Valloittavat osuuskaupat : päivittäistavarakaupan keskittyminen Suomessa 1879-1938

Abstract

The thesis studies the centralization of grocery retailing in Finland from 1879 to 1938. The research period begins in 1879, when the last domestic trade barriers were removed. It ends in 1938, a year before the Winter War. The war stabilized the markets shares of Finland’s trade groups for many years.

Only a few academic studies have examined the centralization of Finnish consumer- product markets. The studies have dated this centralization to the 1960’s and 1970’s. Explanations for it have included price regulation, urbanization and high wage expenses. However, some history studies and sources have hinted that the forthcoming Finnish consumer-product markets began to centralize earlier.

I argue, that four commercial groups (the consumer co-operative bourgeois group SOK, consumer co-operative progressive group OTK, private retailers’ group and private wholesalers’ group) had centralized the Finnish consumer-product markets already up until 1938. This was primarily caused by the large, strong, rapidly growing consumer co-operative groups. They also stimulated the process of organizing of private retailers and wholesalers.

The strength of the Finnish consumer co-operative groups can be explained mostly by their own farsighted strategic decisions, as well as the prevailing atmosphere, which favoured the co-operatives. The success of consumer co-operatives increased significantly after 1917, when OTK was established. It began to compete with SOK. Among other things, the two competitive consumer co-operative groups expanded their store networks and also developed close links with other associations and members, who shared the same ideological values. SOK was a consumer co-operative group mainly for agrarian associations and rural population. OTK was a co-op mainly for the labour movement and workers.

The operations of private retailers and wholesalers also affected the centralization of the forthcoming Finnish consumer-product markets. They established commercial enterprises on the basis of co-operative groups, and later the ideological associations did the same. The arrangement was the opposite of what existed in many other countries. The most crucial measure of private shopkeepers was the decision of the private wholesalers’ association to centralize the delivery of domestic industrial products and imported goods for its’ members, co-operative groups and the private retailers’ group until the beginning of the 1930’s.

My research method has been that of a historical inquiry. The principal sources were journals of the commercial groups, because the archival sources of private retailers’ and wholesalers’ were insufficient. However, I also used well-preserved and comprehensive archived documents of the Finnish consumer co-operative groups.

Suomen päivittäistavaramarkkinat ovat poikkeuksellisen keskittyneet. SOK:n ja Keskon markkinaosuus oli noin 85 prosenttia vuonna 2017. Kattavaa selitystä ei ole löydetty.

Päivittäistavaramarkkinoiden keskittymisestä on tehty vain vähän tutkimusta. Ne ovat pitäneet keskittymistä 1960- ja 1970-lukujen ilmiönä ja selittäneet sitä etenkin hintasäännöstelyllä, korkeilla palkkakuluilla ja kaupungistumisella.

Tutkimukseni käsittelee päivittäistavarakaupan keskittymistä jo vuosina 1879–1938 historiantutkimuksen metodein. Vuonna 1879 poistettiin viimeiset kotimaan kaupan rajoitteet. Vuosi 1938 oli viimeinen rauhanvuosi. Sota-aika jähmetti kaupparyhmien markkinaosuudet. Tärkeimpiä lähteitäni ovat olleet kaupparyhmien omat arkistot ja lehdet.

Väitän, että päivittäistavaramarkkinat keskittyivät jo vuoteen 1938 mennessä. Suurimpana syynä oli poikkeuksellisen vahva kulutusosuustoiminta, SOK (Suomen Osuuskauppojen Keskusosuuskunta) ja OTK (Osuustukkukauppa) osuuskauppoineen. Ne menestyivät etenkin omien toimiensa ja valtion suopeuden, mutta ei suoranaisen tuen ansiosta. Kaksi osuuskaupallista keskusliikettä mm. kiihdytti kilpailua, laajensi myymäläverkostoa ja mahdollisti sidoksen samat arvot jakaneiden kuluttajien ja suurehkojen joukkojärjestöjen kanssa. Osuuskauppaliikkeiden laajeneminen myös toisensa markkina-alueille oli kansainvälisesti poikkeuksellista.

SOK ja OTK saivat yksityiset vähittäis- ja tukkukauppiaat järjestäytymään. Maakauppiaat perustivat tukkuliikkeitä, joista muodostettiin Kesko vuonna 1941. Tukkukauppiaat ryhmittyivät yhteisostoliittojensa ympärille, joista syntyi Tuko Oy vuonna 1942. Järjestäytyminen oli kansainvälisesti poikkeavaa. Muualla yksityiset vähittäis- ja tukkukauppiaat perustivat yleensä ensin aatteellisia järjestöjä ja vasta myöhemmin taloudellisia liittoja.

Yksityisten tukkukauppiaiden liitto keskitti kotimaisten teollisesti valmistettujen elintarvikkeiden ja siirtomaatavaroiden kaupan jäsenilleen, osuuskaupallisille keskusliikkeille ja maakauppiaiden tukkuliikkeille. Se tarkoitti päivittäistavaroiden tukkukaupan keskittymistä 1930-luvun alkuun mennessä. Vähittäisportaan keskittyminen paljastui, kun kaupparyhmät alkoivat kiinnittää omia liikekilpiään myymälöiden ulkopuolelle 1940-luvulla. Sota-aika oli kuitenkin jähmettänyt markkinaosuudet ja uusperustannan. On siis pääteltävissä, että päivittäistavaroiden vähittäiskauppa oli sangen keskittynyttä jo 1930-luvun lopulla.