Browsing by Author "Ojala, Jaakko"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-1 of 1
  • Ojala, Jaakko (2006)
    Tutkielman tavoitteena on tutkia luokkakoon muuttamisen vaikutusta oppimistuloksiin. Pyrkimyksenä on selvittää, miten suomalaisten peruskoulun yläasteen 15-vuotiaiden oppilaiden itse raportoima äidinkielen opetuksen ryhmäkoko on yhteydessä oppilaan lukutaidon oppimistuloksiin PISA 2000 -oppimistulos-arviointiaineistossa, kun eroja opiskelijoiden ominaisuuksissa kontrolloidaan aineistoon sisältyvillä taustamuuttujilla. Käytettävä aineisto on vuonna 2000 kerätty otanta peruskoulun kaikista oppilaista, jotka ovat syntyneet helmikuun 1984 ja tammikuun 1985 välisenä aikana. Se on vapaasti saatavilla Organisation for Economic Co-operation and Developmentin (OECD) nettisivuilta osana kansainvälistä Program for International Student Assessment (PISA) -oppimistulosarviointiaineistoa. Tutkielmassa käytettävä aineisto sisältää yksilötason tietoja 4864 oppilaan oppimistuloksesta, luokkakoosta sekä useista muista ominaisuuksista. Aineiston keräämisessä on pyritty kattamaan 15-vuotiaiden joukko mahdollisimman laajasti. Ahvenanmaan koulut on kuitenkin rajattu aineiston ulkopuolelle. PISA-aineiston keräämisen on Suomessa toteuttanut Jyväskylässä sijaitseva Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimuksen pääpaino on luokkakoon vaikutusta oppimistuloksiin kuvaavien erilaisten parametrien suhteen lineaaristen regressiomallien estimoimisella. Tulosten mukaan luokkakooltaan tavanomaisten (luokassa 20–25 oppilasta) suomalaisten yhdeksännen luokan lukutaidon opetuksen luokkien luokkakoon pienentäminen ei vaikuta luokissa opiskelevien oppilaiden oppimistuloksiin merkittävästi, jos muutoksen jälkeenkin oppilaan luokkakoko säilyy vaihteluvälillä 15–25 oppilasta luokkaa kohden. Tutkielman tulokset osoittavat, että suomalaisten kansainvälisesti jo ennestään pienten luokkakokojen pienentämisen vaikutus oppilaan menestymiseen ei ole ilmeinen. Keskimääräisen luokkakoon pienentäminen on kallis toimenpide, opetuskustannusten muodostaessa noin 60 prosenttia kunnallisen peruskoulutuksen kustannuksista (Kirjavainen 1991), ja siitä saatavat hyödyt vallitsevassa tilanteessa keskimääräisen oppilaan kannalta ovat vähintäänkin kyseenalaiset. Luokkakoko on yksi helposti havaittavimpia koulutuksen indikaattoreita, ja siksi on luonnollista, että sen kehitykseen kiinnitetään erityistä huomiota. Tästä syystä luokkakoon pienentäminen on saatettu kuitenkin nähdä myös ratkaisuna oppimiseen liittyviin ongelmiin silloinkin, kun pienentämisen vaikutus ei ole oppimista parantava. Luokkakooltaan tavallisessa luokassa opiskelevan yhdeksäsluokkalaisen suomalaisen tavallisen oppilaan kannalta ei luokkakoon pienentäminen parilla oppilaalla opettajaa kohti ole oppimista parantava. Kuitenkin on todennäköisesti olosuhteita, jossa luokkakoon pienentämisellä on oppimistuloksia parantava vaikutus. Tutkielman perusteella luokkakoon pienentäminen onkin nähtävä pikemmin tarkkaa suunnittelua vaativana tilanneriippuvaisena täsmätoimena kuin yleisenä ratkaisuna kaikkiin oppimiseen liittyviin ongelmiin. Tulos tukee sitä aikaisempaa aiheeseen liittyvää tilastollista tutkimusta, jonka mukaan viimeisinä vuosikymmeninä tapahtuneen luokkakoon laajamittaisen pienentämisen positiivinen vaikutus oppimistuloksiin ja yhteiskunnallinen kannattavuus on erityisesti rikkaissa länsimaissa asetettu kyseenalaiseksi (ks. esim. Hanushek 2005).