Browsing by Issue Date

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-20 of 6853
  • Järvinen, Marjo (2015)
    Tutkimuksen tavoitteena on tutkia asunnottomien ja tukiasumisessa asuvien nuorten sosiaalista toimintakykyä. Tutkimuksessa selvitetään sitä, millaisia kokemuksia nuorilla on asunnottomuudesta, tukiasumisesta ja itsenäisestä asumisesta. Nuorten sosiaalista toimintakykyä tutkitaan sosiaaliseen toimintakykyyn sisältyvien suunnitelmallisuuden, lojaaliuden ja itsevarmuuden -käsitteiden avulla. Asunnottomuuden ja tukiasumisen tarpeen ymmärretään tutkimuksessa liittyvän nuoren itsenäistymisvaiheeseen. Nuorten asunnottomuus määrittyy tutkimuksessa nuorten itsenäistymisvaiheen välivaiheena, liminaalitilana. Itsenäistymisvaiheen liminaalitila on lapsuuden ja aikuisuuden rajapintaan sijoittuva välivaihe, jossa nuori tarvitsee vielä aikuisen tukea. Tutkimus liittyy fenomenologis-hermeneuttiseen tiedonperinteeseen ja kiinnittyy sosiaaliseen toimintakykyyn ja erityisesti suunnitelmalli-suuden, lojaaliuden ja itsevarmuuden -käsitteisiin. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa tutkimusaineisto koostuu kahdeksan asunnottoman tai tukiasumisessa asuvan nuoren haastattelusta. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysilla, jossa on aineksia teorialähtöisestä sisällönanalyysista. Tutkimuksessa on aineistosta luotu kolme tarinatyyppiä, jotka ovat ”tuetut”, ”häädetyt” ja ”sitoutumattomat”. Tarinatyypeissä sosiaalinen toimintakyky näyttäytyy eri tavalla ja siten tuen tarve myös erilaisena. Tuetuilla” pidempikestoisen tuen tarve on havaittu ja tukea tarjottu. ”Häädetyillä” tuen tarve on lyhytaikainen ja liittyy asumisvalmiuksien kartuttamiseen. ”Sitoutumattomilla” sosiaalisen toimintakyvyn vajeet ja tuen tarve eivät hahmotu suoraviivaisesti. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että asunnottomat nuoret omaavat suunnitelmallisuutta, joka edesauttaa heidän päivittäistä selviytymistään. Nuorten lojaalius ja itsevarmuus tuli esille kyvyssä opiskella haasteista huolimatta ja katkaista ihmissuhteita, jotka olivat muodostuneet ongelmaksi. Sosiaaliseen toimintakykyyn vaikutti myönteisesti se, että nuori tunnisti tuen tarpeensa ja sai tukea sitä hakiessaan. Sosiaaliseen toimintakykyyn vaikutti sen sijaan heikentävästi se, että nuoren tuen tarve ja tarjottu tuki eivät kohdanneet. Pääkaupunkiseudun asuntomarkkinoilla erityisen heikossa asemassa ovat vähävaraiset nuoret. Kun nuorella on taustallaan häätö tai luotto-tietojen menetys, rajautuvat hänen asunnonsaantimahdollisuutensa hyvin kapealle sektorille. Nuoren sosiaaliseen toimintakykyyn tämä vaikuttaa heikentävästi, sillä nuoren mahdollisuus vaikuttaa asunnonsaantiin on vähäistä. Häädön ja talousvaikeuksien seuraukset korostuvat vähävaraisilla nuorilla, joiden perheillä ei ole mahdollisuutta tukea nuorta taloudellisesti. Asunnottomissa ja tukiasumisessa asuvissa nuorissa on erilaisia ryhmiä. Osa nuorista hyötyy lyhytkestoisesta interventiosta, jossa nuori saa tukea esimerkiksi asunnottomuuteen ja sen lieveilmiöihin. Osalla nuorista sosiaalisen toimintakyvyn haasteet ovat kehittyneet pidemmällä aikavälillä ja nuori hyötyy pidempikestoisesta tuesta. Tutkimuksessa tuli esille nuorten monialaisen tuen tarve ja palvelujärjestelmän pirsta-loituneisuus. Uusi sosiaalihuoltolaki edellyttää eri tahojen yhteistyötä asiakkaan tilanteen edistämiseksi ja palvelujen painopisteen siirtämistä peruspalveluihin ja ennaltaehkäisevään työhön korjaavan työn sijaan.
  • Hosiaisluoma, Eero (2015)
    Organisaatioiden tavoitteena on mahdollisimman tehokas, eniten arvoa sekä hyötyä tuottava toiminta. Se edellyttää jatkuvaa toiminnan parantamista, toimintaympäristön muutoksiin reagoimista ja erilaisten muutosten läpiviemistä organisaatiossa. Koska organisaatio on monista eri toiminnallisista ja rakenteellisista osatekijöistä muodostuva kokonaisuus, sen kaikissa kehittämistoimenpiteissä on syytä huomioida kaikki osa-alueet kokonaisvaltaisesti. Kokonaisarkkitehtuurin kehittäminen on keino läpiviedä muutoksia organisaatiossa, sillä se käsittää organisaation koko toiminnan ja rakenteen. Mallintaminen on systemaattinen tapa visualisoida kokonaisarkkitehtuuriin liittyviä osatekijöitä ja muutoksia kokonaisvaltaisesti. Tässä tutkielmassa esitellään käytännönläheinen malliperustainen lähestymistapa kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, jota voidaan hyödyntää kehittämisen apuvälineenä eri laajuisten muutosten läpiviemiseen organisaatiossa. Lähestymistavan avulla mahdollista mallintaa toiminnalliset ja rakenteelliset osatekijät, sekä niiden väliset riipuvuussuhteet. Kokonaisvaltaisudella tarkoitetaan kaikkia kehittämiseen liittyviä asioita strategisista tavoitteista ja vaatimuksista yksittäisten kehitysprojektien tunnistamiseen. Keskeistä kokonaisvaltaisuudessa on huomioida liiketoimintaan, tietojärjestelmiin ja infrastruktuuriin liittyvät osatekijät, sekä niiden väliset riippuvuussuhteet. Malliperustaista lähestymistapaa voidaan soveltaa eri laajudessa ja eri tarkkuustasoilla. Mallintamisen kohteena voi olla koko organisaatio, jokin sen rajattu alue tai yksittäinen ratkaisu. Tarkkuustaso voi vaihdella yleiseltä tasolta hyvinkin yksityiskohtaiseen. Tutkielmassa esitellään kokonaisvaltaisen kehittämisen ja mallintamisen standardit TOGAF-kokonaisarkkitehtuuriviitekehys ja ArchiMate-mallinnuskieli, sekä kuinka niitä voidaan soveltaa yhdessä. Tutkielmassa arvioidaan myös kuinka Sparx Systems Enterprise Architect-mallinnusväline soveltuu kokonaisvaltaiseen kehittämiseen.
  • Laine, Ninnu (2015)
    Tutkielma käsittelee suomalaisten puoluejohtajien sosiaalisen median käyttöä kevään 2015 eduskuntavaaleissa. Samalla kun sosiaalinen media on viime vuosina vakiinnuttanut asemansa ihmisten ja yritysten arjessa, poliitikot ovat omaksuneet eri sosiaalisen median palveluita poliittisen viestinnän välineeksi. Politiikan medioituminen on noussut 2000-luvulla keskeiseksi aiheeksi poliittisen viestinnän tutkimuskentällä ja ilmiöön liittyy läheisesti myös politiikan henkilöityminen ja intimisoituminen. Sosiaalinen media tarjoaa tilan, jossa poliitikko voi viestiä äänestäjille ilman perinteisiä tiedotusvälineitä portinvartijana. Näin ollen sosiaalinen media on tuonut uusia ulottuvuuksia medioitumis-keskusteluun. Tutkimuksessa tarkastellaan kahdeksan suomalaisen puheenjohtajan sosiaalisen median käyttöä kahden viikon seuranta-aikana 5.4-19.4.2015 ennen eduskuntavaaleja. Tutkimukseen valitut sosiaalisen median palvelut ovat blogi, Facebook ja Instagram. Aineiston perusteella analysoidaan, mitä palveluja puoluejohtajat käyttävät, kuinka aktiivisesti he julkaisevat sosiaalisessa mediassa ja minkälaisia julkaisutyylejä ja sisältöjä löytyy. Aineiston analyysin perustella puoluejohtajat jaotellaan sosiaalisen median käyttäjätyyppeihin. Lisäksi tarkastellaan, mihin puoluejohtajat käyttävät sosiaalista media eli tutkitaan julkaisujen perusteella käyttötarkoituksia. Menetelmänä käytetään sekä määrällistä sisällönerittelyä että laadullista sisällönanalyysiä. Tuloksista ilmenee, että sosiaalinen media on osa jokaisen puoluejohtajan vaalikampanjaa kevään 2015 eduskuntavaaleissa. Vaikka puoluejohtajien välillä löytyy suuria eroja sosiaalisen median käytössä muun muassa monipuolisuudessa, aktiivisuudessa ja julkaisutyyleissä, jokainen heistä kampanjoi vähintään yhdessä sosiaalisen median palvelussa. Puoluejohtajat käyttävät sosiaalista mediaa ensisijaisesti vaalikampanjasta tiedottamiseen, itsensä ja puolueen markkinointiin sekä kannanottoihin ja mielipidekirjoituksiin. Tutkituista palveluista selvästi suosituin on Facebook, mutta jopa puolet puoluejohtajista kampanjoivat myös uudessa sosiaalisen median palvelussa, Instagramissa.
  • Bredbacka, Patrik (2015)
    Bosniassa käytiin vuosina 1992–1995 sota, joka päättyi sen osapuolien Bosnian serbien, muslimien ja kroaattien väliseen rauhaan ja yhteisen Bosnia-Hertsegovinan valtion muodostamiseen. Aseellisten konfliktien uusiutumattomuus sodanjälkeisessä Bosnissa antaa viitteitä siitä, että sotaan osallistuneet osapuolet ovat onnistuneet käsittelemään sodan tapahtumia siten, että keskinäinen yhteiselo samassa valtiossa on mahdollista. Tässä tutkielmassa analysoidaan Bosnian sodanjälkeistä kehitystä sovinnon käsitteen kautta. Työn tarkoituksena on 1) muotoilla hahmotelma Bosnian kohdalla toimivasta yhteiskunnallisen sovinnon määritelmästä, 2) tutkia, millaisin keinoin sovintoa on Bosniassa tavoiteltu, sekä näiden sovintokeinojen valossa 3) tutkia, millainen arvo sovinnolle on Bosniassa annettu ja toisaalta perustella sovinnon merkitystä Bosnialle. Työ alkaa lyhyellä Bosnian sotaa ja maan sodanjälkeistä kehitystä esittelevällä luvulla. Luku 2.1 antaa viitteitä siitä, että Bosniassa vuonna 1995 käyttöönotettu poliittisiin kiintiöihin ja etnisiin jakoihin perustuva hallintojärjestelmä on aiheuttanut valtiolle mittavia kustannuksia ja toiminnallisia hidasteita. Luku 3 käsittelee työn keskeistä aihetta sovintoa ensin yleisesti ja sitten tarkemmin Bosnian kohdalla. Sovinto on moniulotteinen ja monipuolinen käsite, jolle ei ole onnistuttu luomaan yleispätevää määritelmää. Sovintoa koskevan keskeisen kirjallisuuden pohjalta luvussa 3.1 luodaan hahmotelma Bosnian kannalta realistisesta, hyödyllisestä ja syvällisestä sovinnon määritelmästä. Bosniassa sovinnon kannalta keskeisimmiksi keinoiksi määritellään oikeus, hallinnon politiikka ja anteeksiannon politiikka, joita tutkitaan luvuissa 4-6 niin yleisellä kuin Bosnian tasolla. Keskeisten aihepiiriensä sovinnon, anteeksiannon politiikan, oikeuden ja hallinnon politiikan välisen keskinäispoikkeavan mutta Bosnian tapauksessa vuorovaikutteisen olemuksen vuoksi työ ei sisällä tarkkarajaista metodologiaa, vaan pyrkii tutkimaan aiheiden välisiä ilmenemistapoja ja suhteita lavea-alaisten vaikutussuhteiden löytämiseksi. Tutkielmassa päädytään tulokseen, ettei Bosniassa ole aikaansaatu syvällistä sovintoa, vaan ennemmin kylmää rauhaa muistuttava tila, jossa etniset eroavaisuudet ovat edelleen keskeisiä yhteiskunnallisissa suhteissa. Oikeus ja hallinnon politiikka ovat muodostuneet Bosniassa keskeisiksi sovintokeinoiksi, mutta ne eivät ole kyenneet aikaansaamaan syvällistä sovintoa vaan ennemminkin vain ylläpitämään tai jopa kasvattamaan Bosnian etnisiä jännitteitä, jotka haittaavat valtion toimintaa ja ihmisryhmien välisiä suhteita. Sen sijaan anteeksiannon politiikka on jäänyt Bosniassa vähälle käytölle, mutta teoreettiset näkemykset ja empiiriset kokemukset anteeksiannon politiikasta muissa konfliktinjälkeisissä yhteiskunnissa antavat viitteitä sen mahdollisuudesta myös bosnialaisen sovinnon syventämiseen. Työn viimeisessä, seitsemännessä luvussa esitellään keinoja toteuttaa anteeksiannon politiikkaa Bosniassa, laventaa Bosniassa käytettyjä hallinnon politiikan ja oikeuden muotoja ja pohditaan sitä, miten syvällisemmän sovinnon tarpeen ymmärrys on keskeinen vaikutin siihen, millaisia painoarvoja sovinnolle päämääränä annetaan.
  • Ängeslevä, Nina (2015)
    Tiedekunta/Osasto – Fakultet/Sektion – Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta Laitos – Institution – Department Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos Tekijä – Författare – Author Nina Kristiina Ängeslevä Työn nimi – Arbetets titel – Title Eduskunnan Nato-keskustelun argumentaatio strategisen kulttuurin näkökulmasta vaalikaudella 2011–2014. Ukrainan kriisi ulkoisena shokkina Oppiaine – Läroämne – Subject Yleinen valtio-oppi, maailmanpolitiikan tutkimus Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Toukokuu 2015 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages 90 (99) Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee eduskunnan Nato-keskustelun argumentaatiota strategisen kulttuurin näkökulmasta vaalikaudella 2011–2014. Tutkimuksessa on tärkeässä roolissa strategisen kulttuurin käsite, joka toimii myös tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä. Tässä tutkimuksessa omaksutaan strategisen kulttuurin määritelmä, jonka mukaan sillä viitataan kansakunnan tai valtion tunnusomaisiin ja pitkäikäisiin uskomuksiin, arvoihin ja tapoihin, jotka koskevat voimankäytön uhkaa ja voimankäyttöä ja joiden juuret ovat sellaisissa perustavaa laatua olevissa vaikutteissa kuten geopoliittisessa asemassa, historiassa ja poliittisessa kulttuurissa. Tutkimuksessa hyödynnetään strategisen kulttuurin tutkimuksen neljännen sukupolven tutkijoiden näkemyksiä, joiden mukaan erilaiset alakulttuurit kilpailevat keskenään vaikutusvallasta. Esimerkiksi Alan Bloomfield (2012) on käsitellyt sitä, miten valtion ulkoisen ympäristön muuttuessa aiemmin alisteisessa asemassa ollut alakulttuuri voi nousta näkyvään asemaan. Tämän tutkimuksen tapauksessa tuo ulkoisen ympäristön muutos tarkoittaa Ukrainan kriisiä, jonka myötä Venäjä miehitti Krimin ja liitti sen itseensä länsimaiden laittomaksi tuomitsemassa kansanäänestyksessä. Ukrainan kriisin myötä turvallisuuspoliittinen tilanne on kiristynyt varsinkin Itämerellä. Kriisin myötä keskustelu Suomen turvallisuuspoliittista ratkaisuista on kiihtynyt, ja tähän on liittynyt myös keskustelu Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Työn ensimmäinen tutkimuskysymys on se, millaista argumentaatiota Na¬tosta on käyty eduskunnassa vaalikaudella 2011–2014. Toinen tutkimuskysymys kuu¬luu, onko argumentaatiossa havaittavissa muutosta Ukrainan kriisin eli oletetun ulkoi¬sen shokin aikaisessa tilanteessa. Tutkimuksen mielenkiinto kohdistuu strategisen kulttuurin näkökulmasta siihen, onko Nato-jäsenyyttä kannattava alakulttuuri noussut näkyvämpään asemaan eduskunnan Nato-keskustelussa Ukrainan kriisin aikana. Nato-jäsenyyden kannattajista käytän nimitystä liittoutujat ja Nato-jäsenyyden vastustajista liittoutumattomat. Tällaisia termejä on käyttänyt Veikko Heinonen (2011) tutkiessaan Suomen turvallisuuspoliittista diskurssia. Erilaiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset traditiot voidaan liittää keskusteluun Nato-jäsenyydestä. Suomen ulkopolitiikan pitkän linjan traditiot ovat länsisuhteita ja menestymistä korostava liberalismi sekä maantieteellisten tosiasioiden hyväksymistä ja suhteita Venäjään korostava pienvaltiorealismi. Vaikka kumpaakaan traditiota ei suoraan voida liittää liittoutujien tai liittoutumattomien alakulttuuriin, niin ne toimivat pohjana analyysille ja heijastavat osaltaan Suomen strategista kulttuuria. Tutkimusaineistona on kymmenen eduskunnan täysistuntokeskustelujen pöytäkirjaa, joissa Nato-keskustelulla on merkittävä rooli. Tarkastelussa ovat liittoutujien ja liittoutumattomien argumentit Natoon liittyen. Työssä hyödynnetään Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa, jossa tärkeässä roolissa ovat puhuja ja hänen yleisönsä sekä niin sanotut julkilausumattomat lähtökohdat eli esisopimukset joiden voidaan katsoa heijastelevan strategista kulttuuria. Tässä tutkimuksessa yleisönä ovat ennen kaikkea Suomen kansalaiset mutta jossain määrin myös Venäjän valtio ja länsimainen yhteisö. Aineiston perusteella yleinen esisopimus, joka yhdistää sekä liittoutujia että liittoutumattomia on se, että maanpuolustushenkisyys on tärkeässä roolissa. Suomen kuuluminen Pohjoismaiden arvoyhteisöön hyväksytään myös yleisesti. Suomen asema demokraattisena länsimaana on myöskin tärkeä arvoja koskeva esisopimus, joskin länsimaisuutta korostavat voimakkaammin liittoutujat. Liittoutujien ja liittoutumattomien tiet eroavat Nato-jäsenyydestä puhuttaessa. Liittoutujien mielestä Suomen pitäisi liittyä Natoon, jotta Suomesta tulisi täysivaltaisesti länsimaisen yhteisön jäsen. Liittoutumattomat taas vetoavat hyväksi havaitsemaansa Paasikiven-Kekkosen linjaan, jossa Suomi toimii sillanrakentajana idän ja lännen välissä ja pysyttelee erossa suurvaltakonflikteista. Perelmanin teoriaan kuuluvat erilaiset sidosmuotoiset ja erottelumuotoiset argumentaatiotekniikat. Sidosmuotoisia argumentaatiotekniikoita ovat kvasiloogiset argumentit, todellisuuden rakenteeseen perustuvat argumentit sekä todellisuuden rakennetta muokkaava argumentit. Kaikkia sidosmuotoisia argumentteja käytetään Nato-keskustelussa runsaasti, mutta erottelumuotoisten argumenttien käyttö on vähäistä. Varsinkin liittoutujat käyttävät Ukrainan kriisin aikaisessa tilanteessa kvasiloogisia argumentteja, joissa verrataan Ukrainan kriisiä toiseen maailmansotaan ja pyritään näin perustelemaan Nato-jäsenyyden tarpeellisuus historiallisella vertauksella. Sekä liittoutujat että liittoutumattomat käyttävät koko vaalikauden ajan todellisuuden rakenteeseen perustuvia argumentteja. Tyypillinen esimerkki todellisuuden rakennetta koskevasta argumentista on keino-päämärä -argumentti. Liittoutujien mukaan Nato-jäsenyys parantaisi Suomen turvallisuutta kun taas liittoutumattomien mielestä se huonontaisi sitä. Rinnastaminen on toinen todellisuuden rakenteeseen perustuva argumentoinnin muoto, ja siihen kuuluu auktoriteettiin vetoaminen. Sekä liittoutujat että liittoutumattomat vetosivat usein presidentti Sauli Niinistön esimerkkiin argumenteissaan. Auktoriteettiin vetoaminen lisääntyi Ukrainan kriisin aikana. Todellisuuden rakennetta muokkaavien argumenttien kohdalla sekä liittoutujat että liittotumattomat hyödyntävät argumenteissaan runsaasti esimerkkejä ja havainnollistamista sekä analogioita ja metaforia. Kuvaileva ja värikäs kielenkäyttö on yleistä niin liittoutujien kuin liittoutumattomienkin keskuudessa Tutkimus paljastaa, että Nato-keskustelussa on kyllä tapahtunut hienoista muutosta Ukrainan kriisin aikaisessa tilanteessa, mutta se liittyy ennen kaikkea konsensusajattelun lisääntymiseen. Konsensusajattelu on tyypillinen Suomen strategisen kulttuurin piirre. Lisäksi sekä liittoutujat että liittoutumattomat korostavat useissa kommenteissa sitä, että Venäjän uhka liittyy ennen kaikkea talouteen. Nato-keskustelun jakolinjat ovat paikoillaan, ja argumenteissa toistuvat samat asiat, joista esimerkiksi Tuomas Forsberg (2002) on kirjoittanut. Tutkimus osoittaakin, että Nato-myönteinen alakulttuuri ei ole saanut vahvempaan asemaa Ukrainan kriisin aikaisessa tilanteessa. Tämä on merkki Suomen strategisen kulttuurin jatkuvuudesta. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Nato, Suomi, Ukrainan kriisi, Venäjä, strateginen kulttuuri, alakulttuurit, Perelmanin argumentaatioteoria, eduskunta, ulko- ja turvallisuuspoliittiset traditiot
  • Laine, Susanna (2015)
    Maailman pakolaistilanne on ajankohtainen aihe maailmanpoliittisessa keskustelussa. Tässä tutkielmassa analysoidaan pakolaisten paluumuuttoa tai inhimillisemmin kotiutumista yhtenä konfliktinratkaisun osa-alueena. Konfliktinratkaisuun johtavista vaiheista keskeisenä tekijänä analysoidaan rauhansopimuksia ja niissä säädeltyä pakolaisten paluumuuttoa. Tutkimus avaa keskeisinä käsitteinä konfliktin luonnetta, aseellisia konflikteja ja pakolaisuutta. Konfliktien luonne on muuttunut ja samalla muuttanut pakolaisuuden ilmenemismuotoja. Konfliktinratkaisu rauhantutkimuksen tieteenalan osa-alueena tarjoaa mahdollisuuden etsiä pakolaisongelmaan ratkaisuja tarkastelemalla pakolaisten paluumuuttoa tai inhimillisemmin kotiutumista konfliktinratkaisun ja rauhanrakentamisen prosesseissa. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu rauhantutkimuksen tieteenalan kautta. Konfliktinratkaisuun haetaan näkökulma inhimillisten tarpeiden teoriasta, jonka avulla voidaan tarkastella, mahdollistaako pakolaisten paluumuutto inhimillisten tarpeiden näkökulmasta edellytykset kestävän rauhan rakentamiselle. Teoreettiseen viitekehykseen sidotaan myös oikeudenmukaisen paluun kriteerit, joita on hahmoteltu erityisesti pakolaisiin liittyvän tutkimuksen piirissä. Tutkielman tutkimuskysymyksenä on ”Miten pakolaisten paluumuutto on huomioitu rauhansopimuksissa vuosina 1989 – 2011?”. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan teorialähtöisesti täyttyvätkö rauhansopimusten pakolaisten paluumuuttoa koskevissa säännöksissä oikeudenmukaisen paluun kriteerit sekä miten inhimillisten tarpeiden teorian näkökulmasta rauhan saavuttamista edistetään huomioimalla pakolaisten paluumuutto. Tutkielma on luonteeltaan laadullinen tutkimus, jossa aineisto analysoidaan sisällönanalyysin metodein. Laadullisen analyysin kautta voidaan tulkita rauhansopimusten sisältöä ja sisällön luonnetta suhteessa teoreettisen viitekehyksen kautta luotuun luokitteluun. Aineistona ovat rauhansopimukset, joita on solmittu aseellisissa konflikteissa vuosien 1989 – 2011 välillä. Aineistosta kerätään sisällönanalyysin metodilla havaintoja, teoreettisesta viitekehyksestä johdettuja yläluokitteluja, pakolaisten paluumuuton näyttäytymisestä rauhansopimuksissa. Yläluokkia tutkielmassa muodostetaan kolme: Paluu/Paluuohjelma, Perusoikeudet ja Omistusoikeudet. Tutkielman johtopäätöksinä todetaan, että paluun ja paluuohjelman yläluokasta löytyi useita viittauksia paluun mahdollistamiseen. Lisäksi melkein joka neljännessä rauhansopimuksessa hahmoteltiin kansainvälisen toimijan avustustarvetta, yleisimmin paluun logistisissa järjestelyissä ja paluuohjelman organisoinnissa. Useissa rauhansopimuksissa huomioitiin myös perusoikeuksien yläluokkaan kuuluvia oikeuksia kotiutuville pakolaisille, joita johdettiin yleisistä ihmisoikeuksista. Kolmanteen yläluokkaan kuuluvia omistusoikeuteen ja erityisesti kompensaatioon liittyviä lausumia oli vain viidesosassa rauhansopimuksia. Analyysin avulla tutkielmassa tullaan myös siihen johtopäätökseen, että pääosin rauhansopimuksissa täyttyvät oikeudenmukaisen paluun kriteerit. Lisäksi tutkielmassa todetaan, että huomioimalla pakolaisten paluumuutto oikeudenmukaisen paluun kriteereillä voidaan olla lähempänä konfliktinratkaisua rauhan saavuttamista, koska näin täytetään kaikkien osapuolten inhimilliset tarpeet konfliktinratkaisussa.
  • Pakkanen, Eve (2015)
    Tämän tutkielman tarkastelun kohteena on uusi turvallisuus. Tutkielman tavoitteena on avata laajan turvallisuuden teemoista käytyä suomalaista keskustelua kriittisen turvallisuustutkimuksen näkökulmasta. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto – Sitra järjesti vuosina 2013-2014 poikkiyhteiskunnallisen Uusi turvallisuus –foorumin, joka nosti uusi turvallisuus -käsitteen julkiseen keskusteluun. Tutkielmassa uutta turvallisuutta tarkastellaan sosiaalisen konstruktivismin teorian ja kriittisen turvallisuustutkimuksen teorian näkökulmista. Tutkielman pääkysymys on, millaisia uuden turvallisuuden sisällöllisiä ja käsitteellisiä tyypittelyitä aineiston pohjalta voidaan tehdä. Pääkysymystä täydentävät kysymykset siitä, miten uuden turvallisuuden uhkakuvat tuodaan esille keskustelussa ja miten tämä keskustelu kriittisen turvallisuustutkimuksen näkökulmasta näyttäytyy. Aineisto on anlysoitu laadullisen tekstianalyysin avulla, jolloin analyysiä on syvennetty käsitteen teemoittelulla ja tyypittelyllä. Tutkimusaineistona on käytetty Sitran Uusi turvallisuus –foorumin verkkosivustolla julkaistuja artikkeleita ja blogikirjoituksia, joita on ollut yhteensä 46 kappaletta. Uusi turvallisuus –keskustelussa korostuu valtiokeskeisen turvallisuuskäsityksen kritiikki. Tutkielman tarkastelussa oleva keskustelu korostaa turvallisuuden ja sen uhkakuvien muutosta. Turvallisuus tulee ymmärtää eräänlaisena uutena toimijuutena ja hyvinvoinnin uutena hallintana. Käsitys turvallisuudesta ei ole staattinen, vaan turvallisuus tulee käsittää jatkuvasti muokkautuvana ympäristönä, johon erilaiset turvallisuustoimijat yksilöistä kansallisvaltioihin voivat vaikuttaa omalla toiminnallaan. Uusi universaali turvallisuus laajenee rajapinnat ylittäen uusille toimialoille, jolloin toimijoiden yhteiskunnallinen kriisitietoisuus kasvaa. Turvallisuudesta tulee uhkantorjuntaa, jolloin yhteiskunnallisen resilienssin ja ennakoinnin tarve korostuu.
  • Turkka, Saara (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan kaupunkisuunnittelun politisoitumista eli suunnittelun muodostumista poliittisiksi konflikteiksi. Tutkimuksen lähtökohtana ovat aiemmassa kaupunkisuunnittelun tutkimuksessa esille nousseet havainnot demokratiavajeesta suunnittelussa. Tavallisten kaupunkilaisten näkökulmasta suunnitteluun vaikuttaminen on usein koettu vaikeaksi. Vaikka ihmisten elinympäristössä tapahtuvat muutokset ovat alttiita eriäville tulkinnoille, on mahdollisia poliittisia konflikteja suunnittelussa pyritty pikemminkin hillitsemään kuin kohtaamaan avoimesti. Tällaisia havaintoja voi pitää suunnitteludemokratian kannalta ongelmallisina. Työ pohjaa Ernesto Laclaun ja Chantal Mouffen jälkifoundationalistiseen ja jälkistrukturalistiseen poliittiseen ajatteluun, joka ohjaa tarkastelemaan demokratiaa poliittisen kamppailun kontekstissa. Tutkielma hyödyntää teoreettisena lähestymistapana erityisesti Laclaun ja Mouffen työssä näkyvää poliittisen ja politiikan käsitteiden eroa, jolla kuvataan politiikan erilaisia ulottuvuuksia. Demokratian kannalta on tärkeää antaa tilaa poliittisille konflikteille ja keskustella erilaisista poliittisista vaihtoehdoista. Yhteiskunnallisten kysymysten käsitteleminen poliittisesti vaatii kuitenkin niiden politisoitumista. Demokratian esteitä voidaan analysoida sellaisten käytäntöjen kautta, jotka estävät politisoitumista. Erityisen kriittisesti voidaan tarkastella diskursseja, jotka pyrkivät häivyttämään poliittisuutensa tai luonnollistamaan jonkin poliittisen käytännön. Tutkielmassa analysoidaan kahden oululaisen suunnittelutapauksen politisoitumista. Tutkimustehtävänä oli ensinnäkin pohtia, missä määrin suunnittelutapaukset politisoituivat ja minkälaiset tekijät vaikuttivat niiden politisoitumiseen tai estivät sitä. Toiseksi tavoitteena oli analysoida, minkälaisia viitteitä suunnittelutapaukset ja niiden politisoitumiseen vaikuttavat tekijät antavat suunnitteludemokratian haasteista. Ensimmäinen tutkielmassa käsitelty suunnittelutapaus liittyy kiistaan oululaisten puutalokortteleiden purkamisesta. Toinen suunnittelutapaus käsittelee puolestaan hotellin ja pysäköintiluolan suunnittelua Oulussa. Tutkimuksen aineisto koostuu sanoma- ja aikakauslehdissä sekä verkkomedioissa julkaistuista artikkeleista. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa sovelletaan Essexin koulukunnan diskurssianalyysia. Aineiston analyysista käy ilmi, että kumpikin suunnittelutapaus politisoitui mediakeskustelussa. Keskustelu ei ollut yksiäänistä, vaan keskustelun osapuolet pystyivät tuomaan mediassa esille eriäviä tulkintoja tapauksista. Molemmissa tapauksissa havaittiin kuitenkin myös suunnittelun politisoitumista vaikeuttavia tekijöitä. Keskeisenä tutkimustuloksena tutkielmassa nouseekin esille se, että suunnittelutapausten politisoitumisen esteet olivat kytköksissä paradigmaattiseen kaupunkisuunnitteluajatteluun. Suunnittelutapausten analyysi kertoo, että tapamme ajatella kaupunkisuunnittelua vaikuttaa siihen, millä tavoin voimme lähestyä kaupunkia, millaisia ongelmia siinä näemme ja miten niitä ratkaisemme. Suunnitteluun liittyvät ajatusmallit vaikuttavat siten myös siihen, millä tavalla demokratia toimii suunnittelussa. Puutalokortteleiden tapauksessa suunnittelun politisoitumiseen vaikuttivat erityisesti modernistiseen kaupunkisuunnitteluun liittyvät ajattelumallit. Hotellin ja pysäköintiluolan tapauksessa suunnittelukeskustelussa ilmeni puolestaan kilpailulähtöiselle suunnittelulle tyypillisiä ajattelutapoja. Tutkielmassa identifioidaan tarkemmin useita tekijöitä, jotka vaikeuttivat politisoitumista. Tällaisina tekijöinä voidaan mainita esimerkiksi suunnittelun näkeminen kapean teknisessä tai asiantuntijalähtöisessä kehyksessä, suunnittelun ymmärtäminen erilaisten, esimerkiksi taloudellisten tai historiallisten pakkojen ja välttämättömyyksien kautta sekä yksimielisyyttä ja konsensusta korostavat diskursiiviset artikulaatiot. Tutkielma painottaa, että nämä politisoitumista vaikeuttavat tekijät ovat poliittisia artikulaatioita, jotka on mahdollista myös haastaa poliittisen kamppailun kautta. Tutkimustulosten pohjalta voi sanoa, että kaupunkisuunnittelussa erimielisyydelle, konflikteille ja politiikalle olisi jätettävä enemmän tilaa, mikäli suunnittelua halutaan kehittää demokraattisempaan suuntaan. Muussa tapauksessa suunnitteluprosessit näyttäytyvät helposti tilanteena, jossa kansalaisilla hyväksytetään hallinnon laatimia suunnitelmia. Suunnitteludemokratian haasteet liittyvätkin demokraattisen politiikan mahdollisuuksiin - tilaisuuteen tuoda uusia kysymyksiä suunnittelun asialistalle, esittää erilaisia vaihtoehtoja, haastaa ja tulla otetuksi vakavasti keskustelun osapuolena.
  • Vilokkinen, Veera (2015)
    Tässä pro gradu –tutkielmassa perehdytään Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston Naiset, rauha ja turvallisuus – teemaisten päätöslauselmien 2106 ja 2122 valtapoliittisiin ulottuvuuksiin fokuksena sukupuolinäkökulma kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden kontekstissa. Tarkoituksena on tarkastella kriittisesti sitä todellisuutta sukupuolesta sekä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden järjestämisen normeista, jota päätöslauselmien tekstit ilmentävät. YK:n turvallisuusneuvostossa hyväksyttiin vuonna 2000 käänteentekevänä sukupuolten tasa-arvon ja kestävän rauhanrakennuksen kannalta ylistetty päätöslauselma 1325, joka linjasi sukupuolinäkökulman strategisena työkaluna kaikkeen konfliktinratkaisuun ja rauhanrakentamiseen sovellettavana keinona naisten syrjinnän ja naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemiseksi konfliktitilanteissa, sekä kestävän rauhan rakentamiseksi konfliktinjälkeisissä yhteiskunnissa. Päätöslauselman implementaatio osoittautui kuitenkin haasteelliseksi muun muassa sen vuoksi, että resoluution kritisoitiin uusintavan niitä sukupuolisuuden ja militarismin normeja, joita se pyrkii kitkemään. Uusimmat resoluutiot 2106 ja 2122 hyväksyttiin tavoitteena tehostaa Naiset, rauha ja turvallisuus –agendan implementaatiota korjaamalla aiempien päätöslauselmien puutteita ja ristiriitaisuuksia. Laura J. Shepherd on tutkinut jälkistrukturalistisen feministisen teoriakehyksen näkökulmasta päätöslauselman 1325 tekstin ilmentämiä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia diskursseja, eli tekstistä tulkittavia kulttuurisia merkityksiä ja normeja, joihin voi olettaa sisältyvän vallankäyttöä. Shepherd nojaa Michel Foucaultin jälkistrukturalistiseen teoriaan valtanormien ilmenemisestä ja normalisoinnista yhteiskunnassa sekä Judith Butlerin käsitykseen sukupuolinormien performatiivisuudesta. Performatiivinen sukupuolikäsityksen mukaan kaksijakoisen sukupuolisuuden normeja tuotetaan jatkuvasti sosiaalisessa kanssakäymisessä niin, että miehille normaalina sukupuolisuutena mielletään voimaan ja valtaan liittyvä maskuliininen normi, kun taas nainen ilmentää objektiivista ja heikkoa feminiinistä sukupuolisuutta, yhteiskunnan ”toista”. Shepherd näkee nämä sukupuolinormit keskeisinä sodan ja militarismin oikeutuksessa ja kansainvälisen uusliberalistisen maailmanjärjestyksen tuottamisessa ja ylläpitämisessä. Feministisen jälkistrukturalistisen kritiikin mukaan Naiset, rauha ja turvallisuus –päätöslauselmien sukupuolten tasa-arvon ja rauhanrakennuksen tavoitteet eivät voi toteutua niin kauan, kuin päätöslauselmat perustuvat hegemoniselle maskuliiniselle ja militaristiselle maailmanjärjestykselle, ja tuottavat normatiivisia käsityksiä sukupuolisuudesta, rauhasta ja turvallisuudesta. Keskeisenä tuloksena analyysin perusteella nähdään, että vaikka uusimmissa päätöslauselmissa on edistetty esimerkiksi diskurssia naisesta aktiivisena toimijana perinteisen uhrikäsityksen sijaan, löytyy päätöslauselmateksteistä silti edelleen diskursseja, jotka pitävät yllä perinteisiä sukupuolirooleja ja käsitystä naisesta kansainvälisen politiikan toisena ja toiminnan kohteena. Lisäksi sukupuolinäkökulman soveltaminen rauhanrakennuksessa käsitetään edelleen pitkälti naisnäkökulmana. Konfliktialueiden naistoimijat esitetään ensisijaisesti siviiliyhteiskunnan kontekstissa eikä maailmanpolitiikan vallan keskiössä. Analyysin perusteella Naiset, rauha ja turvallisuus –päätöslauselmat pyrkivät edistämään normatiivista käsitystä siitä, mikä on oikea tapa rakentaa kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Rakentaminen tapahtuu turvallisuusneuvoston piirissä pitkälti liberaalin demokratian ihanteen ja valtiosuvereniteetin kunnioittamisen ehdoilla. Paradoksaalista on, että kansainvälinen rauhan takeena nähdään militaristinen toiminta.
  • Virrankari, Sofia (2015)
    Vuonna 2007 alkanut finanssikriisi käynnisti laajoja taloudellisia elvytystoimia ympäri maailmaa. Kriisin seurauksena Yhdysvaltain ja Euroopan keskuspankit laskivat ohjauskorkonsa historiallisen alhaiselle tasolle elvyttääkseen pysähtynyttä taloutta. Globaalin talouden ongelmat ovat kuitenkin jatkuneet ja ohjauskorot on pidetty matalalla ennätyksellisen pitkään. Tässä tutkielmassa tutkitaan sitä, millaiseen talousteoreettiseen näkemykseen rahapolitiikasta Yhdysvaltain ja Euroopan keskuspankit perustavat ohjauskorkomuutoksensa. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään globaalia poliittista taloutta ja talouden tutkimusta kriittisen realismin näkökulmasta. Viitekehyksessä tuodaan esille neoliberaali talousoppi ja sen sisäiset ristiriidat, joiden nähdään johtaneen epäoptimaaliseen talouselvytykseen. Tämän lisäksi tuodaan esille globaalin poliittisen talouden tutkimuksessa esitetty kritiikki politiikan ja talouden tutkimuksen erottamisesta toisistaan. Teoreettisessa viitekehyksessä kartoitetaan myös niitä eriäviä talousteoreettisia näkemyksiä, joita ohjauskorkopolitiikasta on esitetty. Tutkielmassa analysoidaan sisällönanalyysiä hyödyntäen niitä Yhdysvaltain ja Euroopan keskuspankkien rahapoliittisia lausuntoja, joita ne ovat julkaisseet ohjauskorkomuutoksistaan. Sisällönanalyysillä erotellaan ne keskeiset tekijät, joilla keskuspankkien voidaan nähdä perustelleen ohjauskorkomuutoksia. Tutkimuksen aineistona hyödynnetään Yhdysvaltain keskuspankin avomarkkinakomitean ja Euroopan keskuspankin neuvoston antamia lausuntoja ohjauskorkopäätöksistä vuosina 2007–2014. Tutkimuksen analyysissä nousee esiin kolme eri perustelua, joihin keskuspankit päätöksissään nojautuvat. Ensimmäiseksi perusteluksi nousee finanssikriisin myötä talouselvytys ja sen tärkeys. Tämän lisäksi keskuspankit perustelevat toimiaan inflaation tasolla sekä työllisyyden tilalla. Keskuspankkien perusteluita vertailtaessa löydetään eroja Yhdysvaltain ja Euroopan keskuspankkien esittämien perusteluiden välillä. Analyysissä päädytään siihen tulokseen, että Euroopan keskuspankki perusteli toimiaan ennen kaikkea inflaation näkökulmasta, minkä nähdään ilmentävän pankin talousteoreettista näkemystä inflaatiotavoitteellisen rahapolitiikan eduista. Yhdysvaltain keskuspankki perusteli toimiaan huomattavasti enemmän talouden elvytyksellä ja työllisyystavoitteilla, kuin inflaation tasolla. Analyysissä tämän tulkitaan puolestaan ilmentävän Yhdysvaltain keskuspankin keynesiläisempää, täystyöllisyyttä ja elvytystoimia painottavaa taloustieteellistä näkemystä rahapolitiikasta. Keskuspankkien näkemyseroja rahapolitiikasta selitetään tutkimuksessa keskuspankkien historiaan ja mandaattiin liittyvillä piirteillä. Euroopan keskuspankin mandaatti rajoittuu hintavakauden ylläpitoon, kun taas Yhdysvaltain keskuspankilla on sekä hintavakautta, että täystyöllisyyttä painottava kaksoismandaatti. Tutkimuksen johtopäätöksissä nostetaan esiin tarve talouselvytyksen keinojen syvällisemmälle tutkimukselle. Tämä nähdään tarpeelliseksi, sillä pitkittyneen talouden taantuman vuoksi finanssikriisin jälkeistä elvytystä ei pidetä onnistuneena. Lisäksi julkisessa keskustelussa esiin nousseen valtion velkaongelman nähdään entisestään lisäävän tarvetta paremmalle tieteelliselle tutkimukselle taloudesta ja sen vaikutuksista yhteiskuntaan.
  • Anoschkin, Katja (2015)
    Tutkimus analysoi valtioneuvoston poliittisen johtamisen vahvistamiseen tähtääviä politiikkatoimia valtion keskushallinnon uudistuksissa 2000-luvulla. 1980-luvulta toteutettujen hallinnon uudistusten on todettu heikentäneen keskushallinnon ohjauskykyä ja poliittista ohjausta tai johtamista useassa maassa uudeksi julkisjohtamiseksi kutsutusta johtamisdoktriinista vaikutteita saaneiden uudistusten myötä. Näihin ongelmiin on vastattu korostamalla keskushallinnon ohjauskyvyn palauttamista, poikkihallinnollisuutta ja poliittista johtamista. Suomessa poliittisen johtamisen kehittämisen on katsottu alkaneen vuonna 1995. Käsitteellisesti poliittisen johtamisen korostaminen managerialististen uudistusten aikana muodostaa ilmeisen paradoksin. Tutkimuksessa vastataan kysymyksiin miten poliittinen johtaminen on muodostunut policy-ongelmaksi 2000-luvun hallinnon menettelytapojen uudistuksissa ja miten politiikka ja poliittinen käsitteellistyvät poliittisen johtaminen uudistuksissa? Uudistuksia 2000-luvulla ovat olleet erilaiset hallinnon menettelytapa uudistukset, pääministerin aseman vahvistaminen ja hallinnon politisointi. Suomessa valtioneuvoston johtamisessa ohjelmajohtamisen ja strategia-asiakirja menettelyn käyttöönotto 2000-luvulla, sekä poliittisten valtiosihteereiden nimittäminen voidaan lukea näihin uudistuksiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu käsitehistoriallisesta lähestymistavasta, joka korostaa käsitteiden tutkimusta niiden ajallisessa ja paikallisessa kontekstissa. Käsitehistoriallinen tutkimus korostaa myös käsitteiden käytön tutkimista eli käsitteiden toimimista välineinä jatkuvassa poliittisessa kamppailussa. Tutkimuksen aineisto muodostuu vuosien 1995–2011 julkaistuista keskushallinnon kehittämisen raporteista, joiden avulla muodostetaan tutkimuksen konteksti. Poliittisen ja politiikan käsitteellistämistä tarkastellaan kahdesta keskushallinnon kehittämisen asiakirjasta vuosilta 2002 ja 2011, jotka muodostavat poliittisen johtamisen kehittämisen osalta jatkumon. Suomessa poliittisen johtamisen kehittäminen on ollut osa hallitusohjelman toimeenpanon ja seurannan kehittämistä tulosohjauksessa esiintyneiden ongelmien tuloksena. Keskeisiksi ongelmiksi tunnistettiin riittävän laajojen poikkihallinnollisten tavoitteiden asettaminen sekä kehysbudjetoinnin, tulosohjauksen ja hallitusohjelman toimeenpanon prosessien yhdistäminen. Politiikan ja poliittisen käsitteellistämisessä korostuu politiikan tilalliset merkitykset. Politiikan rinnalle on noussut strategian käsite, jota voidaan pitää politiikalle synonyyminä. Samalla se toimii politiikan neutraalin ja jopa positiivisen käsitteellistämisen välineenä. Politiikan käsitteellistäminen ”sisällöksi” erotuksena taloudellisista kysymyksistä korostaa ja epäpolitisoi talouskysymyksiä. Politiikka käsitteellistetään hallitsemisena vaihtoehtoisen konfliktuaalisen käsitteellistämisen sijaan, mikä voi selittää poliittisen johtamisen nousemista käsitteellisesti managerialisten uudistusten aikana agendalle. Politiikan käsitteellistäminen konfliktuaalisena olisi uhka hallinnon asioiden hoitamisen rationaalisuudelle, mutta voisi tuoda esille myös demokratiaan liittyviä pohdintoja
  • Luoto, Virva (2015)
    Tämän tutkimuksen kohteena on maahanmuuttovastainen verkkoyhteisö Hommaforum. Tavoitteena on selvittää, miten Hommaforumin toiminta avoimena keskustelufoorumina mahdollistaa kollektiivisen poliittisen toiminnan. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus, että foorumi tarjoaa jäsenilleen erilaisia resursseja, joita nämä voivat hyödyntää maahanmuuttokeskustelussa. Käsitän Hommaforumin ruohonjuuritason toimijaksi hybridissä mediajärjestelmässä. Teoreettinen viitekehys nojaa aikaisempaan tutkimukseen verkkoaktivismista, hybridistä mediajärjestelmästä, populismista ja maahanmuuttovastaisesta liikkeestä. Maahanmuutto on muuttunut kuumaksi poliittiseksi kysymykseksi 2000-luvun Euroopassa. Maahanmuuttokysymyksen politisoituminen on ajoittunut yhteen oikeistopopulististen puolueiden valtaannousun kanssa. Puolueille yhteistä on paitsi kielteinen suhtautuminen maahanmuuttoon myös se, että ne ovat keränneet kannatusta erityisesti digitaalisissa verkostoissa. Tutkimusten mukaan puolueet ovat olleet erityisen hyviä hyödyntämään verkon tuomia mahdollisuuksia viestinsä levittämiseen ja ihmisten mobilisoimiseen. Suomessa maahanmuutosta vaaliteemansa tehneiden perussuomalaisten nousua suureksi puolueeksi oli edesauttamassa Hommaforum, joka kampanjoi verkossa voimakkaasti maahanmuuttovastaisten ehdokkaiden puolesta. Samalla alkoi muodostua maahanmuuttovastainen liike, johon kuuluu toimijoita niin verkkoyhteisöistä, kansalaisaktivisteista kuin parlamentaarisen politiikan edustajista. Tutkimuksen aineisto on kerätty Hommaforum etusivulta 17.9.-12.12.2014 välisenä aikana. Aineisto sisältää 68 etusivulla jaettua mediatekstiä sekä niistä foorumilla käydyn keskustelun. Tutkimusmenetelmänä on laadullinen sisällönanalyysi ja teemoittelu. Teemoittelun avulla tutkin, mitkä ovat teksteissä usein toistuvat teemat ja näkökulmat. Empiirisen aineiston sekä tutkimuskirjallisuuden pohjalta analysoin, millaisia ovat foorumin jäsenilleen tarjoamat resurssit, ja miten ne edesauttavat sen poliittisia tavoitteita. Tämän tutkimuksen perusteella etusivulla jaetun aineiston keskeiset teemat ovat maahanmuuton uhat, monikulturismi, poliittiset liittolaiset sekä poliittiset vastustajat. Foorumin keskusteluissa teksteissä muodostetaan tulkintoja, jotka tukevat maahanmuuttovastaista maailmankuvaa. Hommaforumin jäsenilleen tarjoamat resurssit puolestaan jakautuvat tiedollisiin, kielellisiin, poliittisiin ja sosiaalisiin resursseihin. Ne mahdollistavat erilaisia tapoja osallistua poliittiseen toimintaan joko yksin tai kollektiivisesti. Keskeisiä tavoitteita Hommaforumin strategiassa ovat maahanmuuttodiskurssin muuttaminen erilaisin kielellisin keinoin, kollektiivisen poliittisen identiteetin muodostaminen ja ihmisten mobilisoiminen vaikuttamaan äänestämällä.
  • Helminen, Olka (2015)
    Tämä tutkimus käsittelee sitä, miten autenttisuuden vaikutelma rakentuu suosituissa suomenkielisissä videoblogeissa ja miten niissä esitetään autenttisuutta. Toisin sanoen tutkimuksen mielenkiinto on siinä, miten ja millä tavoin videoblogeissa luodaan vaikutelmaa siitä, että ne käsittelevät ja sisältävät vloggaajan todellisia ajatuksia, tapahtumia ja elämää. Vlogit ovat videoblogeja, joita ihmiset lataavat internettiin, erityisesti YouTubeen. Sosiaaliseen mediaan kuuluvat vlogit ovat saaneet vuodesta 2014 lähtien paljon huomiota myös perinteisemmän median puolella. Tämän tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on Erving Goffmainin ajatus siitä, että vuorovaikutus on jatkuvaa itsensä esittämistä ja muiden antamien merkkien tulkitsemista. Vlogit ja niiden videot ymmärretäänkin tässä tutkimuksessa vuorovaikutteisina itsensä esittämisen näyttämöinä. Vlogeihin liittyy vahvasti autenttisuuden representaatioita ja niiden yleisöllä on yleensä vlogeja kohtaa tietynlainen todellisuuden olettamus. Tässä tutkimuksessa ymmärretään autenttisuuden vaikutelman antaminen tavoiteltavaksi seikaksi henkilökohtaisten vloigien ympäristöissä. Vlogien autenttisuuden esitykset tulkitaan sekä tiedostamattomaksi että tietoiseksi toiminnaksi. Tämän tutkimuksen aineisto koostuu suosituista suomenkielisistä vlogeista, jotka ovat ladattu YouTubeen. YouTubessa olevien vlogien käyttäminen aineistona on perusteltua, sillä YouTube on maailman suosituin videosivusto verkossa ja se omaa vlogien suhteen suurimman arkiston. Tämä tutkimus on laadullinen tutkimus. Tutkimuksen menetelmänä on kuva-analyysi, jota täydennetään analysoimalla vlogi-videoiden ääniä, kuten puhetta. Aineistosta löytyi paljon eri vlogeja ja niiden videoita yhdistäviä ominaisuuksia. Aineistossa autenttisuuden vaikutelmaa kasvattivat muun muassa seuraavat ominaisuudet: esityksen luonnollisuus ja epätäydellisyys; puheenaiheiden arkisuus ja vloggaajien nöyryys; yhteisöllisyys sekä katsojien huomioiminen; kerrontaa tukevat tekniset ominaisuudet sekä esitystä tukevat eleet ja eläytyminen. Myös kuvausympäristöt sekä vloggaajien ulkoiset olemukset olivat luonnollisia, epätäydellisiä, arkisia sekä kerskailemattomia ja kasvattivat näin yleisölle välittyvää autenttisuuden vaikutelmaa. Tutkimuksen tulokset ovat lähinnä kuvailevia. Aineiston perusteella on mahdollista esitellä erilaisia mahdollisia tapoja, joilla vlogeissa on mahdollista kasvattaa autenttisuuden vaikutelmaa.
  • Salo, Helena (2015)
    Tiivistelmä/Referat – Abstract Tutkimuksen aihe liittyy perheen vanhempien huumeiden käyttöön lastensuojelun näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien kokemuksia kanssakäymisessä auttajatahojensa kanssa ja millä tavoin vanhemmat ottavat vastuuta silloin, kun tavoitteena on perheen selviytyminen elämään riittävän hyvässä arjessa. Nämä kaksi tutkimuskysymystä johtavat selvittämään yhteiskunnallisesta viitekehyksestä käsin lastensuojeluviranomaisten toimintaa huumeongelman kanssa kamppailevien perheiden kanssa tehtävässä yhteistyössä. Metateoreettisena viitekehyksenä tässä tutkimuksessa on sosiaalinen konstruktionismi. Sosiaalisen todellisuuden rakentumista on tarkasteltu tarinallisen kiertokulun teorian mukaan, jossa kieli ja kielellinen vuorovaikutus ovat tärkeä osa sosiaalista kerrontaa. Tutkimuksessa on nostettu esille käytäntötutkimuksen mahdollisuudet hyödyntää tarinoita ja dialogisia kohtaamisia työntekijöiden ja asiakkaiden kanssa. Tässä tutkimuksessa perheen vanhemmat kokivat lastensuojelun työn ristiriitaisin tuntein. Vanhemmat kokivat lastensuojelun asiakkuuden uhkaavana, joka vaikeutti vanhempien ja sosiaalityöntekijöiden luottamuksellista suhdetta. Toisaalta vanhemmat tiedostivat lastensuojelun avun mahdollisuudet tukea apua tarvitsevia perheitä. Tutkimuksen tuloksena merkittävää on työntekijän ja asiakkaan dialogiseen orientaatioon perustuva toista kun-nioittava vuorovaikutussuhde, jonka avulla yhteistyötä rakennetaan perheen ja lasten hyväksi. Perheen läheisistä ja ammattiauttajista koostuva yhteinen sosiaalinen tukiverkosto osoittautui perhettä kannattelevaksi voimaksi. Äidin rooli perheessä näyttäytyi myös vahvana perheen selviytymisen kannalta. Sosiaalialalla työntekijän koulutus ja ammatti-identiteetti ohjaavat työtä elämässään apua tarvitsevien ihmisten kanssa. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan katsoa, että yksi keino auttaa perheitä on edistää sosiaalista vuorovaikutusta työntekijöiden ja asiakkaiden kesken. Tämä voisi olla tutkimuksessa puhuttu sosiokulttuuriseen ja sosiaalipedagogiikkaan tukeutuva ajatus yhteisestä osallistumisesta ja dialogista, jonka kautta kaikilla ihmisillä on mahdollisuus omaan kasvuun ja kehitykseen. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Huumeongelma, lastensuojelu, asiakastyö, vuorovaikutus
  • Haapala, Laura (2015)
    Tutkielmassa tarkastellaan prekarisaatiota, epätyypillisten työsuhteiden yleistymistä, 2000-luvun Suomessa. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää, millaisesta ja miten laajasta ilmiöstä prekarisaatiossa on kyse ja millaisia syy-seuraussuhteita sen taustalla on. Tutkielma on muodoltaan aikalaisdiagnoosi ja se on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa pohditaan, millainen muutos työssä on tapahtunut ja miksi. Toisessa osassa selvitetään, ketkä prekarisoituvat sekä millaisia epävarmuuksia ja riskejä epätyypillinen työsuhde tuottaa. Kolmannessa osassa hahmotellaan, millaisia ratkaisuja prekariaatin kokemien epävarmuuksien ja riskien vähentämiseksi on esitetty. Tutkimusaineistona toimivat muun muassa teollisuusyhteiskuntaa ja jälkiteollista yhteiskuntaa sekä kapitalismin muutoksia käsittelevä kirjallisuus, tuoreet työllisyystilastot sekä raportit, joissa on selvitetty epätyypillisten työsuhteiden erilaisia piirteitä, kuten sosiaaliturvan tasoa ja laajuutta. Prekaari työ on anomalia teollisuusyhteiskunnan palkkatyöhön ja sen palkkatyönormiin nähden. Teollisuusyhteiskunta ja sen noudattama keynesiläisen hyvinvointikapitalismin malli loivat sekä suhteellisen yhdenmukaisen palkansaajayhteiskunnan että nykymuotoisen sosiaaliturvan ja käsityksen palkkatyöstä. 1900-luvun loppua kohden niin teollisuusyhteiskunta kuin keynesiläisyys alkoivat molemmat läpikäydä omaa kriisiään ja murrostaan, josta on kuoriutumassa jälkiteollinen yhteiskunta, jossa noudatetaan uusliberalistisen markkinatalousteorian mukaista globaalia ja joustavaa kapitalismia. Jälkiteollisen yhteiskunnan kehittymisen ja talouden vapauttamisen myötä myös työn tarve ja luonne ovat määrittymässä uudelleen. Epätyypilliset työsuhteet yleistyvät etenkin naisten, nuorten, maahanmuuttajien ja korkeakoulutettujen keskuudessa. Samalla työstä on tulossa uudella tavalla yksilöllistä ja epävarmaa. Prekaarisuus tuottaa myös uudenlaisia riskejä ja epävarmuuksia etenkin toimeentulon osalta. Prekaarisuus mahdollistaa uudenlaisen työntekijöiden kontrollin epävarmuutta tuottamalla, kasvattaa tulo- ja varallisuuseroja sekä vähentää työsuhteita koskevan lainsäädännön merkitystä. Vaikka talous ja työ ovat muuttuneet joustaviksi, ei sosiaaliturva ole läpikäynyt vastaavaa muutosta, vaan se noudattaa yhä teollisuusyhteiskunnan palkkatyönormia, jossa yksilö määrittyy selkeästi palkansaajaksi, yrittäjäksi tai työttömäksi. Sosiaaliturva ei siis kykene vaivatta tunnistamaan epätyypillisiä työn muotoja. Prekariaatti tekee jälkiteolliselle yhteiskunnalle merkittäviä, työvoimaintensiivisiä töitä aineettoman ja luovan talouden, hoivan ja palveluiden saralla, joten prekariaatti on yhteiskunnallisen muutoksen keskiössä. Tämä synnyttää paineita prekariaatin epätasa-arvoisen työmarkkina-aseman tunnustamiseen, tulo- ja varallisuuserojen kaventamiseen palkkatyönormista luopumiseen, sosiaaliturvan uudistamiseen sekä työn ja hyvinvoinnin uudelleenmäärittelyyn. Työn uusi muoto edellyttää teollisuusyhteiskunnan instituutioiden uudistamista tavalla, joka tukee prekaaria, jälkiteollista työtä. Tavoitteena ei tulisi olla elinikäisten työpaikkojen turvaaminen vaan yksilöiden autonomian kasvattaminen joustavilla, verkostomuotoisilla työmarkkinoilla. Prekarisaatioon sisältyvät työn uudistusmahdollisuudet eivät voi kehittyä ilman prekariaatin aseman kehittämistä.
  • Reponen, Elina (2015)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tutkimus käsittelee paikan muodostumista Brasilian Rio de Janeirossa, favela-yhteisössä nimeltä Canta-galo-Pavão-Pavãozinho. Favela-yhteisö on epävirallinen asuinalue, joka sijaitsee käytännössä laittomasti kaupungin keskustassa. Alueen asukkaat yleensä joko omistavat tai vuokraavat asuntojaan laillisesti, mutta itse maa-alue on kaupungin omistuksessa. Rio de Janeiron historiassa useita favela-yhteisöjä onkin purettu tai siirretty vastoin niiden asukkaiden tahtoa. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella keino-ja, joilla asukkaat luovat omistussuhteen asuinpaikkaansa ja sitä kautta hakevat oikeutusta läsnäololleen kaupungissa. Tutkielman aineisto on kerätty neljän kuukauden tutkimusjaksolla Rio de Janeirossa syksyllä 2013. Tut-kielman pääasialliset tutkimusmenetelmät ovat syvähaastattelut sekä osallistuva havainnointi. Aineiston avulla päädytään tulokseen, että Cantagalo-Pavão-Pavãozinhon asukkaiden suhde paikkaan syntyy ihmisten ja historiallis-kulttuurisen kontekstin kohtaamisesta tilassa ja ajassa. Suhde käy ilmi esimerkiksi tilanteissa, joissa henkilö paikantaa itsensä tilassa ja kommunikoi paikan tuntemustaan eteenpäin liikkumisen narratiiveissa. Lisäksi paikoille annetut nimet välittävät niihin liitettäviä tarinoita. Työssä todetaan, että kuullakseen niiden kaupunkilaisten äänen, jotka ovat alakynnessä julkisessa kes-kustelussa, täytyy kuunnella kaikilla aisteilla. Cantagalo-Pavão-Pavãozinho on täynnä erilaisia graffiteja, jotka voidaan nähdä hiljaisina puheenvuoroina paikan elinolojen parantamiseksi. Graffitit muuttavat favela-yhteisön seinät kommunikatiiviseksi areenaksi, jolla paikoille annetuista merkityksistä neuvotel-laan. Sekä liikkumisen narratiivit ja paikkojen nimet että graffitien kautta välitetyt puheenvuorot liittävät yh-teisön yhteisiä tarinoita ja yksilön omia kokemuksia fyysiseen ympäristöön. Ne voidaan nähdä keinoina, joilla Cantagalo-Pavão-Pavãozinhon asukkaat ottavat osaa julkiseen keskusteluun ja neuvottelevat oi-keudestaan asuttaa kaupungin keskustan kaunista maisemaa. Paikka voi toimia kehyksenä, jonka kautta tätä kokonaisuutta katsotaan, ja toisaalta kehys voidaan nähdä lähteenä paikan syntymiselle. Lopulta teoreettisen keskustelun sekä kerätyn aineiston valossa todetaan, etteivät paikat ole irrotettavissa ihmisistä. Pysähtyneen olemassaolon sijaan paikat tapahtuvat ihmisten kohdatessa toisia ihmisiä ja heidän paikoilleen antamia merkityksiä tilassa ja ajassa.
  • Kasslin, Oona (2015)
    Maataloudessa ja elintarviketeollisuudessa on tapahtunut viime vuosikymmeninä merkittäviä muutoksia niin tuottajan kuin kuluttajankin kannalta. Moderni maatalous joutuukin vastaamaan moninaisiin haasteisiin muutosten myötä. Muutosten myötä myös kuluttajat ovat osoittaneet kasvavaa kiinnostusta niin kutsuttuihin vaihtoehtoisiin ruokajärjestelmiin. Tällaisiksi ruokajärjestelmiksi voidaan laskea esimerkiksi lähiruoka, joka voidaan määritellä ruoaksi, joka on tuotettu ja jalostettu, markkinoitu ja kulutettu samassa maakunnassa tai sitä vastaavalla pienemmällä alueella. Lähiruoka onkin jatkuvasti Suomessa voimistuva ilmiö. Se on nostettu keskustelunaiheeksi erityisesti viime vuosina; lähiruokapuhe on lisääntynyt, on käynnistetty lukuisia lähiruokahankkeita ja lähiruokaan kohdistuva kansalais- ja yritystoiminta on vahvistunut. Vaikka suomalaiset kuluttajat tutkitusti asennoituvat lähiruokaan positiivisesti, lähiruoan kulutusluvut ovat hyvin pieniä. Aikaisemman tutkimuksen pohjalta ei osata täysin sanoa, miksi kuluttajat ostavat muunlaista ruokaa lähiruoan sijaan. Tässä pro gradu -tutkielmassa kartoitetaan laadullisen asennetutkimuksen avulla sitä, miten lähiruokaan sitoutuneet ja siihen sitoutumattomat kuluttajat arvottavat lähiruokaa ja asennoituvat siihen, ja millaiseksi lähiruoan yhteys maatalouden multifunktionaalisuuteen koetaan. Tutkimus toteutettiin kymmenellä haastattelulla, joissa haastateltiin Mikkelissä yhteensä seitsemäätoista lähiruokaan sitoutunutta ja siihen sitoutumatonta kuluttajaa. Tulosten osoittivat lähiruokaan liittyvän argumentoinnin rakentuvan kolmen erilaisen lähiruokakäsityksen ympärille. Lähiruoka esiintyy puheessa arvottamisen kohteena niin tuotantoprosessina, jakeluketjuna kuin tuotteenakin. Sekä lähiruokaan sitoutuneet että siihen sitoutumattomat kuluttajat arvottivat lähiruokaa pääosin positiivisesti, joskin he nostivat puheessaan esille myös reunaehtoja tälle positiiviselle arvottamiselle. Lähiruoan arvottaminen kertoo kuluttajien asennoitumisesta siihen, ja tulokset osoittivat aikaisempaa tutkimusta tukien, että asennoituminen lähiruokaan oli pääosin positiivista. Aineistosta nousi esiin tietynlainen kuva eri kuluttajaryhmistä: sitoutuneet ja sitoutumattomat kuluttajat arvostivat ruoan tuoreutta, hyvää makua ja terveellisyyttä. Molemmat kuluttajaryhmät olivat myös kiinnostuneita ruoan ympäristövaikutuksista ja ruoan tuotantoketjun läpinäkyvyydestä. Sitoutuneet kuluttajat korostivat haastatteluissa lähiruoan ympäristöön, talouteen, ihmissuhteisiin ja perinteiden jatkamiseen liittyviä arvoja ja kokivat voivansa ilmaista arvojaan ruoan kulutuksen kautta. Sitoutumattomat kuluttajat eivät puolestaan olleet yhtä kiinnostuneita ruoasta eivätkä kokeneet ruokaa samalla tavoin arvokysymyksenä kuin sitoutuneet kuluttajat. Lähiruoan voidaan myös todeta saatujen tulosten valossa näyttäytyvän kuluttajille ruokana, joka tukee maatalouden ympäristöllisiä, sosiaalisia ja ekonomisia funktioita. Lähiruoka kehystettiin puheessa toiminnaksi, jolla on vaikutusta esimerkiksi maaseudun eläväisyyden ylläpitämiseen ja ruoan turvallisuuden takaamiseen. Tutkimuksen voidaan nähdä tuovan selvennystä omalta osaltaan ainakin lähiruokakäsitteen selkeyttämiseen kuluttajille. Jatkotutkimuksessa voidaan hyödyntää tutkielmassa löydettyä kolmea tapaa määritellä lähiruoka asenteen kohteena, sekä erilaisia löydettyjä tapoja kehystää lähiruokaa. Syventämällä entisestään ymmärrystä siitä, millaisena lähiruoka kuluttajille esiintyy ja miten sitä arvotetaan ja miten siihen asennoidutaan, voidaan parantaa lähiruoan asemaa suomalaisilla markkinoilla ja toivottavasti tulevaisuudessa poistaa vähitellen lähiruoan kulutuksen pullonkauloja.
  • Wahlström, Seija (2015)
    Tutkielma osallistuu keskusteluun työnantajan ja työntekijän välisen suhteen ja vastavuoroisen sitoutumisen muutoksesta. Niin kutsutun psykologisen sopimuksen on arveltu muuttuvan siten, että perinteinen relationaalinen, molemmin puolista lojaalisuutta ja sitoutumista korostava sopimus, on väistymässä ja sen tilalle on tulossa sopimusmalli, jossa taloudellisen vaihdon piirteet korostuvat ja keskinäinen sitoutuminen on heikompaa. Työnantaja sitoutuu tukemaan työntekijöidensä työllistyvyyttä takaamalla mahdollisuuksia haasteelliseen työhön ja oman osaamisen jatkuvaan kehittämiseen, kun voi enää luvata pysyviä työpaikkoja. Tutkielmassa taustoitetaan työelämässä tapahtuneita muutoksia kuvaamalla suomalaisessa yhteiskunnassa ja talouselämässä 1990-luvulta lähtien tapahtuneita muutoksia. Rakenteelliset muutokset, kuten sääntelyn purkaminen, tieto- ja viestintäteknologioiden hyödyntäminen ja kansainvälistyminen ovat muokanneet työelämän käytäntöjä. Rakenteellinen muutos on kuitenkin nojannut jo 1980-luvulla virinneeseen kulttuuriseen muutokseen, jossa suomalaisten arvoissa alkoivat korostua vapaus, individualismi, itseohjautuvuus ja muutosvalmius. Informaatio- ja viestintäteknologian alalla toimivien yritysten rekrytointisivuja diskurssianalyysin keinoin analysoimalla tutkielmassa on kuvattu, mitä työnantajat tänä päivänä lupaavat työntekijöilleen ja mitä he heiltä odottavat. Siinä kuvataan myös tapoja, joilla palkkatyötä oikeutetaan 2010-luvun epävarmuuden leimaamassa kapitalismissa. Rekrytointipuheessa esiin nousevat kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin diskurssi, yrittäjädiskurssi, oppimisdiskurssi, innovaatiodiskurssi, verkostodiskurssi sekä yhteiskuntavastuun diskurssi. Tarkastelemalla psykologista sopimusta etähallinnan välineenä tutkielmassa osoitetaan, miten sen avulla yhteiskunnallis-poliittisia päämääriä voidaan tavoitella vaikuttamalla toimijoiden käyttäytymiseen puuttumatta kuitenkaan niiden muodollisesti autonomiseen luonteeseen. Päinvastoin, oikeuttaminen nojaa vahvasti juuri tähän autonomisen toimijan ideaaliin. Tutkielmassa kuvataan sitä, miten kapitalismi uudistuu julkisuudessa esitetyn kritiikin, muun muassa työnhuonontumisdiskurssin pohjalta. Työelämän käytännöt ja työelämää koskeva yhteiskunnallinen, mukaan lukien tieteellinen keskustelu käyvät jatkuvaa vuoropuhelua.
  • Lestinen, Anni (2015)
    Tutkielma käsittelee epävirallisella sektorilla työskenteleviä naisia Yaoundén ja Bamendan kaupungeissa Kamerunissa sekä suomalaisen kansalaisjärjestön Marttaliiton ja paikallisen kotitalousneuvojien järjestön ACESF-CA:n kehityshanketta, jossa naisia koulutetaan ravitsemuksessa ja yrittäjyydessä. Työn tavoitteena on tarkastella hankkeeseen osallistuneiden naisten kokemuksia omista tuloistaan sekä hankkeen käytäntöjä ja päämääriä osana laajempaa antropologista keskustelua naisten asemasta, kehityksestä ja uusliberaalista globalisaatiosta. Tutkimusaineisto on kerätty kolme kuukautta kestäneen etnografisen kenttätyöjakson aikana tammi-maaliskuussa vuonna 2013. Tärkeimpinä metodeina käytettiin yksilö- ja ryhmähaastatteluja ja osallistuvaa havainnointia kehityshankkeen eri tilaisuuksissa sekä edunsaajanaisten keskuudessa. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, kuinka Marttaliiton ja ACESF-CA:n kehityshankkeessa näkyvät eri globaalin ja paikallisen tason ideologiat sekä sitä, kuinka näiden ideologioiden eri elementtejä ja järkeistyksiä yhdistyy hankkeessa. Tutkielmassa nostetaan esiin myös se, kuinka naisten taloudellisen roolin tehostuminen on nähty uusliberaalissa kehitysdiskurssissa voimaannuttavana ja feministisessä kritiikissä puolestaan naisten velvollisuuksia ja työtaakkaa lisäävänä. Tälle keskustelulle oleellisia ovat länsimaiset käsitteet uusintamisen ja tuotannon kahtiajaosta sekä uusliberaalin kehitysideologian käsitys rationaalisesta yksilöstä oman onnensa seppänä vapailla markkinoilla. Paikalliset kulttuuriset tekijät otetaan myös huomioon tarkastelemalla paikallisia sukupuoli-ideologioita, jotka idealisoivat naisia äiteinä ja korostavat heidän rooliaan perheen ruokkimisessa. Johtopäätöksenä esitetään, että kehityshankkeessa ei vaikuteta haastavan paikallisia talouteen ja sukupuoleen liittyviä rakenteita eikä länsimaisia uusliberaaleja käsityksiä vaan eri ideologiat toimivat hankkeessa vuorovaikutuksessa keskenään. Naisten työskentely epävirallisella sektorilla ilmentää uusliberalismin kaksijakoista luonnetta, jonka voidaan toisaalta nähdä olevan osasyy naisten marginaaliseen asemaan ja toisaalta tarjoavan ratkaisua sille yksilön kovan työn kautta. Tutkielmassa osoitetaan myös, kuinka naiset itse eivät tee erotusta töidensä välillä länsimaisen uusintavan ja tuotannollisen kahtiajaon mukaan, vaan heidän taloudelliset aktiviteettinsa ovat osa heidän rooliaan äiteinä.
  • Sakilayan-Latvala, Margarita (2015)
    The international recruitment of healthcare professionals remains to be viewed as a plausible solution to address the needs of the aging population in highly industrialized societies. This thesis examines the migration experiences of the Filipino nurses recruited to work in Finland. Coming from the Philippines, a country that is known to implement one of the working models of institutionalized labor migration, how do the Filipino nurses make sense of their migration experiences in the context of Finland? Combining the theoretical tenets of social constructionism and narrative psychology, the aim of this study is to provide a more dynamic and holistic perspective of migration by taking into account the personal narratives of the migrants who are at the core of the migration phenomenon. This thesis compares the narratives of two groups of Filipino nurses. The pre-migration group consists of the potential nurse recruits anticipating their future migration to Finland and the migration group involves the recruited nurses who already live and work in Finland. The indigenous Filipino psychology research method “paali-aligid” or casing was utilized in order to prepare the ground for the data collection. The narratives are collected through unstructured, in-depth interviews and a two-fold narrative analysis is applied in order to systematically examine both the content and the structure of the nurses’ narratives. Three (3) core narratives that characterize the meanings that the Filipino nurses gave their experience of migration to Finland were identified: migration as a dream, migration as a family project and migration as a personal adventure. Within the core narratives are particular thematic elements situated in four (4) temporal periods: pre-migration, transition, migration and post-migration. The findings of this study suggest that migrants are active agents in the migration process and that there is a complex interplay of psychological, social and structural factors that influence how migrants make sense of their migration experiences.