Elämä kasvattaa : luottamus lastensuojelun tukiasuntotoiminnan piirissä olleiden nuorten elämänkulussa

Show full item record

Permalink

http://hdl.handle.net/10138/25967
Title: Elämä kasvattaa : luottamus lastensuojelun tukiasuntotoiminnan piirissä olleiden nuorten elämänkulussa
Author: Lappalainen, Raija
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Studies
Thesis level: Licentiate thesis
Abstract: My thesis focuses on how young people in the sheltered home programmes of child welfare assess changes in their lives and how they describe their experiences on trust. The aim is to look at this from the point of view of young people: how young people living in risky situations affect their own lives and do not become marginalised. The focus is primarily on the adolescents’ internal stories as mediums of experiences and secondly on external stories as expert discourse. Trust is the central theoretical concept of the study. Trust is considered a key social mechanism that strengthens the feeling of basic security. In addition, the concepts of social capital, well-being and participation are used in the study. The study is qualitative and narrative and attempts to understand the subjective experiences of young people. The research material consists of altogether twelve narrative-biographical research interviews of seven young people in sheltered home programmes. The adolescents explained the changes for the worse in their lives mainly by external factors. They believed that positive changes were mainly due to their own strengths, attitude, their own agency and responsibility. The young people were classified according to the role they chose in change situations as “children who bear the responsibility” (child assumes parental responsibility) or “rebellious youth” (young person renounces all responsibility). All of the young people shared a sense of mistrust towards their parents. However, feelings of trust vary by situation and case. All of the adolescents studied had experienced feelings of trust towards the network of people close to them. The nature of the confidential relationship with the workers required by the young people varies by the individual. With the “children who bear the responsibility” trust was based on support, whereas with the “rebellious youth” the importance of control was stressed. All of the young people had experienced a sense of agency with relation to the service system. The length of the placement did not seem to have relevance to the building of confidential relationships. The building of confidence served as an explanation, as it were, to how well the young people have coped. The adolescents in sheltered home programmes of child welfare were able to establish confidential relationships despite their difficult experiences with mistrust. The trust of these young people was built on all dimensions of well-being – Having (living conditions), Loving (social relationships) and Being (orientation with the world). According to the empirical knowledge of the young people and expert information, secure growing-up conditions (predictability), confidential relationships with people close to them (trust as communication), and participation (agency) with relation to the service system are significant in building up trust. Narrative and biographical methods were well suited as tools for hearing a young person. With them the workers are able to pinpoint their own role in the meaning-making of a young person. They are thus able to give room to the people close to the young person and important to him or her. Using the knowledge acquired from the young people for development purposes requires that the work community has a reflective approach to their work. The work needs to be developed so that young people can become more trustful towards the service systems and the workers.Tutkimuksessani tarkastellaan sitä, miten lastensuojelun tukiasuntotoiminnan piirissä olevat nuoret arvioivat elämänkulkunsa muutoksia ja mitä he kertovat luottamuksen kokemuksistaan. Tarkoituksena on tuoda nuorten näkökulmaa siihen, miten riskitilanteessa elävät nuoret vaikuttavat omaan elämänkulkuunsa eivätkä syrjäydy. Huomio kohdistuu ensisijaisesti nuorten sisäisiin tarinoihin kokemusten tulkkeina ja toissijaisesti ulkoisiin kertomuksiin asiantuntijapuheena. Luottamus toimii tutkimuksen keskeisenä teoreettisena käsitteenä. Luottamusta pidetään keskeisenä sosiaalisena mekanismina, joka vankistaa perusturvallisuutta. Lisäksi tutkimuksessa käytetään sosiaalisen pääoman, hyvinvoinnin ja osallisuuden käsitteitä. Tutkimus on laadullinen, nuorten subjektiivisia kokemuksia ymmärtämään pyrkivä ja narratiivinen. Tutkimusaineisto koostuu seitsemän tukiasuntotoiminnan piirissä olevan nuoren yhteensä kahdestatoista narratiivis-elämänkerrallisesta tutkimushaastattelusta. Nuoret selittivät elämänkulkunsa muutokset huonompaan suuntaan lähinnä ulkoisilla asioilla. Myönteisten muutosten nuoret arvioivat syntyneen lähinnä omien vahvuuksiensa, asenteensa, oman toimijuutensa ja vastuunsa ansiosta. Nuoret on jaoteltu muutostilanteissa valitsemansa roolin perusteella ”vastuunkantajalapsiksi” (lapsi ottaa vanhemmille kuuluvaa vastuuta) tai ”kapinallisiksi nuoriksi” (nuori luopuu kaikesta vastuusta). Kaikille nuorille yhteisiksi asioiksi nousivat epäluottamuksen kokemukset suhteessa vanhempiinsa. Luottamuksen kokeminen vaihtelee kuitenkin tilanne- ja asiakohtaisesti. Kaikilla tutkimuksen nuorilla oli luottamuksen kokemuksia suhteessa läheisverkostoonsa. Nuorten työntekijöiltä tarvitseman luottamuksellisen suhteen laatu oli yksilöllistä. ”Vastuunkantajalasten” luottamuksen rakentumissa painottui tuen merkitys kun taas ”kapinallisilla nuorilla” painottui kontrollin merkitys. Kaikki nuoret olivat kokeneet itsensä toimijoiksi suhteessa palvelujärjestelmään. Sijoituksen pituudella ei näyttäisi olevan merkitystä luottamuksellisten suhteiden syntymisessä. Luottamuksen rakentuminen toimi ikään kuin selityksenä sille, miten nuoret ovat selvinneet niin hyvin. Lastensuojelun tukiasuntotoiminnan piirissä olevat nuoret kykenivät solmimaan luottamuksellisia suhteita vaikeista epäluottamuksen kokemuksista huolimatta. Tukiasuntotoiminnan piirissä olevien nuorten luottamus rakentui kaikissa hyvinvoinnin – Having (elinolot), Loving (yhteisyyssuhteet) ja Being (maailmaan orientoituminen) ulottuvuuksissa. Nuorten kokemuksellisen ja asiantuntijatiedon mukaan luottamuksen rakentumisessa merkityksellisiä ovat turvalliset kasvuolot (ennustettavuus), luottamukselliset suhteet läheisverkostossa (luottamus kommunikaationa) sekä osallisuus (toimijuus) suhteessa palvelujärjestelmään. Tarinalliset ja elämänkerralliset menetelmät soveltuivat hyvin työvälineeksi nuoren kuulemiseen. Niiden avulla työntekijät voivat paikantaa oman roolinsa nuoren merkityksenannossa ja voivat siten antaa tilaa nuorelle merkityksellisille läheisverkostoon kuuluville ihmisille. Nuorten tiedon hyödyntäminen kehittämistyössä edellyttää työyhteisöiltä reflektiivistä työotetta. On kehitettävä työtä siten, että nuorten luottavaisuus palvelujärjestelmiä kohtaan ja luottamus työntekijöitä kohtaan voi lisääntyä.
URI: http://hdl.handle.net/10138/25967
Date: 2011-03-28
Subject: trust
child welfare
changes in life
narrativity
sheltered homes
luottamus
lastensuojelu
elämänmuutokset
narratiivisuus
tukiasunnot
Discipline: Social and Public Policy
Social Work
Yhteiskuntapolitiikka
Sosiaalityö
Samhällspolitik
Socialt arbete


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
abstract-eng.pdf 4.636Kb PDF View/Open
abstract-fin.pdf 4.672Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record