Browsing by Subject "naimattomuus"

Sort by: Order: Results:

Now showing items 1-2 of 2
  • Ketola, Salla Karoliina (2005)
    Pro gradu-työssä tutkittiin tilastollisin menetelmin 32-41-vuotiaiden naisten valikoitumista yksin asuviin naimattomiin naisiin. Mielenkiinto kohdistui erityisesti siihen, millaisia yhteyksiä koulutuksella ja asuinseudun urbaanisuusasteella oli naisten yksin elämiseen. Tutkielman toinen ulottuvuus oli muutoksen tutkiminen. Tarkasteltavaksi valittiin vuodet 1990 ja 2000. Analyysissa tarkasteltiin yksineläjyyden osuuden muutosta sekä sitä, miten koulutuksen ja asuinseudun urbaanisuuden yhteys yksineläjyyteen erosi tarkasteluvuosien välillä. Tutkielman aineistona oli 11 prosentin otos Tilastokeskuksen EKSY01-rekisteriaineistosta. Otoksesta poimittiin tutkielmaa varten osa-aineisto, johon valittiin naiset, jotka olivat joko vuonna 1990 tai 2000 32-41-vuotiaita. Yksin elävien naisten osuus 32-41-vuotiaista naisista kasvoi tutkimusväestössä vuodesta 1990 vuoteen 2000 noin 2,2 prosenttiyksikköä. Vuonna 1990 koulutus oli yhteydessä naisten yksin elämiseen siten, että korkea-asteen koulutuksen saaneiden keskuudessa yksineläjien osuus oli selkeästi suurin, ja perusasteen käyneiden keskuudessa pienin. Vuonna 2000 koulutuksen ja yksineläjyyden välinen yhteys oli heikompi, sillä yksineläjyys oli yleistynyt perus- ja keskiasteen koulutusryhmissä, mutta pysynyt samalla tasolla korkea-asteen koulutuksen saaneiden keskuudessa. Asuinseutukunnan urbaanisuuden ja yksineläjyyden välillä oli selkeä yhteys: kumpanakin vuonna pääkaupunkiseudulla oli suurempi osuus yksineläjiä kuin muissa urbaanisuusmuuttujan luokissa. Yksineläjien osuus kasvoi hieman enemmän pääkaupunkiseudulla kuin muissa asuinseutukunnan urbaanisuusasteen luokissa. Koulutuksen ja asuinseutukunnan urbaanisuuden yhteyttä naisten yksin elämiseen tarkennettiin vakioimalla logistisella regressiomallilla ikä, sosioekonominen asema, toimiala, synnyinseutukunnan urbaanisuusaste, tulot ja teollisuusaste. Naisten yksin elämisen ja koulutuksen sekä asuinseutukunnan väliset yhteydet säilyivät vakioinneista huolimatta. Tutkielmassa tarkasteltiin myös useita selittävien muuttujien interaktioita yksineläjyyden suhteen. Yksin elävien naisten osuuden kasvua pohdittiin individualismin, yksilöllistymisen ja toisen demografisen transition käsitteiden avulla. Naisten yksin elämisen ja koulutuksen yhteys oli yhtäpitävä aikaisemman tutkimuksen kanssa erityisesti vuonna 1990. Koulutuksen ja naisten yksin elämisen yhteyden muutosta tulkittiin diffuusion, valikoitumisen ja syrjäytymisen käsitteiden avulla. Asuinseudun urbaanisuuden ja yksin elämisen yhteyden todettiin vahvistavan aikaisemmasta tutkimuksesta saatua käsitystä yksineläjien keskittymisestä kaupunkeihin. Tulosten perusteella yksineläjien osuuden kasvu suurissa kaupungeissa ei ollut pysähtynyt vuoteen 2000 mennessä. Lähdekirjallisuutena käytettiin aikalaisdiagnostista sosiologista kirjallisuutta, väestötieteellisiä teorioita ja tutkimuksia sekä yksin elämistä koskevia empiirisiä tutkimuksia.
  • Joutsenniemi, Kaisla (2006)
    Tutkielmassa tarkastellaan naimattomien naisten lasten kuolleisuutta entisellä Ambomaalla. Historiallisesti omaleimaisella alueella vallitsee monimuotoinen parisuhdejärjestelmä, jonka vaikutuksia lasten terveyteen ei juuri tunneta. Kehitysmaakontekstissa tehdyt tutkimukset perhe-elämästä ja lasten kuolleisuudesta antavat avainkäsitteet tutkimukselle. Tämän tutkielman päätavoitteena on selvittää poikkeaako naimattomien naisten lasten kuolleisuus avioliitossa syntyneiden lasten kuolleisuudesta entisellä Ambomaalla. Lisäksi selvitän onko siviilisäätyryhmien välillä eroja niiden tekijöiden suhteen, joiden tiedetään vaikuttavan lasten terveyteen, ja vaikuttavatko nämä mahdolliset erot äidin siviilisäädyn ja lasten kuolleisuuden välisiin yhteyksiin. Tutkimusaineistona käytän kahta entisen Ambomaan alueelta kerättyä tilastollista aineistoa. Namibia Demographic and Health Survey (NDHS) 2000 on kansainvälinen kyselyaineisto, johon on kerätty namibialaisten 15–49-vuotiaiden naisten ja lasten sosiodemografisista taustatekijöistä ja terveyden eri ulottuvuuksista. Tässä tutkielmassa rajasin aineiston avioliitossa tai avoliitossa oleviin sekä naimattomiin naisiin, joilla on ollut vähintään yksi synnytys (n = 1097). Toinen aineistoni perustuu Ambomaan kirkonkirjarekistereistä tallennettuihin avioituneiden pariskuntien ja heidän lastensa syntymien, kuolemien ja avioliittojen seurantatietoihin. Esitän NDHS 2000 –aineiston tulokset prevalenssilukuina (%), ja kuvaan erojen merkitsevyyttä p-arvolla. Arvioin äidin siviilisäädyn ja lasten kuolleisuuden välistä yhteyttä logistisen regressiomallin avulla. Kuolleisuusmittarina käytän kunkin naisen kuolleiden lasten määrää suhteessa syntyneiden lasten määrään. Kirkonkirja-aineiston tulokset esitetään post-neonataalikuolleisuutena. NDHS 2000 -aineistossa huomattava osa synnyttäneistä naisista ei ollut avioliitossa: 17 % äideistä eli avoliitossa, ja peräti 56 % oli naimattomia. 15-34-vuotiaiden naimattomien naisten lapsilla oli selvästi korkeampi kuolleisuus kuin avioliitossa elävien naisten lapsilla. Myös kirkonkirja-aineistossa nähtiin naimattomien naisten lasten korkea kuolleisuus. Avoliitossa elävien naisten lasten kuolleisuus ei näyttänyt poikkeavan avioituneiden naisten lasten kuolleisuudesta koko ikäryhmässä, mutta 15-24-vuotiaiden avoliitossa elävien naisten lasten kuolleisuus oli korkeampi kuin avioituneiden naisten lapsilla. Avoliitossa elävät naiset näyttivät itse olevan syrjäytymisvaarassa, sillä heillä oli muihin naisiin verrattuna alhainen koulutustaso, ja he olivat muita naisia yleisemmin lukutaidottomia kaikissa ikäryhmissä. Kaiken kaikkiaan avioliitossa eläminen näytti olevan edullisinta sekä naisille itselleen, että heidän lapsilleen.