriaa, joista ensimmäisen mukaan raidat olisivat syntyneet vasta murtovesivaiheessa, jolloin sulfaattirikki olisi bakteerien toiminnan seurauksena muuttunut rikkivedyksi ja diffundoitunut alla olevaan rautapitoiseen järvisedimenttiin. Tämä olisi johtanut rautamonosulfidin muodostumiseen suunnilleen samalle syvyydelle järvisedimentissä laajalla alueella. Toisen teorian mukaan jokin, esimerkiksi suolapulssi, olisi käynnistänyt rikkiä metabolisoivien mikrobimattojen voimakkaan kasvun jo Itämeren järvivaiheen aikana. Orgaaninen aines olisi ylläpitänyt mikrobitoimintaa hautautuneissa matoissa, johtaen lopulta niiden korvautumiseen rautamonosulfidilla. Tämä syntytapa olisi johtanut Fe-monosulfidin laikuittaiseen esiintymiseen järvisedimentissä. Tämä tutkimus perustuu kolmeen läntiseltä Suomenlahdelta kairattuun sedimenttinäytesarjaan. Sarjoja tutkittiin sekä visuaalisesti että näytesarjoista otettujen röntgenkuvien avulla. Näytesarjat korreloitiin toisiinsa hehkutushäviö- ja suskeptibiliteettikäyrien avulla, jonka jälkeen Fe-monosulfidiraitojen jatkuvuutta näytesarjasta toiseen seurattiin. Näytteistä tehtiin myös pintahieet, joiden avulla tutkittiin rautasulfidimineraalien mineralogiaa sekä kiteytymisjärjestystä. Petrografisten tutkimusten perusteella rautamonosulfidiraidoissa esiintyy pääasiassa framboidista pyriittiä sekä euhedrisia pyriittikiteitä. Framboidinen pyriitti tarvitsee muodostuakseen rauta(II)sulfidista ja rikkivedystä voimakkaasti ylikylläisen liuoksen sekä avoimen huokostilan. Tästä johtuen on todennäköistä, että framboidinen pyriitti on kiteytynyt lähellä sedimentin pintaa, eli Itämeren järvivaiheen aikana ennen sedimentin tiivistymistä. Euhedrinen pyriitti puolestaan muodostui myöhemmässä vaiheessa diffuusion seurauksena. Myös näytesarjojen korrelointitulokset viittaavat tähän syntytapaan, sillä ainoastaan yksi rautamonosulfidiraita näyttäisi jatkuvan kaikissa kolmessa näytesarjassa.
  • Schwanck, Inna (2015)
    Tutkielmani tarkoituksena on kirjoittaa esiin hahmoa, jota olen pitkään etsinyt eri kuvastoista. Näin tuon hetkellisen hahmon 1800-luvun Englannissa vaikuttaneen prerafaeliittiveljeskunnan maalauksissa, sekä 1990-luvun alkupuolella muotilehdet ja -mainokset vallanneen heroin chic -tyylin valokuvissa. Koska etsimästäni hahmosta on vaikea saada otetta, käytin sen esiin kirjoittamiseksi teoreettisena taustana psykoanalyytikko Julia Kristevan teoriaa abjektista. Abjekti määrittyy samalla tavalla hetkellisenä kuin etsimäni hahmo, jonka paikallistin katoavaisuuden ja häilyvyyden kautta nuoreen, teini-ikäiseen tyttöön. Hahmo vaikuttaa tulevan näkyväksi vain erilaisilla rajapinnoilla ja hahmottuvan väliaikaisuudessa, minkä vuoksi siitä on vaikea saada kiinni. Kahden kuvaston lukeminen rinnakkain mahdollistaa hahmon sisältämien ominaisuuksien esiin tuomisen eri näkökulmissa. Työni rakentuu teemoille, joihin liitän yhden kuvaparin kuhunkin. Yhteensä käsittelen kuutta kuvaa. Tutkin ensimmäistä kuvaparia niiden ja niissä esiintyvien naisten saaman aikalaisvastaanoton kautta. Kriitikoiden käyttämä inhon sanasto määrittelee etsimäni hahmon abjektiksi. Tarkastelen myös suhteita ja rajoja kuvaajien ja heidän malliensa välillä, sekä mallien ja heidän esittämiensä hahmojen välillä. Seuraavissa kuvissa tutkin nuoruuteen ja hetkellisyyteen liittyvää iteriittoisuutta ja Kristevan kuvaavan symbolisen järjestyksen rajalla liikkuvaa teini-ikäistä tyttöä. Viimeisessä kuvaparissa paikallistan abjektin hahmon käsittelemieni kuvastojen usein anorektisina nähtyihin ruumiisiin. Yhdistän syömättömyyden ja tietoisen kieltäymyksen paastoamiseen ja uskonnolliseen abjektiin ja kirjoitan sen ilmentäjänä 1500-luvulla eläneestä pyhimyksestä Avilan Teresasta. Kuvastoissa esiintyvät mallit ja heidän kuvaajansa tuntuvat tahtovan jäädä nuoruuteen ja sen mahdollistamaan unien ja tarujen maailmaan. Kun he kasvavat aikuisiksi, joutuvat he kohtaamaan kulttuurisen, symbolisen järjestyksen, jolloin ainoa mahdollisuus abjektin säilyttämiselle on asettua tietoisesti kulttuurin ulkopuolelle. Aikaisemmin eteerisinä näyttäytyvät hahmot muuttuvat noidiksi ja meduusoiksi sekä kuvaajansa ja katsojansa ahmaiseviksi vampyyreiksi. Vaikka en ota lähtökohdakseni hahmoni muodostavaa kulttuuria, kulkevat ajat aiheeni mukana. Abjekti hahmo muotoutuu sen piiristään poistavan kulttuurin ja järjestyksen kautta, sen sääntöjen takaa löytyvänä. Työni löysi oikeutuksensa, kun huomasin etsimäni hahmon tulleen uudelleen näkyväiseksi, elokuvissa, valokuvissa ja maalauksissa, mutta ennen kaikkea nuorten tyttöjen itsensä raottaessa häilyväistä maailmaansa Internetissä, kuvaamalla itseään ja toisiaan.
  • Lahtinen, Aki (2015)
    Fuusioreaktiossa kaksi kevyttä ydintä yhtyy yhdeksi raskaammaksi ytimeksi ja samalla vapautuu energiaa. Fuusioreaktio tarvitsee tapahtuakseen hyvin korkean lämpötilan, minkä seurauksena aine on olomuodoltaan plasmaa. Esimerkiksi fuusioreaktoreissa käytettäväksi suunniteltu vedyn isotooppien deuteriumin ja tritiumin välinen reaktio vaatii tapahtuakseen plasman kuumentamista yli 100 miljoonan kelvinin lämpötiloihin. Tutkituin fuusioreaktorimalli on tokamak, jossa kuumaa plasmaa hallitaan toruksen muotoisessa kammiossa voimakkaiden magneettikenttien avulla. Plasmaa koossapitävästä magneettikentästä huolimatta plasmasta karkaa hiukkasia, jotka lopulta osuvat kammion pinnoille. Yksi tapa kammion pintoihin kohdistuvan lämpö- ja hiukkasvuon pienentämiseksi on suihkuttaa kammioon epäpuhtausatomeja tai -molekyylejä jäähdyttämään reunaplasmaa. Typpi on osoittautunut kiinnostavaksi vaihtoehdoksi tähän tehtävään. Typen kulkeutuminen ja kertyminen reaktorikammion sisällä vaatii kuitenkin vielä lisätutkimuksia. Typen harvinainen isotooppi 15N tarjoaa mahdollisuuden tutkia näitä kysymyksiä. Tyypillisesti tämä tehdään merkkiainekokeiden avulla, jolloin reaktorikammioon suihkutetaan valittua merkkiainetta tunnetuissa olosuhteissa ja kokeen jälkeen selvitetään merkkiaineen jakauma reaktorikammion pinnoilla. Tässä työssä keskityttiin seinätiiliin, jotka on irrotettu ASDEX Upgrade -fuusioreaktorista (AUG) vuosien 2010-2011 koekampanjan jälkeen. Kyseisen koekampanjan lopussa suoritettiin 15N-merkkiainekoe. Työssä tutkittiin tiilistä porattujen näytteiden 15N-pitoisuuksia lentoaika-rekyylianalyysilla (Time Of Flight Elastic Recoil Detection Analysis, TOF-ERDA), ydinreaktioanalyysilla (Nuclear Reaction Analysis, NRA) ja sekundääri-ionimassaspektrometrialla (Secondary Ion Mass Spectrometry, SIMS). Vertailun vuoksi tutkittiin myös 15N:llä implantoituja testinäytteitä. Tutkielman alkuosassa esitellään lyhyesti tokamak-fuusioreaktorin toimintaa, plasman vuorovaikutusta reaktorin seinämän kanssa, typen käyttöä fuusioreaktoreissa, merkkiainekokeita sekä käytetyt mittausmenetelmät. Tutkielma loppuosa keskittyy suoritettuihin mittauksiin, niiden analyysiin ja tuloksiin sekä johtopäätöksiin. Tulosten perusteella mittausmenetelmien välillä on merkittäviä eroja AUG-näytteiden kohdalla, kun taas implantoiduille näytteille erot menetelmien välillä ovat pienet. Erot johtuvat todennäköisesti AUG-näytteiden epätasaisesta pintarakenteesta, minkä seurauksena typen jakauma näytteiden pintakerroksissa vaihtelee. TOF-ERDA:lla tutkittiin näytteistä mahdollisimman sileää pintaa luotettavan analyysin onnistumiseksi. NRA-mittauksissa protonisuihku kohdistui näytteen keskelle suuremmalle pinta-alalle. Suureen alueeseen sisältyy myös karkeampia kohtia, joihin merkkiaineen kertyminen on sileää pintaa suurempaa. Tämän seurauksena NRA:lla saadaan selvästi suurempia tuloksia 15N:n pintatiheydelle kuin TOF-ERDA:lla. Kvadrupolimassaspektrometrissa ilmenneiden ongelmien vuoksi SIMS-mittauksia suoritettiin vain yksi, minkä vuoksi optimaalisten asetusten löytäminen 15N:n mittaamiseen SIMS:llä vaatii vielä lisätutkimuksia.
  • Forsell, Marianne (2015)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee pallogeometriaa. Pallogeometria on yksi epäeuklidisista geometrioista, sillä se ei noudata jokaista viittä Eukleideen postulaattia, joihin tasogeometria tuloksineen perustuu. Työn alkupuolella käsitellään tarkemmin paralleelipostulaattia, joka on erottava tekijä euklidisen ja epäeuklidisen geometrian välillä. Pallogeometrian osuus aloitetaan pallon määritelmällä, josta siirrytään isoympyrän määritelmään. Isoympyrän käsite on hyvin oleellinen tässä tutkielmassa esitettyjen lauseiden ja tulosten kannalta. Tutkielmassa esitellään lisäksi pallokolmion, napakolmion ja pallokulman määritelmät. Pallokolmion sivut muodostuvat isoympyrän kaarista ja pallokulmankin käsite liittyy hyvin läheisesti isoympyrään. Pallokulman suuruus voidaan nimittäin laskea isoympyrän kaaren pituutena. Tutkielmassa esitellään myös kolmioepäyhtälö pallokolmioille sekä hieman yllättäväkin tulos siitä, että pallokolmion kulmien summa ei ole vakio. Se on suurempi kuin tasokolmion kulmien summa, mutta pienempi kuin 540 asetta. Tämän tutkielman lopussa käsitellään pallokolmioiden yhdenmuotoisuuslauseita. Tasokolmion yhdenmuotoisuuslauseet ovat yleistettävissä pallokolmioille, mutta pallokolmioille on olemassa myös yhdenmuotoisuuslause, joka ei päde tasogeometrian kolmioille. Kyseinen lause esitellään ja todistetaan tässä tutkielmassa. Lisäksi tutkitaan peilauksen aiheuttamaa eroavaisuutta tasogeometrian ja pallogeometrian yhdenmuotoisuudessa. Tutkielman viimeisenä aiheena esitellään pallokolmion pinta-alan määritelmä sekä tarkastellaan isoympyröiden ja pallon halkaisijan rajoittamaa pallokappaletta – lunea.
  • Harju, Miija (2015)
    Tässä tutkielmassa käsitellään kuution kahdentaminen ja kulman kolmijako, jotka ovat geometrian konstruktio-ongelmia. Kuution kahdentamisessa tulee muodostaa kuutio, jonka tilavuus on kaksinkertainen annettuun kuutioon verrattuna. Kulman kolmijaossa tulee mielivaltainen kulma jakaa kolmeen yhtä suureen osaan. Molemmat ongelmat ovat osoittautuneet mahdottomiksi harpin ja viivaimen avulla. Jos kuitenkin sallitaan käyttää muita matemaattisesti tarkkoja välineitä ongelmat saadaan ratkaistua. Kuution kahdentamisen ja kulman kolmijaon tutkimisessa lähdetään liikkeelle geometrisen konstruoinnin sääntöjen määrittelemisestä. Toisessa luvussa käydään läpi yksityiskohtaisesti perustuloksia harpin ja viivaimen käytöstä. Näiden tulosten avulla määritellään peruskonstruktiot ja luvun konstruoituvuus. Koska tutkittavien ongelmien mahdottomuuden osoittaminen vaatii algebran kuntateorian tuloksia, määritellään kolmannessa luvussa geometrisen konstruktion tuloksia algebran näkökulmasta. Näiden avulla saadaan määriteltyä välttämätön ja riittävä ehto luvun konstruoitumiselle. Neljäs luku käsittelee työn oleellisimmat tulokset eli todistukset kuution kahdentamisen ja kulman kolmijaon mahdottomuuteen. Ennen todistuksia käydään läpi tärkeimmät kohdat historiasta antiikin Kreikan ajalta 1800–luvulle, jolloin ongelmat saatiin osoitettua mahdottomiksi. Lisäksi historiaosuudessa käsitellään seuraavassa luvussa esiteltävien laajennettujen konstruktioiden historiaa. Kuution kahdentamisen mahdottomuuden todistuksessa osoitetaan, ettei lukua kuutiojuuri 2 voida konstruoida. Mielivaltaisen kulman kolmijaon mahdottomuuden osoittamiseksi riittää löytää yksi kulma, jota ei voida kolmijakaa. Tässä tapauksessa tutkimme 60° kulmaa, jolloin konstruoituvaksi luvuksi muodostuu cos(20°). Viimeinen luku käsittelee laajennettuja konstruktioita, joissa sallitaan perinteisten harpin ja viivaimen lisäksi muiden välineiden ja menetelmien käyttö. Luvussa esitellään useita konstruktioita, joissa käydään läpi niiden käyttö konstruktio-ongelmissa ja todistukset niiden toimivuudesta. Luultavasti kaikkein klassisin menetelmä on neusis-konstruktio, jossa viivaimeen voidaan tehdä merkintöjä. Muut esiteltävät konstruktiot ovat merkittäviä niiden historian tai konstruktioiden yksinkertaisuuden takia.